Oulun siika pyhä kala. Tuttu riimi lähes kaikille. Mutta ikäpolvia erottava kysymys onkin, miten menevät ne loput? Oikea vastaus on Oulujoki - Siikajoki - Pyhäjoki - Kalajoki - Lestijoki - Perhonjoki - Ähtävänjoki - Lapuanjoki - Kyrönjoki. Tai sitten jokin muu versio. Menee kansakoulun käyneiltä, mutta ei yleensä enää peruskoulusukupolvelta. Entäs sitten Ruuben - Simeon - Leevi - Juuda - Dan - Naftali - Gad - Asser - Isaskar - Sebulon - Joosef - Benjamin? Yli viisikymppisten sukupolvi osaa tämän luetella, mutta alle kaksikymppiset eivät välttämättä edes tunnista listaa Jaakobin poikien nimiksi.
Aikoinaan, kun lähdeteokset olivat harvinaisia, ulkoluku oli ymmärrettävä tapa opetella asioita. Eräällä tavalla se jatkoi ihmiskunnan historiallista perinnettä. On havaittu, että luku- ja kirjoitustaidottomilla heimoilla on usein hämmästyttävä ulkomuisti. Kirjojen yleistyttyä ulkoluvun merkitys väheni koululaitoksessa pikkuhiljaa. Vielä 1920-luvulla syntyneet osasivat luetella ulkomuistista pitkät pätkät Vänrikki Stoolin tarinoita, mutta 1950-lukulaiset ainoastaan lukivat niitä. Tosin varmasti vielä 1980-luvulla syntyneilläkin oli joitakin sellaisia opettajia, jotka vaativat vielä joidenkin litanioiden ulkoa opettelua. Vaikka ne varsin hyödyttömiä olivatkin, kuten Pohjanmaan joet. Helvettiäkö tekee tiedolla, että Kalajoesta seuraava on Lestijoki? Ja sitä paitsi mitä ihmettä tässä on Siiponjokea, Himanganjokea ja Pöntiönjokea vastaan? Ne kaikki ovat Kalajoen ja Lestijoen välissä. Eli jos huristelee autolla Pohjanmaan rannikkoa etelään ja haluaa lapsille elvistellä Kalajoen ylityksen jälkeen joen lähestyessä, että "Katsokaas, tuolla on sitten Lestijoki" ja sitten kohdalle osuessa onkin kyltti "Siiponjoki". "Oho, sori... jatketaan matkaa." Ja viisi minuuttia myöhemmin: "No tuossa tulee Lestijoki ... eikun sehän olikin Himanganjoki." Viisi minuuttia lisää. "No tuolla se Lestijoki on ... tai siis Pöntiönjoki." Seuraavat viisi minuuttia: "Mikähän joki se tuolla mahtaa olla ... no sehän olikin Lestijoki!". Jonka jälkeen sitten saavutaankin Perhonjoelle - kunhan on ensin ylitetty Viirretjoki, Lohtajanjoki, Koskenkylänjoki ja Kälviänjoki. Niin että menikö putkeen, häh?
Onko siis ihme, että ulkoluvusta on luovuttu? Ja hyvä niin. Toki kai vieläkin opetellaan joitakin perusjuttuja ulkoa, kuten se "saksalainen hääyö" eli an - auf - hinter - in - neben - über - unter - vor - zwischen. Eli ne prepositiot jotka vaativat tietyssä tilanteessa akkusatiivia ja toisessa datiivia. Sitten pitäisi vielä muistaa missä tilanteessa kumpaakin. Perkele. Minähän en oppinut koulussa yhtään mitään ulkoa. Tai ainakin unohdin kaiken heti ulkomuistikokeesta selvittyäni. En koko lukioaikana oppinut edes toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa ulkoa. Tai no, siinä ja siinä. Olisin YO-kirjoituksissa saanut sen ulkomuistista sentään oikein, mutta katsoin parhaaksi varmistaa taulukkokirjasta.
Ulkoluvun sijaan on keskitytty enemmän asioiden syvällisempään ymmärtämiseen, mikä on periaatteessa hyvä asia. On ajateltu, että kaiken voi tarvittaessa tarkistaa lähdeteoksista, joten miksi opetella ulkoa. Tästä seuraa kuitenkin kahdenlaisia ongelmia.
Ensinnäkin on mahdotonta ymmärtää asioita, elleivät jotkin perusasiat ole hallussa. Lukemansa on pystyttävä assosioimaan. Otetaan esimerkki, nappasin hyllystä vanhan lastenkirjan jossa esitellään maailman ilmiöitä. Satunnaisesti avattuna osui kohdalle teksti Monte Cassinon luostari. Katsotaanpa alaviitteillä, mitä pitää tietää että tekstin alku avautuisi edes kohtalaisesti tai jopa hyvin:
Cassinon vuorella oli roomalaisten aikana (1) kaksi temppeliä, jotka oli omistettu Jupiterille ja Apollolle (2). Pyhä munkki (3) nimeltä Benedictus ryhtyi vuoden 529 (4) vaiheilla rakentamaan sinne kristillistä luostaria, jossa hän vietti lopun elämänsä laatien perustamansa uskonnollisen järjestön, Benediktiinien munkkikunnan säännöt (5). Neljä kertaa Monte Cassinon luostari tuhoutui ja aina se rakennettiin samalle paikalle uudestaan samanlaiseksi. Vuonna 589 tulivat lombardit, 833 saraseenit (6), 1349 ankara maanjäristys (7) ja 1944 (8) kaksi kuukautta kestänyt ilmapommitus...
(1) On tajuttava, että roomalaiset eivät tässä viittaa nykyisen Rooman kaupungin (oletetaan että lukija tietää Rooman) asukkaisiin, vaan Rooman valtakuntaan.
(2) Hyvä tietää, että Jupiter ja Apollo eivät ole mitään henkilöitä tai planeettoja.
(3) Munkki ei tässä tarkoita hillomunkkia.
(4) Tiedettävä suurin piirtein, mitä tarkoittaa vuosi 529 - dinosauruksia ei enää ole, kristinusko hallitsee Euroopan ydinosia.
(5) Taustatieto munkkiveljestöjen ideasta helpottaa huomattavasti luostarin tarkoituksen ymmärtämistä.
(6) Ymmärrettävä, että lombardit ja saraseenit tarkoittavat kansoja ja kansainvaellusten aikakauden tunteminen auttaa.
(7) Alueen kuuluminen maanjäristysvyöhykkeeseen on aiheellista ymmärtää.
(8) Tiedettävä, että vuonna 1944 käytiin toista maailmansotaa.
Ei tästä tule yhtään mitään, elleivät tietyt perustiedot ole päässä. Jokaista asiaa ei voi tarkistaa kesken lukemisen.
Toiseksi - ja tämä tavallaan liittyy edelliseen - tieto jää pinnalliseksi. Kun katsoo, mitä lapsilla teetetään, niin heidän on tehtävä usein tutkielmia aiheista, joissa oma osaaminen perustuu copypasteen. On toki hyvä opetella kirjoittamaan tutkielmia, mutta pitäisi myös oppia ymmärtämään, että oikeasti niitä tehdään vain aiheista, jotka ymmärtää syvällisesti.
Kun lapsilla teetetään asioita, joihin ainakaan osan kognitiiviset kyvyt eivät riitä, jäävät perusasiat oppimatta. Ja ne voisi oppia sillä demonisoidulla ulkoluvulla. Kun nykypäivänä jokaisella on netti taskussa, asiat voi todellakin tarkistaa hetkessä. Ja entistä enemmän kyse on siitä, että tietoa pitää osata suhteuttaa. Eikä sitä voi suhteuttaa, ellei ole perustietoa. Kuten edellä olevasta esimerkistä nähtiin, ei jokaista asiaa voi aina tarkistaa.
Eräs suosikkisivustoistani on Feissarimokat. Sieltä löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun koulussa ei vaadita perusasioiden ulkoa oppimista.
Yleissivistykseen kuuluisi tietää esimerkiksi, että:
- Lontoo ei ole Amerikassa
- mitä eroa on grammoilla ja kaloreilla
- kilo on etuliite eikä massan yksikkö
- kinkkua ei ole tehty "jostain materiaalista"
- talousongelmat eivät ratkea antamalla kaikille lottovoitto
- kyllä, 1,5 on sama kuin yksi ja puoli tai 40 % alennus ei tarkoita, että hinta olisi 60 euroa
- Martti Luther ja Martin Luther King ovat kaksi eri henkilöä
- mikä on Hitlerin sukunimi, ei ainakaan Stalin
- on hyvä osata vähän vieraita kieliä
- Suomen itsenäisyys ja vuosiluku ovat eri asia
- pistorasiaa ei kannata sorkkia jos ei tiedä mitä tekee
Ja lopuksi voi vielä tehdä yleistietotestin Feissarimokien tyyliin.
Koska tieto on nykyään helposti saatavilla, on entistä tärkeämpää, että perusasiat ovat hallussa. Kunhan tämä on tajuttu ja hyväksytty, uskon että koululaitoksessa palataan opettelemaan perusasiat ulkoa. Kunhan ei opetella ulkoa hyödyttömiä litanioita, vaan asioita jotka auttavat hahmottamaan tietoa. Ei ole mitään järkeä osata Pohjanmaan jokia ulkoa, mutta on hyvä tietää mikä Suomen maakunta kärsii pahiten tulvista.
Nykytekniikalla ulkoluvun toteuttaminen olisi yksinkertaista. Ohjelmoidaan tietokoneelle kysymyspatteri, josta se arpoo sata kysymystä. Kolmen eri kategorian kysymystä, vaikka seuraavasti historiasta:
- 30 A-kysymystä, jotka tulevat aina.
"Minä vuonna Suomi itsenäistyi?"
a) 1812 b) 1917 c) 1944 d) 1995
- 100 B-kysymystä, joista arvotaan neljäkymmentä.
"Millä vuosikymmenellä käytiin ensimmäinen maailmansota?"
a) 1900- b) 1910- c) 1920- d) 1930-luvulla
- 200 C-kysymystä, joista arvotaan kolmekymmentä.
"Kuka seuraavista oli Ison-Britannian pääministeri?"
a) Winston Churchill b) Benito Mussolini c) Franklin D. Roosevelt d) Josif Stalin
Peruskoulusta ei saa päästötodistusta, ellei saa vähintään 90/100. Joka oppiaineessa.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
6 tuntia sitten
17 kommenttia:
Ilman ulkoa opettelua ei tietenkään olisi kalevaloita ja Raamatun vedenpaisumusmyyttiä. Vaikka myytin taustaa ei varmuudella tiedetä, on kuitenkin huikeaa ajatella, että kymmenet sukupolvet ovat jatkaneet tuota kertomusta varsin muuttumattomana.
Kaiken kaikkiaan samaa mieltä Jaskan kanssa tästä perusasiasta. Ja sitten täytyy todeta, että minäkin seuraan aika ajoin feissarimokia ja se on ehkä yksi niitä suurimpia asioita jotka ovat vieneet uskoni ihmiskunnan tulevaisuuteen.
Mitä olisivat olleet feissarimokat vaikkapa 1920-luvulla? Tommi Uschanov kirjoitti jossain kirjassaan suunnilleen sen aikaisista kansan käsityksistä, joissa esim. Jeesus, jumala ja perkele olivat käsitteinä melko sekaisin keskenään. On sitä osattu olla sivistymättömiä ennenkin.
Minä opin nuo Pohjanmaan joet sellaisella lorulla: Oulun siika pyhä kala lesti perhoa veteli ähtävän kautta kyröön. Aasian joetkin opeteltiin pohjoisesta etelään, niitä en silleen muista, mutta jotenkin Ob Jenisei Amur Huangho Ganges Indus Eufrat ja Tigris. Nää on minun muistin mukaan, liekö oikein tai väärin, sillä ei ole merkitystä, suurin merkitys on se, että muistan tuonkin verran vielä kuutisenkymmentä vuotta niiden oppimsesta.
Huru-ukko
Ps. Jos meni puoletkaan oikein ei ole oppi minuakaan ojaan kaatanut:)
Ei ulkoluku ole mihinkään hävinnyt, koskaan. Se on koko ajan ollut tietyn tyyppisten lasten ja nuorten opiskelumenetelmä, jopa niin että sitä käyttäviä suositaan koululaitoksessamme. Kyse on tietenkin ns. kympin tytöistä, joihin kuuluu jokunen poikakin. Ja kun opettajat ovat nykyään näitä kympin tyttöjä, niin opetusmenetelmätkin tosiasiassa tukevat heidän oppimistaan. He osaavat opetella asiat kirjoita ulkoa ymmärtämättä niiden kontekstia, hitoriaa, liittymistä mihinkään muuhun k,uin mitä oppikirjassa on muistettu mainita jne. Eli he "osaavat" kaataa ne kokeessa paperille kympin arvoisesti ymmärtämättä niistä todellisuudessa yhtään mitään. Näitä on tuttavapiirissäkin valitettavan paljon. Koska hyvistä tyttöoppilaista suurin osa on tällaisia, niin siksi ei tyttöjä ole luonnontieteellisissä ja matemaattisissa aineissa jatko-opiskelijonakaan sen enempää vaikka lukion todistuksen ja kirjoituksien perusteella heitä pitäisi olla siellä suurin osa, ellei melkein kaikki. Noissa asioissa yliopistoissa kun tuleekin eteen että pitäisi ymmärtääkin asioista jotain, eikä vain opetella kirjat ulkoa. Olen nähnyt tällaisten kympin tyttöjen vaihtavan esim. di-opinnoista muualle varsin pian alun jälkeen, vaikkapa opettajiksi opiskelemaan. Yleisimmin nämä kuitenkin hakeutuvat jo heti alusta humanistisiin aineisiin joissa he voivat jatkaa kirjoijen ulkoaopettelua ja imeä uskoa auktoriteetteihin valmiista opinkappaleista.
No joo. Kinkku ei ole mitenkään suojattu nimitys. Mitä tahansa jauhe(liha)puristetta saa nimittää vaikka kinkkuleikkeeksi huolimatta siitä, että tuotteessa ei ole kinkkua eikä se myöskään ole leike vaan leikkele. Pizzakinkku on ehkä kauimpana oikeasta siankinkusta eli Sus scrofa d.-lajin takajalasta. Siinä on kalkkunaa, soijajalostetta, vettä ja fosfaattia ym. mausteita. Jenkeissä kun kävin, niin suoritin vertailevaa tutkimusta mm. virvoitusjuomista ja samoista merkkituotteista joita täällä Euroopassa myydään. Fanta esimerkiksi ei USA:ssa sisällä enää oikeata appelsiinimehua vaan pelkkää aromia. Sama epäaitous tuntui käsittävän kaikki elitarvikkeet tavallisessa kaupassa. Ei ihme, että ruoka on halpaa kun se on täysin vailla aitoja raaka-aineita. Halvasta mätöstä syntyy lähinnä suuri joukku ns. varttitonnareita, koska ruoka on halpaa ja sitä on paljon.
Meni aika kauas ulkoaoppimisesta, mutta siitä olen smaa mieltä, että jossain määrin se helpottaa elämää myöhemmin. Ei kai kukaan edes vakavissaan ehdota, että englannin kielen epäsäännöllisiä verbejä ei kannata opetella ulkoa. Saksan vahvat verbit sen sijan ovat jo liian vaativia nykypolvelle.
Kumitonttu: Voi olla, että suullinen perinne esim. suvun vaiheista siirtyy vielä nykyään. Ja värittyy matkan varrella...
Yrjöperskeles ja Ilari: Nykypäivän ero entisaikaan on se, että hölmöydet ovat paremmin näkyvillä.
Huru-ukko: Ysi tuli, taisi isoista joista Lena ja Jangtse unohtua... samoin Mekong, mutta epäilen että sitä ei tainnut tuossa listassa olla.
Thorvald Eskiilinpoika: Nykypäivän koululaitos ei käytä ulkolukua oikeastaan lainkaan siinä merkityksessä, mitä sillä tässä kirjoituksessa tarkoitetaan. Tarkoittamasi ulkoluku ei edellytä sanatarkkaa muistamista, vaan sitä että selittää asian siten kuin kirja sen kertoi mutta omin sanoin. Ymmärrystä se ei tosiaan vaadi. Ja se oli juuri se seikka, jota tässä kirjoituksessa osaltaan kritisoin. Ymmärrys tulee siitä, että osaa tarpeeksi tärkeitä yksityiskohtia ja tajuaa uudet asiat niiden avulla, ei siitä että osaa vääntää valmiiksi kirjoitetun eri muotoon.
Anonyymi: Ruoka-asioissa juuri noin. Mutta enpä ole ollenkaan varma, tarvitseeko niitä verbejä ulkoa opetella. Toimii ehkä suurimmalle osalle paremmin niin, mutta on niitäkin jotka oppivat kielen paremmin käyttämällä pänttäämisajan massiiviseen kielikylpyyn.
Ulkoaopettelu onnistuu parhaimmin mitallisena runoutena, mielellään loppusoinnullisena. Tämä on asia, joka on Euroopassa tiedetty jo Homeroksen ajoista. Troijan kyklos säilytti runouden muodossa sellaista perimätietoa lähes muuttumattomana sukupolvesta toiseen, mikä olisi muutoin nopeasti joko korruptoitunut tai unohtunut.
Jokeri: Mikä oli Jaakobin poikien siskon nimi, ja miten hänelle kävi?
Jokeri+2: Mitkä Jaakobin poikien jälkeläisistä kuuluivat Israeliin ja mitkä Juudaan ja kenen kuninkaan ansiosta tuo yhtenäisvaltakunnan jakautuminen tapahtui?
Peruskoulusta ei saa päästötodistusta, ellei saa vähintään 90/100. Joka oppiaineessa.
Tuohan ei yksistään vielä ratkaise mitään, vaan se vaatii rinnalleen erään toisenkin muutoksen. Nimittäin sen, että oppivelvollisuus ei pääty viidenteentoista ikävuoteen, vaan siihen, että päästötodistuksen saa, meni siihen kuinka kauan tahansa. Vapautuksen voisi ehkä saada psykiatrin toteaman heikkolahjaisuuden perusteella.
90-luvulla kouluni käyneenä en näin suoralta kädeltä muista opetelleemme ulkolukuna kovinkaan paljoa, lukuunottamatta kertotaulua ja tiettyjä kielten yksityiskohtia, kuten numeroita ja epäsäännöllisiä taivutuksia. Oulunsiikapyhäkalan muistan sekä haparoiden osittain Jaakobin pojat, mutta en koulusta vaan vanhemmiltani. Vänrikki Stoolistakin muistan monia kohtia, mutta en siksi, että olisimme sitä kertaakaan koulussa lukeneet, vaan koska se on niin perhanan hyvä teos ja tykkään lueskella sitä silloin tällöin.
(Jos itse voisin ehdottaa jotain muutosta opetusmetodeihin, tovoisinkin enemmän suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia äidinkielen tunneille. Ei meillä luettu ikinä Kalevalaa, Vänrikki Stoolia, Tuntematonta sotilasta, Seitsemää veljestä tai mitään muutakaan sellaista. Jotain uudempaa tuotantoa vain ehkä kerran vuodessa. Paasilinnan Jäniksen vuosi taisi olla merkittävin lukemamme teos.)
Ulkoluku on varmasti hyvä keino opetella tiettyjä asioita, mutta onhan se niin, että ennen vanhaan opeteltiin aivan outoja asioita käsittämättömistä syistä. Mitä tekemistä esimerkiksi Jaakobin poikien nimillä on minkään sellaisen kanssa, joka peruskoulun oppimäärään kuuluu? Jos oppiaineena olisi judaismi ja haluttaisiin perehtyä juutalaisten muinaishistoriaan, sitten sen ymmärtäisi, mutta eipä tuo auta sen paremmin historian kuin uskonnonkaan perustasoisessa ymmärtämisessä.
Jokeri: Mikä oli Jaakobin poikien siskon nimi, ja miten hänelle kävi?
Ei aavistustakaan, mutta arvaan, että hänet raiskattiin ja tapettiin.
Arvaukseni meni näköjään puoliksi oikein. Olenkohan siis saavuttanut Jaskan kirjoituksessaan esittämän tavoitetilan, kun osaan kysymyksenasettelun ja Raamatun keskimääräisten naiskohtaloiden perusteella arvata noin hyvin?
IM: Runomuodossa on se etu, että sanoja on vaikea vaihtaa ilman loppusoinnun katoamista. Siksi tarina säilyy todennäköisemmin oikeassa muodossa.
Ja niihin jokereihin: Opettaja, opettaja, minä tiedän!
1. Ainoa Raamatussa mainittu Jaakobin tytär oli Dina. On tilastollisesti erittäin epätodennäköistä, että Jaakobilla olisi kahdentoista pojan ohella ollut vain yksi tytär. Niinpä on luultavaa, että ajan tavan mukaan tyttöjä ei huomioitu, ellei heistä ollut jotain erityista kerrottavaa. Dina joutui Sikemin raiskaamaksi. Sikem halusi mennä naimisiin Dinan kanssa, mutta Jaakob ilmoitti että ympärileikkaamattomalla ei ole mitään asiaa vävypojaksi. Niinpä Sikem isänsä, kaupungin hallitsijan Hamorin kanssa suostui siihen, että kaupungin kaikki miehet ympärileikataan. Näin tehtiin, mutta tämän jälkeen kaksi Jaakobin pojista, Simeon ja Leevi, menivät ja tappoivat leikkauksesta huonokuntoiset kaupungin miehet ja ryöstivät kaupungin. Dinan myöhemmästä kohtalosta ei Raamattu kerro.
2. Yhtenäisvaltakunnan hajaantuessa kuninkaana oli Rehabeam, jonka verotukseen suivaantuneena Jerobeam julistautui Israelin kuninkaaksi. Häneen liittyi kymmenen kahdestatoista heimosta, Juudaan jäivät vain Juudan ja Benjaminin jälkeläiset. (Muistin, että benjaminilaiset asuivat erillään, mutta muu piti tarkistaa).
Pekka: No niin justiinsa. Tuota minä tarkoitinkin eli pystyy assosioimalla päättelemään oikeansuuntaisen vastauksen kysymykseen, josta ei ole aavistustakaan. Tuohan on suorastaan yleissivistyksen määritelmä.
Roo-ko-gal-ef-fili-kol-tessaa-timo-tiit-filemon
hep-jaa-piet-joh-juu
Johanneksen ilmestys
Meniköhän oikein... Ainoa loru jonka mie olen ulkoa opetellut.
JB: Kyllä vain! Sisko oli todellakin Dina, ja siinä kävi juuri noin (1 Moos 34). Hänet mainitaan myöhemmin Talmudissa Jobin vaimona. Jos tarina on totta, harvoin on naista potkittu päähän niin pahasti kuin Dinaa.
Ja mitä Jaakobin poikien jälkeläisille kävi, niin näin todellakin tapahtui. Rehabeam oli Salomon poika. Hän verotti kansalaisiaan turhan ankarasti, jolloin Jerobeam nousi kapinaan, ja yhtenäisvaltakunta repeytyi kahtia. Kymmenen heimoa liittyi Jerobeamiin ja kolme (Juuda ja Benjamin sekä Leevi) jäivät Rehabeamille uskollisiksi. Jerobeamin kuningaskunta oli pohjoisessa, ja sai nimen Israel, kun taas etelävaltakunta oli Juuda.
Israelille kävi sitten vähän ohraisesti ja sen väestö siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen ja he tuhoutuivat. Nykyiset juutalaiset ovat saaneet alkunsa Juudan ja Benjaminin jälkeläisistä sekä epälukuisesta määrästä käännynnäisiä (samarialaiset, roomalaiset käännynnäiset, karaiitit, kasaarit jne).
Leevin jälkeläiset tunnetaan nykyään nimellä kohainim eli Cohen. Geenitutkimusten mukaan about kaikilla miespuolisilla Coheneilla on yhteinen esi-isä, joka on elänyt noin 3500 vuotta sitten. Hänen nimensä tiedetään. Se on Aaron.
Hemuli: Minkäkin olen aikoinaan opetellut ulkoa Raamatun kirjojen järjestyksen, jopa VT:tä myöten. Uskonnon opena oli yläasteella vanhan liiton (pun intented) täti, joka vaati ne. En kyllä enää muista. Sen verran jäi mieleen, että summittaisen järjestyksen osaan eli tiedän mistä kohtaa VT:tä etsiä Jobin kirjaa.
IM: Cohen on muuten Israelin yleisin sukunimi, lähes 2 % väestöstä on Coheneita.
Silleen esi-isien määrittäminen on aika hauskaa, kun kaikilla, siis ihan jokaisella on tuhansia edeltäjiä: https://www.theguardian.com/science/commentisfree/2015/may/24/business-genetic-ancestry-charlemagne-adam-rutherford 2, 4, 8, 16 jne.
Sukututkimuskurssit työväenopistoissa ovat järjestään täynnä, mutta into lopahtaa nopeasti kun suvussa ei olekaan kuin kurjia mäkitupalaisia ja irtolaisia. Hieman kauemmas kun yrittää, niin kirkonkirjat ovat palaneet. Genomin tutkiminen antaa jotain tietoa, mutta yleensä julkisuuteen tulee vain yksityiskohta, joka hukkuu laajempaan kohinaan.
Tosimies johtaa toisen asteen ratkaisukaavan, ellet siis ole Chuck Norris, jolloin teet sen viidennen asteen yhtälölle. Kysymys onnistuisiko? Itseltä ensimmäinen onnistuu kädenkäänteessä. Tuo jälkimmäinen seikka muuten kutsuu luokseen filosofisia pohdintoja, kuinka on olemassa jotain ratkaisematonta R^n, kun n >4...
Kutsuuko se heittämään pyyhkeen kehään?
Minulle tuli sellainen tunne, että nyt on vedetty elämältä matto alta, kun tuon tuloksen omin silmin näin.
Ulkoaoppimisesta: minun piti aikoinaan opetella jaksollinen järjestelmä ulkoa.
Ano 1: Ja jossain vaiheessa mennään ristiin eli samat esi-isät ovat sukutaulussa useampaan kertaan. Muslimisuvuissa yleensä viimeistään jo toisessa sukupolvessa.
Ano 2: Chuck Norris ratkaisee tuon viidennen asteen yhtälön heti kunhan on laskenut toisen kerran äärettömään.
Lähetä kommentti