Klisee klisee kulkunen

Mies kävelee Helsingin rautatieaseman tunnelissa etsien ruokapaikkaa. ”Emmä tonne mene, siellä on taas yksi karvaranne.” Lopulta löytyy valkonaamainen ravintoloitsija ja pian on taas yksi rasisti kylläinen tuontikebabilla.

Tuollaisia huomautuksia kuulee ihan tavallisten ihmisten suusta. Perussuomalaisten nousu on tehnyt rasismista salonkikelpoista. Somalit, kurdit ja venäläiset ovat syypää kaikkeen pahaan. Todellisuudessa rasismiin puretaan vain omaa alemmuutta ja pahaa oloa.

Rasisteille ei vain tunnu saavan taottua päähän, että heidänkin hyvinvoinnistaan ovat suurelta osin vastanneet maahanmuuttajat. Mitä olisi Suomen teollisuus ilman Finlaysonia, Sinebrykoffia, Stockmannia, Fazeria tai Gutzeitia? Jos tämän argumentin heittää kehiin, he syyttävät nykyisiä mamuja siitä ettei sieltä ole tullut yhtään ainutta vastaavaa esimerkkiä. Hei haloo, nyt eletään 2000-lukua. Teollistuminen tapahtui yli sata vuota sitten. Nykyään eletään palveluammateilla. Meillä on valtava määrä suomalaisia työttömiä. Kun tänne tulee yksikin humanitaarinen mamu, hänen työllistämisvaikuksensa on valtava. Tarvitaan sosiaaliviranomaista, erityisopettajaa, suunnittelukoordinaattoria. Taas on muutama suomalainen poissa kortistosta. Ja kun mamuja tulee lisää, työllistyy maakunnissakin vastaanottokeskukseen siivooja ja talonmies, joten matalapalkkaistenkaan ei pitäisi valittaa asiasta. Kaikki voittavat.

Tähän sitten usein vedetään vasta-argumentiksi tiettyjen kansallisuuksien – no, sanottakoon suoraan esimerkkinä somalien – valtavan alhainen työllisyysaste. Kysehän on vain siitä, että Suomessa ei ole osattu heidän voimavarojaan hyödyntää oikein. Miksi valtio ei ole perustanut esimerkiksi kamelipuistoa? Ratsastusta, kamelinliharuokia, kulttuuriesittelyä – ja monta työllistettyä mamua. Yksinkertainen ratkaisu olisi myös kieltää suomenhevosten ravit ja korvata ne kameliratsastuksella, mutta tätä ei voida tehdä koska ravit kuuluvat olennaisena osana romanikulttuuriin. Mutta moni mamu on jo työllistynyt ilman kameleitakin, minkä luulisi pistävän valittajille jauhot suuhun. Esimerkiksi somaleilla on kysyntää tulkkeina, islamin opettajina ja somalikulttuuriin perehtyneinä sosiaalityöntekijöinä. Valitettavasti näitä työpaikkoja on kovin vähän, mutta ongelma olisi helposti ratkaistavissa lisäämällä määrärahoja ja tuomalla maahan lisää somaleja. Tällöin edellä mainittujen työpaikkojen tarve kasvaisi ja parantaisi taas työttömyystilannetta. Lisäbonuksena maan kilpailukyky paranisi selvästi; musliminaiset tunnetusti tekevät paljon lapsia eivätkä kykene siksi mukaan työelämään. Tällöin pääministeri Kataisen vaatimus naisten osallistumisesta työelämään tulisi toteutettua, kun suomalaisten naisten ei tarvitsisi tehdä lapsia. Suomalaisnaiset voisivat jättää äitiyslomat väliin ja olla mukana työelämässä, kun somali- ja kurdinaiset huolehtisivat syntyvyydestä. Itse asiassa voisi harkita äitiysetuuksien poistamista koulutetuilta naisilta, mikä kannustaisi entisestään heidän työelämäkontribuutiotaan. Musliminaisiin tämä ei yleensä vaikuttaisi, koska suuri osa heistä on luku- ja kielitaidottomia vain harvan ollessa ammattitaitoinen. Näille muutamille poikkeuksille voitaisiin tietysti suomesta poikkeavan äidinkielen perusteella myöntää erivapaus vanhempainetuisuuksiin, ettei heitä syrjittäisi.

Jos rasistilla on lapsia, hän on valmis vaikka muuttamaan ns. paremmalle asuinalueelle, etteivät lapset vain saisi antirasistisia vaikutteita monikulttuurisessa koulussa. Tämä ns. "white flight" -ilmiö on jo valitettavasti Suomessakin arkipäivää. Seurauksena monikulttuurisiin lähiöihin jää kantaväestöstä vain köyhempiä ja siis vähälahjaisempia. Tästä taas seuraa alueen koulussa lahjakkuusvaje ja huonommat oppimistulokset, vaikka siellä onkin onneksi mamuja paikkaamassa osaamistasoa. Tasa-arvon mukaisesti kouluille annetaan tällöin ns. positiivisen syrjinnän määrärahaa. Tämä määräytyy mamujen osuuden perusteella. Tästä seuraa se virheellinen näkemys, että mamut olisivat mukamas huonompia oppimaan. Ehkä näin onkin, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että heikkolahjaisempi suomalaisväestö koulukiusaa heitä. Siksi ainoa oikea ratkaisu onkin mamujen tasainen jakaminen kaikkiin kouluihin asuttamalla heidät tarvittaessa tukitoimin eri alueille tasaisesti.

"Taas yksi uusi rikosuutinen! Eikö noita mamuja saada kuriin?" Tuohtunut keski-ikäinen valkonaama paiskaa aamiaispöydässä lehden nurkkaan. On ehkä totta, että jotkin etniset ryhmät esiintyvät rikostilastoissa moninkertaisesti suomalaisiin nähden. Tähän on kuitenkin olemassa ymmärrettävät selitykset:
1) Rasismin takia erirotuisten rikoksista ilmoitetaan herkemmin
2) Suomalaiset rikolliset tuntevat maan tavat paremmin ja osaavat välttyä kiinnijäämiseltä
3) Rikolliset ovat useimmiten nuoria ja mamuväestössä nuorten osuus on suurempi
4) Kotouttaminen on epäonnistunut vähäisten määrärahojen ja suvaitsemattomien rasismin takia
5) Mamujen käsitys rikollisuudesta on erilainen; jos suomalainen menisi Saudi-Arabiaan kittaamaan kossua keskellä katua, hänkin olisi rikollinen. Ei säädyttömästi pukeutuneen naisen raiskausta voi laskea rikokseksi, jos kulttuuritausta sanoo ettei kyseessä ole rikos.
Todellisuudessa pahimpia rikollisia ovat ne parikymmentä netissä riehuvaa natsia, jotka nimettömyyden suojista nostavat tällaisia yksittäistapauksia esiin. Toisin kuin suoraselkäiset monikulttuurisuuden kannattajat, nämä rasistit eivät uskalla kirjoittaa omalla nimellään. Tämä osoittaa heidän mielipiteensä hävettäviksi ja virheellisiksi. Vain muutamien nimi on tiedossa ja he ovatkin poikkeuksetta saaneet oikeudenmukaiset tuomiot rikollisesta toiminnastaan, joskin tuomioiden keveys ei ole vastannut rikosten raskautta. Eikä heitä ole siitä huolimatta saatu täysin vaiennettua, vaan jotkut ovat heidän kaltaisensa puoli-ihmiset äänestäneet jopa eduskuntaan. Näiden alemmalle kehitysasteelle jääneiden matalatasoista kulttuuria edustavien vajakkien päähän ei millään saa mahtumaan, että kaikki kulttuurit ja rodut ovat keskenään samanarvoisia.

Suomi ei voi olla mikään impivaaralainen umpio, jossa serkut menevät keskenään naimisiin. Tarvitsemme vaikutteita muualta. Kyllä Suomestakin on aikoinaan siirtolaisiksi lähdetty – Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin. Näissä maissa suomalaisten siirtolaisten jälkeläiset ovat menestyneet erinomaisesti. Tämä siitä huolimatta, että he joutuivat oppimaan vieraan kielen, sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja tekemään raakaa työtä selvitäkseen. Amerikka, Australia ja Ruotsi eivät toimineet siirtolaispolitiikassaan yhtä tehokkaasti kuin Suomi nykyään ja silti ne ovat menestystarinoita. Voi vain kuvitella, kuinka mahtaviin suorituksiin ne maat olisivat yltäneet yhtä viisaalla kototuttamispolitiikalla mitä Suomi harjoittaa. Mitä suomalaissiirtolaiset olisivatkaan saaneet aikaan, jos heidän omaa suomalaista kulttuuriaan olisi tuettu ja heillä olisi ollut vuosia kestänyt kotouttamisohjelma sosiaaliturvineen käytössä. Suomen nykypolitiikalla voimme vain jännityksellä odottaa, millaisia kultamunia humanitaarisista mamuistamme kuoriutuukaan!

Niiden, jotka haluavat sulkea maamme rajat hädässä olevilta, pitäisi muistaa että tuossa 70 vuotta sitten lähes satatuhatta suomalaista lasta lähetettiin Ruotsiin sodalta turvaan. Samalla tavalla nykyäänkin maahamme tulee pakolaisia sodan jaloista. Nyt on meidän vuoromme auttaa sotalapsia. Tähän on usein esitetty vasta-argumenttina se, että monet tulijoista ovat aikuisia miehiä ja jotkut valehtelevat ikänsä kymmenen vuottakin nuoremmaksi käydäkseen lapsesta. Pitäisi muistaa, että etelämmässä ihmiset kypsyvät aiemmin kuin Suomessa ja saattavat suomalaisen silmään näyttää ikäänsä vanhemmilta. Ja vaikka osa valehteleekin, se on ihan ymmärrettävää; vika on omassa politiikassamme, joka suosii alaikäisiä hakijoita. Mikäli tämä suositummuusasema poistettaisiin, tarvetta valehteluun ei olisi. Sitä paitsi onhan rauhanpuolustamisen kannalta järkevämpää, että aikuiset miehet tulevat pois sotaa käyviltä alueilta. Jos aikonaan Suomestakin olisi lähetetty Ruotsiin armeija-ikäiset miehet lasten sijaan, tuskin koko sotaa olisi edes tullut.

Meidän kaikkien tulee muistaa velvollisuutemme kehitysmaiden asukkaita kohtaan. Siihen velvoittaa Suomea jo pelkästään länsimaiden synkkä siirtomaahistoria. Kuvitelkaa, miten kukoistavia esimerkiksi Afrikan maat olisivat, jos niitä ei olisi siirtomaina riistetty. Kaikki muutkin maanosan valtiot voisivat nyt olla Liberian ja Etiopian - ne ainoat, jotka eivät koskaan ole siirtomaita olleet - kaltaisia demokraattisia, taloudellisesti edistyneitä maita.