Monet vanhemmat tekevät pääkaupunkiseudulla kaikkensa, ettei lapsi joutuisi lähikouluun vaan pääsisi "parempaan" kouluun. Konstit ovat monet, teeskennellään jopa asumuseroa, jos muuten ei onnistu. Viime viikonvaihteen Hesari nosti esimerkiksi Maunulan peruskoulun. Koulupiiriin kuuluu Metsälän alue, jossa asukkaiden keskitulo on lähes kaksinkertainen Maunulaan nähden.
Syyksi muihin kouluihin pyrkimiseen on tietysti se, että vanhemmat haluavat lapsensa parasta. Maunulassa taas asuu paljon maahanmuuttajia, jotka vanhempien mielikuvien mukaan laskevat koulun tasoa. Tämä taas on suvaitsevaiston mielestä selvä merkki suomalaisten rasismista.
Tehdäänpä hypoteesi: maahanmuuttajat eivät laske koulun tasoa. Jatko-olettamuksena voidaan tietysti viedä väittämä astetta pidemmälle ja todeta, että koska mamut ovat rikkaus, he peräti nostavat tasoa. Silloin seurausten pitäisi olla ilmeiset:
1. Koulun oppimistulokset ovat ainakin yhtä hyvät kuin kantaväestön kansoittamassa koulussa.
2. Suvaitsevaisto ryhtyy rasisteihin nähden käänteiseen toimintaan eli yrittää saada lapsensa keinoja kaihtamatta mamukouluihin.
3. Vähitellen koulun hyvä maine leviää eikä kantaväestön pakoa enää tapahdu.
4. Koulun budjettia voidaan pienentää, jotta koulujen väliset erot tasoittuisivat.
Sitten totuudet kohta kohdalta.
1. Runsaasti kehutussa globaalissa PISA-tutkimuksessa sekä ensimmäisen että toisen polven maahanmuuttajien pisteet ovat kaikissa pohjoismaissa selvästi kantaväestön tason alapuolella. On ymmärrettävää, että ensimmäinen sukupolvi ei kielivaikeuksien takia voikaan saavuttaa kantaväestön tasoa. Mutta luulisi että toinen sukupolvi pääsisi edes lähelle. Näin ei kuitenkaan ole. Jopa lineaarisesti mallintaen vie noin kolme - neljä sukupolvea ennen kantaväestön saavuttamista. Eikä tässä ole huomioitu ainakaan seuraavia tilastoa vääristäviä seikkoja:
a) Todennäköisesti eteneminen ei ole lineaarista, vaan eksponentiaalisesti/logaritmisesti hidastuvaa eli humanisteille ilmaistuna esimerkiksi kolmannen ja toisen sukupolven ero on pienempi kuin toisen ja ensimmäisen sukupolven.
b) Tilastoissa ovat KAIKKI mamut, olisi kiva nähdä samat tiedot pelkästään afrikkalaisilta ja/tai muslimimamuilta, joista yleensä maahanmuuton ongelmien yhteydessä puhutaan.
c) Moni etnisesti puolisuomalainen, suomea äidinkielenään puhuva ja luultavasti kantaväestön veroisesti pärjäävä lapsi on puoliväkisin luokiteltu mamuksi (päiväkodin/koulun saamat avustukset motivoivat paikallisviranomaisia).
Tilastollinen tosiasia on siis, että keskimäärin mamut pärjäävät heikommin, kuten jokainen tutkimuksen tapainen osoittaa. Toki kaikki nämä tutkimukset on pyritty leimaamaan tarkoitushakuisiksi ja väärin asetelluiksi, mutta miksi ihmeessä mokuttajat eivät ole sitten tuoneet esiin omia, yhtä tarkoitushakuisia ja väärin aseteltuja tutkimuksiaan joissa mamut osoitetaan yhtä hyvin tai paremmin pärjääviksi? Yksittäistapauksia kyllä, niitähän jaksetaan aina esitellä kun jostakin on löydetty työssäkäyvä somali. Joskus jopa sellainen, joka ei työskentele mamukoordinaattorina tai somalinkielen tulkkina.
2. Tuskin suvaitsevaiston lapsia mamukouluissa on ainakaan enempää kuin heidän osuutensa kyseisen alueen asukkaista on. Tämä taas on huomattavasti pienempi kuin suvaitsevaiston kokonaisprosenttiosuus, koska suvikset aika harvoin asuvat mamulähiössä. Syitä suvisten lasten puuttumiselle lienevät yleisyysjärjestyksessä seuraavat:
a) Suviksilla ei yleensä ole lapsia. Lasten saanti muuttaa ihmiset usein konservatiiveiksi, kun käytäntö puraisee teoriaa perseestä.
b) Suvikset - ainakaan perheelliset - eivät asu mamulähiöissä.
c) Mamulähiöissä asuvien suvisten mielestä heidän lapsensa ansaitsevat parempaa kuin mamukoulu eli bumaaga on bumaaga mutta praktika on praktika.
d) Suvikset lähikoulusääntö on tärkeämpi kuin monikulttuurinen koulu ja he joutuvat hammasta purren hyväksymään sen, että lasten koulu on suomalaisetninen, kun Westendissä ei kurdeja asu.
3. Kantaväestön "koulushoppailu" on vasta alkanut. Merkkejä trendin hidastumisesta ei ole, päinvastoin. Enää ei asuntojen hintojen alenemisen takia vain muuteta mamuvyöhykkeeltä pois, kun varaa ei ole. Edes lapset yritetään sentään pelastaa.
4. Hesarin jutussa mainitaan, että Maunulan koulu saa vuosittain 49 000 euroa positiivisen diskriminaation (Vau, mikä käsite! George Orwell puhaltelee vappupilliä haudassaan) määrärahaa. Maunulan koulussa on 340 oppilasta. Tekee melkein 150 euroa per lärvi. Paljonkohan mahtaa tehdä per mamu? Luultavasti nelinumeroinen luku. Helsingin perusopetuksen menot ovat noin 8000 euroa oppilasta kohti. Kun huomioidaan, että monet muutkin koulut saavat samaa määrärahaa, seuraus on tietysti se että muissa kouluissa on käytettävissä vähemmän rahaa oppilasta kohti. Jos tämä määräraha käytettäisiin toisessa koulussa suomalaisiin oppilaisiin, 49 000 euroa jaettuna 8000 eurolla per oppilas tarkoittaisi, että koulu saisi noin kuuden oppilaan edestä määrärahaa. Ei mikään turha summa. Mikäli oletetaan edes tuhat euroa per mamu, voidaan helposti todeta mamun opettamisen tulevan 15 % kalliimmaksi kuin suomalaisen.
Eikä kaikki näy budjetissa. Tämä on tietysti yksittäistapaus, mutta tuttu erityisopettaja kertoi äskettäin seuraavaa. Hän työskentelee koulussa, jonka oppilaista noin yksi per luokka eli kolmisen prosenttia on mamuja. Hänen työajastaan hieman yli puolet kuluu mamujen kanssa eli noin 20-kertaisesti siihen, mitä pitäisi suhteessa lukumäärään olla. Tästä ja tukiopetuksista voisi joku tutkija selvittää, kuinka moninkertaisesti mamuoppilaaseen syydetään resursseja kantasuomalaiseen nähden.
Tämä kaikki on kantasuomalaisilta oppilailta pois. Opettajan aika, käytettävissä olevat resurssit, ryhmäkoot. Jos mamukoulut halutaan tasapainoisiksi suomalaisten (ja työperäisten mamujen) kansoittamien koulujen kanssa, ratkaisu on loppujen lopuksi yksinkertainen. Lisää määrärahoja mamukouluille. Opettajille paremmat palkat, niin sinne hakeutuvat paremmat opettajat. Pistetään mamukoulujen luokkakoko lakisääteisesti alle kymmenen ja opettajien palkkaus 20 % normia korkeammaksi. Samalla kyllä muiden koulujen ryhmäkoot kasvavat neljäänkymmeneen, mutta kyllä tasa-arvon nimissä on oltava valmis tekemään uhrauksia. Tai sitten ei.
Mikä sitten lääkkeeksi?
Suomalainen peruskoulu on kaikkine vakavine puutteineenkin (tasokurssien poistaminen riittäköön esimerkkinä) maailman paras. Se on sellaisena myös pidettävä. Hesarin kirjoitus on oikeassa siinä, että tämä kehitys johtaa koulujen eriarvoistumiseen. Jos koulujen tasapäisyys halutaan säilyttää luopumatta tasa-arvoisuudesta, ratkaisumallit ovat vähissä.
Ainoa konsti on poistaa kaikki "positiivisen diskriminaation" kaltaiset määrärahat ja antaa kaikille yhtä paljon resursseja oppilasta kohti - tai ei ainakaan resursseja haasteellisen oppilasaineksen perusteella. Jos haasteellisesta aineksesta ja huonosta menestyksestä saa resursseja, kyseessä on malliesimerkki kierosta kannustimesta.
Palataan osittain entiseen; minimissään otetaan käyttöön luokalleen jättäminen ja tarkkailu- ym. erityisluokat. Nykyään normaaliluokassa ei opiskelu tahdo onnistua, jos sinne on sijoitettu yksikin erityishäirikköoppilas. Nämä normaaliopiskeluun integroidut haasteelliset tapaukset on välittömästi derivoitava takaisin erityisopetukseen. Normiluokkaan voi palata sitten, kun on valmis pelaamaan sääntöjen mukaan.
Maahanmuuttajien opetukseen pätee vain yksi sääntö: jos aikoo asettua Suomeen, on elettävä maan tavalla. Niitä varten, jotka katsovat olevansa täällä vain käymässä JA eivät halua olla osa suomalaista kulttuuria on olemassa kansainvälisiä kouluja. Sopeuttamalla oppii vain sopeuttamiseen. Järjestelmän on oltava sama, yhtäläinen ja oikeudenmukainen kaikille, oli syntyperältään suomalainen tai ulkomaalainen, ihonväriltään, uskonnoltaan ja sukupuoleltaan mitä tahansa.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
5 tuntia sitten
8 kommenttia:
Metsälässä asuu paljon toimittajia ja se on tulotasoltaan selkeästi yli tulotason keskiarvon. Maunula sen sijaan on pienituloista aluetta, koska siellä asuu paljon eläkeläisiä (ja mamuja). Luin tuon Hesarin jutun ja täytyy ymmärrän hyvin, miksi juuri kyseinen koulu valittiin aiheeksi. Kas nimittäin, siellä opiskelee tod.com paljon expattien ja diplomaattien lapsia. Heillä sattuneesta syystä on ihan tavallista pohtia lääkärin tai juristin urasuunnitelmia. Samanlaisia urasuunnitelmia ei saisi Vuosaaren yläasteelta.
Nimimerkki "Tunnen jutun"
Mutta muuten ihan täyttä jautaa jumalauta!
Kiitos! Lipsautin vahingossa Metsälän ja Maunulan toisinpäin, pääteksti korjattu. Tämä siitä tulee, kun se syrjäinen rannikkokaupunki on vähän vieras... Taisi käydä sellainen ajatusvirhe, että sotkin Maunulan ja Maununnevan, joista jälkimmäisessä olen kerran käynyt ja sain tuolloin kuvan ns. paremman kansan asuinseudusta.
Tuo kertomasi Maunulan mamujen alkuperäjakauma viittaa siihen, että Maunulan koulun suhteen pelko lienee aika lailla aiheeton. Mietityttää vaan, paljonko tuota positiivista diskriminaatiorahaa mahtaa sitten upota sellaisiin kouluihin, joissa on oikeasti haasteellisia mamuja. Erityisopetuksen budjetista nyt puhumattakaan.
Mutkan kautta jonkin verran asiaa tuntevana voin vakuuttaa, että noita lääkärin ja juristin urasuunnitelmia löytyy humanitaaristen mamujen keskuudestakin pilvin pimein. Ne vain tuppaavat kariutumaan siinä vaiheessa, kun käy ilmi etteivät arvosanat ja opiskelupaikat lankeakaan uhristatuksen vaan työnteon perusteella.
Kannattaako peruskoulun tason huononemisesta olla huolissaan? Ruukinmatruunahan totesi, että peruskoulumenestyksellä ei ole elämässä mitään merkitystä.
Tomi, ongelma on siinä, että peruskoulu on paljon enemmässä määrin sosiaalistamislaitos kuin oppilaitos, ja huonot keskimääräiset arvosanat korreloivat sosiaalisen pahoinvoinnin, kiusaamisen, jengiytymisen ja antisosiaalisen käyttäytymisen kanssa. Tällaiseen laitoskeen joutunut lapsi tai nuori sosiaalistuu kieroon.
Maurice P. McTigue - Rolling Back Government: Lessons from New Zealand
New Zealand had an education system that was failing as well. It was failing about 30 percent of its children—especially those in lower socio-economic areas. We had put more and more money into education for 20 years, and achieved worse and worse results.
It cost us twice as much to get a poorer result than we did 20 years previously with much less money. So we decided to rethink what we were doing here as well. The first thing we did was to identify where the dollars were going that we were pouring into education. We hired international consultants (because we didn’t trust our own departments to do it), and they reported that for every dollar we were spending on education, 70 cents was being swallowed up by administration. Once we heard this, we immediately eliminated all of the Boards of Education in the country. Every single school came under the control of a board of trustees elected by the parents of the children at that school, and by nobody else. We gave schools a block of money based on the number of students that went to them, with no strings attached. At the same time, we told the parents that they had an absolute right to choose where their children would go to school. It is absolutely obnoxious to me that anybody would tell parents that they must send their children to a bad school. We converted 4,500 schools to this new system all on the same day.
But we went even further: We made it possible for privately owned schools to be funded in exactly the same way as publicly owned schools, giving parents the ability to spend their education dollars wherever they chose. [...]
we moved from being about 14 or 15 percent below our international peers to being about 14 or 15 percent above our international peers in terms of educational attainment.
LS: Sattuneista syistä tunnen jonkin verran Uuden-Seelannin koulujärjestelmää. Ovat saaneet siellä melkoista kehitystä aikaan, kuten lainauksesi osoittaa. Alkuperäinen systeemi tietysti oli heikko, mutta olen jossain määrin hämmästynyt tuon "kilpailujärjestelmän" toimivuudesta - normaalitilanteessa heikkojen koulujen kurjistumisen luulisi aiheuttavan merkittäviä ongelmia. Uskoisin, että osaselitys löytyy tavasta, jolla uudistus tehtiin; toimijat itse uskoivat siihen ja kannattivat muutosta. Näin he olivat sitoutuneita ja tulokset olivat jopa odotettuja parempia. Suomeen Uuden-Seelannin järjestelmää ei kannata kopioida, koska peruskoulumme on toiminut tasa-arvoisesti. Vielä. Odotetaan muutama vuosi tilanteen heikkenemistä entisestään, niin sitten aika saattaa olla kypsä.
@Jaska Brown,
Tuo linkkaamani teksti on muistaakseni vuodelta 2004. Kun hallitus vaihtui muistaakseni joskus 2000-luvun alussa osa asioista on mennyt huonompaan suuntaan. En osaa sanoa mitään Uuden Seelannin koulujärjestelmän nykytilaanteesta.
Suomeen Uuden-Seelannin järjestelmää ei kannata kopioida, koska peruskoulumme on toiminut tasa-arvoisesti.
Avain on saada mahdollisimman suuri autonomia kouluille sekä toisaalta oppilaille ja vanhemille. Kouluille tämä tarkoittaa että ne esim. saavat valita rahankäytön painopisteet (e.g. mitä vieraita kieliä opetetaan) ja että häirikköoppilaat voidaan erottaa koulusta nopeasti. Oppilaille tämä tarkoittaa että ne saavat suuremman vapauden valita mitä opiskelevat (e.g. oppilas voi valita matemaattispainoitteisen linjan ja jättää kuvamaataidon, ruotsin ja musiikin pois).
Under the United States Constitution, the federal government has no authority to hold states "accountable" for their education performance. In the free society envisioned by the founders, schools are held accountable to parents, not federal bureucrats.
- Ron Paul
-----------------
Jos voin suositella yhtä blogia mihin kannattaa tutustua niin se on Lasse Pitkäniemen blogi.
No, omat vähäiset tietoni kiwien koulujärjestelmästä ovat about samalta ajalta eli päivittämättä. Katsoin suositustasi ja oli mielenkiintoinen, pitääpä lukea vanhempiakin tarinoita kun ehtii.
Lähetä kommentti