Uusinta: Hullunkuriset ehdokkaat

Lukijalle: Edellisistä kuntavaaleista on kulunut jo neljä ja puoli vuotta siksi, että vaalien aikataulu muuttui ja tämä kunnanvaltuusto istui normaalia pidempään. Viime vaalien jälkeen julkaisin tämän jutun, jossa kävin läpi vaaliehdokkaiden perustyypit.
Nyt kelasin läpi ehdokaslistat sekä nykyisestä että edellisestä asuinkunnastani, joiden yhteiskunnallisen elämän tunnen kohtuullisen hyvin. Jälleen kerran sama ilmiö kuin joka vaaleissa. Kun politiikkaan ilmestyy uusi naama, joka on minulle entuudestaan tuttu, reaktioni on lähes poikkeuksetta sama. EI V***U SAATANA! EI TUO IDIOOTTI! Kyse ei ole siitä, että pitäisin kaikkia ihmisiä idiootteina, vaan vertaan joka kerran kyseistä henkilöä verrokkiryhmäänsä. Eli siihen, missä olen hänet tavannut. Liike-elämässä, urheiluseurassa, yhdistyksessä. Ja kysyn, oliko samassa porukassa häntä parempia päättämään yhteisistä asioista. Lähes aina vastaus on, että kyllä oli. Useimmiten vieläpä siten, että yli puolet läsnäolleista olisi ollut parempia.
Tällä kertaa joukossa oli yksi ilahduttava poikkeus. Järki-ihminen, joka täyttää kaikki muut ehdokkaalle asettamani vaatimukset paitsi kaksi. Ensinnäkin hän on ehdokkaana entisessä asuinkunnassani, joten en voisi häntä kuitenkaan äänestää. Toiseksi en voisi äänestää sosialistista puoluetta, vaikka sen tunnuksena olisikin sininen kukka.
Kehotan kaikkia lukijoita menemään huomenna vaaliuurnille. Antakaa äänenne suomalaisuuden puolesta. Itselläni on kaksi vaihtoehtoa enkä ole vielä päättänyt kumpaa äänestän. Toinen vaihtoehto on tuttu mies joka on varmasti isänmaan asialla, mutta hänellä on kirjoissani pikku miinus. Toisaalta kutkuttaisi äänestää sitä toista vaihtoehtoa, joka on vain hyvänpäiväntuttu, mutta kun en ole ihan varma hänen haittamaahanmuuttokannastaan, joskin epäilen vahvasti että se on vielä nuivempi kuin ensimmäisellä vaihtoehdokka. Olisihan se nimittäin komeaa sanoa, että äänestin naispuolista mamua:

Kuntavaalit on sitten käyty. Ei kiinnosta ruveta analysoimaan tuloksia. Ehdokkaat ovat hauskempia.

Olen aina ihmetellyt, miksi politiikkaan lähtee sellaisia ihmisiä, joiden ei pitäisi missään nimessä olla päättämässä yhteisistä asioista. Sopivan ehdokkaan valitseminen on yleensä vaikeaa, koska tuntemattomia ei oikein voi äänestää ja tuttuja nyt ei ainakaan voi äänestää. Ehdokkaat tuntuvat olevan joko sieltä huonommasta päästä tuttuja tai sitten fiksummasta päästä olevat ovat poliittisia pyrkyreitä. Ja tuota jälkimmäistäkin luokkaa yleensä yhdistää se, että vaikka he olisivat kaksi kertaa niin fiksuja kuin ovat, he eivät olisi puoleksikaan niin fiksuja kuin luulevat olevansa.

Kävin läpi kuntavaalien ehdokaslistoja. Löysin 35 ehdokasta, jotka tunnen - tasolla tai toisella. Jotkut varsin läheisesti, jotkut hyvänpäiväntuttuina, jotkut siten että eivät enää tuntisi tavattaessa mutta varmaan muistaisivat minut, kun esittäytyisin. Toisaalta aika moni ehdokas tuntee minut mutta minä en tunne heitä. Joka tapauksessa jokainen arvio perustui henkilökohtaiseen kontaktiin ehdokkaani kanssa. Joukossa on muutama istuva kansanedustaja. Tästä voi päätellä, että kaikki eivät olleet Huitsinnevadassa ehdokkaana, katsoin pari entistä kotipaikkakuntaani myös läpi ja lisäsin muutaman tietämäni muiltakin paikkakunnilta.

Huomasin, että tuntemani ehdokkaat voidaan jakaa kymmeneen eri ryhmään:

1. Kesä-Heinä Toistokerta-Jankkunen on poliittinen broileri. Hänellä on ehdottomana tähtäimenään vähintään kansanedustajan paikka. Ministerin tehtävästäkin hän unelmoi, mutta tietää sisimmässään sen jäävän haaveeksi - kyvykkäämpiäkin pyrkyreitä on. Kesä-Heinän substanssi on asiantuntemuspuolella yhtä puhdas ja ohut kuin perskarva. Ihmissuhteissa hän on kuitenkin taitava ja ennen kaikkea ahkera. Kesä-Heiniä listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

2. Into Tuulenhaistaja on fiksu opportunisti. Kaikin puolin muuten samanlainen kuin Kesä-Heinä, mutta fiksumpi ja omaa jopa tiedollista substanssia. Lahjakkuutensa ansiosta saa pyrkyrin maineen paljon helpommin kuin yhtä kovasti yrittävä Kesä-Heinä. Siinä missä Kesä-Heinä myisi vaikka oman isoäitinsä uraansa edistääkseen jos tempun keksisi, Into on jo tehnyt niin. Intoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

3. Eevastiina Nuorsuomalainen on politiikasta kiinnostunut nuori. Hän hakee vielä linjaansa ja saattaa ponnahtaa parien vaalien kuluttua aivan eri puolueen listoilta ylemmäs. Substanssia Eevastiinalla ei ole minkään vertaa, mutta pyrkyä sitäkin enemmän. Aikanaan hänestä tulee joko Kesä-Heinä tai Into. Eevastiinoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi. Ja tähän tapaukseen liittyen uusi ennätys alalla. Uutisessa kerrottiin 19-vuotiaasta, joka oli suostunut ehdokkaaksi tajuamatta, että oli päätynyt väärään puolueeseen. Okei, ymmärrän teinin mokan mutta mitä tämä kertoo puolueen ammattitaidosta?

4. Unto Uraohjus on oman alansa ammattilainen ja politiikan ensikertalainen. Unto on lähtenyt mukaan ihan vain mielenkiinnosta. Joko hän haluaa vain kokeilla politiikkaa tai sitten harkitsee uranvaihtoa ammattipoliitikoksi. Unto on poliitikkona täysi arvoitus; jos hän pääsee läpi, hän yleensä pettyy tai kyllästyy yhden kauden jälkeen. Tai sitten hänestä tulee joko Into tai Kesä-Heinä. Untoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

5. Hilma Hymyilijä on hyväntahtoinen hölmö. Kun nimen näkee ehdokaslistalla, hänet tuntevan ajatus on: mitä helvettiä Hilma tuolla tekee? Ainoa mahdollinen selitys on, että puolueen listalla oli vielä tilaa ja joku älysi soittaa kumminkaima Hilmalle. Ei kampanjoi eikä ole mitään mahdollisuuksia läpimenoon, kerää puolueelle muutaman äänen lisää. Tai karkottaa muutamia. Hilmoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna neljä.

6. Leena Luottamushenkilö on politiikan rivimies. Hän on vaaleista toisiin aina kuntavaaleissa ehdokkaana. Kerran elämässään hän pääsee kansanedustajaehdokkaaksi. Leena on mukana urheiluseuran johtokunnassa / kirkkovaltuustossa / ammattijärjestön luottamusmiehenä / naisyhdistyksessä tai Lions-klubissa / metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana / sosiaalilautakunnan jäsenenä. Tarpeeton yliviivataan. Yleensä ei tarvitse yliviivata. Leena ei kampanjoi, mutta saattaa päästä joskus läpi mikäli hänen nimensä on tutumpi kuin ehdokas itse. Leenoja listoilla: seitsemän.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kuusi.

7. Siina Sinisilmä on maailmanparantaja. Hän on aina valmis kertomaan muille miten pitäisi elää. Siinan maailmassa kaikki uskonnot ja kansallisuudet elelevät sulassa sovussa hunajapurojen virratessa ja yksisarvisten kirmaillessa kedolla. Siinan logiikka on sellainen, että hän saattaa kieltäytyä vessapaperin käytöstä luontoa säästääkseen, mutta lentää kerran vuodessa Intiaan elämään ekologisesti kaksi viikkoa. Siinoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi.

8. Arto Ärripurri on kaikkien kanssa riitoihin päätyvä änkyrä. Arto on Siinan inverssi. Hänen tuttavapiirissään on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joihin Artolla on välit poikki ja niitä, joihin Artolla ei vielä ole välejä poikki. Arto on otettu ehdokaslistalle samasta syystä kuin Lyndon B. Johnson perusteli erään hankalan tyypin ottamista hallitukseen: on parempi että hän on teltan sisäpuolella kusemassa ulos kuin ulkopuolella kusemassa sisään. Artoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

9. Ivan-Muhammed Gonzalez-Unggabungga on ehdokaslistan kiintiömamu. Yksikään suomalainen ei todennäköisesti pääsisi ehdokkaaksi samoilla meriiteillä. Ivan-Muhammedia on oikein erikseen pyydetty. Mikäli mamulla on muitakin ansioita, hän kuuluu johonkin muuhun ehdokasluokkaan. Ivan-Muhammedeja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.

10. Antti Asiamies on pragmaatikko. Lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja akateemisesti koulutettu ammattilainen päättää lähteä politiikkaan hoitamaan asioita paremmin. Itseään hän ei kuitenkaan halua missään tapauksessa poliitikoksi luokitella. Hän tulee melko varmasti valituksi, ei hän muuten olisi mukaan lähtenytkään. Kunnanvaltuusto kuitenkin yleensä riittää Antille, joka ei halua likaiseen politikointiin yhtään korkeammalle. Antteja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.

Olen kerran äänestänyt yhtä edellä mainiutuista Anteista. Huomautan, että Antti voisi edustaa mitä tahansa puoluetta (tällä kertaa heitä oli kahdesta puolueesta), jopa vihreitä. Mikäli Antti edustaa väärää puoluetta, en häntä tietenkään äänestäisi, mutta arvostan silti.

Mutta: Missä ovat kaikki ne ehdokkaat, joita äänestäisin välittömästi melkeinpä puolueesta riippumatta? Kello käyntiin ja minuutti aikaa - nyt. Kaksitoista. Keksin minuutissa kaksitoista nimeä. Yhdistävät tekijät:
1) ylempi korkeakoulututkinto
2) rauhallinen, sovitteleva, harkitseva ja järkevä
3) rehellinen ja ahkera työntekijä
4) henkilö, johon voi luottaa
5) ei ole koskaan ollut yksissäkään vaaleissa ehdokkaana
Tuo viimeinen asia ei ole mikään meriitti. Se on ihmetyksen aihe. Miksi ihmeessä ehdokaslistat ovat täynnä pyrkyreitä, kyvyttömiä, hörhöjä ja täytenimiä? Miksi parhaat eivät lähde ehdokkaaksi? Onko selitys todellakin se, että poliitikoiksi valikoituvat vain ne, joiden ruuansulatus toimii eri tavalla kuin normaalisti?

(Lisäys 8.4.2017: Edellisen kirjoituksen kommenteissa minua haukuttiin siitä, että nostin akateemisen tutkinnon suorittamisen noin selkeästi esiin ja väitettiin elitistiksi. Kysyttiin, eikö ilman korkeakoulututkintoa voi olla hyvä poliitikko. Kirjoitin kommenttiin täsmennyksen, jonka kopioin tähän:
Kyllä voi. Ongelma on siinä, että 80 % korkeakoulututkinnon (puhutaan tässä oikeista tutkinnoista eikä valtio-, yhteiskunta- tai siivoustieteen maistereista) olisi kelvollisia hoitamaan yhteisiä asioita, 20 % ei. Vastaava prosenttiarvo on täsmälleen päinvastainen korkeakoulututkintoa suorittamattomien joukossa, eli 20 % OK, 80 % ei. MUTTA: politiikkaan menevistä korkeakoulututkinnon suorittaneista 80 % kuuluu tuohon ei-kelvolliseen 20 %:iin, kun taas politiikkaan menevistä korkeakoulututkintoa suorittamattomista 80 % kuuluu tuohon kelvolliseen 20 %:iin.
Kärjistetysti: politiikkaan menevät korkeakoulututkinnon suorittaneista ne, jotka eivät sinne kuuluisi ja suorittamattomista ne, jotka sinne kuuluisivatkin. Noin nyrkkisääntönä.
Tästä johtuen omaan tuttavapiiriini kuuluvista politiikkaan osallistumattomista, joita äänestäisin, kaikki sattuivat tällä kertaa olemaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kyseessä on toki osin tuttavapiirin vääristymästä, koska suhteettoman suuri osa tuntemistani korkeakoulututkintoa suorittamattomista on jo mukana yhteiskunnallisissa aktiviteeteissa siinä missä korkeakoulututkinnon suorittaneista tutuista vain harva.
Niin, ja mainittakoon vielä lopuksi että näissä kuntavaaleissa äänestin henkilöä joka ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa.)