Etsiskelin äskettäin erästä vanhaa kirjoitustani tietoa tarkistaakseni. Siinä sattumalta törmäsin ennen edellisiä eduskuntavaaleja kirjoittamaani ennusteeseen. Siinä ennustin väärin perussuomalaisten kannatuksen, tosin lopussa esittämäni huomautus toisin tapahtumisen mahdollisuudesta oli osittain oikeassa. Sen sijaan osuin oikeaan vaalien jälkeisissä tapahtumissa. Kirjoitin neljä mahdollista skenaariota, joista numero kolmonen osoittautui oikeaan osuneeksi. Valitettavasti.
Perussuomalaiset jätetään oppositioon ja nykyinen meno jatkuu eli kaksi kolmesta suuresta - yhdentekevää, mitkä - muodostaa hallituksen. Tällöin enemmistön saamiseksi on mukaan houkuteltava todennäköisesti sekä RKP että Virheet, toinen ei yksinään riitä. Suomen kannalta tämä vaihtoehto olisi tuhoisin, koska nykymeno jatkuisi. Persujen kannalta jatko riippuu siitä, pystyykö se oppositioon jäänyt suurpuolue profiloitumaan vaihtoehdoksi. Jos pystyy, persujen kannatus laskee. Jos ei, persut nousevat satavarmasti suurimmaksi puolueeksi, mikäli onnistuvat pysymään yhtenäisenä.
Kuinka onkaan nyt käynyt? Keskustan Juha Sipilä on ylivoimainen suosikki tulevaksi pääministeriksi, pääosin siksi että hän ei ole puoluejyrä. Kepu on onnistunut profiloitumaan ja on siksi kasvanut.
Persujen yhtenäisyys taas on natissut liitoksissaan. Syynä on lähinnä se, että Timo Soini ei ole halunnut profiloida persuja kansallismieliseksi puolueeksi. Mikäli Soini olisi näin tehnyt, yhteinäisyys olisi parempi ja ennen kaikkea kannatus olisi noussut rajusti entisestään, koska kepun kannattajiksi on siirtynyt nimenomaan kansallismielisiä suomalaisia. Soini kokeneena poliittisena pelurina tietää tämän. Miksi Soini ei sitten ole toiminut puolueen kannatusta nostavalla tavalla.
Vaihtoehtoja on kaksi:
1) Soinin rehellinen linja on tämä. Siinä tapauksessa hyvää yötä ja näkemiin, Suomi. Meillä ei ole vaihtoehtoja. Yksikään muu puolue ei kykene suomalaisten etuja puolustamaan (Sipilä on pelkkä keulakuva, ellei hän sitten onnistu olemaan paljon ovelampi kuin olen kuvitellut) eikä kukaan persujen kansallismielisistä lupauksista ole vielä riittävän kokenut kyetäkseen syrjäyttämään Soinin ja pitämään puolueen kasassa.
2) Soini on todellisuudessa kansallismielinen, mutta haluaa pääministeriksi ja on (ilmeisesti aivan oikein) laskenut, että kansallismielisenä häntä ei huolittaisi hallitukseen edes ylivoimasena vaalivoittajana. Tai ainakin ääniosuuden pitäisi olla yli kolmasosan luokkaa, mihin rahkeet eivät todennäköisesti ihan riittäisi. Siispä on pidettävä maltillista linjaa.
Toivokaamme jälkimmäistä vaihtoehtoa. Mikäli uhkapeli onnistuu ja Soini saa pääministerin salkun, meillä on taas kaksi vaihtoehtoa:
1) Persut saavat riittävästi valtaa kyetäkseen toimimaan Suomen etujen mukaisesti.
2) Valtaa ei ole riittävästi, joten sama meno jatkuu, vaikka tahtoa olisikin.
On tämä elämä vain paskamaista, kun saa koko ajan toivoa olevansa väärässä. Ja päälle päätteeksi yleensä vituttaa (kuten nyt) se, että huomaa olleensa vuosia sitten oikeassa.
GENITAALIHIEKKAA TILAUKSESSA
11 tuntia sitten
17 kommenttia:
Alan uskoa (toivottavasti olen väärässä), että vaihtoehto 1 pitää paikkansa. Soinille on tärkeintä hänen henkilökohtainen elämäntehtävänsä eli The Perussuomalaiset, sen saavuttama asema ja lukkiutuminen pysyväksi valtapuolueeksi. Keskustan gallupnousu lähinnä huvittaa. Puolue otti johtoonsa hepun, joka vaikuttaa ns. hyvältä jätkältä, ja vanhat kepun kannattajat alkavat odottamaan ihmettä taivaasta. Ei se puolueorganisaatio ole mihinkään muuttunut. Mikäli kepu voittaa seuraavat vaalit, se palaa pääministeripuolueena ”vastuun kantajaksi”.
Joka tapauksessa Timo Soini saisi pikku hiljaa antaa merkkejä siitä, että kyse ei ole pelkästä uuden lyhenteen ja uuden logon saamisesta vallan kahvaan. Tähän mennessä mies on valitettavan pitkään toiminut niin, ettei suututtaisi hallituskoalitiota ja ennen kaikkea mediaa.
Yhtä kaikki, onnen ja menestyksen täyttämää uutta vuotta sinne toiseen Huitsinnevadaan.
Näin olen kepun suhteen itsekin laskenut. Sipilä on järkimies, mutta en usko hänen kykenevän hallitsemaan kepun koneistoa.
Sipilästä sen verran, että en ole koskaan voinut ymmärtää, miksi ihmiset äänestävät henkilöitä joilla on satojentuhansien henkilökohtaiset velat. Miten kukaan voi haluta yhteisistä varoista päättämään sellaisia tyyppejä, jotka eivät osaa hoitaa edes omia raha-asioitaan? Sipilällä on tässä suhteessa ylivertaiset näytöt.
Keskustan kuuluisa puoluekoneisto on kalpea varjo entisestään. Nykykaarti
on jo pitkään odottanut ihmemiestä ja Sipilässä se uskoo pelastajan löytäneensä. Puheenjohtajan asema on puolueessa niin vahva, että hänen pikkurillinsäkin liikkeitä seurataan. Vain puolueen agraarisiivestä löytyy epäilijöitä, mutta heidän roolinsa on nykyään marginaalinen.
Mitenkäs tuo Soinin puolueen missio ainoana suomalaisten etuja puolustavana organisaationa mahtaa olla toteutunut? Ja mitä se käytännössä edes tarkoittaa.
Veikkaan vaihtoehtojen 1-2 pätevän. Ikävä kyllä Soini saa kansallismielisyydestä näppylöitä.
Hyvää pohdintaa Jaskalta. Sipilä on hyvä pääministeri, sill hänhän vastaa valtio neuvoston toiminnasta eikä ole sillä tavalla linjavastuussa kuin muut kanisterit.
Mielenkiintoisinta tulee olemaan Soinin vaalilupaukset, koska hän on jo kerran osoittanut ettei lähde hallitukseen rikkomaan lupauksiaan, ennemmin pidetään uudet vaalit joissa annetaan uudet lupaukset. Soinin arvo on juuri tässä asiassa, että hän on osoittanut, että tärkeämpää kuin kalastaa ääniä, on viedä äänestäjien ääni eduskuntaan kuultavaksi.
Mitä ne Sipilän henkilökohtaset velat muuten on, en ole ole oikein seurannut mistään sitä, sinänsä nykyisillä asuntojen hinnoilla monellakin on nykyään henkilökohtasia velkoja satojatuhanisia, olennaisempaa onki että vastaako itse niistä veloista ja hoitaa niitä myöskin..
-jpt-
Itse näkisin niin, että tässä vieläkin opetellaan miten sitä poliittista vaikutusvaltaa saisi ja miten sitä käyttää. Eli tässä vaiheessa erittäin tärkeää on pitää omat asemat ja yrittää toimia varsinkin kunnallispolitiikassa mahdollisimman hyvin. Kannattaa muistaa, että neljän suuren puoleen pysyvä tilanne olisi jo itsessään suuri muutos Suomessa. Eli tilanne on tavallaan se, että vaikuttamaan päästään, kun asema on vakiinnetuttu.
Hyvää uutta vuotta 2014! Kirjoitat viisaasti. Olen miettinyt, vaikka huonosti meneekin, on sitä selvitty paljon huonommistakin tilanteista.
Elokuussa 1944 Mannerheim aloitti tasavallan presidenttinä. Tilanne oli hankala. Saksan tappio näytti selvältä, oma armeija oli kärsinyt, muttei voitettu. Piti päättää, mitä tehdä.
1. Voidaan tehdä rauha Neuvostoliiton kanssa, mutta voiko Staliniin luottaa, kun oma armeija on kotiutettu?
2. Jatketaan sotaa. Stalin haluaa Berliiniin, joten voidaan odottaa talven yli, kun oma armeija on vahva, kuten kesän taisteluissa on nähty. Kaikki päättäjät ovat kokeneet vuodet 1917-18, jolloin ensin kaatui Venäjä, sitten Saksa. Ehkäpä nyt kaatuu Saksa ja sitten Venäjä?
Kun vuoden 1944 tilannetta miettii, niin eihän tässä ole vielä mitään hätää. Paitsi kun miettii nykypäättäjiä.
Tupla-J: Pelkään samaa itsekin, mutta pakko elää toivossa.
Kumitonttu: Hyvä pointti. Soini piti linjansa ja toivottavasti tämä jaksetaan nostaa esiin vaalivalttina.
jpt: Sipilä on monimiljonääri, tehnyt itse omaisuutensa. Ainakin itse annan julkisista varoista päättämisen mieluummin tällaisen tyypin kuin holtittomasti velkaantuneen asiaksi.
IDA: Juuri noin. En älynnyt nostaa asiaa esiin, kun ei ole varsinaisesta toiminnasta kokemusta. Puoluekoneisto olisi pitänyt rakentaa parempaan kuosiin.
kari: Tosiaan, ei tilanteessa mitään hätää, vaan ongelma on siinä että näillä päättäjillä tilanne menee sellaiseksi että hätä näyttää väistämättömältä.
Mietin tovin tuota kohtaa kommentinkohtaa "Sipilällä on tässä suhteessa ylivertaiset näytöt." tuohon samaisenkomentin edellisiin virkkeisiin, kun tuon yhdistää saa äkkiäluettua eri käsityksen, siitä tuo kysymys SIpilän henilökohtasista veloista, toisaalta voisin opetella enemmän luetunymmärtämistä :)
Sipilä olis kyllä kauhistus vaikkapa valtionvarainministerinä ministeriön virkamiehille, luultavasti ei olis niin helposti sen virkamieskoneiston vietävissä, kuin monet muut?
-jpt-
Sipilällä kummaa mainetta tässä porukassa. Äijää vaivaa aivam sama harha, kuin Niinistöä ja muita kamreereja. He ovat harhautuneet näkemään valtiontalouden kotitalouden kaltaisena. Tämä jos mikä on väärinkäsitys, jonka oikaisemiseeni edes valtiovarainminiseriön virkakunta ei kykene, koska saman opin sokaisemia on myös siellä. Sen vuoksi Suomi ei nouse lamasta, ennen kuin tämä porukkaa luopuu ajattelustaan (epätodennäköistä) tai talouspoliittisesti viisaammat (tässä sakissa esim. Persujen näytöt nollassa) saavat vallan. Tämä on ennuste, johon voidaan palata vuoden päästä.
jpt: Niinpä. Sipilä on pyörittänyt liikevaihdoltaan kohtuullisen isoa yritystä. Suurten asioiden hoitaminen on pohjimmiltaan samanlaista kuin pienten asioiden, kyse on vain skaalauksesta. Sanoo Suntzi.
Vaikka äänestinki viimeeduskunta vaaleissa aivanhyvää perussuomalaisten ehdokasta, niin näkisin ennemmin Sipilän seuraavana pääministerinä, kuin Soinin, Soini on liian ammattipoliitikko ja tuskin Sipilä olis senhuonompi vaihtoehto kuin Katainen tai Urpilainen..
Olen joskus miettinyt, että olisko hyvä jos kansanedustajakaudet rajattas 2-3 peräkkäiseen kauteen, ja sen jälkeen pitäs ola vähintään yhtäpitkään muualla töissä, senjälken vois asettua uudelleen eholle jos haluttas. Ei mitään sopeutumiseläkkeitä, aivan pereustyöttömyyskorvaus vain jos ei töitä sais ..
-jpt-
Virhe. Persuja ei jätetty oppositioon, he jättäytyivät sinne. Heille oikein tarjottiin hallituspaikkaa myönnytysten kera, mutta silti he jäivät oppositioon.
Syy on selvä, oppositiossa on helppo räksyttää ilman vastuuta. Hallituksessa ei voi toimia samoin.
Miten muka kansallismielinen politiikka pelastaisi Suomen?
Mitkä olisivat kansallismielisten käytännön toimet?
Maahanmuutto ja kehitysapu ovat nykyisellään pelkkää nappikauppaa. Suomen ongelmat ovat muualla.
Ano: "He ovat harhautuneet näkemään valtiontalouden kotitalouden kaltaisena. Tämä jos mikä on väärinkäsitys, jonka oikaisemiseeni edes valtiovarainminiseriön virkakunta ei kykene, koska saman opin sokaisemia on myös siellä."
Meinaat varmaan Keynesiläistä oppia: kotitalous kiristää vyötään tiukkoin aikoina, mutta valtion kannattaa sen sijaan polttaa tavallista enemmän rahaa.
Olen miettinyt että voiko tuo taloustieteen valtavirta enää millään päteä euroryhmässä, jossa valtioilla ei ole omia keskuspankkeja. Suomella näyttää olevan kaikki kotitalouden insentiivit pitää taloutensa kurissa: maksuhäiriömerkintä, pikavippikierre, ulosottomies ja velkavankeus (luottoluokituksen lasku, vastaava korkojen hyppäys, Troikka ja "austerity").
Vaikka Keynesiläisesti Suomen kannattaisikin lisätä valtion menoja ja vähentää tuloja, niin ettei valintatilanne olisikin: leikataan joko nyt reilusti, tai muutaman vuoden päästä muut tulevat leikkaamaan väkisin ja katastrofaalisen paljon. Eurosta eroa harkitaan vaihtoehtona ehkä sitten seinään ajon jälkeen.
Lähetä kommentti