Kivuton on itsemurha

Kuten sivistyneet lukijat, joita epäilen joukossa olevan yllättävän suuri osa, varmaan tunnistivatkin, otsikko on lainattu legendaarisen M.A.S.H. -elokuvan tunnuskappaleesta Suicide is Painless. Asia itsessään ei koske elokuvan käsittelemää Korean sotaa, vaan äskettäistä uutista, jonka mukaan viime vuonna Suomessa peräti 58 turvapaikkaturistia yritti itsemurhaa.

Jutussa ei kerrottu, kuinka moni oli onnistunut. Koska kirjoitus oli varsinaiseksi nyyhkytarinaksi väännetty eikä yhdestäkään onnistumisesta mainittu, voinee kohtuullisella luotettavuudella sanoa että näitä ei ole ollut. Etenkään kun en muista yhdestäkään onnistumisesta uutisoidun. Onhan ilmeistä, että media olisi tällaisesta kirjoittanut pitkät litaniat saadakseen sympatiat maahantunkeutujille.

Mutta siis hetkinen. 58 yritystä, nolla onnistumista. Piti vähän aikaa kelata (vähän aikaa = 30 sekuntia) ja muistin viisi suomalaista tuttuani, jotka ovat tehneet itsarin.
Oleellinen asia on se, että en muistanut yhtään ainutta epäonnistunutta itsemurhayritystä. Ehkä näitäkin on ollut, mutta niistä ei ole hiiskuttu. Vastapainoksi muistin kyllä yhden, joka halusi mitä ilmeisimmin vain hakea huomiota "yrityksellä" mutta laski väärin ja pääsikin hengestään.
Suomalainen saattaa onnistua vaikkei tosissaan yritä. Eli käänteinen tilanne matuihin nähden, jotka kyllä yrittävät mutteivat onnistu. Toisaalta suunnilleen samalla prosentilla siinä kulttuurissa yleensä onnistutaan muutenkin, jos jotain hyödyllistä yritetään. Ei mitään teknisiä innovaatioita viimeiseen viiteensataan vuoteen ja mahdollinen vauraus perustuu siihen, että on satuttu löytämään öljyä, jota länsimaiden kehittämä teknologia tarvitsee. Ja joka porataan, kuljetetaan ja jaellaan länsimaiden kehittämällä logistiikalla aasialaisten siirtotyöläisten voimin.

Itseään ne eivät tunnu saavan hengiltä muuten kuin pommi-iskuissa. Sinänsä muslimien tekemät itsemurhaiskut ovat ihan positiivinen asia, kunhan niissä ei kuole sivullisia. Suomessa näitä ei ole ollut - vielä. Sen sijaan itsemurhayrityksiä kyllä, yhteensä siis viime vuonna 58. Kovin paljon näistä ei ole tietoa tihkunut, mutta tiettyjä epäilyksiä yritysten tehokkuudesta herättävät ne pari juttua, jotka ovat julkisuuteen asti päässeet. Äskettäin kohuttiin Rautatietorilla tapahtuneesta hirttäytymisyrityksestä. Yrityksen vakavasti otettavuutta voi punnita sillä, että koko tempaus kuvattiin videolle ja ympärillä oli lukuisia pelastajia heti puuhun kiipeämisestä alkaen. Toinen tapaus taas sai käräjäoikeudessa tuomion tuhotyön yrityksestä, kun itsemurhaa oli yritetty sytyttämällä nuotio VOK:in lattialle. Savukaasuunko tyyppi oli aikonut tukehtua vai kieriskellä nuotiossa palvattavana?

Jos on tehty 58 itsemurhayritystä ilman yhtään ainutta onnistumista, niin herää epäilys että kyseessä ovat "yritykset". Eli teatteriesitys, jonka tarkoitus on herättää huomiota ja yrittää vaikuttaa myönteisesti turvapaikan myöntämiseen.

Tutkiva journalistiryhmämme päätti tämän takia lähteä liikkeelle. Hurjien selvitystöiden ja lukuisten lahjusten jälkeen pääsimme haastattelemaan muutamia omaehtoista exittiä yrittänyttä matuja, jotta lukijat saisivat kuvan siitä, kuinka epätoivoisessa asemassa mussukkaraukat oikein ovat. Haastateltavien nimet on muutettu. Heidän ikiään ei tarvinnut muuttaa, koska sen he olivat jo tehneet itse.

Abdullah, 17 vuotta:
- Puuro oli pahaa. Ilmoitin, että jos ei saa parempaa ruokaa, tapan itseni.
- Ja mitenhän aioit tämän tehdä?
- Sain idean kirjallisuudesta. Tarkemmin sanottuna sarjakuvasta Asterix Hispaniassa.
- Ei helvetissä... anna minä arvaan. Pepen tyylillä?
- Jep. Ilmoitin että pidätän hengitystäni kunnes kuolen.
- Eikä onnistunut?
- Ei vielä. Mutta enkka on jo kaksi minuuttia, sitten on refleksi pakottanut hengittämään.
- Harjoitukset jatkuvat?
- No ei enää viime aikoina. Olen saanut puuropäivinä erityisluvan syödä muuta. Mutta jos vielä puuroa tyrkyttävät, niin sitten alkaa tapahtua.

Muhammed, 17 vuotta:
- Päätin räjäyttää itseni tuhannen nuuskaksi.
- Mistä sinä dynamiittia tai vastaavaa olisit saanut?
- No en mistään. Siksi yritin saada aikaan sisäisen räjähdyksen. Söin papuja, kananmunaa, jopa sitä teidän ällöttävää ruisleipää ja join päälle piimää. Sitten pidättelin pierua.
- Vaan ei onnistunut.
- Ei. Meillä kotipuolessa Afganistanissa kun on tämmöinen kansanperinne kuin bacha bazi eli kiksautellaan pikkupoikia kakkoseen. Sulkijalihas on sen verran löystynyt, että se ei kestä painetta.
- Valitettavasti täytyy sanoa, että huomaan sen. Hyhhyh. Todennäköisempää on, että kuolet tukehtumalla, jos huoneessasi ei ole riittävää tuuletusta. Mutta mitäpä ajattelit seuraavaksi yrittää?
- Olen päässyt tasapainoon enkä enää yritä itsaria. Sen sijaan olen päättänyt auttaa nuoria poikia, jotta he välttyisivät myös itsemurhalta. Siltä varalta että he yrittäisivät samalla metodilla kuin minä, olen ruvennut...
- Kiitoksia, eiköhän lopeteta tämä haastattelu nyt tähän ennen kuin alan oksentaa.

Ali, 17 vuotta:
- Nappasin talonmiehen varastosta köyttä ja päätin hirttää itseni. Valitettavasti SPR:n tädit eivät suostuneet tekemään siihen solmua. Sanoivat että kengännauhani he solmivat, mutta eivät hirttoköyttä.
- Ja se tyssäsi sitten siihen.
- Ei tyssännyt. Entinen minäni olisi varmasti luovuttanut, mutta kai jotain tuosta suomalaisesta sisusta on ehtinyt minuun tarttua. Opettelin solmimaan hirttosolmun. Pistin köyden kaulaani, nappasin tuolin, etsin tukevan oksan, sidoin köyden toisen pään siihen ja potkaisin tuolin altani pois.
- Taisi silti mennä pieleen. Solmu ei pitänyt vai?
- Piti se. Mutta oksa taipui sen verran, että jalat ottivat maahan.
- Se siitä sitten.
- Ei toki. En minä niin vähällä luovuta. Pistin jalat koukkuun ja kas kummaa, roikuin ilmassa ja köysi kiristyi kaulan ympärille. Sitten meni taju ja jalat oikenivat. Uusi maakontakti ja taju palasi. Pistin jalat uudelleen koukkuun.
- Tätä jojottelua taisi sitten jatkua siihen asti, että vokkitädit tulivat pelastamaan?
- Aivan oikein. Ja vannottivat Allahin nimeen, etten yritä uudelleen, joten eihän tässä sitten muuta voi kuin jatkaa notkumista.

Ahmed, 17 vuotta:
- Tämä VOK on entinen hotelli luonnonkauniin järven rannalla. Siitä sain idean. Kysyin kuinka syvä tuo järvi on. Minulle kerrottiin, että siellä keskellä on 20 metriä. Ajattelin että se varmasti riittää. Tuolla hotellin pihalla oli koristeena vanha myllynkivi. Sidoin köyden toisen pään reikään ja toisen pään kaulaani. Sitten keskelle järveä ja tempaisin kiven sinne, itse tietysti perästä.
- Mutta miten ihmeessä olet yhä elossa?
- Vahtimestari kävi hakemassa minut pois.
- Mitä? Oliko hän samassa veneessä ja sitä paitsi miten ihmeessä hän onnistui, jos sinulla oli kivi kaulassa?
- Missä ihmeen veneessä? Jäässähän tuo järvi on.
- Ai brrgele... no niinpä tietysti. Puoli metriä paksu jää. Eli sinä istuit keskellä järven jäätä myllynkivi kaulassa, kun jää ei mennyt rikki.
- Niinhän siinä pääsi käymään. Onneksi pelastivat ennen kuin alkoi pahasti paleltaa.

Hassan, 27 vuotta:
Hassan on poikkeus haastateltavien joukossa, koska hän on asunut Suomessa jo kymmenen vuotta. Suomen kielikin taipuu jo sujuvasti, melkein yhtä hyvin kuin normaalilta vuoden Suomessa asuneelta japanilaiselta. Kielitaitonsa takia hän päätyikin yrittämäänsä itsemurhametodiin.
- Ilmoitin, että jos en saa lisää diskorahaa sossusta, ammun itseni kuoliaaksi.
- Eikä tippunut vai?
- Ei. Väittivät etten saisi mistään asetta kuitenkaan. Vaan eivätpäs tienneet mitä tarkoitin.
- Siis ampumisella?
- En minä mitään ampumisesta puhunut. Sanoin että ammun itseni kuoliaaksi.
- Että mitä?
- Rupesin hokemaan AMMUU! AMMUU! AMMUU! AMMUU! ja ajattelin, että jatkan sitä kunnes kuolen nälkään tai kurkun käheyteen.
- Eikä onnistunut.
- Ei. Luovutin muutaman tunnin jälkeen, kun suuta kuivasi ja tuli nälkä. Mutta jälkeenpäin kysyin lääkäriltä, voiko tähän kuolla. Ja hänen vastauksestaan kävi ilmi, mitä olin tehnyt väärin ja aion juuri nyt yrittää uudelleen.
- Lääkäri sanoi että...
- Hän totesi, että "ilman muuta siihen jatkuvaan hokemiseen saattaa kuolla".
-Ei saatana, Hassan...
- AM! AM! AM! AM! AM!

Abdul, 17 vuotta:
- Tässä VOK:in lähellä on junarata. Kävin raiteille makaamaan ja odotin junaa.
- Pelastiko ohikulkija sinut?
- Tavallaan. Kävi sanomassa, että turhaan sinä siinä makaat, tämä on hylätty teollisuusrata. Tehtaat ovat muuttaneet Viroon, kun siellä on järkevämpi ulkomaalaispolitiikka. Mene tuonne parin kilometrin päähän, siellä on liikennettä. Neuvoi vielä tienkin.
- Et sitten mennyt?
- VOK ei järjestänyt taksikyytiä, mikä on törkeä ihmisoikeusrikkomus. Sidä baidsi olin maannud jo monda dundia siellä kylmäddä ja daanud dämän daadanan flunddan. Kuolen varmaan dähän. ÄTSHII!

Tähänastisista yrityksistä oli siis selvitty säikähdyksellä. Pari viimeistä tapausta oli vakavampia. Niitä varten journalistimme joutui menemään paikalliseen keskussairaalaan, jossa yrittäjät olivat toipumassa.

Omar, 17 vuotta:
- Päätin, että jos tästä maailmasta pitää lähteä, niin lähdetään sitten miellyttävimmällä mahdollisella tavalla. Valitsin kaikista vokkitädeistä sen tukevimman ja rupesin pitämään silmäpeliä. Eihän siinä kauan mennyt, kun täti oli jo valmiina jalat levällään. Aluksi kaikki meni kuten suunnittelinkin. Ensin Suvi-Sanna kävi kontilleen ja yritin takaapäin. Eihän sieltä läskien seasta perille ylettänyt, kun meillä Irakin pojilla on tutkitusti maailman pienimmät pippelit. Sitten täti kävi selälleen. Siitä pääsin jo huulille asti, mutta kävi kuten olin laskenut. En pysynyt päällä, kun kädet eivät ylettäneet ottamaan patjasta tukea. On se Suvi-Sanna melkoinen tonnikeiju.
- Joten jäljelle jäi vain yksi, hengenvaarallinen vaihtoehto...
- Jep. Menin alle.
- Vaan et silti tukehtunut.
- Läheltä piti. Parin ensimmäisen rynkytyksen jälkeen alkoi jo naama sinistää paineen alla, mutta sitten sänky romahti. Sain lantiomurtuman ja tässä sitä nyt maataan sairaalassa.
- Aiotko yrittää uudestaan?
- Saa nähdä. Ehti nimittäin nalli jo laueta. Jos tärppäsi, saan oleskeluluvan perhesyistä eikä ole enää tarvetta esittää draamakuningatarta.

Rashid, 17 vuotta:
Rashid makaa sairaalan vuoteella kovasti murjotun näköisenä. On selvää, että turpiin on tullut ja kovaa.
- Päätin, että tapan itseni olemalla noudattamatta Koraanin määräyksiä. Jos sianliha on kiellettyä, niin sen syöminen tappaa minut. Jos ei suoranaisesti, niin Allahin kostolla.
- Ja miten kävi?
- Aluksi maistoin palvikinkkua. Se oli hyvää. Meetvursti vei kielen mennessään. HK:n sininen raakana oli herkkua sinapin kanssa. Mutta lopullinen isku tuli rapeaksi paahdetusta pekonista. Se oli niin nannaa, että lakkaisin olemasta vihainen muslimi. Päätin hylätä islamin ja ryhtyä länsimaisten sivistysarvojen vakaaksi kannattajaksi.
- Sepä hienoa. Mutta miksi olet sitten täällä?`
- Taidat kuulua niihin tyhmiin toimittajiin, tai sitten tuo oli vittuilua ja oletkin mulkku toimittaja. Mutta väliäkö sillä. Olen täällä tietysti siksi, että sain turpiini muilta vokkilaisilta, jotka eivät tykänneet yhtään siitä että yritin sopeutua paikallisiin arvoihin enkä vaatinut paikallisia sopeutumaan muslimien tapoihin.
- Eli sakinhivutusta.
- Tietysti. Ei kuulu sikäläiseen kulttuuriin reilu tappelu. Mutta sisu nousi. Kunhan tästä selviän, muutan takaisin Irakiin sivistämään sitä perkeleen takapajulaa. Perustan firman nimeltä Bagdadin Palvipojat ja tutustutan sikäläiset possunlihan saloihin. Vaikka henki menisi. On se vain niin hyvää, että makuelämysten takia on valmis uhrautumaan pyhässä sodassa pekonin, palvikinkun ja kasslerpaistin puolesta.