Olalle vie

Taannoin tulin vihjaisseeksi, että saattaisin jossain vaiheessa sörkkiä asevelvollisuuden muurahaispesää. No, nyt on pari tuntia aikaa ja sottailen tässä jotain bittejä keskusmuistiin ilman sen kummempia lähdeviitteitä tai syvällisempiä laskelmia. Tarkoituksena heittää lähinnä ideoita, joita en muista kuulleeni muualla. Tässä ideanraakileita.

Maanpuolustuksen ja asevelvollisuuden suhteen on muutamia asteittaisia perusvaihtoehtoja ja niiden jokaisen välissä harmaata sekamuotovyöhykettä:
1) Täysin palkka-armeija (esim. USA)
2) Osittainen asevelvollisuus (esim. Norja, 1/3 ikäluokan miehistä)
3) Täydellinen asevelvollisuus siviilipalvelusvaihtoehdolla (esim. Suomi)
4) Täydellinen asevelvollisuus (esim. Pohjois-Korea)
Kokonaan erillinen asia on sitten naisten asevelvollisuus, joka voi noudattaa mitä tahansa näistä vaihtoehdoista.

Useimmat Euroopan maat ovat siirtyneet vaihtoehtoon (1) ja Suomikin on vähitellen liukunut käytännössä vaihtoehtoon (2). Täysi palkka-armeija on myös harkinnassa ainakin joissain piireissä.

Avainkysymys asevelvollisuuden suhteen on se, pitäisikö asevelvollisuus säilyttää edes osittain vai siirtyä kokonaan palkka-armeijaan. Ratkaiseva tekijä tässä päätöksessä on - tai ainakin pitäisi olla - se, millä (kummalla) järjestelmällä maanpuolustus tulee tehokkaimmin hoidettua. Tässä asiassa luotan korkeimman sotilasjohdon asiantuntemukseen, mitä se sitten sanookaan. Huomautan vain, että jos Suomella on 50 000 miehen palkka-armeija, siitä enintään puolet on taistelujoukkoja. Suomen itäraja on yli tuhat kilometriä pitkä ja yksinkertaisella jakolaskulla saadaan heppu noin viidenkymmenen metrin välein ilman puolustuksellista syvyyttä ja lepovuoroja. Sanoisin harvemmanlaiseksi puolustuslinjaksi.

Tuohon voidaan tietysti vetää NATO-kortti. Mutta antaa olla. Tämän kirjoituksen loppuosa käsittelee sitä tilannetta, että
a) NATOoon ei mennä ja
b) vaikka mentäisiinkin, niin todetaan että palkka-armeija ei riitä/ole kustannustehokkaampi tapa kuin asevelvollisuuden säilyttäminen.

Tällöin harkinnassa on tietysti se, mihin ollaan jo kovaa vauhtia menossa: reservin supistaminen asevelvollisuutta kaventamalla. Perusteluna käytetään sodankäynnin teknistymistä eli ei ole varaa hankkia riittävän hyvää aseistusta puolen miljoonan reserville. Ja paskan marjat. Taistelijan vaatetus maksaa perusversiona vähän ja hätätilassa maastopuku löytyy melkein joka jannun kotoa. Rynnäkkökiväärin valmistuskulut ovat siedettävät ja se säilyy varastorasvassa ikuisuuden. Vehkeet eivät ole hightechiä, mutta kummasti niillä on Afganistanissa ja Irakissa tehty kiusaa maailman vahvimmalle armeijalle. Historian perusteella on myös helppo todeta, että edes jollain lailla koulutettu suomalainen reserviläinen on sotilaana taatusti ylivertainen lukutaidottomaan arabirättipäähän nähden, joten samoilla varusteilla tulee maahantunkeutujalle takuulla pää kipeämmäksi. Olettaen että tahtoa löytyy ja vehkeitä edes välttävästi.

Oikeampi perustelu asevelvollisuuden kaventamiselle on sitten se, että asevelvollisuus on ihan oikeasti pakkotyötä. Varmasti moni olisi yhteiskunnalle tuottoisampi jäsen, mikäli voisi jättää sen turhan vuoden pois.

Asevelvollisuuden kaventamisesta tulee kuitenkin oikeudenmukaisuuskysymys. Miksi naapurin Toni sai vapautuksen, kun minä joudun lähtemään? Siksi ainoa oikea tapa olisi jo autonomian aikana käytetty arpa. Tämä taas vesittää lähes täysin hyötynäkökulman.

Lyhyesti sanottuna osittaisesta asevelvollisuudesta on niin paljon riesaa, että se voidaan unohtaa – ellei sitä sitten perusteta täysin vapaaehtoisuuteen.

Vapaaehtoismalli olisi tietysti kannatettava, mutta silloin vapaaehtoisia pitäisi saada riittävästi. Jos tulee enemmän, vähemmän toivottavat voidaan toki raakata pois. Toki mallissa on se ongelma, että vapaaehtoiset saattavat haluta vain ”hohdokkaisiin” palvelustehtäviin – vähemmän motivoivat eivät kiinnosta. Tämä ongelma voidaan yrittää kiertää sillä, että ensin pitää olla vapaaehtoinen ja vasta sitten selviää tehtävä. Tällöin ollaan kuitenkin takaisin lähtöruudussa eli pakkotyössä, mikä laskee sekä motivaatiota että vapaaehtoisten määrää.

Yksi helppo konsti saada riittävästi vapaaehtoisia olisi verovähennys. Mikäli kuuluu reserviin, maksaa sekä valtion tuloveroja että kunnallisveroja vaikka yhden prosenttiyksikön verran vähemmän. Tämä varmasti motivoisi ja olisi myös säädettävissä: liikaa vapaaehtoisia -> lasketaan verovähennystä pienemmäksi ja päinvastoin.

On olemassa myös hybridimalli. Siinä kaikki olisivat nykyiseen (tai oikeastaan entiseen) tapaan asevelvollisia ja saisivat noin kahden kuukauden peruskoulutuksen. Sen jälkeen asevelvollisuus perustuisi vapaaehtoisuuteen. Kuinka pitkään palvelusaikaan vapaaehtoiset sitten sitoutuisivat, olisi tarpeen mukaan määriteltävissä – todennäköisesti sama malli kuin nykyään. Jatkajat saisivat em. verovähennykset, pelkän peruskoulutuksen käyneet eivät. Kahdessa kuukaudessa ei kummoisia opittaisi, mutta jokainen osaisi käyttää asetta ja hallitsisi taistelijan perustaidot. Tilanteen kiristyessä olisi sitten suhteellisen nopea rakentaa tarvittava lisäkoulutus pohjakoulutuksen päälle, siviiliammatin taidotkin olisivat jo tukemassa tätä. Tässä systeemissä olisi sekin etu, että vapaaehtoisille jatkajille olisi tarjolla enemmän motivoivia johtajatehtäviä alokkaiden kouluttajina.

Naisten aseelliseen palvelukseen en oikein osaa ottaa kantaa. Omaa kokemusta asiasta ei ole. Olen kuullut niin kahdenlaista juttua, että parempi olla sanomatta mitään naisista armeijassa. Joka tapauksessa naisten vapautus asevelvollisuudesta on selvä epäoikeudenmukaisuus, mikäli se on miehille pakollista. Vähäisempi ongelma olisi entisessä mallissa, jossa naisilla ei ollut edes mahdollisuutta; silloin heillä oli tavallaan pakko pysyä siviilissä.

Vähintäänkin naisille pitäisi saada yhteiskuntapalvelus. Olen leikitellyt seuraavalla ajatuksella. Naisen tullessa ensi kertaa raskaaksi hänet määrättäisiin sopivaksi ajaksi (esim. 2 kk) päiväkotiin yhteiskuntapalvelukseen varusmiesten päivärahalla. Ruoka ja tarvittaessa majoitus kuuluisi pakettiin, kuten varusmiehilläkin. Tulisi opittua lastenhoito kunnolla. Tietysti tästä olisivat vapautettuja armeijan käyneet naiset. Jos nainen rikos- tms. taustan takia olisi epäsopiva päiväkotityöhön, hänelle voitaisiin osoittaa jokin muu palveluspaikka. Jos taas nainen ei johonkin sopivaksi katsottuun ikään (esim. 35 v) olisi raskaaksi tullut, hänen tulisi työskennellä omassa työpaikassaan valtion piikkiin (ja jos työpaikkaa ei ole, niin valtion osoittamassa paikassa) lyhintä varusmiespalvelusta vastaava aika. Mikäli jossain vaiheessa tämän jälkeen tulisi raskaaksi, olisi vapautettu muusta palveluksesta.

Mutta sitten pääasia. Jos minulle myönnettäisiin diktaattorin valtuudet asepalveluksen järjestämiseksi, miten tekisin? Oletusarvona on, että kenraalit kertoisivat että asevelvollisuus on ainakin osittain säilytettävä.

Tällöin ensimmäinen perusperiaate olisi yhdenvertaisuus. Kaikkien olisi suoritettava jonkinmoinen yhteiskuntapalvelus, oli se sitten asevelvollisuus tai jotain muuta.

Naisten suhteen suosittaisin edellä mainittua työvelvollisuutta, jonka vaihtoehtona olisi sitten miesten asevelvollisuutta vastaavan järjestelmän suorittaminen.

Miehille olisi käytössä asevelvollisuus. Mikäli mentäisiin tuossa edellä pohdiskelemaani noin kahden kuukauden pakollisen järjestelmän malliin, niin sitten sen mukaisesti. Aseellisen palvelun yksityiskohdat saisivat sotilaat päättää puolustuskyvyn tarpeen mukaan. Samoin siinä tapauksessa, että kyseessä olisi nykyjärjestelmän tapainen palvelusaika. Tällöin tulisi erikoisvaihtoehtoihin muutoksia. Erikoisvaihtoehdoilla tarkoitan kaikkia muita kuin asevelvollisuuden suorittamista aseellisena palveluna. Seuraavassa esitetyt säännöt koskisivat järjestelmää, jossa olisi voimassa nykyisen kaltainen yleinen asevelvollisuus. Vastaavat säännöt olisivat voimassa silloinkin, kun pakollinen palvelusaika olisi huomattavan lyhyt, esimerkissä se kaksi kuukautta. Tällöin nämä säännöt olisivat kuitenkin lievemmät. Tämä vaihtoehtoinen versio on tekstissä esitetty kursiivilla.

1. Mikäli asevelvollinen ei olisi suostuvainen aseelliseen palvelukseen, hänen olisi mahdollista palvella aseeton palvelus. Sen kestoaika olisi varusmiespalveluksen pisin kestoaika. Eroavaisuus nykyjärjestelmään olisi se, että tämän voisi tehdä myös siviilitehtäviin komennettuna. Samoin se, että aseettomaan palvelukseen pääsisi vasta sitten, kun olisi a) suorittanut jonkin ammattitutkinnon tai b) olisi vähintään 25-vuotias. Tällöin kyseisen henkilön ammattitaitoa voisi hyödyntää paremmin. Lisäbonuksena ns. ”helpomman tien hakijoiden” motivaatio aseelliseen palveluun olisi suurempi. Aseettomaan palvelukseen hakeva olisi siis sotilas, joka ei osallistuisi taistelukoulutukseen. Hän voisi palvella armeijassa lääkintämiehenä, keittiötehtävissä tai siviilikoulutuksen niin salliessa vaikka tietokoneasiantuntijana. Tai hänet voitaisiin komentaa siviilitehtäviin esim. valtionhallintoon. Siviilitehtävissä kotona asuminen olisi sallittua.
Lyhennetyssä asevelvollisuudessa aseettoman palveluksen kestoaika olisi kaksinkertainen pakolliseen asevelvollisuuteen nähden, esimerkissä siis neljä kuukautta. Muuten samoin kuin edellä.

2. Mikäli kieltäytyisi täysin armeijapalvelusta, siviilipalveluksen suorittaminen voisi alkaa vasta 28-vuotiaana. Tällöin kyseinen henkilö toimisi aseetonta palvelua vastaavissa siviilihallinnon tehtävissä ilman vähäisintäkään sotilaskoulutusta. Siviilipalveluksen kestoaika olisi sama kuin varusmiespalveluksen pisin kestoaika.
Lyhennetyssä asevelvollisuudessa siviilipalveluksen kestoaika olisi kaksinkertainen pakolliseen asevelvollisuuteen nähden, esimerkissä siis neljä kuukautta. Muuten samoin kuin edellä.

3. Edellä mainitut vaihtoehdot koskevat niitä, jotka olisivat periaatteessa soveltuvia aseelliseen palvelukseen. Aseelliseen palvelukseen soveltumattomien (”ruununraakkien”) tulisi suorittaa vastaava siviilipalvelus, mutta he voisivat tehdä sen jo ennen säädettyä ikärajaa. Kokonaan yhteiskuntapalveluksesta vapautettuja olisivat vain täysin työkyvyttömät. Minkään uskonnollisen vakaumuksen nojalla vapautusta ei voisi saada.

4. Palveluksen tulisi alkaa ennen 30 ikävuotta sen laadusta riippumatta. Poikkeuksena tuo naisten 35 vuoden ikäraja.

5. Totaalikieltäytyjiä ei tuomittaisi vankilaan, se on nykysysteemin järjettömin kohta. He voisivat jatkaa elämäänsä täysin normaalisti ilman juridisia sanktioita. He kylläkin olisivat vapaamatkustajina suljetut yhteiskunnan rahallisten tukien (työttömyyskorvaus, opinto- ja muut sosiaalituet ym.) ulkopuolelle. Lisäksi veroprosenttiin mätkäistäisiin aseellisen reservin helpotusprosenttiin verrattuna viisinkertainen korotus sekä valtion tuloveroon että kunnallisveroon. Nämä säädökset olisivat voimassa siihen ikään asti, kun asevelvollisuus lakkaa. Totaalikieltäytyjä voisi muuttaa statustaan tähän ikään asti milloin tahansa astumalla siviilipalvelukseen, tai iän niin salliessa myös armeijan palvelukseen joko aseellisena tai aseettomana.
Lyhennetyssä asevelvollisuudessa totaalikieltäytyjä saisi vain puolet yhteiskunnan rahallisista tuista ja veronkorotukset olisivat reserviläisen verohelpotuksen suuruiset.

6. Verohelpotus otettaisiin käyttöön niille, jotka kuuluvat aseelliseen reserviin. Sen määrä olisi esim. yksi prosenttiyksikkö pois veroprosentista sekä valtion tuloverosta että kunnallisverosta. Reservin kertausharjoituksista voisi kieltäytyä ja ilmoittaa siirtyvänsä reservissä siviilipalvelukseen, mutta tällöin lakkaisi myös verohelpotus välittömästi. Myös palvelusluokan heikkenemisen takia reservistä putoaminen poistaisi verohelpotuksen, tämä ehkä muutaman vuoden siirtymäajalla. Verohelpotus olisi voimassa siis vain todelliseen reserviin kuuluville.

Kivitä ja pyöri

Huomenna starttaavat Kalevan Kisat. Sitä varten urheilijan henkinen viritystila on saatava tappiinsa. Henkiseksi tueksi voi toki laittaa kinesioteippiä otsaan, mutta muitakin mahdollisuuksia mielialan nostamiseksi on. Näissä merkeissä kuuntelemme juoksemiseen sopivaa musiikkia, TOP 10:

10. Iron Maiden : Run To The Hills
Lähtökiihdytys pururadalla. Tönimistä lähtösuoran kaventuessa ennen metsää. Pakko saada hyvät asemat, muuten on liikaa ohitettavia loppumatkasta. Seurauksena maitohapon ensi isku jo aivan liian aikaisin. Pieni löysäys ja palautus, sitten raaka ylämäki jossa veri punnitaan. Alamäki, rullausta, pienempiä töyssyjä siellä täällä. Se sama tappomäki joka kierroksella. (Iron Maiden on ainoa bändi, joka on saanut kaksi kappaletta tälle listalle. Käy mielessä, onkohan Bruce Dickinson paitsi liikennelentäjä, myös kestävyysjuoksija.)

9. Whitney Houston : Run To You
Peruskestävyysharjoitus. Juokset tasaista, aerobista juoksua kilometri kilometrin jälkeen, toistakymmentä jo takana. Askel rullaa kevyesti, olet ”runner's high” -tilassa. Lenkin jälkeen kylmähoito jaloille, suihku. Päivä toisensa jälkeen. Tätä on PK-kausi, tämä on juoksua joka ei näy urheilusivuilla, tämä on sitä perustyötä mitä valtaosa harjoittelusta on, tätä on olla kestävyysjuoksija.

8. Bon Jovi : Runaway
Neljäs tuhannen metrin veto. Ensimmäinen oli helppo, maratonvauhtia. Toinen oli kymmenen sekuntia kovempi, kolmas kymmenen sekuntia edellistä kovempi. Jokaisen vedon välissä pari minuuttia palauttavaa kävelyä ja taas menoksi. Tämä pitää mennä taas kymmenen sekuntia kovempaa. Vielä parisataa metriä jäljellä, tiedät että sitten pääset taas palauttamaan. Mutta tiedät myös, että viimeinen veto odottaa ja sen on mentävä vielä kymmenen sekuntia kovempaa, kovempaa kuin kolmentonnin kilpailuvauhtisi on.

7. Nightwish : Over The Hills And Far Away
Vapaata vauhtileikittelyä; nykäiset kolme viidenkymmenen metrin spurttia peräkkäin, välillä hölkyttelet lähes kävellen. Sitten kilometri reipasta vauhtikestävyyttä, muutama sata metriä palauttelua. Maastossa ylämäki, loikkien ylös ja mutkaista tietä näkymättömiin. (Nightwish on erään tietyn juoksijan suosikkibändi – siis ajalta Tarja Turunen, Anette Olzonin laulamiin biiseihin ei kuulemma kosketa edes pitkällä tikulla.)

6. Bruce Springsteen : Born To Run
Kilpailuun valmistavan kauden harjoitus kentällä. Viisituhatta metriä. Ins and outs eli 50 metriä kovaa, 50 metriä lasketellen. Vedon on oltava selvää ylinopeutta, askeleeseen etsitään kilpailussa vaadittavaa terävyytä. Laskettelussa haetaan askeleeseen taloudellisuutta – vauhti on säilytettävä mahdollisimman kovana mahdollisimman matalalla energiatasolla. Harjoituksen lopputuloksen on oltava alle minuuttia hitaampi kuin tasavauhtisen, ideaalisesti juostun vitosen. Tiedät, että matkalla teet tasan 98 kertaa rytminvaihdoksen. Aikaa rentoutumiseen ei ole, on vain painettava.

5. Tina Turner : The Best
Viimeinen kaarre, katse nauliutuneena edellä menevän selkään. Loppusuora aukeaa, jatkat kaarteen säteellä vielä ratkaisevat metrit, tihennät askelta ja nouset rinnalle, puristat armotta ja säälimättä ohi. Jalat ulvovat maitohapoista, mutta kiihdytät entisestään ja rutistat kohti maaliviivaa.

4. Bryan Adams : Run To You
Olet juossut maantietä jo toistakymmentä kilometriä. Vauhti on hieman maratonvauhtia hitaampaa. Tulet tutulle maamerkille, kohtaan jossa tiedät, että On Aika. Ylävartalo liikahtaa aavistuksen etukumaraan, askel puree hieman kovempaa tiehen ja vauhti kiihtyy. Reilun kilometrin raju veto. Toinen tällä lenkillä. Vedon jälkeen paluu entiseen nopeuteen. Muutaman kilometrin jälkeen on vielä yksi samanlainen edessä.

3. Bonnie Tyler : Holding Out For A Hero
1500 metriä. Kiihkeää toimintaa alusta loppuun, asemien hakemista, tönimistä. Kolmas kierros on jaksettava ylläpitää vauhtia, viimeisellä 300 metrillä on vielä löydettävä loppukiri.

2. Robert Tepper : No Easy Way Out
Ei tällaista listaa voi tehdä ilman Rocky-elokuvien musiikkia. Tällä kertaa jätetään kuitenkin pois se jokaisissa kisoissa soiva Eye Of The Tiger samoin kuin sinänsä upea instrumentaalinen Training Montage. Tämä kappale on kuin kympin juoksun kahdeksas kilometri. Olet mennyt ennätysvauhtia jo pitkään, mutta matkaa on vielä jäljellä. Viimeiset pari kilometriä menevät kyllä, kun tiedät ettei enää ole paljon. Kahdeksas kilometri on vaikein, etenkin jos olet yksin, muut kilpakumppanit ovat joko jääneet tai edellä, tavoitteenasi on vain ennätys tai tulosraja. There is no easy way out, there is no shortcut home, there is no easy way out, giving in can't be wrong... NO! Jatkat, koska olet Kestävyysjuoksija.

1. Iron Maiden : The Loneliness Of The Long Distance Runner
Syksyn ensimmäinen päivä, tihkusade. Autio urheilukenttä, vain juoksija ja hänen valmentajansa. Viisikymmentä kierrosta, kaksikymmentä kilometriä. Jokaisen kierroksen alkaessa valmentaja hihkaisee määräyksen. Maraton, puolikas, kymppi, vitonen, kolmonen – mikä tahansa niistä. Kierros on juostava sen matkan kilpailuvauhtia. Tai sitten komento on PK – kevyesti palautellen peruskestävyysnopeudella, 4.00 – 4.30 kilometrivauhtia (Asiaan vihkiytymättömille, hieman alle kolmentuhannen metrin coopervauhtia). Juoksija ei koskaan tiedä, mikä on seuraava komento. Noin puolet matkasta PK:ta, noin puolet erivauhtisia vetoja. Muutama kierros PK:ta, sitten pari kierrosta maratonia, pari kymppiä, taas pari PK:ta, kierros kolmosta, kierros PK:ta, kierros vitosta, kaksi kierrosta puolikasta, kolme PK:ta, sitten täysin yllättäen kierros tonnivitosta. Viisikymmentä kierrosta, kaksikymmentä kilometriä. Loppuvaiheessa kaksi kierrosta vitosta, kaksi PK:ta, kaksi vitosta, kaksi PK:ta, kolmannen kerran kaksi vitosta ja juoksija tietää, että väsyneet lihakset saavat kohta levätä. Mutta valmentaja huutaa: ”Viitonen!” Kolmas kierros. On jaksettava, kestettävä kaavan murtumisen yllätys. Ja vielä neljäs kierros vitosta, vasta sitten armahtava palautus. Pelonsekainen odotus, mitä vaaditaan kun viideskymmenes kierros alkaa? Mutta se onkin palautusta, PK:ta, sitten kaikki on ohi.

Jokeri: Polyteknikkojen kuoro : Jääkärimarssi
Suomalaisen kestävyysjuoksun tila on kuin maan tila sortokautena. Silti me katsomme tulevaisuuteen luottaen. Kun painuvat päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä.

Välihuomautus 36: KK-ennakko 2012

Kalevan Kisat järjestetään tänä vuonna Chicagossa ... eikun siis Lahdessa.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Samassa osiossa ovat kursiivilla merkittynä ne juoksijat, jotka eivät arvioni mukaan ilmoittautumisestaan huolimatta kisaa juokse mutta juostessaan olisivat todennäköisesti kahdeksan sakissa. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomen kansalaiset. Sisäpiiritietoja en ole käyttänyt, kaikki tieto jolla juoksijat on listattu, on julkista tietoa. Muutama lista olisi hieman toisennäköinen sisäpiiritiedoilla.

M 800 m (27), alkuerät pe 19.25, finaali la 19.50
Aneeminen meininki. Sandellsin paras terä on mennyt, Granlund on viimeksi juossut radalla ilman kapulaa EM-Helsingissä, Jonas Hamm on jo alamäessä. Johtopäätös: Mikko Lahtio palaa mestariksi. Toisaalta, pitäkää silmällä nuorta Joonas Rinnettä...
1. Mikko Lahtio (2, 1)
2. Niclas Sandells (1, 2)
3. Tommy Granlund (3, 3)
4. Joonas Rinne (7, 10)
5. Jonas Hamm (5, 4)
6. Rami Oravakangas (8, 5)
7. Panu Jantunen (6, 10)
8. Tuomo Salonen (4, 6)
Muita: Mikael Bergdahl (11, 7), Miro Laurila (24, 8)

M 1500 m (18), su 16.55
Sandells ottaa laskukunnosta huolimatta omansa ja Bergdahl samoin. Pronssista käydään sitten kamppailua. Miro Laurilan tulokset ovat parina viime vuonna olleet kuin satunnaislukugeneraattorista tulleita. Entä mitä tekee Ossi Kekki, jos ilmestyy radalle?
1. Niclas Sandells (1, 1)
2. Mikael Bergdahl (2, 2)
3. Miro Laurila (4, 5)
4. Jonas Hamm (3, 3)
5. Joonas Lehtinen (8, 9)
6. Ilari Piipponen (5, 8)
7. Aki Nummela (7, 6)
8. Panu Jantunen (6, 7)
Muita: Riku Marttinen (18, 4), Joonas Harjamäki (10, 7), Ossi Kekki (9,11)

M 5000 m (25), to 20.15
No just joo. Eikö tätä saisi jättää väliin veikkailuista? Edellisvuoden mestari Matti Räsänen konttaa ties missä, Jussi Utriainen veti itsensä Lontoossa piippuun, kotimainen tilastokärki on Jukka Keskisalolla, Mäyrä Harjamäki ei ole ilmoittautunut, Manniselta, Bergdahlilta ja Järvenpäältä puuttuu tilastotulos, Tuomas Jokinen hiippailee kuten ennenkin, Jaakko Nieminen on juossut pitkän matkan maaliin viimeksi huhtikuussa jenkeissä ja kauden tilastojen valossa paras mukana oleva on Happo Hamberg. Ota tästä nyt sitten selvää.
1. Jussi Utriainen (-, 2)
2. Tuomas Jokinen (2, 6)
3. Jarkko Hamberg (1, 4)
4. Henri Manninen (-, 5)
5. Mikael Bergdahl (-, 7)
6. Jarkko Järvenpää (-, 8)
7. Jaakko Nieminen (3, 9)
8. Oskari Pennanen (5, 15)
Muita: Martti Siikaluoma (4, 16), Kalle Keskipoikela (6, 17), Miika Takala (7, 11), Jukka Kero (8, 12), Francis Kirwa (-, 3), Matti Räsänen (10, 1)

M 10 000 m (24), su 15.50
Pakka melkein yhtä pahasti auki kuin vitosella, mutta vähemmän epäselviä tapauksia. Arpa asettaa juoksijat seuraavaan järjestykseen:
1. Jussi Utriainen (4, 2)
2. Tuomas Jokinen (2, 5)
3. Jarkko Järvenpää (1, 4)
4. Henri Manninen (3, 6)
5. Joonas Harjamäki (-, 15)
6. Aki Nummela (6, 11)
7. Miika Takala (5, 7)
8. Jaakko Nieminen (7, 9)
Muita: Petteri Kuorikoski (8, 15), Francis Kirwa (-, 3), Mikko Virta (-, 8), Matti Räsänen (-, 1)

M 3000 m esteet (10), pe 19.45
Estejuoksijat kunnioittavat Jukka Keskisalon uran muistoa noin minuutin hiljaisuudella. Hiljaisuus alkaa siinä vaiheessa kun juoksua on kulunut SE-aika 8.10,67 ja päättyy voittajan tullessa maaliin. Jos ja kun Harjamäki juoksee, ei voittajan nimestä ole epäselvyyttä.
1. Joonas Harjamäki (1, 1)
2. Rami Tuokko (2, 4)
3. Aki Nummela (4, 5)
4. Mikko Virta (3, 3)
5. Hannu Granberg (5, 6)
6. Teppo Syrjälä (7, 2)
7. Eetu Lindfors (6, 7)
8. Johannes Brunila (8, 9)
Muita: Joakim Träskelin (9, 8)

N 800 m (23), alkuerät pe 18.20, finaali la 19.40
Allergiaongelmista kärsinyt Karin Storbacka on vasta kisatilaston kuudes! Tarkoittaa sitä, että voi tehdä ihan mitä tahansa, jos ilmaantuu paikalle. Samoin edellisvuonna hopealla yllättänyt Johanna Matintalo. Suvi Selvenius ottanee silti omansa.
1. Suvi Selvenius (1, 1)
2. Sara Kuivisto (2, 9)
3. Johanna Matintalo (4, 5)
4. Heidi Marttinen (3, 10)
5. Aino Paunonen (5, 12)
6. Katja Erävistö (8, 7)
7. Heidi Pappila (10, 6)
8. Venla Paunonen (9, 16)
Muita: Minna Nummela (15, 4), Karin Storbacka (6, 2), Sandra Eriksson (7, 8), Heidi Eriksson (-, 3)

N 1500 m (18), su 16.40
Joensuussa leidit pistettiin jo järjestykseen enkä usko sen siitä muuttuvan.
1. Johanna Lehtinen (1, 1)
2. Kaisa Tyni (2, 6)
3. Suvi Selvenius (3, 4)
4. Sara Kuivisto (4, 5)
5. Heidi Marttinen (5, 7)
6. Oona Kettunen (7, 9)
7. Minna Nummela (8, 3)
8. Katja Erävistö (9, 10)
Muita: Kristiina Mäki (6, 8), Karin Storbacka (-, 2)

N 5000 m (26), su 14.15
Jos kaksi ensimmäistä nähdään terveinä lähtöviivalla, tulee titaanien taistelu. Mausteensa siihen heittää Elina Lindgren, joka ei vielä ole tällä kaudella revitellyt vitosta täysillä. Ehkä myös Johanna Peiponen, mikäli loikka kestää.
1. Johanna Lehtinen (1, 1)
2. Sandra Eriksson (-, 4)
3. Elina Lindgren (5, 2)
4. Johanna Peiponen (2, 3)
5. Minna Nummela (4, 7)
6. Laura Markovaara (3, 5)
7. Kristiina Mäki (6, 10)
8. Janica Mäkelä (8, 6)
Muita: Minna Haka-Risku (7, 13), Katarina Skräddar (9, 14), Suvi Miettinen (18, 8)

N 10 000 m (21), to 18.20
Kaksi ensimmäistä olisivat aivan hyvin voineet olla toisinpäin. Tällä matkalla on odotettavissa poisjääntejä, koska kovaa vedetty kymppi voi jumittaa monen päämatkana olevan vitosen. Oletus on, että Janica Mäkelä ja Johanna Lehtinen eivät juokse, kahdeksan listalle päässeistäkin ehkä pari jää pois.
1. Laura Markovaara (1, 1)
2. Elina Lindgren (2, 2)
3. Katarina Skräddar (3, 5)
4. Johanna Kykyri (4, 7)
5. Mira Tuominen (5, 3)
6. Johanna Peiponen (-, 14)
7. Johanna Bäcklund (6, 12)
8. Nina Chydenius (9, 8)
Muita: Marjo Niittynen (7, 16), Sanna Kullberg (8, 9), Suvi Miettinen (-, 4), Janica Mäkelä (-, 6), Johanna Lehtinen (-, 9)

N 3000 m esteet (15), pe 17.40
Menisiköhän Sandra Erikssonin voittokerroin vedonlyönnissä alle ykkösen? Janica Mäkelä on ainoa, joka kykenisi haastamaan edes parhaassa kunnossaan ja hänen estematkansa on jalkavamman takia vähintäänkin epävarma. Kahden ensimmäisen jälkeen tasaisempaa, mutta silti suhteellisen selkeää.
1. Sandra Eriksson (1, 1)
2. Oona Kettunen (2, 3)
3. Minttu Hukka (4, 5)
4. Mira Tuominen (6, 4)
5. Sofie Lövdahl (5, 7)
6. Sanni Klemelä (7, 10)
7. Satu Kähkönen (9, 11)
8. Jaana Honkanen (8, 6)
Muita: Camilla Richardsson (11, 8), Janica Mäkelä (3, 2)

Aina mennään kun meitä tarvitaan

Hommaforumilla käytiin vilkasta keskustelua aiheesta onko miehen käytävä armeija vaiko ei? Asevelvollisuudesta sinänsä voidaan käydä debattia vaikka maailman tappiin etenemättä yhtään mihinkään, koska eri näkemystä edustavien osapuolten puolustuslinjat on kaivettu syvemmälle kuin Verdunin juoksuhaudat. Se on ihan toisen kirjoituksen aihe ja voi olla, että sörkin sitä muurahaispesää joskus toiste.

Se, mikä keskusteluista jysähti olivat ei-vastaajien perustelut. Tässä muutamia esimerkkejä. Olen ottanut joissakin tapauksissa hieman vapautta muotoilla sanamuotoja yksittäiseen sitaattiin sopivammaksi:
En voi ymmärtää mitä ainutlaatuista minulta on jäänyt kokematta, kun en ole inttiä käynyt.
Pitääkö rankaista ihmisiä, jotka eivät vain pysty sopeutumaan armeijaan?
Jos haluaa päästä helpolla, niin 6 kk ja sitten ilmoittaa ettei halua kuulua reserviin.
Se voisi olla hyödyllinen jos siellä oppisi jotain.
Silloin nuorempana luuli, että se olisi jotain hienoa ja sankarillista.
Jos jostain syystä kokee hyötyvänsä, niin sitten menee.

Voi helvetti.

Armeijaa ei siis kannata käydä, koska MINÄMINÄMINÄ. MINÄ en hyödy siitä mitenkään. MINULLA ei olisi siellä kivaa. MINUN elämässäni on järkevämpääkin tekemistä.

Joillakin kyllä-vastanneillakin pilkistää tuo MINÄ vahvimpana argumenttina:
Sotilasarvo kertoo että jotakin on läpäissyt ja sopeutumiskykyä löytyy.
AMK:ssa sai AUK:n käynnistä kolme opintopistettä.
Tärkeintä että oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Joissakin työtehtävissä arvostetaan armeijan johtajakoulutusta.

Tuumaillaanpa hetki. Mikä se nyt olikaan SA-INT:n tarkoitus? Rasti ruutuun:
a) tarjota nuorisolle kiva larppausmahdollisuus sotaleikkeihin
b) hyödyttää elämänuraa kouluttamalla siviilityössä tarvittaviin taitoihin
c) hankkia myöhemmässä elämässä tarvittavia suhteita
d) saada ulkovallat uskomaan, että tänne ei kannata höökiä tai tulee pää kipeäksi

Kyse on asevelvollisuudesta. Armeija käydään siksi, että yhteiskunta olisi parempi ja turvallisempi paikka. Armeijaan ei mennä siksi, että se olisi juuri kyseiselle yksilölle kannattavaa. Jos joku väittää, että hän nautti intissä joka hetkestä, niin on syytä tarkistuttaa sahanpurut. Itse asiassa ne on syytä tutkia siinäkin tapauksessa, jos väittää että suurin osa ajasta oli kivaa ja mitään tosi epämiellyttävää ei tullut missään vaiheessa vastaan.

Keskusteluista paistaa läpi nyky-yhteiskunnan vastenmielisin piirre: itsekeskeisyys. Moni ei ole valmis tekemään yhtään mitään, ellei hyödy siitä itse. Jos ei koe hyötyvänsä asevelvollisuudesta, niin sitten ei halua sitä suorittaakaan.

Valitettavasti yhteiskunta, jossa riittävän suuri osuus kansalaisista ajattelee noin, luhistuu paineen alla.

Suomi on puolustamisen arvoinen maa. Enkä tarkoita tällä pelkästään asevelvollisuutta, vaan myös muita velvollisuuksia. Käynkö minä vetämässä juniorien harjoituksia ilmaisiksi siksi että erityisesti nautin siitä? En. Siksi, että omilla lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa? Osittain. Siksi, että kylän nuorille olisi tarjolla muutakin kuin raitilla notkuminen, siksi että heillä olisi vähän parempi mahdollisuus kasvaa tervehenkisiksi, kunniallisiksi kansalaisiksi? Kyllä, ehdottomasti.

Jokainen Suomen kansalainen on ase- tai työvelvollinen silloin kun poikkeustilanteessa niin määrätään. Silti meidän tulee rakentaa yhteiskuntaamme paremmaksi pienillä teoilla ilman velvollisuuttakin. Pieniä, pyyteettömiä asioita. Laitetaan roskat roskikseen. Jonotetaan järjestyksessä. Vaaditaan remonttimieheltä kuitti. Kuten JFK virkaanastujaispuheessaan sanoi: Älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi.

Ihmisen eloon nyt vain sattuu kuulumaan sellaisia velvollisuuksia, jotka eivät välttämättä ole kivoja. Asia kun on niin, että yhteiskunta ei pysy pystyssä ellei joku niitä tee. Tämä tuppaa unohtumaan kaikessa yksilökeskeisyyden paineessa. Tiedotusvälineet tunkevat egoistisia arvojaan, mutta onneksi niiden keskellä suurin osa nuorisosta on pysynyt kunnollisena. Jalat maassa olevat tajuavat kyllä, että jonkun on maksettava ne verot, joilla pilvilinnojen rakentajat elävät.

Tällaisissa nuorissa on Suomen toivo. He ymmärtävät, että jonkun on tehtävät työt. Ei se aina hauskaa ole, mutta on opittava ymmärtämään että ilmaisia lounaita ei ole. Kuten tässä äskettäin totesin: Marjapuskat tyhjiksi, hop hop. Tässä huushollissa jokainen tekee osansa, tämä tontti on demarivapaa vyöhyke.

Mokomakin hikimaja

Olen joutunut useaan kertaan hakemaan tietoa, jota ei ole saatavilla millään enemmän tai vähemmän sujuvasti lukemistani kielistä. Joskus tietoa löytyy sitten semmoisella kielellä, jota ei osaa. Mikäli kyseessä on vaikka tanska, hollanti tai portugali, niiden kanssa tulee kyllä toimeen lähisukuisten kielten ansiosta. Esimerkiksi hindin tai navajon kanssa joutuu sitten turvautumaan Google-kääntäjään, usein jo sivistyneelle ihmiselle harakanvarpailta näyttävän kirjoitusjärjestelmän takia.

Eniten olen joutunut tekemisiin japanin kielen kanssa. Kun tietokone tekee sanakäännöksen, pääsee asiasta jyvälle ja saa joskus tietoonsa jopa haluamansa yksityiskohdat. Toisaalta jälki on joskus absurdia. Esimerkiksi japanilaisesta moukarinheiton maailmanmestari Koji Murofushista kertova japaninkielinen Wikipedia-artikkeli sisältää tietoa rutkasti enemmän kuin millään muulla kielellä, mutta välillä käännös muuttuu ... niin no, lukekaa itse:
100m yksikköä 10 sekuntia, seisoo pituushyppy on yli 360cm ja jumalainen voima ja nopeus lentää. Kuljetuskoneistoa 327cm, 30m pituushyppy pysyvän lukion toisen vuoden opiskelija, kun mittaus fyysistä kuntoa vuonna 79 sekunnissa jo on kirjattu 3, 10m10 kolmiloikka Standing, seisoo viiden vaiheen rekyyliä 17m06.

Suomalaisena tietysti alkoi kiinnostaa, että mitä hittoa japaninkielinen Wikipedia kertoo kuuluisista suomalaisista ja Suomelle tärkeistä asioista. Ei muuta kuin Google-kääntäjä sauhuamaan ja jälki oli rumaa. Ensinnäkin japanin kielessä ei tietenkään ole vastineita kaikille länsimaisen aakkoston kirjaimille, toiseksi kääntäjä tunnistaa japaninkieliset merkit joksikin muuksi sanaksi. Jos katsoo luetteloa tunnetuista suomalaisista, siinä esiintyvät suomalaisnimet ovat aika erikoisia. Listalla on esimerkiksi Kristillinen terrorismi Pitokamaki. Kun hetken aikaa makustelee, voi olla että tunnistaa kuka keihäänheittäjä siinä komeileekaan. Tosin jotkut ovat käsittämättömiä. Miksi hitossa eräs sotasankari on kääntäen Arune-line apuohjelma Edvard Sternen? No, joka tapauksessa kun kääntää tietyistä suomalaisista Wikipedia-artikkelin japanista suomeksi, heistä paljastuu yllättäviäkin asioita:

Tarja Halosen todellinen NATO-kanta on aika paukku:
Halonen oli vaatinut kolmannen Pohjois-Atlantin liitto (Nato) sotilasliittoa.

Jean Sibeliuksen salaperäisen kahdeksannen sinfonian kohtalo jää edelleen hämäräksi:
Oli valmistunut kirjain Sibeliuksen sinfonia nro 8, monta kertaa mutta puhutaan sulkeet.

Suomen korkeatasoista arkkitehtuuria edustakoon Eliel Saarinen:
Hänen suunnitelmansa tulla ohuempi ja aseta takaisin tarpeeksi korostaa pystyviivoja ulottuvat päälle jäte vaakasuora viiva, jonka yläosa, mutta ei ymmärrä eikä tuttuja ensimmäinen paikka, joten pidä katon räystään ultra-ohut kohti ylä-ja kerrostalot-ruudussa, kunnes se oli sijoitettu eri muotoilu vahva nousussa Gothic järkytti maailmaa amerikkalaisen arkkitehtuurin, joka jäljittelee suunnittelu Saarinen ja Etelä-Amerikassa vuodesta korkea rakennus suunnittelussa on tulvista.

Linus Torvaldsista kertovassa artikkelissa on enemmän bugeja kuin Linuxissa:
Innoittamana toimintaa Linus Eric S. Raymond on "että paperi katedraali ja basaari tuli tunnetuksi kuvattu " laki linus in "oli tarpeeksi, vaikka määrä Silmän (minkä tahansa tarpeeksi silmämunat, kaikki bugit ovat matalia. On) "ei ole vakava bugeja.

Michael Monroe saa kunnioitusta muutamalta erikoisen nimen omaavalta muusikolta ja yllättävän tukkalaiteidolin:
Monet muusikot kunnioittavat häntä, D'Erlanger ja kyo, Ziggy ja metsän Shigeki niin riittää matkimaan Michael Jacksonin hiukset.

Mennäksemme urheilun puolelle, Paavo Nurmen urasta kerrotaan seuraavaa:
Maastohiihto, puolet osallistujista kilpailussa torrid tyhjää, siksi tämä turnaus on tullut loppu.

Matti Nykäsen tempauksista todetaan ilmeisesti miestä itseään lähteenä käyttäen:
Voi työskennellä hyökkäys joukkuetoverinsa tai valmentajana aikaan alkuperäisen retkikunnan-tähden maajoukkueen harjoitusleirillä jätettiin jäsentä.

Jari Litmasen kohtelu on ollut kovempaa kuin on kuviteltukaan:
Jotta asiat pahempaa, balsa näinä päivinä, vaikka kritiikki suuntautumisesta painottumista Hollannin fanit Haar on vahva, hän ei hollantilainen, Ritomanen siirrettiin Ajax, ja joka kantaa vastuun kritiikkiä, on kohdeltu kuin sotarikollisia jäi kolmena peräkkäisenä liigan tiedotusvälineiden ja Baruseronisuta.

Jari Kurri on Japanissa tuntematon, mutta kummasti samankaltaisiin saavutuksiin on yltänyt Jari kastanja, joka yritti siis pelata vain pari kautta loppujen mennessä ilmeisesti jäällä surffaillessa:
Päätin liittyä Oilers Myös Englanti ei ole terve kuin pukki, muutto Pohjois-Amerikkaan on keino myös ymmällään, on myös hyvä idea pelaajia Suomen muista, vain kaksi vuotta yrittänyt pelata Kanadassa .

Harri Kirvesniemen osuus Lahden doping-skandaalissa kuulostaa samalta kuin Paavo M. Petäjän englanti tiedotustilaisuudessa:
Torstai, sen puute, johtaja poikien joukkue Cali = Pekka Kairossa oli doping järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa mukana olivat myös valvonta naisten joukkue ja kaksi joukkueen lääkärit rele on pois tavoite nauha ensimmäinen, paikallinen sanoi oli ottanut väärä tapa saada paras tulos turnauksessa pidetään.

Tunnetusti Mika Häkkinen ei saanut maailmanmestaruuksiaan helpolla, mutta jälkimmäisellä mestaruuskaudella vaikeuksia oli voitettavaksi enemmän kuin laki sallii:
Mekaaninen ongelmia MP4-14, Australian GP kauden avaus ja kaasuläpän yhteys aiheuttama epänormaali eläkkeelle, Monacon GP Round 4 ja ohjauksen alas järjestyksen ja ulos radalta on epänormaali, Iso-Britannia GP Kierros 8 ja vasemman taka pyörän haarukan ja Saksa Kierros 10 GP on tankkaus kamppeet epäonnistumisen ja rengas puhkesi, vedettiin yhteen ja jalat eläkkeelle.

Näin siis henkilöistä. Entäpä muutamat suomalaisuuteen erottamattomasti liittyvät käsitteet:

Sauna:
Suomessa on sauna, höyrysauna syntyy kaataa vettä kuumilla kivillä paloi, nostamaan todellista lämpötilaa. Ryouryu (löyly, Japani merkintä Rouryu yleensä) kutsuivat. Säätäminen lämpötila säätää Miten vettä. Lisäksi tehdään napauttamalla laitos koivunlehdillä, ja myös vaikuttaa lihasten hieronta.

Talvisodan alueluovutukset jäävät hieman epäselviksi:
Lisäksi alueella Sarra, Barentsin luovutti saaren neljä kelluvaa niemimaalla laulaa Yang Sir Lent, lahti Suomen ja saaret sekä ympäröivät niemimaalla Hangon vuokrataan 30 vuoden ajan sotilastukikohta Neuvostoliitossa edelleen 8000 asukkaita oli Tachinoi.

Kansallispelimme pesäpallon säännöt ovat japaniksi melkein yhtä epäselvät kuin suomeksi:
Syöttäjä kun taikina jäljelle, kun vasemmalla puolella maila, taikina oikealle (pikemminkin kuin toteuttaa tietyn etäisyyden päässä taikina kuten baseball syöttäjästä, että puoli välittömästi) oikealle yläpuolella, alapuolella pallo tarttua seisomaan tässä järjestyksessä ottaa kantaa tilanteeseen perustaa.

Ruisleipä tunnetusti pierettää, mutta paukkujen syy selviää vasta japaninkielisestä lähteestä:
Ruisleipää ei myöskään ole paljon käyttää mustaruutia on korkea puhdistamatta sitä.

Kalevalasta kannattaa kertoa, kuinka Väinämöiselle kävi Ainon kanssa:
Kuunteleminen maine Wainamyoinen, Youkahainen nuoriso meni yli vastustuksen vanhempien Kirjauduin asti. Wainamyoinen ei hänellä ole mitään hänelle vihoissaan mahtipontisuus sanoa, että hänen oma tekniikka asti luomista Irumataru äidin, hänet haudattiin laulun taika maa. Ja kiisti kaikki sanovat Youkahainen on kirjelmän, vaan ehdottaa lahja, ja pitävät kiinni Ainon sisar lopussa, voi auttaa. Kun ilmoitat takaisin taloon, vanhemmat ovat varsin iloisia siitä, että Aino on suri (luku 3). Kun ilmestyi eteen Aino Wainamyoinen seurustelun, hän hylkäsi sen, itkeä paljon. Comfort vanhemmat, ja sano mennä metsään pukeutuneet hulluuteen, hän lähti ulos merelle tehdä niin, meillä oli hukkua, kalat tulevat. Kani haluaa välittää vanhemmille että tämä kertoo kaneja. Äitini itkeä paljon (luku 4). Wainamyoinen kuuli tämän jälkeen valitti, joka lähti merelle ja aloittaa kalastuksen. Strange ja kaunis maa kalaa. Kalat kuulemma sanotaan, että on Aino jälkeen pakeni mereen ", eikä syödä, hän oli tullut vaimo," ja mene pois näkyvistä, kun yrität kokata hänelle. Vaikka hän ei ollut kalaa kiinni surua, netto. Wainamyoinen ja kysy mitä tehdä äidilleni, kerro äitini tytär Pohoyora kosiskelu (luku 5).

Äskeinen pitää tietysti lausua kanteleen säestyksellä:
Juuri tämä väline jos vain soittaa sointu, ja se tulee ulos kaunis ääni välittömästi myös aloittelijoille, muusikko voi tarkasti ajoissa = polkumyyntiä mykkä, miten luodaan ja virtaus musiikin vielä, ja pelaan nimenomaisesti olisivat päteviä.

Päättäkäämme katsaus kuten ennen päivän radio-ohjelmat eli Maamme-lauluun :
1. Pidän maa esivanhempiemme rannat laaksot ja vuoret tavoittaa taivaat rakastettava siitä vuorille pohjoiseen, ei ole kotona kuin me, että itkin ääneen nimi Mother Earth ei ole kotimaatani
2. Jatka kypsyä rauhassa katsella sinun kukka alkuunsa! Utaiageyo suureen ääneen, että meillä tulee kirkas rengas joskus toivon iloa ja hyvinvointia meille Rakasta valo on myös yksi kantaa hedelmää

Sivallus CCXLVI

Voittaakseen ei tarvitse olla paras. Kunhan on riittävän hyvä voittaakseen parempansa.

Sivallus CCXLV

Ylen selostusta eilisestä kympin olympiafinaalista suunnilleen puolimatkan paikkeilla, vapaasti ulkomuistista siteeraten: Ja siinä on USA:n Galen Rupp, joka voi hyvinkin olla tämän kisan musta hevonen...

Laiskanläksyä

Opetusministeri Jukka Gustafsson sai muutama päivä sitten energiansäästölamppunsa leimahtamaan ja havaitsi, että sosiaalinen tausta vaikuttaa liikaa koulumenestykseen.

No shit, Sherlock. Sinänsä Gustafssonin lausunto oli täyttä asiaa: Meidän täytyy menestyä paremmin työssämme koulutuksen periytyvyyttä vastaan. Koulutetut perheet antavat hyvää mallia siinä, kuinka hyviin tuloksiin lapset voivat päästä kun he saavat tuen toteuttaa omaa lahjakkuuttaan. Tämä tuki täytyy tarjota jokaiselle, ettei tausta muodostuisi elämälle kahleeksi vaan ponnahduslaudaksi.

Todella hienoa. Olen ylpeä. Tuo oli täysin puhdasta, meritokraattista tekstiä joka olisi voinut olla suoraan omasta kynästäni. Mutta sitten Gustafsson siirtyi hieman heikommille jäille: Keskeinen tekijä Suomen Pisa-menestyksen taustalla oli peruskoulun aikaansaama suhteellisen tasa-arvoinen koulu. Pisa-tutkimus on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että parhaita tuloksia saadaan maissa, joissa sosiaalinen tausta vaikuttaa vähemmän oppilaiden oppimistuloksiin.

Kun vedotaan Pisa-tutkimukseen, on muistettava että tutkimusmenetelmä on vinompi kuin tornikaimansa. Suomen menestys perustuu lähinnä siihen, että Suomen heikoimmat oppilaat ovat maailman parhaita. Tämä ei sinänsä ole huono asia. Kuten ei olisi sekään, jos Suomessa pelattaisiin maailman parasta viidennen divisioonan jalkapalloa. Mutta ketä kiinnostaisi, kun todellinen menestys mitataan maajoukkueen ja liigan tasolla?

Gustafsson ei ole ylioppilas (opetusministerille jo perinteiseen tapaan, kysykää Henna Virkkuselta) ja on demari. Näihin lähtökohtiin nähden hän on tehnyt paikallaan suorastaan erinomaista työtä. Vähän samaan tapaan kuin todettaisiin, että "tyyppi pelaa koripalloa aika hyvin ollakseen sokea kääpiö." Lupaavasti alkanut artikkeli nimittäin päättyy toteamukseen, joka saa takomaan päätä betoniseinään: Koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelman tavoitteena on muun muassa koulujen välisten oppimiserojen puolittaminen.

Nyt ollaankin jo sosiaalidemokratian ytimessä. Sosiaalidemokratian mukaan tasa-arvoinen kilpailu ei ole sitä, että kaikille taataan samat lähtökohdat ja olosuhteet, vaan sitä, että kaikki tulevat yhtä aikaa maaliin.

Jos kuitenkin unohdetaan tuo järjettömyys ja lähdetään siitä, että yritetään tarjota kaikille samat mahdollisuudet. Tältä pohjalta katsotaan, mitä koululaitoksessa on tehty oikein ja mikä on mennyt pieleen säätykierron suhteen. Keskittyen lähinnä sellaisiin asioihin, jotka tuppaavat julkisesta keskustelusta unohtumaan.

Ensinnäkin on todettava, että peruskoulu kohtelee kansalaisia hyvin tasavertaisesti. Jos suorittaa tavalla A, seuraus on B riippumatta sukupuolesta, sosiaaliluokasta, uskonnosta tai isoäidin tyttönimestä. Poikkeuksen muodostavat monikulttuurimannekiinit, joilta ei vaadita lähellekään samaa suoritusta kuin muilta ja rötöstelyjä katsotaan sormien läpi paljon enemmän. Mutta se on oman kirjoituksensa aihe eikä kuulu tähän.

Tasavertainen kohtelu kuulostaa hyvältä ja se siis toteutuu. Ongelma onkin siinä, mitä on lopputulos. Aikoinaan peruskoulu rakennettiin vasemmistolaisen ihminen on tabula rasa -ideologian pohjalle ja yritettiin tehdä sekä fiksuista että tyhmistä keskinkertaisia. Tavoite onnistui vain puoliksi. Niinpä uudistukset ovat johtaneet suuntaan, jossa kaikista tehdään tyhmiä - se näet onnistuu. Siis jos koti ei pelasta sitä minkä koulu yrittää tuhota. (Tässä vaiheessa huomautus: opettajat, ainakin ylivoimainen enemmistö, tekevät parhaansa. Koulujärjestelmän vikojen aiheuttajien syyllisyysaste kasvaa komentoketjussa ylöspäin mentäessä eksponentiaalisesti.)

Aikoinaan meillä oli kansakoulu, josta voitiin neljän vuoden jälkeen pyrkiä oppikouluun. Järjestelmä oli epäoikeudenmukainen ja suureksi osaksi antimeritokraattinen, koska oppikoulu oli maksullinen ja niitä oli yleensä vain kaupungeissa. Valtava määrä lahjakkuutta heitettiin hukkaan. Viimeisinä vuosikymmeninä ennen peruskoulun tuloa tilanne oli jo huomattavasti helpottunut maaseutuoppikoulujen perustamisen ja yleisen elintason nousun ansiosta. Silti peruskoulun luominen tasa-arvoisti tilannetta huomattavasti.

Oppikoulun jäänteenä peruskouluun tulivat tasokurssit tärkeimmissä aineissa eli matematiikassa ja vieraissa kielissä. Suppeimmilla kursseilla opiskelleilla ei ollut mahdollisuutta pyrkiä lukioon. Tasokurssien poistamisesta tehtiin päätös 1985 ja se astui voimaan muutaman vuoden sisällä. Tätä pidetään edistyksellisissä piireissä edelleen yhdenvertaisuuden toteutumisen viimeisenä niittinä.

Todellisuus on sitten toista. Kun peruskoulussa opetussuunnitelmat on laadittu sen tyhmimmän neljänneksen ehdoilla, ei lukioon menijöillä ole riittäviä perustietoja. Tällöin selkeä etulyöntiasema on niillä lapsilla, joiden vanhemmat kykenevät paikkaamaan peruskoulun jättämiä aukkoja . Eli niillä, joiden vanhemmat ovat korkeammalle koulutettuja. Tasokurssien puuttuminen vähentää koulutuksellista tasa-arvoa ja säätykiertoa haaskaten samalla valtavan määrän lahjakkuutta! Aikoinaan opettajat patistelivat fiksut yläasteen oppilaat ylemmille kursseille syntyperästä riippumatta. Nykyään ei tätä mahdollisuutta ole.

Tasokurssien puuttuminen näkyy sitten lukiossa, jossa lepakon mentäviä reikiä paikkaillaan jopa erityisopettajilla. Siis erityisopettajia - lukiossa! Tehdään pikkuinen kustannuslaskelma. 20 oppilasta lukioon menevää peruskoululaista. Puuttellinen kurssisisältö. Seuraus: ainakin viidellä erityisopettajaa vaativia oppimisvaikeuksia. Heistä osa erityisopetukseen, osa keskeytykseen. Erityisopettaja opettaa ehkä noin kahta lukiolaista. Jos nuo kaksi olisivat saaneet kunnon opetusta peruskoulussa, ei tarvetta olisi. Kunnon opetus peruskoulussa - 20 oppilasta tasokurssiryhmässä, yksi opettaja. Paikkaava opetus lukiossa - kaksi oppilasta, yksi erityisopettaja. Kustannus kymmenkertainen per oppilas. Plus ne drop-outit, jotka eivät saa erityisopetusta ja olisivat pelastuneet siinä samassa tasokurssiryhmässä. Hölmöläisten peiton jatkaminen toisesta päästä on kevyttä kamaa tämän rinnalla.

Yhtenä seurauksena ns. tärkeiden aineiden huonosta osaamisesta on lukiolaisten valuminen helpommalle humanistilinjalle. Tämän luonnollinen seuraus on sitten humanististen aineiden opiskelupaikkojen määrän kasvu opiskelijapaineen niin vaatiessa. Tämän yhtä luonnoton (sic) seuraus on suunnitteluprojektikoordinaattoreiden määrän kasvu. Eli porukan, jonka kontribuutio varsinaisen työn tekoon on hyvällä tuurilla nolla ja normituurilla negatiivinen. Joka tapauksessa verorahoilla ruokittavaa rälssiä, joka paremmin suunnitellussa koulujärjestelmässä saataisiin tuottavaan työhön. Monesta sukupuolentutkimuksen tohtorista olisi tullut ihan kelvollinen laitossiivooja.

Tuo vaikuttaa yllättävällä tavalla koulutuksen periytyvyyteen. Ainakin näppituntumalla sanoisin, että humanistiselle alalle päätyy suhteettoman suuri määrä akateemisesti koulutettujen vanhempien vähemmän lahjakkaita tyttäriä. Jos suojatyöpaikkojen määrää vähennettäisiin, alalta suuntautuisi painetta molempiin suuntiin eli ns. koville akateemisille aloille, joiden tekijöistä on eniten puutetta, sekä ammatillisille aloille, jotka vastaavat tuotannosta ja samalla vientiteollisuudesta eli kansakunnan kauppataseesta. Plus yllättävänä etuna humanististen alojen tason nousu kilpailun koventuessa.

Säätykiertoa on vähentänyt myös opettajien kurinpitomenetelmien hampaattomuus. Oppilaat ja etenkin eräiden oppilaiden vanhemmattiedostavat hyvin sekä todelliset että kuvitellut oikeutensa. Velvollisuuksien ymmärtämisen kanssa on vaikeampaa. Opettajalla ei ole mahdollisuutta vaatia läksyjen tekoa ja käyttäytymistä. Kumman luulette kahdesta muuten yhtä lahjakkaasta oppilaasta olevan valmiimpi jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen, jos toisen vanhemmat ovat pitkälle koulutettuja ja toisten sosiaalitapauksia?

Omana peruskouluaikanani nimesin opinto-ohjauksen älä-mene-lukioon-aineeksi. Vasemmistolainen opinto-ohjaajamme käsitteli yläasteella lukiota yhden tunnin ajan ja varoitteli sen raskaudesta. Sama tuntuu olevan meiningin suunta nykyäänkin sukulaislasten kertomuksista päätellen. Lisättynä sillä, että yritetään houkutella suorittamaan kaksoistutkintoa. Tämä ei ainakaan säätykiertoa edistä, kun lukioon kannustetaan vain kotona, jos kannustetaan.

Jos säätykiertoa halutaan ylläpitää ja kaikille tarjota yhtenevät mahdollisuudet, operaatio on teoriassa yksinkertainen:
1) Tasokurssit peruskouluun
2) Oppilaan oikeuksien rinnalle on nostettava hänen velvollisuutensa ja niiden noudattamista on valvottava

Loppukevennyksenä huomautan puolivakavissani eräästä meritokratian toteutumista estävästä seikasta eli sukupuolieroista. Olen joskus sanonut, että urheilutermein sanottuna tytöillä on pituushyppääjän ja pojilla korkeushyppääjän mentaliteetti. Tyttö yrittää tehdä mahdollisimman hyvän suorituksen ja poika yrittää suoriutua asetetuista tavoitteista. Kun vaatimustaso on tietynlainen, poika tekee riittävästi selvittääkseen sen ja tyttö reilusti enemmän - jos vain pystyy. Koulu taas on aina väistämättä paikka, jossa rima asetetaan johonkin. Jos se on alhaalla, pojat alisuorittavat kykyihinsä nähden, tytöt eivät niinkään.
Tunnetusti pojat aikuistuvat tyttöjä myöhemmin ja ero on suurimmillaan yläasteiässä eli juuri silloin kun valinnat jatko-opinnoista tehdään. Oppikouluaikana tätä tasasivat tyttö- ja poikakoulut. Todellista poliittista rohkeutta osoittaisi se visionääri, joka uskaltaisi ehdottaa sukupuolijaettuja luokkia. On niitä tyhmempiäkin kokeiluja tehty ja tämä nyt on sentään aika ilmeinen ajatus testattavaksi. Saataisiinko sillä tasattua sukupuolten menestyseroja? Uskoisin että kyllä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun yläaste- ja lukioiässä hormonit hyrräsivät, oli täysin mahdotonta keskittyä opetukseen. Ainakin silloin, kun luokassa näköetäisyydellä oli hyvinmuodostunut teinitytön takapuoli tai tissivako, jäi opetuksen seuraaminen sijalle ynnä muut. Miksi muuten luulette, että pojat haluavat aina mennä takapenkkiin istumaan? Poikaluokassa tämä ongelma poistuisi ja oppimistulokset paranisivat kummasti.

Välihuomautus 35: Naisten kymppi

Mahtava kisa eilen. Dibaba juoksi kolmannen kerran peräkkäin kympin olympiakultaa ja millä tavalla! Napakka ensimmäinen puolisko, sitten perinteiseen tyyliin etiopialaiskiihdytys tällä kertaa Kidane vetojuhdaksi uhraten, tajuton viimeinen kilometri (2.45) ja vielä tajuttomampi viimeinen kierros (62 sekuntia). Toisena ennakkosuosikkina pidetty Cheruiyot oli myyty heti Dibaban lähtiessä 500 metriä ennen maalia ja hyytyi jopa pronssille. Uskomaton suoritus viime kauden poissaolon jälkeen!

Kisan jälkimmäisellä puoliskolla olin sitä puoluetta, että kärjessä oleva Kidane voi olla kova luu myös lopussa, mutta kivikova kilometrin pätkä vähän puolivälin jälkeen kantoi ilmeisesti veronsa ja hän alkoi selvästi hyytyä kahdeksan kilometrin jälkeen. Sen jälkeen tapahtui asioita, joita en tajua. Yleensä viimeisen kilometrin alkaessa pystyy sanomaan voittajan, ainakin näin selvässä kisassa. Nyt totesin, että neljästä mukana olevasta Kidane on pihalla ja Kipyego jaksaa vähän kiriä mutta ei riittävästi. Jäljelle jäivät ennakkosuosikit ja heidän kroppansa olivat molemmilla eri paria. Cheruyiotin jalat toimivat hieman paremman näköisesti kuin Dibaballa, mutta pää näytti epätoivoiselta siinä missä Dibaba vaikutti tietävän voittavansa. Ihmettelin, miten Dibabasta voi tuntua noin hyvältä, kun jalat näyttivät kuitenkin vähän vähemmän teräviltä. Ja sitten täydellinen ylivoima. En käsitä, en. Silmä sanoi, että energiankulutus ja -tuotto eivät viimeisellä kierroksella vastanneet mitään ikinä aiemmin nähtyä suhdetta. Loppuaika oli 30.20 eli kovaa ja ennen kaikkea jälkimmäinen puolisko oli jotain 14.50 eli helvetin kovaa. Okei, olosuhteet olivat pyörivää tuulta (joka ilmeisesti hyydytti vetojuhta Kidanen) lukuun ottamatta hyvät, mutta silti. Viimeinen 800 metriä alle 2.10, mikä riittäisi Kalevan Kisoissa luultavasti mitaliin!

Juoksussa oli jotain ennennäkemätöntä, mitä en ymmärrä. Miten viime vuoden kentiltä poissa ollut Dibaba voi olla parempi kuin koskaan, vieläpä siten että loppu näytti paremmalta kuin olisi ollut mahdollista. Ehkä joskus tiedämme lisää.