Lisäys 24.7.2017: Tom Kärnä tiivisti blogissaan tämän kirjoituksen oleellisen sisällön.
Lapsena minulla oli usein tapana ottaa hyllystä se Mitä-Missä-Milloin, jonka Maat ja kansat –osiossa oli tilastotiedot maailman itsenäisistä valtioista. Ne olivat aina kirjoissa muutaman vuoden välein ja muistan edelleen ulkoa, mikä vuosikerta piti aina poimia, jos halusi uusimmat tiedot. Katselin maiden pinta-aloja ja väkilukuja, mietin millaista missäkin maassa on ja miksi kaikilla kansoilla ei ollut omaa maata.
Tuolloin minulle muodostui tietty käsitys siitä, miten maailmassa asioiden pitäisi olla: yksi maa, yksi kansa. Kaikkien samaa kieltä puhuvien ei tarvinnut olla samassa valtiossa, mikäli maantieteellinen ero (Iso-Britannia ja Australia) tai kulttuuriero oli liian suuri. Eikä jokaisella kansalla välttämättä tarvinnut olla omaa valtiota, mikäli kansa oli liian pieni (kolttasaamelaiset) tai asui liian lomittain toisen kansan kanssa. Tällöin vähemmistön asema tuli kuitenkin turvata.
Tämä perusajatus ei ole muuttunut mihinkään aikuisiälläkään, vaikka se on joiltakin osin täsmentynyt. Vasta jokin aika sitten keksin aatteelle nimen: globaalinationalismi.
Nationalismi tarkoittaa hyvin pitkälti samaa, mutta nykymaailmassa sillä on huono kaiku. Sen käsitetään viittaavan oman maan, kansan ja kulttuurin ylivertaiseen asemaan. Tässä vika on sanassa oman. Jokaisessa kulttuurissa on hyvät ja huonot piirteensä. Mikäli hyviä asioita on paljon ja ne ovat riittävän merkittäviä huonojen asioiden ollessa vähäisiä, kulttuuri on yleensä menestynyt, kunhan sillä ei ole ollut huonoa onnea.
Globaalinationalismi tarkoittaa sitä, että jokaisella kansakunnalla on oma kulttuurinsa, jonka mukaan he omassa valtiossaan elävät. Maassa maan tavalla – mikäli muuttaa toiseen maahan, on hyväksyttävä sen kulttuuri. Toki kulttuuri muuttuu ja jokainen kansakunta saa ottaa ja sen kannattaakin ottaa omaan kulttuuriinsa muissa kulttuureissa paremmin toimiviksi havaittuja palasia.
Samaan ajatukseen päätyi myös Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva tutkija Hesarin laajassa artikkelissa: Viime aikoina on puhuttu paljon kulttuurisesta omimisesta: siitä, millä tavoin valtaväestön on hyväksyttävää lainata muiden kulttuurien elementtejä. Jagne-Soreau pitää keskustelua asiasta erittäin tervetulleena ja tärkeänä.
Tämä on juuri sitä, mistä globaalinationalismissa on kyse: katsotaan mikä on muualla hyvää ja sovelletaan sitä mahdollisuuksien mukaan omassa maassa.
Ajattelin nuorena, että näinhän asioiden luonnollinen tila on. Jos nähdään, että naapurilla on systeemi A ja se toimii paremmin kuin meidän systeemimme B, niin otetaanpa A käyttöön. Ja jos ei välttämättä itse osata, niin naapurimaasta muuttaa vähän porukkaa paikalle ja opettaa kuinka homma toimii.
Tämä oli naiivia, lapsenomaista ajattelua. Todellisuudessa asiat menevät täsmälleen päinvastoin. Ei onnistuneista yhteiskunnista muuteta epäonnistuneisiin niitä parantamaan. Päinvastoin, epäonnistuneista muutetaan onnistuneisiin paremman elämän toivossa. Ja samalla ainakin osittain tuodaan mukanaan epäonnistunut kulttuuri. Jolloin maa X muuttuu pykälän huonommaksi Y:n pysyessä entisellään – tai todennäköisesti muuttuessa vielä huonommaksi, sillä luultavasti lähtijät ovat olleet sieltä yritteliäimmästä päästä.
Kulttuureilla on eroja. Jotkut kulttuurit ovat yksinkertaisesti huonompia kuin toiset. Kulttuurirasisti saa olla ja ennen kaikkea kannattaa olla täysin vapaasti. Pitää saada kaikessa rauhassa vapaasti sanoa, että suomalainen viinanjuontikulttuuri on huono piirre, jota tulee kehittää parempaan suuntaan. Tai sanoa, että islamilainen kulttuuri on epäonnistunut suunnilleen kaikessa mahdollisessa, joten jos sieltä muuttaa sivistyneeseen yhteiskuntaan, on siitä luovuttava.
Asioiden luonnollinen kehityssuunta on siis huonompaan päin, koska ihmiset pyrkivät elämään parempiin yhteiskuntiin, eivät muuttamaan omaa yhteiskuntaansa paremmaksi. Väestövirta käy siis väärään suuntaan, vähän kuin lietelantasäiliöstä olisi johdettu letku juomavesivarastoon. Tämän korjaamiseksi on työskenneltävä kaikin keinoin: juomavesivarasto on pidettävä puhtaana eli vähintäänkin asennettava kunnon suotimet ja mieluummin käännettävä virtauksen suunta.
Tähän toimiva ratkaisu on globaalinationalismi. Yksi maa, yksi kansa. Kansallisvaltiot ovat luoneet käytännössä kaiken edistyksen, joten systeemi on käytännön kokeessa toimivaksi todettu. Niinpä on luotava kansallisvaltiot, joiden välillä vallitsee keskinäinen kunnioitus. Minä voin iloita Tanskan menestyksestä. Tai Italian, Jemenin tai Burundin. Mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisin Suomeen asumaan tanskalaisia, italialaisia, jemeniläisiä tai burundilaisia, ainakaan mikäli he eivät halua sopeutua suomalaisille tavoille. Toki voimme ottaa heidän kulttuurinsa hyviä piirteitä vastaan: legot ovat hieno keksintö, pizza on hyvää ja arabi- tai afrikkalaiskulttuurissa… ööö… no, kai jotakin.
Samalla tavoin suomalaiset voivat muuttaa Tanskaan, Jemeniin, Vietnamiin tai Burundiin: mikäli he tuovat maahan positiivista kontribuutiota. Muussa tapauksessa pysykööt poissa, kuten Suomesta ne tanskalaiset, jemeniläiset, vietnamilaiset ja burundilaiset jotka eivät tuo positiivista kontribuutiota maallemme.
Globaalinationalismi mahdollistaa maiden eli kansojen ja kulttuurien keskinäisen, rauhanomaisen kilpailun. Maahanmuuton on oltava sallittua vain, mikäli vastaanottava kansakunta sen hyväksyy. Maassa asumisen on oltava luvanvaraista kaikille muille paitsi niille, joilla on maassa sukujuuret. Törttöilijät, joiden vanhemmat eivät ole maan syntyperäisiä kansalaisia ja jotka eivät halua omaksua asuinmaansa kulttuuria, voidaan karkottaa joko vanhempiensa kotimaahan tai mihin tahansa maahan, joka haluaa ottaa heidät vastaan. Karkotuskriteerinä voivat olla esimerkiksi rikos ja jonkin muun kuin maan virallisen uskonnon tunnustaminen. Tällöin menestyneimmistä maista on helpompaa, suorastaan pakko, ottaa opiksi pärjätäkseen itse. Ja siirtolaisvirrat kääntyvät oikeaan suuntaan eli edistyneemmistä maista lähdetään rakentamaan kehitysmaita paremmiksi. Nykyinen suunta on haitallista ennen kaikkea kehitysmaille; kuka niitä enää auttaisi, jos länsimaistakin tulee kehitysmaita?
Nykyisen maahanmuuttopolitiikan haitallisuuden todetakseen ei tarvitse mitään muuta kuin vilkaista uutisia minä tahansa aamuna. Etenkin kun muistaa, että vanhamedian toimittajista tutkitusti valtaosa on haittamaahanmuuttoa kannattavien puolueiden linjalla, mikä tarkoittaa että haittamaahanmuuton ongelmista pyritään vaikenemaan ja jos uutinen julkaistaan, sitä usein silotellaan.
Erinomainen esimerkki vanhamedian asenteellisuudesta on tuo aiemminkin linkattu Hesarin juttu tutkijasta, joka totesi monikulttuurisuuden haitalliseksi. Jutun aluksi toimittaja toteaa: Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä.
Tämä on ihan sama kuin perestroikan alkaessa Pravda olisi julkaissut jutun kommunismin epäkohtia arvostelevasta ajattelijasta kirjoittamalla: Kommunismin vastustusta on Neuvostoliitossa totuttu kuulemaan lähinnä imperialistisilta ja proletariaattivastaisilta öyhöttäjiltä.
Juttu itsessään on hyvin asiallinen. Tutkija osuu useimmiten oikeaan ja on liikkeellä juuri sellaisella asenteella, jolla toivoisi muidenkin maahanmuuttajien olevan. Tarkemmin lukien jutussa luetellaan juuri ne asiat, joiden tulisi olla itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti siinä paljastuu myös eräs vanhamedian perusasenne. Jatketaanpa äskeistä lainausta eteenpäin: Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä. Mutta Jagne-Soreau ei ole sellainen, kaikkea muuta.
Eli mitä kaikkea muuta? Siis väitöskirjaansa valmisteleva tutkija. Ja oliko ala esimerkiksi yhteiskuntatiede ja väitöskirja mahdollisesti juuri tätä artikkelin aihetta käsittelevä? No ei. Hän on pohjoismaisen kirjallisuuden tutkija. Palstatilaa hän on saanut lehdessä siksi, että sattuu olemaan "kaikkea muuta". Samaa palstatilaa ei taatusti olisi saanut puolalainen tekniikan tohtorin väitöskirjaa valmisteleva tutkija, joka olisi sanonut samat asiat. Jagne-Soreau puhui täyttä asiaa - olen muuten kerran hänet sattumoisin lyhyesti tavannut ja saanut positiivisen vaikutelman - mutta lehteen asti hän on päässyt vain siksi, että sopii vanhamedian agendaan.
Haastattelussa oli myös eräs erinomainen toteamus kulttuurisesta omimisesta, joka paljastaa ihmisten automaattisesta väärinajattelusta paljon: "Mutta minun mielestäni kulttuurinen omiminen ei ole ongelma. Sen sijaan ongelma on ajatus valkoisesta valtaväestöstä normina. Vaatii tietynlaista kulttuurista omimista, jotta sitä normia vastaan voi taistella."
Aiemmin tässä kirjoituksessa mainitsin neljä maata: Tanska, Jemen, Vietnam ja Burundi. Mennään minkä tahansa näiden neljän maan johonkin syrjäisempään pikkukaupunkiin. Jemenissä kaikki vastaantulijat ovat muslimiarabeja. Vietnamissa itäaasialaisia. Burundissa mustia. Tanskassa sen sijaan näkee taatusti muitakin kuin viikinkien jälkeläisiä. Eiköhän tässä ole taisteltu valkoisen valtaväestön normia vastaan ihan riittävästi. Miksi monikulttuurisuus näyttää toimivan vain siten, että se muuttaa länsimaihin?
Ajatus "valkoisesta valtaväestöstä" on muutenkin täysin absurdi. Tässä viime viikolla satuimme olemaan pitkällä automatkalla, jolloin yksi lapsistani esitti mielenkiintoisen kysymyksen. Meillä kaikilla on siniset silmät, mutta suvussamme esiintyy myös ruskeasilmäisyyttä siten, että noin puolet lähisuvusta on ruskeasilmäisiä. Tämä oli juuri keskustelussa mainittu ja aiheutti jatkokysymyksen. Kysymys kuului: "Kuinka suurella osalla maailman ihmisistä on siniset silmät?" (Tarkoittaen sitä, että jaetaan silmien väri kahteen: ruskeaan ja siniseen, kuten perinnöllisyystieteen klassisessa resessiivisyysesimerkissä.)
Jälkeenpäin tarkastellen tähän kysymykseen ei näyttänyt löytyvän luotettavaa vastausta, mikä saattaa kertoa aiheen arkaluontoisuudesta. Itse laskin tuossa automatkalla arvion, että enintään viidellä prosentilla. Eräs nettilähde tarjosi peräti kahdeksaa prosenttia, mikä lienee ehdoton yläraja. Ja "valkoinen valtaväestö" kattaa enimmilläänkin 20 prosenttia maapallon väestöstä. Sekä itäaasialaisia, seemiläisiä että afrikkalaisia on enemmän. Eikä yhdessäkään asukasluvultaan miljoonan ylittävässä maassa ole valkoisia prosentuaalisesti lähes sadan prosentin osuutta, johon yltävät vaikkapa Jemen, Vietnam ja Burundi alkuperäisväestönsä osalta.
Maahanmuuton suunta on siis selvä. Samoin sen seuraukset.
Kuten olemme havainneet, terrorismin uhka on kasvanut. Suomessa tapahtuu lähivuosina aivan varmasti haittamaahanmuutosta aiheutuva terrori-isku ja olisi luultavasti jo tapahtunut, ellei poliisi olisi ollut valveilla ja kyennyt sellaisia estämään - valtaväestön maksamin lisääntynein kustannuksin. Tämä ei ole suuri ongelma. Rahaa palaa ja joitakin suomalaisia kuolee. Kyllä meillä on siihen varaa.
On selviö myös, että rikollisuus lisääntyy. Tämä on jo terrrorismia suurempi ongelma, mutta ei suuri sekään. Enemmän rahaa oikeuslaitokselle, moninkertainen määrä raiskattuja, ryöstettyjä ja pahoinpideltyjä suomalaisia. Kyllä meillä on tähänkin varaa.
Se todellinen ongelma on yhteiskunnan muuttuminen. Koska ihmiset tekevät näköisensä yhteiskunnan ja yhteiskunta koostuu ihmisistä, on ilmeistä että väestön muuttuessa muuttuu myös yhteiskunta. Ja sen jälkeen meillä ei enää ole varaa.
Ainoa tapa, jolla voimme tältä välttyä, on tervehenkinen nationalismi. Nationalismi, patriotismi, kutsukaa sitä millä nimellä tahansa. Suomeen - ja mihin tahansa muuhun maahan - kuuluvat vain ihmiset, jotka ovat valmiita noudattamaan maassa vallitsevia arvoja ja muuttamaan niitä entistä paremmiksi. Minä olen koska tahansa valmis tekemään yhteistyötä aitojen irakilais- ja somalipatrioottien kanssa. Sellaisten ihmisten, jotka haluavat rakentaa oman maansa paremmaksi. Ja uskon, että niin on valtaosa muistakin vanhamedian "rasistisiksi öyhöttäjiksi" leimaamista. Esimerkkinä voi lukea vaikka Hommaforumin keskustelua, jossa on useita korkeatasoisia yhteenvetoja syistä, miksi olemme ajautuneet tähän sairaaseen tilanteeseen, jossa länsimaita mädätetään ja kehitysmaat kärsivät.
Monikulttuurista mädätystä ajavat pelkäävät toiseksi eniten kansallisia arvoja ajavia ihmisiä. Kaikkein eniten he pelkäävät eri maiden isänmaallisten välistä yhteistyötä. Sitä, että suomalaisnationalistit tekevät yhteistyötä tanskalaisnationalistien, jemeniläisnationalistien, vietnamilaisnationalistien ja burundilaisnationalistien kanssa. Kukin rakentaakseen omaa maata paremmaksi oppimalla muiden hyvistä puolista. Globaalinationalismin yleismaailmallista nousua.
Kaikkien maiden nationalistit, liittykää yhteen!
Odottamaton pelko
10 tuntia sitten
24 kommenttia:
Näkisin, että Jaska tiivisti tuossa sen, mitä täällä voiman pimeällä puolella yleensäkin ajatellaan. Näkisin myös, että näin ajateltiin Länsi-Euroopassa ennen EU-hirviötä. Itä-Euroopassa ajateltiin federalistisemmin, johtuen tietyistä yleisistä syistä. Mutta siellä opittiin läksy. Karmeinta lienee, että tuo Jaskan esittämä - täysin järkevä - ajattelu mielletään ns. valveutuneen väestönosan keskuudessa natsismiksi. Sen valveutuneen väestönosan, joka elää yhteiskunnallisilla tulonsiirroilla. Heidän kohdallaan sitä vaan ei sanota sosiaaliturvaksi, vaan esim tutkijan viraksi.
Mikä on ero patriotismin ja nationalsimin välillä
-jpt-
Typottaapas taas vaihteeksi :)
Siis mikä on erona patriotismin ja natioliasmin välillä, kun nykyään lukee kirjotuksia, niin natioliasmi tuntuu olevan se kaiken paha alku ja juuri ...
-jpt-
"Yksi maa, yksi kansa."
Sitähän se "yksi kouho" (muistaakseni alikersantti Lahtisen kommentti) taisi meinata, mut ei siitä sitten oikeen mittään tullu. :D
Nationalismi eli kansallisuusaate on aate, joka korostaa kansojen ja kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa. Johonkin kansaan kuuluvat ihmiset ilmentävät nationalistista ajattelutapaa, mikäli he välittävät kansallisesta identiteetistään tai pyrkivät saavuttamaan (tai säilyttämään) itsemääräämisoikeuden. Näin siis suomenkielinen Wikipedia, jatkaen patriotismin käsittestä:
isänmaallisuus eli patriotismi (kreikan sanasta patris) on rakkautta tai omistautumista omaa maata eli isänmaata kohtaan. Tähän päättyvät wikisitaatit.
Nationalismin ja patriotismin ero on siis nähdäkseni siinä, että patriotismin nimissä Burundin kolme suurinta kansaa (hutut, tutsit ja twa-pygmit) kokevat ylpeyttä isänmaastaan Burundista mieltäen itsensä ensisijaisesti burundilaisiksi ja vasta sitten hutuiksi, tutseiksi ja twaiksi. Nationalismin näkökulmasta he kannattaisivat jokaiselle näistä kansoista itsenäistä valtiota, jotka käsittäisivät ainakin valtaosan näiden kansojen väestöstä ja asuinalueista.
"Se yks kouho" ei kuulunut kumpaankaan käsitteeseen millään tavallla. Hän nimittäin kannatti imperialismia, eli käsitystä jonkin kansakunnan tai valtion oikeudesta alistaa muita kansoja ja valtioita alamaisikseen. Imperialismi voi toki saada pontta chauvinismista eili kansalliskiihkosta, joka on nationalismin epäterve, kieroutunut muoto katsoen jonkin kansan olevan lähtökohtaisesti ylivertainen kaikkiin muihin nähden.
Sana 'patriotismi' voi tulla myös latinan isää merkitsevästä sanasta pater
Itsekin muuten nuorempana luin semmoista kuin Kimmo Kiljusen kirjaa Maailman maat ja liput. Se oli hyvää vessalukemista. Ei Kiljunen kaikessa mieletön ole!
Vielä nuorempana luin Suuren maailmanhistorian muutamaan kertaan läpi.
Mutta minun piti nyt sanoa, että Jaska on nyt keksinyt oivan nimityksen aatteelle, joka on varmaankin kehkeytynyt monen päässä.
Globaalinationalismi voi tällä nimellä hyvin erottautua nationalismin patologisemmista muodoista, kun kerran siinä on kyse siitäkin, että eri maat, kansat ja eri maiden nationalistit voivat olla keskenään yhteistyössä.
Aion kirjoittaa blogiini aiheesta jotain, sanotaanko nyt lähimmän kuukauden aikana. Ja tulen siinä mainitsemaan sinut käsitteen keksijänä.
Yrjöperskeles: Kiitoksia.
jpt: Käytin sanaa "nationalismi" enkä "patriotismi" syistä, jotka Qroquius Kad kommentissa selvittikin.
Khihi: Listauksesta "Ein Volk, ein Reich, ein Führer" puuttui tässä se viimeinen. Ihan vain vittuillakseni lainasin tässä kirjoituksessa vapaasti soveltaen sekä Hitlerin että Marxin tunnettuja lausumia.
Qroquius Kad: Tuo on hyvä määritelmä ja juuri siksi käytin sanaa "nationalismi", en "patriotismi". Kas kun minä en jaksa uskoa että esimerkiksi mainitsemassasi Burundissa patriotismi tuottaisi parempia tuloksia kuin se, että olisi olemassa Hututia, Tutsilandia ja Twamaa. (Tähän välikevennyksenä vanha vitsi: mitä eroa on Ruandalla ja Turulla? Kun kävelee Ruandassa kadulla, vastaan tulee hutui ja tutsei, kun kävelee Turussa kadulla, vastaan tulee tutui ja hutsui.)
Tom Kärnä: Kiljusen kirja on tuttu. Ei sinänsä mitään uutta, mutta ansiokas yleistajuinen kooste.
Olen lanseerannut blogissa kolme käsitettä:
1. Haittamaahanmuutto.
2. Vanhamedia.
3. Globaalinationalismi.
(Sanan haittamaahanmuutto keksimisestä en ota kunniaa, se on luultavasti esiintynyt muuallakin satunnaisesti jo toistakymmentä vuotta sitten, vaikka olen sen itsenäisesti keksinyt myöhemmin. Mutta otan kyllä kunnian siitä, että aloin käyttää sitä säännöllisesti ja suunnitelmallisesti. Nythän tämä sana on levinnyt yleiseen käyttöön. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että vastapuoli tuntuu olevan tämän sanan edessä aseeton, sillä siihen ei tartuta.)
Siis kolme uutta sanaa. Blogin kestoajasta voidaan päätellä, että saan siis ajatuksen keskimäärin noin joka kolmas vuosi.
Valaiseva kirjoitus. Uusiosana globaalinationalismi käyttöön ja jakoon, ehdottomasti linkki tähän blogiin.
Toisaalta, Tahot tulevat tämänkin käsitteen raiskaamaan. QK edellä määritteli nationalismin, patriotismin ja chauvinismin. Tahot käyttävät termejä tarkoittamaan aina chauvinismia. Muistanette tolkun presidentin puheen, jossa hän tuomitsi "ahdasmielisen nationalismin" ja "sisäänpäinkääntyneen nationalismin", mitä ne nyt sitten tarkoittavatkin. Olisi voinut liittää vielä puheeseen rasistin määritelmän: kui-henkilö (koti, uskonto, isänmaa).
https://yle.fi/uutiset/3-9182984
Tein testijaon: https://vastavalkea.fi/2017/07/07/se-eu-ongelma/#comment-29290
Tämä seinä tukevin kantavista seinistä.
Jos Jpt olisi kysynyt "mitä eroa etiikalla ja moraalilla?" helppo vastaus olisi: ensimmäinen on kreikkaa ja toinen sama latinaksi. Hiuksia halkomatta sama (K.Q:n mukaan) pätisi tässäkin.
Jos kuitenkin hiuksia halotaan, tulee 'patriotismi' "isästä" (patris/pater) kun taas 'nationalismi' johtuu "syntymästä" (natum). No eihän kukaan tavallinen kuolevainen synny ilman isää, äidistä puhumattakaan. Silti, ja siksi, voitanee tulkita, että nationalismi on "sukupuolineutraalia" patriotismia. Siis nationalismin pitäisi mainiosti kelvata feministeille ja muille edistyksellisille sateenkaarilipun hulmuttajille!
Vakavasti puhuen tuo hiuksenhieno ero kasvaa merkitseväksi silloin, kun ihminen on syntynyt maassa, joka ei ole hänen isiensä maa. Tähän kohtaan olen hiukan toisella linjalla kirjoittajan mainitsemiin toisen polven "törttöilijöihin nähden". Jos maassa syntynyt on päästetty kehittymään "törttöilijäksi", ei se ole hänen "isiensä maan" vika. Kyllä jokaisen maan velvollisuus on "hirttää" itse omat roistonsa.
Veijo Hoikka: Kiitoksia.
Nyreä: Etymologian osalta olet oikeassa. Kyse on kuitenkin siitä, mitä sanat ovat muotoutuneet tarkoittamaan. Esimerkiksi: Alun perin visio on tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, erityisesti uskonnollisessa tai huumavilla aineilla saavutetussa hurmostilassa koettua.
"Törttöilijää" en määritellyt kovin hyvin, tarkoitin tilannetta jossa törttöily johtuu sitä että ylläpitää isiensä kotimaan paskaa kulttuuria. Esimerkkinä Suomessa syntynyt somali: hoono soomi ja khatinpoltto -> menolippu Mogadishuun, äidinkieli suomi ja ryyppääminen -> parantolaan.
Erinomaisen ansioikas kirjoitus. Tuohon tapaan ajattelen itsekin, mutta en olisi koskaan onnistunut sitä noin hyvin pukemaan sanoiksi. Noh, ehkä sen takia sinä pidät mainiota kirjoitusblogia ja minä piirrän pyllyhuumoria;)
Etymologioista vielä sen verran, että tuo Wikipedian mainitsema kreikan "patris" tarkoittaa isänmaata, eli on ilmeisesti genetiivi. Kuten Tom Kärnä mainitsi, "isä" on latinaksi "pater", kuten on itse asiassa muinaiskreikaksikin; jälkimmäisessä on tosin e-kirjaimen päällä jonkin sortin aksenttimerkki.
Molemmat juontuvat indoeurooppalaisesta kantakielestä, jossa "isä" oli englanninkielisen Wikipedian mukaan "pHatér".
Reijo Koiras: Kiitoksia. Jedem das Seine, kuten saksalainen sanoo. Minä taas en osaa piirtää yhtään mitään.
Qroquius Kad: Näin. Minua on aina huvittanut se, että sivistyssanat pohjautuvat latinaan mutta juuri koskaan ei edes pohdita mihin itse latinan kieli taas pohjautuu. Ilmeisen mahdoton tutkia, joten siitä on parempi vaieta...
Kiitoksia hyvästä blogista ja iskevistä uudissanoista. Niitä kaivataan!
Sivistyssanasta hieman sanoisin. "Sivistyssana" on merkityksenä kokenut valitettavan muutoksen ajan saatossa. Alkujaan, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, se on tarkoittanut sellaista omasta kielestä ponnistavaa uudissanaa, tai vanhan sanan saamaa uutta merkitystä, jolla kieli "sivistyy", siis tulee ilmaisuvoimaisemmaksi. Esimerkkejä ovat vaikkapa laskento, maasto, valtio ja johtopäätös sekä tuhannet muut, joita asialle vihkiytyneet oppineet (Lönnrot ja Warelius etunenässä) sorvailivat ja jotka ruotsinkielinenkin sivistyneistö hiljalleen hyväksyi - oikein ihan oppineisiin teksteihin!
-Apoliteia-
Tapaus(ei siis "case-")esimerkki tästä olkoon Kielitoimiston v. 1948 lääketieteen palvelukseen kehittämä sana "kalmo", jolla oli tarkoitus merkitä nimenomaan kuollutta ruumista. Samaan aikaan kylläkin yleistyi sana "keho" elävän ruumiin merkityksissä...
Vasta sittemmin sivistyssana on brutalisoitunut tarkoittamaan hienonkuuloisia lainasanoja, mikä on oikeastaan alkuperäisen tarkoituksen.. "napainen" vastakohta. Sehän juuri typistää suomenkieltä ja jättää sen polkemaan paikallaan, kun samaan aikaan englantia (joka on itse lainannut latinalta ja ranskalta puolet sanastostaan) ängetään joka paikkaan.
Apoteia: Erinomaisesti havaittu! Vai pitäisikö sanoa "briljantisti observoitu", jotta vaikuttaisi sivistyneeltä. Olen ihmetellyt mitä helvettiä on tapahtunut sille instanssille, mikä pyrki ainakin vielä omassa nuoruudessani keksimään käyttökelpoisia suomenkielisiä nimiä uusille käsitteille.
Ja oi, katso. Niin minä menin ja kyhäsin lupaamani blogimerkinnän:
Hän antoi minulle maailmankatsomuksen: globaalinationalismi
Kiitän kunnianosoituksesta! Minulla kun tuo novialinkielen taito on lähellä nollaa, niin laitoin 24.7 kiitokset suomenkieliseen blogiisi. Jostain syystä kommentti katosi ilmeisesti bittiavaruuteen, mutta lähetin sen nyt uudestaan.
Joo, oli hävinnyt jonnekin bittiavaruuden syövereihin. Ei löytynyt mitään roskapostikansiosta.
Ei kestä kiittää.
Tämä kieliharrastukseni on ilmeisesti jotain, mitä tehdään vuosisatojen tähtäin mielessä. Jos ihmisten pitäisi valita sellaisista kielistä, jotka eivät ole kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli, jokin kansainväliseksi apukieleksi, niin luulisin, että novial ei saisi kovin montaa ääntä. Veikkaisin, että latina ja esperanto olisivat kärjessä.
Lähetä kommentti