Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 30. lokakuuta 2018

Mies parhaassa iässään, osa I


Ikuisuuskysymys: missä iässä urheilija on parhaimmillaan?

Hittojako sitä kiistelemään, kun pitäisi olla selvää faktaa saatavilla. Joten ei muuta kuin tutkimaan. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF julkaisee pistetaulukkoja, jotka mahdollistavat eri lajien vertailun. (Huomautus: Kyseessä ovat erilaiset pisteytykset kuin ne, joita käytetään moniottelujen pisteytykseen. Ne käyttävät samaa laskuformaattia, mutta kertoimet ovat erilaiset. Esimerkiksi miesten pituushypyssä tulos 800 tuottaa IAAF:n taulukolla 1138 pistettä, mutta kymmenottelussa 1061 pistettä.) Käytettävä laskuformaatti on a*(|x - b|)c, missä x on saavutettu tulos ja a, b, c lajikohtaisia vakioparametreja. Parametri b ilmaisee ns. "nollatuloksen" eli nollan pisteen suorituksen. Sitä huonommilla tuloksilla kaava ei toimi, mutta käytännössä nollatulokset ovat jo niin heikkoja, että aina pärjää paremmin. Esimerkiksi miesten lajeissa keihäänheiton nollatulos on 1,5 metriä, pituushypyssä 248 senttiä, 100 metrillä 17 sekuntia ja maratonilla 4.20.00.
Ikävä puoli asiassa on se, että siinä missä moniottelujen parametrit ovat julkisia ja niille löytyy pistelaskureita, IAAF:n kaikkia lajeja vertailevan taulukon parametreja ei ilmeisesti ole julkaistu missään. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma. Koska taulukko eri lajien pisteistä on siis olemassa, voi kutakin suoritusta verrata siihen ja lukea suoraan pisteet. Tämä menetelmä on kuitenkin suuren datan kanssa hankala. Mutta tämäkään ei ole ongelma, sillä ottamalla taulukosta muutama kiintopiste kustakin lajista voidaan lajikohtaiset kertoimet laskea. Pienen ongelman tässä muodostaa kuitenkin se, että pisteet on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun, mikä vain muutama kiintopiste valitsemalla tuottaa kertoimiin väistämättä pienen virheen. Virhe olisi korjattavissa laajemmalla otoksella, mutta se olisi huomattavan työlästä ja virheen suuruus on joka tapauksessa häviävän pieni. Edellä malliesimerkkinä käytettiin miesten pituushypyn tulosta 800 siksi, että siinä virhe on kutakuinkin suurimmillaan. Laskemillani kertoimilla tulos 800 tuottaa 1133 pistettä, kun se on oikeasti 1138 pistettä. Yleensä virhe on 0-2 pisteen luokkaa. Sillä ei tässä vertailussa ole mitään merkitystä siksi, että tässä ei vertailla eri lajien suorituksia toisiinsa, vaan eri ikäluokkien suorituksia saman lajin sisällä.

Epäilen, että yksi syy siihen ettei IAAF ole suvainnut julkaista virallisen pistetaulukkonsa parametreja on se, että juoksulajeissa paljastuisi mallin yksinkertaisuus. Jokaisessa juoksulajissa eksponentissa oleva parametri on nimittäin kaksi. Kenttälajeissa ne ovat aina erilaiset, käytännön pakosta.
Malli sinänsä toimii varsin hyvin, vaikka juoksulajeissa käytetäänkin vakioeksponenttia. Epäillä toki sopii, että muutaman tuhannesosan säätö saattaisi tuottaa vielä paremman mallin.


Sitten asiaan. Päätin tutkia eri ikäluokkien keskinäistä paremmuutta näennäisen yksinkertaisella systeemillä. Otin Tilastopajasta tämän kauden (2018) Suomen tilastoista kunkin ikäluokan parhaan tuloksen jokaisesta olympiaohjelman lajista (poislukien kävelyt ja viestit) sekä miehistä että naisista. Lajeja on tällöin yhteensä 40. Tutkittavat ikäluokat olivat 1978-2006 syntyneet eli 12-40 -vuotiaat. Jokaisen ikäluokan pisteet laskettiin yhteen. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan selvittää, missä iässä tehdään keskimäärin parhaita tuloksia.
Käytännössä tämä ei ollutkaan näin yksinkertaista.

Mutta aluksi kuitenkin nämä raakatulokset ikäluokittain paremmuusjärjestykseen asetettuna sekä sukupuolittain lajiteltuna:


Yhteensä   Miehet   Naiset  
Synt.IkäPisteet Synt.IkäPisteet Synt.IkäPisteet
19972138089 19962219050 19972119780
19952337294 19952318900 19942419274
19962237205 19972118309 19952318394
19942436393 19932518067 19991918281
19982035255 20001817571 19982018232
19932535063 19902817205 19962218155
19922634755 19942417119 19922618112
19991934659 19982017023 20011717361
20001834652 19912716988 20001817081
19902832933 19922616643 19932516996
20011732068 19991916378 19892916833
19912730941 19853315117 19902815728
19853329140 20011714707 19883015424
19892927876 19873112884 20021615336
19883027597 19823612814 19863215169
19863227153 19883012173 19853314023
20021626427 19863211984 19912713953
19873124383 20021611091 19793913080
19793922824 19892911043 20031513068
19813722299 19813710081 19813712218
19823621564 19843410033 19873111499
19803821421 19803810007 19803811414
20031521236 1979399744 19784011390
19784020958 1978409568 2004149883
19843418813 2003158168 2005139462
20041416300 1983357089 1984348780
19833515776 2004146417 1982368750
20051314136 2005134674 1983358687
20061212285 2006124388 2006127897

Käytännössä ongelmaksi muodostui se, että kaikissa ikäluokissa ei ollutkaan jokaisessa lajissa edustajaa. Tämä olikin kenttälajeissa juniorien kohdalla odotettua, koska he käyttävät kevyempiä heittovälineitä, samoin kuin aitajuoksuissa matalampia aitoja. Yllättävää oli se, että melkein joka ikäluokkaan jäi jokin puuttuva laji. Ainoa ikäsarja, joka sai kaikki 40 tulosta kasaan, oli 1996 syntyneet. Tämä aiheutti vääristymää pistesummaan, koska kohtuullisestakin suorituksesta jossain lajissa saa jo 500 pistettä. Tuhannen pisteen suoritus on jo kansainvälisen luokan tulos (suunnilleen maajoukkuetasoa eli keskimäärin kolmen parhaan suomalaisen joukossa), joten jos ikäluokalla olisi jokaisessa 40 lajissa tämän tason tekijä, pistesumman pitäisi olla 40000 tai yli.
Kompensoin tätä tekemällä toisen laskelman, jossa otettiin vain 30 parasta tulosta mukaan. Tällöin sentään 22 tutkimuksen 29 ikäluokasta sai täyden tulossarjan kasaan. Ikäluokkien keskinäinen järjestys ei kuitenkaan merkittävästi muuttunut, joten palataan tähän myöhemmin.

Yleisesti ottaen urheilijan parhaana ikänä pidetään noin 25 vuotta. Parhaat pisteet saa kuitenkin 1997 syntyneiden ikäluokka eli vasta 21-vuotiaat. Tämä on järjestelmällistä, sillä seuraavaksi parhaita ovat järjestyksessä 23, 22, 24, 20, 25, 26, 19, 18 ja 28-vuotiaat. Paras kolmosella alkavien ikäluokka ovat vasta 1985 syntyneet eli 33-vuotiaat sijalla 13. Käsittämätöntä on, että 17-vuotiaiden ikäluokka voittaa 27-vuotiaat!
Satunnaisen vaihtelun takia on ymmärrettävää, että ikäluokissa on sekä vahvoja että heikkoja. Esimerkiksi vuonna 2001, 2000, 1997, 1985 ja 1979 syntyneiden ikäluokat ovat vahvoja, sillä ne pärjäävät ympäröiviin ikäluokkinsa nähden hyvin. Heikkoja ovat vastaavasti ikäluokat 1991, 1989, 1988, 1987, 1984 ja 1983. Etenkin kaksi viimeistä ikäluokkaa ovat hämmästyttävän heikkoja.

Kuten hyvin tiedetään, naiset kypsyvät miehiä nopeammin. Tämä näkyy juniori-ikäluokkien keskinäisessä vertailussa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta ikäluokissa 1997-2005 eli 13-21 -vuotiaat naisten ikäluokka on omassa tilastossaan korkeammalla kuin miesten vastaava ikäluokka. Tuo poikkeus on 2000 syntyneet eli 18-vuotiaat. Erityisen suuri ero on 15-17 -vuotiaiden kohdalla, ikäluokkien sijoitukset miesten/naisten tilastoissa: 25/19, 18/14, 13/8.

Huvin vuoksi otin lisätiedoksi myös yli 40-vuotiaat eli parhaan tuloksen kustakin lajista keneltä tahansa 1977 tai aiemmin syntyneeltä. Tämä "veteraanijoukkue" keräsi miehissä 14304 pistettä, naisissa 14275 pistettä, yhteensä 28579 pistettä. Sijoitus olisi ollut miehissä 14., naisissa 16. ja yhteispisteissä 14. Veteraanit olisivat voittaneet sekä 29- että 30-vuotiaiden ikäluokat!

Tilastot silloin, kun ikäluokista otetaan huomioon vain 30 parasta tulosta neljästäkymmenestä. Vieressä kokonaispisteet kaikista lajeista:


30/40 lajia   Yhteensä  
Synt.IkäPisteet Synt.IkäPisteet
19952330840 19972138089
19972130731 19952337294
19942430158 19962237205
19982029921 19942436393
19932529909 19982035255
19962229365 19932535063
19991929170 19922634755
20001829077 19991934659
19922628997 20001834652
19902828692 19902832933
20011728318 20011732068
19912727881 19912730941
19892927189 19853329140
19863226027 19892927876
19853326003 19883027597
20021625813 19863227153
19883025355 20021626427
19873123499 19873124383
19793921874 19793922824
19823621564 19813722299
20031521236 19823621564
19813721233 19803821421
19803820789 20031521236
19784020718 19784020958
19843418813 19843418813
20041416300 20041416300
19833515776 19833515776
20051314136 20051314136
20061212285 20061212285

Kuten näkyy, muutokset järjestyksessä eivät ole suuria. Järjestelmällisyyttä löytyy siitä, että juniori-ikäluokat vuodesta 1999 eteenpäin nousevat hieman ylöspäin. Tämä oli yllättävää; uskoin niiden putoavan hieman alaspäin siksi, että enemmän aukkoja tilastoista löytyy vanhemmista ikäluokista. Toisin kävi siksi, että juniori-ikäluokista karsiutuneissa lajeissa pisteet olivat kuitenkin vähäiset. (EDIT 1.11.2018: Edeltävä kappale kirjoitettu uusiksi virheen takia.)

Aiemmin mainittu yli 40-vuotiaiden yhdistelmäjoukkue olisi tässä vertailussa jäänyt sijalle 18, kun se kaikki lajit huomioiden olisi ollut 14. Tämä johtuu siitä, että joukkue sai pisteitä yhtä vaille kaikista lajeista, mutta ei missään lajissa tietenkään kovin korkeita pisteitä. Veteraanit pärjäävät kuitenkin sekä 31- että 15-vuotiaille.


Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, missä iässä urheilija on parhaimmillaan. Tämä ei selvinnyt. Ehkä tämä selviää paremmin osassa II joskus tulevaisuudessa. Siinä teen saman tutkimuksen maailmantilastoista.
Haluttu tieto ei selvinnyt siksi, että materiaali oli sen verran kapeaa. Kun urheilijoiden ikä on 25 tai enemmän, Suomen tilastoista löytyy useinkin vain yksi tai muutama urheilija sitä ikäluokkaa, joissakin lajeissa ei yhtään. Haluttua tietoa ei siksi saatu, mutta saatiinpa muuta tietoa.
Suomen yleisurheilun suurimpia ongelmia on kansallisen tason urheilijoiden puute. Tämä ei toisaalta ollut mikään yllätys, mutta en uskonut tilanteen olevan noin paha. Tästä SUL saa syyttää vain itseään. Piirien kilpailutoiminnan hiipuessa SUL ei ole kyennyt luomaan uskottavaa kilpailujärjestelmää yleisen sarjan urheiluun. On keskitytty vain huippuihin tajuamatta, että pyramidin kärki nousee korkealle vain, jos pohja on riittävän laaja.

Kansallisen kilpailujärjestelmän kuntoon saamisen tulisi nyt olla SUL:n ensisijainen prioriteetti. Sitä on yritettykin, mutta yritykset ovat olleet ponnettomia.
Toisaalta on turha huudella, että asia on hoidettu huonosti, ellei ole esittää parempaa tilalle. Jos kiinnostusta löytyy eikä NIH-ilmiö vaivaa, voin kirjoittaa auki järjestelmän, joka elvyttää yleisen sarjan kansallisen kilpailutoiminnan aiheuttamatta lisäkustannuksia ja saa aikaan sen, että urheilu-urat eivät pääty enää yhtä usein 18-22 -vuotiaana.

4 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

"Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, missä iässä urheilija on parhaimmillaan. Tämä ei selvinnyt."
"Haluttua tietoa ei siksi saatu, mutta saatiinpa muuta tietoa."

Eli saavutit tärkeämpää tietoa, kuin itse tutkimuksella oli tarkoitus selvittää; ainakin mikäli tehdyt johtopäätökset ovat oikeat. Mielenkiintoinen ja tärkeä tulos siis.
Herrat Penzias ja Wilson löysivät mittauksillaan kosmisen taustasäteilyn epäillen sitä ensin pulun paskan mittausvehkeisiinsä aiheuttamaksi häiriöksi (tämä on positiivisessa mielessä otettavaa sarkasmia) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kosminen_taustas%C3%A4teily

Tuumailija kirjoitti...

Tämä menee hitusen aiheesta sivuun, mutta liittyy kokonaisuuteen. Itse kannatan ehdottomasti kaikkinaista lasten ja nuorten liikunnan tukemista. Siihen kuuluu koululiikunnan lakkauttaminen. Kyllä, luitte oikein.

Olin itse huonokuntoinen ja liikalihava jo lapsena. Liikuntatunnit olivat fyysinen rasite, mutta henkisesti silkkaa rääkkäämistä. Vielä tänäkin päivänä, kun joku mainitsee sanan "liikunta" tai ehdottaa edes kävelylle menoa, huomaan stressireaktion heräävän ja vastustelen helposti. Enkä ole todellakaan ainut, kenelle koululiikunta on jättänyt ikuisen henkisen vamman kaikkea liikuntaa kohtaan. Tämä on ehdottomasti väärin; liikunnasta pitäisi antaa aivan joka ikiselle lapselle ja nuorelle positiivisia kokemuksia, jotta he vanhempanakin suhtautuvat siihen myönteisesti ja kenties kannustavat omia lapsiaan liikkumaan. Tämä myös lisää sitä urheilijapohjaa, josta nousee pyramidin huiput.

Mitä hyötyä koululiikunnasta on kenellekään? Hyväkuntoiset liikkuvat vapaa-ajallaan muutenkin, joten heille koululiikunta on vain ylimääräinen tylsä pallonpompotus, jossa he tuntevat myötähäpeää heikompiaan kohtaan ja/tai rääkkäävät heitä (kun nolla-aivoilla ei lukuaineissa pärjää, niin tämä sitten kostetaan liikuntatunneilla). Huonokuntoiset taas saavat läjän negatiivisia kokemuksia, joten he eivät luultavasti liiku aikuistuttuaankaan elleivät saa muualta positiivisia kokemuksia.

Tässä kohtaa muuten lausun ison kiitoksen varuskuntani alokasajan liikuntatunneista: meidät alokkaat jaettiin heti ensimmäisellä viikolla pohjakunnon mukaan kolmeen eri tasoryhmään. Näillä liikuntatunneilla oli usein jopa hauskaa, kun kerrankin oli vertaistensa kanssa eikä tarvinnut tuntea pelkoa tai tuntea itseään huonoksi. Jos koululiikuntaa on jatkettava ylipäätään, toivon niihinkin tasoryhmiä. Kuten oikeastaan kaikkeen muuhunkin. Vihaan ihmisten sekoittamista, tasapäistämistä ja pakottamista. Minä ja moni muu kaltaiseni olisi suhtautunut jo koulussa liikuntaan ihan toisin, jos niissä olisi tasoryhmät. Tästä hyötyisivät kaikki lajit kautta Suomen ja SUL olisi mielissään. Kansanterveyttä unohtamatta.

Hemuli kirjoitti...

Ihmisillä ei ole enää vanhaan malliin kilpailuviettiä eli että ei viitsi kiertää piirikunnallisia enää murrosiän jälkeen. Toisaalta esmes maratonit ja suunnistus (iltarastit, jukola) saa ihan kuntourheilijoita massana mukaan... miksei muut lajit kykene samaan?

En tunne yleisurheiluliiton toimintaa mutta painiliiton hallituksessa on liikaa vanhoja partoja muttei ainuttakaan markkinoinnin ammattilaista... olisko samaa vikaa yleisurheilu puolella?

Tuumailija,
Koululiikuntaa voi tehdä monella tapaa! Uusi-seelantilaisilla esimerkiksi on oikein hyvän oloinen tapa ja se näkyy myös huippu-urheilussa

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Näin käy joskus. Kerran kävi IRL siten, että tein tutkimuksen joka meni sinänsä kuten pitikin, mutta se iso juttu olikin sitten sattumalta sivupolulla.

Tuumailija: Syypää on opetushallitus, joka ei voi sietää tasoryhmiä.

Hemuli: Juuri näin. SUL tietää että heillä on luonnollisin urheilumuoto ja luulee, että paras tuote menee kaupaksi ilman markkinointia.