Uusinta: Kuurila

Lukijalle: Vielä ei tästä kirjoituksesta ole elokuvaa saatu aikaan. Rojalteja odotellessa uusinta:

Tämä ei oikeastaan ole blogikirjoitus. Tämä on tositapahtumaan perustuvan elokuvan synopsis.
Sain idean tilanteen deterministisyydestä; kaikki osalliset tiesivät etukäteen katastrofin tapahtuvan, mutta eivät voineet enää tehdä mitään sen estämiseksi. Ja jokaiselle heistä tämä selvisi eri aikaan. Vieläpä siten, että mikäli he olisivat saaneet tietää tilanteen eri järjestyksessä, katastrofi olisi voitu estää. Nyt he olivat voimattomia. Millaisen elokuvan tästä saakaan aikaan!

Suomen rauhanajan suurin junaonnettomuus tapahtui 15.3.1957 Kuurilan ja Iittalan välisellä rataosuudella. Junaturmassa kuoli 26 ihmistä. Onnettomuus oli inhimillisten virheiden summa. Pohjoisesta tulossa ollut, raskaan Ukko-Pekka -höyryveturin vetämä yöpikajuna oli aikataulustaan myöhässä. Etelästä oli tulossa moottoripikajuna. Siihen aikaan kyseinen rataosuus oli yksiraiteinen, joten junien oli kohdattava jollakin kaksiraiteisella asemalla. Alkuperäisessä suunnitelmassa junakohtauksen piti tapahtua Harvialassa, yli 30 km onnettomuuspaikasta etelään. Yöjunan myöhästymisen takia kohtaus oli siirretty Kuurilaan. Viime hetkellä Riihimäen keskuksen junaohjaaja päätti kuitenkin nopeuttaa aikataulua ja siirsi kohtauksen etelämmäs Iittalaan. Vastuu junien lähettämisestä kullekin rataosuudelle oli asemien junanlähettäjillä. Tieto kohtauspaikan muutoksesta tuli Kuurilaan, mutta ei Iittalaan. (Jos olisi tapahtunut toisinpäin, mitään ongelmaa ei olisi tullut.) Niinpä Kuurilan lähettäjä ei pidätellyt yöpikajunaa asemalla, koska oli saanut uuden määräyksen. Iittalan lähettäjä taas päästi moottorijunan kohti Kuurilaa, koska ei ollut saanut uutta määräystä.
Seuraukset olivat tuhoisat. Dramaattista oli se, että lähettäjät saivat toisiinsa yhteyden ennen törmäystä ja tajusivat, mitä oli tapahtumassa. Molemmat yrittivät vielä kumpikin omaa epätoivoista keinoaan estää onnettomuus, mutta ne epäonnistuivat. Juniin ei saatu yhteyttä, koska radiopuhelimia niissä ei ollut (tämän onnettomuuden jälkeen laitteet hankittiin). Veturinkuljettajat havaitsivat vastaantulevan junan liian myöhään eivätkä radan kaarteen takia kyenneet edes jarruttamaan kuin viime hetkellä. Dramatiikkaa lisää se, että teknisistä syistä toinen kuljettajista havaitsi vastaantulevan junan luultavasti noin puoli minuuttia ennen toista.

Elokuva etenee seuraten - prologin jälkeen - tapahtumien etenemistä yhden henkilön näkökulma kerrallaan. Kunkin henkilön näkökulma alkaa hetkestä, jolloin hänen toimintansa alkaa vaikuttaa onnettomuuteen ja päättyy siihen hetkeen, jolloin hän tajuaa onnettomuuden tapahtuvan. Henkilöt esiintyvät siinä järjestyksessä, että ensimmäisenä vuorossa on ensimmäinen onnettomuuden tajunnut ja viimeisenä se, joka viimeisenä tajusi mitä tapahtuu.
Koko elokuvan ajan filmin alalaidassa juoksee vähenevä aika, jonka nollakohta on törmäyshetki. Kohtauksen vaihtuessa on aina musta tausta, jossa kerrotaan mihin ajanhetkeen siirrytään. Esimerkiksi henkilön X näkökulma alkaa hetkestä -25 minuuttia. Sitten on kohtaus, jossa kello juoksee alalaidassa reaaliajassa lukeman pienentyessä. Leikkaus seuraavaan kohtaukseen mustan taustan kautta, -6 minuuttia. Aika alkaa juosta alalaidassa kohtauksen edetessä. Kohtaus päättyy hetkeen -4.30 minuuttia, jolloin henkilö X tajuaa onnettomuuden väistämättömyyden. Taas musta tausta, aika -40 minuuttia ja henkilön Y näkökulma, pari-kolme kohtausta kunnes hän tajuaa onnettomuuden tulon.

Seuraavassa synopsiksessa on tapahtumien kulussa noudatettu pääosin koostetta ajan tiedotusvälineistä, VR:n historiikkia, Veturimies -lehden artikkelia sekä hieman dramatisointia. Apuna on käytetty myös vanhaa uutisfilmiä aiheesta:


Prologit: lähdöt asemilta
Ilta Torniossa. Yöpikajuna mahtavan yli satatonnisen Ukko-Pekka -höyryveturin vetämänä on lähdössä. Muutama kokenut junamatkustaja keskustelee. He arvioivat kovan pakkasen hidastavan vauhtia, mahdollisesti radalla on myös lunta, joten saatetaan myöhästyä aikataulusta.
Varhainen aamu Helsingissä. Moottoripikajuna Poriin on lähdössä. Ihmiset kiirehtivät junaan,

1. Riihimäen junaohjaaja
1950-luvulla junaohjaajan työ oli jopa nykypäivän mittapuulla hektistä. Työvuoron aikana hän soitti ja vastaanotti satoja puheluja. Edessään olevalle karttataululle hän merkitsi junien sijainnin ja suunnitellut kohtauspaikat. Tätä hektisyyttä kuvataan aluksi, jotta katsojalle välittyy tehtävän kiire ja sen vaatima tarkkuus. Aika: -3 tuntia. Vähitellen kohtauksissa käy ilmi, kuinka Torniosta lähtenyt pikajuna jää lumen ja pakkasen vuoksi jatkuvasti jälkeen aikataulusta. Junaohjaajat käyvät dialogia, jossa pohditaan keinoja lisämyöhästymisen estämiseksi. Selviää, että pohjoisesta tuleva Ukko-Pekka on pystynyt kuromaan aikataulua kiinni. Junaohjaaja tekee viime hetken päätöksen: junakohtaus siirretään Kuurilasta etelämmäs, Iittalaan. Aika: -20 minuuttia. Ohjaaja soittaa Kuurilaan ja ilmoittaa muutoksesta junanlähettäjälle. Sitten hän soittaa Iittalaan, mutta ei saa junanlähettäjää kiinni. Tässä vaiheessa hän ei ole vielä hermostunut; aikaa on vielä. Uusi soitto Iittalaan: aika -7 minuuttia. Iittalan junanlähettäjä ei vieläkään vastaa. Junaohjaaja jähmettyy tajutessaan, että yöpikajuna on luultavasti saanut lähtöluvan Kuurilasta. Aika: -6 minuuttia.

2. Kuurilan junanlähettäjä
Kuva siirtyy Kuurilan asemalle. Aika: -25 minuuttia. Junanlähettäjällä on yllättävä ongelma ja kiire, asemalla olevasta veturista on vesi lopussa ja se pitää hoitaa. Kesken kaiken tulee puhelu Riihimäeltä: yöpikajunan ja moottorijunan kohtaus on siirretty Iittalaan. Junaohjaaja sanoo soittavansa seuraavaksi Iittalaan. Yöpikajuna on saapumassa Kuurilaan muutaman minuutin kuluttua. Lähettäjä kirjoittaa kiireessä viestilapun saapuvalle junalle. Sitten hän yrittää soittaa Iittalaan, mutta ei saa vastausta. Hän olettaa Iittalan lähettäjän poistuneen ulos ilmoittamaan tilanteesta odottavalle moottorijunalle. Lähettäjä tulee ulos asemarakennuksesta, yöpikajuna saapuu samalla hidastaen kävelyvauhtiin. Lähettäjä ojentaa viestilapun veturiin. Kuljettaja ottaa sen, lukee, heilauttaa kättään ja lisää vauhtia. Lähettäjä palaa asemalle ja vastaa soivaan puhelimeen. Soittaja on Iittalan lähettäjä, joka ilmoittaa moottorijunan lähteneen kohti Kuurilaa. Kuurilan lähettäjä huutaa puhelimeen yöjunan lähteneen kohti Iittalaa ja ryntää ulos. Hän yrittää antaa merkkejä loittonevalle junalle, mutta kuljettaja ei niitä huomaa. Aika: -4 minuuttia.

3. Iittalan junanlähettäjä
Aika: -18 minuuttia. Iittalan lähettäjä on ulkona odottamassa moottorijunan saapumista. Kuva leikkaa sisällä tyhjässä rakennuksessa soivaan puhelimeen ja uudelleen lähettäjään muutamia kertoja. Jonkin ajan kuluttua moottorijuna saapuu asemalle ja saa lähettäjältä lähtöluvan viimeisimmän tiedossa olevan suunnitelman - kohtaus Kuurilassa - mukaan. Lähettäjä menee rakennukseen ja soittaa Kuurilaan. Aika: -6 minuuttia. Kuurilan lähettäjä huutaa kauhuissaan tilanteen. Iittalan lähettäjä lyö luurin kiinni ja soittaa viimeisenä epätoivoisena tekona radan varrelle olevaan taloon. Hän kuuntelee puhelimen hälytystä pitkään, lopulta tulee vastaus. Kiireiset ohjeet ja rukous. Vilkaisu karttaan, nopea laskutoimitus. Paljonko on aikaa junan lähdöstä, paljonko kului kunnes emäntä vastasi, kauanko emännältä kestää rynnätä ulos. Ei riitä, hän tajuaa. Aika: -3 minuuttia.

4. Talon emäntä
Aika: - 6 minuuttia. Emäntä on hellan ääressä valmistamassa ruokaa, kun puhelin soi. Hän pyyhkäisee kätensä esiliinaan ja kävelee vastaamaan. Iittalan junanlähettäjä huutaa kauhuissaan, että radalla on kaksi toisiaan kohti kulkevaa junaa, äkkiä huitomaan ulos hälytystä - vaikka törmäys on väistämätön, saadaan edes toinen juna pysähtymään, mikä vähentää törmäysvoimaa ja pelastaa ihmishenkiä. Emäntä kuulee junan jyskytyksen, kiirehtii ulos, rata on aivan vieressä. Veturi on jo ohittanut talon, viimeiset vaunut juuri kohdalla. Ehkä matkustajat huomaavat emännän villin huitomisen, kuljettaja ei sitä näe. Juna katoaa mutkan taa jarruttamatta. Aika: -2 minuuttia.

5. Moottorijunan kuljettaja
Aika: -8 minuuttia. Juna on pysähtyneenä Iittalan asemalla. Lähettäjä vahvistaa junakohtauksen Kuurilaan. Veturinkuljettaja tervehtii ja juna nytkähtää liikkelle. Kamera seuraa nopeusmittaria, jonka lukemat kasvavat tasaisesti. Ohjaamossa kuljettajat vaihtavat muutaman sanan. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen kuvassa näkyy ohjaamosta katsoen metsäisen mutkan taakse katoava rata. Mutkan takaa kohoaa sankka savu. Kamera leikkaa kuljettajan kasvoihin, jotka rypistyvät hetkeksi pohtimaan. Sitten silmät rävähtävät selälleen hänen tajutessaan, että mutkan takaa on tulossa höyryveturi - sitä ei vielä näy, mutta tuollainen savu voi tarkoittaa vain sitä. Käsi singahtaa hätäjarrun kahvalle. Aika: -30 sekuntia.

6. Höyryveturin kuljettaja
Aika: -15 minuuttia. Junan jyskytyksen yli kuljettaja ja lämmittäjä keskustelevat. Molemmat ovat ammattimiehiä ja heitä harmittaa myöhässä oleminen. Kuurilan aseman lähestyessä kuljettaja hidastaa kävelyvauhtiin toivoen, että ei tarvitsisi pysähtyä. Junanlähettäjä ojentaa veturiin viestilapun ja kuljettaja lukee sen ilahtuen: kohtaus on siirretty Iittalaan, mikä pelastaa muutaman minuutin aikataulussa. Hän kääntää höyryn täysille ja vauhti alkaa kiihtyä. Nopeus kohoaa lähes sataan kilometriin tunnissa. Höyryveturin ohjaamosta on huono näkyvyys eteenpäin ja mutkassa vielä huonompi. Mutkan auetessa kapeasta ikkunasta näkyy vastaantuleva moottorijuna. Kuljettaja vetää hätäjarrusta. Aika: -5 sekuntia.


Tästä eteenpäin kyse on elokuvan budjetista. Yksi vaihtoehto on jättää tähän eli halpabudjetti. Tällöin elokuvan voi päättää dokumenttikuvaan onnettomuuspaikalta ja lopputeksteihin, jotka kertovat mitä tapahtui. Toinen vaihtoehto on ison budjetin elokuva. Kuinka paljon mahtaisi maksaa aidon kokoisten replikajunien rakentaminen ja törmäyttäminen kauko-ohjauksella? Kameroita molempiin juniin ja maastoon. Josta elokuva voisi jatkua sankaritarinoina. Veturinkuljettajat yrittivät hätäjarrutuksin lieventää törmäyksen voimaa eivätkä hypänneet veturista, jolloin heillä olisi ollut edes pieni mahdollisuus selviytyä. Junissa oli matkustajina mm. kaksi lääkäriä ja kaksi sairaanhoitajaa, jotka selvisivät vähäisin vammoin ja aloittivat heti pelastustyöt. Lähitaloista tultiin pikavauhtia paikalle kuljettamaan loukkantuneita hevoskyydillä - onnettomuuspaikka oli muutaman sadan metrin päässä lähimmästä tiestä. Molemmat junanlähettäjät olivat jo ennen törmäystä soittaneet hälytyspuhelut, joten ambulanssit tulivat nopeasti ja sairaalat ehtivät valmistautua. Edes onnettomuuspaikalla ei syntynyt yleistä paniikkia, vaan matkustajat auttoivat toisiaan.

Luotettavasta lähteestä saadun tiedon mukaan

Olemme saaneet tänne Jaskan pauhantaa -blogin vieraaksi Venäjän ulkoministeriön tiedottajan. Koska tilanne Ukrainassa on nyt mitä on, kysyimme häneltä muutamia päivänpolttavia asioita, jotta saisimme luotettavaa tietoa suoraan Venäjän johtokeskuksesta. Pidemmittä puheitta haastatteluun, olkaa hyvä!

- Tervetuloa haastatteluun, Venäjän ulkoministeriön tiedotuspäällikkö Anna Vagina!
- Spasiboo. Mukava saapua tänne oikomaan siellä lännessä levinneitä virheellisiä käsityksiä Ukrainan erikoisoperaatiosta.

- Tuo onkin itse asiassa ensimmäinen asia. Miksi pitää puhua erikoisoperaatiosta, kun kyseessä on päivänselvästi...
- STOI! Älkää edes mainitko sitä sanaa. Kyseessä on erikoisoperaatio ja sillä selvä. Itse asiassa venäjän kieltä ollaan parhaillaan uudistamassa.
- Hmmm… siis mitä?
- Yksinkertaista. Kai te olette Orwellinne lukenut? Tietty sana yksinkertaisesti poistetaan venäjän kielestä ja poistetaan uudella, ilmaisuvoimaisemmalla sanalla ”erikoisoperaatio”.
- Siis kokonaan.
- Tietysti tietysti. Kun bumaaga Kremlistä käy, niin johan alkavat muutoksen tuulet puhaltaa. Esimerkiksi toukokuun alussa järjestetään suuri paraati sen kunniaksi, että sankarilliset neuvostojoukot onnistuivat Suuressa Isänmaallisessa Erikoisoperaatiossa.
- No, jotain juhlittavaa sentään. Eihän se Ukrainan … khrm … erityisoperaatio ole mennyt kovin kehuttavasti.
- Sehän on mennyt juuri kuten on suunniteltu. Ja vielä paremmin menee, kun otetaan käyttöön samat systeemin armeijan urhoollisuuden takaamiseksi kuin aikoinaan Suuressa Isänmaallisessa Erikoisoperaatiossa.
- Eli siis sama systeemi mihin Venäjän armeijan sankaruus on aina perustunut: NKVD:n tai jonkun vastaavan konekiväärit hyökkäävän armeijan taakse, niin joukot valitsevat mieluummin todennäköisen kuoleman edessä kuin varman kuoleman takana.
- No, eipäs nyt liioitella ja sitä paitsi karata aiheesta. Venäjän kieli uudistuu siis siten, että esimerkiksi kouluissa luetaan äidinkielen projekteina tästä lähtien Leo Tolstoin suurteosta uutena painoksena ”Erikoisoperaatio ja rauha”.

- Eiköhän tämä tästä riittänyt. Palatakseni so- eikun siis erikoisoperaatioon - Ukrainassa. Olette syyttäneet ukrainalaisia siitä, että he ovat tehneet iskuja Venäjän alueelle. Eikö tuo ole aika paksua siihen nähden, kuka alun perin hyökkäsi ja minne?
- No ei tietenkään. Ukrainan kapinalliset hyökkäsivät Venäjän alueelle urheiden venäläisten joukkojen käydessä puolustustaistelua omalla alueellaan.
- Heetkinen. Siis Venäjän joukot Venäjän alueella?
- Tietenkin. Kiovan Rus. Venäläiset joukot yrittivät vapauttaa vanhaa venäläistä kaupunkia Kiovaa natsien kynsistä, mutta kapinalliset hyökkäsivät Venäjän alueella, jota ovat miehittäneet jo kolmekymmentä vuotta.
- Kas kun en heti tajunnut.
- Niinpä. Ei ole heidän röyhkeydellään rajaa. Siksi meidän pitikin ryhtyä tähän erikoisoperaatioon, koska he tuhosivat polttoainevaraston Belgorodissa. Se meni sentään jo meiltäkin yli, joten oli pakko reagoida, onhan Belgorod ollut aina Venäjän käsissä.
- Mutta eikös Belgorodin tapaus – jota Ukraina ei edes ole myöntänyt – tapahtunut jo kauan hyökkäyksen alkamisen jälkeen?
- Nitshevoo. Eikös toimittaja ole kuullut, että hyökkäys on paras puolustus? Teimme ennaltaehkäisevän iskun, joka vähensi kapinallisten taistelukykyä. Kuvitelkaa millaista jälkeä meidän siviileillemme olisi tapahtunut, ellemme olisi näin tehneet jo viikkoja ennen ukrainalaisten suunnittelemaa hyökkäystä.

- Niinpä tietysti. Tuo oli vielä parempi kuin saksalaisten lavastus Gleiwitzin radioasemalla aikoinaan. Mutta tarttuakseni toiseen aiheeseen, mistä tiedottaja Vagina äsken mainitsi. Totesitte että Ukrainaa hallitsevat natsit. Eikö tämä ole aika kummallista, koska onhan presidentti Zelensky itse juutalainen?
- Natsit ovat ovelampia kuin luulettekaan. Tuohan on loistava valesuunnitelma. Ukrainan natsit laittavat keulakuvaksi juutalaisen, tuudittavat juutalaiset hyvänolontunteeseen ja sitten alkaakin tapahtua. Meidän oli pakko reagoida pelastaaksemme Ukrainan viaton kansa, aina presidentti Zelenskyä myöten.
- Pelastaa Ukrainan kansa. Entä ne kaikki sotarikokset, joita paljastui venäläisten joukkojen vetäydyttyä?
- False flag -operaatioita. Ukrainan mustat natsijoukot surmasivat omia kansalaisiaan ja pistivät shown pystyyn. Kuvitelkaa miten hirmuista jälki olisi ollut, jos Venäjän urheat sotavoimat eivät olisi omalta osaltaan onnistuneet pelastamaan edes osaa ukrainalaisparoista tuomalla heidät kaikkine arvotavaroineen Äiti-Venäjän helmoihin. Tosin osa arvotavaroista pääsi hukkumaan matkalla, mutta väsymättömät sotajoukkomme lähettivät ne vaivojaan säästämättä postitse omiin koteihinsa, josta ne aikanaan palautetaan omistajilleen.
- Todistajat kuitenkin kertovat ihan muuta...
- Puolet on näyttelijöitä. Puolet uskovat puhuvansa totta, koska kaikki sotarikokset on tehnyt Ukrainan erikoisosasto, joka on pukeutunut venäläisiin univormuihin. Ja sitä paitsi mistäs nämä todistajat on kaivettu, kun kerran murhattiin kaikki.
- Silminnäkijöiden kertomukset...
- Ja höpö höpö. Ukrainalaiset ovat marssittaneet paikalle näyttelijöitä. Ja vaikka uskoisittekin kymmentä todistajaa, minulla on tuolla studion ulkopuolella odottamassa teidän haastatteluanne sata todistajaa jotka pystyvät vannomaan etteivät ole nähneet mitään hirmutekoja Ukrainassa.
- Keitähän nämä todistajat mahtavat olla?
- Kaksi linja-autolastillista Krasnojarskin marttakerholaisia suoraan Siperiasta teatterimatkalla täällä Moskovassa.

- Yksi asia on kuitenkin kiistaton. Ristelijä Moskva on nyt Mustan meren pohjamudassa.
- Niin on, mutta eivät sitä Ukrainan ohjukset upottaneet vaan aluksella syttynyt tulipalo.
- Voisitteko siinä tapauksessa selittää, mitä tarkoitti lausunto ukrainalaisille tehtävästä kostosta Moskvan menetyksen takia jos ukrainalaisilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa?
- Hyvin yksinkertaista. Moskva joutui partiomaan merellä Ukrainan tilanteen takia, joten mitään tulipaloa ei olisi ikinä syttynyt ilman tätä. Niinpä tulipalo ja sen seurauksena valitettavasti tapahtunut uppoaminen on ukrainalaisten vika.
- Ja minä kun luulin että tuosta psykologisesta kehitysvaiheesta eli muiden syyttelystä omista mokailuista päästään eroon noin viisivuotiaana.
- Eihän venäläisissä mitään syytä voi koskaan olla. Vanha venäläinen sanonta kertoo musikasta, joka ajoi troikan jorpakkoon. Kiskoessaan rekeä takaisin tielle hän mutisi itsekseen, että ”eihän tämä nyt tarkalleen ottaen vaimon vika ole, mutta jahka kotiin pääsen, niin selkäänsä se saa kumminkin”.
- Entä miten selitätte sen, että ukrainalaiset tiedottivat Moskvan vaurioitumisesta jo kauan ennen venäläisiä? Mistähän he sen, avomerellä olevan laivan, tilanteen niin hyvin tiesivät?
- Eivät tienneetkään. He vain tiedottivat vähän väliä Moskvan uppoamisesta ja osuivat tuurilla oikeaan. Tästä kostoksi olemme noudattaneet samaa taktiikkaa omassa tiedottamisessamme Mariupolin valtauksesta.
- Ahaa, tuo selittääkin sen miksi minulla loppuivat sormet kesken kun laskin kuinka monta kertaa Venäjä on tiedottanut Mariupolin tulleen lopultakin vallatuksi.
- Niin. Kyllä se joskus osuu kohdalleen, kun riittävän usein tiedottaa. Ehkä.

- Haluaisin vielä esittää yhden suoran kysymyksen. Kuten varmaan tiedätte, Hitlerillä oli vain yksi palli. Tätä epäillään syyksi siihen, että hänestä tuli suuruudenhullu. Olisiko mahdollista, että Putin yrittää tällä kaikella kompensoida sitä, että hänellä on pieni penis?
- Nohnohnoh. Ei Putinilla ole pientä penistä. Kummalla on isompi penis, gorillalla vai hiirellä?
- Gorillalla tietenkin.
- Aivan. Kuitenkin gorillan penis on sen kokoon nähden onnettoman pieni. Kyse on peniksen prosentuaalisesta osuudesta muuhun kokoon nähden.
- Ja Putin on tunnetusti pieni mies...
- Ei Putin ole pieni. Hän on kompakti. Kooltaan hän ei ole mikään jättiläinen, mutta hän on mahtava mies. Kuten me venäläiset sanomme, Putin velikii, nie bolshoi.
- Niinno, onhan tuokin näkökulma. Jos lasketaan peniksen prosentuaalinen osuus koko kehosta, Putin on varmasti vahvoilla. Voisipa jopa sanoa sataprosenttiseksi mulkuksi. Joka tapauksessa kiitoksia haastattelusta, Venäjän ulkoministeriön tiedotuspäällikkö Anna Vagina! Ainakin yksi asia sai tässä vahvistuksensa ja se on vanha suomalainen sananlasku: ryssä on ryssä vaikka voissa paistais!
- Kiitoksia, mutta tuon haluan vielä oikaista. Ei pidä paikkansa että ryssä olisi ryssä vaikka voissa paistaisi.
- Jaa miten niin ei?
- Talouspakotteet nähkääs. Ei ole voita.

Uusinta: Kaappi

Lukijalle: Tämä juttu yhdeksän vuoden takaa on aina ajankohtainen meille, joiden työkalulaatikossa on parikymmentä kappaletta täsmälleen samanlaisia kuusiokoloavaimia. Siis niitä, joita pakataan aina koottavien huonekalujen matkaan ja jotka varastoi sinne "siltä varalta että ne yhdeksäntoista entistä sattuisivat kaikki katoamaan". Onneksi vielä ei itsekokoamisessa ole sentään olla menty Kummelin malliin. Mutta jutussa mainittu kaappi on edelleen pystyssä ja jopa samassa paikassa kuin alun perin. Vaikka huushollin suunnilleen kaikki muut huonekalut olenkin siirtänyt paikasta toiseen, koska minulle on epäsäännöllisin väliajoin kerrottu että haluankin tehdä toisenlaisen järjestyksen:

ööö ... nyt siis ojenna se osa C5, sen pitäisi mennä kiinni tuohon H3:een. Ei siihen, se on D. No siihen. Ei perkele, C5 ei kiinnity H3:een, koska BY on C5:ssä väärinpäin. Puretaas se, meisseli tänne. Joutessas etsippä sieltä laatikosta neljä kappaletta ruuveja P5472. Mitä? Ei bee, vaan pee. Ne beet ei ole ruuveja vaan pultteja. Äläkä sotke niitä ... no siis härpäkkeitä, vasta lajittelin ne että jokainen löytyisi kun tarvitaan.

...jatkuu...

Eli mistäkö oli kyse? Salli oli jo pitkään halunnut makuuhuoneeseen ison vaatekaapin. Eräänä päivänä vaatimisvoimakkuus ylitti lompakon ja viitseliäisyyden yhteenlasketun sietokyvyn. Ei muuta kuin lähimpään kaupunkiin huonekaluliikkeitä kiertämään.

Ensimmäisessä liikkeessä myyjä iski koukkuun viisi askelta ulko-ovelta. Dollarinkuvat silmissä. Sanoin että vaatekaappia, kiitos. Isoa. Makuuhuoneeseen. Sehän talutti meidät oitis oikealle osastolle ja sanoi että tuosta. Löytyihän sieltä yksi asiaan sopiva. Siihen asti kunnes avasin oven. Vaikutelman pilasi sieltä löytynyt hintalappu. Tuumailin onko hinta ilmoitettu jeneissä eikä euroissa. Siis heti kun olin lakannut nieleskelemästä. Öööö, tuota me taidetaan katsella tässä vähän aikaa. Kaikessa rauhassa, myyjä vakuutteli. Heti kun äijä häipyi kulman taakse, nappasin Sallia kädestä. Kalusteita näkösuojana käyttäen ovesta ulos. Lompakosta kiinni pitäen.

Vaan eihän siinä mikään auttanut. Kun on pakko niin on pakko. Sen verran oli kuitenkin järkeä matkassa, että sanoin että eiköhän käydä ensin varmuuden vuoksi muutkin liikkeet katsomassa. Ja niin ilman muuta tehtiin. Myyjiä väistellen ja hintoja kauhistellen. Lopulta viimeisessä tärppäsi. Ihan samanlainen kaappi kuin ensimmäisessä. Paitsi että hintalappu oli kooltaan pienempi. Numeroiden fonttikoko oli kyllä sama mutta niitä tarvittiin vähemmän. Seuraavaksi piti sitten löytää myyjä. Vartin etsimisen jälkeen operaatio onnistui. Ihan muuten vihjeeksi, kun seuraavan kerran menette kalustefirmaan. Menkää itse edellä ja jättäkää vaimo hetkeksi vaikka puhumaan kännykkään ulkopuolelle. Johan armeijassakin opetettiin, että tunnustelijat eteen. Jos myyjä käy päälle kuin yleinen syyttäjä, paetkaa henkenne edestä. Olette erehtyneet kalliiseen paikkaan, jossa myyjän työnä on saada asiakas ostamaan ylihintaista tavaraa. Jos se saa vaimon kynsiinsä, se on visakortin kiirastuli. Jos taas myyjiä ei näy missään, olette oikeassa paikassa. Oikein hinnoiteltu tavara menee kyllä kaupaksi itsestään.

Kaupat siis tuli. Enkä minä ainakaan nähnyt mitään oleellista eroa sen kaapin ja hinnaltaan viisinkertaisten välillä. Tosin aloin kyllä kohta ymmärtää, mistä kyseinen firma katteensa repi. Ne muut puljut olivat mainostaneet ilmaista kotiinkuljetusta tietyllä säteellä. Tämä ei kyllä meitä lohduttanut, kun Huitsinnevada ei ollut lähelläkään vaadittua etäisyyttä. Mutta yhdessä firmassa myyjä sai sen verran pidettyä hihanvarresta kiinni ennen pakoa, että vakuutti pakettiauton järjestyvän halvalla. Tästä firmasta ei pakettiautoa järjestynyt. Siis halvalla. Hinnan kuultuani meinasin sanoa, että inte köpa, bara hyra. Sitten vähän mittailin ja laskeskelin, että jos jättää Sallin pois kyydistä, niin kaappi mahtuu omaankin autoon. Pikainen laskutoimitus: kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi, pistää vaimo linja-autoon ja kaappi kyytiin vai ottaa paku. Siis halvemmaksi sekä finanssi- että henkisiltä kustannuksilta. Onneksi myyjä ehti hätiin ja sanoi, että kyseistä kaappia ei juuri nyt ole varastossa, viikon päästä sitten saa. Huh.

Sitten oltiinkin onnellisia kaapin omistajia. Aina siihen asti, kunnes sain kaapin rahdattua kotiin. Operaatio sekin. Onneksi sai ajaa koko ajan etuajo-oikeutettua tietä eikä tarvinnut vahdata oikealta tulijoita. Tai kääntyä kertaakaan vasemmalle tasa-arvoisessa risteyksessä. Ei nimittäin olisi nähnyt. Kaappilaatikot täyttivät auton oikean puolen. Oletteko muuten koskaan ajanut autoa siten, että vaihdetta vaihtaaksenne täytyy ensin kohottaa yli 30-kiloista laatikkoa pois kepin tieltä? Avartava kokemus.

jatkuu...

Laatikot makuuhuoneeseen ja levälleen. Löytyi jopa kokoamisohjeet. Jaaha, parin tunnin urakka, tuumailin. Onhan näitä ennenkin tehty. Tosin Salli älysi jo siinä vaiheessa laittaa lapset talon toiseen siipeen leikkimään, "etteivät oppisi uusia sanoja".

Hetkinen. Eihän tuo kaappi mahdukaan siihen mihin on tuumattu. Jos parisänky on tuossa asennossa ja kaappi tulee sille seinälle, mitä lähempänä on ovi, niin välistä ei mahdukaan kulkemaan.

Pakko kääntää parisänkyä 90 astetta. KRUNTS KRIIK ÄÄH. No niin. Nyt pääsee kokoamaan kaappia.

Helvetti. Nyt on ensimmäiset levyt saatu kunnialla toisiinsa kiinni. Tuon läpyskän mukaan seuraavaksi pitäisi laittaa päätylaudat tässä samassa asennossa. Eikä niitä mahdu tässä huoneessa tekemään. Ei mitenkään päin. Pidämme neuvoa-antavan tauon.

Hitto. Minkä takia tuo alakehikko on määrätty tehtäväksi melkein viimeisenä? Jos sen tekisi ensin, niin kaapinhan voisi koota pystyasennossa. Mitä helvetin järkeä sitä ylipäätään on koota vaakatasoon? Lopuksi se pitää kuitenkin nostaa pystyyn. Ja systeemi painaa koottuna parisataa kiloa. Hitot, kootaan ensin alakehikko ja sitten koko systeemi pystytasossa. Kyllä ne reunalevyt suorassa pysyy, kun toinen pitää sen aikaa kiinni kun toinen ruuvaa.

Paskat. Saisihan nuo reunalevyt pysymään, vaan kun alakehikko on vain yhdellä pultilla kiinni vielä tässä vaiheessa. Se leviää heti, kun päälle asettaa painon. Pakko koota sittenkin vaakatasossa.

Vittu. Eihän sitä mahdu kokoamaan vaakatasossa. Jos parisängyn leveys on 180 cm, kaapin korkeus 200 cm, kaapin syvyys 60 cm, pystyyn nostamiseen tarvittava pelivara puoli metriä ja makuuhuoneen mitta siinä suunnassa neljä metriä, niin ei onnistu.

Saatana. Pakko nostaa parisänky pystyyn kokoamisen ajaksi. KIPPATI KIPPATI ÄÄH. No niin. Tästä voidaan päätellä että kaappi on sitten saatava kokoon tänään. Tai nukuttava sohvalla.

Perkele. Ohje sanoo että ruuvien kiinnittämiseen ei saa käyttää porakonetta. Väännetäänpä sitten käsipelillä. Eihän niitä tarvita kuin viitisenkymmentä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

No nih. Vihdoinkin valmista. Taustalevyt naulaan vasta pystyasennossa, että jaksetaan nostaa kaappi helpommin pystyyn. NOST NOST NOST ÄÄH. Se on siinä. Sitten taustalevyt. KOP KOP KOP.

Scheisse (suomenkieliset kirosanat pääsivät loppumaan). Yksi taustalevyistä on väärinpäin. KISK KISK KISK KOP KOP KOP.

Jaaha. Sitten enää kaapin ovet. Tules tänne ja pidä siitä kiinni. Ei SIITÄ, vaan kaapin ovesta. Jaaha. Seuraava. Ja seuraava. Jne. Ja valmista tuli. Paitsi että tuo peiliovi on helvetin ruma. Jaa että mene pois oven edestä, niin kuva paranee?

Että onnistuihan se lopulta. Ja hyvä kaappi tulikin. Sai nukkua seuraavan yön levollisin mielin. Mitä nyt aamukolmelta piti herätä vessakeikalle. Ja makuuhuoneen ovi on sängystä etuoikealle. Paitsi että sänky on nyt uudessa asennossa. Mitä minä en tietenkään unenpöpperöisenä muistanut. Kävelin vain totuttuun tapaan etuoikealle ja yritin kiivetä kaapin ovesta sisään.

Uutiskatsaus 16/2022

1. Sienipilven lähestyessä

Kaksi viikkoa sitten arvioin Ukrainan konfliktin eskaloitumisen ydinsodaksi olevan todennäköisyydeltään noin yksi kolmesta. Tällä hetkellä arvioni on jo 50-50 ja nousussa. Ydinsodalta voidaan välttyä kahdella tavalla:
1) Venäjä saa sen minkä haluaa eli Ukraina pistää nimensä paperiin, jossa Venäjä saa Krimin, Donbassin ja maakäytävän Krimille – tämä on ehdoton minimi Venäjän vaatimuksissa, saattaa minimi olla kovempikin. Tämän toteutuminen taas edellyttää vähintään kahden epätodennäköisen asian totetumista eli Venäjän on kyettävä lyömään Ukraina Harkovassa tai Donbassissa, mieluiten molemmissa, käytävässä ratkaisutaistelussa varsin perusteellisesti ja lisäksi Ukrainan on tähän pakkorauhaan taivuttava.
2) Putin on saatava vallasta pois. Sillä jos Putinia ei päästetä päiviltä (vaikea on kuvitella tilannetta jossa Putleri olisi eläkeläisenä datsansa verannalla kiikkutuolissa), hän jatkaa jääräpäisesti ja kun tavanomaiset aseet eivät mitä todennäköisimmin armeijan kyvyttömyyden ja haluttomuuden takia riitä, arsenaalista kaivetaan taktiset ydinaseet. On myös huomioitava se, että vaikka vaihtoehto 1 toteutuisi ja Ukrainassa vältyttäisiin ydinsodalta, Putinin seuraavassa valloituskohteessa ollaan taas samassa tilanteessa kuin Ukrainassa nyt.
En yhtään hämmästyisi, jos venäläiset vetäytyisivät äkisti Mariupolin tehdasalueelta ja posauttaisivat siellä parin kilotonnin ydinpommin, sillä tehdasalueen valtaaminen on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi. Täytyyhän Putinilla olla edes yksi voitto esiteltävänä toukokuun yhdeksäntenä, kun venäläiset järjestävät voitonpäivän paraatin sen kunniaksi, että Suuren Isänmaallisen Erikoisoperaation päättymisestä on kulunut 77 vuotta ja nuorimmatkin joukkoraiskatut saksalaisnaiset alkavat olla jo kasivitosia.


2. Syylliset

Venäläisissä ihmetyttää eniten kaksi asiaa. Ensinnäkin, miten on mahdollista että mukavat ihmiset joutuvat joukkopsykoosin valtaan siinä vaiheessa kun heitä on yli kaksikymmentä. Toiseksi, miten on mahdollista että he uskovat sitä soopaa jota joukkotiedotusvälineet monopoliasemassa heille syöttävät. Luulisi että Neuvostoliitto opetti siinä asiassa. Tässä tilanteessa pitäisi olla erityisen tarkkana siitä, ettei anna propaganda-aseita Venäjän median käsiin. Kun valheet menevät noin hyvin läpi, miten hyvin mahtaa totuus upotakaan jos tarjoaa edes pienen mahdollisuuden kertoa Venäjän kannalta edullista narratiivia.


3. Maatuska

En ole koskaan pitänyt Jelena Välbestä. Jo urheilu-uransa aikana karvat nousivat pystyyn, sillä näin hänen tekopirteytensä läpi. Pidin häntä teeskentelijänä, johon ei ole pätkääkään luottamista. Arvio vahvistui sitä mukaa, kun hän hiihtouransa jälkeen kohosi Venäjän urheilukoneistossa yhä ylemmäs. Venäläisille pahin kirous on ”eläköön palkallaan” ja kyllä se sama on yleensä pitänyt paikkansa myös urheilujohdossa. Korruptio on elämäntapa. Silti sitä elätteli toivoa, että Välbe olisi ollut poikkeus. Nyt hän kuitenkin varmisti kaikki epäilyt toteamalla Venäjän käyvän taistelua Ukrainan natsismia vastaan.

Ilmeisesti Välbellä ovat rasvoittuneet myös aivot. Tosin onhan venäläisten naisten vanhenemisesta vitsailtu myös yleisemmälläkin tasolla:

4. Byää, nuo lyö taas takaisin

Venäjä väittää Ukrainan iskeneen useisiin kohteisiin Venäjän alueella. On toisaalta kuultu myös sellaista ikävää huhua, että Venäjä olisi iskenyt useisiin kohteisiin Ukrainan alueella. Tätä voisi sanoa kansojen väliseksi vuorovaikutukseksi.
Vakavasti puhuen sotaa ei voi käydä ainoastaan omalla alueella, jos haluaa puolustaa koko oman valtionsa aluetta. Ei ole mikään sattuma, että aluevesiraja oli vuosisatojen ajan kolme meripeninkulmaa rannikosta; se oli näet tykinkantaman matka. Nykypäivänä tämä raja on tietysti paljon suurempi. Tutkat kykenevät hallitsemaan satojen kilometrien aluetta ja ohjaamaan sotaa. Ehkä viisain ratkaisu Ukrainan kannalta olisi julistaa sodankäyntivyöhyke, joka ulottuisi pari-kolmesataa kilometriä Ukrainan rajalta Venäjälle päin. Tämä on suunnilleen se matka, jonka ulkopuolinen tukialue on nykyisellä sodankäyntiteknologialla liian kaukana iskuja ajatellen, poislukien tietysti strategiset ohjukset (joiden käyttö olisi muuten hyvin vaikeaa koska matka Venäjältä Ukrainaan olisi niille LIIAN lyhyt).


5. Sopivasti ajoitettu tutkimus

Kaksitoista vuotta sitten Puolan presidentti ja moni muu sai surmansa lentoturmassa Smolenskin lähellä ollessaan matkalla Katynin joukkomurhan muistotilaisuuteen. Siitä asti on epäilty, olisiko turmassa ollut kyse muustakin kuin onnettomuudesta. Olihan Lech Kaczynski Venäjälle vähemmän mieleinen poliitikko. Epäilyksiä on herättänyt suuresti myös se, että Venäjä on kieltäytynyt luovuttamasta koneen hylkyä Puolalle, koska ”tutkimukset ovat yhä kesken”.
Nyt Puolassa on julkaistu virallinen raportti, jonka mukaan koneen putoamisen aiheutti kaksi siihen asennettua pommia. Ikävä piirre raportissa on ajankohta, jolloin se on julkistettu. Nykytilanteessa raportti on helppoa leimata sotapropagandaksi. Tällaiseen ei pidä missään tapauksessa syyllistyä. Venäjä on sössinyt nyt niin pahoin, että sen mustamaalaamiseksi ei todellakaan tarvita mitään propagandaa; pelkkä totuus riittää. Olisi saattanut olla viisasta viivyttää raportin julkistamista ajankohtaan, jolloin sen uskottavuus olisi ollut parempi.


6. Muutoksen tuulet

Ehdin jo ajatella, että yksi hyvä seuraus Ukrainan sodasta on. Se on se, että radioasemilla ei enää soi se Scorpionsin iänikuinen Wind of Change. Kappale tehtiin Neuvostoliiton hajoamisen euforisissa tunnelmissa, oli silloin jättihitti ja jäi radioasemien vakiokalustoon. Viimeiset viisitoista vuotta sanoitus on tuntunut kornilta, mutta nyt sen huomasivat muutkin. Vaan eipä sittenkään päästy siitä eroon, Scorpions teki nimittäin laulusta uuden version ajankohtaisemmalla sanoituksella.


7. Synninpäästö I

Venäläinen kartingkuski voitti EM-sarjan osakilpailun ja teki palkintopallilla eleen, joka tulkittiin natsitervehdykseksi. Kuski pääsi kilpailuun mukaan sillä verukkeella, että venäläisyydestään huolimatta hän kilpaili italialaisella lisenssillä. Nyt puhutaan jopa elinikäisestä kilpailukiellosta.
Siis nyt järki käteen. Heppu on 15-vuotias. Ei sen ikäinen mopopoika tajua natseista yhtikäs mitään. Näpäytys sormille viivottimella ja se siitä.


8. Synninpäästö II

En olisi uskonut tätä päivää näkeväni, mutta tässä se tulee: puolustan Erkki Tuomiojaa.
Vanha vallankumouksellinen kuvaili Ukrainan presidentti Zelenskyn internetyhteyden välityksellä eduskunnassa pitämää puhetta ”perussetiksi”, mikä sai kommentoivat raivoamaan Tuomiojalle.
Nuoruudenhöperyys näkyy vähitellen muuttuvan seniiliydeksi Tuomiojassakin, kun hän ei tajunnut sananvalintansa olevan provosoiva. Tosiasia kuitenkin on, että ”perussetti” kuvasi Zelenskyn puhetta täydellisesti. Se oli täsmälleen sellainen, mitä hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan presidentiltä tässä tilanteessa piti odottaakin.


9. Rakennettu konflikti

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho nosti esiin yhden mahdollisen skenaarion, jolla Venäjä voisi rakentaa jäätyneen konfliktin Suomen kanssa. Hän esitti, että Venäjä voisi miehittää pienen, asumattoman maapalan Suomen alueelta. Tällaisia pieniä omituisia mutkia kun rajassa sattuu olemaan, niin Venäjä voisi hyvinkin siirtää paaluja sen verran, että saisi jotain aikaiseksi. Toki tähän liittyisi ensin toteamus siitä, että suomalaiset valkobandiitit olisivat ammuskelleet Venäjän puolelle tai jopa ylittäneet rajan, saattaisipa olla lavastettua videokuvaakin. Tällöin Venäjän olisi ”pakko reagoida” ja näyttää, että Venäjän maa, olipa se sitten omaa tai naapurilta varastettua, on pyhää ja varastaa vähän lisää.


10. Luotettavasta lähteestä

THL:n Mika Salminen ilmoitti, että työterveyshuolto pitäisi tehottomana lakkauttaa. Olin lievästi sanoen hämmentynyt. Sekä omat kokemukset että etenkin työterveyshuollon piiristä pois tipahtaneiden tarinat kertovat aivan muuta. Toisaalta mehän muistamme hyvin Salmisen ennusteet koronasta. Mikäli lausuntojen osumatarkkuus työterveyshuollon suhteen on sama, niillä on tasan yhtä paljon uskottavuutta kuin Salmisella itsellään olisi laihdutusvinkkien jakajana. Tai vähemmänkin, sillä Salmisen laihdutusvinkeistä kävisi ainakin ilmi se mikä ei taatusti toimi.


11. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Saman Safari Ghalazangiri … jäkjäkjäk …viiden vuoden ja kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta … päläpäläpälä … Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.


12. Syyt ja seuraukset

Ruotsissa on jälleen mellakoitu. Tämä ei sinänsä olisi uutinen, mutta mellakan syy kylläkin. Tai vielä tarkemmin sanoen mellakan syy MTV:n uutisten mukaan. ”Mielenosoittajat aikoivat polttaa Koraanin ja aiheuttivat mellakan Ruotsissa”. Odottelemme MTV:n uutisten kertovan seuraavaksi huumetakavarikosta tyyliin ”Poliisi aiheutti rikollisuuden kasvua takavarikoimalla huumelastin”.
Tanskalainen poliitikko ja sananvapausaktivisti Rasmus Paludan teki Ruotsin kiertueen, jossa hänen aikomuksensa oli polttaa koraaneja. Mitään mielenosoitusta ei ollut, koska se peruttiin ennen alkamistaan ”väkijoukon” alettua mellakoida hyökkäämällä poliisien kimppuun. MTV:n kunniaksi on toki sanottava, että se kertoi sotahuudon olleen ”Allahu Akbar!” eli Allah on suuri. Kyseessä olivat siis radikaalimuslimit, sillä maltilliset muslimit huutavat riehuessaan ”Allah on keskikokoinen!”
Mellakat jatkuivat pitkin yötä. Eikä kyseessä ollut mikään reaktio tanskalaispoliitikon vierailuun, vaan normimeininki johon sattui nyt tällä kertaa olemaan tällainen syy ja joka sai medianäkyvyyttä siksi, että normiriehumiseen löytyi tällä kertaa poliittisesti sopiva syy. Tilanne Ruotsissa on mennyt sellaiseksi, että ongelmaa on alettu jopa tunnustaa ja se on paljon se.
Samaa tietä on Suomikin kulkemassa ja lääkkeeksi tarjotaan jälleen kerran sitä iänikuista ratkaisua. Eli ongelmat aiheutuvat kuulemma siitä, että kehitysmaalaisia on asutettu väärille alueille. Tästä ei voi olla kuin samaa mieltä strategisella tasolla. Taktisella tasolla taas on varsin selkeä ero oikean ratkaisun ja yleisesti tarjotun väärän ratkaisun välillä. Strategisella tasolla asia on todellakin noin, että kehitysmaalaisia on asutettu vääriin paikkoihin. Taktisella tasolla väärä ratkaisu on kuitenkin hajauttaa asutusta tasaisesti eri kaupunginosiin – se on ihan sama kuin kaatopaikan roskat jaettaisiin tasaisesti kaikkialle. Oikea ratkaisu on asuttaa kehitysmaalaiset sinne minne kehitysmaalaiset kuuluvat eli kehitysmaihin.


13. Hyvää menomatkaa!

Britannia tekee nyt sen, mitä ennustin jo vuosia sitten eli alkaa siirtää afrikkalaisia turvapaikanhakijoita sinne minne afrikkalaiset kuuluvat eli takaisin Afrikkaan, tarkemmin sanoen Ruandaan. Muuten hyvä diili, mutta arvostelijat ovat siinä oikeassa että tulee kalliiksi. Halvempaa olisi ollut toteuttaa Jaskan malli eli ostaa Afrikasta siivu maata, perustaa sinne valtio ja roudata koko jengi ilmaiseksi paikalle. Mutta halvemmaksi brittisysteemikin tulee kuin afrikkalaisten päästäminen maahan muuttamaan maa kehitysmaaksi.


14. Sinäkin Brutukseni

Venäläinen taitoluistelija, vuoden 2006 olympiavoittaja Jevgeni Pljuštšenko järjesti Leningradissa (rupean sanomaan sitä Pietariksi vasta sitten kun Putinin suusta pääsee sana ”sota”) taitoluistelukilpailut joiden tarkoituksena oli tukea Venäjän sotaa Ukrainaa vastaan. Olinkin jo pitkään ihmetellyt että jotain tuossa tyypissä täytyy olla vialla. Pljuštšenko on näet naimisissa naisen kanssa. Ei jumalauta normaali heteromies taitoluistelua harrasta ainakaan yksinluisteluna, pariluistelu nyt on sentään ymmärrettävää! Sen nyt olisi vielä hyväksynyt, että Pljuštšenko olisi ollut kaappihomo, mutta että Putinin tukija...


Loppukevennys: Jäljet johtavat Sylttitehtaalle

Viime viikon Urheilulehdessä käsiteltiin suomalaisen urheilun hyväveli-kerhoa. Kansikuvassa komeilivat Mika Lehtimäki, Jan Vapaavuori ja Harri Halme. Alla olevassa kuvassa kannesta on rajattu oleellinen osa näkyville.

Jos Jan Vapaavuori ja Harri Halme saisivat lapsen, se olisi Sylvester Stallone.

Uusinta: Nykypäivän gepardihatut

Lukijalle: Uusitaan katsaus Afrikan valtiojohdon nykytilaan. Olen päivittänyt tämän neljän vuoden takaisen jutun uusilla tiedoilla. Onneksi työtä ei ollut kovin paljon, sillä tunnetusti afrikkalaisjohtajat eivät hevillä paikastaan luovu:

Kirjoitin viime viikolla luettelon Afrikan historian kovimmista gepardihatuista eli rajuimmista despooteista. Listalle en hyväksynyt yhtäkään sellaista, joka olisi edelleen vallassa. Siitä syystä, että kokonaisarviota ei vielä pystyisi tekemään. Niinpä onkin aika esitellä nykyhetken gepardihatut eli tällä hetkellä vallassa olevat johtajat.

Ainakin osin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan kuuluu 49 maata, joiden kaikkien presidentit (tai vastaavassa virassa istuvat) on tässä esitelty. Johtajat on jaettu viiteen kategoriaan sen mukaan, kuinka huimia suorituksia on saatu aikaan. Sattumoisin viimeiseen kategoriaan "kelpo gepardihatut" osuikin top 10 - vai pitäisikö sanoa down 10? Muutkin ryhmät on numeroitu laskevassa järjestyksessä, paitsi ensimmäinen eli "partiopojat". Siihen kategoriaan pääsi vain, jos ei ole vielä jäänyt kiinni. Toki joukossa on varmasti joitakin sellaisiakin, jotka ihan vilpittömällä mielellä haluavat kansansa parasta. Tehtävä on kuitenkin mahdoton hillittömän väestönkasvun ansiosta. Ainoa listan maa, jonka väestönkasvu on maapallon keskiarvon alapuolella, on Etelä-Afrikka. Ja senkin tapauksessa tämä johtuu valkoisten joukkopaosta, mikä ei ainakaan maan tilannetta paranna. Jopa Etelä-Afrikan kasvuvauhdilla väestön kaksinkertaistumistahti on 64 vuotta. Aineiston mediaanimaa on Etiopia 2,53 % vuotuisella väestönkasvulla, joka tarkoittaa väestön tuplaantumista aina 28 vuoden välein. Listaykkösenä on Etelä-Sudan, jonka kasvunopeudella väestö kaksinkertaistuu 17 vuoden välein. Jos joku näistä partiopojista saa väestönkasvun pysäytettyä, konstien täytyy olla sellaiset että hän päätyy heittämällä gepardihattuihin. Tai voihan se olla, että afrikkalaiset tunnetusti innovatiivisina rauhanomaisina sovittelijoina (virallinen termistö käytössä sarkasmivaikutuksen aikaansaamiseksi, toim. huom.) keksivät konstin ja ehkä joku tästä "puhtaasta tusinasta" selviää kunnialla loppuun asti. Muut on numeroitu laskevassa järjestyksessä, partiopojat maan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.


Ryhmä E: Partiopojat

Mokgweetsi Masisi, Botswana
Masisi ei ole ehtinyt törttöillä; tuore presidentti astui virkaansa aprillipäivänä. Tosin Botswanassa asiat ovat viime vuosikymmeninä menneet afrikkalaisittain mitattuna putkeen. Missä toki auttavat suuresti suhteellisen vähäinen väestö ja messevät timanttivarat. Edeltäneet presidentitkään eivät ole enemmälti töppöilleet. Rauhanomaisesti syrjään astunut presidentti Ian Khama oli maan ensimmäisen presidentin ja tämän englantilaispuolison poika.

Adama Barrow, Gambia
Gambian presidenttinä vuodesta 2017 ollut Barrow teki rohkean ja kunnoitettavan vedon haistattamalla pitkät tribalismille, mikä on tunnetusti Afrikan suurimpia ongelmia. Moniavioisuudesta hän ei sentään ole luopunut, sillä vaimoja on kaksi.

Voita leivän molemmin puolin.

Tiedossa ei ole, onko anoppejakin kaksi, mikä olisi miehelle ihan oikein.
Päivitys 15.4.2022: Barrow valittiin jatkokaudelle 2021. Oppositio itki vaalien epäluotettavuudesta.

Nana Akufo-Addo, Ghana
Joulukuussa 2016 istuva presidentti hävisi vaalit ensimmäisellä kierroksella Akufo-Addon voittaessa. Vallansiirto onnistui, mikä on aina lupaava merkki. Samoin kuin se, että nämä olivat uuden presidentin jo kolmannet vaalit, eikä hän yrittänyt kaappausta aiemmat hävittyään.

Jorge Carlos Fonseca, Kap Verde
Oikeustieteen apulaisprofessori valittiin presidentiksi 2011 toisella kierroksella ja 2016 ensimmäisellä saatuaan 74 % äänistä. Ulkonäöstä päätellen mies näyttää kuuluvan siihen yhden prosentin portugalilaisvähemmistöön. Kap Verdellä pyyhkii hyvin afrikkalaisasteikolla mitattuna kaikilla muilla sektoreilla paitsi jalkapallossa ja siinäkin kokoon nähden erinomaisesti.
Päivitys 15.4.2022:
Uusi presidentti vuodesta 2021 alkaen on José Maria Neves. Valta vaihtui rauhanomaisesti vaaleilla.

Filipe Nyusi, Mosambik
Mosambikin presidenttinä vuodesta 2014 lähtien ollut Nyusi on ihan oikeasti koneinsinööri, eivätkä paperit hukkuneet matkalla opiskelukaupunki Brnosta Afrikkaan.
Päivitys 15.4.2022: Nyusi sai jatkokauden vaaleissa 2019. Oppositio syytti perinteiseen tapaan vaaleja vilpillisiksi.

George Weah, Liberia
Afrikan tunnetuin presidentti siitä syystä, että pelasi Euroopassa AS Monacossa, Paris Saint-Germainissa, AC Milanissa, Chelseassa, Manchester Cityssä ja Marseillessa sekä valittiin maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi 1995.

Futiskentällä oppii väistämään taklauksia, mikä on etu politiikassa.

Peliuran päätyttyä Weah pyrki presidentiksi 2005, mutta hävisi vaalit. Uusi yritys vuonna 2017 tuotti tulosta. Jo pelaajaurallaan hyvänä jätkänä tunnettu ja humanitäärisessä työssä valtavan urakan tehnyt Weah kohtaa poliitikkona vielä kovempia haasteita kuin vihreällä veralla, sillä Liberian historia ei ole sitä kauneinta luettavaa. Toistaiseksi on mennyt hyvin, mutta presidenttiyskin on kestänyt vasta muutaman kuukauden.

Hage Geingob, Namibia
Namibian ensimmäinen pääministeri 1990-2002 hoiti hommansa niin hyvin, että valittiin presidentiksi 2015 saatuaan 87 % äänistä.

Mahabadou Issoufou, Niger
Nigerin historian ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin 1993 ja Issoufou nimettiin pääministeriksi. Hän erosi 1994, kun presidentti kavensi valtaoikeuksia. Seuranneen sekasotkun ja vallankaappauksen jälkeen Issoufou päätyi muutamaksi kuukaudeksi vankilaan. Sitkeän yrittämisen jälkeen hän voitti presidentinvaalit 2011. Selvittyään vallankaappaus- ja murhayrityksistä hän voitti toisen kerran vaalit 2016. Ensimmäisellä kierroksella tuli 48 % äänistä, josta hermostuneena oppositio boikotoi toista kierrosta ja Issoufou sai yli 92 % äänistä. Hänen kaudellaan Nigerin olot ovat parantuneet ja talous on kasvanut. Tehtävä hipoo mahdottoman rajoja, sillä suhteessa väestömäärään Nigerin luonnonvaratuotanto on maailman huonoin eli maa kuluttaisi eniten luonnonvaroja asukasta kohti koko maailmassa, mikäli kaikkien elintaso olisi sama. Eikä tilanne ole paranemaan päin, sillä yli kolmen prosentin vuotuinen väestönkasvu on niin hillitön, että maan väestö on kymmenkertaistunut sitten itsenäistymisen 1960. Tyypillinen afrikkalainen maapalloa tuhoava ekokatastrofivaltio.
Päivitys 15.4.2022: Jotakin Issoufou on tehnyt oikein. Valta nimittäin vaihtui 2021 varsin demokraattiseen tapaan. Uusi presidentti on Mohamed Bazoum.

Alassane Ouattara, Norsunluurannikko
Pitkän linjan poliitikko ja taloustieteilijä valittiin presidentiksi 2010, mutta istuvaa presidenttiä tukenut perustuslakituomioistuin mitätöi vaalituloksen. Seuranneissa levottomuuksissa sadat saivat surmansa, kun Ouattaraa tukeneet joukot lopulta valtasivat maan karkottaen liberialaisia palkkasotureita käyttäneen presidentti Gbabgon. Demokratiaa on joskus kasteltava marttyyrien verellä. Presidentiksi päästyään Ouattara on hallinnoinut muuten hyvin, mutta vuoden 2012 uudistus, jossa vaimot nostettiin aviomiesten rinnalle perheenpäinä, aiheutti ymmärrettävästi kalabaliikkia.
Päivitys 15.4.2022: Ouattara valittiin 2020 kolmannelle kaudelleen, mikä oli sinänsä lystikäs veto huomioiden että maan perustuslaki rajoittaa presidenttikaudet kahteen. Oppositio boikotoi vaaleja, mutta siitä huolimatta Ouattara keräsi vain 95 % äänistä.

Evaristo Carvalho, São Tome ja Principe
Piskuisen saarivaltion presidentti voitti vaalit istuvan presidentin vastalauseista piittaamatta. Tämä löi hanskat tiskiin ennen toista kierrosta saatuaan vain vähän yli puolet Carvalhon äänimäärästä ja syytti vaaleja vilpillisiksi.
Päivitys 15.4.2022: Carvalho ei asettunut ehdokkaaksi vuoden 2021 vaaleissa. Uudeksi presidentiksi valittiin Carlos Vila Nova.

Mohamed Abdullahi Mohamed, Somalia
Siis että Somalian presidentti puhtoisten poikien joukossa? Johan ovat maailmankirjat sekaisin. Mutta näin se vain on. Alemman johtotason virkamiehenä ulkoasianhallinnossa Siad Barren hirmuhallinnon kaatuessa työskennellyt Mohamed päätyi, kuten muutkin kollegansa, maanpakoon. Sieltä palattuaan hän päätyi suoraan pääministeriksi 2010. Poliittisten lehmänkauppojen jälkeen Mohamed joutui ilmoittamaan erostaan 2011. Tämä käynnisti mellakat, jossa hänen pysymistään virassa vaadittiin - taitaa olla suunnilleen ainutlaatuinen tapaus Afrikan historiassa. Kun on kerrankin löydetty rehellinen somali, siitä on syytä pitää kiinni! Mohamed puolestaan piti kiinni sopimuksesta ja häipyi takaisin Yhdysvaltoihin. Vuonna 2017 hänet kuitenkin valittiin presidentiksi. Ensitöikseen hän ilmoitti, että al-Qaidan, Shabaabin ja ISIS:n hyväksi työskennelleiden on antauduttava tai muuten käy huonosti. Toivoa sopii, että Mohamed ei poksahda Allahia kohti pommi-iskussa.
Päivitys 15.4.2022: Mohamed päätti jättää vuoden 2021 vaalit väliin ja jatkoi omavaltaisesti toimikauttaan kahdella vuodella. Oli ilmeisesti kuullut Kekkosen mallista.

John Magufuli, Tansania
Tansanialainen kemisti on ollut presidenttinä vuodesta 2015 ja ohjannut valtion rahankäyttöä eliitin elättämisestä kansalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. Esimerkkiä näyttääkseen hän pudotti presidentin palkan reiluun neljäsosaan entisestä.
Päivitys 15.4.2022: Magufuli pimahti ja ilmoitti, että tansanialaiset lisääntyvät liian vähän. Olihan väkiluku vain kuusinkertaistunut sitten itsenäistymisen. Seuraavaksi hän ilmoitti ettei koronaa kannata ottaa vakavasti. Sitten hän kuolikin koronaan. Uusi presidentti on varapresidentin paikalta virkaan noussut Samia Suluhu eli maahan saatiin naispresidentti. Hän on ilmoittanut pyrkivänsä presidentiksi seuraavissa vaaleissa 2025, mutta näin Suomen suunnalta katseltuna projekti näyttää hieman epävarmalta. Suluhu on näet sansibarilainen ja muslimi.

Ryhmä D: Pikkupelurit

37. Roch Marc Christian Kaboré, Burkina Faso
Entinen pääministeri (1994-96) Kaboré erosi puolueestaan 2014 kyllästyttyään korruptioon ja perusti uuden. Presidentiksi hänet valittiin vaalien ensimmäisellä kierroksella yli 50 % ääniosuudella vuoden 2015 lopussa. Korruption vastainen taistelu on käynnissä, epäilyksiä herättää vain miehen entinen ura aiemmassa poliittisessa eliitissä.
Päivitys 15.4.2022: Syrjäytettiin vallankaappauksessa tammikuussa 2022. Väliaikainen presidentti on kaappauksen johtaja Paul-Henri Sandaogo Damiba.

36. Faustin-Archange Touadera, Keski-Afrikka
Lahjakkaaksi osoittautunut opiskelija päätyi entiseen emämaahan Ranskaan, jossa hän väitteli matematiikan tohtoriksi. Hän hyppäsi akateemiselta uralta politiikkaan vasta viisissäkymmenissä. Vuodenvaihteen 2015-16 presidentinvaaleissa hän sai ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä, 19 %. Lähes kaikki pudonneet ehdokkaat tukivat häntä toisella kierroksella, mikä toi voiton. Keski-Afrikka on perinteisesti ollut maanosan pahimpia persläpiä ja siihen nähden Touadera on pärjännyt erinomaisen hyvin pyrkimyksessään karsia korruptio pois. On muuten huvittavaa, että englannin kielellä googlettamalla ei selviä juuri mitään siitä, että miehellä on kaksi vaimoa, mutta ranskaksi vaikka kuinka paljon. Ilmeisesti akat tappelevat keskenään siitä, kumpi on tasavallan ensimmäinen nainen ja kumpi soittelee toista viulua. Tämä onkin syy siihen, että mies tippuu partiopoikalistalta - kyllä nyt akat pitää kuriin saada!
Päivitys 15.4.2022: Valittiin jatkokaudelle 2020. Oppositio syytti perinteiseen tapaan vaaleja vilpillisiksi.

35. Muhammadu Buhari, Nigeria
Kierrätysvaltionpäämies; Buhari oli presidenttinä jo 1984-1985. Vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Nigerian historiassa istuva presidentti hävisi vaalit Buharin voittaessa.

Vaimo: "Muhammadu, taasko sinä lainasit pannumyssyäni?"

Valtakausi on sujunut ilman suurempia skandaaleja ja Boko Haram on saanut höykytystä. Buhari ei päässyt partiopoikien listalle siksi, että edellinen presidenttikausi yli 30 vuotta sitten muistetaan melkoisesta määrästä ihmisoikeusrikkomuksia.

34. Edgar Lungu, Sambia
Sambian presidentti yrittää parhaillaan lakimiehenä kiertää säädöstä, jonka mukaan presidenttikaudet on rajattu kahteen.
Päivitys 15.4.2022: Kierto onnistui, mutta voitonvarmuus kostautui ja presidentinvaaleissa 2021 tuli tappio Hakainde Hichilemalle.

33. Julius Maada Bio, Sierra Leone
Tuore presidentti 4.4.2018 alkaen ei ole vielä saanut paljon aikaan, mutta ehti aiemmin olla maan isänä pari kuukautta tehtyään sotilasvallankaappauksen 1996. Kaappaus oli siinä mielessä epäkonventionaalinen, että sen tarkoitus oli a) saada aikaan vaalit ja b) ne todella toteutuivat.

32. Yoweri Museveni, Uganda
Jos mies on ollut presidenttinä vuodesta 1986, herättää se tiettyjä epäilyjä hallinnon toimivuudesta. Museveni nappasi vallan kaappaamalla, mutta on sen jälkeen uusinut sen suhteellisen rehellisissä vaaleissa, joista parissa viimeisessä on saanut olla mukana jopa muiden puolueiden ehdokkaita.
Päivitys 15.4.2022: Museveni voitti vuoden 2021 vaaleissa itselleen ties kuinka monennen jatkokauden. Oppositio syytti perinteiseen tapaan vaaleja vilpillisiksi.

31. Peter Mutharika, Malawi
Oli isoveljensä presidenttikaudella opetusministeri, jolloin akateemista vapautta suitsittiin napakasti. Kun isobroidi halusi nimittää pikkubroidin seuraajakseen, tuli hieman levottomuuksia mutta niistä selvittiin. Ihan suoraan ei presidentiksi päässyt, välissä oli kolmen vuoden akkavalta.
Päivitys 15.4.2022: Hävisi vaalit 2020. Uusi presidentti on Lazarus Chakwera.

30. Abiy Ahmed Ali, Etiopia
Etiopian presidentin tehtävä on muodollinen ja pääministerinä Abiy käyttää valtaa. Mikäs on käyttäessä, kun maan parlamentissa on vain yhden puolueen edustajia ja arvatkaapa kuka on puolueen puheenjohtaja?

29. Hery Rajonarimampianina, Madagaskar
Miehellä on maailmanennätys sarjassa valtionpäämiesten sukunimien pituus (ihan tosi!), 19 kirjainta. Maan parlamentti yritti erottaa vasta reilun vuoden virassaan olleen presidentin 2015 "perustuslain rikkomisen ja yleisen epäpätevyyden" takia, mutta hanke taisi kaatua siihen ettei kukaan saanut presidentin nimeä kirjoitettua paperiin oikein. No, oikeasti perustuslakituomioistuin totesi erohakemuksen kelvottomaksi.
Päivitys 15.4.2022: Suuruudenhulluus iski päälle ja Rajo (en todellakaan aio kirjoittaa tuota sukunimeä uudelleen) erosi presidentin virasta voidakseen asettua uudelleen ehdolle seuraavissa vaaleissa. Siellä kävi kylmät ja mies sai alle kymmenen prosenttia äänistä eikä päässyt toiselle kierrokselle. Uudeksi presidentiksi valittiin Andry Rajoelina. Mainittakoon että tässä välissä vt. pressana oli mies nimeltään Rivo Rakotovao eli suomalaisittain lyhyesti ”Rivo Rako”.

28. Azali Assoumani, Komorit
Assoumani on kierrätyskamaa: presidenttinä 1999-2002, uudelleen 2002-2006 ja nyttemmin 2016-. Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli rehellinen vallankaappaus, mutta jälkimmäisillä kerroilla tylsästi vaalit. Lyhyt välikausi vuonna 2002 johtui lakiteknisistä syistä, jotka edellyttivät eroa presidentin virasta vaalikelpoisuuden järjestämiseksi.
Päivitys 15.4.2022: Presidenttiyden piti päättyä 2019, mutta perustuslakia uudistettiin siten että kolmaskin presidenttikausi tuli mahdolliseksi.

27. Pierre Nkurunziza, Burundi
Nkurunzizalla on vaikea tehtävä hutujen ja tutsien ristiriitojen repimässä maassa. Presidentiksi hänet valittiin 2010. Ääniosuus oli yli 90 %, mutta oppositio boikotoi. 2015 armeija yritti vallankaappausta, mutta presidentti palasi valtiovierailulta takaisin ja kukisti kapinan parissa päivässä. Tämän jälkeen muutama epäilty vaihtoi hiippakuntaa, mutta presidentinvaalit järjestettiin normaalisti pari kuukautta myöhemmin. Oppositio boikotoi niitä kuten normaalisti.
Päivitys 15.4.2022: Kuoli sydänkohtaukseen 2020. Onneksi presidentinvaalit oli jo pidetty eikä istuva presidentti ollut ehdokkaana. Voittaja Évariste Ndayishimiye astui virkaan pikapuoliin.

26. Mohamed Ould Abdel Aziz, Mauritania
Aziz johti vallankaappausta 2005 ja teki toisen omaksi hyväkseen 2008. Valta varmistui 2009 vaaleissa, joita pidettiin olosuhteisiin nähden rehellisinä, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakin.
Päivitys 15.4.2022: Ei ollut ehdokkaana vuoden 2019 vaaleissa. Mauritanian historian ensimmäinen rauhanomainen vallanvaihto tapahtui ja uudeksi presidentiksi tuli Mohamed Ould Ghazouani.

25. Uhuru Kenyatta, Kenia
Kenian ensimmäinen presidentti ja Mau-Mau –liikkeen johtaja oli Jomo Kenyatta. Vanhalla iällään hän sai neljännen vaimonsa kanssa pojan, jonka nimeksi tuli Uhuru eli vapaus. Vuonna 2002 Uhuru Kenyatta oli ensimmäisen kerran presidenttiehdokkaana ja tunnusti tappionsa kuin mies. Seuraavalla kerralla 2007 hän ei ollut ehdokkaana, mutta häntä syytettiin vaalien jälkeisistä levottomuuksista. 2013 sitten tärppäsi ja Kenyatta voitti vaalit. Tosin ääntenlaskennassa käytettiin ilmeistä luovuutta, jotta ensimmäisellä kierroksella saatiin niukasti riittävä 50 % enemmistö.


Ryhmä C: Palaneen käryä

24. Danny Faure, Seychellit
Seychellien valtionpäämies ei ole vielä jäänyt kiinni mistään, mutta korruptioepäilyt leijuvat vahvasti ilmassa.
Päivitys 15.4.2022: Hävisi vaalit 2020. Maan historian ensimmäisessä rauhanomaisessa vallansiirrossa uudeksi presidentiksi tuli Wavel Ramkalawan.

23. Emmerson Mnangagwa, Zimbabwe
Zimbabwen tuore presidentti on tunnettu vetäytyneen Robert Mugaben oikeana kätenä ja me kaikkihan tiedämme, mitä mies tekee oikealla kädellään. Vielä on näkemättä, yltääkö Mnangagwa suuren oppi-isänsä (edellisen listan nelossija) saavutuksiin.

22. Pravind Jugnauth, Mauritius
Mauritiuksen valtionpäämies on presidentti, mutta a) hänellä ei ole poliittista valtaa ja b) Mauritiuksella ei tällä hetkellä ole kuin vt. presidentti varsinaisen erottua luottokorttisotkun takia. Pääministeri Jugnauth on istunut aiemmin linnassa rahasotkujen takia ja pääministeripaikkansa hän sai isältään tämän erottua duunista.

21. Tom Thabane, Lesotho
Maan valtionpäämies on kuningas Letsie III, mutta tehtävä on enimmäkseen seremoniallinen, joten valta on pääministerillä. Thabanen ura on ollut varsin värikäs. Hän oli sotilashallituksen ulkoministerinä 1990-91. Kun ura meni tukkoon valtapuolueen johtajan Pakhalitla Mosisilin hallitessa, Thabane päätti ottaa riskin ja erosi puolueesta perustaen omansa 2006. Seuraavan vuoden parlamenttivaaleissa valtapuolue säilytti enemmistönsä yhden paikan turvin. Thabane sanoi vaalien olleen järjestetyt. Muutamaa kuukautta myöhemmin Thabane yritettiin murhata. Vaan vuoroin vieraissa; 2009 pääministeri Mosisilin kotiin hyökkäsivät aseistetut miehet yrittäen murhata hänet, mutta epäonnistuivat. Thabane onnistui liittoutumaan muiden oppositiopuolueiden kanssa ja pääsi pääministeriksi 2012. Kaksi vuotta myöhemmin hän pakeni Etelä-Afrikkaan väittäen armeijan yrittävän murhata hänet ja kaapata vallan. Thabane palasi kotimaahan Etelä-Afrikan poliisin suojelemana, mutta menetti pääministeriytensä seuraavien vaalien jälkeen 2015 ja pakeni taas Lesothon ainoaan naapurimaahan. 2017 hän palasi jälleen, voitti vaalit ja pääsi taas pääministeriksi.
Päivitys 15.4.2022: Erosi tehtävästään 2020 menetettyään lainsäädäntöelimessä enemmistönsä. Uudeksi pääministeriksi tuli Moeketsi Majoro.

20. João Lourenco, Angola
Vasta puolisen vuotta presidenttinä ollut Lourenco seurasi vapaaehtoisesti 38 vuoden palveluksen jälkeen (sai varmaan eläköitymislahjana enemmän kuin perinteisen kultakellon) reserviin siirtynyttä José Eduardo dos Santosia, joka oli edellisellä kaikkien aikojen gepardihattulistalla neljäs. Koska Lourenco oli seuraajaksi suunniteltu, sotkusta nousee sankka käry vaikka liekkejä ei vielä näy.

19. José Mário Vaz, Guinea-Bissau
Vaalikamppailussa 2014 Vaz lupasi vähentää köyhyyttä, tukea maataloutta ja järjestää armahduksia maan huumesalakuljettajille. Ilmeisesti kolmesta ryhmästä löytyi riittävästi kannatusta, kun ääniä tuli tarpeeksi. Jonkin verran ihmetystä on herättänyt se, minne katosi yhdeksän miljoonaa dollaria Angolan lähettämää apua, mutta Vaz kiistää kaiken.
Päivitys 15.4.2022: Vaz joutui eroamaan levottomuuksien seurauksena 2020. Uudeksi johtajaksi nousi Umaro Sissoco Embaló, joka on selvinnyt jo yhdestä väkivaltaisesta vallankaappausyrityksestä.

18. Patrice Talon, Benin
Puuvillateollisuudessa toiminut Talon kääri melkoisen omaisuuden liikemiehenä, mikä Afrikassa herättää aina epäilyksiä. Siellähän tuotteiden menekin määräävät kysyntä ja lahjonta. Talon tuki istuvaa presidenttiä, mutta tipahti pois suosiosta presidentin epäiltyä häntä itseensä kohdistuneesta murhasuunnitelmasta. Äkkiä maanpakoon Ranskaan. Tämä pakolainen ei ollut köyhä, sillä arvio omaisuudesta oli 400 miljoonaa dollaria. Armahduksen jälkeen hän palasi maahan ja voitti presidentinvaalit 2016.
Päivitys 15.4.2022: Syrjäytettiin vallankaappauksessa 2020 ja kuoli luonnollisesti 2022. Junttaa johtaa eversti Assimi Goita.

17. Ibrahim Boubacar Keita
Malin presidentti onnistui kolmannella kerralla vaaleissa. Kahdella aiemmalla kerralla hän syytti tappiostaan vaalivilppiä kunnioittaen silti vaalitulosta, mutta 2013 tärppäsi. Normaaliin tapaan hän ilmoitti taistelevansa korruptiota vastaan. Tämä voisi olla hieman uskottavampaa ilman ranteessa koreilevaa Patek Philippeä ja miljoonien remonttia virka-asuntoon sekä uutta lentokonetta.

- Paljonko kello on, herra presidentti?
- Muutama satatuhatta.

Ryhmä B: Yhä nousussa

16. Salva Kiir Mayardit, Etelä-Sudan
Kiir taisteli Etelä-Sudanin vapautusrintamassa sissisotaa Sudanin armeijaa vastaan. Rauhansopimuksen jälkeen eteläsudanilaisille kiintiöitiin varapresidentin paikka. Kiir päätyi tähän virkaan edeltäjän kuoltua lento-onnettomuudessa 2005. Etelä-Sudanin itsenäistyessä 2011 hänestä tuli maan presidentti. Ensitöikseen hän julisti yleisen armahduksen sotatoimissa tapahtuneista rikoksista ja ilmoitti, että tästä lähtien raiskaukset, kidutukset ja muut vastaavat toimet ovat laittomia. Piakkoin hän liitti listaan homoseksuaalisuuden. Kiir on antanut kenkää mahdollisesti epälojaaleille alijohtajille ja korvannut nämä suosikeillaan. Erinäiset toimittajat ovat päätyneet kidutetuiksi ja murhatuiksi, kun eivät ole älynneet tuottaa eettisesti kestävää journalismia. Muilta kiireiltään Kiir on ehtinyt myös bisnesmaailmaan ja omistaa tienrakennusfirman, joka onkin saanut 161 miljoonan edestä valtion sopimuksia.

15. Alpha Condé, Guinea
Valtiotieteen professori valittiin presidentiksi 2010 Guinean ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Hän oli ollut pari kertaa ehdokkaana jo 1990-luvulla, mutta ei tullut valituksi. Jälkimmäisellä kerralla tuli kuitenkin sen verran kannatusta, että istuva presidentti katsoi parhaaksi istuttaa Condéa pari vuotta vankilassa. Vapaaksi hän pääsi sillä ehdolla, ettei sekaannu politiikkaan. Eihän siitä mitään tullut paitsi maanpako. Sotilasjuntan kaapattua vallan Condé palasi ja tällöin seurasivatkin ne vaalit, jolloin hän pääsi presidentiksi. Myöhemmin kävi ilmi, että kansainvälinen kaivosyhtiö ja noin 25 miljoonaa dollaria oli sotkeutunut avustamaan vaaleissa. Vuoden 2013 parlamenttivaalien yhteydessä Condén väitettiin peukaloineen tuloksia. Väki mellakoi ja turvallisuusjoukot ampuivat kovilla. Kuolonuhrien määrä jäi kuitenkin vain muutamiin. 2015 järjestettiin presidentinvaalit ja Condé sai enemmistön ensimmäisellä kierroksella, tosin oppositio väitti vaaleja huijaukseksi. Seuraavana vuonna paljastui jälleen uusi kaivoslahjusskandaali, jossa presidentin läheinen avustaja oli saanut yli kymmenen miljoonaa dollaria ”etumaksuna” 700 miljoonan dollarin kaupasta.
Päivitys 15.4.2022: Syrjäytettiin vallankaappauksessa 2021. Kaappausta johti nykyinen vt. presidentti, eversti Mamady Doubouya, entinen Ranskan muukalaislegioonan alikersantti. Ilmeisesti länsimaista oli jotain tarttunut matkaan, sillä Guineassa on tapahtunut positiivista edistystä ja Doubouya on ilmoittanut ettei aio jatkaa enää maan johdossa, kunhan saadaan vaalit järjestymään.

14. Macky Sall, Senegal
Sall nousi Senegalin pääministeriksi 2004, kun edeltäjä sai potkut korruption takia. Hänen tullessaan presidentiksi 2012 paljastui, että Sallin henkilökohtaisen omaisuuden arvo oli noin 1,3 miljardia CFA-frangia eli noin kaksi miljoonaa euroa. Tämän hän oli enimmäkseen kahminut kasaan kolmivuotisella pääministerikaudellaan. Suoritus oli afrikkalaismittapuulla niin säälittävä, että pohdittiin kehtaako mokomaa edes presidentiksi hyväksyä, mutta lopulta päätettiin että menköön nyt tämän kerran.

13. Idriss Déby, Tsad
Aito Tsadin kundi Déby valitsi sotilasuran, jolla hän toimikin menestyksekkäästi. Tsadin riidellessä Libyan kanssa hän komensi joukkoja sekä 1984 että 1987, jolloin Libya ottikin turpiinsa. Pitkäaikaisen presidentti Hissane Habren kanssa tuli kuitenkin riitaa 1989, jolloin Déby pakeni kaikista mahdollisista maailman maista nimenomaan Libyaan. Hän kokosi sissiliikkeen ja taitavana johtajana valtasi Tsadin julistautuen presidentiksi 1990. Vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana Déby on rikastunut kohtuullisuuden rajoissa, viimeksi hän otti parin miljoonan dollarin lahjan kiinalaiselta kaivosyhtiöltä. Reiluna miehenä presidentti on antanut toistenkin ottaa osansa eikä ole pitänyt kaikkea itse.
Päivitys 15.4.2022: Potkaisi tyhjää 2021, mutta onneksi poika Mahamat Idriss Déby, armeijan miehiä hänkin, oli valmis nappaamaan vallan käsiinsä.

12. Ismail Omar Guelleh, Djibouti
Presidenttikausi alkoi 1999 ja Djiboutin laki rajasi kausien määrän kahteen. Mutta tämähän oli vain järjestelykysymys ja lakia muutettiin, vaikka Guellah olikin ilmoittanut toisen kauden olevan viimeisensä. Kansan protestointi vaiennettiin, porukkaa heitettiin linnaan ja Guellah valittiin kolmannelle kaudelleen 2011, jonka hän ilmoitti olevan viimeisensä. Äkkiäkös sen mielensä toisaalta muuttaa, saati sitten viidessä vuodessa (mitä muuten tapahtui kuuden vuoden kaudelle?), niinpä Guellah valittiin jälleen 2016 peräti 87 % ääniosuudella. Guellah ilmoitti kauden olevan viimeisensä.
Päivitys 15.4.2022: On ainakin toistaiseksi pitänyt lupauksensa ettei pyri seuraavalle kaudelle. Tosin tätä nykyistä kautta on jatkettu vuoteen 2026.

11. Paul Kagame, Ruanda
Vuodesta 2000 alkaen Ruandan presidenttinä ollut Kagame on käyttänyt räjähdysherkässä maassa tarvittaessa koviakin otteita, mikä on ymmärrettävää. Mm. merkittävin oppositiojohtaja heitettiin linnaan 15 vuodeksi. Suosio kyllä tuntuu kasvavan: ensimmäisissä presidentinvaaleissa tuli 95 % kannatus, toisissa lievää takapakkia 93 % ääniosuudella, mutta kolmannella yrittämällä tuli jo melkein 99 % äänistä. Jokohan seuraavalla kerralla päästäisiin kolminumeroisiin lukemiin?


Ryhmä A: Kelpo gepardihatut

10. Faure Gnassingbé, Togo
Edellisen gepardihattulistan yhdeksikkö, Gnassingbé Eyadéma palveli Togon kansaa presidenttinä voimiaan säästämättä 38 vuotta. Viimeisinä vuosinaan hän tunsi voimavarojensa ehtyvän ja muutti maan perustuslakia siten, että presidentin vähimmäisikä alennettiin 45 vuodesta 35:een. Arvatkaa huviksenne minkä ikäinen Faure Gnassingbé oli tuolloin? No, isäpappa eli vielä kolme vuotta ja ymmärsi kuolla sopivalla hetkellä. Parlamentin puhemies oli juuri silloin ulkomailla ja sinne jäikin, kun poika vannoi virkavalan ”maan vakauden vuoksi” pikatahtia. Kansalliskokous varmisti asian antamalla 98 % äänistä. Tiedossa ei ole, mitä tapahtui niille kahdelle prosentille. Saman tien lakia muutettiin siten, että uusia vaaleja ei tarvitsekaan järjestää 60 päivän sisällä presidentin kuolemasta, vaan virkakautta jatkettiin kolmivuotiseksi vuoteen 2008 asti. Tämä nostatti hieman närää muissa maissa, joten Gnassingbé perääntyi ja järjestytti vaalit. Nehän sujuivat hienosti, paitsi että ääniä tuli vain 60 %. Tämä siitä huolimatta, että turhanaikaisia ulkopuolisia kuten ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita ei päästetty maahan. Kun oppositio protestoi, turvallisuussyistä tapettiin alun toistatuhatta tuulen suuntaa ymmärtämätöntä. Sittemmin presidentinvaaleja ei olekaan järjestetty, joten Gnassingbé on voinut hyvällä omallatunnolla käyttää säästyneet rahat mm. puolentoista miljoonan loistoautoonsa.
Päivitys 15.4.2022: Valittiin taas uudelle kaudelle 2020, tällä kertaa 70 % äänisaaliilla. Oppositio syytti perinteiseen tapaan vaaleja epärehellisiksi.

9. Cyril Ramaphosa, Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti oli palvottu Nelson Mandela, joka oli istunut apartheid-hallinnon aikana 27 vuotta vankilassa. Hän loi eri väestöryhmien välille luottamuksen ja johdatti Etelä-Afrikan rauhanomaisesti demokratiaan. Seuraava presidentti oli Thabo Mbeki, joka vietti 28 vuotta maanpaossa ja jatkoi Mandelan linjalla, mitä nyt syytti AIDSia valkoisten juoneksi. Tämän jälkeen puikkoihin hyppäsi Kgalema Motlanthe, joka oli istunut toistakymmentä vuotta apartheid-vankeudessa ja oli presidenttinä vain muutaman kuukauden. Seuraaja oli Jacob Zuma, kymmenen vuotta vankilassa viettänyt. Hänellä tuppasivat menemään valtion ja omat rahat sekaisin ja arvaatte kyllä kumpaan suuntaan. Seuraaja oli nykyinen presidentti Ramaphosa, jonka vankilakokemus rajoittuu puoleentoista vuoteen. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu maareformi – nätti peitenimi ryöstölle - Zimbabwen tyyliin eli maa pois valkoisilta, mikä romautti Zimbabwen elintarviketuotannon ja näyttää pääsevän vauhtiin Etelä-Afrikassakin.
Huomaako joku korrelaation siinä, kuinka kauan neekeriä on istutettu linnassa ja kuinka ihmisiksi hän käyttäytyy? Odotamme mielenkiinnolla, mitä tekee Etelä-Afrikan seuraava presidentti, joka luultavasti on jo sitä sukupolvea joka ei ehtinyt apartheidin vankilaoloihin tutustua lainkaan.

8. Ali Bongo Ondimba, Gabon
Gabonin presidentti astui valtaan 2009. Arvatkaa kenen jälkeen? Jep, isäpapan. Tästä huolimatta hän pääsi tietyssä mielessä Barack Obaman afrikkalaiseksi luottomieheksi, mikä ei kyllä tosiaan ole mikään meriitti. Lystikkäisiin harrastuksiin kuuluu luksusautojen keräily – vuonna 2012 maan hallintokeskuksessa laskettiin olevan parkissa 400 kalleimman luokan ajoneuvoa. Uudet presidentinvaalit 2016 hän voitti niukasti, vaikka pelasikin varman päälle. Toimenpiteisiin kuuluivat epäilyttävä ääntenlaskenta, vastustajien pidätykset, ihmisoikeusrikkomukset ja väärin äänestäneiden piekseminen. Kyllä EU on sentään hyvä juttu Afrikkaan verrattuna – se vain äänestyttää uudelleen jos kansa ei ymmärrä omaa parastaan.

7. Joseph Kabila, Kongon demokraattinen tasavalta
Joseph Kabilan isä Laurent-Désiré Kabila heitti sen alkuperäisen gepardihatun eli Mobutu Sese Sekon pihalle silloisesta Zairesta, mikä on parasta mitä hänestä voi sanoa. Paljon muuta hyvää sanottavaa ei olekaan. Kun pappa murhattiin 2001, valta siirtyi pojalle. Joseph oli tuolloin 29-vuotias armeijan esikuntapäällikkö, sotilasarvoltaan kenraalimajuri. Kovin nuorella iällä kenraalikuntaan on varmaan päässyt pelkästään pätevyyden perusteella. Tämän jälkeen Kabila onkin pitänyt presidenttiyttä tiukasti hanskassaan. Vuoden 2006 vaaleissa käytettiin luovaa ääntenlaskentatapaa ja vuonna 2011 vastaehdokkaan suosituimpien äänestysalueiden tulokset katosivat. Vuonna 2016 päätettiin että mitäpä sitä turhaan vaaleja järjestämään ja Kabilan kautta jatkettiin kahdella vuodella. Vaalit siirrettiin huhtikuulle 2018 – hetkinen, paljonkos se kalenteri nyt olikaan kun ei tunnu vaaleja kuuluvan?
Päivitys 15.4.2022: Vaalit järjestettiin lopulta joulukuussa 2018 ja Kabilan ote lipsui sen verran että meni häviämään Félix Tshisekedille, josta tuli uusi presidentti.

6. Paul Biya, Kamerun
Jo 85-vuotias Biya on ollut presidentti vuodesta 1982 alkaen. Tämä vaati perustuslain muutoksen, nykyään kausien määrä ei ole rajoitettu. Varsinaisesta oppositiosta hän hankkiutui eroon jo pari vuotta presidentiksi tulonsa jälkeen ovelalla siirrolla: lavastettu vallankaappausyritys, jonka jälkeen olikin hyvä päästellä ilmat pihalle lähemmäs tuhannesta vaarallisimmasta vastustajasta. Tästä huolimatta Biyan äänimäärät eivät ole kasvaneet eksponentiaalisesti, kuten useimmilla kollegoilla vastaavassa tilanteessa. Ensimmäisten vaalien 99,98 % on pudonnut välillä jopa 40 %:iin ja sekin vasta huijauksen jälkeen. Biyalla on tapana viettää lomansa Sveitsissä. Budjetti on vaatimattomat 40000 dollaria päivässä. Mutta henkilökohtaista omaisuutta on vain 200 miljoonaa dollaria, joten lomat on pakko viettää veronmaksajien piikkiin. Eikä niitäkään paljon ole, aika kun menee hoidellessa Etelä-Kamerunin kansanmurhaa.

5. Mswati III, Swazimaa
Onhan se toisaalta reilumpaa, että despootti nimittää itseään kuninkaaksi kuin presidentiksi. Swazimaa on virallisesti Afrikan ainoa absoluuttinen monarkia, vaikka monessa maassa valta periytyykin isältä pojalle. Mswati III:sta tuli kuningas vasta 14-vuotiaana 1982. Astuttuaan valtaan neljä kuukautta myöhemmin hän on elellyt vaatimattomasti käyttäen vain neljäsosan valtion budjetista henkilökohtaisiin menoihinsa. Jos tämä tuntuu liioittelulta, on muistettava että Swazimaa on säälittävän pieni kärpäsenkakka kartalla, alle puolitoista miljoonaa asukasta ja BKT per asukas reilu kolmetuhatta dollaria vuodessa. Kuningasparan henkilökohtainen omaisuus on säälittävät 200 miljoonaa dollaria, hänellä on vain kolme henkilökohtaista palatsia loppujen yhdentoista kuuluessa yksi kullekin vaimolle ja autolaivaston lippulaiva Maybach maksaa vain puoli miljoonaa dollaria.

Tämä ei ole kuninkaan Maybach, vaan samanlainen. Kuninkaan auton valokuvaaminen on laissa kielletty.

4. Denis Sassou Nguesso, Kongon tasavalta
Sassou Nguesso nousi presidentiksi jo 1979, jolloin Kongon ja tasavallan välissä oli vielä täsmennys "kansan". Kun kommunismi romahti Euroopassa, myös Kongossa havahduttiin ja erehdyttiin järjestämään vaalit 1992. Istuva presidentti sai vain 19 % äänistä. Seuraus oli sisällissota, jonka ex-kommunistit hävisivät. Sassou Nguesso palasi kuvioihin seuraavissa presidentinvaaleissa 1997, jotka hän voitti. Asiassa auttoi se, että kannattajat olivat kaapanneet vallan ja muita pääehdokkaita estettiin osallistumasta. Tämän jälkeen presidentti on valittu aina uudelleen äänivyöryllä.

Onhan kainalontuuletuskulma nyt oikein?

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Sassou Nguesso murhautti oppositiopoliitikot, mutta nykymaailmassa on pitänyt olla hienovaraisempi. Se ei ole estänyt kadottamasta jäljettömiin useita satoja hallitusta vastustaneita. Lahjuksiakin, erityisesti öljyalalta, presidentin uskotaan ottaneen vastaan satoja miljoonia.
Päivitys 15.4.2022: Valittiin 2021 taas jatkokaudelle saatuaan lähes 90 % ääniosuuden. Perinteiseen tapaan oppositio ei uskaltanut syyttää vaaleja epärehellisiksi.

3. Omar al-Bashir, Sudan
al-Bashir nousi valtaan 1989 perinteisellä menetelmällä eli kaappasi sen. Presidentiksi hän julistautui 1993 kiinnittämättä huomiota sellaiseen pikkujuttuun kuin vaaleihin. Niitä jouti järjestämään vasta myöhemmin, kun ääntenlaskenta, korruptio ja muut vastaavat oli huolella valmisteltu.

Varmana en ole mitään tehnyt!

Niinpä voitto oli aina varma, joten siinä sivussa ehti tapattaa eteläsudanilaisia arvion mukaan noin kolmesataatuhatta kappaletta. Tosin virallinen luku oli vain kymmenentuhatta. Kuka niitä kaikkia joutaa laskemaan. Mukavampaa laskea pankkitileillä olevia rahoja, joita erään arvion mukaan on yhdeksän miljardia dollaria.
Päivitys 15.4.2022: Joutui armeijan syrjäyttämäksi 2019. Sen jälkeen valtaa piti jonkin aikaa siirtymähallinto, jolta vallan kaappasi kenraali Abdel Fattah al-Burhan.

2. Isaias Afewerki, Eritrea
Eritrea kävi pitkään vapaussotaa itsenäistyäkseen Etiopiasta, mutta jos olisivat tienneet mikä odottaa, olisivat lyöneet hanskat tiskiin ja lähteneet kotiin kesken sodan. Maan itsenäistyttyä 1993 presidentiksi tuli Afewerki ja on istunut virassaan kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Muut diktaattorit ovat sentään vaivautuneet järjestämään teennäisiä vaaleja, mutta Afewerki ei ole viitsinyt. Valtaansa pönkittääkseen hän on kieltänyt yksityiset sanomalehdet, joten valtion tiedotuskanavat ylistävät valtapuoluetta miltei kuin suomalaismedia monikulttuuria. Poliittisia vankeja maassa on arviolta 10000, mikä on aika hyvä lukema maalta jossa on arviolta 10001 poliitikkoa.

Haistanko jossain opposition tuoksun?

Joskus kyvyt menevät hukkaan - mitähän Afewerki saisi aikaan vähän suuremmassa tai edes vauraammassa maassa. Maailman köyhimpiin kuuluvassa Eritreassa ei pääse nauttimaan edes kunnon korruptiosta.

1. Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Päiväntasaajan Guinea
Entisten diktaattorien listaykkönen oli Francisco Macias Nguema, Päiväntasaajan Guinea. Niinpä on täysin luonnollista, että nykydiktaattorien listaykkönen on mies joka hänet kukisti.

Päiväntasaajanguinealaisten jumala ja suvakkien jumala.

Obiangin ansiolista on niin hengästyttävä, että sitä ei voi kirjoittaa suorasanaisesti, on pakko turvautua ranskalaisiin viivoihin:
- Vallassa kohta jo 40 vuotta, 1979 alkaen.
- Syrjäytti vallasta setänsä ja teloitutti tämän marokkolaisilla palkkasotureilla ilmeisesti siksi, että päiväntasaajanguinealaiset eivät olisi osuneet kuitenkaan.
- On pitänyt tapanaan olla ainoa ehdokas vaaleissa.
- Viimeisissä presidentinvaaleissa hän sai 96,7 % äänistä. Vaalien jälkeen äänioikeutetuista katosi jäljettömiin 3,3 %.
- Omalla puolueella on 98 paikkaa parlamentissa, muilla kaksi.
- Parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa (liikaa mahdollisia toisinajattelijoita eli ne kaksi), vaan presidentti päättää kaikesta.
- Oppositiopoliitikoista 90 % elää maanpaossa. Loput 10 % ei enää elä.
- Paikallinen Yle julisti Obiangin jumalaksi.
- Varallisuus varovaisen arvion mukaan 700 miljoonaa dollaria.
- Päiväntasaajan Guinean BKT on muhkeiden öljyvarojen ansiosta henkeä kohti laskien Afrikan korkein. Jos presidentti poistetaan aineistosta, se lienee Afrikan matalin.
- Omistaa Malibussa 30 miljoonan dollarin asunnon.
- Harvinaisen huono musiikkimaku - keräilee Michael Jackson -muistoesineitä joita onkin kertynyt kahden miljoonan dollarin edestä.
- Terveys pettämässä, mutta onneksi poika on varapresidentti ja valmis hyppäämään puikkoihin.
Päivitys 15.4.2022: Obiang sinnittelee yhä hengissä ja edelleen ainakin nimellisesti vallan kahvassa kiinni.

Venäjän strateginen onnistuminen

Ukrainan sodassa on koko ajan naputtanut epämiellyttävä tunne siitä, että kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää. Yleisesti ollaan sillä kannalla, että Venäjän hyökkäyssuunnitelma epäonnistui pahasti. Tämä on sinänsä ollut uskottavaa, vaikkakin vaikeasti nieltävää. Kerrankos sitä nyt ryssitään.
Lisäksi lännessä on spekuloitu, että Putinille ei ole kerrottu oikeaa tietoa kun ei ole uskallettu. Tämä on vielä vaikeammin nieltävää. Putin teki uransa KGB:n tiedustelu-upseerina. Neuvostoliitossa oli tasan kaksi järjestöä, jotka toimivat realiteettien pohjalta. Ne olivat KGB ja GRU (sotilastiedustelu). Se, että Putin ei haluaisi kuunnella realiteetteja, tarkoittaisi että hän on hylännyt kaiken mitä tiedustelu-upseerin perustoimintaan kuuluu. Näin ei yksinkertaisesti tapahdu. Jokainen ammattimies voi alasta riippumatta kertoa, että tietyt asiat ovat ja pysyvät.
Sanoin vain pari viikkoa ennen hyökkäystä, että en usko sotaan. Perusteluinani oli se, että toisin kuin Krimin valtauksessa toimittiin ja kaikissa oppikirjoissa neuvotaan, Venäjä valmistautui aivan liian avoimesti. Lisäksi totesin, että seurauksena olisivat sellaiset lännen pakotteet Venäjälle, että maa palaisi taloudellisesti Neuvostoliiton aikaan. En uskonut Venäjän olevan valmis ottamaan sellaista seurausta Donbassin ja Krimin tai edes koko Ukrainan takia.
Kaikkiaan listassa on siis kolme asiaa jotka soittelivat hälytyskelloja: hyökkäys epäonnistui sotilaallisten tavoitteidensa saavuttamisessa, Putin vaikutti huonosti informoidulta ja Venäjä otti tietoisesti lännen odotetun murskaavan reaktion vastaan.
Vanha chicagolainen sananlasku toteaa, että yksi kerta voi olla sattumaa, kaksi kertaa yhteensattumaa mutta kolme on jo vihollisen järjestelmällistä toimintaa.

Niinpä ei auttanut mikään muu kuin kääntää koko skenaario ylösalaisin. Entäpä jos tämä meneekin edes suurinpiirtein suunnitellusti? Tällöin Ukraina olisi pelkkä taktinen kuvio suuremmassa strategisessa pelissä. Kuin uhrattava shakkinappula gambiitissa.

Helpoin selitettävä näistä kolmesta häiritsevästä tekijästä on tietysti Putinin huono informointi. Tästä ei käsittääkseni ole mitään muuta kuin läntistä spekulaatiota ja ehkä joitakin luultavasti tarkoituksellisia disinformaatiovuotoja.
Seuraavaksi piti selittää Ukrainan sodankäynnin epäonnistuminen. Loppujen lopuksi tämäkin asettuu näppärästi kontekstiin. Jos on todellakin niin, että strateginen kuvio on Ukrainaa suurempi, ei Ukrainalla ole merkitystä. Toki olisi ollut Venäjälle bonusta, mikäli Ukraina olisi kukistunut. Ehkä suunnitelmana oli myös se, että Kiova olisi vallattu, Ukrainan hallitus vaihdettu ja saatu ”rauhansopimuksessa” suljettua Ukraina sisämaavaltioksi. Nyt näyttää käyvän niin että kovinkaan paljon lähtöasemaa parempaan tulokseen ei olla päätymässä, ellei tulossa oleva ratkaisutaistelu (jota povataan Donbassiin mutta sotahistorian tuntijana kehotan pitämään silmät auki ennemminkin Harkovan suuntaan…) tuota odotettua parempia tuloksia. Mutta suuremmassa kuvassa on hyvinkin mahdollista, että Ukrainan sodan lopputulos on Venäjälle jos nyt ei yhdentekevä niin vähämerkityksinen.
Viimeisenä jää jäljelle oleellinen omituisuus: miksi Venäjä lähti operoimaan, vaikka rankkojen taloussaartojen kohteeksi joutuminen oli käytännössä varmaa?
Vastaus tähän voi olla aluksi häkellyttävä: ehkä taloussaartoon joutuminen oli koko strategisen suunnitelman vaihe numero yksi. Mistä tietysti seuraa se lystikäs korollaari, että mikäli länsi ei olisi asettanut Venäjää taloussaartoon, koko suunnitelma olisi mennyt pieleen.

Oletetaanpa siis, että taloussaartoon joutuminen olikin osa Venäjän suunnitelmaa ja katsotaan, mitä siitä seuraa niin tiedämme enemmän.

Venäjä ja Ukraina tuottavat melkoisen osan maailman viljoista. Vientiin menee sellainen määrä, että maiden yhteenlaskettu määrä maailman vehnänviennistä on noin 30 % ja maissinviennistä 15 %. Merkittävimmät kohdemaat ovat mm. Egypti, Indonesia, Bangladesh, Sudan ja Nigeria. Kehittyneisiin maihin vienti on vähäistä. Nyt Ukraina ei tuota käytännössä lainkaan elintarvikkeita ja Venäjän tuotantokin, ainakin vienti, kärsii. Peruselintarvikkeiden hinta tulee siis nousemaan. Vieläpä Irlannin perunakriisin (1845-52) tapaan eli kun peruselintarvikkeiden hinta nousee, niiden kulutus kasvaa entisestään vaikka järki sanoisi että hinnan noustessa sen pitäisi laskea. Kyse onkin siitä, että halvan ruoan kallistuessa rahaa riittää entistä vähemmän kalliimpaan ruokaan, jolloin halpaa ruokaa pitää ostaa entistä enemmän – vaikka se onkin kalliimpaa kuin ennen. Vaikutusta vahvistaa hintojen nousu kehittyneissä maissa, jolloin nekin käyttävät enemmän peruselintarvikkeita. Tällöin kehittymättömillä mailla on entistä vähemmän varaa ruokaan.
Tästä seuraa mahdollinen nälänhätä. Ja mehän kaikki tiedämme, mitä tapahtuu jos Afrikassa tai Lähi-idässä tulee nälänhätä. Eurooppaan on entistä enemmän tulijoita, jopa kymmeniä tai satoja miljoonia.
Tämä saattaa olla aivan hyvin Venäjän tavoite. Venäjä näkee lännen heikkona – ”homo-länsi” on siellä käsite ja naurunräkätys feminismille sekä genderideologialle normi. Ja oikeassahan he tässä ovat. Lisäksi Venäjää ei vaivaa poliittinen korrektius. Venäläiset ovat suunnilleen rasistisinta porukkaa mitä maa päällään kantaa, mitä afrikkalaisiin tai arabeihin tulee. Heidän ei tarvitse keksiä selityksiä orjalaivojen tervasta syyksi siihen, miksi afrikkalaiset ja arabit eivät ole kyenneet luomaan vauraita ja toimivia yhteiskuntia. (Paitsi arabit niissä tapauksissa, joissa sattuvat istumaan öljylähteiden päällä ja ovat vaurastuneet siksi, että länsimaat ovat kehittäneet teknologiaa joka sekä tarvitsee öljyä että osaa sitä porata, jalostaa ja toimittaa – arabit eivät ole keksineet mitään noista.)
Niinpä Venäjä on laskenut, että länsi romahtaa mikäli joutuu suuren kansainvaelluksen kohteeksi. Venäläiset eivät elä pilvilinnoissa rotujen ja kulttuurien samanarvoisuuden kuvitelmissa. Omalta osaltaan he ovat lännen rappiota edistäneetkin, sillä neuvostoajan ohjailu vaikuttaa yhä.
Lainaus: "Andropovin suurin saavutus – joka on peräisin jo siltä ajalta, jolloin hän ei vielä ollut Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri – on se, että Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa on luotu kiihkeä yleinen mielipide, joka vaatii yksipuolista aseistariisuntaa. Mielenosoitukset, istumalakot, teiden sulkeminen niille heittäytymällä ja kaikki propaganda on suunnattu miltei yksinomaan amerikkalaisia aseita vastaan, kun taas Neuvostoliiton sotilaallinen mahti saa kasvaa aiheuttamatta samanlaisia vastalauseita niiden taholta, jotka moittivat Yhdysvaltain puolustusbudjettia. Tämän tarkoituksena ei ole väittää, että ”rauhanliike” on KGB:n kontrolloima. Tarkoituksena on ainoastaan kiinnittää huomiota siihen suureen voittoon, jonka lännen heikkouden tuntevat Andropovin spesialistit ovat saavuttaneet julkista suhdetoimintaa ja mielipidettä manipuloidessaan.” (Andropov – poliittinen elämäkerta, Arnold Belchman – Mikhail S. Bernstam, s. 209.)
Tämä teksti oli kirjoitettu jo vuonna 1983. Aikamoinen saavutus havaita jo tuolloin, mitä oli tapahtumassa. Neuvostoliiton hajottua nämä hyödylliset idiootit joutuivat joksikin aikaa tuuliajolle ja ideologia mutatoitui monikulttuurisuudeksi sekä kulttuurirelativismiksi, joiden siemenet KGB oli kylvänyt.

Putin esikuntineen on laskenut sen varaan, että Venäjä selviää pakotteista. Venäläiset ovat tottuneet selviämään, ei Neuvostoliiton perintö ole sieltä kadonnut. Venäläiset tyytyvät vähään ja ovat vielä niin tiukasti turpeessa kiinni, että osaavat tuottaa eloonjäämiseen vaadittavan määrän ruokaa omin avuin. Länsimaissa urbanisoituminen on edennyt paljon pidemmälle, joten kriisin iskiessä jälki on paljon rumempaa. Kun ruokapulan päälle tulevat kansainvaellukset, länsimainen kulttuuri hoippuu tyrmäyksen partaalla. Ja Venäjä suunnittelee antavansa sen tyrmäysiskun.
Hurjimmillaan tämä tarkoittaa jopa sitä, että monet länsimaalaiset toteavat Venäjän hegemonian olevan se pienempi paha. (Ikävä todeta että tämä saattaa olla totta.) Kun venäläiset sotilassaappaat marssivat Pariisin kaduilla ensi kertaa sitten vuoden 1815 ja puhdistavat Eurooppaa tietyistä etnisistä vähemmistöistä, moni tervehtii tätä helpotuksena. Helvetin esikartano on sentään parempi paikka elää kuin itse helvetti. Ja tämä saattaa myös olla Ukrainan operaation yksi syy. Butsan ja muiden paikkakuntien siviilien joukkomurhat ovat pelkkä suunniteltu harjoitus tulevaa varten. Ei Venäjälle ole hyötyä Euroopasta, jossa on heidän kannaltaan vääränlaista väestöä. Niinpä Ukrainassa harjoitellaan joukkomurhien tekemistä teollisessa mittakaavassa. Tämän puhdistuksen kohteeksi joutuvat aikanaan Euroopassa ei-eurooppalainen väestö sekä eurooppalainen älymystö, jos Venäjän suunnitelmat toteutuvat. Käykää katsomassa Katynissa niin tiedätte mikä Eurooppaa odottaa, jos Venäjän suunnitelmia ei saada pysäytettyä.

Lopuksi huomautan, että tämä kaikki on täysin spekulatiivista. Minua vain häiritsee suuresti se, että peräti kolme isoa asiaa ei kerta kaikkiaan täsmää. Niinpä päätin kääntää ne ylösalaisin ja lähteä siitä, että ne ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän suunniteltuja juttuja. Joka tarkoittaa sitä, että tähän asti nähty on pelkkää taktista kuviota, todellinen strateginen peli olisikin jotain paljon suurempaa. Tämä on se selitys, johon päädytään olettamalla asioiden menneen edes suurin piirtein siten kun Venäjän esikunnissa on suunniteltu.