Joulun aikana tuli istuttua joitakin satoja kilometrejä auton ratissa. Matkan varrelle osui semmoinen useamman kymmenen kilometrin mittainen tienpätkä, joka on minulle nuoruudesta hyvin tuttu - varmaan satoja kertoja auton kyydissä ja kymmeniä kertoja polkupyörällä. Oli napakka pakkassää ja puhetta lämpötilasta, kuinkas muuten. Kello oli tuossa vaiheessa keskipäivän kantturoissa.
Tutulle tielle käännyttäessä päätin vähän pelleillä Sallin kustannuksella. Auton lämpömittari näytti -20 astetta Celsiusta (ulkolämpötila, onneksi nykydieselit ovat sisältä lämpimiä noillakin keleillä). Ilmoitin että kohta muuten jäähtyy. Ja eikös mitä, lämpötila putosi arvoon -23. Totesin että kohta taas lämpiää. Muutaman kilometrin päästä mittari näytti -20. Tässä vaiheessa Salli kysyi, että mitä hittoa?
Selitin että tämä tie on nuoruudesta hyvin tuttu. Tiedän tasan tarkkaan, missä kohtaa on lämmintä ja missä kohtaa kylmää. Paikat ovat samoja niin kesällä kuin talvellakin, lämpötila on tasainen vain silloin kun sataa. Talvisaikaan kovilla pakkasilla tai kesäaamuina ja -iltoina korkeuserot vaikuttavat, mutta muuten kyseessä on paikallinen mikroilmasto. Ja ne olivat käyneet aikoinaan tutuiksi.
Siinä keskustellessamme mittari oli vaihtanut lukeman arvoon -22. Totesin että jaaha, on taas vähän jäähtynyt. Mutta eipä tämä mitään. Odotapa muutama kilometri, niin tipahtaa lisää. Sitten tutun tienristeyksen kohdalla totesin, että nyt. Kohta ollaan paikassa, jossa on aina kylmää. Laskettiin mäki alas ja taulussa luki -24. Sanoin että seuraavaksi ollaan Lälläveden (sori Yrjöperskeles, lainaan keksimiäsi paikannimiä) kirkonkylän kohdalla. Ja siinä on sitten lämmin, se paikkakunta on ihme lämpötaskussa. Kiivettiin mäki ylös ja mittari näytti -22. Salli sanoi että helppoakos tuo on, aina mäen päällä on lämpimämpää ja notkossa kylmää. Vastasin että odotapa hetki. Jyrkkä mäki alas, mittari näytti -21, vielä kerran ylös ja lukema oli -20. Eli lämpötila nousi koko ajan huolimatta korkeuseroista. Lälläveden kirkonkylä sijaitsee noilla kahdella kukkulalla ja niiden välisessä notkossa ja siellä on aina lämpimämpää kuin ympäristössä.
Kirkonkylän ohitettuamme lämpötila putosi taas lukemiin -22 - -24 seilaten tasaisesti sitä väliä parikymmentä kilometriä. Ylitettyämme pienen joen kylmimmässä kohdassa ilmoitin, että seuraava mäntykangas on sitten koko reitin lämpimin kohta. Niinpä - mittari näytti kohta -19. Sieltä alkoi lasku, jossa lämpötila putosi yhden kilometrin matkalla kolme astetta ja oli jonkin ajan kuluttua -23. Tässä vaiheessa Salli alkoi epäillä, että minulla on jossakin kohtaa hanikka josta lämpömittaria pystyy säätämään.
Ala-Tölöviön kirkonkylää lähestyttäessä on paikka, jossa on aina kylmempää kuin muualla. Siellä oli ennustetusti tienpätkän kylmin kohta, -25 astetta. (Tämä lukema alitettiin vasta vähän ennen Huitsinnevadaa tuloksella -26 astetta, mutta Huitsinnevadaan vievä tie ei enää ole sitä samaa mistä tässä puhutaan.) Salli kysyi, onko Ala-Tölöviö myöskin samanlaisessa lämpötaskussa kuin Lällävesi, kun sinnekin noustaan mäki ylös. Ilmoitin että ei muuten ole. Eikä ollut, lämpötila pysyi -24:ssä muutaman kilometrin Ala-Tölöviön molemmin puolin.
Lämpötilat saattavat muuttua monella asteella lyhyellä matkalla. Ja nimenomaan ennustettavasti, sillä aivan säännöllisesti paikassa X on lämpimämpää kuin parin kilometrin päässä paikassa Y.
Lämpötilan lisäksi myös tuuliolosuhteet saattavat vaihdella paikallisesti. On ilmiselvää, että rannikolla tuulee enemmän kuin sisämaassa, mutta jopa läheisten paikkojen välillä on suuria eroja tuulioloissa. Sanotaan, että huipulla tuulee ja tämä on tietysti totta. Mutta se ei ole koko totuus. Jos paikan X molemmin puolin on ylevämpää maata, paikka X saattaa olla joko poikkeuksellisen tyyni tai poikkeuksellisen tuulinen. Tyyni se on siinä tapauksessa, että seudulla vallitsevat tuulet puhaltavat notkoa vastaan kohtisuoraan. Tuulinen siinä tapauksessa, että notko sijaitsee tuulen suuntaisesti. Erityisen tuulinen se on silloin, mikäli notko on muodoltaan suppilomainen. Eräs urheilukenttä on sijoitettu juuri tällaiseen paikkaan ja siellä tehdyt tulokset ovat yleensä säästä riippumatta tuulituloksia.
Yllättävää kyllä, myös sademäärissä on paikallista vaihtelua. Jostain syystä säärintamat pysähtyvät usein samoihin paikkoihin, jolloin X:ssä sataa ja parin kilometrin päässä Y:ssä ei. Eräs esimerkki tästä ilmiöstä on kesäisin Sodankylän ja Vuotson välillä. Sodankylässä on tasaisen harmaata tihkusadetta, mutta Porttipahdan kohdalla pilviverho rakoilee ja Vuotsossa on jo ihan kirkasta. Tässä tietysti matkaa paikkakuntien välillä on sata kilometriä, mutta vastaavanlaisia ilmiöitä on havaittavissa lyhyemmilläkin matkoilla.
Keskimääräinen lämpötila, tuulisuus ja sademäärä saattavat siis vaihdella suuresti lyhyelläkin matkalla. Miljoonien eurojen arvoinen kysymys kuuluukin, miksi mikroilmastoja ei ole tutkittu enemmän. Kysymys on todellakin miljoonien eurojen arvoinen. Esimerkiksi Huitsinnevadan kuntakeskuksen lähellä on kaksi asuinaluetta eri puolilla kirkonkylää. Väitän näppituntumalla, että toisessa niistä kirkkaalla säällä sekä kesällä että talvella lämpötila on keskimäärin kaksi astetta vähemmän kuin toisessa. LVI-insinööri voi tuosta helposti arvioida, kuinka suuri vaikutus tällä on vuotuisiin lämmityskustannuksiin.
Kuvitellaanpa, että Huitsinnevadan kunta olisi suunnittelemassa uutta kaavoitusta. Miten olisi, jos kunnalla olisi käytössään tutkimusdataa useiden vuosien ajalta eri puolilta kuntaa. Dataa, josta kävisi ilmi, millainen on keskimääräinen lämpötila, sademäärä ja tuulisuus missäkin kohdassa. Näitä tietoja hyödyntämällä voitaisiin asuinalue kaavoittaa paikkaan, jossa on keskimääräistä lämpimämpää, vähäsateisempaa ja tyynempää.
Mikäli asuinalue kaavoitetaan lämpötaskuun, säästyy asukkaalta vuosittain pitkä penni lämmityskustannuksissa. Puhumattakaan nyt näinä kovasti mainostetun ilmastonmuutoksen aikana tapahtuvista vaikutuksista energiankulutukseen ja -tarpeeseen.
Vähäinen sademäärä puolestaan vaikuttaa positiivisesti asumismukavuuteen. Ja tuskinpa vähäisemmällä kosteudella on myöskään huonoa vaikutusta nykyisin niin yleisiin homevaurioihin.
Tuulisuuden merkitys viihtyvyyteen on yllättävän suuri. Eipä pihalla liiemmin tee mieli oleskella viileillä säillä, jos jatkuvasti käy pureva tuuli. Toisaalta kesäiltoina itikat pysyvät kauempana, mutta se lieneekin ainoa hyöty. Etenkin kun tuulisuus tietysti lisää lämmityskustannuksia - paikallaan oleva ilma ei tuo kylmää rakennukseen.
Olisi varsin mielenkiintoista, jos joku meteorologi vääntäisi väitöskirjan tutkimalla jonkin seudun mikroilmastoja. Tällä voisi olla jopa käytännön merkitystä, kuten kaavoituksen kannalta todettiin.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
6 tuntia sitten
8 kommenttia:
Noita lämmin- ja kylmäpisteitähän on siellä & täällä. Jos kotipaikassani on talvella pakkasta 30, niin pari kilometriä sivummalla on 35. Noista sadepaikoista tulee mieleen Turun saaristo, jossa paikalliset kertoivat oletusasetuksena olevan sen, että kun Paraisilla sataa kaatamalla, niin Nauvossa ja Korppoossa otetaan aurinkoa.
Oma lukunsa on tietysti ukkonen. Meillä kiertää kesäisin paljonkin ukonilmoja, mutta päälle ei tule millään. Ja jossain ukkonen tulee aina päälle. Olis mielenkiintoista tietää, miksi jossain ukkostaa enemmän. Kai meteorologi osaisi vastata.
Tuommonen väitöskirja saattais olla rahanarvoista tavaraa. Tosin en tiedä, saisiko tutkinta rahoitusta, sillä kaikkihan tietävät, että maailma pelastuu vain, jos syrjäisestä Huitsinnevadasta muutetaan radanvarsikaupunkeihin termospulloihin asumaan.
Nimien lainailusta: ole hyvä vaan. Olis muuten mielenkiintoista tietää, että kuka ja missä on todennut ensimmäisen kerran suksivansa huitsin Nevadaan. Varmaankin ”patient zeron” jäljittäminen olisi jo oman väitöskirjan paikka.
Hausjärven Hikiän taajama sijaitsee Riihimäen ja Lahden välisen rautatien varrella. Jostain syystä juuri Hikiä on saanut kunnian toimia peräkylän symbolina (Perä-Hikiä/Taka-Hikiä).
Huitsin Nevadalla tarkoitetaan melkein samaa asiaa kuin Perä-Hikiä. Tosin käytettävä asiayhteys poikkeaa. En ole ennen tätä miettinyt näiden käsitteiden eroavaisuuksia.
Perä-Hikiä tarkoittaa käsittääkseni enemmän syrjäkylää, kun taas huitsin Nevada on enemmänkin kaukana sijaitseva paikka, johon ei banjonsoitto tai harvahampaiset miehet liity mitenkään.
Olen tehnyt automatkoilla samanlaisia havaintoja kuin Jaska eli pakkassäällä lämpötilaerot saattavat olla huomattavan suuria paikallisesti. En tosin ole havainnoinut, esiintyykö samanlaista vaihtelua säännönmukaisesti samoissa paikoissa.
Olen ajellut Lälläveden ja Ylä-Tölövion välistä tietä jonkin verran ja yleensä matkan keskivaiheilla sijaitsevalla Tuppujoella on selvästi kylmempää kuin lähtöpaikassa ja määränpäässä. Tämän enempää en ole havainnoinut.
Pääkaupunkiseudulla ilma yleensä kylmenee talvella melko nopeasti sisämaahan päin matkustettaessa ja tässä taas puhtaasti kyse meren vaikutuksesta. Kesällä vaikutus on päinvastainen.
Takahikiän tunnetuin tyttöhän on Sirkka.
Sydänmaahan on samanlainen, joskin kauniimpi sanana, kuin Perä/Takahikiä.
Vasarahammerin määrittely siitä, kuinka Huitsinnevada ja Perä-Hikiä eroavat toisistaan sattuu minusta varsin kohdalleen. Täytyy ottaa tähän mukaan pari muuta kuuluisaa paikkakuntaa eli Hevonvitunkuusi ja Hornanperse, jotka molemmat ovat mielestäni lähempänä Huitsinnevadaa kuin Perähikiää.
Sen sijaan Susiraja on ongelmallisempi. Jos ihminen on sanotaanko vaikka Turun saariston jollain ulkoluodolla, niin hän on kiistatta Huitsin Nevadassa tai hevonvitunkuusessa, mutta hän ei ole susirajalla, koska sillä luodolla ei Canis Lupus esiinny. Sen sijaan Ilomantsin Hattuvaarassa ihminen on sekä Huitsin Nevadassa että susirajalla.
Asiasta tuli rupateltua Ylvan kanssa saunassa ja hän totesi syntyperäisenä stadilaisena, nykyisenä huitsinnevadalaisena että hyvin moni helsinkiläinen määrittelee Susirajaksi kehä kolmosen ja kaikki sen ulkopuolella asuvat elävät Huitsin Nevadassa, Hevon Vitun Kuusessa ja Hornan Perseessä.
Ala-Tölöviö taas melko selvästi henkilöityy Esa Pakariseen. Sitä voi silti käyttää hyvin vaikka blogikirjoituksissa.
Huitsin Nevadaan ei todellakaan banjon soitto ja häörökorvaiset nulikat pahemmin liity, mutta jos käytetään termiä huitsintennessee tai huitsinkentucky, niin tilanne on tietysti toinen.
Helsingissä aikanaan pitkään asuneena voin vahvistaa sen että pakkaslukemat ovat siellä alempia kuin vaikkapa Keravalla sisämaassa. Toisaalta pakkanen puree siellä pahemmin. Olen ollut sisämaassa yli 40 asteen pakkasessa ja minusta Helsingin kostea 25 asteen pakkanen tuntui pahemmalta. Jossain Perämeren pohjukassa Torniossa se tietysti vielä korostuu.
hyvin moni helsinkiläinen määrittelee Susirajaksi kehä kolmosen ja kaikki sen ulkopuolella asuvat
Joo... Kultaisella 80-luvulla yks friidu määritteli käyneensä ulkomailla kun oli kulkenut lentokentälle. Sitten oli yks toinen friidu joka totesi ettei hän pidä sivistyksenä aluetta, jonne ei pääse sporalla. Ihmettelin että on aika monta "sivistys"kaupunkia jonne ei pääse sporalla. Kuten nyt vaikka Turku ja Tampere hehheh... Spora kun ei silloin kulkenut Käpylää kauemmas. Nyt kai pääsee jo Viikkiin ja Huopalahteen.
Helsingissä pakkasen purevuuteen liittyy olennaisena osana tuuli. Helsinki on rakennettu tuuliselle niemelle ja tämän sekä asukkaat ja vierailijat saavat hyvin pian tuta.
" Spora kun ei silloin kulkenut Käpylää kauemmas. Nyt kai pääsee jo Viikkiin ja Huopalahteen."
Nyt kun Kumitonttu pääsi spora-aiheeseen, voi kai mainita, että spora on hitain julkinen kulkuväline Helsingissä ja lisäksi vie valtavan määrän tilaa autoilta (ja samalla busseilta) useilla Helsingin pääväylillä (Mannerheimintie ja Mäkelänkatu). Oikeastaan parempaa vihreän ideologian mukaista liikennevälinettä ei olisi voinut mainita.
Spora pitäisi lakkauttaa Helsingistä tai olisi pitänyt lakkauttaa jo vuosikymmeniä sitten samalla tavalla kuin trollikat. Näin ei ole tapahtunut suurelta osin nostalgiasyistä. Helsingissä vahva Vihreä liike on omalta osaltaan lietsonut tätä nostalgiaa.
Yrjö: Turuun saaristosta tuli mieleen, että viime vuonna Kalevan Kisoissa majoitus oli Naantalin suunnalla. Siellä ei paistanut Naantalin aurinko, mutta oli kuitenkin poutaa. Vaan kun meni Turkuun niin sielläpä satoi. Paikalliset alkuasukkaat kertoivat kyseessä olevan hyvin tyypillinen ilmiö, sadepilvet ylittävät rannikon ja romauttavat lastinsa vasta muutama kilometri sisämaahan.
Pakkasen purevuudesta on samat kokemukset. -40 ei Lapissa tunnu miltään verrattuna etelärannikon -20:een. Säätieteilijät väittävät että ilmankosteuden vaikutus pakkasen purevuuteen on minimaalinen, kyse on tuulesta. Voipi olla noin, mutta epäilen että mittausinstrumentin tuntemus on erilainen kuin kosteusherkän ihmisnahan.
Takahikiän ja Huitsinnevadan ero lienee juuri mainittu. Armeijassa oli muuten tupakaverina mies Hikiältä. Mikäli hänen erikoispiirteensä on tyypillinen paikkakunnalla, se on nimensä veroinen. Miehen tarttes suunnilleen vain nostaa kättä, niin kylpi hiessä. En ole nähnyt koskaan yhtä pahasti vettä valuvaa tyyppiä. Muuten ihan normaali mies.
Ratikan toiminnallisuuteen on vaikea ottaa kantaa, kun olen sillä ajanut muistaakseni tasan kerran, silloin tosin jopa edestakaisen matkan.
Vasaralle voisin mainita, että Saksassa tuossa henkilöautojen luvatussa maassa käytetään raitiovaunuja ja muutenkin julkinen liikenne toimii hyvin ja on vahvasti subventoitu.
Lähetä kommentti