Härskit hallelujaat

Aikana ennen nettipornoa turvauduttiin pornolehtiin, mutta niistä voi kysyä että mitä me luettiin ennen kuin oli Ratto? No, vastaus on tietysti Raamattua. Vanha Testamentti on niin täynnä menoa ja meininkiä, että ymmärtää hyvin miksi juutalaisuus periytyy äidin kautta - isyys on varsin usein epävarmaa.

Raamatun härskeydet yleensä sivuutetaan mahdollisimman huomaamattomasti ja usein niitä jopa peitellään. Hyvä esimerkki löytyy kohdasta 1. Kun 12:10, jossa kansa pyytää Rehobeamia keventämään sen taakkaa ja Rehobeam vastaa: Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: "Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset.
Siis mitkä helvetin vyötäiset? Tuossa nyt ei ollut mitään järkeä. Vaan kun alkaa käydä käännöksiä läpi, niin johan aukenee.
Vuosien 1933/38 käännös: Minun pikkusormeni on paksumpi kuin minun isäni lantio.
Vuoden 1776 käännös: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.
Englanninkielinen Kuningas Jaakon Raamattu 1611: My little finger shall be thicker than my father's loins.
No niin. Alkoi vähitellen aueta, vai mitä? Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä sana "vyötäiset, lantio, kupeet, loins" on mat'nayim (pahoitteluni hepreaa osaaville, en rupea kirjoittamaan sanaa kaikkine hienouksineen, ajatus on tärkein), mikä voi kyllä tarkoittaa kupeita tai vyötäröä, mutta myös miehen heijaria. Kumpi kuulostaa uskottavammalta Rehobeamin sanomaksi, se että hän kehuskelee pikkurillinsä olevan paksumpi kuin isänsä lantio vai paksumpi kuin isänsä kyrpä?

Vaan kyllähän kirkolliskokous sensuurin osaa, kun pitää olla poliittisesti korrekti. Edellisessä raamatunkäännöksessä Sananlaskut 9:13 kuului:
Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
Nykyään sama on vesitetty seuraavaksi: Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.
Tuokaan tuskin menisi läpi nykypäivänä, koska se kuvaa liian osuvasti Helsingin piispa Irja Askolan suhtautumista islamiin.

Tunnetusti Uusi Testamentti on helkutin tylsää luettavaa, kun taas Vanha Testamentti ei enää ole kristittyjä sitovaa. Siinähän vanha juutalainen laki kumotaan. Tämän jälkeen VT ei enää ole mitään muuta kuin viihdyttävä lukukirja. Tätä taas on monen vaikea muistaa tai jopa ymmärtää. Etenkin muslimien on yleensä mahdoton käsittää, että Raamattua ei tule kristitynkään ottaa kirjaimellisesti, koska Koraani puolestaan eksplisiittisesti ilmoittaa olevansa täydellinen.

VT pitää sisällään huimia juttuja. Tiesittekö muuten, että yhdessä sen kirjoista, Esterin kirjassa, ei mainita kertaakaan jumalaa? Seuraavassa Vanhasta Testamentista kymmenen valikoidun hävytöntä lainausta:

10. 1.Moos. 9:20-27
Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Silloin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana. Kun Nooa selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, hän sanoi: - Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja. Ja hän sanoi vielä: - Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja. Tehköön Jumala laajaksi Jafetin suvun, ja saakoon se asua myös Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa.
Tämä on hyvä esimerkki kääntämisen vaikeudesta. Kuulostaa aika rajulta, että Nooa kiroaa poikansa jälkeläiset orjiksi ihan vain sen takia, että Haam sattui näkemään isänsä sukukalleudet. Ja sitten vielä ihmetellään, että juutalaisilla on kieroutunut suhde seksuaalisuuteen! Puhumattakaan rangaistuksen oikeudenmukaisuudesta - eihän Kanaan mitään tehnyt, vaan hänen isänsä. Totuus kuitenkin paljastuu, kun ymmärtää alkuperäistekstin vivahteet. Erään tulkinnan mukaan "nähdä toisen häpy" (vuoden 1933/38 käännös: Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn) tarkoittaa muinaishepreassa panemista. Eli Haam näki viinistä sammuneen isänsä ja kävi kiksauttamassa tätä kakkoseen. Tältä pohjalta ymmärtää Nooan kilarit huomattavasti paremmin.

9. Sananl. 5:18-19
Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.
Ja tämä on kirjoitettu jo kauan ennen kuin keski-ikäisillä naisilla oli tapana käydä Tallinnassa ottamassa silikonit!

8. 5.Moos. 21: 11-12
Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, naista ei saa sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki.
Jotain rotia tappeluunkin.

7. Sananl. 7:6-23
Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle, näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla. Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa. Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi, ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein. Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos. Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa. Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo: "Olen luvannut uhrata yhteysuhrin, ja tänään täytän lupaukseni. Siksi lähdin kadulle sinua vastaan - juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä! Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat, ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia. Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti! Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle. Rahansakin hän otti mukaan, hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä." Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista. Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti. Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.
Jälleen kerran osoittautuu todeksi, että miehellä seisoo aina kaksi asiaa samaan aikaan: meisseli ja järki.

6. Laulujen laulu, ihan koko kirja
Vaikka puhutaankin vertauksin, niin viesti tulee kyllä selväksi. Pari suorasanaisempaa esimerkkiä:
4:5: Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset, jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.
5:14: Hänen käsivartensa ovat kultatangot, Tarsisin kivillä kirjaillut. Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi, jota peittävät safiirit. (Neidon vuorosanat).
Siis että mitä? Miehen vatsa on norsunluinen, safiirien peittämä kilpi? Vuosien 1933/38 käännös: Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty. Ja vuoden 1776 käännös: hänen ihonsa on niinkuin puhdas elephantin luu, saphirilla kaunistettu. No nyt alkaa aueta. Nykyään puhutaan vatsasta, aiemmin lantiosta. Alkaa polttaa. Ja tuo elefantin luu - siis syöksyhammas. Mikähän miehen osa muistuttaa elefantin syöksyhammasta? Ja safiirit - siis siniset jalokivet - sen koristeena...
7:2-3: Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat, sinä jalosukuinen neito! Sinun lanteesi kaareutuvat kuin kaulakorut, kuin taitajan muovaamat taokset. Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja - olkoon se täynnä mausteviiniä! Sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity.
8:8-10: Muut: Meillä on pikkusisar, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä me teemme sisarellemme, kun häntä aletaan kysellä? Jos hän olisi muuri, hopeasakaroin sen varustaisimme! Jos hän olisi ovi, vahvistaisimme sen setrilaudoin. Muuri minä olenkin, ja rintani ovat kuin tornit! Mutta kun rakastettuni tulee, olen antautumaan valmis.

5. Tuom. 19:16-30
Illan pimetessä muuan vanha mies palasi peltotöistä kaupunkiin. Hän oli kotoisin Efraimin vuoristosta ja oli muuttanut asumaan Gibeaan, kun taas kaupungin muut asukkaat olivat benjaminilaisia. Huomattuaan kaupungin torilla istuvan matkamiehen vanhus meni kysymään häneltä: "Mistä tulet ja minne olet matkalla?" Mies vastasi hänelle: "Olemme matkalla Efraimin vuoriston perukoille. Minä asun siellä. Olen ollut käymässä Juudan Betlehemissä, ja nyt olen kotimatkalla. Mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut yöksi luokseen. Meillä on mukanamme olkia ja muuta rehua aaseillemme sekä leipää ja viiniä itselleni, vaimolleni ja palvelijalleni. Kuten näet, meiltä ei puutu mitään." Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi." Hän vei matkalaiset kotiinsa ja ruokki heidän aasinsa. Sitten he pesivät matkan pölyt jaloistaan ja kävivät aterioimaan. Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä! Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!" Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään. Aamunkoitteessa nainen tuli ja lyyhistyi sen talon ovelle, johon hänen miehensä oli majoittunut, ja jäi siihen makaamaan. Kun leeviläinen aamulla nousi, avasi talon ovet ja astui ulos lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon ovella kädet kynnykselle ojennettuina. Hän sanoi vaimolleen: "Nouse, niin lähdetään!" Mutta vaimo ei vastannut. Mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja palasi kotiseudulleen. Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen: "Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä."
Tässä gibealaiset tekivät koko mokan. Joukkoraiskattavaksi annettu ja tapettu nainen oli näet leeviläisen eli papin jalkavaimo. Muut israelilaiset kokosivat kostoretkikunnan ja hävittivät Gibean sekä siinä sivussa muutkin benjaminilaisten maat. Ruumisluku ylsi tuhansiin. Eikä muuten kyseessä ollut edes ensimmäinen kerta, kun hinttarit yrittivät kiksautella vieraita porukalla. Tällä kertaa olivat kuitenkin sen verran oppineet, että tilalle tarjottu nainen kelpasi. Edellisellä yrittämällä ei kelvannut ja silloin kävi vielä huonommin, kuten seuraavasta käy ilmi.

4. 1. Moos. 19:1-11
Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heidät nähdessään hän nousi, meni heitä vastaan, heittäytyi kasvoilleen maahan ja tervehti heitä sanoen: "Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani yöksi, niin voitte pestä matkan pölyt jaloistanne. Heti aamusta voitte sitten jatkaa matkaanne." He vastasivat: "Ei, me yövymme ulkosalla." Mutta Loot pyyteli heitä hartaasti, kunnes he lähtivät hänen mukaansa ja tulivat hänen kotiinsa. Hän valmisti heille runsaan aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.
Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa. Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta." He sanoivat: "Pois tieltä! Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!" Ja he kävivät Lootin kimppuun ja ryhtyivät murtamaan ovea. Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat kätensä, vetivät Lootin sisälle ja sulkivat oven. Taloon pyrkivien miesten silmät he sokaisivat niin, ettei yksikään enää kyennyt löytämään ovea.
Kuvaa hyvin Lähi-Idän arvomaailmaa. Loot on valmis antamaan tyttärensä joukkoraiskattavaksi suojellakseen miesenkeleitä. Jotka eivät puolestaan nosta sormeaankaan tyttöjä suojellakseen. Vaan antaapa olla, kun oma perse on vaarassa niin johan alkaa ihmeitä tapahtua.
Ja Lootin tarina jatkuu. Herra päätti tuhota Sodoman ja Gomorran niiden syntien tähden, mutta säästää Lootin perheen. Perhe pakeni paikkakunnalta, mutta matkalla Lootin vaimo vastoin ohjeita vilkaisee taakseen kaupunkeihin satavaa tulta ja tulikiveä, jolloin hän jähmettyy suolapatsaaksi. Jäljelle jäävät vain Loot tyttärineen ja mitä sitten tapahtuikaan, sen kertoo 1.Moos 19:30-38:
Sitten Loot lähti Soarista ja asettui vuorille, ja hänen kaksi tytärtään seurasivat hänen mukanaan. Hän pelkäsi asua Soarissa ja asettui siksi molempien tyttäriensä kanssa luolaan asumaan. Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: "Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti. Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Illalla he juottivat viiniä isälleen, ja vanhempi makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minä makasin eilisiltana isän kanssa. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana, ja mene sinä nyt makaamaan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi." Ja he juottivat sinäkin iltana viiniä isälleen, ja nuorempi meni makaamaan hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti. Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään. Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab; hänestä tuli nykyisten moabilaisten kantaisä. Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi tälle nimeksi Ben-Ammi; hänestä tuli nykyisten ammonilaisten kantaisä.
Miltähän tämäkin touhu mahtoi Jahvesta tuntua? Ensin hän hävitti Sodoman ja Gomorran niiden irstauden takia pelastaen hyvän hyvyyttään vain Lootin perheineen. Ja mitäpä tämä sakki tekee? Harjoittaa porukalla sukurutsaa. Jahve, miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

3. 2. Sam. 13:1-20
Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Tamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. Amnon tuli aivan sairaaksi intohimosta sisarpuoltaan Tamaria kohtaan. Mutta tämä oli neitsyt, ja Amnonista näytti mahdottomalta päästä lähestymään häntä. Amnonilla oli Jonadab-niminen ystävä, Daavidin veljen Simean poika, hyvin neuvokas mies. Jonadab sanoi Amnonille: "Miksi sinä, kuninkaan poika, näytät aamu aamulta yhä surkeammalta? Etkö kertoisi minulle?" Amnon vastasi: "Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen." Jonadab sanoi: "Mene vuoteeseen ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee sinua katsomaan, sano hänelle: 'Tulisipa sisareni Tamar tänne ja antaisi minulle parantavaa ruokaa. Hän saisi valmistaa ruoan minun nähteni, tässä silmieni edessä, ja minä söisin sen hänen kädestään.'"
Amnon meni makuulle ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, hän sanoi: "Tulisipa sisareni Tamar tänne ja leipoisi minun silmieni edessä kaksi kakkua, niin että saisin syödä ne hänen kädestään." Daavid lähetti silloin Tamarille palatsiin sanan: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää." Tamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän vaivasi taikinan, leipoi veljensä silmien edessä kakkuja ja paistoi ne. Sitten hän otti pannun ja kaatoi kakut Amnonin syötäväksi. Mutta Amnon ei suostunut syömään vaan sanoi: "Toimittakaa kaikki ulos täältä." Kun kaikki olivat menneet pois, hän sanoi Tamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, niin minä syön sinun kädestäsi." Tamar otti leipomansa kakut ja vei ne veljelleen sisähuoneeseen. Mutta kun hän tarjosi niitä Amnonille syötäväksi, tämä tarttui häneen ja sanoi: "Tule ja makaa kanssani, sisareni!" Tamar sanoi: "Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa! Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni? Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä. Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle." Mutta Amnon ei välittänyt hänen puheestaan, vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin.
Mutta sen jälkeen Amnonin valtasi voimakas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut. Hän sanoi Tamarille: "Nouse ja mene tiehesi!" Tamar vastasi: "Ei, veljeni! Jos ajat minut pois, teet vielä suuremman rikoksen kuin äsken." Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä, vaan kutsui palvelijansa ja sanoi: "Aja tuo tyttö ulos täältä! Ja lukitse ovi hänen jälkeensä!" Tamarilla oli yllään pitkähihainen viitta, jollaista kuninkaan tyttäret käyttivät neitona ollessaan. Amnonin palvelija vei hänet ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä. Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repäisi pitkähihaisen viittansa, kohotti käden päänsä päälle ja meni huutaen pois. Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Veljesi Amnon on siis ollut sinun kanssasi, sisareni? Lakkaa huutamasta ja pysy vaiti tästä, hänhän on veljesi. Koeta pysyä rauhallisena." Ja Tamar jäi yksinäisenä asumaan veljensä Absalomin taloon.
Siinäpä sukurutsaa kerrakseen. Kuorrutuksena kakussa se, että asia haudattiin vähin äänin. Vaan osasi se Absalomkin. Isänsä Daavidin ollessa poissa Jerusalemista bisnesmatkalla Absalom kävi hässimässä tämän kymmenen jalkavaimoa, mistä Daavid ei ymmärrettävästi pitänyt, vaan hääti palattuaan akat palatsistaan elatusavun varaan.

2. 1. Moos 38:2-10
Siellä Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen. Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen Er. Sitten nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Onan. Nainen synnytti vielä yhden pojan ja antoi hänelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntymän aikoihin Kesibissä. Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar. Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku." Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.
Tämähän on tunnettu tarina ja Onanista on saanut nimensä onanointi. Onhan se tietysti periaatteessa hienoa, että saa kokonaisen ilmiön nimettyä itsensä mukaan. Mutta miltähän se tuntuu käytännössä, kun omasta nimestä tulee runkkaamisen synonyymi? Vieläpä siten, että se on aiheetonta. Tekstissähän ei puhuta siitä, että Onan olisi käyttänyt oman käden oikeutta, vaan siitä että hän suurta itsehillintää osoittaen vetäisi viime hetkellä pois ja roiski reisille. Oikeastaan "onanoinnin" tulisi siis merkitä "pornotyylin laukeamista" eikä "runkkaamista"!

1. Hes. 23:1-21
Minulle tuli tämä Herran sana: "Ihminen, oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä, ja he harjoittivat haureutta Egyptissä. Jo nuorina he siellä harjoittivat haureutta: miehet likistelivät heidän tytönrintojaan, hivelivät heidän nännejään. Heistä vanhempi oli nimeltään Ohola, ja hänen sisarensa oli Oholiba. He tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. Tätä tarkoittavat heidän nimensä: Ohola on Samaria, Oholiba on Jerusalem.
"Mutta Ohola, vaikka oli minun, harjoitti yhä haureutta. Hänen verensä veti assyrialaisiin, heidät hän otti rakastajikseen, nuo soturit, joilla oli purppuraviitat, nuo käskijät ja päälliköt, nuo komeat nuorukaiset, jotka ajoivat sotavaunuilla. Heille hän lahjoitti irstaan lempensä, kaikille noille Assyrian valiomiehille. Hän makasi jokaisen kanssa, johon tunsi halua, ja saastutti itsensä heidän epäjumalillaan. Hän jatkoi rietasta elämäänsä, jonka nuorena oli Egyptissä aloittanut -- jo silloin miehet makasivat hänen kanssaan, hivelivät hänen tytönrintojaan ja purkivat himonsa häneen. Sen tähden minä jätin hänet rakastajiensa armoille, annoin hänet assyrialaisille, joihin hänen himonsa paloi. He riisuivat hänet alasti, veivät pois hänen poikansa ja tyttärensä ja surmasivat hänet miekalla lyöden. Näin he panivat hänen rangaistuksensa täytäntöön, ja hänestä tuli varoittava esimerkki kaikille naisille.
"Oholiba, hänen sisarensa, näki kaiken tämän. Mutta siitä hänen himonsa vain yltyi, ja hän ryvetti itsensä irstailuissa vielä pahemmin kuin hänen sisarensa. Hän himoitsi assyrialaisia, noita käskijöitä ja päälliköitä, noita upeasti pukeutuneita taistelijoita ja sotavaunujen ajajia, kaikkia noita komeita nuorukaisia. Minä näin, miten hänkin ryvetti itsensä -- samaa tietä he kulkivat molemmat. Mutta hän meni haureudessaan vieläkin pitemmälle. Hän näki seinillä miehenkuvia, punavärillä piirrettyjä Kaldean miehiä. Niillä oli vyötäisillään lannevaate ja päässä muhkea päähine, ja niillä oli soturin ylväs näkö. Ne olivat Babylonian poikia, Kaldean maan kasvatteja, ja ensi näkemältä hänen himonsa syttyi. Hän lähetti sananviejiä heidän maahansa Kaldeaan, ja niin babylonialaiset tulivat, tulivat hänen vuoteeseensa ja makasivat hänen kanssaan. He saastuttivat hänet irstaudellaan, ja kun hän ryvettyi heistä, hänen himonsa sammui. Mutta hän oli tuonut haureutensa kaikille julki ja paljastanut kaikille häpynsä, ja niin hän kävi minulle vastenmieliseksi, niin kuin oli käynyt hänen sisarensa. Silti hän jatkoi entistä menoaan. Hän muisteli nuoruutensa päiviä, irstasta elämäänsä Egyptissä, ja hänen mielensä paloi Egyptin himokkaisiin miehiin, joilla oli elin kuin aasilla ja jotka sinkosivat siementään kuin orhi.
"Sinä kaihosit syntistä nuoruuttasi, tuota aikaa, jolloin Egyptin miehet hivelivät nännejäsi ja likistelivät nuoria rintojasi."
Virallisen selityksen mukaan kyseessä on vertauskuvallinen tarina, jossa Ohola tarkoittaa Samariaa Israelin kuningaskunnassa ja Oholiba Jerusalemia Juudan kuningaskunnassa. Mutta herää kysymys, että mistä ihmeestä tuollaisia tekoja olisi keksitty, ellei niitä olisi harjoitettu?