Välihuomautus 95: Amsterdam

Huomenna alkavat yleisurheilun EM-kilpailut Amsterdamissa. Perinteiseen tapaan luodaan lyhyt katsaus kestävyyslajien suomalaisiin, tällä kertaa kisaohjelman mukaisessa järjestyksessä.


Ke 6.7 klo 19.55, N 10 000 m: Johanna Peiponen

Nyt mennään terävä pää edellä. Johanna oli juniorina melkoinen lupaus, mutta sitten tuli muutama kuivempi kausi. Itsekin erehdyin pitämään häntä menetettynä tapauksena enkä edes viime kesän kovien suoritusten jälkeen luokitellut häntä mahdolliseksi arvokisojen pistesijatason juoksijaksi. Se käsitys muuttui tänä keväänä SM-maastoissa. Tekniikka on omalaatuinen, mutta nyt se toimii. Se ei kuitenkaan ollut oleellista, vaan oleellista oli se kun näin hänet takaapäin. Jumaliste, sillähän on takareisissä lihakset näkyvissä! Sittemmin paljastui, että voimatreeniä on tehty juuri reisiin selvästi entistä tehokkaammin. Tämä tarkoitti sitä, että heikoin lenkki oli vahvistunut todella paljon. Silti lensin perseelleni, kun hän veteli soolona tuulisessa säässä aivan Annemari Sandellin kympin SE:n tuntumaan. Aika on tämän kauden Euroopan tilastonelonen, mikä tarkoittaa että mitalisauma on olemassa.
EM-tasolla Johannan ongelma on selvä. Hän ei osaa eikä luultavasti edes halua juosta ryhmässä. Jos Johanna niin tekee, se repii hänen tekniikkansa rikki ja hän on aseeton loppukirissä. Niinpä oikeita taktiikoita on tasan yksi. Käännetään heikkous vahvuudeksi. Noin kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen keulaan ja seuraava kierros selvällä ylinopeudella eli 70 sekunnin pintaan. Semmoinen 50 metrin kaula muihin, jotka ovat vielä kompuroimassa toisiinsa alkuruuhkassa ja odottelemassa, että lönkyttelyn sijaan joku menisi keulaan ja vetäisi - mutta ei sentään noin kovaa. Ja siitä sitten hiljennys tasaisen tappavaan tahtiin. Toiset seuraavat perässä, mutta eivät lähde kuromaan rakoa kiinni. Koska kaikki ihmettelevät, että kuka helkutin muija tuo tuommoinen on eivätkä ota vakavasti. Johanna tarkkailee menoa keulassa ja ylläpitää välimatkaa. Sitten siinä 7-8 km kohdilla kärkijoukon hermo pettää ja takaa-ajo alkaa. Siinä vaiheessa tulee ilkeä yllätys. Johannalla on yksi ainoa ase. Se on kyky ylläpitää tasaisen kovaa vauhtia pitkään. Kaikissa muissa ominaisuuksissa hän häviää Euroopan huipuille. Toiset saattavat ajaa raon kiinni tai lähes kiinni viimeisen kierroksen alkaessa, mutta ovat silloin käyttäneet jo terävimmän kirikykynsä olemattomiin. Silloin kyse on siitä, kenellä voimat riittävät. Johannalla ne saattavat riittää mitaliin, tuskin sentään kultaan. Mahdotonta sekään ei ole, Euroopan kärki on tilastoajoissa vain reilun kymmenen sekunnin päässä.
Taktiikan toimivuudesta voi kysyä tarkempia tietoja John Ngugilta (videolla 2:40 alkaen), joka käytti samaa systeemiä olympiavitosella 1988.


Pe 8.7 klo 14.30, alkuerät, su 10.7 klo 18.15 finaali, N 3000 m esteet: Sandra Eriksson ja Camilla Richardsson

Euroopan tilastoissa Sandra on viidentenä ja Camilla sijalla 34. Kuitenkin Sandran edellä on kaksi venäläistä. Toisaalta siellä on myös Gesa-Felicitas Krause, joka lähtee kisaan selvänä ennakkosuosikkina.
Ruodin kaksi vuotta sitten Sandran EM-epäonnistumisen eikä siihen tekstiin ole mitään lisättävää. Jos ne asiat, mitä siinä listasin, ovat kunnossa, mitali tulee, jos eivät, tulee samanlainen romahdus. En tiedä miten on.
Camillan kohdalla finaalipaikka olisi positiivinen yllätys. Hän yritti Turussa PNG:ssä olympiarajaa, mutta jäi selvästi. Sisua kyllä on. Ensimmäinen kilometri meni kellotukseni mukaan kolme sekuntia alle tavoitevauhdin, toisen kohdalla hän oli enää sekunnin edellä. Siinä vaiheessa sanoin, että ei muuten mene. Ja taisi Camillakin tietää, että ei mene tällä systeemillä. Viimeisen kierroksen alkaessa laskin, että pieni sauma on yhä. Camilla yritti tosissaan ja kiihdytti vauhtia, ohitti edellämenevän mutta hyytyi takasuoralla jälleen. Rajasta hän jäi reilusti. Tosiasia ilmeisesti on, että Camillan kunto ei vielä riitä finaaliin - ellei sitten jostain löydy vielä ylimääräinen herkkyys.


Su 10.7 klo 10.30 N puolimaraton: Anne-Mari Hyryläinen, Minna Lamminen, Laura Manninen

Keski-ikäisten rouvien kokoontumisajossa (Suomen joukkueen keski-ikä 38 vuotta) menestysodotukset eivät ole korkealla, mutta jokaisella on oma erikoinen tarinansa. Anne-Mari Hyryläinen (tilasto-23) on kiivennyt Mount Everestille ja tämä kisa on välietappi kohti Rion olympiamaratonia. Minna Lamminen (tilasto-59) voitti SM-kultaa 1500 metrillä 18-vuotiaana 2001. Seuraava SM-kulta tuli 5000 metrillä 12 vuotta myöhemmin. Laura Manninen (tilasto-68, onnittelut ex-Markovaaralle tuoreesta avioliitosta) nousi Suomen huipulle vasta muutama vuosi sitten iässä, jolloin muut siirtyvät yleensä radan reunalle.


Su 10.7 klo 10.50 M puolimaraton: Jarkko Järvenpää

Euroopan tilastossa sijalla 57 majailevaa Järvenpäätä en nuoruusvuosina rankannut kovinkaan korkealle tulevaisuuden lupauksissa. Tosiasia on, että jokaisessa juniori-ikäluokassa oli Suomessa enemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä juoksijoita, jotka samalla asenteella harjoittelemalla olisivat nyt Amsterdamin koneessa. Järvenpää on kuitenkin se, joka sinne lipun sai. Tässä tuli samalla kerrottua syy siihen, että pidemmälle eväät eivät riitä: lahjat tulevat yksinkertaisesti vastaan niillä harjoittelumahdollisuuksilla, jotka ovat käytettävissä. Enkä usko, että täydellinen ammattimaisuus ihanteellisissa oloissakaan olisi tehnyt tästä miehestä arvokisamitalistia. Asennetta tekemiseen kuitenkin on aina löytynyt, ja siksi hän starttaa ansaitusti uransa toiseen EM-kilpailuun. Se ensimmäinen eli kotikisojen kymppi oli floppi, josta ryöpytin miestä blogissani jälkianalyysissa. Aiheettomasti, sillä kun myöhemmin sain tietää mistä oli kyse, niin kunnioitan sitä että kaveri oli ylipäätään lähtöviivalla.