Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Reikani, Reikani...


Äskettäin joukostamme poistui USA:n entisistä presidenteistä se viimeinen kunnon mies eli George Bush vanhempi. Bush vanhempi on myös viimeinen istuva presidentti, joka on hävinnyt vaalit. Hän pääsi presidentiksi pääasiassa siksi, että sattui istumaan edelliset kahdeksan vuotta Ronald Reaganin varapresidenttinä.
Yhdysvaltain historian neljä suurinta presidenttiä ovat paremmuusjärjestykseen laittamatta aikajärjestyksessä luetellen George Washington, Thomas Jefferson, Abraham Lincoln ja Ronald Reagan.
Washington mahdollisti vapaussodan komentavana kenraalina Yhdysvaltojen synnyn ja ensimmäisenä presidenttinä vakautti sen.
Jefferson kirjoitti itsenäisyysjulistuksen ja loi Yhdysvaltain perusidean.
Lincoln piti maan yhtenäisenä sen historian suurimmassa sisäisessä kriisissä.
Reagan voitti kylmän sodan laukaustakaan ampumatta.
Paremmuusjärjestykseen näitä neljää ei pysty mitenkään laittamaan, mutta he nousevat selvästi kaikkien muiden yläpuolelle.

Suomalainen media löi Reaganin presidenttikaudella miestä kuin vierasta sikaa. Jos luulette, että Trumpia pistetään alta lipan, olette joko liian nuoria tai liian dementoituneita muistamaan mitä Reaganista sanottiin. Kari Suomalainen tiivisti asian hyvin:

Pääsipä Reagan jopa Syksyn Säveleeseen. Tämän kirjoituksen otsikko on napattu Erkki Liikasen kappaleesta (kyseessä on siis se Suomelle vähemmän taloudellista vahinkoa aiheuttanut Liikanen).
Tosiasiassa Reagan nousee Yhdysvaltain onnistuneimpien presidenttien listalle. Hän pisti polvilleen sekä Neuvostoliiton että kotimaiset liberaalit. Ainoa mitä hän ei pistänyt polvilleen oli eurooppalainen media. Ei siksi etteikö hän olisi pystynyt, vaan siksi, että hän uskoi vakaasti sananvapauteen eikä halunnut.
Tätä juttua valmistellessani katsoin useita videoita Reaganin esiintymisistä ja yhdessä niistä osui silmiini niin naulan kantaan osunut kommentti Reaganin menestyksen syistä, että käännän sen tähän sellaisenaan:
Reagan tunsi liberaalit. Hän vietti koko elämänsä heidän ympäröimänään. Nuorempina päivinään hän oli itse liberaali. Hän tiesi siirrot, joita he tekivät. Hän oli hyvin harjaantunut tapoihin, joilla he yrittävät kääntää loogiset argumentit epäloogisiksi ja tunteellisiksi. Hän oli hyvin tietoinen heidän taipumuksistaan tekeytyä altavastaajiksi ja häpeällisestä tekopyhyydestään. Hän ymmärsi liberaalien olevan pohjimmiltaan itsekkäitä, itsekeskeisiä pelkureita, jotka leikittelivät muiden haavoittuvuudella saadakseen ääniä. He eivät kyenneet hämäämään Reagania lainkaan. Hän tiesi heidän argumenttiensa olevan ohuita, heikkoja ja asioihin perustumattomia. Tämä oli osin syy siihen, miksi Reagan menestyi republikaanina niin hyvin ja oli tehokas antivasemmistolainen. Hän tunsi heidän toimintatapansa.

Washingtonista, Jeffersonista ja Lincolnista ei ymmärrettävistä syistä ole olemassa videomateriaalia. Reaganista on sitäkin enemmän. Ennen presidentiksi tuloaan Reagan oli Kalifornian kuvernööri, sitä ennen radion urheiluselostaja ja elokuvanäyttelijä. Tausta näkyi hänen julkisissa esiintymisissään. Reagan oli tunnettu huumoristaan. Hänen jutuistaan on tässä käännetty kooste, jossa suurin osa on poimittu Reaganin kirjaston tekemästä Youtube-videosta. On mahdotonta tietää, kuinka paljon jutuista oli käsikirjoittajien tekeleitä ja kuinka paljon Reagania itseään. Mutta se ei ole loppujen lopuksi tärkeää. Tärkeää on se tapa, jolla jutut kerrottiin. Reagan oli ajoituksen ja vähäeleisyyden mestari, joka osasi kertoa vanhankin jutun tavalla joka saa hymyilemään, vaikka loppuhuipennuksen tietää. Kuten listan kymmenennelle sijalle päätyneestä jutusta voi otsikkolinkistä katsoa:


10. Mestarinäyte

Lakimies kysyi syytetyltä:
- Miksi valehtelitte onnettomuuspaikalla? Eikö teiltä kysytty, kuinka voitte? Ja te vastasitte, ettette ole koskaan voinut paremmin, vaikka olitte loukkaantunut.
- Kyllä, kyllä. Muistan että noin tapahtui.
Myöhemmin toinen lakimies kysyi tarkemman kysymyksen:
- Mitkä olivat olosuhteet, joissa te vastasitte kysymykseen?
- No, minä makasin siinä loukkaantuneena. Auto tuli paikalle ja apulaissheriffi astui ulos. Hevoseni hirnui kivusta ja pyöriskeli ympäriinsä kaksi jalkaa katkenneena. Apulaissheriffi laittoi aseensa sen korvalle ja päästi hevosen kärsimyksistään. Koirani selkä oli murtunut ja se vinkui kivuissaan. Apulaissheriffi käveli sen luokse ja ampui senkin. Sitten hän tuli luokseni ja kysyi: "Kuinka sinä voit?"


9. Johtajahuumoria

Reagan sanoi kertoneensa tämän jutun Gorbatsoville, joka nauroi.
Amerikkalainen ja venäläinen väittelivät maidensa hallintojärjestelmistä. Amerikkalainen sanoi:
- Minun maassani voin mennä Valkoiseen taloon, lyödä nyrkkiä Reaganin toimiston pöytään ja sanoa: "Herra presidentti, en pidä tavasta jolla johdatte maatamme!"
Venäläinen vastasi:
- Kyllä minäkin voin tuon tehdä.
- Voitko muka?
- Kyllä. Minä voin mennä Kremliin pääsihteeri Gorbatsovin toimistoon, lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa: "Herra pääsihteeri, en pidä tavasta jolla presidentti Reagan johtaa maataan!"


8. Antaa olla

Reagan kertoi puheessaan, kuinka viime aikoina hänestä on kirjoitettu paljon kirjoja ja mainitsi muutamia.
- Mike Devers sanoi kirjassaan, että minulla on lyhyt keskittymiskyky. No, minä ajattelin vastata väitteeseen ... mutta mitä helvettiä, siirrytään asiassa eteenpäin.


7. Jonotuslista

Reagan puhui neuvostoliittolaisten jokapäiväisestä elämästä.
Yksi esimerkki on tarina, jota he siellä kertovat. Siellä pitää odottaa kymmenen vuotta toimitusta, kun on tilannut auton. Eräs kaveri oli lopultakin saanut rahat kasaan ja meni ostamaan autoa. Huomioikaa, että siinä maassa ehkä vain yhdellä perheellä seitsemästä on auto. Hän kahlasi koko paperityön läpi ja lopultakin allekirjoitti viimeisen paperin. Hän ojensi rahansa ja tiskin takana mies totesi:
- Tule sitten kymmenen vuoden kuluttua hakemaan autoasi.
Johon ostaja totesi:
- Aamulla vai iltapäivällä?
Myyjä vastasi:
- Mitä väliä sillä on? Kymmenen vuotta aikaa.
Johon ostaja:
- Katsokaa, kun putkimies tulee silloin aamupäivällä.


6. Optimisti ja pessimisti

Vanhemmilla oli kaksi poikaa. Toinen oli toivoton pessimisti ja toinen parantumaton optimisti. Vanhemmat totesivat molempien olevan niin epärealistisia, että menivät psykiatrin juttusille. Tämä sanoi, että uskoo voivansa ratkaista ongelman. Vanhemmat kysyivät, miten.
- No, kasataan loistelias kokoelma leluja huoneeseen. Laitetaan tämä pessimisti sinne leikkimään. Kun hän näkee kaikki ne lelut ja tajuaa, että ne ovat häntä varten, pessimismi paranee.
- Entä mitä tehdään optimistille?
- No, minulla on ystävä jolla on hevostalli. Sieltä me saamme melkoisen määrän sitä mitä tallista siivotaan. Laitetaan se toiseen huoneeseen. Sitten näytetään optimistille, millaisia leluja hänen veljensä on saanut ja annetaan hänelle sitten tämä läjä. Eiköhän hän pääse optimismistaan.
Näin tapahtui. Jonkin ajan kuluttua he menivät sitten katsomaan, mitä pojille kuului. Pessimisti oli lelukasan keskellä ja itki. He kysyivät:
- Mitä sinä oikein itket?
- No kun kohta joku kuitenkin tulee ja ottaa nämä lelut pois minulta.
Sitten he menivät optimistin huoneeseen. Optimisti istui läjän keskellä ja lapioi sitä reunoille niin nopeasti kuin pystyi. He kysyivät:
- Mitä sinä oikein teet?
- No, kaiken järjen mukaan täällä jossain täytyy olla poni.


5. Kehityksen aste

Eräs valtionpäämies, jonka tapasin - en halua kertoa nimeä koska en halua saattaa häntä noloon tilanteeseen - kertoi minulle seuraavan jutun. Kaksi kaverusta oli kävelyllä Neuvostoliitossa. Toinen sanoi:
- Olemmeko me todellakin saavuttaneet aidon kommunismin? Onko tämä, mitä meillä nyt on, täydellistä kommunismia?
- Ei helvetissä ole. Asiat tulevat menemään vielä paljon huonommiksi.


4. Puolueloikkari

Reagan oli nuoruudessaan ollut demokraatti. Republikaanien puoluekokouksessa hän piti puheen, jossa hän vitsaili korkeasta iästään.
Tämä puoluekokous tuo monia muistoja mieleen minunkaltaiselleni kaverille. Voin yhä muistaa ensimmäisen republikaanien puoluekokoukseni. Abraham Lincoln piti puheen, joka sai minulle kylmiä väreitä selkärankaan... Ei, minun on tunnustettava. En minä oikeasti ollut paikalla. Totuus on, että siihen aikaan minä kuuluin vielä toiseen puolueeseen.


3. Ulkonaliikkumiskielto

Mies käveli kadulla illalla Moskovassa. Neuvostosotilas käski häntä pysähtymään, jolloin mies alkoi juosta karkuun. Niinpä sotilas ampui hänet. Toinen sotilas kysyi:
- Miksi sinä noin teit?
- No, nythän on ulkonaliikkumiskielto.
- Mutta eihän se ole vielä alkanut!
- Ei niin. Mutta tunsin tuon tyypin ja tiedän missä hän asuu. Hän ei olisi ehtinyt kotiin ennen ulkonaliikkumiskiellon alkua.


2. Kolmikoipinen kana

Kaveri ajeli pitkin pikkutietä ja vilkaisi sivulle. Auton vierellä juoksi kana. Vauhtia mittarissa oli jotain seitsemänkymppiä (suom. huom. Mailimitat muutettu sivistyneiksi), mutta kana juoksi vieressä. Heppu painoi kaasua, vauhti kiihtyi sataseen. Kana pysyi sitkeästi rinnalla. Samalla kanaa katsoessaan hän huomasi, että sillähän oli kolme jalkaa!
Ennen kuin hän ehti tästä havainnostaan toipua, kana kiihdytti ohitse ja kääntyi äkisti maatilan pihaan. Kuljettaja kääntyi myös äkisti ja pysähtyi maatilan pihalle, jossa seisoi maanviljelijä. Kuski kysyi:
- Juoksiko tästä juuri äsken ohi kana?
- Jeah.
Johon kuski jatkoi:
- Olenko minä tullut hulluksi vai oliko sillä kanalla kolme jalkaa?
- Jep. Se on minun. Minä jalostan kolmikoipisia kanoja.
Kaveri totesi:
- Taivaan tähden, miksi ihmeessä?
Johon farmari:
- Minä pidän kanankoivista. Vaimo pitää kanankoivista. Ja nyt poikakin pitää kanankoivista. Ja me kyllästyimme tappelemaan niistä.
Kuski kysyi:
- No miltä ne maistuvat?
- En minä vaan tiedä. En ole vielä saanut yhtäkään kiinni.


1. Republikaani poissa mukavuusalueeltaan

Reagan pitää puhetta demokraattien vahvalla tukialueella.
Aikoinaan tällä seudulla republikaanista tuntui suunnilleen samalta kuin Gary Cooperista elokuvassa Sheriffi. Pahasti alakynnessä. Muistan tarinan tyypistä, joka jokin aika sitten pyrki täältä kongressiin republikaanina. Hän sattui olemaan eräällä maatilalla kampanjoimassa ja farmari kuuli hänen olevan republikaani. Farmari leuka tipahti ja hän sanoi:
- Odota tässä. Haen äidin. Hän ei ole koskaan nähnyt republikaania.
Joten hän haki äitinsä. Ehdokas katseli ympärilleen löytääkseen korokkeen jolta puhua. Ainoa mitä hän löysi oli iso kasa sitä tavaraa, jota Bess Truman yritti 35 vuoden ajan opettaa Harrya kutsumaan "lannoitteeksi". Joten hän kiipesi kasan päälle ja piti puheensa. Sen loputtua farmari sanoi:
- Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin republikaanin puhuvan.
Ehdokas vastasi:
- Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun minä pidin puheen demokraattiselta alustalta.


Jokeri: Diashow

Presidenttikautensa lopuksi Ronald Reagan summasi kahdeksan vuoden tapahtumat diaesityksessä. Videolla 14:05 - 19:00.

18 kommenttia:

Ekku kirjoitti...

Kieltämättä Reagan selvisi presidenttinä hyvin. Politiikassa voi siis keskinkertainenk7n näyttelijä päästä tähtirooliin, kunhan vaan käsikirjoitus on kunnossa. Ilmeisesti kilpailu tällä sektorilla ei ole niin kovaa?
Jos Reagan myöhemillä päivillään oli vankka sananvapauden kannattaja, niin miten ihmeessä hän nuorempana pyrki saattamaan kollegoitaan oikeuden eteen vääränlaisista poliittisista mielipiteistä?
Silloinhan elokuva-alalla oli vielä käytössä studio-systeemi ja on aika epätodennäköistä, että alan johtavat toimijat olisivat olleet muita kuin kovan linjan kapitalisteja.

Affu kirjoitti...

Sama vika kuin Reaganilla. Minäkin tein elämäntyöni taistolaisten ja muun elokuvaväen kanssa ja olen jo vuosia sitten ymmärtänyt, miksi se joukko on niin pihalla. Tietysti olin nuorempana vasemmistoradikaalikin ja jopa partaradikaali, mutta en nyt sentään horjahtanut taistolaiseksi uskovaiseksi. Antaa näkemykselle kanttia, kun tuntee kummankin porukan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kun katsoo tuota Karin pilakuvaa ja ajattelee nykyistä valtamediaa ja kuinka se nuijii Trumpia niin kieltämättä deja vu tulee mieleen. Plus ça change, plus c'est la même chose tai jotain sinnepäin. Tosin Trumpia nuijitaan vielä pahemmin kuin Reagania. Voisi sanoa että suomalainen valtamedia on avoimessa sodassa Yhdysvaltain presidenttiä vastaan.

Yhdysvaltain laivasto on sinänsä muistanut Reagania toisin. Ja miksei muistaisi:

https://fi.wikipedia.org/wiki/USS_Ronald_Reagan_(CVN-76)

Ja tuo Reaganin määrittely (vasemmisto)liberaaleista oli äärimmäisen osuva.

Anonyymi kirjoitti...

Paluuu tulevaisuuteen elokuvassa, proffa tokaisi martinille, kun kun kysyi että kuka muka on pressana tulevaisuudessa mistä tuli, se näyttelijkö, varapressana on varmaan ..
Yhdessä dokumentissa mikä käsiteli elokuvaa, sanoi yksi tekijöistä, että Reagan nauraa räkätti kyseiselle kohtaukselle..

-jpt-

Anonyymi kirjoitti...

Tuo suurimpien presidenttien lista jätti kovin subjektiivisen (liberaalin?) maun: puhtaan objektiivisesti tarkasteltuna Yhdysvaltain suurin ja vetovoimaisin presidentti kun kuitenkin oli William Howard Taft. Hänen kaltaisensa politiikan raskassarjalaisen unohtamista listalta on jokseenkin vaikea perustella.

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoija JPT veit sanat suustani! Juttua lukiessani tuli juurikin tuo leffakohtaus mieleen. Kas tässä se pätkä kun proffa tenttaa Martylta 80-luvun USA:n presidenttiä Well, tell me then future boy, who is the president of the United States in 1985?

- Ronald Reagan
- Ronald Reagan?! Siis se näyttelijä.
- Kuka voisikaan sitten olla varapresidenttinä, Jerry Lewis?
- Ja Jane Wyman on sitten se "first Lady" ja vaikkapa Chuck Berry valtionvarainministerinä.

Heh, proffa löysi tosi hyvän näyttelijä-/artistikavalkadin USA:n valtionjohtoon!

Tässä kohtauksessa hypätään elokuvan alkupuolelle, jossa libyalaiset (ihme että tuohon maailmanaikaan heistä tehtiin pilaa!) terroristi-kandidaatit tulevat tasaamaan tilejä proffan kanssa. Varsinkin kun proffa laittoi flipperin koneiston heidän pommiinsa plutoniumin asemesta (aikakone kun tarvitsi sitä polttoaineena), lol. Kas kas, tyypeillä on messissä AK-47 ja venäläinen sinko jolla kostaa tämä inha välistäveto! Ajokkina hippien ihanneauto VW-Kleinbus. Kalashnikov saa syöttöhäiriön ja toi kaveri manailee muutamat arabiankieliset loitsut ilmoille, sekä se ilme kun tuo tyyppi vetää niitä liikkuvia taakse että saisi tuliluikun jälleen toimintakuntoon!

Mielestäni paras pätkä koko elokuvasta kun Marty alkaa soittamaan kitaralla hieman erityylistä musiikkia 50-luvulla.

Trilogian kakkososa oli hieman pliisu, mutta kolmas osa oli parempi Villine Länsineen. Ja kaikkien asevihaajien mielipätkä, Marty kokeilee Samuel Coltin keksintöä. Kolmososassa on myös kohtaus jossa Lucky Luke sarjiksistakin tuttu hauturin irvikuva ottaa mitat Martysta, koska hän joutui kaksintaisteluun ja ns. vedonlyöntikertoimet eivät olleet hänelle kauhean suosiolliset.


- Soomepois Eestist -

Jaska Brown kirjoitti...

Ekku: Reagan ei ollut näyttelijänäkään mikään takarivin taavi, vaan aivan terävimmän kärjen tuntumassa usealla pääroolilla. Käsitys B-luokan tekijästä vain istuu sitkeässä propagandan takia. Ja nuoruudessa tulee tehtyä kaikenlaista hölmöä, jotkut vain viisastuvat vanhemmiten.

Affu: Tunne vihollisesi, opetti jo Sun Tzu.

Yrjöperskeles: Jenkit arvostavat, joo. Ja on se arvostus vähitellen noussut Euroopassakin. Historia on joskus jopa oikeassa.

jpt: Enpä tuota muistanutkaan, vaikka olen muistaakseni joskus kauan sitten ko. pätkän nähnyt.

Ano: Ja pienin presidentti on epäilemättä ollut 163-senttinen James Madison.

Soomepois Eestist: Pitääpä vilkaista nuo pätkät kunhan on ensin käynyt tienaamassa verorahoja Irakin raiskaajille.

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti kirjoitukseenne liitetty Karin pilapiirros näkyy ainakin täällä varsin epäselvästi, ja sen puhekuplissa ja piirroksen alla olevat tekstit ovat lähes mahdottomia lukea. Johtuuko ilmiö kenties vain siitä, että koneellani on pienempi resoluutio kuin omallanne. Mutta voisitteko toistaa ne uudessa kommentissanne, jossa sanotaan tavanomaisen tekstin muodossa mutta sanatarkasti alkuperäisten mukana, mitä lukee mihinkin ruutuun liittyvässä puhekuplassa ja mitä niiden alla. Kiitos jo etukäteen.

Anonyymi kirjoitti...

Jaska Brown: 45-kiloisena James Madison oli eittämättä myös Yhdysvaltain historian kevytkenkäisin presidentti.

Lincoln ja Washington lienevät kiistattomasti kärjessä, mutta Jefferson on jo siinä hilkulla ja Ronnie Raygun jossakin kolmoskvartiilin kieppeillä. Yleensä F.D. Roosevelt tavataan nostaa jenkkien paremmuuslistoilla kolmen kärkeen, hän nyt kuitenkin luotsasi maan ulos republikaanien sössimästä lamakaudesta ja läpi kakkoskahinan - ja kohosi neljän kauden presidenttinä lähes kekkosmaisiin/putinistisiin suurmiesmittoihin. Sen hieman sporttisemman Rooseveltin taas katsotaan kamppailevan tasaväkisesti nelossijasta Jeffersonin kanssa, kun taas Ronnie pelaa korkeintaan kakkosketjussa Kennedyn, Wilsonin, Eisenhowerin ja Trumanin kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Kun Michael Hart aikoinaan laati tunnetun teoksensa "Ihmiskunnan sata suurinta - maailmanhistorian sata vaikutusvaltaisinta henkilöä tärkeysjärjestyksessä, niin listaan tuli mukaan kolme entistä Yhdysvaltain presidenttiä. Nimittäin George Washington (sijaluvulla 27), Thomas Jefferson (sijaluvulla 70) ja John F. Kennedy (sijaluvuilla 80). Washingtonin ja Jeffersonin osalta perustelut sille, miksi he olivat listalla mukana, olivat jokseenkin ilmeiset, joskin Jeffersonin melko alhainen sijaluku saattaa hieman ihmetyttää. Mutta Kennedyn osalta perustelu oli kenties yllättävämpi. Hänet Hart kelpuutti listalle vain yhdestä syystä: hän nimittäin pani alkuun Apollo-ohjelman joka sitten huipentui ensimmäiseen Kuussa käyntiin. Hartin sanoin: "tuhannen vuoden kuluttua tuskin monikaan piittaa hänen poliittisesta toiminnastaan tai Sikojen lahden tapahtumista. Mutta edellyttäen että ihmiskunta ei ole räjäyttänyt itseään kappaleiksi, voimme olla melko varmoja, että vielä 5000 vuoden kuluttua ihmisen ensimmäistä matkaa kuuhun pidetään merkittävänä tapahtumana." Ja siinä vaiheessa kun Kennedy teki asiasta poliittisen päätöksen, ratkaisevimmin siihen, että se myös pystyttiin toteuttamaan, ei enää vaikuttanut mikään täysin uusi keksintö vaan hankkeelle myönnetyt suuret määrärahat.

Lincoln jäi ehkä yllättävästi varsinaisen luettelon ulkopuolelle. Mutta kirjan lopussa on kymmenen kunniamainintaa henkilöille, jotka "olivat lähinnä sadan joukkoa, mutta eivät mahtuneet mukaan." Yksi näistä kymmenestä oli juuri Lincoln. Perusteluksi hän esitti muun muassa, että orjuuden poistamiseksi ponnisteltiin samoihin aikoihin muuallakin maailmassa ja monessa maassa, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa (ei kuitenkaan Brasiliassa) se olikin poistettu jo aikaisemmin kuin Yhdysvalloissa. Lisäksi hänen arvionsa oli, että vaikka etelävaltioiden Konfederaatio olisikin voittanut ja onnistunut irtautumaan Yhdysvalloista, orjuus olisi ennen pitkää poistettu sielläkin. Pitipä Hart todennäköisenä, että monien yhdistävien tekijöiden vuoksi konfederaatio kuitenkin olisi jossakin vaiheessa myöhemmin liittynyt takaisin Yhdysvaltoihin, ja vaikka ei olisikaan, ilman etelävaltioitakin Yhdysvallat olisi maailman neljänneksi väkirikkain valtio ja johtava teollisuusvalta.

Hart laati kirjansa vuonna 1978, joten Reaganista siinä ei vielä sanottu mitään. Mutta toistakymmentä vuotta myöhemmin hän laati siitä uuden painoksen, jossa varsinkin Neuvostoliiton hajoamisen vuoksi monien henkilöiden sijalukuja oli muutettu. Niinpä Marx, Lenin ja Stalin putosivat koko lailla aikaisempia sijalukujaan alemmaksi, eivät kuitenkaan pois listalta, kun taas Jefferson ja myös Adam Smith nousivat koko lailla korkeammalle sijalle.

Kirjassa ei suinkaan ole pelkästään hallitsijoita ja poliitikkoja, vaan myös monia tiedemiehiä, keksijöitä, filosofeja ja uskonnollisia vaikuttajia sekä muutama huomattava taiteilijakin. Kymmenen kärkijoukko oli muuten seuraava:
1. Muhammed, 2. Isaac Newton, 3. Jeesus, 4. Buddha, 5. Kungfutse, 6. apostoli Paavali, 7. Tsai Lun (paperin keksijä), 8. Johannes Gutenberg, 9. Kristoffer Kolumbus, 10. Albert Einstein.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano 1: Kumma juttu, minulla näkyy ihan selvästi vasemman alareunan pientä heijastumaa lukuun ottamatta. Mutta pyynnöstä:
- Kyllä se Reikani on sitte tyhmä mies.
- Älä nyt, kun inflaatio ja työttömyys on laskenu, nousukausi menossa, dollari vahva ja kaverin suosio vaan kasvaa.
(Hetken hiljaisuus.)
- Kyllä se Reikani on sitte tyhmä mies.
Alareunan teksti: Yhdysvaltain konservatiivinen presidentti Ronald Reagan oli varsinkin TV:n ja radiomme hampaissa. Asenne levisi myös kansan syviin riveihin.

Kuulostaa kumman tutulta, eikö totta?

Ano 2: Tässä lisää listauksia. FDR selätti kyllä lamakauden, mutta niillä on tapana mennä ohi joka tapauksessa, kunhan ei sotketa soppaan kommunismia tai haittamaahanmuuttoa. Sen sijaan hän sössi totaalisesti toisen maailmansodan tultuaan Stalinin kusettamaksi. Ei mitään jakoa top nelosen lähellekään.

Ano 3: Joo, muistan tuon kirjan. Ansiokas esitys. Lincolnin jääminen pois oli noilla perusteluilla hyväksyttävää. Orjuus olisi lakannut muutenkin lähiaikoina, mutta ilman Lincolnia voi olla että Pohjois-Amerikassa olisi muitakin valtioita kuin nykyiset Kanada ja Etelä-Kanada.

Anonyymi kirjoitti...

Jaska Brown: Viimeksi kun karttaa katsoin oli Pohjois-Amerikassa - Lincolnista sun muista eteläkanukeista huolimatta - 23 itsenäistä valtiota ja siihen kaupan päälle vielä parikymmentä sokeri/rommisaarta, joiden kansainvälinen status on astetta affenanmaalaisempi.

Erilaisilla Neuvostoliitoilla nyt on sisäsyntyinen taipumus hajota talousongelmiinsa ihan omia aikojaan, joten Ronnie Raygunille tuosta turha on kovin suurta kunniaa antaa - mitäpä nyt korkeintaan vähän nopeutti joka tapauksessa kliimaksian lähestyvää luontaista prosessia. Ajatusten Hudsonjoki, kaikkien Pohjois-Amerikan yhdysvaltaisten suuri johtaja Don Trump tuossa juuri hetki sitten antoikin kunnian Neuvostoliiton hajoamisesta Afganistanin jihadisteille, joita John Rambo toki kävi vasemmalla pikkurillillään vähän jelppimässä, kun Chuck Norris ei jaksanut vaivautua.

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Tiedät kyllä, että tarkoitin Pohjois-Amerikan rajalla sitä kohtaa johon on asiallista rakentaa muuri sivistysvaltioiden suojaamiseksi. En vain viitsinyt laiskuuttani käyttää termiä "pohjoisessa Pohjois-Amerikassa" kun tiesin kaikkien ymmärtävän kuitenkin.
Trumpin lausunnot ovat sen verran kryptisiä, että enpä rupea niitä selittelemään. Vaan NL:n Afganistanin turistimatka oli ainakin siinä mielessä hyödyllinen reissu, että nopeutti maan hajoamista eli jos Trump tuota tarkoitti, niin asiaahan mies puhui.
NL olisi epäilemättä hajonnut viimeistään vapaaseen tiedonvälitykseen, mutta Reaganin ansio onkin siinä että hän paitsi vauhditti prosessia noin 20 vuodella, ennen muuta siinä että hän vaistosi oikean hetken eli Gorbatsovin valtakauden, jolloin selvittiin käsittämättömän vähällä rytinällä.

Unknown kirjoitti...

Onnea uuteen työhön, ja teet niin kuin paras on sinulle ja perheellesi, mutta hartaan toiveeni esitän siitä, että jatkaisit kirjoittamista. Ruukinmatruuna muistaakseni kehui Jaskaa yhdeksi viisaimmista tietämistään ihmisistä/kirjoittajista, ja tämän todella allekirjoitan.

Mulla tuossa yhdessä vaiheessa joku blogiyritelmä oli, jota toivottavasti ei kovin moni kerennyt lukea, mutta jos Jaskakin lopettelee niin alkaa ihan todella vähitellen mietityttää että pitääkö tässä alkaa oikeasti vihakirjoittajien riveihin täydennysmieheksi?

-Kristian Nevantausta

Anonyymi kirjoitti...

Vihapuhe blogi muodossa lienee hiljalleen pois jäävää, kuten keskustelupalstatkin - homma tokiporskuttaa.
Facebook ja vastaavat tarjoavat nopeamman kanavan, youtube ja muut video härdellit laiskemman kanavan. Toki hyvä videoblogi vaatii työtä kun lähetys editoidaan ytimekkääksi mitä harva suomalainen viitsii tehdä. SKEn live taltiointeja kukaan jaksakatsoa...

Onnea ja menestystä uuteen tehtävään

Jaska Brown kirjoitti...

Kristian Nevantausta: Kiitos. Paha tietysti mennä neuvomaan, mutta tärkeintä on että jotain tekee isänmaan ja ihmiskunnan hyväksi. Itse valitsin henkilökohtaisista syistä blogin pitämisen, vaikka useimmissa tapauksissa aktiivinen toiminta on parempi vaihtoehto.

Ano: Itse otan informaationi mieluummin lukemalla, koska se on niin paljon nopeampaa kuin kuvan tuijottaminen. Mutta tottahan tuo on mitä kirjoitit.

Trilisser kirjoitti...

Lincolnin kehumista en voi ymmärtää. Mies käytännössä pyyhki perustuslain hengellä takapuoltaan. Maailmalle olisi ollut suuri siunaus, että Konfederaatit olisivat voittaneet, sillä nimenomaan Konfederaatio edusti valtion perustajien henkeä (agraarivaltio, joka perustuu talonpoikaiskapitalismiin). Mahdollisesti Unioniin ja Konfederaatioon jakautunut valtio ei olisi päässyt sekaantumaan 1. maailmansotaan, jolloin Saksa olisi voittanut sodan. Saksan voiton myötä marxilaisuus olisi pysäytytty ja Saksaan ei olisi noussut Aatun valtaa. 2. maailmansota olisi jäänyt käymättä, brittiläinen imperiumi olisi säilynyt vähintään pitempään. Eurooppa olisi edelleen maailmajohtaja ja syövästä nimeltä monikultturismi emme olisi kuulletkaan ja Eurooppa olisi edelleen eurooppalainen eikä Ruotsissa istuisi Löfvenin hallitus.

Lincolnin politiikka oli pitkällä tähtäimellä vähintään Euroopalle täysi katastrofi. Todennäköisesti Pohjois-Amerikalle itselleenkin.

Jaska Brown kirjoitti...

Trilisser: Olisipa saattanut käydä noinkin. Vaan entäpä jos sisällissota olisi tullut ilman Lincolniakin tai vaikka hän olisi päättänyt toisin? Orjuus oli joka tapauksessa menneen talven lumia ja etelä ei olisi halunnut siitä luopua edes 20 v myöhemmin. Todennäköisesti sota olisi käyty vasta silloin. Ja miten entistä teknologisemmaksi muuttunut sota olisi vaikuttanut? Ehkä koko ensimmäiseen maailmansotaan ei olisi uskallettu ryhtyä, kun 20 v uudemmalla teknologialla käyty sisällissota olisi näyttänyt, että ratsuväen ym vastaavan aika on jo ohi.
Ja marxilaisuus. Kaikkea typeryyttä kokeillaan aina jossakin, kuten monikulttuurisuudesta nähdään. Marxilaisuus olisi noussut joka tapauksessa ja jos USA olisi jakautunut kahteen toisiaan kyräilevään osaan, missä olisi ollut vastavoima?