Sananvapauden rajamailla

Jokin aika sitten Hesari totesi ”radikaalioikeiston” pyrkivän tuomaan suomen kieleen ajatteluun vaikuttavia sanoja. Esimerkkeinä mainittiin ”vihervasemmisto”, ”maahanmuuttokriittisyys” ja ”haittamaahanmuutto”. Keskimmäisestä en ole ollenkaan varma, onko se lähtöisin sieltä mitä Hesari ”radikaalioikeistolla” tarkoittaa, mutta kaksi laitimmaista kylläkin. Jälkimmäisen yleistymisestä kannan ylpeänä osan vastuusta. En sitä keksinyt, mutta aloin viljellä sitä järjestelmällisesti kymmenisen vuotta sitten blogissani. Pian sen jälkeen sana ”haittamaahanmuutto” yleistyi aina vaalimainoksiin asti.

Kyllä, tätä tapahtuu. Mutta huomautettakoon, kuka aloitti. Kuulostavatko seuraavat sanat tutuilta:
- sukupuolenkorjaus: siis muokataan kieltä siten että sanaa ”sukupuolenvaihdos” ei saa enää käyttää, vaan ajatuksena on se että syntymässä saatu sukupuoli olisi virheellinen.
- tasa-arvoinen avioliitto: kaapataan sana ”tasa-arvo” ajamaan homoliittoja, sillä kukapa haluaisi tasa-arvoa vastustaa.
- mikroaggressio: eli jotakin normaalia käytöstä joka sitten tulkitaan aggressiiviseksi, yleensä tavalla johon liittyy seuraava käsite.
- piilorasismi: tästä totesinkin jo aikapäiviä sitten, että piilorasismia vaarallisempaa on ainoastaan näkymätön rasismi, jota ei voi havaita millään tavalla. Piilorasismin sentään pystyy kuvittelemaan.
- käänteinen rasismi: eli valkoisiin kohdistuva rasismi, ks. Zimbabwen historia itsenäistymisen jälkeen hyvänä esimerkkinä. Ennen sanottiin, että kun valkoinen lyö mustaa, se on rasismia mutta kun musta lyö valkoista, se on kulttuuriero. Nykyään jälkimmäinen on käänteistä rasismia eli jonkinlaista edistystä on myös vihervasemmiston lanseeraama termi tuonut.
- paperiton: yhtään ainoaa paperitonta ei ole olemassa muuten kuin omasta halustaan. Joka ainoa saa viranomaisille ilmoittautumalla paperin, jossa käsketään painua pois Suomesta. Aika moni on tällaisen jo saanutkin eli he eivät ole missään nimessä paperittomia.

Se vain ottaa joskus koville kun joutuu maistamaan omaa lääkettään.
Pistetään vielä suolaa haavoihin ja todetaan, että tämän ”radikaalioikeiston” (arvatkaa muuten huviksenne millä puolella poliittista kenttää tämäkin uudissana on kehitetty) lanseeraamat uudissanat todellakin ”pyrkivät tuomaan suomen kieleen ajatteluun vaikuttavia sanoja”, kuten Hesari pelkäsi. Vihervasemmiston lanseeraamat uudissanat taas pyrkivät täsmälleen päinvastaiseen eli lamaannuttamaan ajattelun.

Pienistä voitoista huolimatta on ikävä kyllä todettava, että vihervasemmisto hallitsee ilmatilaa mediaylivoimansa takia. Esimerkkinä vaikkapa kuva tuoreesta lukion äidinkielen oppikirjasta. Lukion oppimäärä alkaa suomalaisten kansalliseepoksen Kalevalan esittelyllä ja katsokaapa mikä koko sivun kokoinen kuva sen aloittaa:

Tämä ilmeisesti liittyy Kalevalaan siten, että neekerillä on Kalevala-koru. Mikä luultavasti tekee hänestä sopivamman valinnan kuvitukseen kuin Elovena-tytöstä.

Lohduttavaa asiassa toki on se, että kyseisen kirjan tekijöiden ammattitaidosta ja yleissivistyksestä kertoo parhaiten seuraava kuva ja kuvateksti:

Että MM-kisojen 1500 metrin estejuoksu… sitä matkaa eivät juokse kuin 14-15 -vuotiaat juniorit.

Mutta itse asiaan. Onneksi tämä propaganda on niin läpinäkyvää, että sille nauravat naurismaan aidatkin. Neekeristä ei tehdä suomalaista sillä että kaulaan ripustetaan suomalainen koru.
Itse sana ”neekeri” on nykyään loukkaava. Eipä jäisi paljon jäljelle ennen vuotta 1980 painetuista kirjoista, jos kaikki missä se esiintyy poltettaisiin Kristalliyön tapaan roviolla. Ennen saatiin sentään asioista puhua niiden oikeilla nimillä ja jos ette usko, niin katsokaapa mitä syksyn 1929 ylioppilastutkinnon reaalikokeessa kysyttiin:

Tehtävä IV/3.

Voi myös pohtia, miksi ”neekeri” on muuttunut kielletyksi ja miksi sen korvannut ”musta” on vaihdettu ”afrosuomalaiseksi” ja mitä mahtaa tämän jälkeen olla luvassa kun sillekin saadaan jostain sattuneesta syystä negatiivinen kaiku. Sana ”neekeri” on suomen kielessä täysin neutraali. Sen loukkaavuutta perustellaan siksi, että muissa kielissä siitä johdetut sanat ”negro” ja ”nigger” ovat loukkaavia, kuten on myös suomen kieleen jälkimmäisestä väännetty ”nekru” – tosin ei sekään aina kuten Aku Ankka vuodelta 1974 todistaa:

Muista kielistä tulleen vaatimuksen perusteella suomalaisten pitäisi vaatia useimpien muiden kielten vaihtamaan sikäläiset ”Venäjää”, ”venäläisiä” ja ”venäjän kieltä” tarkoittavat sanat joksikin muuksi, koska suomen kielessä ”ryssä” on haukkumasana. Niinpä englannissa ei saisi käyttää sanaa ”Russia”, saksassa ”Russland” eikä varsinkaan ruotsissa ”Ryssland”.

Onneksi Hesari jatkoi suomalaisten valistamista tekemällä gallupin aiheesta mikä on suomalaisten mielestä hyväksyttävää. Tutkimuksessa kysyttiin mm.: "Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu rasismista. Mitkä seuraavista teoista ovat mielestäsi hyväksyttäviä?" Tätä seurasi lista toteamuksia, lopussa suluissa väitteen hyväksyvien prosenttiosuus:
- Vaatia parannuksia naisten asemaan islaminuskoisissa maissa (63)
- Vaatia, että Suomeen tulevat ulkomaalaiset eivät rasittaisi Suomen julkista taloutta (39)
- Vaatia, että Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennetään (34)
- Vaatia rajoituksia sille, miten uskonto voi näkyä yhteiskunnassa (30)
- Vaatia, että Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrää ylipäätään vähennetään (28)
- Arvostella muiden kuin oman uskontonsa määräyksiä tai tapoja (20)
- Perustella suomalaisen yhteiskunnan ongelmia liian suurella ulkomaalaistaustaisten osuudella (17)
- Vaatia, että turvapaikanhakijoita ei oteta Euroopan ulkopuolelta (16)
- Selittää ulkomaalaistaustaisten tekemiä seksuaalirikoksia heidän kulttuurillaan (12)
- Vaatia, että Suomi pysyisi etnisesti mahdollisimman yhtenäisenä (12)
- Vaatia pääsevänsä sellaisen lääkärin hoidettavaksi, jonka nimi ei kuulosta ulkomaalaiselta (9)
- Palkata avoimeen työpaikkaan työntekijä hänen ihonvärinsä tai taustansa perusteella (5)
- Perustella suomalaisen yhteiskunnan ongelmia suomalaisten geeniperimällä (4)
- Valikoida asiakkaita ravintolaan ihonvärin tai taustan mukaan (3)
- Nimitellä ihmistä tämän ihonvärin tai taustan vuoksi (1)

Jo alkuperäinen kysymys oli itsessään johdatteleva. Ensimmäinen lause "Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu rasismista.” oli jatkon kannalta turha ja olemassa vain siksi, että vastaaja pelästyisi tuomitsemaan jatkokysymykset. Jos tutkimuksesta olisi haluttu neutraaleja ja luotettavia tuloksia, olisi vallan hyvin riittänyt kysyä se varsinainen kysymys eli ”Mitkä seuraavista teoista ovat mielestäsi hyväksyttäviä?"
Kaikkein vaarallisinta tutkimuksessa oli kuitenkin väitteiden muotoilu. Lähes kaikki alkoivat sanoilla ”Vaatia, että…”. Semanttisessa mielessä väitteen hyväksymättömyys tarkoitti sitä, että itse vaatimuksen esittäminenkin olisi kielletty. Jos tämä ei ole sananvapauden rajoittamista, niin mikä sitten on?
Tutkimuksen mukaan vain 34 % on (esimerkkitapaus) sillä kannalla, että olisi hyväksyttävää ”vaatia, että Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennetään”. Oikeampi väite olisi ”vähentää Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää”.
Kuvitellaan että tällaisen vaatimuksen esittäminen tehtäisiin laittomaksi, kuten tutkimuksen mukaan 66 % haluaisi (toki suurin osa – ainakin toivottavasti – ei tajunnut näiden kahden väitteen eroa ja luuli vastaavansa siihen mitä ei kysytty). Silloin olisi laitonta ehdottaa maahanmuuton vähentämistä. Tämä olisi aika lailla sama, jos ehdottaisi 80 km/h nopeusrajoituksen muuttamista 100 km/h rajoitukseksi ja saisi tämän ääneen sanomisesta ylinopeussakot.

Koko rasismivouhotuksen tarkoitus on luonnollisesti median hyökkäys perussuomalaisia kohtaan. Tässä on valitettavasti todettava, että perussuomalaiset pelaavat median ehdoilla puolustautumalla heidän laatimillaan säännöillä.
Huomattavasti parempi taktiikka olisi osoittaa, että tiukka maahanmuuttopolitiikka ja pakkokäännytykset ovat myös maahanmuuttajien etu. Siis niiden maahanmuuttajien, jotka ovat kunnollisia ja sopeutuvaisia. Rasismi kun ei yleensä aiheudu vierauden tunteesta vaan kokemuksista. Kun tiettyjen väestöryhmien todennäköisyys syyllistyä raiskauksiin on kaksikymmenkertainen ja suurin osa harvoista työllistyneistä puuhastelee oman äidinkielensä tulkkina tai väestöryhmäänsä kohdistuvassa sosiaalityössä, niin on suoranainen ihme että rasismi on niinkin olemattoman vähäistä kuin on.
Jotain toistakymmentä vuotta sitten jouduin työtehtävissä joskus tekemisiin parikymppisen eräästä arabimaasta lähtöisin olevan naisen kanssa. Sain hänestä positiivisen vaikutelman, hoiti hommansa luotettavasti ja taitavasti. Ajattelin että jos tällaisia olisivat kaikki tuolta tulevat tai edes suurin osa, niin eipä olisi mitään ongelmia. Vaan tämä onkin ainoa positiivinen kokemus kyseisestä ilmansuunnasta lähteneiden osalta. (Vuosia myöhemmin olisin voinut potkaista itseäni, kun tajusin vasta sitten hänen etunimestään, että mitä ilmeisimmin kyseessä olikin maan kristittyyn vähemmistöön kuuluva nainen eikä muslimi, vaikka olisi se pitänyt pukeutumisestakin arvata.)

Kovin usein ”rasismissa” ei ole kyse ennakkoluuloista, vaan ennakkoarviosta, joka perustuu aiempiin kokemuksiin. Jos kenelle tahansa sanotaan, että ”tuossa huoneessa on kaksi entistä huippu-urheilijaa joista toinen on koripalloilija ja toinen on jalkapalloilija”, kävelee paikalle ja siellä on yli kaksimetrinen ja alle 160-senttinen hemmo, niin eiköhän ennakkoarvio ole varsin helposti arvattava. On varsin epätodennäköistä että toinen heistä sattuu olemaan Peter Crouch ja toinen Muggsy Bogues.
Jos tietyistä kulttuureista tulevien ja tietyn näköisten ihmisten kohtaamisesta on suhteettoman paljon huonoja kokemuksia, ennakkoarvio on ymmärrettävästi negatiivinen. Tämä ei ole rasismia. Rasismia on se, jos ennakkoarvion vääräksi osoittautumisen jälkeenkään näkemys ei muutu.
Juuri tämän takia tiukka maahanmuutto- ja palautuspolitiikka on kunnollisten maahanmuuttajien etu. Negatiivisten kokemuksien vähäisyys on paras lääke rasismia vastaan, niiden vallitsevuus ruokkii rasismia.

Liberaali paniikki totuutta vastaan näkyy suorastaan huvittavalla tavalla. Vuorisaarnaa lainaten ei nähdä malkaa omassa silmässä, kun haittamaahanmuuttoa ajetaan tyyliin käärmettä pyssyyn. Pelätään kansanmurhaa – joka muuten olisi erityisen absurdi ajatus mikäli maahanmuuttopolitiikka olisi järkevää – ja luetellaan lista jolla kansanmurha etenee vaiheittain. Linkin jutussa kerrotaan kuinka tämä tehtiin juutalaisten kohdalla ja pohditaan kuinka sama tapahtuisi nykypäivänä maahanmuuttajaryhmien kanssa. Piruillaanpa hieman ja vaihdetaan tilalle ”kansallismieliset” ja katsotaan, kuinka pitkälle suvaitsevaisto on edennyt tässä kansanmurhassaan.
1. Luokittelu. Luodaan jako ”meihin” ja ”heihin” – niihin toisiin, joita pitää vihata. Luokittelu voidaan tehdä kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tai joidenkin stereotyyppisten ominaisuuksien perusteella. Jep. Poliittinen kanta oikeuttaa syrjintään, esimerkiksi julkisiin virkoihin on aika turha pyrkiä.
2. Symbolisointi: vihan ja syrjinnän kohteet merkitään näkyvästi. Daavidin tähti on tästä hyvä esimerkki. Ei. Tätä ei toistaiseksi ole tapahtunut.
3. Diskriminaatio. Hallitseva ryhmä kiistää syrjityltä ryhmältä kansalaisoikeudet ja joskus myös kansalaisuuden. Nürnbergin rotulait olivat juuri tällaista diskriminaatiota. Neutraali. Pyrkimystä tähän suuntaan on, mutta vielä ei ole aktiivisesti kansallismielisiä erotettu työtehtävistään.
4. Dehumanisaatio – ihmisyyden kiistäminen. Natsit kutsuivat juutalaisia ”tuholaisiksi”. Jep. Tätähän on netti pullollaan – persujen äänestäjät ovat enintään puoli-ihmisiä.
5. Järjestäytyminen. Kansanmurhat ovat aina suunniteltuja. Niiden tekijöillä on organisaatio. Vihahallinnot kouluttavat ja indoktrinoivat pyövelinsä toteuttamaan kansanmurhan. Jep. Virkakoneisto on – ainakin virallisesti – suvaitsevaiston hallussa ja jos ette usko, niin katsokaa mikä joukkorääkyminen seuraa jos joku kunnanjohtaja esittää suomalaiskansallisen näkemyksen.
6. Polarisaatio, jota luodaan voimakkaan propagandan avulla. Natsi-Saksa levitti juutalaisvihaa propagandalehdistön, elokuvien ja valtakunnanradion avulla. Jep. Katsokaapa mediaväen puoluekantajakaumaa.
7. Valmistautuminen. Kansanmurhan suunnittelu etenee käytäntöön. Valmistautumista peitellään valheellisin, salailevin ja eufemistisin viestein: hallitseva ryhmä puhuu ”lopullisesta ratkaisusta” tai ”itsepuolustuksesta”. Ei. Toistaiseksi Suomen etua ajavien ryhmien kannatus ei ole ollut riittävän suurta, että tähän olisi menty – ehkä on toki varauduttu. Uuskieli sen sijaan on jo käytössä, kuten tässäkin jutussa todettiin.
8. Vaino. Uhreiksi valitut joutuvat tappolistoille tai heidät eristetään leireille ja gettoihin. Joukkomurhat alkavat. Neutraali. Onhan näitä fantasialistoja, mutta ei niitä oteta vakavasti.
9. Eksterminaatio, joukkotuho. Uhrit otetaan tarkoituksellisesti suunniteltujen ja järjestelmällisten murhakampanjoiden kohteiksi. Ei. Ja tätä on vaikea uskoakaan, sillä toinen puoli omistaa 90 % aseista ja toinen puoli ei tiedä kummassa vessassa pitäisi käydä.
10. Kieltäminen. Tekijät ja joskus myös heitä seuraava sukupolvi kiistävät syyllistyneensä rikoksiin. Todistusaineistoa tuhotaan ja todistajia uhkaillaan. Ei. Tämä voi tietysti tapahtua vasta jälkeenpäin.

Tilanne on siis 4 – 2 – 4. Mikä on huomattavasti pidemmällä kuin tämän median pelkäämän ”kansanmurhan” suhteen. Tämä vaino kohdistuu ihmisiin, jotka ovat suomalaisia. ”Liberaalit” ovat siis valmiita demonisoimaan, vaientamaan ja jopa riistämään ihmisoikeudet vastustajiltaan. Kun taas tämä ”radikaalioikeisto” haluaa rakentaa Suomesta vauraan, menestyvän ja turvallisen maan – myös liberaaleille. Ja on tajunnut, että tämän tavoitteen esteenä on haittamaahanmuutto.