Sivallus CCCIV

ISIS kieltää kemian ja filosofian opetuksen islamin vastaisina.

Vaan eivätpäs uskalla nekään puuttua pakkoruotsiin.

Välihuomautus 59: Kuinka mokata taktisesti, osa n

Ennen naisten EM-estefinaalia minulta kysyttiin, millä taktiikalla Sandran tulisi juosta. Vastasin, että jos joku lähtee vetämään 9.30 -vauhtia tai kovempaa, niin ei muuta kuin roikkuu mukana ja hoitaa homman lopussa. Ja jos kukaan ei lähde, niin sitten tekee itselleen sopivimman taktisen ratkaisun. Joka taas olisi seuraava: alussa keulaan, neljä ensimmäistä kierrosta siinä, riittävän kovaa, pakka hajalle. Sandra kykenee rajuun alkuvauhtiin omalla vedolla ja ylläpitämään tasonsa vielä lopussa. Esimerkiksi kauden ensimmäinen SE tuli soolona juosten ensimmäisen kilometrin väliajan ollessa 3.05. Eli siis, jos kukaan ei lähde tarpeeksi kovaa (3.10 km-vauhti), niin keulaan ja neljä kierrosta siinä. Saadaan riittävä alkuvauhti, jono syntymään ja ainakin viisi juoksijaa putoamaan. Sitten tulee kaksi Sandralle vaikeaa kierrosta. Siinä hölläys ja hengähdys juuri ennen seuraavaa estettä, jolloin muilta kuluu energiaa paikan hakemiseen ja esteen ylitykseen todennäköisesti normaalia hankalammassa ruuhkassa. Esteen jälkeen kärkeen haluavien on kierrettävä ohi ja kulutettava voimia. Pari kierrosta näin, siinä 5-6 sijan paikkeilla pysyen ja tarkkaillen. Ja koska osa on jo pudonnut, pussiin joutumisen riski on vähäinen. Sitten lopussa parinsadan metrin kiri ja katsotaan, kenellä pelut pieniä on. Eli eletään Sandran vahvuuksilla, heikkouksia välttäen: kova alkuvauhti, rauhallisempi tahti kahden kilometrin paikkeilla ja keskipitkä kiri.

Sitten ennen finaalia valmentaja Guy Storbackan haastattelu. Mies sanoo, että taktiikkaa ei ole, mutta jos vauhdinpitäjää ei löydy, Sandra menee keulaan (bra, bra!) ja vetää pari kierrosta (vad som helvete!), niin että juoksu pääsee vauhtiin. Fyi fan, ei kahden kierroksen järkevällä vedolla kukaan putoa joukosta ja koko suunnitelma perustuu siihen, että sen jälkeen löytyy joku joka jatkaa samaa tahtia. Hoppas att... Ja sitten vielä Sandra on ennen finaalia sanonut, että hän tietää olevansa Charlotta Fougbergia parempi. Niin onkin, mutta onko hän tuijottanut liikaa tämän kauden tilastoja ja unohtanut, hänen ja Fougbergin ennätykset eivät suinkaan ole porukan parhaat?

Estejuoksijat marssivat kentälle. Sandra hymyilee leveästi. Onko se itsevarmuutta, epävarmuutta vai ylimielisyyttä? Hitostako minä sitä tietäisin, olen koko ikäni yrittänyt pysyä perässä naisten mielenliikkeissä surkealla menestyksellä.

Kisa. Sandra lähtee keulaan heti, kukaan muu ei ole halukas vauhdinpitoon. Katson että vauhti on ehkä aavistuksen liian varovainen. Ensimmäinen kilometri 3.09,85, se saattaa kuitenkin olla riittävä jos jatkaa vielä samaa tahtia. Mutta toisin käy – Sandra on jo jarrutellut ja luovuttanut johtopaikan noin 900 metrin kohdalla. Ei helvetti, ei noin, ei tässä vaiheessa. Melkein odotan, että ryhmän hännillä oleva Johanna Lehtinen kiljaisisi lakinaisen koulutuksellaan jenkkityyliin: ”I object!”
Eikä vauhti nouse, vaan hidastuu. Kaikki mukana ryhmässä, mikä tarkoittaa ruuhkaa. Pari seuraavaa kierrosta Sandra on pussissa, joutuu asettelemaan askeliaan esteille, tönimistä, energiaa hukkaan. Sandra seilaa puolelta toiselle, juoksee ylimääräistä. Kolmanneksi viimeisen kierroksen alkaessa hän joutuu kuluttamaan hieman voimiaan, kun on jäänyt vesiesteellä pari metriä ja seuraavalla suoralla edellä oleva slovenialainen putoaa kärkijoukosta. Sandra joutuu kiertämään hänet kaarteessa ja kirimään eron kiinni. Toisen kilometrin aika 6.24,33, melkein viisi sekuntia enemmän kuin ensimmäinen.
Muutama on pudonnut joukosta.Vielä on kaikki mahdollista... mutta sitten tulee kriittinen vesieste. Sandra jää kahluualtaaseen leikkimään. Hän on seitsemän naisen kärkiryhmän viimeisenä, varoo, epäonnistuu, ottaa ylimääräisen askeleen veden alla ja samalla hetkellä edellä oleva ryhmä kiihdyttää. Sandra jää muutaman metrin. Vielä hän yrittää kiskoa rakoa kiinni, mutta tekniikka on ponnetonta. Näkee, että selkäranka on poikki. Askel ei osu hyvin ensimmäiselle kuivaesteelle ja sitten tulee lievä paniikki. Äkkiä rako kiinni, onnistuneesti, mutta vauhtia on liikaa. Sandra ajautuu seuraavalla esteellä liian kovassa vauhdissa kakkosradalle eikä askel taaskaan sovi. Se on viimeinen naula arkkuun, hän jää pari metriä ja on kuluttanut voimansa spurttiin. Tämä oli tässä, ei tule tänään mitalia, sanon.
Eikä tule. Sandra jää vielä pari sijaa ja on maalissa yhdeksäs loppuajalla 9.47,95. EM-kultaa tulee ajalla 9.29,43, viisi sekuntia hitaammin kuin Sandra on tällä kaudella juossut.
Olisiko hän taktisesti onnistuneessakaan juoksussa siltikään pärjännyt Fougbergin kirissä selkeästi kukistaneelle Saksan Möldner-Schmidtille, on sitten kokonaan toinen asia. Ei todennäköisesti tämän päivän terävyydellä. Mutta normaalisandralle juoksu olisi kuin tehty. Jos minut olisi pidetty uutispimennossa ja näytetty kisan jälkeen viimeinen kierros siten, että juoksijat olisi pikselöity tunnistamattomiksi, olisin ollut satavarma siitä, että Sandra voitti kisan. Möldner-Schmidt toimi täsmälleen Sandran tyylillä. Viimeisessä kaarteessa vähän ulommas ennen vesiestettä, varma ylitys, sitten kiihdytys johtajan rinnalle, viimeisen esteen jälkeen urku auki ja voittoon.

Maalissa Sandra oli pettynyt, tietysti. Sanoi, että edellisenä päivänä olikin ollut vähän väsymystä, mutta itse juoksussa ei tuntenut oloaan väsyneeksi eikä tiennyt mikä meni pieleen. Hyvin tyypillistä silloin, kun kyseessä on henkinen murtuminen. Vastoin odotustani Sandra ei vielä ollut valmis. Mutta nyt hänestä voidaan kysyä samoin kuin eräällä suomenruotsalaisella yritysjohtajalla oli aina tapana alempia johtajia päätettäessä: ”Har han (eller nu hon...) ätit skit?” Ja vastata, että ”ja, det har hon gjort”.

Kyse on siitä, kykeneekö Sandra kohtaamaan epäonnistumisensa syyt ja kasvamaan niiden yli voittajaksi. Kun ottaa huomioon hänen henkisen voimansa kehityksen viimeisen parin vuoden aikana, olen valmis vastaamaan että kyllä on. Nyt on syöty paskaa ja siitä on aika oppia. Sandra itse sanoi haastattelussa, että vain kultamitalilla oli hänelle merkitystä. Asenne ainakin on kohdallaan.

Röörit poikki II

Kirjoitin taannoin, kuinka maapallon väestönkasvua voidaan hillitä sterilisaatioin. Lyhyesti sanottuna idea oli se, että jokainen maa tehköön omien kansalaistensa kanssa ihan mitä lystää. Muihin maihin muuttajien kohdalla sallitaan vain yksi lapsi, ellei sitten maksa veroina tms sakkomaksuina valtion kassaan asuinmaan vuotuisen BKT/asukas verran.

Kuten kirjoitin tuolloin, maapallo ei yksinkertaisesti kestä väestönkasvua. Esimerkkinä käytin Nigeriaa, jossa on nyt arviolta 175 miljoonaa asukasta. Ennusteiden mukaan Nigeriassa on 900 miljoonaa asukasta vuonna 2100. Sata vuotta sitten maassa oli arviolta 20 miljoonaa asukasta. Tämä ei toimi. Sitten ylijäämäväestö, jolle elantoa ei löydy, dumpataan kehittyneisiin maihin kuluttamaan luonnonvaroja moninkertaisesti. Pahinta asiassa on se, että Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan tulee kehitysmaista kerma päältä. Jos ja kun näin on, en edes uskalla kuvitella mitä sinne jää jäljelle, kun tulijatkin ovat mitä ovat. Tulee mieleen se vitsi, jossa fiksuin turkulainen muutti Tampereelle. Taso laski molemmilla paikkakunnilla.

Esitys pistäisi tosissaan miettimään siirtolaisuuden kannattavuutta ja hillitsisi tehokkaasti väestönkasvua, kun jokaisen maan pitäisi ottaa vastuu omista asioistaan. Ekologinen jalanjälki eri maissa on sellainen, että vain harvat maat (Suomi on yksi) ovat luonnonvarojen nettotuottajia, suurin osa kuluttaa enemmän kuin tuottaa. Lukemat ovat joskus järkyttäviä, esimerkiksi jos Nigerin elintaso haluttaisiin nostaa länsimaiselle tasolle siten, että maa olisi ekologisesti tasapainossa, siellä saisi olla vain 2,6 % nykyisestä väkiluvusta. Asukkaita Nigerissä on noin 16 miljoonaa. Väkiluku itsenäistymisen aikoihin 1960 (vanhempia tietoja ei ole) oli 3,2 miljoonaa. Sen verran maa kykeni miten kuten elättämään.

Onhan esimerkiksi selvää, että Lähi-Idän levottomuuksissa kyse ei ole niinkään islamista, vaan liian suuresta väestöntiheydestä. Toki maiden kulttuurit vaikuttavat, Israel nyt on pysynyt kasassa siinä missä naapurimaissa on levottomuuksia. Mutta esimerkiksi Syyrian väestönkehitys kertoo selvää kieltään: maassa on nyt noin 23 miljoonaa asukasta, kun vuonna 1937 oli 2,3 miljoonaa. Kuvitelkaa miltä tuntuisi, jos Suomen väkiluku olisi kasvanut samaa tahtia. Täällä olisi noin 40 miljoonaa asukasta. Tai katsotaan Egyptiä. Maassa oli sata vuotta sitten noin 12 miljoonaa asukasta, nyt on 85 miljoonaa. Melkein kaikki pakkautuneina kapealle kaistaleelle Niilin rannoille. Kuka tahansa rottakokeisiin tutustunut voi kertoa, mitä silloin tapahtuu populaatiolle.

Ryhdyin kehittelemään taannoin esittämääni ajatusta väestönkasvun hillitsemiseksi. Jos jokaisella ihmisellä olisi kaksi lasta, väkiluku pysyisi suunnilleen vakiona. 2,1 on lapsikuolleisuuden takia useimmin esitetty tarkka arvo, mutta kaksi lasta tarkoittaisi sitä, että tällöin maapallon väkiluku pikkuhiljaa alenisi, mikä on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta.

Ajatus on seuraava: jokaisella on oikeus vain kahteen lapseen. Kun toinen lapsi on syntynyt, tehdään pakollinen sterilisaatio. Paitsi jos on ostanut lisää lapsioikeutta. Lapsioikeuksien määrä on kuitenkin vakio koko maapallolla. Niitä myydään globaalissa pörssissä, jossa hinta määräytyy markkinoiden mukaan. Jos Jussi päättää, ettei halua lapsia tai haluaa vain yhden lapsen, hän voi tarjota lapsioikeutta myytäväksi pörssiin esimerkiksi hintaan 2000 euroa. Maija, joka haluaa kolmannen lapsen, maksaa sen 2000 euroa pörssin kautta Jussille.

Pörssi olisi siis globaali. Eli jos George Liberiasta haluaa myydä lapsioikeuttaan, niin ostaja voi olla Seiko Japanista – tietysti markkinahintaan ja nimettömästi.

Lapsioikeuksien valvonta olisi sitten haasteellinen tehtävä. Se edellyttäisi lähes täydellistä globaalia väestökirjanpitoa, mutta sen ei pitäisi olla nykyteknologialla mahdotonta. Jokainen geenitestiin, jokainen lapsi geenitestiin heti synnyttyä, niin biologiset vanhemmuudet selviävät hetkessä. Ja kun omistetut lapsioikeudet on käytetty, niin välittömästi sterilisaatioon.

Systeemin kustannuksia on mahdotonta laskea, mutta ei niiden mahdottomia pitäisi olla – ainakaan vaihtoehtoon verrattuna.

Jos jokin maa kieltäytyisi ratifioimasta sopimusta tai sitä noudattamasta, niin siitä vaan – mutta samalla se eristettäisiin täysin kauppasaartoon.

Järjestelmä rajoittaisi erittäin tehokkaasti väestönkasvua juuri siellä, missä se on ongelma – etenkin jos se yhdistettäisiin aiemmassa kirjoituksessa esitettyyn siirtolaissääntöön. Samalla kehitysapu kulkisi tehokkaammin ja markkinoiden määräämällä arvolla ihmiseltä suoraan ihmiselle, länsimaista kehitysmaihin. Tai jos länsimaissa ei haluttaisi lapsia hankkia, niin silloinhan väestönkasvu rauhoittuisi kehitysmaissa entisestään, kun elintaso ei nousisi. Yksi positiivinen puoli asiassa olisi myös se, että järjestelmä kannustaisi yksiavioisuuteen ja kestävämpiin liittoihin. Jos on ensimmäisestä avioliitosta jo kaksi lasta, pitäisi ostaa lapsioikeus uuden, lapsettoman puolison kanssa liittoon mennessä. Puhumattakaan moniavioisista liitoista, kun äijä on kaksi vaimoa höpsötellyt raskaaksi, niin tulee kalliiksi hankkia lisää lapsioikeutta itselleen muita vaimoja varten.

Toki järjestelmää voitaisiin kiertää monin tavoin, muutamia esimerkkejä:
1) Viranomaisten välttely ja korruptio
2) Siittiö- ja munasolujen säilöminen ja keinohedelmöitys steriloinnin jälkeenkin
3) Keinohedelmöitys siten, että kerralla syntyy useampi lapsi
4) ”Häntäheikki” voisi saada useamman naisen kerralla raskaaksi

Nämä ilmiöt olisivat kuitenkin marginaalisia ja vaikuttaisivat pahimmillaankin vain siten, että keskimääräinen lapsiluku nousisi uusiutumistasolle 2,1.

Suomalaisen yleisurheilun taso 2014

Huomautus: Aiemmin olen tämän päivityksen tehnyt välihuomautuksena, mutta nyt tulee sen verran muutakin asiaa, että tämä on viikkojuttu. Aluksi perinteinen tasopäivitys. Sen jälkeen laji lajilta kestävyysjuoksujen pika-analyysi. Analyysien välissä kursiivilla välikevennyksenä kisaviikonlopun sattumuksia.



Kalakukkojen rauhoitusaika Kuopiossa on alkanut monituhatpäisen yleisurheiluväen poistuttua paikkakunnalta. Tein vuonna 2011 tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Linkistä voivat uudet lukijat tutustua asiaan. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen samalla periaatteella eli kolmihenkisten joukkueiden "maaottelut" kaikkia historiallisia Kalevan Kisoja vastaan. Tämä tuottaa tälle vuodelle 106 ottelua, koska kyseessä olivat 107. Kalevan Kisat.

Taso oli nousussa. Tämä vuosi peittosi viime vuoden selkein lukemin 412,5 - 379,5. Itse asiassa kyseessä olivat kovatasoisimmat kisat sitten vuoden 2007. Sitä aiemmille kisoille tuleekin sitten tappioita aina vuoteen 1986 asti, joista tulee voitto. Tätä aiemmista tappio kärsitään vuosien 1985, 1984, 1983, 1981 ja 1976 kisoille.

Kokonaissaldona vuosi 2014 kerää 80 voittoa ja 26 tappiota. Tämä vie sen kaikkien aikojen taulukossa sijalle 28. Vuosi 2013 on sijalla 35, saldona 73 voittoa.

Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa aina 16-6 -voiton. Ensimmäinen pistemenetys tapahtuu vuoden 1926 kisoja vastaan; silloin Paavo Nurmi ja Armas Kinnunen vetäisivät 5000 metriä silloisiin maailman huippuaikoihin, joilla olisi tämänvuotisessa hellekisassa voitettu muut suomalaiset paitsi Tuomas Jokinen, jolle olisi tullut 24 sekunnin tappio. Ensimmäinen lajitappiokin tulee tietysti 5000 metrillä, vuoden 1937 kisat voittavat 12-10, kiitos kolmikon Taisto Mäki - Arvo Askola - Lauri Lehtinen, joka häviää Tuomas Jokiselle mutta voittaa muut suomalaiset. Kova porukka, kultamitalisti oli ME-mies ja Euroopan mestari (olisi luultavasti myös olympiavoittaja ilman sotia), hopeamitalisti olympiamitalisti ja pronssimitalisti ME-mies ja olympiavoittaja.

Viimeinen täysin pistein (joka laji 16-6) otettu voitto on vuoden 1932 kisoja vastaan. Tuolloinhan kyseessä olivat B-kisat, koska Los Angelesiin matkannut olympiajoukkue puuttui paikalta.

Ja sitten kommentit matka matkalta, välipalana välihuomautuksia kursiivilla.

SUL:n puhheenkulujettaja (huom. savolainen versio) Vesa Harmaakorpi avasi sunnuntain kisapäivän puheella, jossa totesi mm. "Suomalainen yleisurheilu purjehtii vahvassa myötätuulessa...", johon mutisin sarkastisen välihuomautuksen "...suoraan kohti karia." Mutta oikeassahan hän oli ainakin tulosvertailun perusteella.

M 800 m
Vantaan Rudisha kukisti odotetusti Espoon Borzan. Kärjessä alusta loppuun! Yllättäjä Panu Jantuselle soi mieluusti hopeaa, ensimmäinen KK-mitali hänelle. Sandells ei ihmeitä esittänyt, ellei paikalle ilmestymistä sellaiseksi lasketa. Joonas Rinteen murtautumista kärkeen on odoteltu jo pari vuotta, mutta eiköhän se sieltä vielä tule. 19-vuotiaan lupauksen suurin haaste on sama kuin aikoinaan Voitto Hellstenillä, jolla omien sanojensa mukaan oli niin lyhyet jalat, että hädin tuskin maahan asti ylettivät. Toisaalta Hellstenillä oli olympiapronssia.

Jännitystä kentälle saatiin moukarinheitossa, jossa järjestäjät olivat avanneet häkkiä metrin verran liikaa. Pituushyppypaikalla toimitsija oli maalialueella, mutta ei ihan ottanut osumaa. Kuulemma puhelimet olivat kuumina tapauksen jälkeen.

M 1500 m
Käsikirjoituksen mukaan: taktiikkajuoksu, Keskisalo heittää lopussa koko porukan ohi ja nelikko Lindahl - Bertolotti - Marttinen - Kekki ratkoo seuraavat sijat. Etukäteisveikkailuissa ainoa mikä meni pieleen oli sijojen 2-5 keskinäinen järjestys. Ilahduttavia asioita: 1) Jukka Keskisalo heitti hitaan alkuvauhdinkin jälkeen reilusti mailereiden ohi ja löysäsi silti lopussa. 2) Riku Marttisen paluu kuosia kohti. 3) Vasta 16-vuotiaan Jiri Karjalaisen ennakkoluulottoman rohkea ja taktisesti kelvollinen juoksu. Keskisalon kunto näyttää todella hyvältä Zürichiä ajatellen, toivottavasti selkä kestää. Esteet hän jätti väliin, kun sai tältä matkalta jo kaksi kultamitalia: omansa ja valmentajamitalin itsensä valmentajana.

Yleisöä oli silmämääräisesti arvioiden melkein saman verran joka päivä, toki nousujohteisesti. Yllätys oli, että sunnuntaina katsomo ei ollutkaan aivan täynnä. Ehkä Pitkämäen poisjäänti verotti tuhatkunta ihmistä. Juttelin media-asiantuntijan kanssa ja hän sanoi, että ilman suoraa TV-lähetystä yleisöä olisi ollut 50 % enemmän. Nyt he eivät halunneet lähteä helteeseen hikoamaan, kun kotisohvalta näki hyvin. Tosin jos olisi tullut vettä, niin yleisöä olisi ollut vielä vähemmän. Ja jos sää olisi ollut epävakainen, kenties vielä vähemmän koska silloin ei olisi tiennyt, varautuako sateeseen vai helteeseen. Joskus tuntuu että ihmiset ovat asuneet jo liian pitkään lämmitetyissä ja ilmastoiduissa huoneissa.

M 5000 m
Tyll-sää. Kärkinelikko oikein ja oikeassa järjestyksessä. Jokinen teki viisaan ratkaisun, kun ei lähtenyt Koririn kyytiin. Sen jälkeen hän olikin suomalaisten keskinäisessä otatuksessa ylivoimainen ja ratkaisi sen varhaisessa vaiheessa. Siikaluoma hävisi Niemiselle, kuten odotettua oli, mutta ei kyennyt haastamaan aivan odotetusti. Tuomas Jokisesta on valitettavasti todettava, että hän jää luotettavan maaottelujyrän tasolle, ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu. Vielä muutama vuosi sitten hänellä oli lupaava tulevaisuus, mutta vammat ovat haitanneet. 27 vuotta ei vielä olisi liikaa kehityksen kannalta, mutta pullonkaulaksi muodostuu tekniikka, joka ei ole 27 minuutin kympin tasolla eikä sitä enää sinne tuossa iässä saadakaan.

Tuttu valokuvaaja morjasti ja zoomaili kentältä kamerallaan Jaskaan päin. Ajattelin että objektiivi ei kyllä kestä, jos nyt räpsäyttää. Vaan näyttää noissa nykykameroissa olevan rumuussieto melkoinen, nytkin sain jälkeenpäin kuulla tulleeni kotikatsomoissa bongatuksi moneen kertaan. Mikä helvetti siinä mahtaa olla että kaikissa kisoissa olen linssiluteena telkkarissa, vaikka yritän jopa tietoisesti välttää kamerasektoreita.

M 10 000 m
Koko moka, Anders Lindahl oli mennyt ilmoittautumislistalta ohi silmien. En tosin olisi uskonut että hän matkaan lähtee enkä varsinkaan olisi sijoittanut häntä kolmen joukkoon. Mutta niin vain mies tuli ja pesi kaikki muut suomalaiset. Olisiko jo 26-vuotiaan 3.43 -mailerin aiheellista vetää tiettyjä johtopäätöksiä? Muiden osalta voi todeta, että joka jätkä joka oli vitosen juossut, floppasi. Suomalaisten keskinäisessä kisassa olin sijoittanut Jokisen ykköseksi, hän oli neljäs. Niemisen piti olla kolmas, hän oli kahdeksas. Nummelan piti olla viides, hän oli seitsemäs. Jokinen tipahti yhdessä vaiheessa kärkiryhmän kyydistä, mutta imi eron kiinni pudotakseen pian uudestaan. Hellevitosesta ei niin vain toivuttu. Muista Arttu Vattulainen juoksi rohkeasti ja tulevaisuus olisi lupaava, kunhan tekniikka saadaan taloudellisemmaksi. Henaattori Manninen juoksi odotetusti, loppukiriä ei ollut. Oli hyvän näköisesti kulkevaan menoon nähden lopussa lievä pettymys. Mårten Boström oli myös osannut suunnistaa lähtöviivalle, mutta ei jaksanut roikkua kärkiryhmän kyydissä muutamaa kilometriä pidempään juosten sitten yksin taivalta tehden odotetulle viidennelle sijalle. Rankkoihin oloihin nähden aikoja on pidettävä tyydyttävinä, lämpöä ei ollut aivan yhtä paljon kuin perjantain vitosella mutta kosteutta sitäkin enemmän. Legendaarisen kiertopalkinnon nappasi haltuunsa kisan vanhin juoksija Marko Partanen. Jo tuon takia kannatti jatkaa uraa tänne asti.

Kisojen graafisesta ilmeestä vastasi Väinö Klemola Design. Alaa ymmärtämättömänä rohkenen sanoa, että jälki oli todella erinomaista. Nettisivuilta löytyvät logot ja muut työt ovat sitä luokkaa, että suosittelen. Itse kisoistakin tuli pistesija, mies oli esteissä kahdeksas.

M 3000 m esteet
Kuten ennakossa arvelinkin, Jukka Keskisalo ei lähtenyt matkaan. Juoksusta tuli Ukonmaanahon soolo. Eikä mestarilla ollut kiireitä, kun EM-rajakin oli jo rikottu. Myös hopeamitalisti Nummelan arvasin oikein, mutta Harjamäki oli päässyt loukkaantumisten jälkeen yllättävän hyvään kuntoon ja otti pronssia. Jokeriksi arvioimani kovasti kehittynyt Otto Loukkalahti pisti kyllä tiukoille, oma ennätys hellekelissä oli hieno suoritus. Ukonmaanaholle täytyy todella nostaa hattua ja toivottaa parasta mahdollista menestystä Zürichissä, miehessä kun taitaa olla enemmän leikkausarpikudosta kuin alkuperäistä nahkaa.

Vanhoja mestareita käveli vastaan siellä sun täällä. Seppo Rädynkin näin, mutta normaaliin tapaan vain "toimistollaan". Alan ihmiset tietävät mitä tarkoitan.

N 800 m
Harvoin on nähnyt Suomen mestaruutta voitettavan taktisesti yhtä epäonnistuneella juoksulla. Kerätäänpä virhelista: 1) Omille radoille siirryttäessä Karin hiljensi vauhtia, jäi jalkoihin ja oli kaatua. 2) Sitten jäädään pahasti pussiin toisen kierroksen alkaessa. 3) Takasuoralla ei tehdä yhtään mitään pussista pääsemiseksi. 4) Kun onnekkaasti pussi purkautuu takasuoran lopussa, niin ei kun kolmosradalle ja koko porukkaa ohittamaan eli noin viisi metriä lisämatkaa juostavaksi sen sijaan että ohittaisi vasta loppusuoran auetessa. 5) Vielä viime hetkellä lievä löysäys kalkkiviivoilla, jolloin Kuivisto alkoi nousta takaisin rinnalle, onneksi matka loppui kesken. Epäilen että kisan jälkeen pappa antoi palautetta. Mutta ilahduttavaa, että allergian kanssa kamppaileva Karin pääsi ylipäätään radalle. Ennakkoarviossa olin listannut yhdeksän nimeä, joista kahdeksan oli finaalissa ja se yhdeksäs oli ensimmäinen karsiutuja. Kaisa Tynin olin laittanut kursiivilla, mutta hän oli yllättäen paikalla. Sijoitusveikkaukset aika hyvin kohdalleen, ainoastaan finaalin viimeiseksi jäänyt Zenitha Eriksson oli pettymys.

Väinölänniemen lähellä olivat upeat maastot verryttelyjä varten. Niemen kannaksella oli leikkipuisto, josta bongasin tiikeriliukumäen:

Kannattaa katsoa, mistä ne lapset tarkalleen ottaen putkahtavat ulos...

N 1500 m
Kohtuullisen hyvä ennakkoarvio: poisjäännit huomioiden neljä ensimmäistä oikein ja oikeassa järjestyksessä. Muuten ei mainittavaa, mutta viimeisellä kierroksella senkin edestä. Kristiina Mäki lähti 450 metriä ennen maalia pudottamaan Sandraa kyydistä. Epäonnistuneesti, mutta pakko oli yrittää. Viimeinen kierros alle minuutin! Ja kun ottaa huomioon, että Kristiina johti sille lähdettäessä ja Sandra maalissa, Sandran viimeinen kierros oli vielä kovempi, noin 59 sekuntia.

Olen kuullut väitettävän, että taikauskoiset kymmenottelijat eivät uskalla katkaista hyvin mennyttä ottelua käymällä suihkussa ennen kuin kaikki kymmenen lajia on suoritettu. Piruiluna olen asiaa pitänyt, mutta nyt tuli omakohtaista havaintoa. Sunnuntai-iltana yksi kymmenottelija pisti vielä paremmaksi ja oli kisojen jälkeen jo Kuopiosta jonkin matkaa kauempana huoltiksen ravintolassa syömässä. Kilpailuasu päällä ja numerolappu edelleen selässä.

N 5000 m
Sandra oli matkannut Tukholmaan ja Johanna Lehtinen nuoli estejuoksuhaavojaan, joten kenttä oli auki. Etenkin kun Minnat Lamminen ja Haka-Risku olivat juosseet hellekympin ja eivät siksi olleet terävimmillään. Lempihupeihini on jo juniorisarjoista alkaen kuulunut kellotella, kuinka suureksi Johanna Peiposen etumatka kasvaa, milloin se alkaa pienentyä, missä vaiheessa hän katkeaa ja milloin muut ajavat ohi. Tälläkin kertaa hän lähti heti paukusta irti. Kyyti alkoi hyytyä hieman puolimatkan jälkeen, mutta vain lievästi. Etumatka muihin kasvoi edelleen lievästi, kunnes alkoi 25 sekunnista supistua kolmen kilometrin jälkeen. Mutta vain hitaasti, ja neljän kilometrin kohdalla muut alkoivat kyttäillä. Etumatka kasvoi jälleen peräti 28 sekuntiin. Viimeisellä kilometrillä muut sitten kirivät ja maalissa ero oli kavenutut 17 sekuntiin. Olisiko Peiponen oppinut arvioimaan voimansa suurin piirtein oikein, viime kauden pari onnistunutta juoksua jo siihen suuntaan viittasi. Janica Mäkelä yllätti loppukirissä aiemmissa hellekisoissa terävyytensä menettäneet Lammisen ja Richardssonin.

Paluumatkalla pitkällä suoralla katsoin, että mitä helvettiä Johanna Peiponen tuolla loikkii tien yli parinsadan metrin päässä. Sitten tajusin, että vaikka tekniikka täsmääkin, väri, karvoitus ja jalkojen lukumäärä eivät. Hirvihän se siellä.

N 10 000 m
Nelikko Haka-Risku - Lamminen - Kettunen - Lindgren erottautui heti alussa. Olin veikannut Lindgreniä mestariksi ja Haka-Riskua kakkoseksi, mutta Lindgrenin kunto ei vielä riittänyt. Hän putosi kyydistä ensimmäisenä. Lammisen askel näytti epäilyttävältä (vasen jalka tökki), mutta tilanne kumma kyllä parani matkan edetessä. Kahdeksan kilometrin jälkeen oli selvää, että Lammiska vie mestaruuden debyyttikympillään. Oonalle pointsit oikeasta taktisesta ratkaisusta. Oli pakko yrittää irtiottoa muutama kierros ennen maalia, koska kirivaihde ei riitä Minnaa (siis Lammista, Haka-Risku tippui nykäisyn tapahtuessa) vastaan. Kunto ei vain riittänyt ja se todisti vanhan totuuden: POP, eli Pyöräily On Perseestä. Mutta Oonan tekniikka on säilynyt kunnossa ja vuosia on vielä jäljellä, jo ensi kaudella tilanne on ihan eri.

Yksi SE kisoissa nähtiin Minna Nikkasen hypättyä seivästä 451. Jäi melkein näkemättä, kun olin juuri sillä hetkellä vessajonossa. Sen verran kuitenkin sain aidan rakosesta tähystettyä, että kuuluu nyt listaan "paikalla nähdyt ennätykset". Onneksi en vielä ehtinyt huussiin asti, muuten joutuisi kirjoittamaan, että "riemuitsin Minnan suorituksesta k***i kourassa."

N 3000 m esteet
Keskeyttämiset ja poisjäännit huomioiden kaikki listatut tulivat maaliin juuri ennustetussa järjestyksessä. Kuten vihjattu, Sandra lähti vetämään Minttu Hukkaa ja Camilla Richardssonia EM-rajaa kohti. Matkassa mukana Johanna Lehtinen, joka yhtäkkiä katosi puolimatkan paikkeilla joukosta. Olin juuri vilkaissut muualle ja moukarihäkkikin oli välissä, joten en ensin havainnut Johannan törmänneen esteeseen ja kaatuneen. Kun tajusin tilanteen muiden kohahduksesta, ensimmäinen reaktio oli että voi #¤&%£$, ei taas. Sitten helpotus, kun Johanna jatkoi matkaa. Sitten taas #¤&%£$, kun hän valmentajakatsomoa lähestyessään kaartoikin suoraan kohti ja kiipesi verissä päin kaiteen yli. Ruhje kyljessä ja kyynärpäässä. Sääreen oli myös tullut kolhu, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa. Jääpussit joka paikkaan. Sillä aikaa kilpailu jatkui. Mintun floppausta odotinkin jetlagin perusteella, mutta en sentään totaalikatkeamista ja keskeytystä vain 400 m ennen maalia. Camilla oli lievä pettymys, uskon että paremmassa kelissä EM-raja olisi mennyt. Sandra totesi twitterissä kilpailun jälkeen, että tuntui oudolta juosta noin hiljaa. Siltä se näyttikin. Tämä tarkoittaa sitä, että EM-Zürichin todennäköisin kultamitalisti on Sandra Eriksson. Hän ei ehkä ole todennäköinen voittaja, mutta todennäköisin - arvioin voittotodennäköisyydeksi tällä hetkellä 40 %. Sanotaan näin, että jos Euroopan mestaruutta ei tule, se ei ole pettymys, mutta jos mitalia ei tule, se on pettymys.

Kaiken kaikkiaan kisajärjestelyt menivät mitä erinomaisimmin. Viime vuosina vain Turku on yltänyt samaan, joten piäsihteeri Marko Ahtiaisen puheet Euroopan joukkuemestaruuskisoista tai nuorten arvokisoista Kuopiossa eivät todellakaan ole pelkkää sanahelinää. Kyllä tuolla organisaatiolla semmoiset tehdään. Kiitoksia paljon kuopiolaisille hienosti onnistuneista kisoista! Ainoana miinuspuolena oli se, että poistuessa piti käydä ensimmäiseltä huoltoasemalta ostamassa rasiallinen vanupuikkoja, että sai kaivettua Savon murteen pois korvista.

Sivallus CCCIII

Vaatimaton yksivaiheinen ohjelma Israelin palestiinalaisiin kohdistaman kansanmurhan lopettamiseksi:

1. HAMAS lakkaa ampumasta raketteja Israelin maaperälle ja lopettaa myös sinne tehtävät pommi-iskut.

Eiköhän se siitä rauhoitu.

Sivallus CCCII

Tutkimus osoitti, että Harry Potter -kirjojen lukeminen tekee nuorista suvaitsevampia maahanmuuttoa kohtaan. Koska epärealistiseen taikamaailmaan sijoittuvien fiktiokirjojen lukeminen tekee suvaitsevaisemmaksi, niin realistisista tosiasioista kertovien tietokirjojen lukeminen tekee luultavasti nuivemmaksi.

KK-ennakko 2014

Tämänvuotiset Kalevan Kisat järjestetään Kuopiossa eli muailman navassa. Paikkakunta on helposti todettavissa sellaiseksi menemällä Puijon torniin. Ravintolassa huomaa, kuinka maisema vaihtuu, vaikka itse pysyy paikallaan. Tästä voidaan päätellä, että maailma pyörii Puijon tornin ympärillä.

Poikkeuksellisesti käsittelen ennakossa aluksi ihan muuta lajia kuin kestävyysjuoksua. Itse asiassa lajia, joka on kauempana kestävyysjuoksusta kuin mikään muu yleisurheilulaji. Eli kuulantyöntöä. Ja siitäkin vain toista kilpailua. En oikein tiedä, voiko sitä enää kutsua "naisten kuulantyönnöksi". Lajiin nimittäin osallistuu Vera Räsänen. Omaa sukua Vesa Räsänen. Hänen kilpailuoikeutensa on vielä ehdollinen, syksyllä sitä käsittelee asiantuntijapaneeli, jonka päätös ratkaisee, jäävätkö tulokset voimaan vai hylätäänkö ne. Mahdollisesta kielteisestä päätöksestä voi valittaa Urheilun oikeusturvalautakuntaan.

Kilpakumppanien suhtautuminen on ymmärrettävästi ollut varovaista. Nykyisessä ilmapiirissä kielteisen näkemyksen ilmaiseminen on kutsu tulla vetämään kuvaannollisesti turpiin. Vain yhdellä oli kanttia sanoa suoraan, että tämä on selvästi epäreilua.

Katsotaanpa faktoja. Räsänen täyttää ensi kuussa 47 vuotta. Hänen ensimmäiset kuulantyöntötuloksensa ovat tältä vuodelta. Ennätys on 13,15. Sillä hän olisi tämän kauden Suomen naisten tilastossa sijalla 11. Olisi, mutta Tilastopaja osoitti äskettäin suoraselkäisyyttä poistamalla hänet listalta. Tulos ylittää Kalevan Kisojen rajan, joten hänellä on ehdollinen kilpailuoikeus. Räsänen väittää, että hormonihoitojen takia hän ei saa kilpailuetua naisiin nähden. Kuitenkin hän on heti ensimmäisenä kilpailukesänään rikkonut A-rajan - temppu joka on erittäin harvinainen missä tahansa yleisurheilulajissa ja edellyttää käytännössä aina huippu-urheilijan taustaa jossain muussa lajissa. Esimerkiksi joku huippusuunnistaja todennäköisesti saisi A-rajan rikottua kestävyysjuoksussa, tosin useimmat heistä ovat lajissa aiemmin kilpailleetkin. Räsänen väittää nuorena juosseensa 100 metriä aikaan 11,60, tälle ei tosin löydy vahvistusta Tilastopajasta, mutta vanhoja tuon tason tuloksia sieltä ei välttämättä löydykään. Mutta hän siis täyttää tänä vuonna 47 vuotta ja on tullut käytännössä tyhjästä! Yksikään suomalainen yli 40-vuotias nainen ei ole koskaan työntänyt neljän kilon kuulaa yhtä pitkälle kuin Räsänen. Ja kuulantyöntö on sentään laji, jossa voi pärjätä aika iäkkäänäkin. Bonuksena voi vielä todeta, että Räsänen on siis käynyt läpi monta rankkaa leikkausta. Jos joku huippu-urheilija olisi leikkauspöydällä yhtä paljon ja tekisi vielä jonkinmoiselle tasolle comebackin, sitä pidettäisiin ihmeenä. Aika puusilmä saa olla, jos uskoo että sukupuolenvaihdosleikkauksen läpikäynyt transu on fyysisesti samalla tasolla naisten kanssa. Sinänsä toivotan Räsäselle hyvää elämää ja sympatiseeraan hänen päätöstään vaihdoksesta. Sille on varmasti ollut vankat perusteet ja toivottavasti hänen elämänsä on nyt muuttunut laadukkaammaksi. Mutta urheilukentille hänellä ei ole mitään asiaa naisten sarjassa. Näitä yrittäjiä on ollut ennenkin, joskin useimmiten ilman leikkausta. Pisteitä Hesarin toimittaja Lauri Malkavaaralle, joka pääkirjoituksessaan totesi suoraan, että tämä on väärin.

Lisäksi Räsäsen lausunnoissa on mielenkiintoinen ristiriita. Toisaalta hän väittää, että hän ei saa epäreilua etua. Toisaalta hän Hesarin haastattelussa mainitsi, että transnaisten ilmaantuminen urheilukisoihin voisi olla hyvä konsti saada parempaa kilpailumenestystä Suomelle. Jep jep. Ja jos tämä yleistyy, niin koko naisurheilu voidaan siirtää suoraan paralympialaisiin vammaluokituksena puuttuva Y-kromosomi, niin saadaanpa nämäkin ongelmat ratkaistua.

Koko jupakan syynähän on se, että SUL ei miljoonakorvausten pelossa uskalla tehdä oikeita päätöksiä. Liitossa on aivan oikein laskettu riskien olemassaolo. Jos kilpailuoikeus evättäisiin, voisi seurata oikeusprosessi ja nykyisessä ilmapiirissä seuraus saattaisi hyvinkin olla päätöksen tuomitseminen ja melkoiset korvausvelvollisuudet muutenkin taloushuolten kanssa kamppailevalla liitolla. Tästä huolimatta päättäjillä pitäisi olla selkärankaa tehdä rohkeitakin ratkaisuja. Nyt prosessista ei voi muuta todeta, kuin että SUL:lta tämä on ollut täysin munatonta touh... eikun hups.

Tämä ei ole ainoa SUL:n sekoilu osallistumisoikeudessa. Jostain käsittämättömästä syystä on linjattu, että Kalevan Kisoihin saavat osallistua vain 16 vuotta täyttäneet. Helvetti sentään, tämä on YLEISURHEILUA eikä mitään pitsinnypläystä. Jos joku on riittävän hyvä rikkoakseen A-rajan nuorena, niin hän on sitten valmis. Ei kai kukaan ole niin kahjo valmentaja, että repii 15-vuotiaasta tehot irti liian aikaisin saadakseen tämän kisoihin rajan ollessa juuri ja juuri ulottuvissa. Etenkin kun on selvää, että vuoden-parin päästä raja menee ja selvästi. Erityisen pahasti tämä iskee niihin, jotka olisivat jo nyt Suomen huipulla nuoresta iästään (1999 ja sen jälkeen syntyneet) huolimatta.

Edelleen vanhaan malliin Kalevan Kisoissa kilpailee urheilijoita, jotka eivät ole Suomen kansalaisia! Tästä pitäisi päästä eroon välittömästi. Itse olisin valmis rajaamaan osallistumisoikeuden ulkopuolelle myös ne kaksoiskansalaiset, jotka ovat maajoukkueekseen valinneet jonkin muun kuin Suomen.

Positiivisena palautteena SUL:lle tulee sen sijaan antaa se, että villeistä korteista on päästy eroon. Kyllä A-raja pitää olla tehtynä, jos SM-kisoihin aikoo mennä.

Mutta sitten asiaan.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Edellisvuodesta viisastuneena olen tällä kertaa ottanut ilman järjestysnumeroa kursiivilla merkittynä mukaan ne, joiden arvelen ilmoittautumisestaan huolimatta jäävän pois, mutta mukana ollessaan olisivat kyseisellä sijoituksella kaavailuissa. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomen kansalaiset. Sisäpiiritietoja en ole käyttänyt, kaikki tieto jolla juoksijat on listattu, on julkista tietoa. Muutama lista olisi hieman toisennäköinen sisäpiiritiedoilla.

M 800 m (19, alkuerät la 15.35, finaali su 17.00)
Nyt olisi Borzan vuoro ottaa mestaruus. Mutta kun tämä ei ole mitään taitoluistelua, jossa otetaan jonotusnumero. Kylmä tosiasia on, että tällä kaudella ulkoradalla Lampinen ja Salonen ovat ottaneet kolme kertaa kontaktia ja tilanne on 3-0. Loppupeleissä kisa ratkeaa Lampisen suurempaan maksiminopeuteen, paitsi jos Salosen absoluuttinen tuloskunto on parempi ja mennään koko matka riittävän kovaa. Kolme edellistä mestaruutta ottanut Sandells tekee paluuta, mutta kunto tuskin vielä riittää.
1. Ville Lampinen (1,2)
2. Tuomo Salonen (2,3)
3. Niclas Sandells (12,1)
4. Panu Jantunen (4,5)
5. Marco Bertolotti (3,6)
6. Jari Räsänen (5,8)
7. Joonas Rinne (6,7)
8. Robert Nummela (7,9)
Mikko Raittinen (8,11), Anders Lindahl (17,4), Ossi Kekki (18,14)

M 1500 m (18, pe 18.25)
Neljän perättäisen mestaruuden putki katkennee mykoplasmaan. Vaikka Sandells olisi viivalla, ykkössuosikkina lähtee Keskisalo - jos on paikalla. Jos ei, niin sitten odotettavissa loppusuoralla noin viiden hengen rytinä. Tässä tapauksessa mestaruuden ratkaisevat Sandellsin, Lindahlin, Bertolottin, Marttisen, Kekin ja ehkä jonkun mustan hevosen kyynärpäät. Lapinlahdella näki selvästi, että Keskisalolla olisi ollut mahdollisuus pestä koko ulkomaalaissakki loppusuoralla, mutta kaveri veti vaihteen vapaalle loppusuoran puolivälissä säästääkseen selkäänsä. Ynnä muista kannattaa seurata Suomen kestävyysjuoksun tulevaisuutta katsomalla nuoriso-osastoa Samu Mikkonen (18 v) - Jiri Karjalainen (16 v).
1. Jukka Keskisalo (2,2)
2. Anders Lindahl (3,5)
3. Marco Bertolotti (1,3)
4. Niclas Sandells (-,1)
5. Riku Marttinen (4,4)
6. Ossi Kekki (5,7)
7. Ilari Piipponen (6,8)
8. Martti Siikaluoma (9,13)
Tuomo Salonen (8,11), Panu Jantunen (7,10), Jiri Karjalainen (13,16), Samu Mikkonen (12,15), Tommi Sundell (14,6)

M 5000 m (23, pe 19.45)
Tilastoykkönen Keskisalo ei ole ilmoittautunut, joten Jokinen jolkottelee paalupaikalta liikkeelle. Lähteekö Koririn kyytiin vai ei ja kuinka pitkäksi aikaa, on sitten kysymysmerkki. Jos liian pitkäksi ja liian kovaa, on perässähiihtäjillä mahdollisuutensa. 17-vuotias Robin Ryynänen juoksi Lapinlahdella upean vitosen, mutta kaksi perättäistä kovaa suoritusta tällä matkalla olisi jo liikaa. Sankartekojen aika tulee vasta myöhemmin. Koko joukon kovimman ennätyksen haltija Mäyrä Harjamäki ei ole vielä toipunut ongelmistaan ja jäänee ynnä muihin, jos lähtee matkaan.
1. Tuomas Jokinen (1,3)
2. Jaakko Nieminen (2,4)
3. Martti Siikaluoma (3,5)
4. Henri Manninen (-,2)
Anders Lindahl (4,8)
5. Aki Nummela (6,11)
6. Oskari Pennanen (8,10)
Joonas Harjamäki (-,1)
7. Ari-Pekka Lassila (5,13)
8. Robin Ryynänen (7,14)
Jaakko Kero (-,7), Jukka Kero (15,6),Ville Heikkilä (11,15)

M 10 000 m (26, su 15.45)
Rääppiäiskisassa voi jälleen tapahtua mitä tahansa, etenkin jos ja kun helle on samaa luokkaa kuin viime vuonna. Eikö yleisurheiluunkin voitaisi ottaa sama systeemi kuin MM-futikseen eli liian rankoissa olosuhteissa tuomarineuvosto voisi määrätä muutaman minuutin vilvoittelutauon? Joka tapauksessa mitaleista taistelee neljä juoksijaa. Missä järjestyksessä, riippuu taktiikasta ja sään määräämästä tuurista. Ainoastaan maailmanmestari Måne Boström saattaa nousta uhkaamaan järjestystä, jos ilmestyy paikalle.
1. Tuomas Jokinen (1,1)
2. Henri Manninen (-,3)
3. Jaakko Nieminen (2,4)
4. Arttu Vattulainen (-,6)
Mårten Boström (-,2)
5. Aki Nummela (4,8)
6. Miika Takala (-,5)
Mikael Bergdahl (-,11)
7. Oskari Pennanen (-,12)
8. Matti Rauma (5,17)
Jaakko Kero (-,7), Marko Partanen (7,13), Kimmo Randelin (6,18), Teemu Toivanen (3,15), Mikko Tyni (8,10)

M 3000 m ej (17, la 18.10)
Heitetään villi veikkaus: Keskisalo ei juokse esteitä. Joensuussa näki, että kunto on tulossa. EM-raja meni jo selvästi. Nyt ei kannata riskeerata selän tilannetta, vaan hakea vielä puuttuvaa viimeistä silausta voittamalla tonnivitonen. Jos kaveri piti kesäkuun harjoitustaukoa välilevyn takia, niin virittäminen EM-kuntoon on kellosepän työtä. Ja vaikka olisi viivalla, Ukonmaanaho olisi kova uhka. Jos Keskisalo on poissa, muut mitalit ovat alennusmyynnissä. Jokerikortti on karnevaaleilla hienon juoksun tehnyt Loukkalahti.
Jukka Keskisalo (1,1)
1. Janne Ukonmaanaho (2,2)
2. Aki Nummela (3,6)
3. Jimmy Finnholm (5,7)
4. Hannu Granberg (4,8)
5. Otto Loukkalahti (6,10)
6. Johannes Brunila (7,11)
7. Joonas Harjamäki (-,3)
8. Mikko Virta (12,4)
Rami Tuokko (-,5), Jere Rossi (8,12), Joakim Träskelin (10,14)

N 800 m (20, alkuerät la 15.15, finaali su 17.15)
Karin on palannut ja viime kaudella mestaruuden lainannut Matintalo ei ole tänä vuonna vakuuttanut, joten ykkössuosikista ei saada kummoisia vedonlyöntikertoimia. Tosin Sara Kuivisto saattaa haastaa. Z. Eriksson on nousussa, mutta ei vielä valmis. Kovimman ennätyksen omaava Suvi Selvenius on tehnyt mammaloman jälkeen paluun ja on ainakin virallisesti jäähdyttelijä.
1. Karin Storbacka (1,2)
2. Sara Kuivisto (2,5)
3. Zenitha Eriksson (4,8)
4. Johanna Matintalo (5,4)
5. Aino Paunonen (3,6)
Kaisa Tyni (8,9)
6. Suvi Selvenius (11,1)
7. Saija Seppä (7,11)
8. Jemima Backman (6,10)
Heidi Eriksson (14,3), Katja Erävistö (13,7)

N 1500 m (25, pe 18.10)
Johanna Lehtinen keskittyy muille matkoille eikä ole puolustamassa mestaruuttaan. Sandra voittaa, jos juoksee. Jos ei, niin tarjolla on kolme hyvin tasavahvaa mestarisuosikkia. Sara Kuivisto lienee juoksurohkeutensa takia niukasti suosikki. Tsekin edustaja Kristiina Mäki saattaa sotkea taktista tilannetta, mikäli Sandra ei ole mukana eikä lähde omille teilleen. Paikalla on peräti 26 juoksijaa ja vaikka osa jääkin pois, radalla on silti liikaa tungosta. Eikö torstaina olisi voinut järjestää alkueriä siten, että vaikka kuusi tilastokärkeä pääsisivät finaaliin suoraan ja loput karsisivat? Tai jos ei alkueriä, niin vaikka A- ja B-finaalit ja sen jälkeen tulosten yhdistäminen. Eipä tulisi A-finaalissakaan taktiikkajuoksua...
1. Sandra Eriksson (1,4)
2. Sara Kuivisto (4,6)
3. Karin Storbacka (3,1)
4. Kaisa Tyni (2,5)
5. Minna Lamminen (5,2)
6. Janica Mäkelä (6,9)
7. Jemima Backman (7,10)
8. Maria Murtorinne (9,13)
Heidi Eriksson (16,3), Minna Haka-Risku (14,8), Suvi Selvenius (11,7), Minttu Hukka (8,11)

N 5000 m (29, su 17.30)
Naisjuoksijoiden kokoontumisajo järjestetään sunnuntaina. Muut skabat on jo käyty, joten vitoselle lähtevät kaikki mailereista estejuoksijoihin ja alan erikoisnaisiin. Vain maratoonarit puuttuvat, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Järjestys kärjessä on ennakkokaavailuissa selvä muutaman ensimmäisen osalta, kyse on pitkälti siitä ketkä jäävät pois.
1. Sandra Eriksson (-,2)
2. Johanna Lehtinen (1,1)
3. Camilla Richardsson (2,7)
4. Minna Lamminen (4,5)
Oona Kettunen (-,3)
5. Johanna Peiponen (3,4)
6. Minna Haka-Risku (7,6)
7. Janica Mäkelä (5,9)
8. Nina Chydenius (8,10)
Meri Rantanen (6,8), Kaisa Tyni (-,13)

N 10 000 m (20, pe 17.10)
Ratakymppi, tuo katoava luonnonvara. Kahdestakymmenestä ilmoittautuneesta vain kuudella on tältä kesältä tilastoaika ja kaksi ei ole koskaan ratakymppiä edes juossut, vaan ovat päässeet mukaan vitosen tuloksella. Lisäksi kisa käydään jo perjantaina, mikä hellesäässä tarkoittaa sitä että täysillä vetäistyt 25 rundia Väinölänniemen baanaa merkitsevät samalla hyvästejä muiden matkojen onnistuneille suorituksille. Voi olla, että mitalit ovat alennusmyynnissä poisjääntien takia. Oona Kettunen on ilmoittanut juoksevansa kympin ja harkitsevansa muita matkoja sitten. Kuntopohja on vielä arvoitus. Tosiasia on se, että pyöräilemällä voi kyllä tehdä peruskestävyyttä, mutta huippukuntoa sillä ei luoda. Elina Lindgren ei ole myöskään ihmeitä esittänyt, mutta jos ja kun Haka-Riskun kanssa matka kulkee tasatahtiin, vanha tuttu parin kierroksen loppuveto ratkaisee.
Johanna Lehtinen (-,1)
1. Elina Lindgren (-,2)
2. Minna Haka-Risku (1,6)
Johanna Peiponen (-,11)
Minna Lamminen (-,-)
3. Oona Kettunen (2,5)
Janica Mäkelä (-,7)
4. Nina Chydenius (3,9)
5. Johanna Kykyri (4,8)
6. Hanna Jantunen (-,3)
7. Mira Tuominen (-,4)
8. Marika Ahola (5,12)
Sanni Klemelä (-,10), Anna-Kaisa Saari (6,15)

N 3000 m ej (18, la 18.30)
Jaaha, ja sitten asettaudutaan kauden tilaston mukaiseen järjestykseen, kiitos. Naisjuoksijamme ovat hurahtaneet joukolla esteisiin, joten lajia on kilpailtu niin paljon että kyvyt on jo mitattu. Positiivinen yllätys oli Johanna Lehtisen selvä EM-rajan alitus Joensuussa. Richardsson ja Hukka jäivät rajasta karnevaaleilla vain puolitoista sekuntia. Heistä Richardsson alittanee rajan nyt, jos tähdet (tai siis aurinko) on kohdillaan ja Sandra antaa vetoapua. Hukka ja Vainio ovat vastikään palanneet Eugenesta, joten aikaero ja lievä epäonnistuminen nuorten MM-kisoissa verottanevat suorituksia. Oona Kettunen ei ole tällä kaudella vielä esteitä juossut ja tuskin juoksee nytkään.
1. Sandra Eriksson (1,1)
2. Johanna Lehtinen (2,2)
3. Camilla Richardsson (3,4)
4. Minttu Hukka (4,5)
5. Janica Mäkelä (5,6)
Oona Kettunen (-,3)
6. Emma Hyyppä (7,9)
7. Sofie Lövdahl (8,8)
8. Alisa Vainio (6,7)
Mira Tuominen (-,10), Viivi Rantanen (-,11), Pihla Hokkanen (-,12)