Lukijalle: Kirjoitin tämän jutun melkein seitsemän vuotta sitten. Muutama kuukausi sen jälkeen julkaisin jutun Suomen kaikkien aikojen sadasta parhaasta, mikä tulee niin ikään uudistettuna lähiaikoina julkaisuun. Paljon on rataa kierretty sen jälkeen, vaan eivät nämä listat ole siitä liiemmin muuttuneet. Alkuperäisessä listassa oli viisi parasta paremmuusjärjestykseen asettamatta, sitten kaksikymmentä haastajaa niin ikään keskinäiseen paremmuusjärjestykseen asettamatta ja lopuksi 75 muuta. Seitsemän vuoden aikana viisi parasta eivät ole kokeneet muutoksia. Kahdenkymmenen haastajan joukkoon on pitänyt nostaa kaksi uutta, joista toinen oli aiemmin 75 muun joukossa. Näin ollen haastajia on nyt 22, koska ei sieltä ketään voinut pudottaakaan. Kolmoskategoriaan nousi viisi uutta nimeä. Koska yksi nousi sieltä kakkoskategoriaan, kolmoskategoriassa on nyt 79 nimeä. Uudistukset on kirjoitettu kursiivilla. Kaiken kaikkiaan juoksijoita on siis listalla 5 + 22 + 79 = 106, mutta otsikko "Satakuusi suurinta" ei kuulosta iskevältä. Sovitaan että "Sata suurinta" on riittävän tarkka:
Valmennettava kysyi tässä päivänä muutamana, kuka on minun mielestäni kaikkien aikojen paras kestävyysjuoksija. Vastasin, että en ole asiaa sen kummemmin ajatellut. Vaikka olenkin perehtynyt perusteellisesti alan historiaan, olen aina ollut sitä mieltä, että eri aikakausien juoksijoiden vertaaminen on epäreilua.
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Mietittyäni totesin, että en pysty sanomaan kuka on kaikkien aikojen paras. Pystyn silti nimeämään viisi juoksijaa, jotka ovat muihin verrattuna aivan omassa kategoriassaan. Valmennettava kysyi nimiä. Sanoin että luettelepa itse viisi mielestäsi kaikkien aikojen parasta, kun kestävyysjuoksuna pidetään kaikkia matkoja 800 metristä alkaen. Hän mietti ja tiputteli nimen kerrallaan. Ne olivat täsmälleen samat kuin omalla listallani. Eikä kyseessä suinkaan ollut se, että olisin näitä nimiä hänelle aiemmin mitenkään mainostanut, vaan puhtaasti hänen omien tietojensa nojalla tekemä arvio.
Oma perusteluni näiden viiden valinnalle oli se, että heistä joka ainoa voitti jokaisen muun mahdollisen juoksijan (eli seuraavan kategorian juoksijat) käytännössä joka ainoassa meriitissä. Meriiteiksi laskin arvokisasaavutukset, maailmanennätykset ja suvereenisuuden omalla aikakaudella.
Viisi suurinta (syntymäajan mukaisessa järjestyksessä)
Paavo Nurmi, Suomi, 13.6.1897
Eniten olympiakultamitaleja, yhdeksän kappaletta. Lukematon määrä maailmanennätyksiä. Hallitsi kestävyysjuoksua vuodesta 1920 aina 1930-luvun alkuun asti miten halusi. Olympiakultaa kaikilla matkoilla 1500 metristä 10000 metriin. Olisi luultavasti voittanut myös maratonin Los Angelesissa, jos olisi saanut juosta. Parhaimmillaan 1924, jolloin ei koskaan esittänyt parastaan maailmanennätyksistä huolimatta. Hävisi olympialaisissa ainoastaan Joseph Guillemontille kokemattomuuttaan, Ville Ritolalle loukkaantuneena ja Toivo Loukolalle estejuoksussa, jota ei oikeasti osannut - silti joka kerran tuli hopeaa.
Emil Zátopek, Tšekkoslovakia, 19.9.1922
Kolme olympiakultaa Helsingissä. Lontoossa kulta ja huolimattomuuden takia hopea. Euroopan mestaruuksia, maailmanennätyksiä. Voittamaton vitosella 48-52 (45 kilpailua), kympillä 48-54 (37 kilpailua). Vei kestävyysjuoksun harjoittelun kokonaan uudelle tasolle.
Lasse Virén, Suomi, 22.7.1949
Kaksi kertaa kaksoisvoitto olympialaisissa. Ei muita arvovoittoja, kaksi nykymatkojen maailmanennätystä. Historian taktisesti monipuolisin juoksija, jokainen kulta tuli eri taktiikalla. Münchenin kympillä ME, vitosella kirivoitto. Montrealissa kympillä irtiotto, vitosella kaikkien aikojen juoksussa kirimiehet kypsyttävä loppuveto.
Haile Gebrselassie, Etiopia, 18.4.1973
Hallitsi pitkään vitosen ja kympin ME-tilastoja. Miinuksena arvokisoissa pelkälle kympille keskittyminen, kaksi olympiakultaa ja neljä maailmanmestaruutta. Ei arvokisavoittoja vitosella. Maratonilla ME. Ollut huipulla jo 15 vuotta, pidempään kuin kukaan muu.
Kenenisa Bekele, Etiopia, 13.6.1982
Lipsahdus Ateenan vitosella piti Virénin saavutuksen ainutlaatuisena. Olympiakultien lisäksi ratamaailmanmestaruuksia ja uskomattomat 11 henkilökohtaista maailmanmestaruutta maastojuoksussa. ME-tilastojen valtias.
Paremmuusjärjestykseen näitä viittä on mahdotonta laittaa. Nurmella on eniten olympiavoittoja, mutta niistä vain neljä on tullut nykymatkoilla. Samoin kilpailun taso ei tuolloin ollut lähellekään samaa kuin nykyään, kilpaurheilu oli oikeastaan vain Länsi- ja Pohjois-Euroopan sekä Pohjois-Amerikan asia. Zátopekin aikana taso oli jo kovempi, mutta meriitit eivät ole yhtä kovat kuin Nurmella. Virénin meriitit ovat heikommat kuin kummallakaan edeltäjistään, mutta hän on nykyaikaisen urheilun aikana ainoa, joka on hallinnut molempia kestävyysmatkoja yhtä suvereenilla tavalla. Gebrselassie olisi suurin kaikista, jos olisi korjannut vitosen olympiavoitot kotiin. Nyt meriitit eivät pärjää Virénille - tämän aikana ei ollut MM-kisoja. Bekele ja Gebrselassie ovat ainoat, jotka ovat juosseet samalla radalla kilpaa. Bekelen meriitit häviävät vielä Gebrselassien vastaaville ja siksi tässä onkin ainoa kohta, jossa viisi suurinta voidaan laittaa edes osittaiseen paremmuusjärjestykseen: Gebrselassie on Bekelen edellä. Bekele kuuluu silti listalle, koska Bekelen, Nurmen, Zátopekin ja Virénin keskinäistä paremmuutta ei voi selvittää - kuten ei myöskään Gebrselassien ja kolmen muun.
Tulevaisuudessa Bekelellä on vielä mahdollisuus nousta kiistattomaksi valtiaaksi. Mies on vasta 27-vuotias, nuori kestävyysjuoksijaksi. Toisaalta jos Gebrselassie tekee vielä "mahdottoman" ja painelee maratonin alle kahden tunnin, niin...
Lisäys 21.5.2015: Eipä Gebrselassie tehnyt mahdotonta eikä Bekele noussut kiistattomaksi kuninkaaksi, vaikka voittikin vielä kaksi maailmanmestaruutta 2009.
Listan miehet ovat kaikki lähes puhtaita vitosen-kympin juoksijoita. Nurmi menestyi 1500 metrillä ja olisi pärjännyt myös maratonilla. Zátopek voitti olympiakultaa maratonilla, mutta se oli vain syrjähyppy. Virén ei koskaan maratonille kotiutunut Montréalin uskomattomasta esityksestä (viides vain 24 tuntia kaikkien aikojen vitosen jälkeen) huolimatta. Gebrselassie siirtyi ylipitkille matkoille vasta vanhoilla päivillään.
Mailerit ja maratoonarit puuttuvat. Maratoonarien puuttuminen on ymmärrettävää: on vaikeaa dominoida matkaa, jossa päivän kunto ratkaisee paljon ja kisoja on harvassa. Mutta ei ole yhtään ainutta keskimatkuria, joka olisi hallinnut täysin suvereenisti lajejaan useiden vuosien ajan. Sebastian Coe on lähellä, mutta ei aivan. Kaikki muut olivat käytännössä puhtaasti joko 800 metrin tai 1500 metrin juoksijoita, eivätkä yhden lajin valtiaat kaikkien aikojen parhaiden listalle kuulu.
Päättäessäni viittä suurinta oli tietysti pakko tehdä vertailuja listan ulkopuolisiin juoksijoihin. Selväksi kävi, että jokainen viidestä voitti kenet tahansa seuraavan kategorian juoksijoista lähes poikkeuksetta jokaisella rintamalla. Huomasin kuitenkin, että sama päti myös tähän kakkoskategoriaan verrattuna sitten sen ulkopuolelle jääneisiin. Ei toki yhtä täydellisesti, mutta lähes. Hauska sattuma oli myös se, että kakkoskategoriaan kuului tasan 20 juoksijaa.
Kaksikymmentä haastajaa (syntymäajan mukaisessa järjestyksessä)
Hannes Kolehmainen, Suomi, 9.12.1887
Neljä olympiakultaa, kestävyysjuoksun olympiahistorian ensimmäinen todella suuri nimi.
Ville Ritola, Suomi, 18.1.1896
Nurmen varjo, silti moninkertainen olympiavoittaja itsekin.
Ilmari Salminen, Suomi, 21.9.1902
Olympiakulta, kaksi Euroopan mestaruutta, juoksi Nurmen kympin ME:n nurin.
Volmari Iso-Hollo, Suomi, 5.1.1907
Kaksi olympiakultaa esteissä ja kaksi mitalia kympillä, ei ME:tä siitä yksinkertaisesta syystä, että esteet eivät vielä olleet ME-kelpoinen laji.
Taisto Mäki, Suomi, 2.12.1910
Euroopan mestari, ME-mies sekä vitosella että kympillä, sota vei olympiahaaveet.
Gunder Hägg, Ruotsi, 31.12.1918
Maailmanennätysten murskaaja 40-luvulla, ei päässyt sodan ja sen jälkeisen ammattilaistuomion takia koskaan arvokisoihin.
Vladimir Kuts, Neuvostoliitto, 7.2.1927
Ukrainalainen otti kaksi olympiakultaa ja rikkoi ME:n useita kertoja.
Abebe Bikila, Etiopia, 7.8.1932
Maratonin kaksinkertainen olympiavoittaja ja epävirallinen ME-mies.
Ron Clarke, Australia, 21.2.1937
Uskomattomia maailmanennätyksiä; tietääkseni edelleen murskaratojen ME-mies sekä vitosella että kympillä.
Mohamed Gammoudi, 11.2.1938
Mitalimies kolmissa olympialaisissa, boikotti vei neljännet. Yksi kulta, ei maailmanennätyksiä.
Herb Elliott, Australia, 25.2.1938
Ei hävinnyt päämatkoillaan kertaakaan. Dominoi mielensä mukaan, mutta huippu-ura jäi lyhyeksi.
Peter Snell, Uusi-Seelanti, 17.12.1938
Tankki, joka juoksi maratontyylisellä harjoittelulla kolme olympiakultaa keskimatkoilla. Pitkään kestänyt ME 800 metrillä.
Kipchoge Keino, Kenia, 17.1.1940
Afrikan ratajuoksun ensimmäinen suurnimi, kaksi olympiakultaa ja monta muuta mitalia.
Miruts Yifter, Etiopia, 15.5.1944
Kaksi kultaa Moskovassa näytöstyyliin jo ikämiehenä. Kahdesti sama temppu myös Maailmancupissa.
Waldemar Cierpinski, Itä-Saksa, 3.8.1950
Kaksi olympiakultaa maratonilla riittää varmasti listalle, vaikka muiden saavutusten lista onkin lyhyt (MM-pronssi).
Sebastian Coe, Iso-Britannia, 29.9.1956
Keskimatkojen valtias, kaksi olympiavoittoa ja pitkäikäinen 800 metrin ME. Olisi suurimpien joukossa, jos ei olisi epäonnistunut olympialaisissa 800 metrillä.
Gelindo Bordin, Italia, 2.4.1959
Olympiavoitto ja kaksi Euroopan mestaruutta maratonilla. MM-kisoissa vain yksi pronssi, mutta uran pituus huipulla riittää kompensoimaan.
Said Aouita, Marokko, 2.11.1959
Hölmöili itse itsensä pois kaikkien aikojen suurimpien listalta rupeamalla leikkimään 800 metrin juoksijaa ollessaan jo 5000 metrin olympiavoittaja ja maailmanmestari. Silti olympiapronssia alimatkalla.
Paul Tergat, Kenia, 17.6.1969
Maastojuoksun moninkertainen maailmanmestari, kympillä arvokisoissa palkintopallilla aina Gebrselassien vieressä, jolle menetti myös ainoan ME:nsä.
Hicham el-Guerrouj, Marokko, 14.9.1974
1500 metrin valtias, joka käväisi voittamassa myös 5000 metrin olympiakullan Bekelen nenän edestä. Päämatkan ME on ja pysynee vielä pitkään.
Ezekiel Kemboi, Kenia, 25.5.1982
Kemboi oli jo edellisessä listauksessa, mutta saa nyt ylennyksen tähän kategoriaan. Tällä välillä voitetut toinen olympiakulta ja neljä maailmanmestaruutta puhuvat puolestaan.
Mo Farah, Iso-Britannia, 23.3.1983
Kaksi olympiakultaa ja viisi maailmanmestaruutta. ME:t kuitenkin puuttuvat. Yksi olympiakulta lisää tulevana kesänä vie miehen jo lähelle korkeinta kategoriaa, kaksi sellaista heittää hänet sinne.
Tirunesh Dibaba, Etiopia, 1.10.1985
Kestävyysjuoksun viime vuosien ehdoton kuningatar. Ikää 23 vuotta, silti jo kaksi olympiakultaa, neljä maailmanmestaruutta sekä radalla että maastossa ja 5000 metrin ME.
Kahdenkymmenen haastajan joukkoon pääseminen edellytti useimmiten aikakautensa johtavana juoksijana olemista. Olympiakulta ei silti ollut välttämätön edellytys, Mäki ja Hägg kun eivät päässeet sellaista edes yrittämään. Kaikilla muilla ainakin yksi sellainen on, paitsi Clarkella. Hänen ME-ansionsa ovat kuitenkin niin mittavat, että sivuuttaminen tältä listalta ei tullut kysymykseen.
Naisia ei listalle ole Dibabaa lukuun ottamatta päässyt. Tämä ei johdu naisten syrjinnästä, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että aikaansa dominoivia naisjuoksijoita ei ole ollut silloin, kun naisten lajit ovat arvokisaohjelmassa olleet. Useimmat huippunaiset ovat saavuttaneet vain yhden tai kaksi arvokisavoittoa. Dibaba on ainoa, jonka saavutukset riittävät kiistatta listalle. Mitään tekemistä Dibaban listalle pääsyssä ei ole sillä, että kyseessä on upean näköinen nainen. Sama tosiasia kun pätee useimpiin naisjuoksijoihin, joskin Dibaba on tässäkin asiassa sieltä parhaasta päästä parhaidenkin joukossa.
Kakkoskategorian juoksijoiden erot seuraavaan luokkaan ovat myös aika selvät. Kolmoskategorian juoksijat eivät ole olleet samalla tavalla hallitsevia kuin ylempiin luokkiin päätyneet, heidän aikanaan kilpailu ei vielä ollut niin kovaa kuin nykyään tai sitten he ovat olleet yhden matkan erikoismiehiä. Lähimpänä kakkoskategoriaa olivat ehkä Malinowski ja Ngugi, naisista Kristiansen olisi ollut listalla jos olisi olympiavoittaja.
Muut sadasta parhaasta (syntymäajan mukaisessa järjestyksessä)
Walter George, Iso-Britannia, 9.9.1858
Alfred Shrubb, Iso-Britannia, 12.12.1879
James Lightbody, Yhdysvallat, 15.3.1882
Melvin Sheppard, Yhdysvallat, 5.9.1883
Albin Stenroos, Suomi, 24.2.1889
Lauri Lehtinen, Suomi, 10.8.1908
Jack Lovelock, Uusi-Seelanti, 5.1.1910
Kee-Chung Sohn, Korea, 29.8.1912
Rudolf Harbig, Saksa, 8.11.1913
Viljo Heino, Suomi, 1.3.1914
Arne Andersson, Ruotsi, 27.10.1917
Jim Peters, Iso-Britannia, 24.10.1918
Delfo Cabrera, Argentiina, 2.4.1919
Alain Mimoun, Ranska, 1.1.1921
Malvin Whitfield, Yhdysvallat, 11.10.1924
Roger Bannister, Iso-Britannia, 29.3.1929
Zdzislaw Krzyszkowiak, Puola, 3.8.1929
Pjotr Bolotnikov, Neuvostoliitto, 8.3.1930
Sándor Iharos, Unkari, 10.3.1930
Mamo Wolde, Etiopia, 12.6.1932
Murray Halberg, Uusi-Seelanti, 7.7.1933
Gaston Roelants, Belgia, 5.2.1937
Juha Väätäinen, Suomi, 12.7.1941
Derek Clayton, Australia, 17.11.1942
Ben Jipcho, Kenia, 1.3.1943
Anders Gärderud, Ruotsi, 28.8.1946
Carlos Lopes, Portugali, 18.2.1947
Frank Shorter, Yhdysvallat, 31.10.1947
Bill Rodgers, Yhdysvallat, 23.12.1947
Karel Lismont, Belgia, 8.3.1949
Bronislaw Malinowski, Puola, 4.6.1951
Tatjana Kazankina, Neuvostoliitto, 17.12.1951
John Walker, Uusi-Seelanti, 12.1.1952
Henry Rono, Kenia, 12.2.1952
Grete Waitz, Norja, 1.10.1953
Steve Ovett, Iso-Britannia, 9.10.1955
Ingrid Kristiansen, Norja, 21.3.1956
Yiannis Kouros, Australia, 13.7.1956
Rosa Mota, Portugali, 29.6.1958
Mary Decker, Yhdysvallat, 4.8.1958
Alberto Cova, Italia, 1.12.1958
Steve Cram, Iso-Britannia, 14.10.1960
Billy Koncellah, Kenia, 20.10.1961
John Ngugi, Kenia, 10.5.1962
Abel Antón, Espanja, 24.10.1962
Martin Fiz, Espanja, 3.3.1963
Ana Quirot, Kuuba, 23.3.1963
Manuela Machado, Portugali, 9.8.1963
Douglas Wakiihuri, Kenia, 26.9.1963
Dieter Baumann, Saksa, 9.2.1965
Khalid Skah, Marokko, 29.1.1967
Svetlana Masterkova, Venäjä, 17.1.1968
Hassiba Boulmerka, Algeria, 10.7.1968
Fernanda Ribeiro, Portugali, 23.6.1969
Noureddine Morceli, Algeria, 28.2.1970
Kelly Holmes, Iso-Britannia, 19.4.1970
Moses Kiptanui, Kenia, 1.10.1970
Stefano Baldini, Italia, 25.5.1971
Naoko Takahashi, Japani, 6.5.1972
Jauad Gharib, Marokko, 22.5.1972
Catherine Ndereba, Kenia, 21.7.1972
Maria Mutola, Mosambik, 27.10.1972
Wilson Kipketer, Tanska, 12.12.1972
Junxia Wang, Kiina, 19.1.1973
Derartu Tulu, Etiopia, 21.3.1973
Paula Radcliffe, Iso-Britannia, 17.12.1973
Bernard Lagat, Yhdysvallat, 12.12.1974
Ismael Kirui, Kenia, 20.2.1975
Gabriela Szabo, Romania, 14.11.1975
Gezahegne Abera, Etiopia, 23.4.1978
Juri Borzakovski, Venäjä, 12.4.1981
Saif Saeed Shaheen, Qatar, 15.10.1982
Vivian Cheruiyot, Kenia, 11.9.1983
Meseret Defar, Etiopia, 19.11.1983
Brimin Kiprop Kipruto, Kenia, 31.1.1985
Samuel Wanjiru, Kenia, 10.11.1986
David Rudisha, Kenia, 17.12.1988
Stephen Kiprotich, Uganda, 27.2.1989
Asbel Kiprop, Kenia, 30.6.1989
Olympiavoitto ei takaa tällekään listalle pääsemistä. Kaksi olympiavoittoa riittää jo varmasti, paitsi Edwin Flackin tapauksessa, koska ensimmäisissä olympialaisissa eivät paikalla olleet läheskään maailman parhaat juoksijat. Silti listalle on päässyt peräti 31 juoksijaa, jotka eivät ole olympiavoittajia. Syynä voiton puuttumiseen on ollut uran varhaisuus (esim. Shrubb), sota (Heino), edustuskelvottomuus (Kipketer), lajin puuttuminen ohjelmasta (Kouros) tai silkka epäonni (Kiptanui).
Listalle pääsyyn eivät ole olleet esteenä doping-epäilyt, kuten Baumannilla. Vain todistetut tapaukset ja kumotut voitot, kuten Rashid Ramzin tapauksessa, ovat merkinneet porttikieltoa. Myöskään Koncellahin myöhemmät siviilielämän sikailut eivät voi kumota sitä tosiasiaa, että hän on ollut loistava juoksija.
Samaten kansalaisuuden vaihto (Kipketer, Lagat, Shaheen) ei ole ollut mikään este, vaikkakin joissakin tapauksissa moraalisesti kyseenalaista.
Kieltämättä teki mieli laittaa listalle myös Feidippides antiikin ajan edustajana, mutta päätin pitäytyä modernissa urheilussa. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea Tom Hollandin erinomaisen kirjan Persian tuli. Varhaisten aikojen juoksijoista George ja Shrubb kuuluvat listalle tulostensa puolesta, Lightbody ja Sheppard ansaitsevat moninkertaisina olympiavoittajina paikkansa, vaikka taso ei tuolloin kummoinen ollutkaan. Listalla on muutamia muitakin esiin nostettavia tapauksia. Whitfield, suoraan Korean sodasta olympiavoittajaksi. Iharos, ei ikinä mitalia arvokisoissa mutta Nurmen ohella ainoa ME:t 1500 metrillä, vitosella ja kympillä juossut. Halberg, olympiavoittaja invaliditeetista huolimatta. Jipcho, lyhytaikaisen ammattilaistalli ITA:n suurin tähti. Rodgers, USA:n maratonboomin isä. Kouros, ultrajuoksun kuningas. Quirot, kuoleman porteilta takaisin huipulle. Kiptanui, esteiden valtias joka epäonnistui aina olympialaisissa tai niiden karsinnoissa. Radcliffe, joka olisi paljon suurempi jos ei olisi maailman taktisesti kaikkien aikojen huonoin juoksija. Szabo, kultaisen liigan kuningatar. Wanjiru, mihin vielä ehtineekään.
Kestävyysjuoksu on kaikista maailman urheilulajeista kenties meritokraattisin. Siinä ei ratkaise raha eikä välineet, vain tulokset. Vaikka olisi kuinka lahjakas tahansa, lahjaton harjoitellut voittaa aina lahjakkaan harjoittelemattoman. Toki maailman huipulle päästäkseen on oltava hyvin lahjakas, mutta kansalliselle tasolle pääsee kuka tahansa, joka on valmis vuodattamaan riittävästi verta, hikeä, kyyneleitä, oksennusta ja ripulipaskaa. Kestävyysjuoksun levinneisyydestä ja meritokraattisesta kertoo karua kieltään se, että tälle sadan kaikkien aikojen parhaan listalle on mahtunut urheilijoita 32 eri maasta. Mikä muu urheilumuoto pääsee samaan?
lauantai 21. toukokuuta 2016
tiistai 17. toukokuuta 2016
Sääntökirja
Ulkoratakausi on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Koska tiedän pääseväni jälleen useita kertoja mittanauhan jatkeeksi tai tiiraamaan maalikameran kuvia, päätin lukea kertauksen vuoksi yleisurheilun sääntökirjan läpi. Siinä plärätessä tuli mieleeni, että yleisurheilussa on lukuisia erikoisia sääntödetaljeja, jotka ovat useimmille lajia tarkkaan seuraavillekin tuntemattomia. Ajattelin esitellä ja listata kymmenen kummallisinta, mutta niitä tulikin kaksikymmentä.
Sääntökirja on IAAF:n virallinen raamattu ja sen suomenkieliseen versioon on lisätty vielä useita täsmentäviä kommentteja. Päälle kaksisataasivuinen opus keskittyy lajien teknisiin sääntöihin ja viittaa sen lisäksi lisämanuaaleihin, esimerkiksi teknisten delegaattien erityisohjeisiin. Yksi esimerkki säännöstä, josta sääntökirja ei pukahda lainkaan, on lähettäjän pukeutuminen. Mikäli ette ole huomanneet, niin lähettäjä pukeutuu aina valkoiseen takkiin (tai paitaan) ja mustiin housuihin (tai hameeseen). Tämä on ohje, josta pidetään tiukasti kiinni vähänkin isommissa kisoissa. Tosin aikoinaan lähettäjän papereita hommatessani kouluttaja totesi, että "kansallisista kisoista alkaen pukeudutte noin, mutta seuran omissa viikkokisoissa voitte ampua vaikka bikinit päällä." (Alan ihmiset varmaan tunnistavatkin kouluttajan, koska kysessä on hänen vakiovitsinsä.) En ole kuitenkaan koskaan lähettänyt bikineissä, voisi jäädä viimeiseksi kerraksi näin karvaisen miehen tapauksessa. Tai mistä minä tiedän, josko siitä nykymaailmassa saisi vaikka suoraan ylennyksen kansainvälisiin arvokisoihin.
Yleisurheilun sääntökirja poikkeaa filosofialtaan tietyssä mielessä kaikkien muiden lajien sääntökirjoista. Se on sääntöjen muuttamisen suunta. Yleisurheilun sääntöjä voidaan kilpailukohtaisesti tiukentaa, mutta ei koskaan löysätä. Esimerkiksi jalkapallossa seurat voivat ystävyysottelussa sopia vaikka vapaasta vaihto-oikeudesta kolmen vaihtopelaajan sijaan. Tämä on lievennys sääntöihin. Yleisurheilussa lievennystä ei saa koskaan tapahtua, tiukennusta kylläkin. Esimerkiksi kenttälajeissa voidaan yritysmääriä supistaa normaalista kuudesta neljään, kuten Euroopan cupissa on tehty. Mutta seitsemättä yritystä ei voida sallia missään tapauksessa.
Listauksessa otsikon jälkeen sääntökirjan kohta, josta voi tarkistaa etten kirjoita pötyä, vaikka välillä kuulostaakin uskomattomalta.
20. Aita nurin (168/7b)
Yleisurheilun alkuaikoina aidan kaatuminen oli merkki siitä, että juoksu epäonnistui. Silloisten sääntöjen mukaan kolmen aidan kaatuminen aiheutti hylkäyksen. Kahden aidan kaatuminen ei aiheuttanut hylkäystä, mutta tulos ei ollut ennätyskelpoinen. Tästä aiheutui joskus erikoisia tilanteita. Pariisin olympialaisten 1924 400 metrin aitajuoksun startatessa ME oli 54,0. Voittaja Morgan Taylor juoksi 52,8, yli sekunnin alle ME:n. Kultaa tuli, mutta ei ME:tä, koska hän kaatoi kaksi aitaa. Kolmannen aidan kaataminen olisi merkinnyt hylkäystä, jolloin kultaa olisi voittanut Suomen Erik Wilen. Hopeamitalisti Wilen juoksi 53,8 ja hänen aikansa olisi siis ollut uusi ME, koska aitoja ei kaatunut. Sitä ei kuitenkaan voitu hyväksyä, koska vain voittajan aika otettiin useammalla kuin yhdellä käsikellolla ja useamman kellon käyttö oli ME:n hyväksymisen edellytys. Kaatumissäännöt on sittemmin kumottu. Nykyään vaikka kaikki aidat saavat kaatua, vauhtiahan se vain hidastaa. Sääntöihin on kuitenkin jäänyt erikoinen pykälä, mikä kieltää aidan kaatamisen tahallaan. En kylläkään voi ymmärtää, kuinka aidan tahallaan kaataminen voisi parantaa tulosta. Olettaen että jaksaa hypätä aidan yli. Ja jos ei jaksa, miksi ottaa osaa aitajuoksuun?
19. Kamelinkäyttökielto (240/8h)
Pitkillä juoksumatkoilla virvokkeita saa kantaa mukanaan joko kädessään tai kantolaitteessa, kunhan ne on otettu juottopisteeltä mukaan. Mutta niiden ottaminen toiselta kilpailijalta tai virallisten paikkojen ulkopuolelta on kielletty. Ensimmäisestä kerrasta seuraa varoitus ja toisesta hylkäys. Tässä kestävyysjuoksu eroaa esimerkiksi pyöräilystä, jossa muut pyöräilijät toimivat joukkueen tähden kuormakameleina - ei paras ajaja kanna pulloa mukanaan, vaan ottaa sen joukkuetovereiltaan.
18. Hanskat (187/4c)
Tiesittekö, että heittolajeissa käsineiden käyttö on kiellettyä? Paitsi moukarinheitossa. Muissa lajeissa hanskojen käyttö aiheuttaa heiton hylkäämisen. Seuraavassa sääntökohdassa kielletään heittokehän manipulointi eli siihen ei saa levittää mitään ainetta kitkan lisäämiseksi tai vähentämiseksi. O-P Karjalainen oli mestari kiertämään tätä sääntöä. Säännöt eivät kieltäneet juomapullon ottamista häkkiin mukaan ja kuinka ollakaan, siitä sattui usein roiskahtamaan vettä kehään liukasteeksi pyörimiselle.
17. Osanottokielto aiemman lajin perusteella (142/4)
Vähänkin isommissa kisoissa urheilijan on jätettävä yleensä viimeistään puoli tuntia ennen kilpailun alkua osanoton varmistus. Tämä siksi, että kokoontumispaikalla toimitsija varmistaa että kaikki ovat paikalla ennen johdatusta kilpailupaikalle. Jos urheilija on varmistanut osanottonsa eikä ilmesty paikalle, hän menettää samalla osanotto-oikeutensa kyseisen kilpailun kaikkiin muihin lajeihin. Esimerkiksi jos urheilija on ilmoittautunut Kalevan Kisoissa perjantain kuulantyöntöön ja sunnuntain kiekonheittoon, varmistanut osanottonsa kuulaan eikä kuitenkaan ole ilmestynyt paikalle, hän menettää samalla oikeutensa osallistua kiekkoon. Muita tapoja menettää osanotto-oikeutensa tuleviin lajeihin kyseistä lajiyhdistelmää esimerkkinä käyttäen ovat 1) selviytyä kuulan karsinnasta mutta jättää tulematta finaaliin ja 2) osallistua mutta olla yrittämättä parastaan eli pistää kisa täysin pelleilyksi (ns. bona fide -sääntö). En äkkiseltään kyllä muista että kakkossääntöä olisi koskaan sovellettu. Osanoton varmistus ja sitten kilpailematta jättäminen eivät kuitenkaan ole harvinaisia, esimerkiksi tapauksissa joissa varmistus on tehty edellisenä päivänä ja urheilija on loukkaantunut tai sairastunut ennen kilpailua. Tällöin osanotto-oikeutensa tuleviin lajeihin voi säilyttää lääkärintodistuksella tai muulla erittäin hyvällä perustella (kolari matkalla kisapaikalle tms.) ja näin on myös joskus tapahtunut.
16. Teippiä rataan (170/4)
Hyppääjät käyttävät tunnetusti askelmerkkiä, joka voi olla järjestäjien toimittama metallikiekko, teippi radan reunassa tai vaikka lenkkari kentän sisäpuolella. Juoksijat eivät askelmerkkiä tarvitse, vaikka Sandra Erikssonille se tekisi hyvää askelten sovittamiseksi esteelle oikein. Paitsi viesteissä. Siinä kapulaa vastaanottavan juoksijan on tiedettävä, milloin hän lähtee liikkeelle. Tätä varten säännöt ovat tarkkaan määrittäneet, millaisen tarkistusmerkin hän saa radalle laittaa. Niitä saa olla täsmälleen yksi, sen täytyy olla itsekiinnittyvää teippiä ja mitoiltaan enintään 5 cm x 40 cm. Lisäksi sen tulee väriltään erottua selvästi radan kiinteistä merkinnöistä eikä se saa aiheuttaa muitakaan sekaannuksia.
15. Rimaa ylemmäksi (181/4)
Korkeus- ja seiväshypyssä järjestäjät ovat määränneet etukäteen ne korkeudet, joista hypätään. Valinnassa on otettava huomioon kilpailijoiden taso erityisesti aloituskorkeuden valinnassa, mutta sen jälkeen säännöt asettavat tietyt rajoitukset. Vähimmäiskorotus on aina korkeudessa 2 cm ja seipäässä 5 cm. Koskaan ei rimaa myöskään saa korottaa enemmän kuin edellinen korotus oli. (Tämä toki voi käytännössä toteutua, mikäli kaikki hyppääjät päättävät jättää tietyn korkeuden väliin.)
Säännöstä on kuitenkin kolme poikkeusta. Yleisin niistä toteutuu silloin, kun kilpailussa on jäljellä vain yksi hyppääjä. Tällöin hän saa vapaasti päättää, mihin korkeuteen rima nostetaan välittämättä vähimmäiskorotuksista. Samoin mikäli jäljellä olevat hyppääjät yhteisellä päätöksellä päättävät nostaa riman suoraan ME-korkeuteen (tai ollessaan samaa kansallisuutta kansalliseen ennätyskorkeuteen) tämä on sallittua. Nämä kaksi tapausta ovat siis sellaisia, joissa kilpailija/kilpailijat voivat kumota järjestäjän etukäteen määräämät yrityskorkeudet. Kolmas poikkeus koskee moniotteluja, joissa korotuksen on aina oltava korkeushypyssä 3 cm ja seiväshypyssä 10 cm. Tässä muuten on yksi yleisurheilusääntöjen harvoista mahdollisista ristiriidoista. Mitä tapahtuu silloin, kun esimerkiksi kymmenottelun seiväshypyssä on jäljellä vain yksi kilpailija ja hän haluaa nostaa riman seiväshypyn ME-korkeuteen? Poikkeussääntö sanoo, että näin saa tehdä, kun taas ottelusäännön vakiokorotussääntö sanoo että näin ei saa tehdä. No, tilanne on kyllä varsin teoreettinen.
Tässä yhteydessä on kerrottava tämän blogauksen pakollinen alapääjuttu. Eräs nimeltä mainitsematon suomalainen seiväshyppääjä oli kilpailumatkalla Japanissa käväissyt maksullisissa naisissa ja ihmetellyt, miksi nainen hoki koko ajan "Hitotsu no ana o agemasu! Hitotsu no ana o agemasu!" No, seuraavana päivänä kilpailuissa hän sitten kiinnitti huomiota, että lajijohtaja aina ennen riman korotusta komensi muita toimitsijoita "Hitotsu no ana o agemasu!". Eihän siinä muu auttanut kuin kysyä suurelta Suomen ystävältä Tokion Pekalta, että mitä se oikein tarkoittaa. "Jaa 'hitotsu no ana o agemasu'? No sehän tarkoittaa, että 'nosta yhden reiän verran ylemmäksi'."
14. Kuulan mitat (188/5)
Heittovälineiden painot ovat tarkkaan määrätyt. Yllättävää kyllä, muut mitat ovat keihästä lukuun ottamatta varsin vapaat. Esimerkiksi miesten kuulan halkaisijassa saa olla peräti kahden sentin heitto. Minimihalkaisija on 110 mm ja maksimi 130 mm.
13. Moukarin paino (191/8)
Useimmat tietävät, että kuula ja moukari painavat yhtä paljon. Miesten sarjassa minimipaino on 7,26 kg ja naisilla 4 kg. Myös halkaisijan mittarajat ovat samat. Kuitenkaan samaa möykkyä ei kannata käyttää moukarissa kuin kuulassa, sillä moukarin painoon lasketaan mukaan myös varsi ja kahva. Niinpä moukarikuula on kevyempi kuin varsinainen kuula.
12. Lankun paikka (186/4)
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kolmiloikassa lankun paikka on tarkka homma? Kuinka sovittaa se kohdalleen siten, että kansallisen tason hyppääjä yltää kolmannella loikalla hiekkakasaan asti, mutta ME-hyppääjän toinen loikka ei vielä osu hiekalle? Säännöt määräävät miesten lankun 13 metrin ja naisten lankun 11 metrin etäisyydelle. Nämä ovat kuitenkin semmoisia etäisyyksiä, että niitä ei tuosta vaan hypitä. Viime vuonna tasan 50 suomalaismiestä ylitti 13 metriä ja naisista 11 metriä ylitti 76. Ja kun ottaa huomioon, että turvallisuussyistä loikkaajien tulee kuitenkin olla 14 tai 12 metrin tasoa päästäkseen melko varmasti hiekkakasaan asti, niin oikealta lankulta pystyy suomalaisista ponnistamaan noin kolmisenkymmentä loikkaajaa niin miehissä kuin naisissa. Ongelma ratkaistaan kilpailuissa siten, että rataan vedetään metrin välein teippejä varsinaisesta lankusta hiekkakasaan päin ja hyppääjän on ennen hyppyään ilmoitettava, mistä kohdasta hän hyppää. Näihin teippeihin ei tietenkään saa tarkistusvahaa laitettua, joten toimitsija tuomitsee yliastumiset silmämääräisesti. Ennätystuloksia ei näiltä "lisälankuilta" kuitenkaan tehdä, joten näin voidaan menetellä. Uusiin ongelmiin törmätään vasta sitten, jos löytyy heinäsirkka joka ahdistelee 19 metrin rajaa. Jonathan Edwardsin ME-hypyssäkin oli toisen loikan jälkeen vielä metrin verran matkaa hiekkakasaan.
11. Pakkolähtöasento (162/3-4)
Kuten tiedetään, juoksijat käyttävät lähtötelineitä 400 metrin pituisiin matkoihin asti ja sitä pidemmillä matkoilla on seisomalähtö. Minulta on joskus kysytty, saisiko pikamatkoilla lähteä seisaaltaan. Ei saisi. 13-vuotiaiden sarja on raja, siitä eteenpäin on pakko lähteä kyyrystä ja käyttää lähtötelineitä. Kyyrylähdön määräys on se, että urheilijan molempien käsien on kosketettava maata. Uskokaa tai älkää, säännöissä on erikseen mainittu yksikätisten urheilijoiden poikkeuslupa vain yhden käden kosketukseen (125/10).
Vähemmän tunnettua sen sijaan on se, että säännöt yksikäsitteisesti kieltävät kyyrylähdön 400 metriä pidemmillä juoksumatkoilla.
10. Eräjaot (166)
Juoksuissa urheilijoita ei vastoin yleistä luuloa arvota eri alkueriin. Heidät sijoitetaan niihin erilaisten rankkausten perusteella, jotta eräjaot olisivat mahdollisimman tasaiset. Jatkokierroksille päästessä alkaakin sitten todellinen hauskuus. Esimerkiksi välierissä urheilijat sijoitetaan niihin sääntöjen tarkasti määräämää siksak-menetelmää käyttäen. Myös juoksuradat arvotaan tarkalleen tietyn painotuksen mukaisesti, esimerkiksi etukäteen parhaiksi arvioidut juoksijat päätyvät aina radoille 3-6. Alkuerärankingin laatimista ei säännöissä suoranaisesti määrätä, mutta siitä on tarkat kilpailukohtaiset lisäohjeet ja joskus jopa lievä harkinnan käyttö on sallittua. Kerran omakohtainen kokemus juniorien SM-kisoissa oli, kun siellä tyypilliseen tapaan juostiin A- ja B-erät suoraan finaalina ja lopputulokset yhdistettiin. Erät määrättiin tilastoaikojen perusteella sen ja edellisen kauden tulosten mukaan. Seuran edustajalla ei sattunut kyseisellä matkalla olemaan tilastoaikaa kummaltakaan kaudelta, vaikka oli päivänselvää että hän muiden matkojen tulosten perusteella olisi kuulunut A-erään. Alustavassa kaaviossa hänet oli sijoitettu B:hen ja olin jo joukkueenjohtajana menossa juryn juttusille, kun kävikin ilmi että kaikki juoksijat mahtuvatkin yhteen erään. Tähtäimessä ollut mitali jäi kyllä saamatta, mutta pistesija tuli kuitenkin.
9. Eipä kiirehditä pois kehästä! (187/17)
On hyvin tiedossa, että heittokehästä on poistuttava sen takaosan kautta, muuten heitto on yliastuttu. Tätähän heittäjät usein hyödyntävät, kun eivät halua epäonnistunutta suoritusta turhaan mittauttaa - he poistuvat tällöin etuosan kautta. Vähemmän tunnettua on se, että kehästä ei saa poistua ennen heittovälineen osumista maahan. Kuulantyönnössä tämä olisi toki teknisestikin vaikeaa, mutta kiekossa ja moukarissa lento kestää useita sekunteja. Jos tänä aikana heittäjä poistuu sinänsä laillista reittiä, heitto hylätään. Toimitsijan on syytä olla kierosilmäinen, että näkee heittovälineen laskeutumisen ja heittäjän poistumisen yhtä aikaa.
8. Sektorikulmat (187/12)
Kaikkien muiden heittolajien sektorikulma on 34,92 astetta ja keihäänheiton 28,96 astetta. Haluaisin nähdä sen kenttämestarin, joka onnistuu kuskaamaan kalkkikärryään asteen sadasosan tarkkuudella. Ja sitä paitsi, miksi tuollaiset desimaalit, miksei 35 ja 29 astetta? Selitys löytyy mittauksesta. Heittolajien (paitsi keihään) reunaviivojen suunta mitataan siten, että 20 m päässä kehän keskipisteestä reunaviivat ovat tarkalleen 12 metrin etäisyydellä toisistaan. Kulman suuruus on seurausta tästä mittaustavasta. Keihäässä on vastaava systeemi eri mitoilla.
7. Volttikielto (185/1c, 188/1, 193/1)
Tietyissä kenttälajeissa saatettaisiin saada parempia tuloksia tekniikoilla, jotka ovat kiellettyjä.
Esimerkiksi pituushypyssä voltinheitto on kielletty turvallisuussyistä. Tekniikkaa käytti aikoinaan uusseelantilainen Tuariki John Delamere 1970-luvulla, sittemmin kotimaansa parlamentin jäsen. IAAF kielsi tempun, jolloin Delamere liittyi lyhytikäiseksi jääneeseen ITA-ammattilaisliigaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka pitkälle tekniikalla olisi päästy, Delamere ainakin hätyytteli kahdeksan metrin rajaa. Kuriositeettina mainittakoon, että kolmiloikassa volttityyliä ei ole kielletty. Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan ole yrittänyt ja jos yrittäisi, IAAF varmaan reagoisi nopeasti.
Kuulantyönnössä samankaltainen temppu on kärrynpyörän heittäminen, joka on kielletty tulkitsemalla sääntöpykälää siten, että siinä mainittu "käden laskeminen kaulan tai leuan alapuolelle" käsitetään suhteessa maanpintaan eikä suhteessa kehoon. Ehkä kärrynpyörätekniikka olisi ollut tehokkaampi kymmenottelijoille, ei niinkään erikoismiehille. Toisaalta haluan istuttaa lukijan päähän kuvitelman Mika Halvarista heittämässä kärrynpyörää kuularingissä.
Kaikkein vaarallisin keksintö yleisurheilukentillä lienee ollut keihäänheiton pyörähdystyyli eli barra vasca. Keihään perä rasvattiin tai saippuoitiin, otettiin yleensä muutaman askeleen vauhti ja pyörähdettiin pari kierrosta. Huippuvaarallinen tyyli, mutta toisaalta se oli myös tehokas. ME oli tuohon aikaan 85 metrin luokkaa, mutta eräs suomalainen kansallisen tason kiekonheittäjä tempaisi keihästä melkein sata metriä. IAAF kielsi tyylin kuin rasvattu salama - eikun keihäs.
6. Asianmukainen varustus (143/1)
Vuoden 2014 EM-kisojen estejuoksussa Ranskan algerialaisvahvistus, aiemminkin sekoiluistaan tunnettu Mahiedine Mekhissi-Benabbad tuli ensimmäisenä maaliin, mutta riisui paitansa loppusuoralla ja hylättiin. Hylkäyksen syynä oli epäurheilijamainen käytös. Syynä olisi voinut myös käyttää varustusta, säännöt vaativat virallisen edustusasun käyttöä ja puhuvat paidasta. Tosin tapauksessa kyseessä oli lähinnä se, että tyypin piikki oli tullut täyteen ja häntä haluttiin näpäyttää.
Mutta edustusasun käyttö on pakollista ja siihen voi myöntää poikkeuksen vain lajijohtaja. Tunnettu esimerkki nähtiin 2012 Lontoon olympialaisten korkeushypyssä Ivan Uhov kadotti paitansa kesken kisan, jolloin lajijohtaja antoi hänelle luvan hypätä T-paidassa ilman kilpailunumeroa. Uhov voitti kultaa.
Säännöissä sanotaan myös, että asun tulee olla "sillä tavoin päälle puettu, ettei se loukkaa hyviä tapoja." Vuoden 1997 MM-kisojen naisten 5000 metrin alkuerissä Eritrea juostiin maailmankartalle, kun Nebiat Habtemariam oli unohtanut urheilurintsikat liian löysän kilpailupaidan alta dramaattisin seurauksin, tissit hytkyivät minuuttikaupalla paidan ulkopuolella. Hylkäystä ei kuitenkaan seurannut, tiedä sitten jos aika olisi ollut parempi kuin 18.26,50, jolla ei pääsisi edes Kalevan Kisoihin. Kaksi vuotta myöhemmin Habtemariam pukeutui huolellisemmin ja aika paranikin yli 20 sekuntia, tosin melko vaatimaton se oli yhä. Myöhemmin hänestä kyllä kehittyi kovan tason juoksija, maratonkin taittui 2.32,04.
5. Uusintajuoksu (125/7)
Lajinjohtajalla on oikeus määrätä kilpailu uusittavaksi kokonaan tietyissä tapauksissa. Tämän säännön käyttäminen on ymmärrettävistä syistä erittäin harvinaista. Esimerkiksi juoksulajeissa säännön soveltaminen voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa juoksija kaadetaan nurin täysin ilman omaa syytään ja menettää sen takia mahdollisuutensa kilpailussa. Yleensä tästä selvitään karsintakilpailuissa sillä, että lajinjohtaja määrää kaadetun juoksijan ylimääräisenä jatkoon. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Esimerkkinä tulee mieleen Montrealin olympialaisten naisten pika-aitojen välierä, jossa Neuvostoliiton Kononova kaatui ja vei mukanaan viereisen radan Romanian Stefanescun. Välierä määrättiin juostavaksi seuraavana päivänä uudestaan, kaksi tuntia ennen finaalia ja ilman kaatumisen aiheuttanutta Kononovaa. Tällä kertaa Stefanescu selvisi finaaliin ja pudotti sieltä ei enempää eikä vähempää kuin ensimmäisessä juoksussa finaaliin selvineen ME-nainen Annelie Ehrhardtin! Uusintasääntöä voidaan käyttää yleensä ainoastaan pikajuoksuissa - olisi aika erikoinen veto määrätä juoksemaan maraton uudelleen. Samoin finaaleja ei yleensä uusita - olisihan se epäreilua sotkuun syytöntä voittajaa kohtaan pakottaa uusintaan. Latauskin olisi varmasti purkautunut voitonriemuun. Tosin Helsingin EM-kisoissa 2012 olisi munakkaampi lajinjohtaja saattanut määrätä miesten 1500 metrin finaalin uusiksi. Yksi ennakkosuosikeista, Niclas Sandells, juostiin takaapäin kumoon. Siinä olisi voinut pistää kisan uusiksi ilman taklaajaa. Sitä paitsi, mitä helvettiä Euroopanmestaruuskisoissa ylipäätään teki syypää eli Turkkia edustava kenialainen?
4. Vapaa lainausoikeus (187/2)
Järjestäjä toimittaa heittolajeihin välineet, mutta yleensä omien välineiden käyttö on sallittua. Ainakin jos kyseinen välinemalli on ollut vapaasti saatavilla noin vuoden ajan. Tällöin kenellä tahansa kilpailuun osallistuvalla on kuitenkin oikeus käyttää kyseistä välinettä. Sääntö on varsin erikoinen esimerkiksi kiekonheitossa, jossa huippukiekot saattavat maksaa satoja euroja. Kun sitten kaveri tempaisee sen huonolla tuurilla häkin metallitankoon, liito-ominaisuudet eivät enää olekaan aivan yhtä hyvät.
Säännössä on vieläpä kaksi lisäerikoisuutta. Ensinnäkin omaa välinettä ei saa käyttää lainkaan, mikäli järjestäjät toimittavat samalla mallimerkinnällä varustetut vehkeet. Toiseksi oman välineen on oltava kaikkien muiden kilpailijoiden käytössä kilpailun alusta loppuun asti. Esimerkki: keihäänheittäjä haluaa käyttää omaa keihästään. Hänet on arvottu toiseen karsintaryhmään, jossa hän karsiutuu loppukilpailusta. Hänen keihäänsä on kuitenkin tuotava jo ensimmäisen karsintaryhmän käytettäväksi ja vaikka heittäjä olisi matkustanut MM-kisoissa karsiuduttuaan kotimaahansa ennen finaalia, on keihäs silti jätettävä myös finalistien käyttöön.
3. Juoksurata on alle 400 metriä pitkä! (160/1)
Kierros on tunnetusti 400 metriä pitkä, eikö vain? No, jos ottaa mittapyörän ja kuljettaa sen tarkalleen radan reunusta pitkin kentän ympäri, tulos onkin 398,115 metriä! Tämä johtuu siitä, että sääntökirjan mukaan radan pituus mitataan 30 cm etäisyydellä ratareunuksesta. Muilla kuin ykkösradalla mittausetäisyys on 20 cm. Sääntö johtuu siitä, että toinen jalka kulkee kaarteessa sen verran ulompana, että tuo 20 cm on se matka, joka on kutakuinkin tarkalleen keskimääräinen askeleen etäisyys reunasta. Sisäradalla on vielä 10 cm lisää siksi, että oletettavasti kukaan ei ota riskiä metalliseen ratareunukseen osumisesta, vaan sisemmän jalan sisempi syrjäkin osuu maahan vähintään 10 cm reunaa kauempana. On toisaalta hauskaa spekuloida, kuinka paljon ennätyksiin tulisi lisää, jos mittaus kulkisi reunaa pitkin. Esimerkiksi 10 000 metrin juoksu olisi noin 47 metriä pidempi, mikä tarkoittaisi maailman huipuilla noin 7,5 sekuntia lisää aikaa.
2. Kaksi eri tulosta samasta kilpailusta (200/9)
Moniottelussa on mahdollista, että urheilija saa kaksi eri tulosta. Voi esimerkiksi käydä niin, että Ashton Eaton voittaa olympiakultaa tuloksella 9089 pistettä, mutta maailmanennätykseksi kirjataan 9091 pistettä. Tämä aiheutuu täysin loogisesta syystä. Kuvitellaan esimerkiksi, että Eaton juoksisi 100 metriä ensimmäisessä erässä ja saisi ajan normaalisti. Tämän jälkeen ajanottolaitteisto rikkoutuisi ja muut erät jouduttaisiin hoitamaan käsiajanotolla. Tällöin ensimmäisen erän ajat muutetaan käsiajoiksi, jotta ne olisivat vertailukelpoisia muiden erien kanssa. Kilpailussa tulokset lasketaan tämän mukaan, mutta ennätystä varten Eatonin sähköaika jää voimaan. Käsiaika ei olisi edes ennätyskelpoinen, joten ajanottolaitteiston täytyy toimia myöhemmissä juoksulajeissa.
1. Seipään mitat (183/11)
Kysykääpäs huviksenne joltakin pahaa-aavistamattomalta kuinka pitkä saa seiväs olla. Veikkaan että saatte vastaukseksi viisi tai kuusi metriä. Oikea vastaus on, että seipään pituutta ei ole millään tavoin rajoitettu. Eikä paksuutta. Eikä materiaalia. Sääntökirja sanoo: "Seiväs saa olla tehty mistä tahansa materiaalista tai materiaalien yhdistelmästä. Sen pituus ja paksuus saavat olla millaiset tahansa, mutta sen peruspinnan on oltava sileä." Ainoa rajoitus on seipään teippaus, jossa teipillä ei saa rakentaa otetta helpottavia paksunnuksia, vaan teippauksen tulee olla tasainen satunnaisia limittäisyyksiä lukuun ottamatta. Tämä vapaus kuulostaa kummalliselta, etenkin kun seipään kuoppalaatikon mitat on määrätty äärimmäisellä tarkkuudella (pituus 1,00 m, pohjan leveys 0,60 m alussa, 0,15 m lopussa, syvyys 0,20 cm, toleranssi kaikissa mitoissa 0,01m, päätyseinän sivu- ja alasärmän välinen kulma 120 astetta, pohjan ja päätyseinän välinen kulma 105 astetta, toleranssi yksi aste, mutta vain ylös- ei alaspäin). Miksi ei siis käytetä kymmenen metrin pituista seivästä ja pistetä ME täysin uusille metriluvuille? Vastaus löytyy fysiikasta. Seiväshypyssä kyse on liike-energian (E=½mv2) muuttamisesta potentiaalienergiaksi (E=mgh). Nopeinkaan seiväshyppääjä ei kykene seiväs kourassa juoksemaan kovempaa kuin 10 m/s, mistä voi helposti laskea saavutettavan energian olevan sellainen, että painopisteen muutoskorkeus on 5 m. Tämä määrää käytännössä seipään maksimipituuden. Seipään tehtävänä on energian muuntaminen toiseen muotoon, lisäsentit tulevat sitten ponnistuksesta, painopisteen lähtökorkeudesta ja asennon muutoksista (ihannetilanteessa painopiste kulkee itse asiassa riman ali hyppääjän taipuessa kaarelle riman yläpuolella). Säännöissä seipään pituutta ei tarvitse rajoittaa, koska fysiikan lait hoitavat asian.
Sääntökirja on IAAF:n virallinen raamattu ja sen suomenkieliseen versioon on lisätty vielä useita täsmentäviä kommentteja. Päälle kaksisataasivuinen opus keskittyy lajien teknisiin sääntöihin ja viittaa sen lisäksi lisämanuaaleihin, esimerkiksi teknisten delegaattien erityisohjeisiin. Yksi esimerkki säännöstä, josta sääntökirja ei pukahda lainkaan, on lähettäjän pukeutuminen. Mikäli ette ole huomanneet, niin lähettäjä pukeutuu aina valkoiseen takkiin (tai paitaan) ja mustiin housuihin (tai hameeseen). Tämä on ohje, josta pidetään tiukasti kiinni vähänkin isommissa kisoissa. Tosin aikoinaan lähettäjän papereita hommatessani kouluttaja totesi, että "kansallisista kisoista alkaen pukeudutte noin, mutta seuran omissa viikkokisoissa voitte ampua vaikka bikinit päällä." (Alan ihmiset varmaan tunnistavatkin kouluttajan, koska kysessä on hänen vakiovitsinsä.) En ole kuitenkaan koskaan lähettänyt bikineissä, voisi jäädä viimeiseksi kerraksi näin karvaisen miehen tapauksessa. Tai mistä minä tiedän, josko siitä nykymaailmassa saisi vaikka suoraan ylennyksen kansainvälisiin arvokisoihin.
Yleisurheilun sääntökirja poikkeaa filosofialtaan tietyssä mielessä kaikkien muiden lajien sääntökirjoista. Se on sääntöjen muuttamisen suunta. Yleisurheilun sääntöjä voidaan kilpailukohtaisesti tiukentaa, mutta ei koskaan löysätä. Esimerkiksi jalkapallossa seurat voivat ystävyysottelussa sopia vaikka vapaasta vaihto-oikeudesta kolmen vaihtopelaajan sijaan. Tämä on lievennys sääntöihin. Yleisurheilussa lievennystä ei saa koskaan tapahtua, tiukennusta kylläkin. Esimerkiksi kenttälajeissa voidaan yritysmääriä supistaa normaalista kuudesta neljään, kuten Euroopan cupissa on tehty. Mutta seitsemättä yritystä ei voida sallia missään tapauksessa.
Listauksessa otsikon jälkeen sääntökirjan kohta, josta voi tarkistaa etten kirjoita pötyä, vaikka välillä kuulostaakin uskomattomalta.
20. Aita nurin (168/7b)
Yleisurheilun alkuaikoina aidan kaatuminen oli merkki siitä, että juoksu epäonnistui. Silloisten sääntöjen mukaan kolmen aidan kaatuminen aiheutti hylkäyksen. Kahden aidan kaatuminen ei aiheuttanut hylkäystä, mutta tulos ei ollut ennätyskelpoinen. Tästä aiheutui joskus erikoisia tilanteita. Pariisin olympialaisten 1924 400 metrin aitajuoksun startatessa ME oli 54,0. Voittaja Morgan Taylor juoksi 52,8, yli sekunnin alle ME:n. Kultaa tuli, mutta ei ME:tä, koska hän kaatoi kaksi aitaa. Kolmannen aidan kaataminen olisi merkinnyt hylkäystä, jolloin kultaa olisi voittanut Suomen Erik Wilen. Hopeamitalisti Wilen juoksi 53,8 ja hänen aikansa olisi siis ollut uusi ME, koska aitoja ei kaatunut. Sitä ei kuitenkaan voitu hyväksyä, koska vain voittajan aika otettiin useammalla kuin yhdellä käsikellolla ja useamman kellon käyttö oli ME:n hyväksymisen edellytys. Kaatumissäännöt on sittemmin kumottu. Nykyään vaikka kaikki aidat saavat kaatua, vauhtiahan se vain hidastaa. Sääntöihin on kuitenkin jäänyt erikoinen pykälä, mikä kieltää aidan kaatamisen tahallaan. En kylläkään voi ymmärtää, kuinka aidan tahallaan kaataminen voisi parantaa tulosta. Olettaen että jaksaa hypätä aidan yli. Ja jos ei jaksa, miksi ottaa osaa aitajuoksuun?
19. Kamelinkäyttökielto (240/8h)
Pitkillä juoksumatkoilla virvokkeita saa kantaa mukanaan joko kädessään tai kantolaitteessa, kunhan ne on otettu juottopisteeltä mukaan. Mutta niiden ottaminen toiselta kilpailijalta tai virallisten paikkojen ulkopuolelta on kielletty. Ensimmäisestä kerrasta seuraa varoitus ja toisesta hylkäys. Tässä kestävyysjuoksu eroaa esimerkiksi pyöräilystä, jossa muut pyöräilijät toimivat joukkueen tähden kuormakameleina - ei paras ajaja kanna pulloa mukanaan, vaan ottaa sen joukkuetovereiltaan.
18. Hanskat (187/4c)
Tiesittekö, että heittolajeissa käsineiden käyttö on kiellettyä? Paitsi moukarinheitossa. Muissa lajeissa hanskojen käyttö aiheuttaa heiton hylkäämisen. Seuraavassa sääntökohdassa kielletään heittokehän manipulointi eli siihen ei saa levittää mitään ainetta kitkan lisäämiseksi tai vähentämiseksi. O-P Karjalainen oli mestari kiertämään tätä sääntöä. Säännöt eivät kieltäneet juomapullon ottamista häkkiin mukaan ja kuinka ollakaan, siitä sattui usein roiskahtamaan vettä kehään liukasteeksi pyörimiselle.
17. Osanottokielto aiemman lajin perusteella (142/4)
Vähänkin isommissa kisoissa urheilijan on jätettävä yleensä viimeistään puoli tuntia ennen kilpailun alkua osanoton varmistus. Tämä siksi, että kokoontumispaikalla toimitsija varmistaa että kaikki ovat paikalla ennen johdatusta kilpailupaikalle. Jos urheilija on varmistanut osanottonsa eikä ilmesty paikalle, hän menettää samalla osanotto-oikeutensa kyseisen kilpailun kaikkiin muihin lajeihin. Esimerkiksi jos urheilija on ilmoittautunut Kalevan Kisoissa perjantain kuulantyöntöön ja sunnuntain kiekonheittoon, varmistanut osanottonsa kuulaan eikä kuitenkaan ole ilmestynyt paikalle, hän menettää samalla oikeutensa osallistua kiekkoon. Muita tapoja menettää osanotto-oikeutensa tuleviin lajeihin kyseistä lajiyhdistelmää esimerkkinä käyttäen ovat 1) selviytyä kuulan karsinnasta mutta jättää tulematta finaaliin ja 2) osallistua mutta olla yrittämättä parastaan eli pistää kisa täysin pelleilyksi (ns. bona fide -sääntö). En äkkiseltään kyllä muista että kakkossääntöä olisi koskaan sovellettu. Osanoton varmistus ja sitten kilpailematta jättäminen eivät kuitenkaan ole harvinaisia, esimerkiksi tapauksissa joissa varmistus on tehty edellisenä päivänä ja urheilija on loukkaantunut tai sairastunut ennen kilpailua. Tällöin osanotto-oikeutensa tuleviin lajeihin voi säilyttää lääkärintodistuksella tai muulla erittäin hyvällä perustella (kolari matkalla kisapaikalle tms.) ja näin on myös joskus tapahtunut.
16. Teippiä rataan (170/4)
Hyppääjät käyttävät tunnetusti askelmerkkiä, joka voi olla järjestäjien toimittama metallikiekko, teippi radan reunassa tai vaikka lenkkari kentän sisäpuolella. Juoksijat eivät askelmerkkiä tarvitse, vaikka Sandra Erikssonille se tekisi hyvää askelten sovittamiseksi esteelle oikein. Paitsi viesteissä. Siinä kapulaa vastaanottavan juoksijan on tiedettävä, milloin hän lähtee liikkeelle. Tätä varten säännöt ovat tarkkaan määrittäneet, millaisen tarkistusmerkin hän saa radalle laittaa. Niitä saa olla täsmälleen yksi, sen täytyy olla itsekiinnittyvää teippiä ja mitoiltaan enintään 5 cm x 40 cm. Lisäksi sen tulee väriltään erottua selvästi radan kiinteistä merkinnöistä eikä se saa aiheuttaa muitakaan sekaannuksia.
15. Rimaa ylemmäksi (181/4)
Korkeus- ja seiväshypyssä järjestäjät ovat määränneet etukäteen ne korkeudet, joista hypätään. Valinnassa on otettava huomioon kilpailijoiden taso erityisesti aloituskorkeuden valinnassa, mutta sen jälkeen säännöt asettavat tietyt rajoitukset. Vähimmäiskorotus on aina korkeudessa 2 cm ja seipäässä 5 cm. Koskaan ei rimaa myöskään saa korottaa enemmän kuin edellinen korotus oli. (Tämä toki voi käytännössä toteutua, mikäli kaikki hyppääjät päättävät jättää tietyn korkeuden väliin.)
Säännöstä on kuitenkin kolme poikkeusta. Yleisin niistä toteutuu silloin, kun kilpailussa on jäljellä vain yksi hyppääjä. Tällöin hän saa vapaasti päättää, mihin korkeuteen rima nostetaan välittämättä vähimmäiskorotuksista. Samoin mikäli jäljellä olevat hyppääjät yhteisellä päätöksellä päättävät nostaa riman suoraan ME-korkeuteen (tai ollessaan samaa kansallisuutta kansalliseen ennätyskorkeuteen) tämä on sallittua. Nämä kaksi tapausta ovat siis sellaisia, joissa kilpailija/kilpailijat voivat kumota järjestäjän etukäteen määräämät yrityskorkeudet. Kolmas poikkeus koskee moniotteluja, joissa korotuksen on aina oltava korkeushypyssä 3 cm ja seiväshypyssä 10 cm. Tässä muuten on yksi yleisurheilusääntöjen harvoista mahdollisista ristiriidoista. Mitä tapahtuu silloin, kun esimerkiksi kymmenottelun seiväshypyssä on jäljellä vain yksi kilpailija ja hän haluaa nostaa riman seiväshypyn ME-korkeuteen? Poikkeussääntö sanoo, että näin saa tehdä, kun taas ottelusäännön vakiokorotussääntö sanoo että näin ei saa tehdä. No, tilanne on kyllä varsin teoreettinen.
Tässä yhteydessä on kerrottava tämän blogauksen pakollinen alapääjuttu. Eräs nimeltä mainitsematon suomalainen seiväshyppääjä oli kilpailumatkalla Japanissa käväissyt maksullisissa naisissa ja ihmetellyt, miksi nainen hoki koko ajan "Hitotsu no ana o agemasu! Hitotsu no ana o agemasu!" No, seuraavana päivänä kilpailuissa hän sitten kiinnitti huomiota, että lajijohtaja aina ennen riman korotusta komensi muita toimitsijoita "Hitotsu no ana o agemasu!". Eihän siinä muu auttanut kuin kysyä suurelta Suomen ystävältä Tokion Pekalta, että mitä se oikein tarkoittaa. "Jaa 'hitotsu no ana o agemasu'? No sehän tarkoittaa, että 'nosta yhden reiän verran ylemmäksi'."
14. Kuulan mitat (188/5)
Heittovälineiden painot ovat tarkkaan määrätyt. Yllättävää kyllä, muut mitat ovat keihästä lukuun ottamatta varsin vapaat. Esimerkiksi miesten kuulan halkaisijassa saa olla peräti kahden sentin heitto. Minimihalkaisija on 110 mm ja maksimi 130 mm.
13. Moukarin paino (191/8)
Useimmat tietävät, että kuula ja moukari painavat yhtä paljon. Miesten sarjassa minimipaino on 7,26 kg ja naisilla 4 kg. Myös halkaisijan mittarajat ovat samat. Kuitenkaan samaa möykkyä ei kannata käyttää moukarissa kuin kuulassa, sillä moukarin painoon lasketaan mukaan myös varsi ja kahva. Niinpä moukarikuula on kevyempi kuin varsinainen kuula.
12. Lankun paikka (186/4)
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että kolmiloikassa lankun paikka on tarkka homma? Kuinka sovittaa se kohdalleen siten, että kansallisen tason hyppääjä yltää kolmannella loikalla hiekkakasaan asti, mutta ME-hyppääjän toinen loikka ei vielä osu hiekalle? Säännöt määräävät miesten lankun 13 metrin ja naisten lankun 11 metrin etäisyydelle. Nämä ovat kuitenkin semmoisia etäisyyksiä, että niitä ei tuosta vaan hypitä. Viime vuonna tasan 50 suomalaismiestä ylitti 13 metriä ja naisista 11 metriä ylitti 76. Ja kun ottaa huomioon, että turvallisuussyistä loikkaajien tulee kuitenkin olla 14 tai 12 metrin tasoa päästäkseen melko varmasti hiekkakasaan asti, niin oikealta lankulta pystyy suomalaisista ponnistamaan noin kolmisenkymmentä loikkaajaa niin miehissä kuin naisissa. Ongelma ratkaistaan kilpailuissa siten, että rataan vedetään metrin välein teippejä varsinaisesta lankusta hiekkakasaan päin ja hyppääjän on ennen hyppyään ilmoitettava, mistä kohdasta hän hyppää. Näihin teippeihin ei tietenkään saa tarkistusvahaa laitettua, joten toimitsija tuomitsee yliastumiset silmämääräisesti. Ennätystuloksia ei näiltä "lisälankuilta" kuitenkaan tehdä, joten näin voidaan menetellä. Uusiin ongelmiin törmätään vasta sitten, jos löytyy heinäsirkka joka ahdistelee 19 metrin rajaa. Jonathan Edwardsin ME-hypyssäkin oli toisen loikan jälkeen vielä metrin verran matkaa hiekkakasaan.
11. Pakkolähtöasento (162/3-4)
Kuten tiedetään, juoksijat käyttävät lähtötelineitä 400 metrin pituisiin matkoihin asti ja sitä pidemmillä matkoilla on seisomalähtö. Minulta on joskus kysytty, saisiko pikamatkoilla lähteä seisaaltaan. Ei saisi. 13-vuotiaiden sarja on raja, siitä eteenpäin on pakko lähteä kyyrystä ja käyttää lähtötelineitä. Kyyrylähdön määräys on se, että urheilijan molempien käsien on kosketettava maata. Uskokaa tai älkää, säännöissä on erikseen mainittu yksikätisten urheilijoiden poikkeuslupa vain yhden käden kosketukseen (125/10).
Vähemmän tunnettua sen sijaan on se, että säännöt yksikäsitteisesti kieltävät kyyrylähdön 400 metriä pidemmillä juoksumatkoilla.
10. Eräjaot (166)
Juoksuissa urheilijoita ei vastoin yleistä luuloa arvota eri alkueriin. Heidät sijoitetaan niihin erilaisten rankkausten perusteella, jotta eräjaot olisivat mahdollisimman tasaiset. Jatkokierroksille päästessä alkaakin sitten todellinen hauskuus. Esimerkiksi välierissä urheilijat sijoitetaan niihin sääntöjen tarkasti määräämää siksak-menetelmää käyttäen. Myös juoksuradat arvotaan tarkalleen tietyn painotuksen mukaisesti, esimerkiksi etukäteen parhaiksi arvioidut juoksijat päätyvät aina radoille 3-6. Alkuerärankingin laatimista ei säännöissä suoranaisesti määrätä, mutta siitä on tarkat kilpailukohtaiset lisäohjeet ja joskus jopa lievä harkinnan käyttö on sallittua. Kerran omakohtainen kokemus juniorien SM-kisoissa oli, kun siellä tyypilliseen tapaan juostiin A- ja B-erät suoraan finaalina ja lopputulokset yhdistettiin. Erät määrättiin tilastoaikojen perusteella sen ja edellisen kauden tulosten mukaan. Seuran edustajalla ei sattunut kyseisellä matkalla olemaan tilastoaikaa kummaltakaan kaudelta, vaikka oli päivänselvää että hän muiden matkojen tulosten perusteella olisi kuulunut A-erään. Alustavassa kaaviossa hänet oli sijoitettu B:hen ja olin jo joukkueenjohtajana menossa juryn juttusille, kun kävikin ilmi että kaikki juoksijat mahtuvatkin yhteen erään. Tähtäimessä ollut mitali jäi kyllä saamatta, mutta pistesija tuli kuitenkin.
9. Eipä kiirehditä pois kehästä! (187/17)
On hyvin tiedossa, että heittokehästä on poistuttava sen takaosan kautta, muuten heitto on yliastuttu. Tätähän heittäjät usein hyödyntävät, kun eivät halua epäonnistunutta suoritusta turhaan mittauttaa - he poistuvat tällöin etuosan kautta. Vähemmän tunnettua on se, että kehästä ei saa poistua ennen heittovälineen osumista maahan. Kuulantyönnössä tämä olisi toki teknisestikin vaikeaa, mutta kiekossa ja moukarissa lento kestää useita sekunteja. Jos tänä aikana heittäjä poistuu sinänsä laillista reittiä, heitto hylätään. Toimitsijan on syytä olla kierosilmäinen, että näkee heittovälineen laskeutumisen ja heittäjän poistumisen yhtä aikaa.
8. Sektorikulmat (187/12)
Kaikkien muiden heittolajien sektorikulma on 34,92 astetta ja keihäänheiton 28,96 astetta. Haluaisin nähdä sen kenttämestarin, joka onnistuu kuskaamaan kalkkikärryään asteen sadasosan tarkkuudella. Ja sitä paitsi, miksi tuollaiset desimaalit, miksei 35 ja 29 astetta? Selitys löytyy mittauksesta. Heittolajien (paitsi keihään) reunaviivojen suunta mitataan siten, että 20 m päässä kehän keskipisteestä reunaviivat ovat tarkalleen 12 metrin etäisyydellä toisistaan. Kulman suuruus on seurausta tästä mittaustavasta. Keihäässä on vastaava systeemi eri mitoilla.
7. Volttikielto (185/1c, 188/1, 193/1)
Tietyissä kenttälajeissa saatettaisiin saada parempia tuloksia tekniikoilla, jotka ovat kiellettyjä.
Esimerkiksi pituushypyssä voltinheitto on kielletty turvallisuussyistä. Tekniikkaa käytti aikoinaan uusseelantilainen Tuariki John Delamere 1970-luvulla, sittemmin kotimaansa parlamentin jäsen. IAAF kielsi tempun, jolloin Delamere liittyi lyhytikäiseksi jääneeseen ITA-ammattilaisliigaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka pitkälle tekniikalla olisi päästy, Delamere ainakin hätyytteli kahdeksan metrin rajaa. Kuriositeettina mainittakoon, että kolmiloikassa volttityyliä ei ole kielletty. Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan ole yrittänyt ja jos yrittäisi, IAAF varmaan reagoisi nopeasti.
Kuulantyönnössä samankaltainen temppu on kärrynpyörän heittäminen, joka on kielletty tulkitsemalla sääntöpykälää siten, että siinä mainittu "käden laskeminen kaulan tai leuan alapuolelle" käsitetään suhteessa maanpintaan eikä suhteessa kehoon. Ehkä kärrynpyörätekniikka olisi ollut tehokkaampi kymmenottelijoille, ei niinkään erikoismiehille. Toisaalta haluan istuttaa lukijan päähän kuvitelman Mika Halvarista heittämässä kärrynpyörää kuularingissä.
Kaikkein vaarallisin keksintö yleisurheilukentillä lienee ollut keihäänheiton pyörähdystyyli eli barra vasca. Keihään perä rasvattiin tai saippuoitiin, otettiin yleensä muutaman askeleen vauhti ja pyörähdettiin pari kierrosta. Huippuvaarallinen tyyli, mutta toisaalta se oli myös tehokas. ME oli tuohon aikaan 85 metrin luokkaa, mutta eräs suomalainen kansallisen tason kiekonheittäjä tempaisi keihästä melkein sata metriä. IAAF kielsi tyylin kuin rasvattu salama - eikun keihäs.
6. Asianmukainen varustus (143/1)
Vuoden 2014 EM-kisojen estejuoksussa Ranskan algerialaisvahvistus, aiemminkin sekoiluistaan tunnettu Mahiedine Mekhissi-Benabbad tuli ensimmäisenä maaliin, mutta riisui paitansa loppusuoralla ja hylättiin. Hylkäyksen syynä oli epäurheilijamainen käytös. Syynä olisi voinut myös käyttää varustusta, säännöt vaativat virallisen edustusasun käyttöä ja puhuvat paidasta. Tosin tapauksessa kyseessä oli lähinnä se, että tyypin piikki oli tullut täyteen ja häntä haluttiin näpäyttää.
Mutta edustusasun käyttö on pakollista ja siihen voi myöntää poikkeuksen vain lajijohtaja. Tunnettu esimerkki nähtiin 2012 Lontoon olympialaisten korkeushypyssä Ivan Uhov kadotti paitansa kesken kisan, jolloin lajijohtaja antoi hänelle luvan hypätä T-paidassa ilman kilpailunumeroa. Uhov voitti kultaa.
Säännöissä sanotaan myös, että asun tulee olla "sillä tavoin päälle puettu, ettei se loukkaa hyviä tapoja." Vuoden 1997 MM-kisojen naisten 5000 metrin alkuerissä Eritrea juostiin maailmankartalle, kun Nebiat Habtemariam oli unohtanut urheilurintsikat liian löysän kilpailupaidan alta dramaattisin seurauksin, tissit hytkyivät minuuttikaupalla paidan ulkopuolella. Hylkäystä ei kuitenkaan seurannut, tiedä sitten jos aika olisi ollut parempi kuin 18.26,50, jolla ei pääsisi edes Kalevan Kisoihin. Kaksi vuotta myöhemmin Habtemariam pukeutui huolellisemmin ja aika paranikin yli 20 sekuntia, tosin melko vaatimaton se oli yhä. Myöhemmin hänestä kyllä kehittyi kovan tason juoksija, maratonkin taittui 2.32,04.
5. Uusintajuoksu (125/7)
Lajinjohtajalla on oikeus määrätä kilpailu uusittavaksi kokonaan tietyissä tapauksissa. Tämän säännön käyttäminen on ymmärrettävistä syistä erittäin harvinaista. Esimerkiksi juoksulajeissa säännön soveltaminen voi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa juoksija kaadetaan nurin täysin ilman omaa syytään ja menettää sen takia mahdollisuutensa kilpailussa. Yleensä tästä selvitään karsintakilpailuissa sillä, että lajinjohtaja määrää kaadetun juoksijan ylimääräisenä jatkoon. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Esimerkkinä tulee mieleen Montrealin olympialaisten naisten pika-aitojen välierä, jossa Neuvostoliiton Kononova kaatui ja vei mukanaan viereisen radan Romanian Stefanescun. Välierä määrättiin juostavaksi seuraavana päivänä uudestaan, kaksi tuntia ennen finaalia ja ilman kaatumisen aiheuttanutta Kononovaa. Tällä kertaa Stefanescu selvisi finaaliin ja pudotti sieltä ei enempää eikä vähempää kuin ensimmäisessä juoksussa finaaliin selvineen ME-nainen Annelie Ehrhardtin! Uusintasääntöä voidaan käyttää yleensä ainoastaan pikajuoksuissa - olisi aika erikoinen veto määrätä juoksemaan maraton uudelleen. Samoin finaaleja ei yleensä uusita - olisihan se epäreilua sotkuun syytöntä voittajaa kohtaan pakottaa uusintaan. Latauskin olisi varmasti purkautunut voitonriemuun. Tosin Helsingin EM-kisoissa 2012 olisi munakkaampi lajinjohtaja saattanut määrätä miesten 1500 metrin finaalin uusiksi. Yksi ennakkosuosikeista, Niclas Sandells, juostiin takaapäin kumoon. Siinä olisi voinut pistää kisan uusiksi ilman taklaajaa. Sitä paitsi, mitä helvettiä Euroopanmestaruuskisoissa ylipäätään teki syypää eli Turkkia edustava kenialainen?
4. Vapaa lainausoikeus (187/2)
Järjestäjä toimittaa heittolajeihin välineet, mutta yleensä omien välineiden käyttö on sallittua. Ainakin jos kyseinen välinemalli on ollut vapaasti saatavilla noin vuoden ajan. Tällöin kenellä tahansa kilpailuun osallistuvalla on kuitenkin oikeus käyttää kyseistä välinettä. Sääntö on varsin erikoinen esimerkiksi kiekonheitossa, jossa huippukiekot saattavat maksaa satoja euroja. Kun sitten kaveri tempaisee sen huonolla tuurilla häkin metallitankoon, liito-ominaisuudet eivät enää olekaan aivan yhtä hyvät.
Säännössä on vieläpä kaksi lisäerikoisuutta. Ensinnäkin omaa välinettä ei saa käyttää lainkaan, mikäli järjestäjät toimittavat samalla mallimerkinnällä varustetut vehkeet. Toiseksi oman välineen on oltava kaikkien muiden kilpailijoiden käytössä kilpailun alusta loppuun asti. Esimerkki: keihäänheittäjä haluaa käyttää omaa keihästään. Hänet on arvottu toiseen karsintaryhmään, jossa hän karsiutuu loppukilpailusta. Hänen keihäänsä on kuitenkin tuotava jo ensimmäisen karsintaryhmän käytettäväksi ja vaikka heittäjä olisi matkustanut MM-kisoissa karsiuduttuaan kotimaahansa ennen finaalia, on keihäs silti jätettävä myös finalistien käyttöön.
3. Juoksurata on alle 400 metriä pitkä! (160/1)
Kierros on tunnetusti 400 metriä pitkä, eikö vain? No, jos ottaa mittapyörän ja kuljettaa sen tarkalleen radan reunusta pitkin kentän ympäri, tulos onkin 398,115 metriä! Tämä johtuu siitä, että sääntökirjan mukaan radan pituus mitataan 30 cm etäisyydellä ratareunuksesta. Muilla kuin ykkösradalla mittausetäisyys on 20 cm. Sääntö johtuu siitä, että toinen jalka kulkee kaarteessa sen verran ulompana, että tuo 20 cm on se matka, joka on kutakuinkin tarkalleen keskimääräinen askeleen etäisyys reunasta. Sisäradalla on vielä 10 cm lisää siksi, että oletettavasti kukaan ei ota riskiä metalliseen ratareunukseen osumisesta, vaan sisemmän jalan sisempi syrjäkin osuu maahan vähintään 10 cm reunaa kauempana. On toisaalta hauskaa spekuloida, kuinka paljon ennätyksiin tulisi lisää, jos mittaus kulkisi reunaa pitkin. Esimerkiksi 10 000 metrin juoksu olisi noin 47 metriä pidempi, mikä tarkoittaisi maailman huipuilla noin 7,5 sekuntia lisää aikaa.
2. Kaksi eri tulosta samasta kilpailusta (200/9)
Moniottelussa on mahdollista, että urheilija saa kaksi eri tulosta. Voi esimerkiksi käydä niin, että Ashton Eaton voittaa olympiakultaa tuloksella 9089 pistettä, mutta maailmanennätykseksi kirjataan 9091 pistettä. Tämä aiheutuu täysin loogisesta syystä. Kuvitellaan esimerkiksi, että Eaton juoksisi 100 metriä ensimmäisessä erässä ja saisi ajan normaalisti. Tämän jälkeen ajanottolaitteisto rikkoutuisi ja muut erät jouduttaisiin hoitamaan käsiajanotolla. Tällöin ensimmäisen erän ajat muutetaan käsiajoiksi, jotta ne olisivat vertailukelpoisia muiden erien kanssa. Kilpailussa tulokset lasketaan tämän mukaan, mutta ennätystä varten Eatonin sähköaika jää voimaan. Käsiaika ei olisi edes ennätyskelpoinen, joten ajanottolaitteiston täytyy toimia myöhemmissä juoksulajeissa.
1. Seipään mitat (183/11)
Kysykääpäs huviksenne joltakin pahaa-aavistamattomalta kuinka pitkä saa seiväs olla. Veikkaan että saatte vastaukseksi viisi tai kuusi metriä. Oikea vastaus on, että seipään pituutta ei ole millään tavoin rajoitettu. Eikä paksuutta. Eikä materiaalia. Sääntökirja sanoo: "Seiväs saa olla tehty mistä tahansa materiaalista tai materiaalien yhdistelmästä. Sen pituus ja paksuus saavat olla millaiset tahansa, mutta sen peruspinnan on oltava sileä." Ainoa rajoitus on seipään teippaus, jossa teipillä ei saa rakentaa otetta helpottavia paksunnuksia, vaan teippauksen tulee olla tasainen satunnaisia limittäisyyksiä lukuun ottamatta. Tämä vapaus kuulostaa kummalliselta, etenkin kun seipään kuoppalaatikon mitat on määrätty äärimmäisellä tarkkuudella (pituus 1,00 m, pohjan leveys 0,60 m alussa, 0,15 m lopussa, syvyys 0,20 cm, toleranssi kaikissa mitoissa 0,01m, päätyseinän sivu- ja alasärmän välinen kulma 120 astetta, pohjan ja päätyseinän välinen kulma 105 astetta, toleranssi yksi aste, mutta vain ylös- ei alaspäin). Miksi ei siis käytetä kymmenen metrin pituista seivästä ja pistetä ME täysin uusille metriluvuille? Vastaus löytyy fysiikasta. Seiväshypyssä kyse on liike-energian (E=½mv2) muuttamisesta potentiaalienergiaksi (E=mgh). Nopeinkaan seiväshyppääjä ei kykene seiväs kourassa juoksemaan kovempaa kuin 10 m/s, mistä voi helposti laskea saavutettavan energian olevan sellainen, että painopisteen muutoskorkeus on 5 m. Tämä määrää käytännössä seipään maksimipituuden. Seipään tehtävänä on energian muuntaminen toiseen muotoon, lisäsentit tulevat sitten ponnistuksesta, painopisteen lähtökorkeudesta ja asennon muutoksista (ihannetilanteessa painopiste kulkee itse asiassa riman ali hyppääjän taipuessa kaarelle riman yläpuolella). Säännöissä seipään pituutta ei tarvitse rajoittaa, koska fysiikan lait hoitavat asian.
lauantai 14. toukokuuta 2016
Uusinta: Dementia pugilistica
Lukijalle: Tässä viiden vuoden takaisessa kirjoituksessa tutkin Muhammad Alin vastustajien myöhempiä kohtaloita. Viime vuosina on tapahtunut paljon. Jutun julkaisemisen jälkeen viidestäkymmenestä miehestä seitsemän on kuollut ja joistakin on uutta tietoa. Esimerkiksi kaksi varhaisempaa vastustajaa oli kuollut jo ennen alkuperäisen jutun julkaisua, mutta kuolemista ei ollut tuolloin tietoa. Toinen oli ollut kuolleena jo lähes kymmenen vuotta, mutta toinen kuoli vain muutamaa kuukautta aiemmin, joten tiedot eivät välttämättä olleet päivittyneet. Uudet tiedot on merkitty kunkin nyrkkeilijän esittelyn jälkeen kursiivilla. Lisäksi olen korjannut nolon ja systemaattisen kirjoitusvirheeni. Alkuperäisessä jutussa otsikkoa myöten esiintyy taudinkuvana dementia puglistica. Yksi i-kirjain puuttui joka kerran. Se siitä tulee kun latinan taidot perustuvat enimmäkseen Asterixiin:
Yleisesti tunnettu tosiasia on, että nyrkkeily aiheuttaa aivovaurioita. Kilpaileva selitys tosin väittää aivovaurioiden aiheuttavan nyrkkeilyä. Useimmin esitetty esimerkki lajin vaaroista on Parkinsonin tautia sairastava Muhammad Ali, nyrkkeilyn suurin legenda. Parkinsonin tauti on vain yksi mahdollisista oireista, yksi yleisimmistä on dementia pugilistica eli päähän aiheutuneista iskuista seurannut dementia. Noin 20 %:n entisistä ammattinyrkkeilijöistä arvioidaan kärsivän siitä.
Muutenkin nyrkkeilijöiden maine on vähintäänkin kyseenalainen. Muiden kamppailulajien edustajat pitävät nyrkkeilijöitä sivistymättöminä, väkivaltaisina ja rikollisina - eivätkä kieltämättä aina aiheetta. Harmi sikäli, että nyrkkeily on urheilulajina kenties monipuolisin mahdollinen. Sen harjoittajan on hallittava fyysisyyden kaikki osa-alueet: nopeus, kestävyys, voima, notkeus, koordinaatio, tekniikka. Nyrkkeilijät ovat jopa kymmenottelijoita monipuolisempia. Puhumattakaan siitä rohkeudesta, mitä vaatii astua kehään tai siitä taktisesta osaamisesta ja vastustajan lukemisesta, mitä menestys edellyttää.
Mikä vaikutus nyrkkeilyllä sitten on ottelijaan? Tuleeko heistä myöhemmin laitapuolen kulkijoita, kärsivätkö he loppuikänsä vammoista? Median valokeilassa paistattelevat vain mestarit ja heidän mahdollisista kolauksistaan kyllä puhutaan. Entäpä ne nyrkkeilijät, jotka mestarit voittivat matkallaan huipulle? Heistä on vaikea löytää tietoa, mutta onneksi löytyy yksi poikkeus. Muhammad Ali on niin iso nimi, että lähes kaikista hänen vastustajistaan on faktaa tarjolla. Heidän nykytilanteensa tarkastelu antaa jonkinmoisen kuvan nyrkkeilyn vaikutuksesta. On kuitenkin muistettava, että edes Alille hävinneet eivät olleet mitään pilipalimiehiä. Alilla oli yksi ainoa vastustaja, joka uransa aikana hävisi enemmän otteluja kuin voitti. Hän ei kohdannut mitään ikuisia häviäjiä, jollaisista tässä muutama esimerkki.
Ammattilaisurallaan Ali kävi 61 ottelua. Niistä lopputuloksena oli 56 voittoa, viisi häviötä, ei ratkaisemattomia. Voitoista 37 tuli ennen täyttä aikaa, häviöistä yksi. Hän kohtasi kolmesti Joe Frazierin ja Ken Nortonin (molempia vastaan kaksi voittoa ja yksi häviö), kahdesti Sonny Listonin, Henry Cooperin, George Chuvalon, Jerry Quarryn, Floyd Pattersonin, Joe Bugnerin ja Leon Spinksin (Spinksiä vastaan voitto ja tappio, kaikista muista kaksi voittoa). Kohdattuja vastustajia oli yhteensä siis 50. Tässä ensimmäisen kohtaamisen mukaisessa järjestyksessä.
Tunney Hunsaker oli Fayettevillen kaupungin poliisipäällikkö, aikoinaan Länsi-Virginian historian nuorimpana kyseiseen asemaan päässyt. Viimeisessä ottelussaan puolitoista vuotta Ali-matsin jälkeen hän kärsi viimeisessä erässä tyrmäystappion ja vajosi yhdeksäksi päiväksi koomaan. Vaikka hän toipuikin työkuntoon, vaikutukset seurasivat loppuelämän. Hunsaker kuoli Alzheimerin tautiin 74-vuotiaana.
Herb Siler sai viisi vuotta nyrkkeilyuransa päätyttyä seitsemän vuoden vankeustuomion taposta. Vapauduttuaan vankilasta hän työskenteli rakennusalalla ja kuoli 66-vuotiaana.
Tony Esperti otteli enää yhden kerran Ali-ottelun jälkeen. Sittemmin hän sekaantui järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sai tuomioita pikkurikoksista ja päätyi lopulta vankilaan tapettuaan miehen rikollisjärjestöjen välienselvittelyssä 1967.
Lisäys 14.5.2016: Esperti kuoli 2002 72-vuotiaana.
Jimmy Robinson oli viime hetken sijaisvastustaja, koska alun perin otteluun kaavailtu nyrkkeilijä ei ilmestynyt paikalle. Hän oli Alin vastustajista ainoa, joka hävisi urallaan useamman ottelun kuin voitti. Robertson päätyi kodittomaksi pummiksi, joka katosi jäljettömiin 1979.
Donnie Fleeman lopetti uransa Ali-otteluun. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
LaMar Clark ryhtyi ammattilaiseksi vasta 25-vuotiaana ja otteli vain neljä vuotta. Hän on edelleen tunnettu historiallisesta 44 perättäisen tyrmäysvoiton putkesta. Putki päättyi kahteen perättäiseen tappioon, jonka jälkeen tuli yksi voitto ja sitten uran päättänyt Ali-ottelu. Clark kuoli 68-vuotiaana.
Duke Sabedong oli kotoisin Havaijilta ja kuoli 78-vuotiaana.
Alonzo Johnsonista ei ole tarkempia tietoja.
Alex Miteff oli argentiinalaisena Alin ensimmäinen ulkomaalainen vastustaja, myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
Willi Besmanoffin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.
Lisäys 14.5.2016: Besmanoff jatkoi 35-vuotiaaksi ja kuoli 78-vuotiaana 2010.
Sonny Banks oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka löi Alin kanveesiin, vaikka kärsikin sitten tyrmäystappion. Kolme vuotta myöhemmin Banks hävisi tyrmäyksellä Leotis Martinille ja kuoli vammoihinsa kolmen päivän kuluttua.
Don Warnerista ei ole tietoja, paitsi että nimenvaihdoksesta päätellen hänestä tuli Alin tapaan muslimi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.
George Logan ryhtyi poliisiksi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.
Billy Daniels jatkoi uraansa nelikymppiseksi pidettyään välillä viiden vuoden tauon.
Alejandro Lavorante otteli kaksi kuukautta Alille kärsimänsä tappion jälkeen John Rigginsiä vastaan. Lavorante hävisi tyrmäyksellä, vajosi koomaan ja kuoli 19 kuukautta myöhemmin.
Archie Moore oli entinen raskaan keskisarjan mestari ja lähes viisikymppinen (syntymävuosi tuntematon, luultavasti joko 1913 tai 1916) hävitessään entiselle valmennettavalleen toiseksi viimeisessä ottelussaan. Yli 200 ammattilaisottelusta huolimatta Moore pysyi hyväkuntoisena pitkään valmentaen mm. George Foremania ja Nigerian amatöörimaajoukkuetta. Hän eli yli 80-vuotiaaksi.
Charley Powell oli pelannut amerikkalaista jalkapalloa NFL:ssä - edelleen liigan nuorin pelaaja kautta aikojen - ja päätti ryhtyä siinä sivussa nyrkkeilemään. Pelasi seitsemän kautta puolustuksen linjamiehenä ja jatkoi nyrkkeilyuraansa vielä senkin jälkeen muutaman vuoden. Sen lisäksi mies pelasi alasarjoissa baseballia. Koripallo jäi lukiovuosiin, vaikka Harlem Globetrotters sittemmin sopimusta tarjosikin. Päälle päätteeksi mies juoksi 100 jaardia 9,6 ja työnsi kuulaa 17,60. Elää nykyään Kaliforniassa.
Lisäys 14.5.2016: Powell sairasti dementiaa ja kuoli 82-vuotiaana 2014.
Doug Jones pisti Alin koville; vaikka kaikki pistetuomarit äänestivät Alin voittajaksi, monet yleisöstä olivat toista mieltä. Ei tietoa myöhemmistä vaiheista.
Henry Cooper oli ensimmäinen vastustaja, jonka Ali kohtasi kahdesti. Ensin ennen mestariksi tuloaan ja toisen kerran titteliä puolustaessaan. Molemmat ottelut päättyivät ennen täyttä aikaa. Kotimaassaan Englannissa suosittu nyrkkeilijä menestyi myös uransa jälkeen ja hänet aateloitiin 2000.
Lisäys 14.5.2016: Cooper kuoli pitkään sairastettuaan 76-vuotiaana 2011.
Sonny Listonilta Ali riisti maailmanmestaruuden ja voitti myös uusintaottelun. Listonilla oli jo aiemmin ollut kahnauksia lain kanssa vankilatuomiota myöten. Kuusi vuotta mestaruuden menetyksen jälkeen yhä uraansa jatkanut Liston löydettiin kuolleena kotoaan (luultavasti 38-vuotiaana, syntymäaika on epävarma) yliannostus heroiinia veressään. Virallinen kuolinsyy oli yliannostus, mutta monet uskovat järjestäytyneen rikollisuuden murhanneen Listonin.
Floyd Patterson oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka valtasi mestaruuden takaisin. Hävittyään sen lopullisesti Listonille hän sai vielä titteliottelun Alilta ja kohtasi Alin sittemmin toistamiseen uransa viimeisessä ottelussa. Patterson ryhtyi valmentajaksi ja ohjasi adoptiopoikansa maailmanmestariksi. Sittemmin hän sairastui Alzheimerin tautiin ja kuoli 71-vuotiaana eturauhassyöpään.
George Chuvalo otteli Alia vastaan kahdesti. Iskunkestävyydestään tunnettua Chuvaloa ei koskaan tyrmätty ja ainoastaan Frazier ja Foreman voittivat hänet ennen täyttä aikaa erotuomarin keskeytyksellä. Kovista tälleistä huolimatta Chuvalo on pärjännyt uransa jälkeen hyvin. Elämä on kylläkin kolhinut; hänen ensimmäinen vaimonsa sekä yksi pojista tekivät itsemurhan ja kaksi muuta poikaa kuoli huumeisiin.
Brian London on ollut koko ikänsä absolutisti ja edelleen kuntoileva terveysfanaatikko.
Karl Mildenberger oli ensimmäinen vasenkätinen haastaja raskaansarjan titteliottelussa. Elää ja voi hyvin.
Cleveland Williams oli ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä poliisin ammuttua häntä 1964. Hän sai useita rikostuomioita ja istui vankilassa ainakin kerran. Williams kuoli auton yliajamana 1999. Tekijä pakeni paikalta.
Ernie Terrell menestyi myös laulajana (hänen pikkusiskonsa oli The Supremesin ykkössolisti Diana Rossin erottua yhtyeestä) ja ryhtyi nyrkkeilyn lopetettuaan musiikkituottajaksi.
Lisäys 14.5.2016: Terrell sairasti dementiaa ja kuoli 75-vuotiaana 2014.
Zora Folley oli mitalein palkittu Korean sodan veteraani. Hän sai titteliottelun vasta 34-vuotiaana ja oli Alin viimeinen vastustaja ennen tämän lisenssin peruuttamista. Folley kuoli pari vuotta uransa päättymisen jälkeen saatuaan päävammoja hotellin uima-altaassa. Kyseessä oli virallisesti onnettomuus, mutta muitakin teorioita on.
Jerry Quarry oli Alin ensimmäinen vastustaja paluun jälkeen. Ali voitti Quarryn vielä toistamiseen. Quarry lopetti uransa useita kertoja, mutta palasi kehään aina uudelleen, viimeisen kerran 47-vuotiaana. Hänellä diagnosoitiin dementia pugilistica, kuten Mike-veljelläkin. Kolmas veli, Bobby, kärsii Parkinsonin taudista. Neljäs veljes ei nyrkkeillyt ja on terve. Jerry Quarry kuoli keuhkokuumeeseen pahoin dementoituneena 53-vuotiaana.
Oscar Bonavena ammuttiin kuoliaaksi 33-vuotiaana sekavassa tapauksessa.
Joe Frazier voitti Alin ensimmäisessä ottelussa, mutta hävisi kaksi miesten seuraavaa kohtaamista. Frazier oli perustanut perheen jo nuorena - hänen sittemmin MM-otteluun asti päässyt poikansa Marvis syntyi Joen ollessa 16-vuotias. Frazier selvisi vähin vammoin urastaan ja valmensi nuoria nyrkkeilijöitä viime vuosiin asti. Pahimmat vammansa hän sai uransa jälkeen auto-onnettomuudessa, jonka takia joutui läpikäymään useita selkäleikkauksia. Ainakin osittain nyrkkeilyn seurauksia ovat jatkuvat päänsäryt ja äänen muuttuminen kuiskaukseksi.
Lisäys 14.5.2016: Joe Frazier kuoli maksasyöpään 2011. Ali oli läsnä hautajaisissa.
Jimmy Ellis oli Alia kaksi vuotta vanhempi ja hänen lapsuudentuttujaan; amatöörinä miehet kohtasivat kahdesti molempien voittaessa kerran. Alin ammattilaisuran alkuvaiheessa Ellis oli hänen sparrarinsa. Oman uransa päätyttyä hänestä tuli valmentaja ja puistotyöntekijä, nykyään Ellisillä on dementia pugilistica.
Lisäys 14.5.2016: Ellis kuoli 74-vuotiaana 2014.
Buster Mathis voitti Joe Frazierin amatöörinä ja valittiin Tokion olympiajoukkueeseen. Ennen kisoja hän loukkaantui, jolloin Frazier pääsi voittamaan kultamitalin. Jättikokoinen Mathis otteli vielä kaksi kertaa Ali-ottelun jälkeen, mutta lopetti sitten terveysongelmien takia. Uransa päätyttyä hän lihoi yli 250-kiloiseksi, kärsi diabeteksesta, sydän- ja munuaisongelmista ja kuoli 52-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Jürgen Blin työskenteli nyrkkeilyn lopetettuaan ravintola-alalla.
Mac Foster kuoli sydämen vajaatoimintaan 68-vuotiaana.
Alvin Lewisin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
Bob Foster oli raskaan keskisarjan merkittävimpiä maailmanmestareita. Nyrkkeilyn lopetettuaan hän ryhtyi poliisietsiväksi. Elää ja voi hyvin.
Lisäys 14.5.2016: Foster kuoli 76-vuotiaana 2015.
Joe Bugner lopetti nyrkkeilyn hyvissä voimissa, mutta ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja palasi kehään. Ura jatkui 49-vuotiaaksi asti, mutta tiettävästi Bugner pärjää nykyään hyvin. Unkarin kansannousun 1956 lapsipakolaisena hänellä on kolmen maan (Unkari, Iso-Britannia, Australia) kansalaisuus.
Lisäys 14.5.2016: Bugner kärsii vakavasta selkävammasta, jonka osasyynä lienee nyrkkeilyura.
Ken Norton värväytyi nuorena merijalkaväkeen, jossa aloitti nyrkkeilyn. Kohtasi Alin kolmesti, voitti kerran ja hävisi kahdesti, aina pistein. Norton joutui uransa päätyttyä auto-onnettomuuteen, jossa hän vammautui pahoin. Vastoin ennusteita hän kuntoutti itsensä kävelemään ja puhumaan uudelleen. Nykyään Nortonilla menee hyvin; hän vitsailee puhuvansa samalla tavoin hitaasti ja epäselvästi kuin entisen nyrkkeilijän pitääkin, kylläkin onnettomuuden (kallonmurtuma) eikä nyrkkeilyn takia. Hänen samanniminen poikansa oli NFL:n parhaita tukimiehiä ja oli ensimmäinen pelaaja, joka voitti Super Bowlin kolmena vuonna peräkkäin, kiitos seurasiirron sopivalla hetkellä.
Lisäys 14.5.2016: Norton sai useita sydänkohtauksia ja kuoli 70-vuotiaana 2013.
Rudi Lubbers pidätettiin nyrkkeilyuransa jälkeen huumeiden salakuljetuksesta ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.
Lisäys 14.5.2016: Vankilasta vapauduttuaan Lubbers työskenteli markkinoilla, mutta päätyi kodittomaksi.
George Foreman menetti maailmanmestaruuden Alille, otteli sen jälkeen pari kertaa, piti kymmenen vuoden tauon, palasi kehään ja voitti mestaruuden uudelleen 45-vuotiaana jatkaen uraansa 48-vuotiaaksi. Uratauollaan hän ryhtyi maallikkosaarnaajaksi. Foreman on varautunut nyrkkeilijän dementiaan nimeämällä kaikki viisi poikaansa Georgeksi.
Chuck Wepner oli selvä altavastaaja, joka yllättäen iski Alin lattiaan, vaikka hävisikin viimeisen erän tyrmäyksellä. Tapaus antoi Sylvester Stallonelle idean elokuvaan Rocky. Uransa jälkeen entinen merijalkaväen sotilas ryhtyi alkoholikauppiaaksi. Siinä välissä hän ehti istua vankilassa huumeiden hallussapidosta.
Lisäys 14.5.2016: Wepnerin elämästä tehdään parhaillaan elokuvaa.
Ron Lyle oli tuomittu teini-iässä vankilaan murhasta. Vankilassa hän joutui puukotuksen uhriksi. Seurannut leikkaus kesti seitsemän tuntia ja sen aikana hänet ehdittiin julistaa kuolleeksi jo kahteen kertaan. Lyle opetteli nyrkkeilemään vankilassa ja vapautui seitsemän ja puoli vuotta istuttuaan 28-vuotiaana. Ammattilaisuransa jälkeen hän ryhtyi vartijaksi ja joutui uudelleen murhasyytteeseen ammuttuaan entisen vankilakaverinsa, mutta teko katsottiin itsepuolustukseksi. Lyle teki comebackin 54-vuotiaana ja voittikin pari ottelua.
Lisäys 14.5.2016: Lyle kuoli 70-vuotiaana 2011 äkillisiin vatsakomplikaatioihin.
Jean-Pierre Coopman oli kivenhakkaaja, joka aloitti nyrkkeilyn vasta 25-vuotiaana. Uransa jälkeen hän toimi huonolla menestyksellä ravintoloitsijana ja sai tuomion rattijuoppoudesta. Muuten Coopmanilla pyyhkii hyvin, hän harrastaa öljymaalausta ja on ollut useissa vaaleissa ehdokkaana.
Jimmy Young kuoli 56-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Lisäys 14.5.2016: Youngilla oli ennen kuolemaansa ongelmia rahan, huumeiden ja lain kanssa. Vahvistamattoman väitteen mukaan hänellä oli myös nyrkkeilyn aiheuttama aivovaurio.
Richard Dunn on eläkkeellä ja asuu Yorkshiressä.
Alfredo Evangelista sai vuonna 1995 kahdeksan vuoden vankeustuomion huumeiden hallussapidosta ja salakuljetuksesta. Nykyään hän taistelee syöpää vastaan.
Earnie Shavers joutui lopettamaan nyrkkeilyn silmän verkkokalvo-ongelmien takia. Hän opiskeli papiksi ja on viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt Englannissa.
Leon Spinks riisti mestaruuden Alilta, mutta hävisi uusintaottelun. Tappion jälkeen hänen uransa meni alamäkeä, vaikka välillä hän saikin uusia titteliotteluja. Osasyynsä oli huumeilla ja alkoholilla. Spinks menetti miljoonaomaisuutensa ja päätyi yhdessä vaiheessa kodittomien asuntolaan. Riippuvuutensa Spinks voitti vasta kauan uransa jälkeen, mutta nykyään hänellä on diagnosoitu dementia pugilistica.
Larry Holmes oli aikoinaan Alin harjoitusvastustaja, josta tuli mestari voitettuaan Ken Nortonin. Ali teki paluun kahden vuoden tauon jälkeen yrittäessään voittaa mestaruuden neljännen kerran. Holmes piti häntä täysin hiekkasäkkinä ollen ainoa, joka voitti Alin ennen täyttä aikaa. Holmes teki uransa päätettyään monta comebackia ja otteli viimeisen kerran 53-vuotiaana. Hän oli keskeyttänyt koulunsa seitsemännellä luokalla ja elättänyt 12-päistä sisarusparveaan työllä ja sittemmin nyrkkeilyllä. Nykyisellä liikemiehellä on monia eri yrityksiä.
Trevor Berbick oli Alin viimeinen vastustaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli lyhyeksi aikaa WBC:n maailmanmestari. Hän sai 1992 seksuaalisesta ahdistelusta viiden vuoden vankeustuomion, josta hän istui 15 kuukautta. Rikottuaan ehdonalaisuusmääräyksiä kanadalainen (alkujaan jamaikalainen) Berbick karkotettiin USA:sta 1997. Sittemmin hän palasi maahan vain joutuakseen uudelleen karkotetuksi uusien rikosten takia 2002. Oma veljenpoika murhasi Berbickin Jamaikalla 2006 maanomistuskiistan takia.
Alin vastustajien joukossa oli ainakin yhdeksän vankilatuomion saanutta ja kaksi murhattua. Koska tiedot ovat puutteellisia, voitaneen olettaa linnassa istuneen yli 20 % kaikista. Tämä ainakin tuntuu vahvistavan epäilyt nyrkkeilijöiden käytöksestä. Sivumennen sanottua Ali itsekin kärsi lyhyen tuomion maksamattomien sakkojen takia. Aseistakieltäytymisestä saamastaan tuomiosta hän ei sen sijaan istunut päivääkään.
Samaten hyvin moni näistä viidestäkymmenestä tuntuu kärsivän enemmän tai vähemmän uransa aikana tai sen jälkeen saamistaan vammoista. Kaksi on kuollut välittömästi kehässä saamiinsa vammoihin ja useat nyrkkeilyn aiheuttamiin sairauksiin.
Toisaalta moni on menestynyt elämässään hyvin. Yleisenä sääntönä voi havaita sen, että useimmiten sivuraiteille joutuneet ovat kulkeneet laveata tietä jo ennen nyrkkeilyuraansa, kun taas menestyneet ovat viettäneet kunnollista elämää sekä ennen nyrkkeilyä että sen jälkeen. Tähän nyrkkeilyllä ei näytä olleen osaa eikä arpaa kumpaankaan suuntaan. Toisaalta aika monesta tapauksesta voidaan todeta, että nyrkkeilyuransa aikana he ovat enimmäkseen pysyneet poissa pahanteosta.
Suoranaisesti nyrkkeilyn aiheuttamat vammat, kuten dementia pugilistica, näyttävät olevan aika satunnaisesti joukkoon osuneita, tosin liian pitkään jatkettu ura kasvattanee ongelmien ilmenemisen todennäköisyyttä.
Yleisesti tunnettu tosiasia on, että nyrkkeily aiheuttaa aivovaurioita. Kilpaileva selitys tosin väittää aivovaurioiden aiheuttavan nyrkkeilyä. Useimmin esitetty esimerkki lajin vaaroista on Parkinsonin tautia sairastava Muhammad Ali, nyrkkeilyn suurin legenda. Parkinsonin tauti on vain yksi mahdollisista oireista, yksi yleisimmistä on dementia pugilistica eli päähän aiheutuneista iskuista seurannut dementia. Noin 20 %:n entisistä ammattinyrkkeilijöistä arvioidaan kärsivän siitä.
Muutenkin nyrkkeilijöiden maine on vähintäänkin kyseenalainen. Muiden kamppailulajien edustajat pitävät nyrkkeilijöitä sivistymättöminä, väkivaltaisina ja rikollisina - eivätkä kieltämättä aina aiheetta. Harmi sikäli, että nyrkkeily on urheilulajina kenties monipuolisin mahdollinen. Sen harjoittajan on hallittava fyysisyyden kaikki osa-alueet: nopeus, kestävyys, voima, notkeus, koordinaatio, tekniikka. Nyrkkeilijät ovat jopa kymmenottelijoita monipuolisempia. Puhumattakaan siitä rohkeudesta, mitä vaatii astua kehään tai siitä taktisesta osaamisesta ja vastustajan lukemisesta, mitä menestys edellyttää.
Mikä vaikutus nyrkkeilyllä sitten on ottelijaan? Tuleeko heistä myöhemmin laitapuolen kulkijoita, kärsivätkö he loppuikänsä vammoista? Median valokeilassa paistattelevat vain mestarit ja heidän mahdollisista kolauksistaan kyllä puhutaan. Entäpä ne nyrkkeilijät, jotka mestarit voittivat matkallaan huipulle? Heistä on vaikea löytää tietoa, mutta onneksi löytyy yksi poikkeus. Muhammad Ali on niin iso nimi, että lähes kaikista hänen vastustajistaan on faktaa tarjolla. Heidän nykytilanteensa tarkastelu antaa jonkinmoisen kuvan nyrkkeilyn vaikutuksesta. On kuitenkin muistettava, että edes Alille hävinneet eivät olleet mitään pilipalimiehiä. Alilla oli yksi ainoa vastustaja, joka uransa aikana hävisi enemmän otteluja kuin voitti. Hän ei kohdannut mitään ikuisia häviäjiä, jollaisista tässä muutama esimerkki.
Ammattilaisurallaan Ali kävi 61 ottelua. Niistä lopputuloksena oli 56 voittoa, viisi häviötä, ei ratkaisemattomia. Voitoista 37 tuli ennen täyttä aikaa, häviöistä yksi. Hän kohtasi kolmesti Joe Frazierin ja Ken Nortonin (molempia vastaan kaksi voittoa ja yksi häviö), kahdesti Sonny Listonin, Henry Cooperin, George Chuvalon, Jerry Quarryn, Floyd Pattersonin, Joe Bugnerin ja Leon Spinksin (Spinksiä vastaan voitto ja tappio, kaikista muista kaksi voittoa). Kohdattuja vastustajia oli yhteensä siis 50. Tässä ensimmäisen kohtaamisen mukaisessa järjestyksessä.
Tunney Hunsaker oli Fayettevillen kaupungin poliisipäällikkö, aikoinaan Länsi-Virginian historian nuorimpana kyseiseen asemaan päässyt. Viimeisessä ottelussaan puolitoista vuotta Ali-matsin jälkeen hän kärsi viimeisessä erässä tyrmäystappion ja vajosi yhdeksäksi päiväksi koomaan. Vaikka hän toipuikin työkuntoon, vaikutukset seurasivat loppuelämän. Hunsaker kuoli Alzheimerin tautiin 74-vuotiaana.
Herb Siler sai viisi vuotta nyrkkeilyuransa päätyttyä seitsemän vuoden vankeustuomion taposta. Vapauduttuaan vankilasta hän työskenteli rakennusalalla ja kuoli 66-vuotiaana.
Tony Esperti otteli enää yhden kerran Ali-ottelun jälkeen. Sittemmin hän sekaantui järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sai tuomioita pikkurikoksista ja päätyi lopulta vankilaan tapettuaan miehen rikollisjärjestöjen välienselvittelyssä 1967.
Lisäys 14.5.2016: Esperti kuoli 2002 72-vuotiaana.
Jimmy Robinson oli viime hetken sijaisvastustaja, koska alun perin otteluun kaavailtu nyrkkeilijä ei ilmestynyt paikalle. Hän oli Alin vastustajista ainoa, joka hävisi urallaan useamman ottelun kuin voitti. Robertson päätyi kodittomaksi pummiksi, joka katosi jäljettömiin 1979.
Donnie Fleeman lopetti uransa Ali-otteluun. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
LaMar Clark ryhtyi ammattilaiseksi vasta 25-vuotiaana ja otteli vain neljä vuotta. Hän on edelleen tunnettu historiallisesta 44 perättäisen tyrmäysvoiton putkesta. Putki päättyi kahteen perättäiseen tappioon, jonka jälkeen tuli yksi voitto ja sitten uran päättänyt Ali-ottelu. Clark kuoli 68-vuotiaana.
Duke Sabedong oli kotoisin Havaijilta ja kuoli 78-vuotiaana.
Alonzo Johnsonista ei ole tarkempia tietoja.
Alex Miteff oli argentiinalaisena Alin ensimmäinen ulkomaalainen vastustaja, myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
Willi Besmanoffin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.
Lisäys 14.5.2016: Besmanoff jatkoi 35-vuotiaaksi ja kuoli 78-vuotiaana 2010.
Sonny Banks oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka löi Alin kanveesiin, vaikka kärsikin sitten tyrmäystappion. Kolme vuotta myöhemmin Banks hävisi tyrmäyksellä Leotis Martinille ja kuoli vammoihinsa kolmen päivän kuluttua.
Don Warnerista ei ole tietoja, paitsi että nimenvaihdoksesta päätellen hänestä tuli Alin tapaan muslimi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.
George Logan ryhtyi poliisiksi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.
Billy Daniels jatkoi uraansa nelikymppiseksi pidettyään välillä viiden vuoden tauon.
Alejandro Lavorante otteli kaksi kuukautta Alille kärsimänsä tappion jälkeen John Rigginsiä vastaan. Lavorante hävisi tyrmäyksellä, vajosi koomaan ja kuoli 19 kuukautta myöhemmin.
Archie Moore oli entinen raskaan keskisarjan mestari ja lähes viisikymppinen (syntymävuosi tuntematon, luultavasti joko 1913 tai 1916) hävitessään entiselle valmennettavalleen toiseksi viimeisessä ottelussaan. Yli 200 ammattilaisottelusta huolimatta Moore pysyi hyväkuntoisena pitkään valmentaen mm. George Foremania ja Nigerian amatöörimaajoukkuetta. Hän eli yli 80-vuotiaaksi.
Charley Powell oli pelannut amerikkalaista jalkapalloa NFL:ssä - edelleen liigan nuorin pelaaja kautta aikojen - ja päätti ryhtyä siinä sivussa nyrkkeilemään. Pelasi seitsemän kautta puolustuksen linjamiehenä ja jatkoi nyrkkeilyuraansa vielä senkin jälkeen muutaman vuoden. Sen lisäksi mies pelasi alasarjoissa baseballia. Koripallo jäi lukiovuosiin, vaikka Harlem Globetrotters sittemmin sopimusta tarjosikin. Päälle päätteeksi mies juoksi 100 jaardia 9,6 ja työnsi kuulaa 17,60. Elää nykyään Kaliforniassa.
Lisäys 14.5.2016: Powell sairasti dementiaa ja kuoli 82-vuotiaana 2014.
Doug Jones pisti Alin koville; vaikka kaikki pistetuomarit äänestivät Alin voittajaksi, monet yleisöstä olivat toista mieltä. Ei tietoa myöhemmistä vaiheista.
Henry Cooper oli ensimmäinen vastustaja, jonka Ali kohtasi kahdesti. Ensin ennen mestariksi tuloaan ja toisen kerran titteliä puolustaessaan. Molemmat ottelut päättyivät ennen täyttä aikaa. Kotimaassaan Englannissa suosittu nyrkkeilijä menestyi myös uransa jälkeen ja hänet aateloitiin 2000.
Lisäys 14.5.2016: Cooper kuoli pitkään sairastettuaan 76-vuotiaana 2011.
Sonny Listonilta Ali riisti maailmanmestaruuden ja voitti myös uusintaottelun. Listonilla oli jo aiemmin ollut kahnauksia lain kanssa vankilatuomiota myöten. Kuusi vuotta mestaruuden menetyksen jälkeen yhä uraansa jatkanut Liston löydettiin kuolleena kotoaan (luultavasti 38-vuotiaana, syntymäaika on epävarma) yliannostus heroiinia veressään. Virallinen kuolinsyy oli yliannostus, mutta monet uskovat järjestäytyneen rikollisuuden murhanneen Listonin.
Floyd Patterson oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka valtasi mestaruuden takaisin. Hävittyään sen lopullisesti Listonille hän sai vielä titteliottelun Alilta ja kohtasi Alin sittemmin toistamiseen uransa viimeisessä ottelussa. Patterson ryhtyi valmentajaksi ja ohjasi adoptiopoikansa maailmanmestariksi. Sittemmin hän sairastui Alzheimerin tautiin ja kuoli 71-vuotiaana eturauhassyöpään.
George Chuvalo otteli Alia vastaan kahdesti. Iskunkestävyydestään tunnettua Chuvaloa ei koskaan tyrmätty ja ainoastaan Frazier ja Foreman voittivat hänet ennen täyttä aikaa erotuomarin keskeytyksellä. Kovista tälleistä huolimatta Chuvalo on pärjännyt uransa jälkeen hyvin. Elämä on kylläkin kolhinut; hänen ensimmäinen vaimonsa sekä yksi pojista tekivät itsemurhan ja kaksi muuta poikaa kuoli huumeisiin.
Brian London on ollut koko ikänsä absolutisti ja edelleen kuntoileva terveysfanaatikko.
Karl Mildenberger oli ensimmäinen vasenkätinen haastaja raskaansarjan titteliottelussa. Elää ja voi hyvin.
Cleveland Williams oli ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä poliisin ammuttua häntä 1964. Hän sai useita rikostuomioita ja istui vankilassa ainakin kerran. Williams kuoli auton yliajamana 1999. Tekijä pakeni paikalta.
Ernie Terrell menestyi myös laulajana (hänen pikkusiskonsa oli The Supremesin ykkössolisti Diana Rossin erottua yhtyeestä) ja ryhtyi nyrkkeilyn lopetettuaan musiikkituottajaksi.
Lisäys 14.5.2016: Terrell sairasti dementiaa ja kuoli 75-vuotiaana 2014.
Zora Folley oli mitalein palkittu Korean sodan veteraani. Hän sai titteliottelun vasta 34-vuotiaana ja oli Alin viimeinen vastustaja ennen tämän lisenssin peruuttamista. Folley kuoli pari vuotta uransa päättymisen jälkeen saatuaan päävammoja hotellin uima-altaassa. Kyseessä oli virallisesti onnettomuus, mutta muitakin teorioita on.
Jerry Quarry oli Alin ensimmäinen vastustaja paluun jälkeen. Ali voitti Quarryn vielä toistamiseen. Quarry lopetti uransa useita kertoja, mutta palasi kehään aina uudelleen, viimeisen kerran 47-vuotiaana. Hänellä diagnosoitiin dementia pugilistica, kuten Mike-veljelläkin. Kolmas veli, Bobby, kärsii Parkinsonin taudista. Neljäs veljes ei nyrkkeillyt ja on terve. Jerry Quarry kuoli keuhkokuumeeseen pahoin dementoituneena 53-vuotiaana.
Oscar Bonavena ammuttiin kuoliaaksi 33-vuotiaana sekavassa tapauksessa.
Joe Frazier voitti Alin ensimmäisessä ottelussa, mutta hävisi kaksi miesten seuraavaa kohtaamista. Frazier oli perustanut perheen jo nuorena - hänen sittemmin MM-otteluun asti päässyt poikansa Marvis syntyi Joen ollessa 16-vuotias. Frazier selvisi vähin vammoin urastaan ja valmensi nuoria nyrkkeilijöitä viime vuosiin asti. Pahimmat vammansa hän sai uransa jälkeen auto-onnettomuudessa, jonka takia joutui läpikäymään useita selkäleikkauksia. Ainakin osittain nyrkkeilyn seurauksia ovat jatkuvat päänsäryt ja äänen muuttuminen kuiskaukseksi.
Lisäys 14.5.2016: Joe Frazier kuoli maksasyöpään 2011. Ali oli läsnä hautajaisissa.
Jimmy Ellis oli Alia kaksi vuotta vanhempi ja hänen lapsuudentuttujaan; amatöörinä miehet kohtasivat kahdesti molempien voittaessa kerran. Alin ammattilaisuran alkuvaiheessa Ellis oli hänen sparrarinsa. Oman uransa päätyttyä hänestä tuli valmentaja ja puistotyöntekijä, nykyään Ellisillä on dementia pugilistica.
Lisäys 14.5.2016: Ellis kuoli 74-vuotiaana 2014.
Buster Mathis voitti Joe Frazierin amatöörinä ja valittiin Tokion olympiajoukkueeseen. Ennen kisoja hän loukkaantui, jolloin Frazier pääsi voittamaan kultamitalin. Jättikokoinen Mathis otteli vielä kaksi kertaa Ali-ottelun jälkeen, mutta lopetti sitten terveysongelmien takia. Uransa päätyttyä hän lihoi yli 250-kiloiseksi, kärsi diabeteksesta, sydän- ja munuaisongelmista ja kuoli 52-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Jürgen Blin työskenteli nyrkkeilyn lopetettuaan ravintola-alalla.
Mac Foster kuoli sydämen vajaatoimintaan 68-vuotiaana.
Alvin Lewisin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
Bob Foster oli raskaan keskisarjan merkittävimpiä maailmanmestareita. Nyrkkeilyn lopetettuaan hän ryhtyi poliisietsiväksi. Elää ja voi hyvin.
Lisäys 14.5.2016: Foster kuoli 76-vuotiaana 2015.
Joe Bugner lopetti nyrkkeilyn hyvissä voimissa, mutta ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja palasi kehään. Ura jatkui 49-vuotiaaksi asti, mutta tiettävästi Bugner pärjää nykyään hyvin. Unkarin kansannousun 1956 lapsipakolaisena hänellä on kolmen maan (Unkari, Iso-Britannia, Australia) kansalaisuus.
Lisäys 14.5.2016: Bugner kärsii vakavasta selkävammasta, jonka osasyynä lienee nyrkkeilyura.
Ken Norton värväytyi nuorena merijalkaväkeen, jossa aloitti nyrkkeilyn. Kohtasi Alin kolmesti, voitti kerran ja hävisi kahdesti, aina pistein. Norton joutui uransa päätyttyä auto-onnettomuuteen, jossa hän vammautui pahoin. Vastoin ennusteita hän kuntoutti itsensä kävelemään ja puhumaan uudelleen. Nykyään Nortonilla menee hyvin; hän vitsailee puhuvansa samalla tavoin hitaasti ja epäselvästi kuin entisen nyrkkeilijän pitääkin, kylläkin onnettomuuden (kallonmurtuma) eikä nyrkkeilyn takia. Hänen samanniminen poikansa oli NFL:n parhaita tukimiehiä ja oli ensimmäinen pelaaja, joka voitti Super Bowlin kolmena vuonna peräkkäin, kiitos seurasiirron sopivalla hetkellä.
Lisäys 14.5.2016: Norton sai useita sydänkohtauksia ja kuoli 70-vuotiaana 2013.
Rudi Lubbers pidätettiin nyrkkeilyuransa jälkeen huumeiden salakuljetuksesta ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.
Lisäys 14.5.2016: Vankilasta vapauduttuaan Lubbers työskenteli markkinoilla, mutta päätyi kodittomaksi.
George Foreman menetti maailmanmestaruuden Alille, otteli sen jälkeen pari kertaa, piti kymmenen vuoden tauon, palasi kehään ja voitti mestaruuden uudelleen 45-vuotiaana jatkaen uraansa 48-vuotiaaksi. Uratauollaan hän ryhtyi maallikkosaarnaajaksi. Foreman on varautunut nyrkkeilijän dementiaan nimeämällä kaikki viisi poikaansa Georgeksi.
Chuck Wepner oli selvä altavastaaja, joka yllättäen iski Alin lattiaan, vaikka hävisikin viimeisen erän tyrmäyksellä. Tapaus antoi Sylvester Stallonelle idean elokuvaan Rocky. Uransa jälkeen entinen merijalkaväen sotilas ryhtyi alkoholikauppiaaksi. Siinä välissä hän ehti istua vankilassa huumeiden hallussapidosta.
Lisäys 14.5.2016: Wepnerin elämästä tehdään parhaillaan elokuvaa.
Ron Lyle oli tuomittu teini-iässä vankilaan murhasta. Vankilassa hän joutui puukotuksen uhriksi. Seurannut leikkaus kesti seitsemän tuntia ja sen aikana hänet ehdittiin julistaa kuolleeksi jo kahteen kertaan. Lyle opetteli nyrkkeilemään vankilassa ja vapautui seitsemän ja puoli vuotta istuttuaan 28-vuotiaana. Ammattilaisuransa jälkeen hän ryhtyi vartijaksi ja joutui uudelleen murhasyytteeseen ammuttuaan entisen vankilakaverinsa, mutta teko katsottiin itsepuolustukseksi. Lyle teki comebackin 54-vuotiaana ja voittikin pari ottelua.
Lisäys 14.5.2016: Lyle kuoli 70-vuotiaana 2011 äkillisiin vatsakomplikaatioihin.
Jean-Pierre Coopman oli kivenhakkaaja, joka aloitti nyrkkeilyn vasta 25-vuotiaana. Uransa jälkeen hän toimi huonolla menestyksellä ravintoloitsijana ja sai tuomion rattijuoppoudesta. Muuten Coopmanilla pyyhkii hyvin, hän harrastaa öljymaalausta ja on ollut useissa vaaleissa ehdokkaana.
Jimmy Young kuoli 56-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Lisäys 14.5.2016: Youngilla oli ennen kuolemaansa ongelmia rahan, huumeiden ja lain kanssa. Vahvistamattoman väitteen mukaan hänellä oli myös nyrkkeilyn aiheuttama aivovaurio.
Richard Dunn on eläkkeellä ja asuu Yorkshiressä.
Alfredo Evangelista sai vuonna 1995 kahdeksan vuoden vankeustuomion huumeiden hallussapidosta ja salakuljetuksesta. Nykyään hän taistelee syöpää vastaan.
Earnie Shavers joutui lopettamaan nyrkkeilyn silmän verkkokalvo-ongelmien takia. Hän opiskeli papiksi ja on viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt Englannissa.
Leon Spinks riisti mestaruuden Alilta, mutta hävisi uusintaottelun. Tappion jälkeen hänen uransa meni alamäkeä, vaikka välillä hän saikin uusia titteliotteluja. Osasyynsä oli huumeilla ja alkoholilla. Spinks menetti miljoonaomaisuutensa ja päätyi yhdessä vaiheessa kodittomien asuntolaan. Riippuvuutensa Spinks voitti vasta kauan uransa jälkeen, mutta nykyään hänellä on diagnosoitu dementia pugilistica.
Larry Holmes oli aikoinaan Alin harjoitusvastustaja, josta tuli mestari voitettuaan Ken Nortonin. Ali teki paluun kahden vuoden tauon jälkeen yrittäessään voittaa mestaruuden neljännen kerran. Holmes piti häntä täysin hiekkasäkkinä ollen ainoa, joka voitti Alin ennen täyttä aikaa. Holmes teki uransa päätettyään monta comebackia ja otteli viimeisen kerran 53-vuotiaana. Hän oli keskeyttänyt koulunsa seitsemännellä luokalla ja elättänyt 12-päistä sisarusparveaan työllä ja sittemmin nyrkkeilyllä. Nykyisellä liikemiehellä on monia eri yrityksiä.
Trevor Berbick oli Alin viimeinen vastustaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli lyhyeksi aikaa WBC:n maailmanmestari. Hän sai 1992 seksuaalisesta ahdistelusta viiden vuoden vankeustuomion, josta hän istui 15 kuukautta. Rikottuaan ehdonalaisuusmääräyksiä kanadalainen (alkujaan jamaikalainen) Berbick karkotettiin USA:sta 1997. Sittemmin hän palasi maahan vain joutuakseen uudelleen karkotetuksi uusien rikosten takia 2002. Oma veljenpoika murhasi Berbickin Jamaikalla 2006 maanomistuskiistan takia.
Alin vastustajien joukossa oli ainakin yhdeksän vankilatuomion saanutta ja kaksi murhattua. Koska tiedot ovat puutteellisia, voitaneen olettaa linnassa istuneen yli 20 % kaikista. Tämä ainakin tuntuu vahvistavan epäilyt nyrkkeilijöiden käytöksestä. Sivumennen sanottua Ali itsekin kärsi lyhyen tuomion maksamattomien sakkojen takia. Aseistakieltäytymisestä saamastaan tuomiosta hän ei sen sijaan istunut päivääkään.
Samaten hyvin moni näistä viidestäkymmenestä tuntuu kärsivän enemmän tai vähemmän uransa aikana tai sen jälkeen saamistaan vammoista. Kaksi on kuollut välittömästi kehässä saamiinsa vammoihin ja useat nyrkkeilyn aiheuttamiin sairauksiin.
Toisaalta moni on menestynyt elämässään hyvin. Yleisenä sääntönä voi havaita sen, että useimmiten sivuraiteille joutuneet ovat kulkeneet laveata tietä jo ennen nyrkkeilyuraansa, kun taas menestyneet ovat viettäneet kunnollista elämää sekä ennen nyrkkeilyä että sen jälkeen. Tähän nyrkkeilyllä ei näytä olleen osaa eikä arpaa kumpaankaan suuntaan. Toisaalta aika monesta tapauksesta voidaan todeta, että nyrkkeilyuransa aikana he ovat enimmäkseen pysyneet poissa pahanteosta.
Suoranaisesti nyrkkeilyn aiheuttamat vammat, kuten dementia pugilistica, näyttävät olevan aika satunnaisesti joukkoon osuneita, tosin liian pitkään jatkettu ura kasvattanee ongelmien ilmenemisen todennäköisyyttä.
torstai 12. toukokuuta 2016
Luento
Professori Väinö Suominen katsoi työhuoneensa peiliin ja siveli harvenevat hiuksensa kammalla järjestykseen. Pelkkää sijaistoimintaa koko kampaaminen, jännityksen aiheuttamaa, sen hän tiesi hyvin. Hän oli elämänsä aikana pitänyt tuhansia luentoja, joten olisi luullut rutiinin poistaneen jännityksen. Ei tällä kertaa. Tämä oli hänen elämänsä tärkein luento. Ehkä myös viimeinen.
Sali oli tupaten täynnä. Suominen yllättyi, toki hän oli odottanut runsasta yleisöä. Mutta ei sentään sitä, että ihmiset istuivat salin käytävien rappusilla ja ulkopuolella ovien kohdalla oli yhä tungosta kahdessa rivissä. Harvinaista Studia Generalia –luennolle. Suominen tunsi käsiensä vapisevan. Pitäisikö hänen sittenkin puhua aivan yleisellä tasolla? Kyllä hän pystyisi hylkäämään valmiiksi laaditut Powerpoint-esityksensä ja puhumaan poliittisesti korrektia lässynläätä ex tempore. Mutta sitten hän ryhdistäytyi. Olkoon tämä vaikka viimeinen tekoni, niin miehen täytyy tehdä se mikä miehen täytyy tehdä. Hän huomasi kummastuksekseen pyytävänsä Jumalalta voimaa ja hymähti omalle ajatukselleen. Ja minä kun pidin itseäni ateistina tai vähintäänkin agnostikkona, ainakin maallistuneempana kuin tämä muutenkin sekularisoitunut kansakunta, hän tuumi. Vaan niin ne vanhat tavat ja perinteet puskevat kovassa paikassa esiin. Tekisi mieli polvistua ja hakea voimaa rukouksesta, mutta se ei ainakaan tämän luennon asiaa auttaisi, naurettavana uskovaisena pitäisivät.
Professori rykäisi kurkkunsa selväksi ja aloitti.
- Tervetuloa tänne Helsingin yliopiston nykypäivän politiikkaa käsittelevän Studia Generalia –luentosarjan päätösluennolle. Minä olen yhteiskuntatieteiden professori Väinö Suominen ja tämän luennon otsikkona on Euroopan pakolaiskriisi ja sen vaikutus maanosan kulttuuriin.
Suominen antoi katseensa kiertää yleisöä tuttuja kasvoja etsien. Eturivissä näkyi istuvan kolme kansanedustajaa. Ilmeisesti huhut luennon sisällöstä olivat tihkuneet eduskuntaan.
- Olen iloinen, että yleisö on näin runsaslukuinen. Näen joukossa useita kollegojani eri aloilta sekä monia muita vaikuttajia. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin siitä, että opiskelijat ovat löytäneet tiensä tänne näin suurin joukoin. Toisaalta kiinnostus ei ole mikään ihme. Viime vuonna Suomeen tuli 30000 pakolaista ja koko Eurooppaan noin miljoona. Ja kaiken järjen mukaan kyseessä on vasta alku.
Yleisö kohahti. Suominen oli sanonut ääneen ensimmäisen tabun. Professori itse tiesi, että kyseessä on pelkkä koelaukaus. Varsinainen tykistökeskitys tulisi myöhemmin.
- Ensinnäkin haluan esitellä teille nykytilanteen.
Suominen painoi kaukosäädintä ja ensimmäinen Powerpoint-dia ilmestyi valkokankaalle. Tällä kertaa yleisö ei kohahtanut, vaan vaikeni hetkeksi tyrmistyneenä. Sitten alkoi supina. Diassa oli lueteltu rinnakkain länsimaisen ja lähi-itäläisen kulttuurin eroja. Kaunistelematta. Professori ei selitellyt dian sanomaa. Eikä hän jatkossakaan kommentoisi suoraan diojaan. Hän antaisi niiden hetken aikaa upota yleisön tajuntaan ja puhuisi sitten niistä ilmenevistä faktoista.
- Mikäli unohdamme kulttuurirelativismin ja tarkastelemme asiaa objektiivisesti, tilanne on täysin selvä. Eurooppa on sivistyksen kehto. Kaikki tieteellis-teknologis-kulttuurinen edistys on eurooppalaisen sivistyksen aikaansaannosta. Wikipedian huvittavimpia artikkeleja on luettelo Lähi-idän tieteellisistä saavutuksista, jossa viimeisin maininnan arvoinen asia on tapahtunut 1600-luvulla. Eikä aiemmissakaan suorituksista ole erityistä kehumista.
Suominen tarkasteli salia. Yleisön kasvojen väri oli muuttunut astetta kalpeammaksi. Paitsi muutaman epäilemättä poliittisesti oikeaoppisen, joilla ne punottivat uhkaavasti.
- On tietysti selvää, että kahden kulttuurin kohdatessa vaikeuksia syntyy. Oleellinen ongelma on kuitenkin niiden lakaiseminen maton alle. Julkisessa keskustelussa pyritään leimaamaan rasistiksi jokainen, joka muistuttaa tosiasioista. On kuitenkin muistettava, että uskonto ei ole rotu. Minä olen viimeisenä kritisoimassa ketään, joka tänne muutettuaan on omaksunut länsimaiset arvot. Tämä ei tarkoita, että hänen tulisi omaksua meidän uskontomme. Yhteiskuntamme on sekularisoitunut siinä määrin, että näkemykseni mukaan me emme enää voi pitää länsimaista yhteiskuntaa uskonnollisena muutoin kuin kulttuuriperinnöltään. Ehkä maahanmuuttaja voi olla harras kristittykin, kunhan hän ei edusta mitään ääriliikkeitä. Mutta tunnustakaamme totuus: kristinusko on kaikkialla osoittanut epäonnistumisensa yhteiskunnan rakentamisessa. Ja historia osoittaa, että kristinuskon ja islamin kohdatessa ne eivät voi elää rinnakkain. Seurauksina ovat aina sodat ja levottomuudet. Toisen uskonnon on väistyttävä. Siksi on aiheellista pohtia, kumpi niistä saa aikaan paremman yhteiskunnan. Pelkään pahoin, että kristinusko voittaa, vaikka todisteet puhuvat vahvasti islamin puolesta. Vielä viisi vuotta sitten olisitte nauraneet minulle, mutta viime vuoden pakolaisvyöry saa vahvimmatkin epäilemään.
Professori huokaisi. Vaikein oli sanottu, eikä mellakkaa ollut vielä puhjennut.
- Seuraavaksi käyn läpi historiallisen taustan. Suurelle osalle yleisöä tämä on varmaan tuttua, mutta toivon mukaan saan aikaan kokonaiskuvan, jonka perusteella näette tilanteen uusin silmin.
Powerpoint-dia vaihtui Euroopan ja Lähi-idän kartaksi.
- Islam sai alkunsa 600-luvulla Arabian niemimaalla. Se levisi jihadin ansiosta todella nopeasti ja valtasi pian haltuunsa siihen asti kristillisen Pohjois-Afrikan. Siitä se eteni Espanjaan ja kohti muuta Eurooppaa. Sotaisasti. Merkittävin taistelu käytiin vuonna 732 Poitiers’ssa, jossa emiiri Abdulrahmanin armeija kukisti frankkien käskynhaltija Kaarle Martelin joukot. Sen jälkeen islamin tie Eurooppaan oli avoin. Sekavassa tilassa olleessa maanosassa ihmiset kääntyivät nopeasti järjestystä tarjonneen islamin puoleen. Ketjureaktio oli valmis. Muslimiarmeijat koostuivat kohta lähes kokonaan eurooppalaisista. Länsi- ja Pohjois-Eurooppa muuttuivat pian islamilaisiksi. Ainoastaan Bysantti kykeni vahvan armeijansa turvin pysäyttämään vyöryn.
- Kuten historiasta hyvin muistetaan, Bysantti ryhtyi piakkoin vastaiskuun. Mutta niin bysanttilaiseen tapaan ei suoralla toiminnalla, vaan yllätyshyökkäyksellä pehmeään selustaan. Eurooppalaiset olivat omaksuneet islamin uskonnokseen ja muodostaneet omat, voimakkaat islamilaiset valtionsa omista kansoistaan. Bysantin voimat eivät riittäneet ristiretkiin Eurooppaa vastaan. Sen sijaan se suuntasi iskunsa Arabian niemimaalle. Sodankäyntiin väsynyt väestö luhistui Bysantin hyökkäyksen edessä. Kristityt käännyttivät muslimit miekkalähetyksellä väkisin uskoonsa. Saman tien hyökkäys jatkui Pohjois-Afrikkaan ja pysähtyi vasta Gibraltarin salmeen.
- Tässä yhteydessä tapahtui muutamia erikoisia sattumia. Profeetta Muhammed oli määrännyt hartaille muslimeille pyhiinvaelluspaikaksi Mekan. Kristittyjen hyökkäyksen uhatessa Mekkaa Kaaban kivi evakuoitiin sieltä ja kuljetettiin Roomaan. Nykyään eivät monet maallistuneet edes muista sen alkuperäistä sijaintipaikkaa ja historiaa, Rooma on tullut niin tutuksi pyhiinvaelluskohteena.
- Toinen erikoinen tapaus oli shiiamuslimien kohtalo. Heidän kulkutiensä muiden muslimien yhteyteen oli Bysantin katkaisema. Ei sen takia, että opillisten riitojen takia erityisempiä halujakaan olisi ollut. Bysantin paineen takia he vetäytyivät vuorten yli Venäjälle. Siellä he kykenivät helposti levittämään uskontoaan romahtaneessa Euroopassa aina siihen asti, kunnes kohtasivat sunnimuslimien alueen. Tämän seurauksena Eurooppa jakautui tuhatluvun alussa kahtia, läntisiin sunneihin ja itäisiin shiioihin. Samoihin aikoihin myös kristitty maailma jakautui. Karkeasti ottaen raja kulkee Eufratjokea pitkin. Sen etelä- ja länsipuolella sekä Turkissa asuvat katoliset kristityt ja itäpuolella ortodoksit.
- Tämä tilanne on ollut käytännössä vallitseva status quo jo tuhannen vuoden ajan. Toki kaikenlaista on tapahtunut, mutta käytännössä muutokset ovat vähäisiä. Me toki muistamme jihad-ritariemme yritykset vallata islamin pyhät paikat takaisin kristityiltä 1000-luvun alussa. Silloin tapahtui paljon kauheuksia puolin ja toisin, eivätkä kristityt ole sitä unohtaneet. Toisaalta on muistettava myös kristittyjen yritykset Euroopan valloittamisessa myöhemmin. Miten olisi mahtanut käydä, jos Salomon Suuri olisi onnistunut Wienin piirityksessä 1529? Eurooppa pelastui kristittyjen hirmuvallalta huolimatta siitä, että oli uskonpuhdistuksen takia sekavassa tilassa. Sunnit olivat tulkinneet uskontoa mielenkiintoisella tavalla ja Mahmud Lutherin aloittaman protestiliikkeen tarkoitus ei ollut erota sunnilaisesta yhteisöstä, vaan puhdistaa usko. Toisin kuitenkin kävi ja kuten hyvin tiedätte, siitä lähtien Eurooppa on jakautunut protestanttiseen pohjoiseen ja sunnilaiseen etelään. Toki tulkinnat ovat lähestyneet toisiaan eikä kolmikymmenvuotisen sodan 1618-48 jälkeen ole enää käyty merkittäviä uskonsotia. Tämä on enemmän kuin voimme sanoa kristityistä, jotka tuntuvat uskontonsa kanssa jämähtäneen keskiajalle.
- Kristinuskon takapajuisuus näkyy esimerkiksi heidän suhtautumisenaan juutalaisiin. Israelin valtion perustamisen jälkeen kristityt ovat käyneet lukuisia verisiä sotia yrittäessään tuhota maata. Luulisi että tulosten katsominen saisi ajattelemaan. Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen maa, siellä jopa kristityillä on äänioikeus. Sen taloudellinen menestys on aivan toista luokkaa kuin kristityillä mailla. Ainoat varakkaat kristityt maat ovat sellaisia, jotka sattuvat olemaan rikkaiden öljykenttien päällä, kuten Kuwait, Qatar ja Arabiemiraatit. Niiden vauraus perustuu siihen, että islamilaiset länsimaat ovat kehittäneet teknologiaa, joka sattuu tarvitsemaan niiden luonnontuotteita. Jotka toimitetaan länsimaihin länsimaalaisten suunnittelemalla teknologialla.
Professori katsoi kuulijakuntaansa. Hän oli antanut puheen ja Powerpoint-diojen viedä mukanaan ja tarkkaili vasta nyt sen reaktioita. Yleisö oli hiiskumatta, mutta professori tiesi, ettei sille saisi antaa aikaa toipua järkytyksestään. Oli jatkettava eteenpäin.
- Kristityt yhteiskunnat ovat järjestään epäonnistuneita. Koko kristinusko elää ainoastaan loiselämää, joka imee voimansa länsimaisesta kulttuurista. Huomatkaa, että tässä ei millään muotoa ole kyse rasismista. Kyse on uskonnosta, jonka keskiaikainen oppi estää edistyksen. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista luetteloa Nobelin palkinnoista. Tiedenobeleita on mennyt kristityille tasan kolme, kun esimerkiksi juutalaisille pitkälti toistasataa. Ja näistä kristityistäkin kaikki olivat tehneet työuransa islamilaisissa maissa ja yksi oli vielä paavin mukaan harhaoppisen lahkon jäsen, jota ei voinut kristittynä pitää.
Professori kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Oli tullut päätössanojen aika. Ne saattaisivat hänen viimeisensä luennoitsijana.
- Me täällä lännessä olemme maallistuneet. Olemme hylänneet islamin arvot. Niin olen minäkin, olen enintäänkin agnostikko. Mutta islamin kulttuuriperintöä emme saa hylätä. Se on tehnyt meistä menestystarinan. Se, että suhtaudumme toisiimme islamin arvojen mukaisesti, ei saa tarkoittaa että äärisuvaitsevaisuudessamme hyväksyisimme kulttuuriimme vihamielisesti suhtautuvat arvot. Meidän on ehdottomasti vaadittava, että jokainen joka Eurooppaan tulee, hyväksyy eurooppalaiset arvot ja hylkää kristinuskon tuhoisan fatalismin. Olemme saaneet tarpeeksemme kristittyjen terrori-iskuista ja maahantunkeutujien humanistisesta hyysäämisestä kaksoisstandardeineen. Erityisesti olen pettynyt valtionmoskeijaamme, joka suurimaaminsa johdolla on antautunut kristittyjen vyörylle. Ihmetyttää, onko suurimaami - vai pitäisikö häntä kutsua peräti kristittyjen arkkipiispaksi - unohtanut Muhammedin määräyksen islamiin käännyttämisestä vai onko hän peloissaan kristittyjen lähetyskäskyn "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" edessä?
- Tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme puolustaa länsimaista sivistystä. En kutsu teitä jihadiin. Kyse ei ole uskonnon pyhästä sodasta, kyse on sivistyksestä. Meidän on pysäytettävä kristittyjen tuhoisa virta sivistysmaihin. Meidän on noustava sivistämään takapajuista kristittyä maailmaa sen omalla maaperällään, jotta maailmanrauha vallitsisi.
-Tänään on Snellmanin päivä. Snellmanin, jonka kansallinen herätys nosti meidät suomalaiset kansakunnaksi. Nyt tarvitsemme samaa koko Euroopassa. Kun tänä aamuna nostin Suomen lipun salkoon, iloitsin sen kauniista sinivalkoisista väreistä, sinisestä tähdestä ja puolikuusta. Älkäämme antako sen korvautua siniristillä.
Professori painoi päänsä nöyränä alas ja nosti vielä kerran katseensa kiittääkseen kuulijoita. Hän ehti jo avata suunsa, kun salin ulkopuolelta kuuluva meteli keskeytti hänen toimensa. Samassa sisään ryntäsi kymmenkunta arabimiestä huutaen kurkku suorana:
- Pyhän neitsyen puolesta! Jeesusmariaaaaaaaaaa!!!!!!!...
Sali oli tupaten täynnä. Suominen yllättyi, toki hän oli odottanut runsasta yleisöä. Mutta ei sentään sitä, että ihmiset istuivat salin käytävien rappusilla ja ulkopuolella ovien kohdalla oli yhä tungosta kahdessa rivissä. Harvinaista Studia Generalia –luennolle. Suominen tunsi käsiensä vapisevan. Pitäisikö hänen sittenkin puhua aivan yleisellä tasolla? Kyllä hän pystyisi hylkäämään valmiiksi laaditut Powerpoint-esityksensä ja puhumaan poliittisesti korrektia lässynläätä ex tempore. Mutta sitten hän ryhdistäytyi. Olkoon tämä vaikka viimeinen tekoni, niin miehen täytyy tehdä se mikä miehen täytyy tehdä. Hän huomasi kummastuksekseen pyytävänsä Jumalalta voimaa ja hymähti omalle ajatukselleen. Ja minä kun pidin itseäni ateistina tai vähintäänkin agnostikkona, ainakin maallistuneempana kuin tämä muutenkin sekularisoitunut kansakunta, hän tuumi. Vaan niin ne vanhat tavat ja perinteet puskevat kovassa paikassa esiin. Tekisi mieli polvistua ja hakea voimaa rukouksesta, mutta se ei ainakaan tämän luennon asiaa auttaisi, naurettavana uskovaisena pitäisivät.
Professori rykäisi kurkkunsa selväksi ja aloitti.
- Tervetuloa tänne Helsingin yliopiston nykypäivän politiikkaa käsittelevän Studia Generalia –luentosarjan päätösluennolle. Minä olen yhteiskuntatieteiden professori Väinö Suominen ja tämän luennon otsikkona on Euroopan pakolaiskriisi ja sen vaikutus maanosan kulttuuriin.
Suominen antoi katseensa kiertää yleisöä tuttuja kasvoja etsien. Eturivissä näkyi istuvan kolme kansanedustajaa. Ilmeisesti huhut luennon sisällöstä olivat tihkuneet eduskuntaan.
- Olen iloinen, että yleisö on näin runsaslukuinen. Näen joukossa useita kollegojani eri aloilta sekä monia muita vaikuttajia. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin siitä, että opiskelijat ovat löytäneet tiensä tänne näin suurin joukoin. Toisaalta kiinnostus ei ole mikään ihme. Viime vuonna Suomeen tuli 30000 pakolaista ja koko Eurooppaan noin miljoona. Ja kaiken järjen mukaan kyseessä on vasta alku.
Yleisö kohahti. Suominen oli sanonut ääneen ensimmäisen tabun. Professori itse tiesi, että kyseessä on pelkkä koelaukaus. Varsinainen tykistökeskitys tulisi myöhemmin.
- Ensinnäkin haluan esitellä teille nykytilanteen.
Suominen painoi kaukosäädintä ja ensimmäinen Powerpoint-dia ilmestyi valkokankaalle. Tällä kertaa yleisö ei kohahtanut, vaan vaikeni hetkeksi tyrmistyneenä. Sitten alkoi supina. Diassa oli lueteltu rinnakkain länsimaisen ja lähi-itäläisen kulttuurin eroja. Kaunistelematta. Professori ei selitellyt dian sanomaa. Eikä hän jatkossakaan kommentoisi suoraan diojaan. Hän antaisi niiden hetken aikaa upota yleisön tajuntaan ja puhuisi sitten niistä ilmenevistä faktoista.
- Mikäli unohdamme kulttuurirelativismin ja tarkastelemme asiaa objektiivisesti, tilanne on täysin selvä. Eurooppa on sivistyksen kehto. Kaikki tieteellis-teknologis-kulttuurinen edistys on eurooppalaisen sivistyksen aikaansaannosta. Wikipedian huvittavimpia artikkeleja on luettelo Lähi-idän tieteellisistä saavutuksista, jossa viimeisin maininnan arvoinen asia on tapahtunut 1600-luvulla. Eikä aiemmissakaan suorituksista ole erityistä kehumista.
Suominen tarkasteli salia. Yleisön kasvojen väri oli muuttunut astetta kalpeammaksi. Paitsi muutaman epäilemättä poliittisesti oikeaoppisen, joilla ne punottivat uhkaavasti.
- On tietysti selvää, että kahden kulttuurin kohdatessa vaikeuksia syntyy. Oleellinen ongelma on kuitenkin niiden lakaiseminen maton alle. Julkisessa keskustelussa pyritään leimaamaan rasistiksi jokainen, joka muistuttaa tosiasioista. On kuitenkin muistettava, että uskonto ei ole rotu. Minä olen viimeisenä kritisoimassa ketään, joka tänne muutettuaan on omaksunut länsimaiset arvot. Tämä ei tarkoita, että hänen tulisi omaksua meidän uskontomme. Yhteiskuntamme on sekularisoitunut siinä määrin, että näkemykseni mukaan me emme enää voi pitää länsimaista yhteiskuntaa uskonnollisena muutoin kuin kulttuuriperinnöltään. Ehkä maahanmuuttaja voi olla harras kristittykin, kunhan hän ei edusta mitään ääriliikkeitä. Mutta tunnustakaamme totuus: kristinusko on kaikkialla osoittanut epäonnistumisensa yhteiskunnan rakentamisessa. Ja historia osoittaa, että kristinuskon ja islamin kohdatessa ne eivät voi elää rinnakkain. Seurauksina ovat aina sodat ja levottomuudet. Toisen uskonnon on väistyttävä. Siksi on aiheellista pohtia, kumpi niistä saa aikaan paremman yhteiskunnan. Pelkään pahoin, että kristinusko voittaa, vaikka todisteet puhuvat vahvasti islamin puolesta. Vielä viisi vuotta sitten olisitte nauraneet minulle, mutta viime vuoden pakolaisvyöry saa vahvimmatkin epäilemään.
Professori huokaisi. Vaikein oli sanottu, eikä mellakkaa ollut vielä puhjennut.
- Seuraavaksi käyn läpi historiallisen taustan. Suurelle osalle yleisöä tämä on varmaan tuttua, mutta toivon mukaan saan aikaan kokonaiskuvan, jonka perusteella näette tilanteen uusin silmin.
Powerpoint-dia vaihtui Euroopan ja Lähi-idän kartaksi.
- Islam sai alkunsa 600-luvulla Arabian niemimaalla. Se levisi jihadin ansiosta todella nopeasti ja valtasi pian haltuunsa siihen asti kristillisen Pohjois-Afrikan. Siitä se eteni Espanjaan ja kohti muuta Eurooppaa. Sotaisasti. Merkittävin taistelu käytiin vuonna 732 Poitiers’ssa, jossa emiiri Abdulrahmanin armeija kukisti frankkien käskynhaltija Kaarle Martelin joukot. Sen jälkeen islamin tie Eurooppaan oli avoin. Sekavassa tilassa olleessa maanosassa ihmiset kääntyivät nopeasti järjestystä tarjonneen islamin puoleen. Ketjureaktio oli valmis. Muslimiarmeijat koostuivat kohta lähes kokonaan eurooppalaisista. Länsi- ja Pohjois-Eurooppa muuttuivat pian islamilaisiksi. Ainoastaan Bysantti kykeni vahvan armeijansa turvin pysäyttämään vyöryn.
- Kuten historiasta hyvin muistetaan, Bysantti ryhtyi piakkoin vastaiskuun. Mutta niin bysanttilaiseen tapaan ei suoralla toiminnalla, vaan yllätyshyökkäyksellä pehmeään selustaan. Eurooppalaiset olivat omaksuneet islamin uskonnokseen ja muodostaneet omat, voimakkaat islamilaiset valtionsa omista kansoistaan. Bysantin voimat eivät riittäneet ristiretkiin Eurooppaa vastaan. Sen sijaan se suuntasi iskunsa Arabian niemimaalle. Sodankäyntiin väsynyt väestö luhistui Bysantin hyökkäyksen edessä. Kristityt käännyttivät muslimit miekkalähetyksellä väkisin uskoonsa. Saman tien hyökkäys jatkui Pohjois-Afrikkaan ja pysähtyi vasta Gibraltarin salmeen.
- Tässä yhteydessä tapahtui muutamia erikoisia sattumia. Profeetta Muhammed oli määrännyt hartaille muslimeille pyhiinvaelluspaikaksi Mekan. Kristittyjen hyökkäyksen uhatessa Mekkaa Kaaban kivi evakuoitiin sieltä ja kuljetettiin Roomaan. Nykyään eivät monet maallistuneet edes muista sen alkuperäistä sijaintipaikkaa ja historiaa, Rooma on tullut niin tutuksi pyhiinvaelluskohteena.
- Toinen erikoinen tapaus oli shiiamuslimien kohtalo. Heidän kulkutiensä muiden muslimien yhteyteen oli Bysantin katkaisema. Ei sen takia, että opillisten riitojen takia erityisempiä halujakaan olisi ollut. Bysantin paineen takia he vetäytyivät vuorten yli Venäjälle. Siellä he kykenivät helposti levittämään uskontoaan romahtaneessa Euroopassa aina siihen asti, kunnes kohtasivat sunnimuslimien alueen. Tämän seurauksena Eurooppa jakautui tuhatluvun alussa kahtia, läntisiin sunneihin ja itäisiin shiioihin. Samoihin aikoihin myös kristitty maailma jakautui. Karkeasti ottaen raja kulkee Eufratjokea pitkin. Sen etelä- ja länsipuolella sekä Turkissa asuvat katoliset kristityt ja itäpuolella ortodoksit.
- Tämä tilanne on ollut käytännössä vallitseva status quo jo tuhannen vuoden ajan. Toki kaikenlaista on tapahtunut, mutta käytännössä muutokset ovat vähäisiä. Me toki muistamme jihad-ritariemme yritykset vallata islamin pyhät paikat takaisin kristityiltä 1000-luvun alussa. Silloin tapahtui paljon kauheuksia puolin ja toisin, eivätkä kristityt ole sitä unohtaneet. Toisaalta on muistettava myös kristittyjen yritykset Euroopan valloittamisessa myöhemmin. Miten olisi mahtanut käydä, jos Salomon Suuri olisi onnistunut Wienin piirityksessä 1529? Eurooppa pelastui kristittyjen hirmuvallalta huolimatta siitä, että oli uskonpuhdistuksen takia sekavassa tilassa. Sunnit olivat tulkinneet uskontoa mielenkiintoisella tavalla ja Mahmud Lutherin aloittaman protestiliikkeen tarkoitus ei ollut erota sunnilaisesta yhteisöstä, vaan puhdistaa usko. Toisin kuitenkin kävi ja kuten hyvin tiedätte, siitä lähtien Eurooppa on jakautunut protestanttiseen pohjoiseen ja sunnilaiseen etelään. Toki tulkinnat ovat lähestyneet toisiaan eikä kolmikymmenvuotisen sodan 1618-48 jälkeen ole enää käyty merkittäviä uskonsotia. Tämä on enemmän kuin voimme sanoa kristityistä, jotka tuntuvat uskontonsa kanssa jämähtäneen keskiajalle.
- Kristinuskon takapajuisuus näkyy esimerkiksi heidän suhtautumisenaan juutalaisiin. Israelin valtion perustamisen jälkeen kristityt ovat käyneet lukuisia verisiä sotia yrittäessään tuhota maata. Luulisi että tulosten katsominen saisi ajattelemaan. Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen maa, siellä jopa kristityillä on äänioikeus. Sen taloudellinen menestys on aivan toista luokkaa kuin kristityillä mailla. Ainoat varakkaat kristityt maat ovat sellaisia, jotka sattuvat olemaan rikkaiden öljykenttien päällä, kuten Kuwait, Qatar ja Arabiemiraatit. Niiden vauraus perustuu siihen, että islamilaiset länsimaat ovat kehittäneet teknologiaa, joka sattuu tarvitsemaan niiden luonnontuotteita. Jotka toimitetaan länsimaihin länsimaalaisten suunnittelemalla teknologialla.
Professori katsoi kuulijakuntaansa. Hän oli antanut puheen ja Powerpoint-diojen viedä mukanaan ja tarkkaili vasta nyt sen reaktioita. Yleisö oli hiiskumatta, mutta professori tiesi, ettei sille saisi antaa aikaa toipua järkytyksestään. Oli jatkettava eteenpäin.
- Kristityt yhteiskunnat ovat järjestään epäonnistuneita. Koko kristinusko elää ainoastaan loiselämää, joka imee voimansa länsimaisesta kulttuurista. Huomatkaa, että tässä ei millään muotoa ole kyse rasismista. Kyse on uskonnosta, jonka keskiaikainen oppi estää edistyksen. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista luetteloa Nobelin palkinnoista. Tiedenobeleita on mennyt kristityille tasan kolme, kun esimerkiksi juutalaisille pitkälti toistasataa. Ja näistä kristityistäkin kaikki olivat tehneet työuransa islamilaisissa maissa ja yksi oli vielä paavin mukaan harhaoppisen lahkon jäsen, jota ei voinut kristittynä pitää.
Professori kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Oli tullut päätössanojen aika. Ne saattaisivat hänen viimeisensä luennoitsijana.
- Me täällä lännessä olemme maallistuneet. Olemme hylänneet islamin arvot. Niin olen minäkin, olen enintäänkin agnostikko. Mutta islamin kulttuuriperintöä emme saa hylätä. Se on tehnyt meistä menestystarinan. Se, että suhtaudumme toisiimme islamin arvojen mukaisesti, ei saa tarkoittaa että äärisuvaitsevaisuudessamme hyväksyisimme kulttuuriimme vihamielisesti suhtautuvat arvot. Meidän on ehdottomasti vaadittava, että jokainen joka Eurooppaan tulee, hyväksyy eurooppalaiset arvot ja hylkää kristinuskon tuhoisan fatalismin. Olemme saaneet tarpeeksemme kristittyjen terrori-iskuista ja maahantunkeutujien humanistisesta hyysäämisestä kaksoisstandardeineen. Erityisesti olen pettynyt valtionmoskeijaamme, joka suurimaaminsa johdolla on antautunut kristittyjen vyörylle. Ihmetyttää, onko suurimaami - vai pitäisikö häntä kutsua peräti kristittyjen arkkipiispaksi - unohtanut Muhammedin määräyksen islamiin käännyttämisestä vai onko hän peloissaan kristittyjen lähetyskäskyn "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" edessä?
- Tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme puolustaa länsimaista sivistystä. En kutsu teitä jihadiin. Kyse ei ole uskonnon pyhästä sodasta, kyse on sivistyksestä. Meidän on pysäytettävä kristittyjen tuhoisa virta sivistysmaihin. Meidän on noustava sivistämään takapajuista kristittyä maailmaa sen omalla maaperällään, jotta maailmanrauha vallitsisi.
-Tänään on Snellmanin päivä. Snellmanin, jonka kansallinen herätys nosti meidät suomalaiset kansakunnaksi. Nyt tarvitsemme samaa koko Euroopassa. Kun tänä aamuna nostin Suomen lipun salkoon, iloitsin sen kauniista sinivalkoisista väreistä, sinisestä tähdestä ja puolikuusta. Älkäämme antako sen korvautua siniristillä.
Professori painoi päänsä nöyränä alas ja nosti vielä kerran katseensa kiittääkseen kuulijoita. Hän ehti jo avata suunsa, kun salin ulkopuolelta kuuluva meteli keskeytti hänen toimensa. Samassa sisään ryntäsi kymmenkunta arabimiestä huutaen kurkku suorana:
- Pyhän neitsyen puolesta! Jeesusmariaaaaaaaaaa!!!!!!!...
lauantai 7. toukokuuta 2016
Uusinta: Paskalista
Lukijalle: Olen tässä suunnitellut tiettyjen viikkojuttujen uudelleenjulkaisua, mutta ne ovat sellaisia jotka vaativat enemmän editointia. Sitä odotellessa tässä pikauusinta jutusta, jossa liikutaan hyvän maun rajoilla, kuitenkin pysytellen vakaasti niiden ulkopuolella. Inspiraatio julkaisuun tuli lukijalta, joka muutama kuukausi sitten kertoi tämän löytäneensä ja nauraneensa makeasti - vai pitäisikö sanoa paskaisesti?
Tuli tuossa luettua mielenkiintoinen kirja. Sen inspiroimana tässä luettelo erilaisista alan tuotoksista. Virallinen asteikko on toisenlainen, mutta tämä on hauskempi.
Aaltokone
Tippuu pala palalta ja roiskii vettä niin paljon, että paperia kuluu enemmän ympäristön kuivaukseen kuin jälkien pyyhkimiseen.
Betonivalu
Harvinaislaatuinen tapaus. Vaatii onnistuakseen sopivan koostumuksen ja riittävän suuren paineen. Voi yrittää pastaruokien jälkeen, spaghetti bolognese toimii parhaiten. Jos on nähnyt, kuinka betoniruiskutus toimii, tietää mistä on kyse. Veteen osuessaan raakamateriaali jähmettyy pallomaiseksi möhkäleeksi. Jos materiaali on liian jäykkää, se ei paakkuunnu, jos liian löysää, paakku hajoaa. Lisäksi ruiskutuspaineen on oltava suuri ja koko lastin on purkauduttava yhdellä rysäyksellä. Hauskinta on nykäisyvaihe: jos möykky on riittävän suuri, se tukkii aluksi hajulukon ja pönttö tulvii, jonka jälkeen kuuluu valtava SLURPS viemärin saadessa lopulta tuotoksen nielaistua.
Fanfaari
Tulee mieleen keskiaikainen ruhtinas, jonka saapumisesta tiedottivat airueet. Ennen tuotoksen ilmaantumista pääsee tasainen, pitkä ja viheltävä kaasupurkaus, joka saattaa kestää toistakymmentä sekuntia. Sitten pieni tauko ja itse asiaan.
Jatkopätkä
Luulee suorittaneensa homman loppuun pyyhkimistä myöten ja valmistautuu nykäisyyn, jolloin pitääkin istua uudelleen tyhjän päälle. Jatkopätkä poikkeaa usein väriltään varsinaisesta tuotoksesta, koska jos osa 1 koostui lounaasta, niin osassa 2 tulee päivällinen.
Jönttä
Jönttä on niin iso, että suorituksen päätyttyä pöntössä ei näy lainkaan vettä. Kaikki vesi on peittynyt täydellisesti jöntän alle. Jöntässä onnistumisessa kuitupitoinen ravinto on avainasemassa, sillä se, joka kuitua lisää, se paskaa lisää.
Katkaistu haulikko
Tämä on harvinainen tapaus ja täydellinen onnistuminen edellyttää sekä sopivaa koostumusta että tarkkaa ajoitusta. Tuotos ei saa olla liian kiinteää, mutta kovin löysäkään ei kelpaa. Välittömästi ponnistusvaiheen jälkeen, kun puolet tuotoksesta roikkuu vielä kiinni ja toinen puoli on yhä putkessa, on päästettävä valtavapaineinen, nopea kaasupurkaus. Seuraus on räjähdysmäinen leviäminen, jonka jälkeen WC-harjalla on totisesti käyttöä. Jälki on sananmukaisesti kuin katkaistun haulikon laukaus maalitaulussa. Liian kiinteällä tuotoksella leviämistä ei tapahdu ja liian löysällä materiaalia koko pöntön ruskistamiseen ei ole riittävästi.
Kummitus
Pythonin alalaji. Loogisesti voi päätellä, että kiinteä ja raskas, mutta varmat havainnot puuttuvat kohta selviävistä syistä. Tunnistaa kahdesta asiasta. Ensinnäkin paperiin ei tartu mitään. Toiseksi pöntössä ei näy mitään. Kuitenkin sekä helpotuksesta että ponnistuksesta voi päätellä, että jotakin on todella tapahtunut. Tuotoksen täytyy olla niin raskas, että se ilmeisesti painuu suoraan läpi hajulukosta ilman nykäisyä.
Kunnari
Jäykkä, mutta sitkeä. Nimitys on suora käännös englannin "home run" -ilmaisusta ja viittaa suoritukseen, jossa toinen pää koskettaa vettä ja toinen on vielä kiinni. Kunnari hyväksytään vain, mikäli pötkö pysyy tässä asennossa liikkumatta vähintään kolme sekuntia.
Kuusituumainen
Ei viittaa pituuteen, vaan paksuuteen. Sanonnan "repäistä perseensä" keksi henkilö, joka väänsi kuusituumaisen. Epäillään Elviksen kuolleen verisuonen poksahdettua päässä kuusituumaisen ponnistusvaiheessa.
Lappalainen
Vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Jotkut yrittävät koko ikänsä onnistumatta koskaan, toisille tämä on jopa normituotos. Olet sitä mitä syöt, väittää vanha sanonta. Ei pidä paikkaansa tässä yhteydessä, sillä runsaallakaan poronlihan syönnillä lahjattomat eivät kykene lappalaista vääntämään, kun taas lahjakkailla tuotosta ei erota poron vastaavasta muusta kuin sulamattomien jäkälänpalojen puuttumisesta.
Liima
Vaikuttaa normaalisuoritukselta, mutta on petollinen. Vähänkin väärä tähtäys ja pytyn reunoissa on jarrutusjäljet, jotka eivät irtoa kovallakaan hinkkaamisella. Siinä sitä sitten istuu ja ihmettelee, tuliko edellisellä aterialla sittenkin otettua vaniljakastikkeen sijasta vahingossa Erikeeperiä. Tämä tuotos yllättää yleensä kyläpaikoissa, joissa WC-harja on joko piilotettu tai kadonnut.
Lyijykynä
Kuusituumaisen vastakohta. On silti lähes yhtä raskas ponnistaa. Kuin valurautaa: kovaa mutta murtuu herkästi, joten kunnaria on turha yrittää.
Neljä askelta
Ei onneksi esiinny normaalitilassa, vaan ainoastaan sairaana. Tarkoittaa maksimaalista askelmäärää, jonka voi etääntyä vessasta ilman merkittävää pyykkiriskiä.
Python
Atkinsin dieettiä kokeilleet tietävät mistä on kyse. Vaatii yleensä kovan äheltämisen, mutta plussapuolelle mainittakoon hajuttomuus. Tuntuu kuin yrittäisi tunkea ulos rautakankea. Pötkön pituus saattaa olla lähes kaksi metriä ja parhaimmillaan se tulee ilman katkoksia. Jos ei ole kovin murtumisherkkää, kunnari onnistuu.
Raastinrauta
Esiintyy vain meksikolaisen tai intialaisen ruuan jälkeen. Vääntövaiheessa tuntuu, kuin ulos olisi tulossa raastinrauta - vieläpä teräpuolet kulkusuunnan vastaisesti. Kirvely helpottaa väliaikaisesti viimeisen pötkäleen pudottua. Ensimmäisen pyyhkäisyn jälkeen on kuitenkin tarkastettava, onko joku käytännön pilailija vaihtanut normaalin paperin paikalle hiekkapaperirullan.
Raejuusto
Vain väri poikkeaa.
Rautasaha
Kaikki on jo tullut. Silti on istuttava kärsivällisesti paikoillaan, välillä heiluttaen takamusta ja toivoen, että viimeinen pala irtoaisi. Tältä varmaan tuntuu kaappikellosta. Toivot, että mukanasi olisi Sveitsin armeijan linkkuveitsi, jonka rautasahalla olisi nyt käyttöä. Tiedät, että jos nouset ylös, se katkeaa juuri väärällä hetkellä eikä osu oikeaan paikkaan.
Riisikakku
Saanut nimensä ravinnosta, jonka liiallinen syöminen aiheuttaa tämän tuotoksen takuuvarmasti. Ei suositella tehtäväksi kyläpaikoissa, koska pysyy pinnalla viidenkin nykäisyn jälkeen. Helppotuottoinen, mutta jälkihoito vaikeaa ja suositellaan siksi käytettäväksi mieluiten eräolosuhteissa, joissa kelluntaongelmaa ei saniteettitilojen alkeellisen laadun ansiosta esiinny.
Varpusparvi
Tulee lentäen. Ei kokonaan nestemäinen, sisältää myös kokkareita. Ero "neljään askeleeseen" on se, että tuotoksen tuloaika on tietyissä turvarajoissa oman tahdon alainen.
Vulkaaninen
Noin kaksi kolmasosaa tuotoksesta kelluu jo iloisesti uiskennellen. Tunnet, että loppuosa on ponnistusta vaille valmis. Jännität lihaksiasi ja kiinteän aineen sijaan pääsee Richterin asteikolla luokiteltava kaasuräjähdys. Pahinta on, että olet luultavasti yleisessä käymälässä, molemmilla puolilla olevat kopit on varattu ja kusikouru täyteen ahdettu. Kun sitten viimeinenkin kolmannes on väännetty, jäät odottamaan käymälän miehityksen vaihtumista ettet saisi osaksesi valtavaa aplodimyrskyä ovesta astuessasi.
Tuli tuossa luettua mielenkiintoinen kirja. Sen inspiroimana tässä luettelo erilaisista alan tuotoksista. Virallinen asteikko on toisenlainen, mutta tämä on hauskempi.
Aaltokone
Tippuu pala palalta ja roiskii vettä niin paljon, että paperia kuluu enemmän ympäristön kuivaukseen kuin jälkien pyyhkimiseen.
Betonivalu
Harvinaislaatuinen tapaus. Vaatii onnistuakseen sopivan koostumuksen ja riittävän suuren paineen. Voi yrittää pastaruokien jälkeen, spaghetti bolognese toimii parhaiten. Jos on nähnyt, kuinka betoniruiskutus toimii, tietää mistä on kyse. Veteen osuessaan raakamateriaali jähmettyy pallomaiseksi möhkäleeksi. Jos materiaali on liian jäykkää, se ei paakkuunnu, jos liian löysää, paakku hajoaa. Lisäksi ruiskutuspaineen on oltava suuri ja koko lastin on purkauduttava yhdellä rysäyksellä. Hauskinta on nykäisyvaihe: jos möykky on riittävän suuri, se tukkii aluksi hajulukon ja pönttö tulvii, jonka jälkeen kuuluu valtava SLURPS viemärin saadessa lopulta tuotoksen nielaistua.
Fanfaari
Tulee mieleen keskiaikainen ruhtinas, jonka saapumisesta tiedottivat airueet. Ennen tuotoksen ilmaantumista pääsee tasainen, pitkä ja viheltävä kaasupurkaus, joka saattaa kestää toistakymmentä sekuntia. Sitten pieni tauko ja itse asiaan.
Jatkopätkä
Luulee suorittaneensa homman loppuun pyyhkimistä myöten ja valmistautuu nykäisyyn, jolloin pitääkin istua uudelleen tyhjän päälle. Jatkopätkä poikkeaa usein väriltään varsinaisesta tuotoksesta, koska jos osa 1 koostui lounaasta, niin osassa 2 tulee päivällinen.
Jönttä
Jönttä on niin iso, että suorituksen päätyttyä pöntössä ei näy lainkaan vettä. Kaikki vesi on peittynyt täydellisesti jöntän alle. Jöntässä onnistumisessa kuitupitoinen ravinto on avainasemassa, sillä se, joka kuitua lisää, se paskaa lisää.
Katkaistu haulikko
Tämä on harvinainen tapaus ja täydellinen onnistuminen edellyttää sekä sopivaa koostumusta että tarkkaa ajoitusta. Tuotos ei saa olla liian kiinteää, mutta kovin löysäkään ei kelpaa. Välittömästi ponnistusvaiheen jälkeen, kun puolet tuotoksesta roikkuu vielä kiinni ja toinen puoli on yhä putkessa, on päästettävä valtavapaineinen, nopea kaasupurkaus. Seuraus on räjähdysmäinen leviäminen, jonka jälkeen WC-harjalla on totisesti käyttöä. Jälki on sananmukaisesti kuin katkaistun haulikon laukaus maalitaulussa. Liian kiinteällä tuotoksella leviämistä ei tapahdu ja liian löysällä materiaalia koko pöntön ruskistamiseen ei ole riittävästi.
Kummitus
Pythonin alalaji. Loogisesti voi päätellä, että kiinteä ja raskas, mutta varmat havainnot puuttuvat kohta selviävistä syistä. Tunnistaa kahdesta asiasta. Ensinnäkin paperiin ei tartu mitään. Toiseksi pöntössä ei näy mitään. Kuitenkin sekä helpotuksesta että ponnistuksesta voi päätellä, että jotakin on todella tapahtunut. Tuotoksen täytyy olla niin raskas, että se ilmeisesti painuu suoraan läpi hajulukosta ilman nykäisyä.
Kunnari
Jäykkä, mutta sitkeä. Nimitys on suora käännös englannin "home run" -ilmaisusta ja viittaa suoritukseen, jossa toinen pää koskettaa vettä ja toinen on vielä kiinni. Kunnari hyväksytään vain, mikäli pötkö pysyy tässä asennossa liikkumatta vähintään kolme sekuntia.
Kuusituumainen
Ei viittaa pituuteen, vaan paksuuteen. Sanonnan "repäistä perseensä" keksi henkilö, joka väänsi kuusituumaisen. Epäillään Elviksen kuolleen verisuonen poksahdettua päässä kuusituumaisen ponnistusvaiheessa.
Lappalainen
Vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Jotkut yrittävät koko ikänsä onnistumatta koskaan, toisille tämä on jopa normituotos. Olet sitä mitä syöt, väittää vanha sanonta. Ei pidä paikkaansa tässä yhteydessä, sillä runsaallakaan poronlihan syönnillä lahjattomat eivät kykene lappalaista vääntämään, kun taas lahjakkailla tuotosta ei erota poron vastaavasta muusta kuin sulamattomien jäkälänpalojen puuttumisesta.
Liima
Vaikuttaa normaalisuoritukselta, mutta on petollinen. Vähänkin väärä tähtäys ja pytyn reunoissa on jarrutusjäljet, jotka eivät irtoa kovallakaan hinkkaamisella. Siinä sitä sitten istuu ja ihmettelee, tuliko edellisellä aterialla sittenkin otettua vaniljakastikkeen sijasta vahingossa Erikeeperiä. Tämä tuotos yllättää yleensä kyläpaikoissa, joissa WC-harja on joko piilotettu tai kadonnut.
Lyijykynä
Kuusituumaisen vastakohta. On silti lähes yhtä raskas ponnistaa. Kuin valurautaa: kovaa mutta murtuu herkästi, joten kunnaria on turha yrittää.
Neljä askelta
Ei onneksi esiinny normaalitilassa, vaan ainoastaan sairaana. Tarkoittaa maksimaalista askelmäärää, jonka voi etääntyä vessasta ilman merkittävää pyykkiriskiä.
Python
Atkinsin dieettiä kokeilleet tietävät mistä on kyse. Vaatii yleensä kovan äheltämisen, mutta plussapuolelle mainittakoon hajuttomuus. Tuntuu kuin yrittäisi tunkea ulos rautakankea. Pötkön pituus saattaa olla lähes kaksi metriä ja parhaimmillaan se tulee ilman katkoksia. Jos ei ole kovin murtumisherkkää, kunnari onnistuu.
Raastinrauta
Esiintyy vain meksikolaisen tai intialaisen ruuan jälkeen. Vääntövaiheessa tuntuu, kuin ulos olisi tulossa raastinrauta - vieläpä teräpuolet kulkusuunnan vastaisesti. Kirvely helpottaa väliaikaisesti viimeisen pötkäleen pudottua. Ensimmäisen pyyhkäisyn jälkeen on kuitenkin tarkastettava, onko joku käytännön pilailija vaihtanut normaalin paperin paikalle hiekkapaperirullan.
Raejuusto
Vain väri poikkeaa.
Rautasaha
Kaikki on jo tullut. Silti on istuttava kärsivällisesti paikoillaan, välillä heiluttaen takamusta ja toivoen, että viimeinen pala irtoaisi. Tältä varmaan tuntuu kaappikellosta. Toivot, että mukanasi olisi Sveitsin armeijan linkkuveitsi, jonka rautasahalla olisi nyt käyttöä. Tiedät, että jos nouset ylös, se katkeaa juuri väärällä hetkellä eikä osu oikeaan paikkaan.
Riisikakku
Saanut nimensä ravinnosta, jonka liiallinen syöminen aiheuttaa tämän tuotoksen takuuvarmasti. Ei suositella tehtäväksi kyläpaikoissa, koska pysyy pinnalla viidenkin nykäisyn jälkeen. Helppotuottoinen, mutta jälkihoito vaikeaa ja suositellaan siksi käytettäväksi mieluiten eräolosuhteissa, joissa kelluntaongelmaa ei saniteettitilojen alkeellisen laadun ansiosta esiinny.
Varpusparvi
Tulee lentäen. Ei kokonaan nestemäinen, sisältää myös kokkareita. Ero "neljään askeleeseen" on se, että tuotoksen tuloaika on tietyissä turvarajoissa oman tahdon alainen.
Vulkaaninen
Noin kaksi kolmasosaa tuotoksesta kelluu jo iloisesti uiskennellen. Tunnet, että loppuosa on ponnistusta vaille valmis. Jännität lihaksiasi ja kiinteän aineen sijaan pääsee Richterin asteikolla luokiteltava kaasuräjähdys. Pahinta on, että olet luultavasti yleisessä käymälässä, molemmilla puolilla olevat kopit on varattu ja kusikouru täyteen ahdettu. Kun sitten viimeinenkin kolmannes on väännetty, jäät odottamaan käymälän miehityksen vaihtumista ettet saisi osaksesi valtavaa aplodimyrskyä ovesta astuessasi.
perjantai 6. toukokuuta 2016
Välihuomautus 94: Reissun päällä
Jouduin reilu viikko sitten valitettavasti viettämään työasioissa päivän syrjäisessä rannikkokaupungissa. Päätin samalla tehdä tilastollisia havaintoja seikoista, jotka ovat aiemminkin kiinnittäneet huomiotani.
Kun astuin armaan pääkaupunkimme kamaralle, minulla oli noin kymmenen minuutin kävelymatka kohteeseen. Oli aamuruuhkan aika. Rupesin pitämään päässäni kirjaa vastaantulijoista. Alkuperäinen jaottelu oli kolmiosainen:
1) henkilö, jonka kaikki isovanhemmat saattaisivat olla Suomessa syntyneitä
2) henkilö, joka on selvästi on etniseltä taustaltaan ainakin osittain muualta kuin Suomesta peräisin, mutta ei kuulu ryhmään 3
3) henkilö, joka on ns. toiseustoteemi (hiekka- tai viidakkoversio)
Sitten lasketaan sata seuraavaa vastaantulijaa. Lopputulokset, mittaus A:
1) 89
2) 4
3) 6
4) 1
Ryhmän 4 edustaja oli mukiaan kohti ojennellut romanialainen kerjäläistyöläinen.
Mittaus A tapahtui siis aamuruuhkan aikaan arkipäivänä. Paluumatka samaa reittiä tapahtui iltapäiväruuhkan maissa. Lopputulokset, mittaus B:
1) 77
2) 3
3) 19
4) 1
Ryhmän 4 edustaja oli jälleen samalla paikalla mukiaan kohti ojennellut romanialainen kerjäläistyöläinen, mutta eri kuin aamulla - työvuoro oli selvästi vaihtunut.
Oleelliset havainnot: Ryhmän 3 edustajien määrä oli kolminkertaistunut. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensa siitä, miksi näin oli käynyt. Ryhmän 4 määrä oli reviiristä riippuvainen luonnonvakio. Ryhmien 1 ja 2 keskinäinen suhde säilyi mittaustarkkuuden rajoissa vakiona.
Aiempien kokemusten perusteella havaitut trendit olisivat olleet vielä selkeämpiä, mikäli mittaus B olisi suoritettu pari tuntia myöhemmin, jolloin työssäkävijät ja opiskelijat olisivat jo enimmäkseen poistuneet paikalta.
Johtopäätökset: Suomessa on selvästi rakenteellista rasismia, koska:
1) Työ- ja opiskelupaikat ovat selvästi suljetumpia ryhmän (3) jäseniltä, koska heitä ei juuri lainkaan näkynyt aamulla hommiin menossa.
2) Asuntomarkkinat syrjivät ryhmän (3) edustajia. Heidän kotinsa eivät selvästikään ole niin viihtyisiä, koska iltapäivälläkään heillä ei näyttänyt olevan mitään kiirettä koteihinsa, toisin kuin ryhmien (1) ja (2) edustajilla.
3) Myös liikunnan ja kansanterveyden kannalta on syrjitty ja jätetty oman onnensa varaan, koska ryhmän (3) edustajat lampsivat yleensä vetelästi notkuen, kun taas kantasuomalaiset näkyivät yleensä kiirehtivän.
4) Kerjäläiset edustivat vain yhtä etnistä ryhmää, joten yhteiskunta ei huolehdi kaikista tasa-arvoisesti.
Kun nyt satuin maisemissa olemaan, niin paluumatkalla poikkesin ohimennessä K-market Ratiksessa kannatuksen vuoksi ostamassa vähän matkaevästä. Anna ei valitettavasti ollut kassalla. Kaupassa pyöriessäni tuli jotenkin outo tunne. Vasta maksaessani tajusin mikä se oli: kaupassa ei näkynyt epämääräisiä notkujia. Ilmeisesti sana on kiirinyt.
Kun astuin armaan pääkaupunkimme kamaralle, minulla oli noin kymmenen minuutin kävelymatka kohteeseen. Oli aamuruuhkan aika. Rupesin pitämään päässäni kirjaa vastaantulijoista. Alkuperäinen jaottelu oli kolmiosainen:
1) henkilö, jonka kaikki isovanhemmat saattaisivat olla Suomessa syntyneitä
2) henkilö, joka on selvästi on etniseltä taustaltaan ainakin osittain muualta kuin Suomesta peräisin, mutta ei kuulu ryhmään 3
3) henkilö, joka on ns. toiseustoteemi (hiekka- tai viidakkoversio)
Sitten lasketaan sata seuraavaa vastaantulijaa. Lopputulokset, mittaus A:
1) 89
2) 4
3) 6
4) 1
Ryhmän 4 edustaja oli mukiaan kohti ojennellut romanialainen kerjäläistyöläinen.
Mittaus A tapahtui siis aamuruuhkan aikaan arkipäivänä. Paluumatka samaa reittiä tapahtui iltapäiväruuhkan maissa. Lopputulokset, mittaus B:
1) 77
2) 3
3) 19
4) 1
Ryhmän 4 edustaja oli jälleen samalla paikalla mukiaan kohti ojennellut romanialainen kerjäläistyöläinen, mutta eri kuin aamulla - työvuoro oli selvästi vaihtunut.
Oleelliset havainnot: Ryhmän 3 edustajien määrä oli kolminkertaistunut. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensa siitä, miksi näin oli käynyt. Ryhmän 4 määrä oli reviiristä riippuvainen luonnonvakio. Ryhmien 1 ja 2 keskinäinen suhde säilyi mittaustarkkuuden rajoissa vakiona.
Aiempien kokemusten perusteella havaitut trendit olisivat olleet vielä selkeämpiä, mikäli mittaus B olisi suoritettu pari tuntia myöhemmin, jolloin työssäkävijät ja opiskelijat olisivat jo enimmäkseen poistuneet paikalta.
Johtopäätökset: Suomessa on selvästi rakenteellista rasismia, koska:
1) Työ- ja opiskelupaikat ovat selvästi suljetumpia ryhmän (3) jäseniltä, koska heitä ei juuri lainkaan näkynyt aamulla hommiin menossa.
2) Asuntomarkkinat syrjivät ryhmän (3) edustajia. Heidän kotinsa eivät selvästikään ole niin viihtyisiä, koska iltapäivälläkään heillä ei näyttänyt olevan mitään kiirettä koteihinsa, toisin kuin ryhmien (1) ja (2) edustajilla.
3) Myös liikunnan ja kansanterveyden kannalta on syrjitty ja jätetty oman onnensa varaan, koska ryhmän (3) edustajat lampsivat yleensä vetelästi notkuen, kun taas kantasuomalaiset näkyivät yleensä kiirehtivän.
4) Kerjäläiset edustivat vain yhtä etnistä ryhmää, joten yhteiskunta ei huolehdi kaikista tasa-arvoisesti.
Kun nyt satuin maisemissa olemaan, niin paluumatkalla poikkesin ohimennessä K-market Ratiksessa kannatuksen vuoksi ostamassa vähän matkaevästä. Anna ei valitettavasti ollut kassalla. Kaupassa pyöriessäni tuli jotenkin outo tunne. Vasta maksaessani tajusin mikä se oli: kaupassa ei näkynyt epämääräisiä notkujia. Ilmeisesti sana on kiirinyt.
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Uutiskatsaus 18/2016
1. Kättelykohu
Nousi pienimuotoinen kohu, kun ruotsalaista vihreiden puoluetta edustava poliitikko kieltäytyi kättelemästä naisia ja otsikkolinkissä ollut Mellunmäen imaami vahvisti, että näin on näppylät eikä hänkään kättele naisia.
Monet pöyristyivät asiasta. Ihan turhaan. Jokaiselle sallittakoon omat tapansa, kunhan kyse on siitä että ei vaadi muita noudattamaan niitä aktiivisesti. On suuri ero sillä, vaaditaanko tekemään jotakin tai olemaan tekemättä jotakin. Jos jossain Ählämistänissä tapohin kuuluu, että ei juoda alkoholia, en minä vaadi että minulle tarjotaan näkäräiset. Toisaalta jos uggabuggalainen tuo tuliaislahjaksi lehmänvirtsaa ja vaatii ottamaan hörpyt, niin kyllä minä siitä kieltäydyn. Eli asian tekemisestä voi kieltäytyä, mutta asian tekemistä ei voi vaatia. Ainakaan jos on maassa vieraana. Jos taas maahan asettuu asumaan, niin sitten on syytä noudattaa maan tapoja. Jos on vapaaehtoisesti maahan muuttanut, niin siinä ei ole vaihtoehtoja. Maassa maan tavalla ja Suomen tapoihin kuuluu se, että kaikkia kätellään, ellei satu olemaan kohonnut tartuntavaara, vammautunut käsi tai jokin muu kuin taikauskoon perustuva syy.
Epäselväksi jäi kuitenkin se, miksi naisten kätteleminen on haram, mutta vääräuskoisten naisten raiskaaminen näyttää olevan halal. No, kai sentään muistavat olla kättelemättä.
2. Mä vartiossa seison näin VOK:issa yksinäin...
Jo oli aikakin, että joku VOK-vartija vähän avautuu ja kertoo, millaista meno on. Suurimmat ongelmat syntyvät kuulemma siksi, että eri kulttuureista tulevat eivät tule toimeen keskenään. Siis VOK:kien suurimmat ongelmat syntyvät monikulttuurisuudesta. Ja otetaanpa vielä kerran: VOK:t ovat levottomia monikulttuurisuuden takia!
3. Johtopäätöksiä
Tutkimus osoitti, että Suomesta on lähtenyt jihadisteiksi suhteessa muslimiväestöön suurempi osuus kuin mistään muusta maasta. Tästä voi vetää kaksi vaihtoehtoista johtopäätöstä:
a) Suomessa on epäonnistuttu kotouttamisessa eli määrärahoja ja muslimiväestöä on lisättävä.
b) Suomessa on epäonnistuttu valikoinnissa ja muslimiväestöä on vähennettävä.
Kumpi näistä on sitten oikea johtopäätös? EVVK. Eipähän sillä väliä, saisi sinne lähteä Suomesta paljon enemmänkin muslimeita sotimaan. Pääasia etteivät tule takaisin.
4. Mamma! Hjälp!
Ruotsissa todettiin terrorin uhan kasvaneen. Tietojen mukaan maahan on saapunut 7-8 ISIS-terroristia. Tilastollisesti ottaen määrä on kyllä hämmästyttävän vähäinen. Tämä sai kuitenkin Svea-mamman pojat nostamaan valmiustasoaan ja tiukentamaan turvatoimiaan myös kuninkaan 70-vuotisjuhlissa. Taas kerran vikatikki. Olkaa hyvät ja kertokaa, milloin viimeisen 30 vuoden aikana rättipääterroristit ovat osoittaneet riittävää ammattitaitoa sabotoidakseen jotakin järjestettyä tilaisuutta. Joka ainoa isku on suuntautunut helppoihin siviilikohteisiin, kun taidot eivät oikeisiin haasteisiin riitä.
5. Tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, hajaantukaa!
"Ranskalainen" toimittaja soluttautui ISISiin, mistä toki hattua muslimiarabille nostettakoon. Sen sijaan johtopäätöksissä oli toivomisen varaa:
– Yksi merkittävimmistä asioista, mitä opin oli, etten koskaan nähnyt niissä puuhissa islamismia. Eivät he tavoitelleet mitään maailman parantamista.
Ja sitten pari muuta lainausta jutusta, jossa hän siteeraa mitä ISISissä hänelle opetettiin:
– Kohti paratiisia, se on tiemme. Tule veljeni, lähdetään paratiisiin. Naisemme odottavat siellä enkelit palvelijoinaan. Sinulla on siellä palatsi, lentäviä, kullalla ja rubiineilla koristettuja hevosia, maalaili Oussama.
– Pienellä ohjuksella voisit helposti napata yhden noista (Pariisin kentältä nousevista lentokoneista). Tekemällä sen Dawlan (Isisin) nimeen, olisi Ranska traumatisoitunut vuosisadaksi.
Kerran Ramzi tapasi naisen, joka oli pukeutunut kasvot peittävään niqab-huiviin. Nainen antoi hänelle kirjeen, jossa ohjeistettiin Ramzia iskemään yökerhoon ja ”ampumaan kuolemaan saakka”, kunnes lopuksi räjäyttäisi itsemurhaliivinsä.
Muistakaa siis, että islamilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Eikä varsinkaan terrorismin kanssa.
6. Sääntöjä tai sitten ei
Harva asia on niin tarkkaa kuin lasten ohjaajana toimiminen. Ja se on myös yleensä varsin ammattitaitoista toimintaa. Suomalainen päiväkotitäti on tarunhohtoinen olento, jonka supervoimiin kuuluvat aikamatkakyvyt viiden sekunnin päähän tulevaisuuteen vaaratilanteiden estämiseksi sekä niskassa sijaitseva kolmas silmä. Ja voitte muuten uskoa, että lasten turvallisuuteen liittyvistä säännöistä pidetään kiinni, siitä löytyy omakohtaista kokemusta. Niistä ei tingitä pätkääkään edes vanhempien kirjallisella luvalla. Sama pätee epäviralliseen vapaaehtoistyöhän lasten kanssa. Sinne ei todellakaan kävellä noin vaan, on oltava tarkat selvitykset kuka ja mikä olet. Paitsi tietysti jos sattuu olemaan matu, jolloin etsintäkuulutettu sotarikollinenkin pääsee seurakunnan päiväkotiin kiikuttamaan pikkulapsia polvellaan. Tällöin saa lapsia myös kuvata vapaasti ja laittaa kuvia jakeluun ilman lupaa sekä kieltäytyä niitä poistamasta.
7. Jotain hyödyllistäkin
Turhapaikanhakijat olivat palkkatöissä keräämässä roskia. Hyvä näin, tekevätpähän jotain sellaista hyödyllistä mitä olen itsekin ehdottanut. Mutta kysynpä vaan, eikö meillä ole siitä jo parinkymmenen vuoden ajan viiden vuoden päästä uhkaavasta työvoimapulasta huolimatta omiakin työttömiä yllin kyllin näihin hommiin? Miksi joillekin on ohituskaista työelämään?
8. Jos Hillarylla olisi munat
USA:n presidentinvaaleissa Donald Trumpin ehdokkuus on sinettiä vaille ja niinpä hän ehtiikin jo suunnata energiansa Hillary Clintonia vastaan. Trump möläytti, että jos Hillary olisi mies, hän ei noilla näkemyksillä saisi viittäkään prosenttia äänistä. Tuo oli asiatonta. Kyllä Hillary saisi miehenä reilusti yli viisi prosenttia äänistä. Mutta kuitenkin selväsi alle kymmenen prosenttia. Hillary on tyypillinen naispoliitikko. Suomessa ei ole ollut yhtään ainutta naisministeriä, joka olisi päässyt vastaavilla kyvyillä ja näkemyksillä ministeriksi asti miehenä. Suurin osa ei olisi päässyt edes kansanedustajaksi. On vain harvoja poikkeuksia, jotka olisivat pärjänneet miehenä siinä missä naisenakin. Tärkeimpänä Margaret Thatcher, mutta hän olikin hallituksensa ainoa ministeri, jolla oli munat.
Tässä yhteydessä muistutan molempia tänne asti jaksaneita lukijoita siitä, että Dilbertin piirtäjä Scott Adams seuraa blogissaan tiiviisti vaalikamppailua ja on toistaiseksi ennustanut Trumpin nousun lähes sataprosenttisesti oikein.
9. Trillerit todeksi
En edes jaksa muistaa, kuinka sellaista monta suurpolitiikkaan liittyvää trilleriä olen lukenut, joissa äärimmäisessä kiireessä lennätetään agentti tai diplomaatti paikasta A paikkaan B salama-operaatiolla käyttämällä yleensä maailman nopeinta tiedustelukonetta SR-71 Blackbirdiä tai paremman puutteessa suihkuhävittäjää. Yhtenä esimerkkinä ainakin Fredrick Forsythin Paholaisen ruletti. Mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Pohjois-Norjan Bodøssä potilas teki kuolemaa sairaalassa. Vain oikeanlainen hapetuslaite pelastaisi hengen, mutta lähin sellainen oli Trondheimissä satojen kilometrien päässä. Lääkäri soitti Norjan ilmavoimiin ja kuinka ollakaan, kaksi F-16 -hävittäjää oli juuri tuolloin lähdössä lennolle viereisestä tukikohdasta. Onnekkaasti laite mahtui kyytiin ja se oli sairaalassa reilun tunnin kuluttua. Potilas pelastui.
10. Liian myöhään
Herkkähipiäisimmät närkästyivät, kun Vantaan Demarinuoret tarjosivat messuilla esittelykarkkien lisäksi myös esittelykondomeja nuorille. Ajatus oli toki periaatteessa ihan hyvä, olettaen että demareiden lapsistakin tulee demareita. Mutta joka tapauksessa se olisi pitänyt toteuttaa yhtä sukupolvea aiemmin.
11. Ympäristörikos
Kuten hyvin tunnetaan, maailman sotkuisinta porukkaa heti kehitysmaalaisten jälkeen ovat viherpiipertäjät. Otsikkolinkin kuvissa Pyhäjoella ydinvoimalatyömaalla mellakoineen porukan leiri heidän poistumisensa jälkeen. Ei tähän enää mitään sanottavaa keksi. Paitsi räkäisen naurun sille, että sekopäiden tiedottaja valehteli ”poliisien sotkeneen leirin puskutraktorilla”. Jokainen joskus edes puskutraktorin nähnyt sitä ajaneesta puhumattakaan näkee heti, että sillä ei pysty saamaan tavaroita noin hajalleen. Etenkään jättämättä pyörän- tai telaketjunjälkiä.
12. Seuraavaksi varmaan kävelykortti
Kuten hyvin tiedetään, suora ja välillinen verotus ei riitä kattamaan hallituksen sössintäkuluja esim. haittamaahanmuuton suhteen. Niinpä piiloverotuksessa otetaan mallia mistäpä muualta kuin Ruotsista, jossa hulluus on aina ollut pykälän verran edellä. Viimeisin keksintö on moottorisahan ajokortti, joka tuli svedupelleille pakolliseksi 2012. Kortti on pakollinen kaikille niille, jotka käyttävät sahaa työtehtävissä. Pelkästään omassa metsässä sahaavat on vapautettu. Toistaiseksi. Mutta odottakaapa vaan. Kohta Suomessakin on sama systeemi. Ja rahaa palaa. Olen tässä odotellut, milloin otetaan käyttöön polkupyörän ajokortti. Tai mitä sitä turhia – yhdellä rytinällä voidaan ottaa saman tien käyttöön kävelykortti, jota ilman ei ole asiaa julkisille jalkakäytäville.
13. Tätä sopi odottaa
Minnesotan suuri poika (157 cm) Prince kuoli. Asiaa tuntevat olivatkin jo odotelleet uutista. Olihan Michael Jacksonin kuolemasta jo kohta seitsemän vuotta. Prince ei enää saanut Jacksonin kauneusleikkausten sivutuotteina ylijäämäpalasia varaosikseen.
14. Syöttökoneet
Tilastotieteilijät tutkivat NHL:n supertähtien pistesaldoa ja huomasivat, että nämä saivat selvästi enemmän kakkossyöttöjä koti- kuin vieraspeleissä. Toisin sanoen on todennäköistä, että kakkossyöttöpisteitä jaellaan enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti ja tarkkoina pidetyt pistesaldot ovatkin epäluotettavia. Tämän nyt ei pitäisi olla uutinen kenellekään. Suomessakin tiedetään hyvin, ketkä pelaajat ovat vinkumassa kakkossyöttöpistettä. Aikoinaan naureskeltiin, että eräs nimeltä mainitsematon keskushyökkääjä, oikeassakin urheilussa Euroopan mestaruuden saavuttaneen pikkuveli, sai syöttöpisteen aina kun vain mahdollista. Mahdollisen raja kulki kuulemma siinä, että jos hän oli joukkueen tehdessä maalin erän lopussa ehtinyt vaihtoaitiosta nakkikioskin jonoon, niin syöttöpiste tuli, ellei toisessa kädessä ollut nakki ja toisessa sinappipurkki.
15. Roikutaan mukana
Piti ihan mielenkiinnosta klikata, kun Iltis otsikoi "15-vuotiaan suomalaistytön huikeasta tuloksesta". Ensivilkaisulla kävi ilmi, että kyseessä oli rekillä roikkuminen yläkoulujen Taisto-liikuntatapahtuman finaalissa ja aika "ME" 15 minuuttia 42 sekuntia. Mutta samalla vilkaisulla osui silmään myös tekijän nimi, joka olikin tuttu. Kerrottiinpa jutussakin, että kyseessä oli hyvää kansallista tasoa oleva juniorikestävyysjuoksija Maija Tukeva. Jutussa mainittiin myös, että juuri ennen tätä suoritusta oli tehty lyömättömäksi uskottu ennätys 15 minuuttia 30 sekuntia. Mainittiin tekijän nimikin, mutta sitä ei mainittu, että Neea Käyhkö on edelliskauden Suomen tilastokärki 13-vuotiaiden korkeushypyssä. Ennätystä pidettiin aiheesta uskomattomana, sillä entinen ennätys oli viime vuodelta, 6 minuuttia 24 sekuntia. Tekijänä Jutta Nuutinen, kohtuullista tasoa oleva junioriyleisurheilija hänkin. Tulee mieleen, kun joitakin vuosia sitten hypetettiin, että jossain crossfitissä tai mikä näitä nyt mahtoi ollakaan, ratkotaan Suomen kovakuntoisimmat. Paikalle ilmestyi kaksi kansallisen tason yleisurheilijaa, joista toinen voitti miesten ja toinen naisten sarjan. Taisto-kisan voitti muuten Mertalan yhtenäiskoulun joukkue. Nelihenkisestä joukkueesta kolmella näkyi olevan suoritusprofiili yleisurheilijoiden Tilastopaja-tietokannassa.
16. Kavallus
Jyväskylän Kenttäurheilijat voitti viime vuonna toista kertaa peräkkäin Kalevan Maljan. Taloudellisella puolella ei mennyt ihan yhtä hyvin putkeen. Seurassa työskennellyt mies kavalsi yli 50 000 euroa seuran rahoista. Täytyy myöntää, että olin puulla päähän lyöty, kun sain tietää tekijästä. Toisaalta on hämmästyttävää, että näitä ei tapahdu useammin. Suomalaiset yleisurheiluseurat toimivat vapaaehtoistyöllä ja pakostakin myös rahankäyttö perustuu luottamukseen. Mahdollisuuksia välistä vetämiseen on vaikka miten paljon, ei tosin noin suurimittaisiin kuin Jyväskylässä.
17. Vainion ME meni
10 000 metrin veteraanien ME 40-vuotiaiden sarjassa oli Martti Vainiolla, jonka 25 vuotta sitten juoksema 28.30,88 olikin kummasteluni kohteena pitkään. Kyseessä oli tilastollinen sattuma, sillä kestävyysjuoksijat kykenevät säilyttämään tasonsa nelikymppisiksi. Jostain syystä kukaan tuon ikäinen ei vain ollut osunut riittävän kovavauhtiselle ratakympille. Vaan nyt osui. USA:n kenialaissyntyinen Bernard Lagat passitti ME:n niille lukemille, joille se tuossa ikäluokassa kuuluukin eli aikaan 27.49,36.
Loppukevennys: Astronautin unelma
Puolisoiden laitettua kantapäät vastakkain viiden vuoden avioliiton jälkeen ex-vaimo vaati mieheltään jatkuvasti lisää tasinkoa. Niinpä mies päätti kuitata tilit kerralla selväksi aitolappilaiseen tapaan. Hän siirsi ex-vaimonsa tilille 7500 euroa. Seuraavaksi hän otti kuitista kopion, kirjoitti saatetekstin, laminoi paperin ja niittasi sen naisen kodin eteen puhelinpylvääseen. Lapussa luki: "Pillusta oheisen laskelman mukaisesti: 75 kertaa olet antanut a´100 euroa/ kerta, yhteensä 7 500 euroa 5 vuoden aikana". Ohikulkijoilla oli hauskaa puolitoista kuukautta, kunnes nainen huomasi lapun.
Äkkiseltään laskien 75 kertaa viidessä vuodessa tekee hieman yli kerran kuukaudessa. Tämähän on kuin se astronautin unelma: jos sais kerran kuussa. Tuli mieleen se veljeni työkaveri, joka laskeskeli avioeron jälkeen, kuinka kalliiksi tasinko (isosta maaomaisuudesta meni melkein puolet) oli tullut. Päätyi siihen, että pukille oli päässyt sen verran harvoin kahdenkymmenen vuoden aikana, että siihen hintaan olisi joka kerralla saanut luksushuoran. Johon me vielä virnuilimme, että siinä olisi pitänyt ottaa huomioon, että maksulliselta olisi varmaan saanut vielä muutenkin kuin avioliitossa, jossa tarinasta päätellen joutui tyytymään pelkkään koiratyyliin. Eli vaimo kääntyi selälleen ja esitti kuollutta.
Mutta takaisin tapaukseen. Lapin käräjäoikeus katsoi ja hovioikeus vahvisti, että kyseessä oli kunnianloukkaus. Se totesi, että "mainitut maksuperusteet olivat 'valheellinen vihjaus'". Rangaistus oli 20 päiväsakkoa plus 3500 euroa kärsimyskorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja.
Epäselväksi jäi, tarkoitettiinko 'valheellisella vihjauksella' sitä, että 75 kertaa viidessä vuodessa ei täsmännyt ja jos tarkoitettiin, niin oliko kertoja enemmän vai vähemmän ja miten asia oli selvitetty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
