Edellisessä viikkojutussa tuli kommenttiosioon mielenkiintoinen keskusteluketju. Pääosin käsiteltiin ilmastonmuutosta, mutta melkoinen osa kommenteista osui myös lastenkasvatukseen. Ilmastonmuutoksesta keskusteluun ei ole kompetenssia, mutta lastenkasvatuksesta on sen verran kokemusta, että ajattelin taas pari sanaa todeta aiheesta.
Aluksi historiallinen katsaus lastenkasvatukseen. Koko lapsuuden käsite on varsinaisesti vasta myöhempien aikojen keksintöä, aiemmin lapsia pidettiin vajaakokoisina ja –valtaisina aikuisina. Kurinpito oli ruumiillista, jos sitä tarvittiin. ”Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.” Tämä kasvatusmetodi oli Suomessakin voimassa vielä 1960-luvulle asti, toki vähittäinen muutos oli käynnistynyt jo kymmeniä vuosia aiemmin. Muistan tositarinan tehdasyhteisöstä, jossa perheenisä teki iltavuoroa eli ei ollut kotona lasten kanssa samaan aikaan. Lähti töihin ennen lasten tuloa koulusta ja palasi näiden jo mentyä nukkumaan. Joku pienemmistä lapsista oli sitten kysynyt: ”Äiti, kuka se mies on joka käy täällä antamassa meille selkään?”
Moni viime vuosisadan alkupuoliskolla lapsuutensa elänyt on muistelmissaan kuvannut, miten töllön töitä tehtyään joutui itse hakemaan metsästä vitsakset, jonka jälkeen Koivuniemen herra tanssi kannikoilla. Englantilaisissa sisäoppilaitoksissa piti vielä gentlemannin tapaan kiittää piiskaajaa. Muistan itsekin, kuinka olin pikkupoikana kiukutellut, kun olimme vierailulla sukulaistalossa. Isäntä oli vanhan kansan jäärä ja osoitti sormellaan ovenkarmin yläpuolelle: ”Tiedätkös poika mikä tuo tuolla on?” Piiskahan siellä oli naulassa. Ja oli varmaan ollut ahkerassa käytössä talon lasten pieninä ollessa. Ehkä lastenlastenkin kohdalla. Lapsista kasvoi kunniallisia kansalaisia. Toisin kuin monista vapaan kasvatuksen tuotteista.
Maailma oli tuolloin erilainen. Lapsia kuoli tapaturmaisesti moninkertaisesti nykyiseen nähden. Oli pakko oppia tottelemaan komentoja, kun vaaroja oli paljon. Jos oppi ei sanomalla mennyt perille, puhetta jatkettiin piiskalla. Lasten oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin takia. Ja lapsia oli paljon. Siinä vaiheessa, kun lapsia on enemmän kuin käsiä, aika, mahdollisuudet ja oma jaksaminen tuppaavat usein loppumaan kesken. Olen harvoin nauranut yhtä makeasti kuin erään tuttavani kertomukselle. Tämä pienten lasten äiti oli kysynyt toiselta äidiltä, pyrkiikö tämän lapsi syömään kiviä maasta. Toinen oli katsonut silmät ymmyrkäisinä ja sanonut ”Me emme ANNA lapsen syödä kiviä.” Oli muuten ainoa lapsi.
Lapsettomat ovat kasvatusneuvojen antamisessa tasan yhtä päteviä kuin eunukki pano-oppaan laatijana. He uskovat tietävänsä, kuinka toimia missäkin tilanteessa. Yhden lapsen vanhemmat taas usein kuvittelevat, että kun asiassa tehdään tietyllä tavalla, lopputulos on tietynlainen. Voin kokemuksesta sanoa, että yksi lapsi saattaa haluta kiviä maistella, yksi ei ikinä edes yrittänyt ja yhtä ei pystyisi estämään kivien syönnistä, vaikka asettaisi ympärivuorokautisen salaisen palvelun vartion.
Tuossa alussa linkatussa jutussa lanseerasin kasvatuksen nelikentän linjalla kuri-vapaus. Poikkeuksellisesti lainaan omaa tekstiäni pitkän pätkän, koska eihän asia ole viidessä vuodessa mihinkään muuttunut:
Kasvatuksessa asetetaan usein vastakkaisiksi vaihtoehdoiksi kurin pitäminen ja vapauksien myöntäminen. Kuri ja vapaus eivät kuitenkaan ole toisilleen vastakkaisia. Tässä erehtyminen on useimpien ns. hyvistä perheistä tulevien häirikkönuorten kieroon kasvamisen syy.
Kurin vaihtoehdot ovat: tiukka ja löysä.
Vapauksien vaihtoehdot ovat: paljon ja vähän.
Näistä saamme neljä eri vaihtoehtoa, joiden mukaan lasten kasvatuksen perusperiaate voidaan valita:
1) Tiukka kuri ja vähän vapauksia
2) Löysä kuri ja vähän vapauksia
3) Löysä kuri ja paljon vapauksia
4) Tiukka kuri ja paljon vapauksia
Tarkastellaan vaihtoehtoja ja niiden seurauksia käytännössä yksi kerrallaan. Otetaan tutkittavaksi skenaarioksi tilanne, jossa lapsi ~6 vuotta on ollut jonkin aikaa yksin kotona. Hän on ottanut keittiön kaapista palan voipaperia ja sinitarraa, kiinnittänyt paperin eläinkirjaansa ja alkanut piirtää värikynillä läpi kirjan kuvaa.
1. Tiukka kuri ja vähän vapauksia
Tämä on se, mitä yleensä tarkoitetaan ”perinteisellä kasvatuksella”. Kun vanhempi tulee kotiin ja huomaa lapsen käyneen keittiön kaapilla ilman lupaa, seuraa rangaistus. Tavarat paikoilleen ja pentu puoleksi tunniksi nurkkaan häpeämään. (Jos hän on onnistunut sotkemaan kirjaa tai tehnyt muuta vahinkoa, niin ennen muinoin käytiin vielä hakemassa koivunvitsa.)
Periaate: lapsella ei ole lupaa tehdä muuta kuin sellaisia asioita, jotka hänelle on erikseen sallittu. Jos hän tätä sääntöä rikkoo, seuraa rangaistus.
Seuraus: Lapsi on kyllä hyväkäytöksinen, mutta hänestä kehittyy arka ja kyvytön oma-aloitteisuuteen. Aikuisiällä hän on itsestään epävarma, kärsii huonosta itsetunnosta ja ahdistuksesta. Tunnollinen työntekijä, mutta ei suunnannäyttäjä.
2. Löysä kuri ja vähän vapauksia
Vanhemman tullessa kotiin lapselle todetaan ”no mitä sinä nyt olet taas mennyt tekemään, jäkäjäkäjäkä”, mutta ei rangaista eikä edes välttämättä kielletä jatkamasta.
Periaate: lapsella on paljon kiellettyjä asioita, mutta kieltojen rikkomisesta ei ole seuraamuksia.
Seuraus: Tämä kasvatusmenetelmä on lapsen tulevaisuuden kannalta kaikkein tuhoisin. Lapselta on riistetty turvallisuus, joka syntyy aikuisen vastuunotosta. Hän oppii, että sääntöjen rikkomisesta ei ole mitään seurauksia. Ei kestä kovin kauan, kunnes hän antaa jäkätyksen mennä oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos. Kun ei joudu vastuuseen teoistaan, hän kulkee läpi yhdeksänvuotisen kunnallisen päivähoidon (= peruskoulu), jossa häntä ei myöskään saada kuriin ja mahdollisesti valmistuu johonkin ammattiin. Työelämässä iskee sitten shokki, jos työhön koskaan pääsee.
3. Löysä kuri ja paljon vapauksia
”Ai kun kiva, olet keksinyt uuden leikin. Eikä se mitään haittaa, että tulit samalla piirtäneeksi tapettiin uudet kuviot.”
Periaate: jos jotain ei ole kielletty, se on sallittu. Ja jos jokin on kielletty, sen rikkomisesta ei rangaista vaan yritetään ohjata sanallisesti.
Seuraus: Lapsi on varsinainen pikku riiviö kaikkien muiden kuin vanhempiensa mielestä. Koulussa hän saattaa olla melkoinen terroristi. Mutta iän myötä tilanne yleensä muuttuu. Kun nuori aikuistuu, hän oppii empaattisuuden ja toisten huomioon ottamisen. Ainakin yleensä. Joka tapauksessa hänestä tulee itsevarma ihminen. Jos empatiagambiitti onnistuu, jopa muutenkin kunnon kansalainen. Jos ei, niin itsetietoinen – mahdollisesti menestyväkin – mulkvisti.
4. Tiukka kuri ja paljon vapauksia
Vanhemman tullessa kotiin hän sanoo, että tuo olikin hyvä idea. Mutta älä tee niin jatkossa, koska keittiön kaapeissa voi olla vaarallisiakin tavaroita etkä vielä hallitse niiden käyttöä. Jos lapsi seuraavan kerran tekee samoin, rangaistus seuraa.
Periaate: vanhemmat ovat miettineet tarkkaan, mitä kaikkea lapselle voi sallia ja sallivat mahdollisimman paljon. Jos lapsi poikkeaa sallituista rajoista, hänelle selitetään miksi niin ei saa tehdä ja rankaistaan tarvittaessa.
Seuraus: Lapsi oppii, että vanhemmat luottavat häneen salliessaan hänelle paljon asioita. Hän myös oppii, että hänellä on selkeät rajat. Nuorena hän ei kapinoi yhtä paljon kuin ikätoverinsa, koska tietää säännöt. Aikuisena hän tulee toimeen esimiestensä kanssa menettämättä silti oma-aloitteisuuttaan.
Koko keskustelu lähti liikkeelle ruumiillisesta kurituksesta. Keskustelussa kannattaa ottaa vähän perspektiiviä. Nyky-Suomessa kaikenlainen ruumiillinen kuritus on ehdottomasti kiellettyä ja seurauksena on usein huostaanotto. Joka tapauksessa vähintäänkin sosiaalinen tuomitseminen ja leimaaminen. Katsotaanpa tilannetta pari sukupolvea taaksepäin. Silloin paheksuttiin syvästi niitä, jotka eivät – tarvittaessa – pitäneet lapsilleen ruumiillista kuria.
Osaako joku muka ennustaa, ettei parin sukupolven kuluttua heiluri olisi taas kääntynyt takaisin entiseen asentoonsa? Jos sosiaalivaltio on yhä voimissaan, ehkä silloin huostaanotetaan kurittomia lapsia vasta sitten, jos vanhemmat eivät itse anna selkäsaunaa. Näin olisi varmaan tehty sata vuotta sittenkin, jos sosiaalihuolto olisi nykyisellään ja mielipideilmasto silloinen.
Lapsia hyväksikäytetään ja pahoinpidellään. Näin on tehty maailman sivu ja näin menettelevät joutavat linnaan ja lapset huostaanottoon. Ovat aina joutaneetkin ja joutuneetkin, aiemmin tosin harvemmin. Kuitenkin tosiasia on, että jos löydätte tästä maasta yli 60-vuotiaan kansalaisen, joka ei kertaakaan lapsena ole remmiä saanut, niin hyvin olette penkoneet. Ja tuo ikäluokka on kuitenkin se, joka kansallisen hyvinvoinnin on rakentanut. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että ei ruumiillinen kurinpito ole aivan pelkkiä kriminaaleja psykopaatteja tuottanut. On siis erotettava toisistaan väkivalta ja kurinpito voimakeinoin.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa lapsella on tapana pinkaista juoksuun satunnaiseen suuntaan. Normaalia. Mutta tämän lisäksi hänellä on taipumus, että SEIS-komentoa ei totella. Sen jälkeen oletetaan, että tapaus sattuu kaupan parkkipaikalla. (Sivuhuomautus: Ne, jotka sanovat että lapsi pitää opettaa tottelemaan SEIS-komentoa, hankkikaa lapsi. Ja ne, jotka sanovat että parkkipaikalla lasta täytyy vahtia niin ettei tuollaista voi sattua, hankkikaa toinen lapsi. Ja vielä huomautus, että tätä ei ole esiintynyt omien lasteni kohdalla – onneksi.) Kyseessä on hengenvaarallinen tilanne. Ja jästipäinen lapsi toistaa takuulla temppunsa uudestaan, vaikka kuinka sanotaan jäkäjäkäjäkä, ei saa tehdä noin ja jos silti tekee, niin pitää totella. Mutta oppii takuulla kerralla, kun saa kunnon tukkapöllyn. Ja säästää henkensä. Jos minulle tulisi elämässä valinta, annanko lapselle tukkapöllyä vai yritänkö VIELÄ KERRAN puhumalla sen kolmannen ajoradalle juoksun jälkeen, niin tukkapöllyn paikka olisi. Vaikka sitten linnaan vietäisiin, kyllä minä lapseni takia linnassa olisin valmis istumaan.
Olen joskus lukenut artikkelin tutkimuksesta, jossa oli todettu ruumiillisen kurituksen kohteeksi joutuneiden lasten syyllistyvän useammin rikoksiin kuin niiden, joita ei oltu kuritettu ruumiillisesti. Siitä vedettiin johtopäätös, että ruumiillinen kuritus ei kannata. Luoja varjelkoon kyseisen tutkimuksen tekijöitä tekemästä uutta tutkimusta, jossa havaitaan vankilassa istuneiden syyllistyneen useammin rikoksiin kuin vankilaan joutumattomien. He luultavasti vetäisivät johtopäätöksen, että vankilatuomiot on lakkautettava, koska ne lisäävät rikokseen syyllistymisen riskiä. Siis onhan päivänselvää, että kurittomat ja pahaluonteiset kakarat saavat useammin ruumiillista kuritusta kuin kiltit ja tunnolliset. Samoin kuin se, että nämä kasvavat useammin kieroon. Oleellisempi kysymys olisi vakioida luonteenlaatu ja tutkia lopputuloksia sitten.
Voi olla, että nykyisessä hysteerisessä ilmastossa lapset joutuvat jopa useammin pahoinpitelyn kohteeksi. Kun jopa luunappi voi olla huostaanoton syy, vanhempi hillitsee itsensä pitkään. Liian pitkään. Kun sitten napsahtaa, saattaa napsahtaa totaalisesti, kuten perhesurmista tiedetään. Ja vaikka äärimmäisyyteen ei menisikään, niin kontrollinsa menettänyt ihminen toimii väistämättä liian rajusti. Olisiko se hillitty luunappi sittenkin se pienemmän riesan ja paremman lopputuloksen tie?
Loppuun vielä lainaus tuosta vanhasta kirjoituksesta (vain linkki on vaihdettu uudempaan mainioon tekstiin):
On olemassa yksi elämän realiteetti, joka ei ole kukkahattutädeille koskaan valjennut. Jokainen järjestelmä perustuu voimankäyttöoikeuteen. Yhteiskunnassa väkivallan monopoli on hallituksella, jonka määräysvallassa ovat armeija, poliisi ja vankeinhoito. Jos yhteiskunta menettää väkivaltamonopolinsa, seurauksena on anarkia. Eikä tällä tarkoiteta sellaista anarkiaa, jota työmarkkinatukivallankumoukselliset kuvittelevat, vaan ihan oikeaa anarkiaa.
Samoin on perheessä. Siellä väkivaltamonopoli kuuluu vanhemmille. Tiedoksi kukkahatuille: lapset ovat synnynnäisesti moraalittomia anarkisteja, jotka oppivat ihmistavoille vain kasvattamalla. Lasta tulee ohjata neuvoin ja ennen kaikkea esimerkillä. Tämä ei kuitenkaan riitä. Jokainen lapsi kapinoi jossain vaiheessa, viimeistään alle kaksivuotiaana. Tällöin on pakko (jos halutaan kodin arvoesineiden pysyvän ehjinä ja lapsen jäävän henkiin eli olemaan juoksematta autotielle päättömästi) turvautua voimankäyttöön. Voimankäytöllä ei tarkoiteta lyömistä ja piiskaamista, vaan fyysisen voiman käyttöä riehumisen estämiseen ja asioiden hoitamiseen. Kun lapsi riehuu itkupotkuraivarissa, hänestä on pideltävä tiukasti kiinni. Kun hän ei halua pukea talvella riittävästi vaatteita, on käytettävä voimaa. Selitykset eivät auta. Niiden aika tulee sitten parin minuutin tai parin vuoden kuluttua. Sitä ennen lapsen on opittava, että tietyt asiat on hoidettava ja tiettyjä asioita ei saa tehdä. Rauhoittumisen jälkeen se on hänelle tehtävä. Voi olla, että hän ei sitä vielä ymmärrä. Silloin vanhemmalla on oltava riittävästi kärsivällisyyttä siihen, että seuraavalla kerralla hän jaksaa menetellä samoin: käyttää voimaa vain sen verran kuin on pakko ja selittää asia uudelleen. Kyllä ymmärrys aikanaan tulee.
Kuten jokainen vanhempi tietää, on uskomatonta millainen voima, notkeus ja rimpuilukyky on kolmivuotiaalla. Vanhemmallekin tulee hiki, kun vääntelehtivää lasta pitää paikoillaan ja yrittää estää vahingoittamasta itseään, muita ja ympäristöä. Tuolloin on pystyttävä taas kerran hillitsemään itsensä. Lapsi on lähetettävä yksin jakkaralle istumaan ja miettimään, tarvittaessa napsautettava vaikka kiinni auton turvaistuimeen jos ei muuten pysy paikallaan. Kyllä oppi aikanaan perille menee. Ja ennen muuta lapsen kanssa on puhuttava, selitettävä mitä hän teki väärin ja miten asia on hoidettava. Mutta vasta hänen (ja vanhemman) rauhoituttua.
Jos lapsen kanssa ei käytä häntä kohtaan koskaan mitään fyysisiä voimakeinoja, en usko yhdenkään lapsen elävän viisivuotiaaksi asti. Fyysisiksi keinoiksi lasketaan tässä yhteydessä kaikki sellaiset teot, jotka edellyttävät fyysistä kosketusta lapseen ja ovat lapsen senhetkisen tahtotilan vastaisia.
Kouluissa, työharjoittelussa ja armeijassa näkee nykyään paljon vetelyksiä, joille ei ole asetettu koskaan minkäänlaisia rajoja. Vanhemmat ovat - usein lapsen parasta tarkoittaessaan - tehneet hänelle tuhoisan palveluksen. Onneksi suurin osa heistä pelastuu hyvien kavereiden esimerkin, joidenkin välittävien viranomaisten tai puhtaan sattuman ansiosta. Tytöt yleensä järkiintyvät aikaisemmin kuin pojat, joille armeija on usein viimeinen oljenkorsi. Harmillista on, että sivareiksi menevät yleensä vain ne harvinaiset tapaukset, joille armeija tekisi oikeasti hyvää.
Lasten kasvattaminen on johdonmukaista ja kovaa työtä, jossa ihmistaimelle on asetettava rajat. Mikä tässä on kukkahattutädeille niin vaikeaa ymmärtää? Tehkää ensin lapsi ja kasvattakaa hänet kunnon veronmaksajaksi, niin sitten teillä on oikeus neuvoa muita kasvatuksessa.
Tärkeintä on, että lapsella on aina aikuinen, jonka luo hän voi tulla, jolla on hänelle aikaa ja jolle voi kertoa mistä tahansa mieltä painavasta asiasta. On tietysti hetkiä, jolloin on pakko hoitaa ensin jokin kiireellinen asia. Silloin lapselle on sanottava, että odota hetki ja selitettävä miksi.
Jos lapseen luottaa ja hänelle antaa reilusti vapauksia, hän luottaa myös itseensä. Ja kun hänelle annetaan myös tiukat rajat, hän tietää että aikuinen on luotettava. Paljon vapauksia ja tiukka kuri - siinä yleispätevä ohje kasvatukseen.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
14 tuntia sitten
31 kommenttia:
Tässä puhuu yksi kukkahattutätien arvot (nehän lienevät päivänselviä, kun niistä niin yleisesti tietyillä foorumeilla puhutaan) yleensä allekirjoittava kansalainen, joka on kasvattanut jälkikasvunsa niin huonosti, että molemmat opiskelevat yliopistossa, toinen väitöskirjaa tehden, toinen kahta tutkintoa suorittaen. Armeijaa he oppivat inhoamaan, ja ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta. Maksavat veronsa, mutteivät pidä kestävyysjuoksusta. Sanovat myös vanhemmilleen vastaan ja suosivat joukkoliikennettä. Missä meni vikaan?
Aika omahyväinen kommentti. Se on siis sinun kasvatuksesi ansiota ja joku ihmisarvo sinaänsä, että lapsesi opiskelevat yliopistossa? ei kuule ole. Eh voivat olla ihmisinä täysiä paskiaisia ja silti opiskella yliopistossa.
Armeijan inhoaminen ei ole hyvä tai huono asia. Armeija täällä on ollut ja tulee aina olemaan kunnes lajinkehitys on tehnyt meistä jotain muuta kuin mitä nyt olemme. Se onko se oma, eli meidän puolellamme eikiä käytä väkivaltaa meitä vastaan, vai jonkun toisen armeija joka pakottaa meidät sen toisen tahtoon väkivaltaa käyttäen, ei taas oikeastaan ole valita hyvän ja pahan välillä, vaan se oma, joka ei tapa ja hakkaa meitä, on se oikea ja parempi vastaus. Se joka ei tätä ymmärrä, on yhteisön jäsenenä totaalisen vinksantanut ja epäyhteisöllinen ja tulisi poistaa yhteisöstä ja sen turvasta.
Joukkoliikenteen suosiminen ei tee ketään hýväksi ihmiseksi, eikä ympäristönmuutoksesta huolen kantaminen.
Se missä meni vikaan on sinä. Olet kasvattanut lapsesi vihjeetömiksi. Älykkäitä he ovat ilmeisesti genetiikkaansa vuoksi, siitä et voi ottaa kunniaa, se voi olla jopa sinusta huolimatta eli tulla heidän isältään, ei sunulta. Mutta lapsesi eivät, kuten sinäkään, ilmeisesti ymmärrä syyn ja seurauksen lakeja. Ja opiskelevat mitä ilmeisimmin jotain humanistista tiedettä, ainakin se kaksoislukija, koska jos luonnontieteissä haluaa olla oikeasti hyvä, on pakko keskittyä yhteen tutkintoon, siksi vaikeita ja aikaavieviä ne ovat. Vain humanistisia pseudotieteitä pystyy opettelemaan ulkoa useamman tutkinnon edestä. Toki on poikkeustapauksia, mutta sinun tekstiäsi lukiessa en usko että geeneistäsi on sellaiseen revennyt kukaan.
Ano 1: Eipä kai missään. Onnittelut menestyneestä jälkikasvusta.
Opintoaloista totean, että jos joku omista lapsistani ryhtyisi kirvesmieheksi ja olisi työssään taitava, olisin hänestä hyvin ylpeä ja kehua retostaisin tutuille ja tuntemattomille. Jos taas joku lukisi itsensä valtiotieteen maisteriksi ja menisi projektisuunnittelukoordinaattoriksi, olisin turpa rullalla ja jos joku kysyisi, sanoisin että hän työskentelee ilotalon pianistina.
Mitä joukkoliikenteeseen tulee, niin kannatan sitä, mahdollisuudet sen käyttämiseen vain ovat rajalliset jos asuu paikassa, jossa puut kasvavat epäjärjestyksessä. Tästä huolimatta epäilen, että olen linja-autoillut ja liikkunut kiskoilla useamman kilometrin kuin useimmat stadilaiset koko elämänsä aikana.
Ano 2: Tai ainakin toisen tutkinnoista on oltava pseudoa. Kyllä tiedän tapauksia, jotka oikean tutkinnon ohella ovat suorittaneet myös Veblenin tutkinnon.
Vapaa kasvatus ei alunperin tarkoittanut kurin puutetta, ja lasten anarkiaa. Sellaiseksi se miellettiin ja muodostui kun ei osattu pitää kuria muuten kuin ruumiillisesti. Ei siis toteutettu vapaata kasvatusta sen ideaalin mukaisesti. Tämä saattoi johtua siitä että tunneside omiin lapsiin oli erillainen kuin mitä "vapaan kasvatuksen" ideassa uumoiltiin luonnollisesti olevan.....
Tokihan vapaan kasvatuksen ideaalissa oli/ ja on varmasti korjattavaakin.
Todettakoon, että "voimakeinot" eivät tarkoita samaa asiaa kuin "väkivalta". Holding-ote on voimakeino muttei väkivaltaa. Samoin niskaperseote. Väkivallan ideana on tuottaa kipua tai kärsimystä lapselle, ja siihen usein liittyy vielä verbaalinen nöyryytys "että sanoma menee perille".
Sen jannun, joka keksi sanonnan "ei haukku haavaa tee", periköön Piru. Se nimittäin tekee. Nöyryyttäminen, v*ttuilu, tylyttäminen, alistaminen, nujertaminen ja mitätöiminen vaikuttavat kasvavaan lapseen vielä pahemmin kuin väkivaltainen kasvatus. Sillä saadaan aikaan pelkopurijoita.
Täälläpäässä on huomattu, että mielihyvän vieminen toimii paremmin kuin mielipahan tuottaminen. Eli että viedään käyttöoikeus elektroniikkaan tai käyntioikeus kaverien luo sensijaan että huudettaisiin päin naamaa tms.
Mitä armeijaan tulee, niin on muistettava, että armeija ja asevelvollisuus ovat kaksi eri asiaa. Armeija voidaan organisoida muutoinkin kuin asevelvollisuuden pohjalta.
Toi haukku haavaa tee, taitaa olla vanha sanonta ja tarkottaa ettei haukkkuva koira pure ..
-jpt-
Jaha, Tomi on saanut banneja niin moneen blogiin että harrastaa täällä floodaamista kun ei enää muualle pysty kirjoittamaan...
Ja Tomi saa taas yhdet bannit lisää.
Tomi: Pyydän sinua ystävällisesti olemaan kommentoimatta tänne sen paremmin nimelläsi kuin anonyyminä tai mitenkään muutenkaan. Olit koetusajalla ehdonalaisessa ja nyt elinkautisesi jatkuu.
Lyhyesti perustelut:
1) Et ymmärrä lukemaasi, vaan kommentoit asian vierestä.
2) Käyttäydyt huonosti.
3) Menet henkilökohtaisuuksiin.
4) Vedät keskustelun toisiin aiheisiin.
Esimerkit jokaiseen tapaukseen, osin poistetuista kommenteista:
1) Tomi: Kaikki ne teot, jotka tehdään lapselle "ruumiillisena kurituksena" olisi aikuiselle tehtyä pahoinpitelyä.
Lapsi ja aikuinen ovat erilaisessa oikeudellisessa asemassa. Vanhemmalla on lapseen kasvatusvastuu. Ei toista aikuista voida myöskään laittaa nurkkaan seisomaan.
2) Tomi: Kyllä minä vetelisin mielelläni persuja turpaan.
Uhkaus väkivallalla. Tosin huvittava jokaiselle Tomin tuntevalle.
3) Tomi: Jaska muista omista kokemuksista ei juuri koskaan voi vetää yleispäteviä päätelmiä. Omat kokemukset kelpaa "tieteellisiksi" näytöiksi vain huuhaapelleille.
Enpä ole koskaan väittänytkään, että nämä olisivat tieteellisiä näyttöjä. Eivätkä kyseessä välttämättä ole omat kokemukset.
4) Tomi: Esim. Korppi on oikeus kirjoitti:"En haluaisi käyttää tätä sanaa, jota niin usein väärin käytetään, mutta - leiki yksin olkinukkinesi. Plus olet Tomi turhan optimistinen mitä tulee muslimien maahanmuuttoon Eurooppaan. Yhtään hälyttävää ei liene se, että jo tänä vuonna Ruotsiin tulee ennätykselliset 100 000 maahanmuuttajaa arvaat varmaan mistä? Ja arvaa vielä uudelleen onko trendi tulevaisuudessa laskeva vai nouseva?"
Vastasin:"Korppi, sanopa yksikin looginen järkisyy vastustaa homoliittoja. Minä en ole kuullut koskaan ensimäistäkään. Ennakkoluuloista hölynpölyä sitäkin enemmän. Yksikään maa, jossa homoliitot ovat sallittuja ei ole kärsinyt siitä pätkääkään." Yllättäen en saanut vastausta.
Kommentoidaan muslimien maahanmuuttoa ja sinä vaadit vastausta homoliittoihin. Logiikkaa kerrakseen.
IM: Täälläpäässä on huomattu, että mielihyvän vieminen toimii paremmin kuin mielipahan tuottaminen. Eli että viedään käyttöoikeus elektroniikkaan tai käyntioikeus kaverien luo sensijaan että huudettaisiin päin naamaa tms.
Aivan oikein.
Jklak: Ei siis toteutettu vapaata kasvatusta sen ideaalin mukaisesti.
Aivan oikein. Aivan sama perustelu kuin kommunismin nykykannattajilla: ei toteutettu ideaalin mukaisesti. Vapaa kasvatus toimii tasan niin kauan kun ideaali on eli kunnes tulee ongelmia. Sitten se lakkaa toimimasta. Kuten kirjoitit, se ei tarkoittanut kurin puutetta ja lasten anarkiaa. Se siitä kuitenkin väistämättä seuraa. Kaikki valta perustuu aina pohjimmiltaan väkivaltapotentiaaliin.
Minua kiinnostavat tulokset, eivät niinkään menetelmät. Kasvatuksessa tärkeintä on järjestelmällisyys. Tosiasia on, että täällä vaikuttavat vanhemmat ihmiset ovat elämässään hyvin pärjänneet, vaikka heitä on ruumiillisesti kuritettu. Huonosti käyttäytyviä lapsia (ja aikuisia) on kahdenlaisia: niitä, joita on pahoinpidelty lapsena ja niitä, joita ei ole pidetty kurissa. Ei siltä väliltä olevia.
Aiemmin fyysinen kurinpito oli olosuhteiden sanelema välttämättömyys. Lapsia oli paljon, aikaa vähän ja vaarat suuremmat. On hyvä, jos nykyään tätä ei tarvita.
On kuitenkin erotettava pohdinta ja teot toisistaan. Ei ketään sakoteta ylinopeudestakaan siksi, jos hän miettii (huom. miettii, ei edes esitä), että nopeusrajoitus moottoriteillä pitäisi nostaa sataanviiteenkymppiin.
Isoäitini ja äitini ovat kumpikin kasvattaneet suht. isot lapsikatraat. En kuitenkaan pitäisi heitä kasvatuksen asiantuntijoina. Suht. yksinkertaisia naisia kun ovat molemmat.
IM: Täälläpäässä on huomattu, että mielihyvän vieminen toimii paremmin kuin mielipahan tuottaminen. Eli että viedään käyttöoikeus elektroniikkaan tai käyntioikeus kaverien luo sensijaan että huudettaisiin päin naamaa tms.
Tämä oli isäni soveltama ja sangen menestyksellinen tapa lopettaa kiukuttelumme. Tehokkain hiljennys seurasi siitä, jos hän uhkasi estää tietokoneella pelaamisen pariksi viikoksi. Oli siis valittava kahdesta pahasta se pienempi, eikä se käynyt päinsä, että peliskenaariot olisivat keskeytyneet noin pitkäksi aikaa :D
Tomi: en vastannut kommenttiisi syystä, etten vaivautunut. Ketju paisui semmoisiin mittoihin, että oma kommenttini olisi hukkunut jo ennestään sekavaan salaattiin. Mitä tulee henkilökohtaisuuksiin menoon, siihen en nähdäkseni sortunut, vaikka sanavalintani olivat kieltämättä ilkeitä. Pahoitteluni siitä, ilkeily on tyhmää. Tässä asiassa olisi tosin sinullakin parantamisen varaa.
Voin vastata myös kommenttiisi, jonka esitit edellisessä ketjussa. Se meni näin: Mitään järkevää tai loogista syytä ei ole vastustaa homoliittoja. Kaikki vastustus perustunee ennakkoluulohin kuten homofobia tai uskovaishihhuluus.
En kiistä, etteikö iso osa vastustamisesta perustuisi jommalle kummalle. Mutta väite, että vastustus olisi yksinomaan tätä on väärä. Homofobia on nykyisellään silkka leimakirves, joka kohdistetaan kaikkeen, mikä voi potentiaalisesti ilmaista mitään negatiivista homoseksuaalisuudesta. Koko sana on ylipäätään harhaanjohtava, koska se antaa kuvan patologisesta inhosta homoihin ihmisinä. Kovin moni tuskin moisesta kärsii, vaikka ei pitäisikään homostelusta sinänsä. En minäkään pidä homoseksistä ajatuksena, mutta en silti tuomitse tai inhoa homoja ihmisinä. Se on nimenomaan media ja valtakulttuuri, jotka redusoivat homot pelkästään seksuaalisuuteensa. Ikään kuin kaikki heidän kokemansa vääryydet ja ajatukset suoduttuisivat tämän yhden ominaisuuden kautta (tähän toki syyllistyvät niin homojen puolustajat kuin myös homovihaajat).
Uskonnollisen hörhöilyn roolia en myöskään kiistä. On kuitenkin ihan oma kysymysensä, mikä on sitä hörhöilyä. Onko jo se, että vastustaa homoutta tai pitää sitä syntinä, merkki hihhuloinnista? Sehän ei nimittäin kerro muusta kuin siitä, että henkilö on situoutunut uskontokuntansa dogmatiikkaan. Vaikka henkilö näkisi homouden syntinä, se ei tarkoita että hän inhoaisi heitä ihmisinä.
Eli oman kokemukset ajavat Jaskan mielessä tieteen ohitse.
Yksi gramma käytäntöä vastaa kiloa teoriaa ja tonnia ideologiaa.
Tomi, sinä olet tiedemies. Sinua kiinnostavat teoriat, mallinnukset ja selitykset. Sinulle olennaksta on yhtenäinen ja looginen teoria sekä hyvä selitysmalli - käytännön sovelluksilla ei niin väliä.
Jaska on dippainssi. [Ja kaupan päälle INTJ kuten ruukinmatruunakin.] Hänelle pohjimmainen kysymys on Toimiiko se? Jaska osaa teoriat yhtä hyvin kuin sinäkin, mutta hänelle olennaista on niiden toimivuus käytännössä ja käytännön sovellukset.
Tässä on teidän eronne. Ja äitinä, INTJ:nä sekä prosessimetallurgina ruukinmatruuna joutuu tässä asiassa kallistumaan Jaskan kannalle.
(Jatkoa edelliseen kommenttiini)
Uskontojen kautta pääsemmekin tradition merkitykseen. Missä ja milloin homoseksuaalisuus olisi ollut pyhitetty asia saatikka aviokelpoisuuden merkki? Aivan niin, ei missään. Avioliitto on ollut miehen ja naisen välinen, koska vain he voivat muodostaa perheen ja saada lapsia. Homoseksuaaleilla ei ole ollut edes mitään tarvetta päästä tällaisen instituution piiriin, koska sen yhteiskunnallinen funktio ei kerta kaikkiaan heitä koskettanut. Eikä kosketa tänä päivänäkään. Avioliitto ei ole olemassa lähtökohtaisesti puolisoja varten, vaan heidän jälkikasvuaan ja tulevaisuutta varten. Homot eivät kykene hankkimaan lapsia ja adoptiolapsen sisältävät homoperheet ovat marginaalinen ilmiö. Miksi avioliitto pitäisi siis laajentaa koskemaan pientä vähemmistöä, jolla ei ole merkitystä yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta? Ota huomioon, etten tässä väitä, että homot olisivat vahnempina huonompia. Kyseessä on silti poikkeama ideaalista, joka sisältää miehen ja naisen. Miksi tällainen poikkeama normista pitäisi korottaa samanarvoiseksi heteroparin rinnalle? Ja miksi juuri tämä poikkeama pitäisi tasa-arvoistaa, seksuaalisia parafilioita on monia muitakin.
Oma mielipiteeni on se, etten yksikantaan tuomitse tasa-arvoista avioliittolakia, mutten kannatakaan sitä. En vastusta sitä, koska en usko siitä olevan selkeää pragmaattista haittaa yhteiskunnalle (vaikka tämäkin saattaa pitkällä aikavälillä osoittautua vääräksi). Homoperheissä kasvavien lapsien ei tähän mennessä ole todettu olevan sen kummepia kuin normiperheissä kasvaneiden. Mutta se ei siltikään tarkoita, että tähän tulisi erikseen kannustaa. Yksinhuoltajuuteenkaan ei pidä kannustaa, koska se on epäterveellinen ilmiö. Kaikenkarvaiset yksinhuoltajat ja uusperheet ovat vain ensiapua siihen sairauteen, joka on tuhoamassa perinteistä avioliittoa. Omituista on myöskin se, että homot, feministit ja sun muut vastakulttuurin ihmiset, jotka kaikkein ankarimmin ovat rienanneet kaikkea perinteistä ja vanhaa, varsinkin avioliittoa ja sen "kahlitsevuutta", ovatkin nyt kovaan ääneen vaatimassa tämän perinteen ulottamista myös seksuaalivähemmistöille. Mistä tämä mielenmuutos, vai onko kyseessä osa jotain salaista travestiaa? Homoasian korottaminen ja suoranainen hehkutus ovat kuitenkin kiistatta yksi kulttuurisen rappion merkki, jota myös avioliiton tasa-arvoistaminen edustaa.
Minua askarruttaa myös josssakin määrin se, että asiaa puidaan ihmisoikeuskysymyksenä. Siis miten niin? Feministitkin ovat ihan oikein todenneet, ettei seksi ole ihmisoikeus. Jos se olisi, sitä pitäisi lain voimalla saattaa kaikkien ulottuville. Mutta tämä rikkoisi naisten itsemääräämisoikeutta, joten seksi on ja pysyy etuoikeutena. Ja jos seksi on etuoikeus, avioliitto on sitä vielä suuremmalla syyllä. Seksuaaalivähemmistöt pitäisi ilmeisesti saattaa etuoikeuksien pariin. Mutta miksi, hehän eivät kykene omasta takaa lapsia tuottamaan. Kyllä suurempi todistustaakka on siis niillä, jotka puoltavat tasa-arvoista avioliittolakia. Eli miksi jotakin luonnollista järjestelmää pitäisi ehdoin tahdoin muuttaa?
Pahoittelut Jaskalle, että tämäkin ketju lähtee uhkaavasti omille urilleen. Mutta koin velvollisuudekseni vastata Tomille.
Tomi: Kolmanneksi kuten itsekin toteat, homoliitoista ei ole osoitettu olevan pragmaattista haittaa, joten niiden kieltäminen olisi yksinkertaisesti ilkeää, koska silloin voitaisiin viedä onni joltain ihmiseltä.
Loppukaneettina. Homoliitoista ei ole osoitettu olevan mitään haittaa millekään. Uskonnollisen tai moraalisen tunteen loukkaaminen ei ole haitta. Eikä myöskään se ole haiutta, että ajatus homoseksistä inhottaa joita kuita. Siispä tällaiset subjektiiviset syyt eivät voi olla esteenä homoliitoille.
Tuossa ovat ne syyt, miksi en mitenkään yksikantaan vastusta uutta lakiehdotusta. Jos ja kun se hyväksytään, minä en ole repimässä pelihousujani. En ole myöskään niin lapsellinen, että uskoisin moisen johtavan johonkin homoilun ja sodomian yleistymiseen ja valtakunnallisiin orgioihin, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Kaikenkarvaiset hetero-pridet ovat mielestäni lapsellisia mielenilmaisuja, eivätkä tee muuta kuin anna naurun aihetta vastapuolelle.
Mutta mutta. Vaikka tasa-arvoinen avioliitto ei sinänsä johtaisi huonoihin asioihin, näen sen osana lännen rappeutumisen kokonaisuutta. Avioliitto on ikiajat ollut miehen ja naisen välinen, perheen ja yhteiskunnalisen jatkuvuuden pyhittävä instituutio. Kun tähän järjestelmään näin ujutetaan poikkeus, vaikka sinänsä harmiton, se avaa tien yhä uusile ja uusille poikkeuksille. Kun nyt uudistuksissa päästään vauhtiin, mikä takaa että tämä jäisi viimeiseksi? Sukupuolineutraalius ei ole suinkaan ollut ainoa ehdotus avioliittoinsituution muuttamiseksi. Vaikka tässä vaiheessa usein muistutetaan kaltevan pinnan argumentin virheellisyydestä, unohdetaan se, ettei se sinänsä ole virheargumentti. Vaikka sukupuolineutraalin avioliiton voisin vielä hyväksyä, lukumääräneutraalia en ikinä. Se olisi lopullinen kuolinisku perheelle ja pitkällä aikavälillä yhteiskunnallekin. Kysymys siis kuuluu, mikä estää yhä uusia vähemmistöjä vaatimasta oikeuksiaan avioliittoon, kun alkuun on päästy. Tässä on oikeasti syy, miksi suhtaudun kuitenkin nihkeästi myös sukupuolineutraaliuteen. Itse haluan uskoa avioliiton pyhyyteen ja sen asemaan perheen ja koko kulttuurimme peruspilarina.
Tomi: Toisekseen minun johtava arvo on tasa-arvo. Siksi kaikkien ihmisten tulee olla tasa-arvoisia lain edessä. Avioliiton ja homoliiton välinen epätasa-arvo rikkoo tätä johto periaatettani.
Kuten jo edellä toin ilmi, tämä on problemaattinen kanta. Kun yhdelle vähemmistölle suodaan tasa-arvoinen asema, mikä estää antamasta sitä muille (nyt on tärkeää erottaa toisistaan ihmisarvoinen kohtelu ja tasa-arvo. Homojen syrjiminen, kiusaaminen tai vainoaminen ei ole oikein. Mutta se ei tarkoita, että heidän tulisi olla samanarvoisia heteroiden kanssa mitä tulee avioliittoon. Yksi sana: biologia. Heterot voivat saada lapsia, homot eivät ja lapsia vartenhan avioliitto on.)? Pitäisikö samaa sukupuolta olevat siskot ja veljet myös päästää avioliittoon? Hehän eivät voi saada lapsia, jolloin ei ole myöskään riskiä saada elinkevoltonta jälkikasvua, mikä on yleensä syy insestin vastustamiselle.
(Edeltä poistettu pari omaa kommenttia, koska mokailin linkkien ja koodien kanssa)
Ja olennainen juttu on se, ettei kukaan estä homoja toteuttamasta seksualisuuttaan tai polyamorisia elämästä usean kumppanin kera. Eri asia sitten on, pitääkö yhteiskunnan tällaisia elämäntapoja aktiivisesti tukea tai korottaa samanarvoiseen asemaan normin kanssa. Mielestäni ei pitäisi.
IM: Kiitoksia. Noin tosiaankin asian näen.
Jaska on dippainssi.
No tämä oli muistaakseni ensimmäinen kerta kun tuota arvellaan tämän blogin kommenteissa, montaa muuta ammattia onkin jo veikattu. Kuten olen aiemminkin vastaavista todennut, pyydän että arvelut persoonaani liittyvistä seikoista jätetään julkisista kommenteista pois. Tosin eihän DI mikään ammatti ole, vaan koulutus, joten ei sitä oikeastaan voi arvaukseksi edes laskea.
K.o.o.: Olen homoliitoista samalla kannalla. Ei yhteiskunta pelastu, olivat homoliitot kiellettyjä vai sallittuja. Mutta se, että niiden sallimista ajetaan niin vahvasti, on merkki yhteiskunnan rappiosta. Minun puolestani homot eläkööt ja olkoot. Tunnen joitakin jotka tiedän ja varmaan vielä useampia joita en tiedä. Anekdootti, jonka voin kertoa koska sen kohde ei enää ole keskuudessamme: Kun rekisteröinti oli tulossa sallituksi, homotuttuni kysyi mitä ajattelen asiasta. Murjaisin että hyvä homma, sittenhän on helpompi aikanaan kuskata leireille kun teidät on jo valmiiksi rekisteröity. Ja me molemmat nauroimme kippurassa.
Tomi: Isoäitini ja äitini ovat kumpikin kasvattaneet suht. isot lapsikatraat. En kuitenkaan pitäisi heitä kasvatuksen asiantuntijoina.
No nyt lausuit todellakin totuuden - ei varmasti kukaan muukaan pidä vanhempiasi kasvatuksen asiantuntijoina!!!
Tomi: Jaska, jos haluat minun kommentoinnin loppuvan laita kommenttien ennakkohyväksyntä päälle.
En halua laittaa ennakkohyväksyntää päälle, koska minulla ei ole mahdollisuutta päivystää Blogistanissa, toisin kuin eräillä.
Kävin tänä aamuna tarkistamassa blogin. Sitten olin koko päivän perheen kanssa reissussa. Sieltä tultua iltapäivällä ehdin istua tässä vartin, jolloin annoin sinulle ikibannit ja pyysin ystävällisesti sinua lopettavan kommentoinnin tänne. Totaalisesti ja ikuisesti. Sitten lähdin pihalle lasten kanssa, tein pari ulkohommaa ja pelasin lasten kanssa jalkapalloa.
Minulla on elämä. En haluaisi hidastaa blogissa käytävää keskustelua kohtuuttomasti yhden huonosti kasvatetun häirikön takia. Sinua on pyydetty poistumaan. Vielä kerran: ole ystävällinen ja jätä tämä blogi rauhaan kommentoinniltasi.
Nuo kaksi viimeistä kommenttiasi saat poistaa itse, jos haluat. Omasta puolestani voin jättää ne muistomerkiksesi. Kiitos asiallisista kommenteistasi ja hyvästi.
Jaska, olen vilpittömästi pahoillani kommenteistani, joissa morkkasin sinua. Jos todella tunnet minut, kuten väität, niin tietänet, että olen äärimmäisen äkkipikainen.
Alunperin en ymmärrä miksi tuohduit kommenteistani. Olihan ne kärkeviä, mutta myös perusteltuja. En niissä mielestäni mennyt henkilökohtaisuuksiin lukuun ottamatta pientä spekulaatiota.
Tomi: Jaska, olen vilpittömästi pahoillani kommenteistani, joissa morkkasin sinua. Jos todella tunnet minut, kuten väität, niin tietänet, että olen äärimmäisen äkkipikainen.
Anteeksipyyntö hyväksytty.
Ymmärrät varmaan, että tämän blogin verkkaisen luonteen takia kommentoijiin ei kaivata henkilöitä, jotka eivät kykene äkkipikaisuuttaan hallitsemaan. (Ymmärrät varmaan myös sen, että äkkipikaisuus ei ole ollenkaan hyvä ominaisuus vanhemmalle, se on olennaisin syy lasten pahoinpitelytapauksiin ainakin oikeudenkäynneistä päätellen.)
Toivotan Sinulle vilpittömästi hyvää jatkoa elämässäsi, kunhan se tapahtuu tämän blogin kommenttiosaston ulkopuolella.
JB: OK, asia selvä :-/ (my bad).
Tomi: Sukusi naisilla on käytännön kokemusta asiasta. Vaikka sinä et sitä kunnon vasurin tavoin arvostakaan tippaakaan, me täälläpäässä arvostamme sitä enemmän kuin mitään kirjaviisautta.
Kaikille: Homoavioliitto voidaan tehdä tasa-arvoiseksi heteroliiton kanssa sinä päivänä, kun koiras poikii. (Kaikki maailman miehestä naiseksi -transseksuaalit olisivat sellaisesta teknologiasta enemmän kuin innossaan.)
IM: Alles in Ordnung. Piirit vain ovat tämän kokoisessa maassa melko pienet. En tiedä, olemmeko koskaan tavanneet mutta on väistämätöntä että meillä on useita yhteisiä tuttuja.
Jepph.. Tuossapa tuo kummallisuus onkin jo edellä. Kysyttäessä mitä teet työksesi sanoo vaikka "teeitä vetelen kynällä paperilla.." tai " .. no sellaisia veesilaaitoksia minä vaan.." Sanooko kukaan olevansa työnsä?
Kakruille pitää olla se pirtin peräseinä että tähän saakka meillä riittää, ei edemmäksi. Kurihan on hyvin paha sana. Hyvä kuri on opastava, ohjaava, neuvova. Läsnä, ei tungettele. Kutittavalla otteella painitaan se selväksi naurun kera jos reippaita ollaan ja jos herkempiä niin "Se pitää uskoa kun sanotaan."
Ja kun nuo vehtaajateinit tarttee tilaa: "Kun siellä sienimetällä ja marjassa ja Lapissa Jussia ja Maijua kattomassa tartteekin käydä. Että kai te pärjäätte sen aikaa. Jaajuu; onhan teillä säästössä rahaa? Varmuudeksi saatte x:n käyttää tästä rahasta." Toiminut, nähty ja käytetään.
I. H.
Vähän myöhäänhän tämä kommentti tulee blogin kirjoituksen ajankohdan nähden mutta kerron kommenttini siitä huolimatta. Sananlasku "Joka vitsaa säästää on, se lastansa vihaa lastansa" kuuluu nykyään seuraavasti: "Joka pitsaa säästää, se lastansa vihaa". En ole keksinyt sanontaa itse, koska kaikki jutut on kerrottu aikaisemmin. Jotkut vaan omaavat nokkelat jutut omikseen vaikka ne ovat kerrottu aikaisemmin ja usein eri käsittein ja termein. Eräässä uutisvuoto - ohjelmassa on yksi tälläinen henkilö, tosin en ole viitsinyt katsoa kyseistä ohjelmaa vuosikausiin paitsi yle areenalta siinä tapauksessa, jos ohjelmassa on vieraana joku, jolta voisi odottaa todellista kierrettä puheissaan verrattuna näihin jatkuvasti julkisuudessa oleviin henkilöihin. Meninkähän tässä blogin kirjoittajan mielestä liikaa blogin aiheesta.
Terveisin Risto jänkhältä.
Lähetä kommentti