Olin diktaattori

Vuoden 2012 presidentinvaalien lähestyessä Suomen todettiin olevan katastrofaalisessa tilassa. Tuolloin päätettiin turvautua jo Rooman tasavallassa hyväksi koettuun hätäkeinoon ja kutsua diktaattori hallitsemaan.

Arpa osui minuun. Perkele että vitutti, mutta minkäs teit. Ei auttanut muu kuin pistää hihat heilumaan.

Jatkoin kiintiöpakolaisten ottamista. Kuitenkin siten, että otettiin vain sorretuinta väestöryhmää eli naisia/tyttöjä ja heitäkin vain sillä ehdolla, että luopuivat kaikista oikeuksista ns. perheenyhdistämiseen ja sittenkin valikoiden vain fiksuimmat päältä. Feministit olivat raivoissaan minulle, mutta se ei hetkauttanut koska olin valkoinen heteromies, jota he olisivat inhonneet joka tapauksessa.

Rikoksiin tai epäsosiaaliseen käytökseen syyllistyneet maahanmuuttajat karkotettiin heti. Solmin Keski-Afrikan tasavallan kanssa sopimuksen, jonka mukaan se otti kymmenentuhannen euron korvausta vastaan jokaisen, jonka sinne lähetimme. Kaikki turvapaikanhakijat lähetettiin myös automaattisesti päätöstä odottamaan Keski-Afrikkaan, missä kustannukset olivat selvästi halvemmat. Etenkin kun turvapaikanhakijoita ei menettelytavasta kuultuaan enää liiemmin tullut.

Rasistisista rikoksista rankaistiin ankarasti. Vankilaan joutuikin melkoinen joukko kantasuomalaisia mokuttajia, jotka olivat sortaneet muita kantasuomalaisia heidän etnisen taustansa takia. Pistin jokaisen sellikaveriksi skinheadin, joka oli joutunut vankilaan rasistisen rikoksen takia. Valitettavasti skinejä ei riittänyt kaikille, joten loppujen sellikaveriksi tuli somali. Jälkimmäisen kohtalon kokeneet mokuttajat paranivat rotujen samanlaisuutta koskeneesta ennakkoluulosta salamannopeasti.

Töihinsä epäpätevät erotin. Näin päästiinkin eroon suurimmasta osasta mokuttajia. Loput saivat pitää työpaikkansa, kunhan hoitivat pestinsä asiallisesti. Mika Illmanin, Frank Johanssonin, Akuliina Saarikosken, Anni Sinnemäen ja Johanna Suurpään pistin toimittamaan pilalehteä. Määräykseni mukaisesti he kirjoittivat tosimielellä ja lehti saikin suuren suosion. Vastoin odotuksia en rankaissut niitä, jotka olivat Suomen konkurssikypsään tilaan saattaneet. Ainoan poikkeuksen tein, kun määräsin Astrid Thorsin muuttamaan Turun Varissuolle.

Määräsin tupakoinnin rangaistavaksi. Tämä säästi lukemattomia ihmishenkiä ja maksoi vain yhden Pekka Puskan kuoltua onnesta. Lukuisille nuhteettomiksi tunnetuille kansalaisille annettiin tupakoinninvalvojan oikeudet eli lupa kirjoittaa sadan euron rikesakko savuttelusta. Palkkaa ei tarvinnut maksaa, koska määräsin summasta 80 euroa valtiolle ja 20 euroa valvojalle. Tupakoinnin lopettamisesta kieltäytyville kustannettiin menolippu Keski-Afrikkaan ystävyyssopimuksen mukaisesti. Monet tarttuivatkin tilaisuuteen, mutta yllättävän monet maksoivat mieluummin satasen per rööki.

Otin käyttöön joukkoliikennettä suosivan järjestelmän. Idea kopioitiin moneen muuhun maahan parin vuoden viiveellä. Yhdysvallat katsoi sen rajoittavan yksilönvapautta ja sai osakseen koko muun maailman halveksunnan.

Solmin naapurimaan de facto –diktaattori Vladimir Putinin kanssa ystävyyssopimuksen. Sain hänet tajuamaan, että Karjalan palautus oli myös Venäjän etu. Tarton rauhan rajojen sisäpuolelle jääneelle venäläisväestölle tarjottiin muhkea kertakorvaus, mikäli he luopuvat kaikista oikeuksistaan Suomessa asumiseen ja muuttavat Venäjälle. Rahat tähän saatiin myymällä Ahvenanmaa Ruotsille. Suomen alueelle jääneille annettiin kymmenen vuotta aikaa opetella suomen kieli, jonka jälkeen he saavat täydet kansalaisoikeudet tai muuttavat Venäjälle. Putin suostui tähän kaikkeen, koska annoin lupauksen ajaa Venäjän asiaa EU:ssa. Mahdoton kävi mahdolliseksi ja Venäjä hyväksyttiin EU:n jäseneksi. Sen raaka-ainevarat nostivat Euroopan talouden uuteen nousuun ja sotilasmahti teki EU:n paperitiikeristä oikean. Tästä ilahtuneena Euroopan parlamentti tarjosi minulle unionin elinikäisen presidentin virkaa, mistä tehtävästä kieltäydyin ehdottomaksi.

Ahvenanmaan möin siis Ruotsille kiskurihintaan. Saarelaiset kiittivät minua aluksi vuolaasti. Muutaman vuoden kuluttua he kirosivat minut alimpaan helvettiin, kun Maarianhaminasta muodostui Malmön kaltainen islamilainen ghetto.

Kehitysavun lakkautin kaikilta niiltä mailta, jotka eivät puuttuneet kovin keinoin väestönkasvuunsa. Jäljelle jääneen osan suuntasin täydellisesti perhevalistukseen ja ehkäisyyn. Paavi veti herneen nenään ja lähetti minulle bullan. Pistin sen paaville takaisin paluupostissa heti pyyhkimisen jälkeen. Kohdemaissa saavutettiin loistavia tuloksia ja Yhdistyneet Kansakunnat luovutti minulle korkeimman ansiomitalinsa.

Koulupolitiikasta otin löysät pois. Sijoitin puolet opetushallituksen suunnittelijoista kehitysavuksi Keski-Afrikkaan vastoin afrikkalaisten toivomuksia. Myös muilta aloilta karsin virastoista suunnittelijoita ja keskijohtoa, suorittavaan tasoon en puuttunut. Lopetin peruskoulun, tuon yhdeksänvuotisen kunnallisen päivähoidon. En tietenkään virallisesti, nimi säilyi. Mutta peruskoulun sisälle rakennettiin vanhan periaatteen mukainen oppikoululinja. Lukiolaisten liitto nimitti minut kunniajäsenekseen, koska kunnon pohjalla lukio helpottui valtavasti. Korkeakoulut ylistivät järjestelmää saadessaan vihdoinkin opiskelijoita, joille ei enää tarvinnut opettaa alkeisasioita uudelleen.

Opinto-ohjaukseen määräsin ensisijaiseksi menetelmäksi von Mansteinin matriisin. Näin jokainen nuori saatiin ohjatuksi hänelle sopivalle alalle entistä tehokkaammin.

Poistin ruotsin kielen pakollisuuden. Määräsin, että kaikkien tuli silti opiskella jo peruskoulussa kahta vierasta kieltä. Suosin venäjän kieltä, jonka valitsivatkin kakkoskielekseen lähes kaikki suomenkieliset ruotsinkielisten lukiessa suomea.

Kansanterveyttä suosin järjestelmällä, joka palkitsi itsestään huolta pitävät kansalaiset.

Huippu-urheilun tuen ajoin alas. Menestystä tuli silti, koska ruohonjuuritaso oli hyvin hoidettu lisättyäni koululiikunnan määrän kolminkertaiseksi. Havaitut lahjakkuudet siirtyivät kansainvälisiin ammattilaistalleihin ja kehittyivät huipuiksi niissä.

Moottorikilpailut kielsin totaalisesti, mikäli käytettiin hiilivetyä polttavia ajoneuvoja. Tämä oli aiheuttaa formula- ja rallihullun väen aseellisen kapinan, mutta kukistin sen jo itämisvaiheessa kovin ottein. Nuoltuaan haavansa fanaatikot keskittyivät kehittämään vaihtoehtoisella energialla toimivia autoja. Vapaaehtoinen pakko osoittautui jälleen kerran toimivaksi ja innovaatioiden ansiosta autoteollisuus nousi Suomen tärkeimmäksi teollisuudenhaaraksi. Vanha kunnon Sisu ja uudet merkit Leijona, Miekka ja Karjala nousivat maailman suurimpien autotehtaiden joukkoon.

Lakkautin siviilipalveluksen. Tilalle otin mahdollisuuden puolen vuoden aseettomaan palvelukseen armeijan huolto- tai lääkintätehtävissä. Amnesty raivostui, mutta lauhtui kun ilmoitin lakkauttavani koko Amnestyn, jos eivät ole kiltisti. Totaalikieltäytymisestä määräsin vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja huomattavan vuosittaisen sakkomaksun niin kauan, kuin asevelvollisuusikää riittää.

Pakollisen varusmiespalveluksen muutin vain kahden kuukauden mittaiseksi. Tämä tuotti valtavan reservin, joka voidaan hädän tullen pikakouluttaa erikoistehtäviin. Suosin verohelpotuksin niitä, jotka suorittivat vapaaehtoisen, koulutushaarasta riippuen noin vuoden mittaisen jatkopalveluksen.

YLE:n mediamaksun kumosin ensitöikseni. TV-luvan tilalle otin tietokoneiden ja televisioiden hintaan lisätyn YLE-veron.

Rakennusalalla otin käyttöön kulunvalvonta-sirukortin. Harmaa työ muuttui huomattavasti vaikeammaksi ja rakentamisen laatu nousi. Samalla kokonaiskustannukset putosivat, kun ei tarvinnut enää korjata huonosti rakennettua uutta työtä. Tämän tultua kuntoon rakennutin muutaman ydinvoimalan lisää. Sähkön myynnistä ulkomaille tuli tärkeä tulonlähde.

Ryhdyin maksamaan erityistä lisävanhempainrahaa tietyt ehdot täyttäville vanhemmille. Raha maksettiin kertakorvauksena lapsen synnyttyä ja porrastettiin tietyn asteikon mukaisesti. Sitä sai, jos oli suorittanut minkä tahansa ammattitutkinnon tai saanut ylioppilaskirjoituksissa kiitettäviä tai hyviä arvosanoja aineesta riippuen (eniten pitkästä matematiikasta, lyhyestä ei mitään). Suurimmillaan palkkio vastasi noin kolmannesta henkeä kohti lasketusta vuotuisesta BKT:stä. Minua syytettiin rodunjalostuksesta. Olin syytöksestä hyvin ylpeä, koska tämän järjestelmän seurauksena ensimmäistä kertaa historiassa kävi niin, että korkeasti koulutetut naiset saivat enemmän lapsia kuin vähemmän koulutetut. Myös miehillä tämä jo olemassa ollut trendi voimistui. Hyödyt korjaavat vasta myöhemmät sukupolvet.

Poistin perintöveron vähäisiltä perinnöiltä kokonaan. Vuotuista henkeä kohti lasketun BKT:n ylittävää osaa verotin erittäin ankarasti. Vastustajat väittivät, että ihmisiltä katoaisi halu työskennellä, jos he eivät voisi jättää perintöä lapsilleen. Kävi täsmälleen päinvastoin, uraohjukset keskittyivät lapsiinsa enemmän, jolloin näistä kasvoi parempia ja tuottavampia kansalaisia. Vanha totuus, että hankittu omaisuus hukataan kolmannessa sukupolvessa menetti arvonsa.

Uudistin eläkejärjestelmää. Annoin oikeuden jäädä aikaisin eläkkeelle, mutta mahdollistin myös pitkät työurat. Ihmisillä oli oikeus valita vapauden ja vähäisen eläkkeen sekä työnteon jatkamisen ja suuremman eläkkeen välillä. Koska työpaikkojen ilmapiiri parani, monet jatkoivat töissä. Samalla katosivat väitteet työvoimapulasta ja pakolaisten ottamisesta työvoimaksi.

Annoin homoseksuaaleille samat oikeudet kuin muillekin kansalaisille. Seksuaalisen suuntautumisen perusteella tehdystä sorrosta rankaistiin ankarasti. Annoin kirkolle oikeuden vihkiä homopareja. Samalla poistin kirkollisen avioliiton juridisen roolin Ranskan mallin mukaisesti. Juridisen avioliiton osapuoliksi määräsin miehen ja naisen. Rekisteröityjen parisuhteiden juridinen asema poistettiin.

Avoliitossa eläville myönnettiin samat oikeudet kuin avioliitossa eläville heti, kunhan he ensin solmivat avioliiton. Muuten avoliitossa elävillä ei ollut mitään juridista erityisasemaa.

Työttömyyskorvauksen muutin pottimenetelmäksi. Työttömyyskorvauksiin oli käytössä tietty rahapotti, joka jaettiin työttömien kesken, toki korvauksissa oli tietty yläraja. Kun työttömyys kasvoi, myönnetty korvaus oli pienempi, mikä taas mataloitti työllistämiskynnystä. Tämä pienensi lama- ja nousukausien välistä amplitudia.

Määräsin, että yksikään kansanedustaja ei saa istua kahta kautta pidempään. Eduskuntaan sai palata vain, jos oli näyttöä, ettei ollut neljään vuoteen missään poliittisessa suojatyöpaikassa vaan oikeissa töissä. Näin poliitikkojen kosketus reaalimaailmaan säilyi ja kansalaisten kunnioitus heitä kohtaan palasi.

Kaikkiin yli kymmenen hengen yrityksiin ja virastoihin määräsin säännön, että parhaiten palkatun kymmenen prosentin piti tehdä joka vuosi viikon ajan työtä, jonka tekijän palkka kuului yrityksen huonoimmin palkattuun neljäsosaan. Säädös nosti yritysten yhteishengen ja tuottavuuden ennennäkemättömälle tasolle.

Vankiloita lakkautettiin tarpeettomina, koska maahanmuuttajien epäsosiaalinen aines ei hakeutunut enää Suomeen ja kotimaiset rikolliset muuttivat maihin, joissa tupakointi oli sallittu. Jäljelle jääneet vangit määrättiin tekemään hyödyllistä työtä vankeusaikanaan. Armahdus kesken tuomion tuli mahdolliseksi vain, jos vanki oli vankeusaikanaan ansainnut työllään rahaa yhtä paljon, kuin jäljellä olevan tuomion kustannukset olisivat.

Tämän kaiken ja lukuisia muitakin hyviä töitä sain aikaan kuudessa vuodessa. Paljon enemmänkin olisin tehnyt, mutta jokaisen toimeni tarkistutin Salli Brownilla, joka sentään esti minua toteuttamasta hurjimpia ideoitani. Hänen ansiostaan kansalaiset olivat minulle ikuisesti kiitollisia. Huolimatta eduskunnan, hallituksen ja kansan minulle esittämistä aneluista luovuin diktaattorin tehtävästä ja vetäydyin kotiini Huitsinnevadaan viettäen siellä elämäni loppuun asti lasteni ja lastenlasteni ympäröimänä.