Eilispäivän uutiset kertoivat toimittaja Ilkka Malmbergin kuolleen nopeasti edenneeseen haimasyöpään.
Malmbergin kirjoitukset olivat ylivoimaisesti merkittävin syy sille, että Hesarin tilaukseni jatkui niinkin pitkään kuin jatkui. Lopulta kamelin selkäranka katkesi Malmbergista huolimatta, jolloin lopetin pitkäaikaisen suhteen aamukahvin ja Hesarin välillä peruuttamalla tilaukseni.
Kuuluttuani jonkin aikaa Hesarin entisten lukijoiden alati kasvavaan joukkoon kirjoitin blogissani avoimen kirjeen Ilkka Malmbergille kiittäen häntä ja nostaen esiin Hesarin ongelmia. Lähetin hänelle tekstin myös sähköpostina. Malmberg vastasi siihen ystävällisesti ja perustellen, mitä arvostan suuresti.
Loistavan kirjoittajan ohella minulle tuli mielikuva hienosta ja välittävästä ihmisestä, herrasmiehestä jollaiset ovat nykymaailmassa harvassa.
Syvin osanottoni hänen läheisilleen. Erityisesti voimia kolmelle pojalle, jotka menettivät isänsä aivan liian nuorina.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
6 tuntia sitten
8 kommenttia:
Suruun osaa ottaen.
Ei mitään lisättävää muuta kuin että iso menetys koko maalle.
t: Wee-tuuntunu Stadilainen
Malmbergin poismeno oli menetys suomalaiselle journalismille.
Hyvän jounalistin kypsyminen vie parhaassakin tapauksessa aikaa ja huonosta tulee tuskin koskaan hyvää. Tällä hetkellä nouseva polvi ei juuri anna aihetta optimismiin, mutta ehkä näkyvästi rehottavan rikkaruohon seassa kasvaa kunnon journalistin taimiakin.
Varttuneemmassa polvessa on vielä joitakin hyviäkin. Sanoma -konsernissa sellaiset tuntuvat hieman yllättävästi löytyvän Ilta-Sanomien puolelta. Esimerkkeinä vaikkapa Ulla Appelsin ja Pasi Jaakkonen.
Joitain vuosia sitten muistan itsekin kirjoittaneeni parille vanhalle Hesarin toimittajalle ihmetellen sen nuukahtamista Pravdaksi. Sain ympäripyöreät selittelyt mutta vastauksen kuitenkin. Nykyiset penaalit ummistaa silmänsä, sulkee sormilla korvansa ja pyllistää kohti blokaten samalla twitteristä.
Kiitoksia kommenteista. Näkyy kommentoijien keskuudessa vallitsevan liikuttava yksimielisyys allekirjoittaneen kanssa.
Ilkka Malmberg oli todella omaa luokkaansa toimittajana ja omasi upeat kirjoittajan lahjat. Luin Jaskan kirjoituksen Ilkalle ja se oli todella kuin oma suhteeni Hesariin. Lopetin viimein Hesarin tilauksen v. 2008. Jokin katkaisi kamelin selkärangan. En olisi tuolloin uskonut, että Hesarin suunta olisi enää alas päin. Miten väärässä olinkaan. Herra Jumala, miten entisestä Helsingin Sanomista on tullut se mitä se tänä päivänä on. Se on törkeän huono journalistinen julkaisu. Jutuista puuttuu kaikenlainen analyyttisuus ja pyrkimys neutraaliin uutisointiin. Märkäkorvatoimittajat kertovat aikuisille lukijoille miten maa makaa ja miten asioista pitää ajatella. Se on niin absurdia.
Jos jollakin on vielä Sanoma Oy:n osakkeita, niin myykää kun vielä voitte. Kapitalismissa on se viehättävä piirre, että kaikella on osto/myynti -arvo. Paskalla on hinta niin kauan kuin se on myynnissä. Sitten se on paskaa taas. Hesarissa tätä ei nähtävästi ymmärretä. Heillä on ideologia, kuten sosialismissa. Tämä on minulle käsittämätön yhtälö. Kun osakeyhtiön tärkein missio on ideologinen, myykää hyvät osakkeen omistajat! Sanoman arvo ei nimittäin voi tästä enää nousta. Suunta on selvä.
Ano: Sinäpä olet ollut aikaisessa. Oma mitta tuli täyteen vasta 2014. Ja kyllä, minuakin kummastuttaa suuresti etteivät omistajat puutu asiaan. Luen edelleen Hesarin kommenttiosastoja ja onpa tylyä tekstiä. Ja kaikkein tylyintä ovat peukutusten lukumäärät. Ei tarvitse edes kommenttia lukea tietääkseen mitä se sanoo, riittää kun katsoo peukutusmäärää. Ainoa selitys minkä keksin on se, että toimittajat uskottelevat niiden parinkymmenen nettinatsin käyvän työkseen eri IP-osoitteista peukuttelemassa ja kansan todellisuudessa olevan multikultiihqudaa.
Mitta taisi tulla täyteen aika nopeasti. Joskus 2006, kun Jylland Posten julkaisi Muhammed-pilakuvat, joku hesarin lukija oli kommentissaan laittanut linkin jonkun Halla-ahon blogikirjoitukseen. Luin kirjoituksen. Sitten vietin seuraavan viikon kaiken vapaa-ajan blogin seurassa. Tajusin, miten pihalla olen ollut. Jussin kirjoitukset avasivat silmäni wide-open. Jussin kirja on edelleen hyllyssäni kunniapaikalla ja esittelen sitä aina uteliaalle kysyjälle. Se onkin ollut ensimmäinen lakmus-testi vierailijoille. Tervetulotoivotus, lasillinen viiniä vieraille, leveä hymy, small-talk. Halla-ahon lisäksi hyllystä löytyy runsaasti kirjallisuutta, joka erottaa jyvät akanoista. Tosi kätevää. Minun ei tarvitse käyttää aikaani ystäväpiirin tarkempaan valinta-prosessiin, puhumattakaan face-bookista.
Mainostan vielä entistä Hesarin rikostoimittajaa Harri Nykästä. Luin hänen muistelmansa Likainen Harri. Sain vaikutelman, että siinä on tinkimätön toimittaja. Jos Hesari, tai mikä tahansa media, olisi Nykäsen kaltaisilla toimittajilla varustettu, se räjäyttäisi koko Suomalaisen median ja tekisi MV-lehdestä marginaali-ilmiön.
Lähetä kommentti