Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 23. kesäkuuta 2018

Uusinta: Korkeimmat kunnat

Lukijalle: Juhannuksen kunniaksi nostetaan lippu salkoon ja maantiedeuusinnoissa isänmaallisessa hengessä luetellaan Suomen korkeimmat kunnat. Kovasti valitettavaa on, että alkuperäisen jutun kommenteissa vinkattu ansiokas luettelo on poistunut netistä. Ja minä hölmö en mennyt ottamaan siitä edes kopiota:

Suomessa ei tunnetusti ole korkeita vuoria, mutta siitä huolimatta on kummallista, ettei mistään löydy tietoa eri kuntien korkeimmista kohdista. Ehkä tällaisen listan koostamisessa ei ole liiemmin järkeä kuntarajojen muuttuessa nykytahdilla. Silti olisi mielenkiintoista nähdä listaus Suomen sekä nykyisten että entisten kuntien korkeimmista kohdista. Tässä sentään kymmenen Suomen kuntien korkeuslistalla ylimmäksi yltänyttä kuntaa ja pari muutakin alaan liittyvää listausta.

1. Enontekiö, Halti, 1323 m
Enontekiön Kilpisjärvellä sijaitsevat Suomen kaikki suurtunturit, laskutavasta riippuen neljättäkymmentä Suomen korkeinta, mm. kaikki noin viisitoista yli tuhatmetristä.
Haltitunturi on Suomen korkein kohta, mutta ei korkein tunturinhuippu. Korkein kohta sijaitsee noin 80 metriä Suomen korkeimmasta kohdasta (1323,6 m) itään, 30 metriä Norjan puolella rajaa. Sen korkeus 1328 metriä on usein ilmoitettu vanhoissa lähteissä virheellisesti Suomen korkeimmaksi kohdaksi. Tarkalleen ottaen Haltitunturi on osa suurempaa tunturimassiivia, jonka korkein kohta Raisduattarhaldi (1365 m) sijaitsee pari kilometriä Suomen korkeimmasta kohdasta pohjoiseen. Haltille kiipeäminen ei ole vaikeaa, vaikka vaatiikin Suomen puolelta lähtevältä hyväkuntoiselta tallaajalta kesäaikaan noin kolmen päivän menomarssin ja luonnollisesti yhtä pitkän paluun. Kevättalvella hyvällä kelillä selviää nopeammin. Valitettavasti tunturinhuipulle pääsee myös moottorikelkalla ja kesäaikaan päivämatkan päähän sekä vesitasolla että helikopterilla. Varsinainen nousu ei ole erityisen jyrkkä ja on nykyään merkityllä reitillä. Rajapyykillä on vieraskirja, jonne merkittiin sadastuhannes nimi kevättalvella 2011. Ensimmäinen oma merkintäni on järjestysnumeroltaan kaksitoistatuhatta ja risat, tehty iän ollessa vielä yksinumeroinen. Ja reilulla pelillä, eli omin jaloin Kilpisjärveltä ja takaisin reppua kantaen.
Maisemat Haltilla ovat kyllä komeat, mutta parempia etsivälle voi suositella korkeinta Suomen puolella sijaitsevaa huippua eli Ridnitsohkkaa, korkeutta 1317 m. Haltilla on joka puolella korkeampia tai lähes yhtä korkeita tuntureita, mutta Ridnitsohkkalta näkymät itään ovat mahtavat eikä muuallekaan huonot. Lisäbonuksena tunturilla on ainakin ennen ollut Suomen ainoa jäätikkö, joka havaittiin pysyväksi sellaiseksi vasta 90-luvun puolivälissä. Paikalla käydessä huomaa kyllä eron normaaleihin lumenviipymiin.
Joissakin lähteissä Ridnitsohkkaa pidetään osana Haltin tunturimassiivia, jolloin Suomen puolen korkein täysin itsenäinen tunturi olisi Kovddoskaisi, 1242 m. Jättimäinen, noin 16 neliökilometrin massiivi on vaikeampi valloittaa kuin kenties mikään muu huippu Suomessa. Kolmelta puolelta sitä suojaavat jyrkät ja mahtavat korkeuserot, neljännelle taas on pitkä ja kivikkoinen kiertomatka. Yleisimmin käytetty nousu on Riimmajärveltä, josta kahden kilometrin matkalla kertyy noin 570 metriä nousua - Suomen suurin suhteellinen korkeusero. Ilman vuorikiipeilyvarusteita ylös pääsee vain kurua pitkin jyrkänne kiertäen. Toiselta puolelta Pitsusjärven suunnalta ei kannata yrittää muiden kuin elämäänsä kyllästyneiden, uskokaa sieltä kerran kiivennyttä.

2. Muonio, Pallastunturi, 809 m
Korkein ei Enontekiöllä sijaitseva tunturi on Muonion seitsenhuippuinen Pallastunturi, jonka korkein laki Taivaskero ylittää ainoana Enontekiön ulkopuolisena huippuna 800 metrin rajan. Pallastunturi on kuitenkin Enontekiön suurtuntureita mahtavampi siinä mielessä, että sen prominenssi on Suomen suurin, ainoana 500 metriä ylittävä. Tunturin hallitsevuuden alueellaan huomaa mahtavista näkymistä joka suuntaan. Kiipeäminen on helppoa, koska autolla pääsee vain kolmen kilometrin päähän, hiihtohissillä puolentoista kilometrin ja vähän reilun sadan metrin korkeuseron päähän. Korkein kohta Taivaskero on myös tunnettu siellä tapahtuneesta vuoden 1952 olympiatulen sytyttämisestä.

3. Kolari, Yllästunturi, 719 m
Yllästunturi on tämän listan tuntureista selvästi helpoimmin "valloitettava". Hiihtohissi vie perille asti. Ilmankos ei ole tullutkaan siellä koskaan käytyä. (Päivitys 23.6.2018: Nyt on tullut käytyä. Mutta ei millään perkeleen hissillä, vaan rehellisesti juoksemalla.) Tosin kolarilaisten mielestä Ylläs melkein sata metriä matalampana pesee Pallaksen ainakin äksönissä. Nimittäin silloin, kun Pallaksella vielä yritellään, niin Ylläksellä jo...

4. Sodankylä, Sokosti, 718 m
Itä-Lapin korkein mäki sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa ja vaatii kovakuntoiseltakin kahden päivän hiihdon tai kävelyn perille, mistä suunnasta sitten sinne yrittääkin. Useimmat nousevat Luirojärveltä, joka on itse asiassa noususuunnista rankin - kivikko alkaa jo varhain ja korkeuseroa on semmoiset 450 m, enemmän kuin mistään muualta. Nämä vaikeudet kompensoituvat nopeimmalla ja helpoimmalla menovaelluksella. Näkymät ovat hienot, tosin tunturialue etelän suuntaan käytännössä loppuu Sokostiin. Tunturinäkymiä korkeammalle arvostavat pitävät muutama kilometri pohjoiseen sijatsevaa Ukselmapäätä anteliaampana ja itse asiassa rankempana kiivettävänä. Onkohan tuolla kakkossijalla jokin taika, kun myös Suomen toiseksi korkein on kovempi kuin korkein ja koko maailman toiseksi korkeimpaan vuoreen K2:een verrattuna Mount Everest on päiväkävely?

5. Petsamo, Joutsenpää, 716 m
Saariselän alueen massiivisin tunturi on mahtava seitsenhuippuinen Joutsenpää, joka häviää korkeudessa Sokostille vain parilla metrillä. Tunturin lähialueet ovat koskemattomuudessaan - ei porotaloutta eikä juurikaan liikkujia - huikeaa luontoa. Harvojen tietämä fakta on, että jatkosodan jälkeen porot pyrkivät karkailemaan Petsamon antoisille jäkälälaitumille ja poromiehet hakivat niitä sieltä pois Neuvostoliiton rajavartijoiden saattamana. Näitä reissuja tehtiin ainakin 70-luvulle asti, kunnes poroaidat muuttuivat paremmin pitäviksi metalliverkoiksi.

6. Utsjoki, Guivi, 640 m
Suomen pohjoisimman kunnan korkein kohta jäi Kevon luonnonpuiston laajennuksen myötä sen rajojen sisäpuolelle. Kesäaikaan tunturille pääsee siksi vain merkittyä polkua pitkin, talvella liikkuminen on vapaata. Vaikka Kevon kanjoni on tunnettu jyrkistä seinämistään, ovat Guivin rinteet melko loivat ja reitti helppokulkuinen. Pohjoisen sijainnin takia tunturipaljakka alkaa jo hyvin matalissa korkeuslukemissa ja Paistunturien seudun avonaisuus muodostaakin suurimman haasteen tuulisella säällä.

7. Salla, Sallatunturi, 636 m
Kaksilakisen tunturin korkeampi huippu voittaa muutamalla metrillä keilamaisen, erikoisen muotoisen Sorsatunturin (628 m) ja pitää siksi hallussaan Sallan kunnan korkeusennätystä. Tunturilla oli runsaasti hiihtomatkailua 1930-luvulla ja siellä pidettiin alppihiihdon ensimmäiset SM-kilpailut 1937. Sota tuhosi suunnitelmat matkailukeskuksen rakentamisesta. Nykyisin Sallatunturiksi nimitetään Sallan Pyhätunturia, alkuperäiseen verrattuna säälittävää 478-metristä nyppylää.

8. Savukoski, Talkkunapää, 635 m
Savukosken kunnan koillisnurkkaus kurottaa niukasti Saariselän tunturialueelle, jossa se kohtaa Petsamon, Sodankylän ja Savukosken yhteisellä rajapyykillä Talkkunapään. Tämän listan tuntureista Talkkunapää on alueellaan vaatimattomin, koska sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee useita korkeampia tuntureita. Rajavyöhykkeellä sijaitsevalle huipulle ei ole tavallisella tallaajalla asiaa, mutta seutu on jostain syystä kiinnostanut geologeja.

9. Kittilä, Lainiotunturi, 613 m
Kittilän kunta jää tuntureidensa korkeudessa pahoin naapuriensa Kolarin ja Muonion varjoon. Sieltä tunnetaan lähinnä Levi hiihtokeskuksensa ja Aakenustunturi erikoisen muotonsa takia. Kunnan selvästi korkein kohta on kuitenkin louhikkoinen Lainiotunturi, joka sekin sijaitsee Muonion rajalla.

10. Inari, Morgam-Viibus, 600 m
Suomen pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin kunta on Inari. Kaikki muut kunnat Sodankylää lukuun ottamatta ovat alaltaan alle puolet Inarista. Tähän nähden on melkoinen yllätys, että kunnan korkein tunturi Morgam-Viibus yltää niukin naukin 600 metrin korkeuteen. Itse asiassa kaikissa vanhoissa lähteissä korkeudeksi mainitaan 599 m, mutta uusimmat mittaukset ovat paljastaneet tarkempaa tietoa. Tunturi on muilta rinteiltään loivahko ja helpponousuinen, mutta luoteessa korkeuseroa Morgamjärveltä kertyy parin kilometrin matkalla lähes 450 metriä. Rinteen muodon takia läheistä Lemmenjokea ei liiemmin näy, mutta muuten näkymissä ei ole valittamista.

Listan ulkopuolelta on mainittava heti seuraavana kuntana Kuusamo, jonka korkeusennätys on Nuorusella, 577 m. Kyseessä on samalla Suomen ennätys Lapin ulkopuolella. Nuoruselle noususta kertoo yksi suomalaisen eräretkeilyn pioneereista, Kaarina Kari, kirjassaan Haltin valloitus hauskan tarinan. Naisryhmän kysyessä paikalliselta asukkaalta, ovatko kyläläiset kiivenneet useinkin Nuoruselle, tämä katsoi hämmentyneenä ja kummasteli, miksi ihmeessä sinne pitäisi kiivetä. Kuusamon toiseksi korkein tunturialue on Rukatunturin alue, jossa ihmetyttää se, että kaikissa vanhoissa lähteissä Rukatunturia korkeammaksi on ilmoitettu läheinen Valtavaara, kun taas nykyään Rukatunturin 492 metriä on muuttunut 500 metriksi.
Kahdenneksitoista korkein kunta on myös mainittava, koska se on ensimmäinen jaettu sijoitus. Pelkosenniemen ja Kemijärven kuntien raja näet kulkee 538-metrisen Pyhätunturin laen kautta. Muita 500 metriin yltäviä kuntia Suomessa ei ole.

Samalla vaivalla tuli selvitettyä Suomen kuntien matalimpia pisteitä. Seuraavassa kymmenen korkeinta kuntaa matalimman pisteensä mukaisessa järjestyksessä. Karttojen epätarkkuuden takia useissa tilanteissa on joutunut tyytymään korkeuskäyrien lukemiseen, joten niissä tapauksissa on ilmoitettu ehdoton minimikorkeus, oikea on enintään viisi metriä korkeampi.
Matalimmat pisteet:
1. Enontekiö, min 245 m
2. Salla, min 160 m
3. Muonio, 154 m
4. Savukoski, min 150 m
5. Taivalkoski, min 150 m
6. Kuhmo, 147 m
7. Pelkosenniemi, min 145 m
8. Suomussalmi, min 145 m
9. Kittilä, min 135 m
10. Hyrynsalmi, 135 m

Entä mitkä sitten ovat suurimmat korkeuserot yksittäisen kunnan sisällä eli kunnan maksimi- ja minimikorkeuksien erotus? Tässä minimikorkeus on otettu suurimman mahdollisen minimikorkeuden mukaisesti, ettei tulisi ainakaan liioiteltua.
Suurimmat korkeuserot:
1. Enontekiö, 1323 - max 250 = 1073 m
2. Petsamo, 716 - 0 = 716 m
3. Muonio, 809 - 154 = 655 m
4. Utsjoki, 640 - 13 = 627 m
5. Kolari, 719 - 99 = 620 m
6. Sodankylä, 718 - max 112 = 606 m
7. Inari, 600 - 59 = 541 m
8. Savukoski, 635 - max 154 = 481 m
9. Kittilä, 613 - max 137 = 476 m
10. Salla, 636 - max 163 = 473 m
Merenrantakuntien ylivoimainen ennätys onkin Petsamolla, yksikään toinen Suomen merenrantakunnista ei yltäne yli 200 metriin. Seuraavana listalla lienee Tornio, jonka korkein kohta on noin 185 metriä.

Suomen matalinta kuntaa en lähtenyt selvittämään. Kova ehdokas tittelinhaltijaksi on Kaskinen, jonka korkein kohta lienee 15-20 m merenpinnan yläpuolella. Kaikilla pienilläkin saaristokunnilla kun on yleensä jokin yllättävän korkea merestä nouseva kukkula. (Lisäys 23.6.2018: Suomen matalin nykykunta on Kaskinen, korkein kohta 15,6 metriä merenpinnan yläpuolella. Mutta ennätys on 1973 lakkautetulla Björköbyllä, 11,3 metriä, lienee maannouseman ansiosta nykyään noin 11,7 m).

10 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Nämä maantietopläjäykset ovat mukavia uusintoinakin. Pieni vinkki: Jos haluaa katsella niitä Suomelta pöllittyjä Sallatuntureita niin Sallassa Onkamon näköalapaikalla se onnistuu hyvin:

http://loma.salla.fi/fi/eramaa/kayntikohteet-_nahtavyydet/luontokohteet/onkamon_nakoalapaikka/

Kumitonttu kirjoitti...

Suomi on tasamaantallaajalle mukava paikka elää. Ennen kuin kunnolla opittiin tekemään tunneleita, Alpit olivat köyhää aluetta. Muistan kun vielä 80-luvulla elintasoero Suomeen oli silminnähtävä. Vasta viimeisen 10 vuoden aikana ero on suorastaan revennyt meidän tappioksemme.

Suomalaisen luonnon rauha on paradoksaalisesti uhattuna jos siitä tehdään matkailuvaltti. Toisin kuin Alpit, meidän Lappimme ei kestä miljoonia turisteja.

Ei nyt liittynyt kirjoitukseesi kuin mutkan kautta, mutta tuli pohdittua vuoriston merkitystä kansakunnalle. Suomessa varmaan alavat suoalueet ovat jättäneet merkittävän jäljen identiteettiimme. Varsinkin Oulu-Viipuri linjan pohjoispuolella olevat ovat suoihmisiä, suomalaisia.

Jaska Brown kirjoitti...

Yrjöperskeles: Joo, noita Venäjän toistaiseksi miehittämiä Sallatuntureita on tullut katseltua.

Kumitonttu: Suomalaisen luonnon rauha on paradoksaalisesti uhattuna jos siitä tehdään matkailuvaltti. Toisin kuin Alpit, meidän Lappimme ei kestä miljoonia turisteja.
Tässä on erittäin tärkeä pointti. Viime aikoina on uutisissa näkynyt joitakin juttuja Suomesta luonnon rauhaa hakevista superrikkaista. Resurssit tulee suunnata näihin eikä massaturismiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Jaskalle taasen perehtyneisyydestä. Mielenkiintoista luettavaa kaiken maailman p****journalismin seassa asialleen omistautunut tyylisi, joka ei petä. Aina on mukava lukea juttujasi.

Mutta voi, turismihan toimii juuri niin, että ne "superrikkaat" spottaavat tuntemattomia paikkoja, ja sitten levittävät sanaa houkutellen massaturismia paikalla. Jos Lappiin alkaa virrata rahaa, siinä punnitaan og-suoväen moraali. Meneekö raha luonnon edelle, mitäpä luulette?

Kumitonttu päätyikin täysin logiikkansa mukaisesti, tosin mutkan kautta, itse aiheesta suoraan suohon. Siinä jäi Jaskankin korkeuserotilastot kakkoseksi, kun tultiin vuorenhuipulta suohon. Itse putosin.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Pahoittelut tuossa edellä asiattomasta piruilustani.

Jaskaa arvostan kirjoittana paljon. Kumitontunkin tyyli on lyömätön sekin. Olen usein kirjoitusten sisällöstä eri mieltä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että kirjoittajina ja jopa ajattelijoina arvostan molempia!

Joten pahoittelut vielä mölyämisestäni.

Anonyymi kirjoitti...

Pienenä anekdoottina mainittakoon että Suomen tasaisimmassa maakunnassa, Pohjanmaalla, lienee eniten vuoriksi kutsuttuja nyppylöitä.

Terho Hämeenkorpi kirjoitti...

Joo, Jaskan blogit ovat erinomaisia. Noilla huipuilla on monella tullut meikäläinen käyneeksi. Myös eteläisemmillä, nimittäin Suomessa. Anonyymi antoi mukavan vihjeen
Etelä-Suomen vuorista. Esim. Isojoen Lauhanvuori on "Satakunnan Lappia". Just tuumin, että kannattaisko tuonne varsinaiseen Lappiin lähteäkään, mutta toisaalta: Junalippu tuli jo ostetuksi ja toisaalta: Lauhanvuorta olen kulkenut noin vajaat sata vuotta.
Mutta ehkä kaikki eivät?

Jaska Brown kirjoitti...

Ano 1: Suomen hintatasolla voidaan hoitaa se ettei tässä massaturismikohteeksi ruveta...

Ano 2: Niinpä, Lapissa ei ole vuoria mutta Etelä-Suomessa on.

Terho Hämeenkorpi: Hyvää matkaa!

TapsaK kirjoitti...

Kainuussa Puolangalla on kunnan pinta-alaan nähden eniten vaaroja Suomessa. Näin ollen Puolanka on Suomen vaarallisin kunta.

Jaska Brown kirjoitti...

TapsaK: Tunnetusti Kainuu ja Pohjois-Karjala ovat Suomen vaarallisimpia maakuntia. Puolangassa minua on aina naurattanut kunnan nimi: Puo-lanka. Ei vaadita kovin paljon kieroutunutta mielikuvitusta, kun voi kuvitella kunnan vaakunaksi tamponin narun.