Kaidalla tiellä

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Optula päätti sitten tarttua pässiä sarvista tutkimalla, mitenkäs se maahanmuutto ja rikollisuus oikein toisiinsa suhtautuvat. Hämmästyttävin asia tutkimuksessa on, että se uskallettiin julkaista. Lopputulokset olivat nimittäin melkoisen tyrmäävät. Suora lainaus tiivistelmästä:

Tulokset. Tutkimus osoitti, että eräiden maahanmuuttajaryhmien rikollisuustaso ja rikosten uhriksi joutumisriski perinteisissä omaisuus- ja väkivaltarikoksissa on Suomessa tällä hetkellä selvästi kantaväestöä korkeampi. Toisaalta maahanmuuttajaryhmien väliset rikollisuustaso- ja uhriksi joutumisriskierot tutkituissa rikostyypeissä olivat suurempia kuin koko maahanmuuttajaväestön ja kantaväestön erot. Maahanmuuttajat eivät sen enempää rikollisuusriskin kuin rikollisuuden rakenteenkaan suhteen muodosta yhtenäistä ryhmää. Aikuisväestön rikosriski yhdistyi maahanmuuttajilla tavallisesti korkeaan uhriksi joutumisriskiin ja yhtenä syynä tähän oli se, että korkean rikollisuusriskin ryhmissä huomattava osa rikollisuudesta oli ryhmien sisäistä. Tulokset olivat pääosin samansuuntaisia niin rekisteri- kuin kyselylähteitä käytettäessä. Tutkimus osoitti myös, että rikollisuustasoerot maahanmuuttajataustaisessa aikuisväestössä, niin maahanmuuttajaryhmien väliset kuin suhteessa kantaväestöön, ovat Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa väkivalta- ja omaisuusrikoksissa tällä hetkellä käytännössä identtiset.
Keskeisten demografisten ja sosiaalisten taustatekijöiden huomiointi vähensi, muttei poistanut, kantaväestön ja korkean rikollisuusriskin maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja rikollisuustasossa ja uhriksi joutumisriskissä. Aikuisväestössä korkean riskin maahanmuuttajaryhmien ero kantaväestöön liittyi osin nuorten miesten suureen osuuteen ja alhaiseen tulotasoon. Näiden tekijöiden huomioiminen ei kuitenkaan selittänyt maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja. Nuorten keskuudessa taas vapaa-ajan rutiinitoiminnot, vanhempien harjoittama sosiaalinen kontrolli sekä perheen sosioekonominen tilanne olivat yhteydessä maahanmuuttajanuorten korkeampaan rikoskäyttäytymiseen ja uhriksi joutumisen riskiin.

Taidatkos sitä sen selvemmin sanoa? Ilmeisesti olisi kuitenkin pitänyt, koska esimerkiksi Helsingin Sanomat otsikoi tutkimuksesta kertovan artikkelinsa "Valtaosa maahanmuuttajista on lainkuuliaisia". Jumankekka! Tuo meni suoraan totuuden vääristelyn Hall of Fameen. Aivan erityisesti Hesari (paperiversio) jaksoi muistuttaa siitä, että yhdessäkään maahanmuuttajaryhmässä ei ollut yli 10 % rikollisia. Tuo tulkinta meni puolestaan suoraan tahallisten väärinymmärrysten Hall of Fameen.

Tutkimuksen aineistona olivat vuosina 2010-11 tapahtuneet rikokset. Tarkemmin sanottuna rikokset, joista oli jääty kiinni. Ja rikoksistakin vain väkivalta- ja omaisuusrikokset. Tämä siis tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa ei päätynyt rikollisten joukkoon, mikäli toteutti ainakin yhden seuraavista ehdoista:
1) Tehty rikos ei ollut väkivalta- tai omaisuusrikos, vaan esim. kavallus
2) Rikos ei tapahtunut vuosien 2010-11 välisenä aikana esim. siksi, että sattui istumaan elinkautista linnassa eikä voinut tehdä rikosta
3) Rikoksesta ei jäänyt kiinni, esim. pahoinpitelystä ei tehty rikosilmoitusta
Tälläkin systeemillä saatiin pahimmista väestöryhmistä melkein 10 % rikollisiksi. Siis vielä kertauksena: tietyssä väestöryhmissä lähes 10 % teki kahden vuoden aikajanalla väkivalta- tai omaisuusrikoksen, josta jäi kiinni. Sama muunnettuna suomalaisiin: jos suomalaiset tehtailisivat rikoksia samaan tahtiin, niin kahden vuoden aikana puoli miljoonaa suomalaista syyllistyisi vakavaan rikokseen! Ja tämä onnistutaan lehdistössä valkopesemään maahanmuuttajien rehellisyydeksi!

Mutta tuo vihervasemmistolaisen hyysäysmediamme objektiivisuudesta. Takaisin tutkimukseen. Otsikko oli siis Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Se on jaettu kolmeen osaan. Osassa I tutkittiin maahanmuuttajien rikollisuutta rekisterilähteiden valossa. Osassa II tehtiin sama tutkimus kyselylähteitä käyttäen. Osassa III käsiteltiin maahanmuuttajien kotoutumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä. Tässä kommentaarissa referoin pääasiassa osaa I, osan II kuittaan muutamalla lyhyellä maininnalla, koska siinä saadut tulokset ovat hyvin samanlaisia kuin osassa I. Osaa III en käsittele ollenkaan, koska se on pääasiallisesti diibadaabaa kotouttamisesta, mikä on täysin ymmärrettävää. Tutkijoiden täytyi suojata oma persnahkansa lisäämällä loppuun vakiofraaseja, jotka tuskin heitä itseäänkään kiinnostivat.


Kuten edellä kerrottiin, osassa I tutkimusaineistona ovat siis vuosina 2010-11 tapahtuneet väkivalta- ja omaisuusrikokset. Kyseessä oli kokonaistutkimus, ts. kaikki aikavälillä olleet kyseisten tyyppien rikokset (tyypit lueteltu tutkimuksen sivun 7 alaviitteessä) olivat mukana, ei siis pelkkä otos. Tästä krediittiä tutkijoille. Rikoksista oli selvitetty epäiltyjen mahdollinen mamutaustaisuus. Ensimmäisen polven mamuiksi oli määritelty, jos syntymämaa oli jokin muu kuin Suomi. Toisen polven mamuiksi oli määritelty, jos äidinkieli oli jokin muu kuin suomi. Tässä on tutkimuksen ensimmäinen, joskin väistämätön epätarkkuus. Voihan ihan pottunokkasuomalainenkin olla sattumalta Ruotsissa syntynyt, kuten vaikka Keke Rosberg. Nämä tapaukset lienevät kuitenkin harvinaisia. Sen sijaan toisen polven mamuissa lienee melkoinen määrä epätarkkuutta. Jos Suomessa asuva puhuu äidinkielenään hinkuintiaa, niin lienee selvä että kyseessä ei ole etninen suomalainen. Mutta toisinpäin: on hyvin todennäköistä, että suomalaisen ja uggabuggalaisen jälkeläinen puhuu äidinkielenään suomea eikä uggabuggaa. Näiden tapausten rikollisuus on määritelty etnisten suomalaisten rikollisuudeksi. Epäilen lievää törkeämmin, että tilasto vääristyy eikä suinkaan suomalaisten kannalta edulliseen suuntaan. Tässä kohdassa on kuitenkin annettava tutkijoille synninpäästö, koska etnisen taustan tutkiminen olisi käytännössä mahdotonta. Mutta kyllä heidän olisi pitänyt tämä asia myös mainita tuloksia vääristävänä tekijänä - tai sitten täsmentää, että tutkimuksessa "suomea äidinkielenään puhuviksi" luokitelluista kaikki eivät ole "etnisiä suomalaisia".

Ulkomailla syntynyt väestö oli luokiteltu synnyinmaan mukaan 24 ryhmään. Suurimmat yksittäiset synnyinmaat (yli 5000 asukasta) olivat Venäjä, Ruotsi, Viro, Somalia, Irak, Kiina, Thaimaa, Saksa ja Turkki. Joissain tutkimuksen osa-alueissa jako oli tarkempi ja joissain osa maista oli yhdistetty saman nimikkeen alle.

Ensimmäisenä tutkittiin ns. toimettomuutta, eli kuinka suuri osa aikuisväestöstä ei opiskele eikä käy työssä. Suomea äidinkielenään puhuvista osuus oli neljä prosenttia. Kaikissa suurimmissa mamuryhmissä osuus oli korkeampi. Pohjat vetivät somalinkieliset (41 %) ja kurdinkieliset (35 %). Siis kymmenkertainen osuus suomalaisiin nähden!

Seuraavana oli vuorossa työttömyysaste. Suomenkielisistä työttömiä oli 10 %. Maahanmuuttajista työttömiä oli keskimäärin 22 %, mutta erot ryhmien välillä olivat jälleen suuria. Itä-Aasiasta muuttaneilla aste oli sama kuin suomenkielisillä. Listaykkösenä olivat jälleen somalit, 54 %.

Työllisyysaste on eri asia kuin työttömyysaste, koska se huomioi myös muut työikäiset työvoiman ulkopuolella olevat (esim. varhaiseläkeläiset, perhevapaalla olevat ja opiskelijat). Suomenkielisten työllisyysaste on noin kaksi kolmasosaa, maahanmuuttajilla noin puolet. Erot olivat jälleen suuria: esimerkiksi virolaisten työllisyysaste oli sama 67 % kuin suomalaisilla, mutta somalien työllisyysaste oli 20 %. Epäillä sopii, että jos somalinkielisistä töissäkäyvistä poistettaisiin sellaiset ammatit, joille ei ilman somaleja olisi mitään tarvetta (esim. somalinkielen tulkit ja somaleihin erikoistuneet sosiaalityöntekijät), työllisyysaste olisi alle 10 %. Tässä on huoltosuhdetta kerrakseen.

Työllisyyttä tutkittiin lähinnä sen takia, että se on rikollisuudessa merkittävä indikaattori. Vanha sanontahan on, että joutilaisuus on paholaisen temmellyskenttä. Varsinainen rikostutkimus tuli sitten seuraavaksi. Kaikissa rikostyypeissä verrokkitasoksi otettiin suomenkielisten taso, jota merkittiin arvolla 1. Kaikista tutkittavista kategorioista tutkittiin ensin absoluuttinen vertailuluku, jonka jälkeen alettiin poistaa tekijä kerrallaan selittäviä seikkoja ja laskettiin uusi vertailuluku. Ensin poistettiin sukupuoli, sitten ikä, seuraavaksi tulotaso ja viimeisenä asuinalue. Näin saatiin sosioekonomisesti luotettava vertailuluku.

Pahoinpitelyrikollisuus oli ensimmäisenä vuorossa. Ykköstä pienempään arvoon pääsivät ruotsinkieliset ja mamuryhmistä Aasiassa, Länsi-Euroopassa (pl. Ruotsi ja Viro, jotka olivat omina yksiköinään), Oseaniassa ja Pohjois-Amerikassa syntyneet. Suomessa syntyneillä muunkielisillä rikollisuusaste oli noin 3. Hurjin lukema oli Afrikassa syntyneillä, joilla luku oli 6,45. Kaikkien vakiointien jälkeenkin lukema oli 3,50. Lähes samaan ylsi Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka (suom. huom. siis arabimuslimit), absoluuttinen lukema 5,91 ja vakiointien jälkeen 2,95. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tietyt maahanmuuttajaryhmät tekevät pahoinpitelyjä kuusinkertaisesti ja kaikkien selittelyjenkin jälkeen kolminkertaisesti. Kyynikko voisi tietysti todeta, että kunhan sitten vakioidaan myös älykkyys-, kulttuuri- ja uskontotekijä, varmuuden vuoksi vielä yleinen kusipäisyystekijä, eivät kyseiset ryhmät varmaan syyllisty rikoksiin yhtään sen enempää kuin suomalaisetkaan. Afrikan ihmeen pahoinpitelemää tuskin hirvittävästi lohduttaa, että kun sosioekonominen taso on vakioitu, niin pahoinpitelyä ei oikeastaan tapahtunutkaan. Kyllä vakioinnilla voidaan rikosten syitä selvittää, mutta ei sillä ole mitään merkitystä rikosten määrään. Ainoa vakiontitekijä, joka pitäisi hyväksyä on ikä, koska se muuttuu automaattisesti.

Raiskausrikoksiin maahanmuuttajien todettiin syyllistyneen keskimäärin tekijällä 8 eli raiskausten määrä oli kahdeksankertainen suomenkielisiin nähden. Afrikassa syntyneillä lukema oli 16,47 ja Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmässä 17,57. Vakioituina lukemat ovat 12,19 ja 12,90. En uskalla edes kuvitella, millaiset nämä lukemat ovat yksittäisillä ryhmillä - esimerkiksi Afrikassa syntyneiden tilastoissa kun ovat mukana vaikkapa ghanalaiset ja Nigerian igbot, jotka yleensä käyttäytyvät lähes sivistyneiden ihmisten tapaan.

Ryöstörikoksissa maahanmuuttajien taso oli noin 3,5. Kärkipaikkaa pitävät hallussaan afrikkalaiset, 11,12. Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmä on tässä kategoriassa hämmästyttävän kunnollinen muihin rikoksiin verrattuna, lukema on 5,96. Siis vain kuusinkertainen suomalaisiin nähden! Tähän väliin kiilaavat Ruotsissa syntyneet lukemalla 8,03. Melkoisen yllättävä lukema on kiinnittänyt myös tutkijoiden huomion. Tarkempi penkominen paljasti, että Ruotsissa on syntynyt melkoinen määrä romaneja, jotka tehtailivat puolet ryhmän rikoksista. (Lisäys 19.6.2015: tieto tästä löytyy Optulan tutkimuksesta, s. 102 alaviite) Tässä loistava esimerkki siitä, mitä on saanut aikaan muutama sata vuotta kestänyt monikulttuurisuuskokeilu.

Varkausrikoksissa mamujen keskimääräinen taso on 2,5-kertainen suomalaisiin nähden. Kärkipaikkaa pitävät - rumpusoolo - afrikkalaiset! Lukema on kuitenkin vain 4,71. Selittäväksi tekijäksi tässä nousee toki se, että suora varastaminen on turhaa, kun välillisesti varastamalla eli verovaroilla maksetuilla sosiaalietuuksilla pärjää hyvin.

Maahanmuuttajien rikollisuutta Suomessa oli verrattu vastaavaan muissa Pohjoismaissa. Erillinen tilasto oli Norjasta. Kuten lopputuloksissa todettiin, Suomen ja Norjan tasot olivat lähes identtisiä. Muutamia esimerkkejä, joissa kantaväestölle annettu verrokkiarvo on 1:
Toisen polven maahanmuuttajat: Suomi 3,18, Norja 3,43
Afrikka: Suomi 5,50, Norja 5,35
Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka: Suomi 5,73, Norja 5,61
Venäjä: Suomi 1,60, Norja 1,21
Itä-Aasia: Suomi 0,56, Norja 0,52
Hauska piirre on siis se, että Afrikan ja Lähi-Idän maahanmuuttajien rikollisuusaste on kymmenkertainen Itä-Aasiasta tulleisiin nähden ja luvut ovat Suomessa ja Norjassa niin lähellä toisiaan, että mahtunevat tutkimusten virhemarginaaliin.

Seuraavaksi tutkimuksessa selvitettiin maahanmuuttajia rikosten uhreina. Ikuisesti on toitotettu sitä, kuinka usein Suomessa joudutaan rasististen rikosten uhreiksi. Tutkimus osoittaa väitteen todeksi. Ei kuitenkaan sillä tavoin, kuin suvaitsevaisto olisi toivonut. Lainaus: Tutkitulla ajanjaksolla kantaväestön pahoinpitelyrikoksista 91 prosenttia oli kohdistunut kantaväestöön ja seitsemän prosenttia maahanmuuttajiin. Huomioitaessa uhrien ikä- ja sukupuolijakaumat, maahanmuuttajien osuus kantaväestön uhreista vastasi väestöosuutta. Kantaväestön tekemät pahoinpitelyt eivät siten olleet kohdistuneet maahanmuuttajiin useammin kuin väestöosuuden pohjalta voitiin ennustaa. Eli se siitä. Rasistisia rikoksia kyllä tehtaillaan, mutta ne kohdistuvat aivan toiseen suuntaan. Suomalaisen todennäköisyys joutua kurdin pahoinpitelemäksi on varmasti moninkertainen verrattuna todennäköisyyteen joutua toisen suomalaisen pahoinpitelemäksi, kunhan vakioidaan väestöryhmien suhteellinen osuus.
Johtopäätöstä vahvistaa raiskausrikosten kohteeksi joutuneiden etninen jakauma. Jos suomalaisen riskiä kuvataan arvolla 1, saa afrikkalainen kertoimen 6,9 ja amerikkalainen kertoimen 0. Kun aiemmin on todettu afrikkalaisten raiskaavan yli 16-kertaisella todennäköisyydellä, niin tämä tarkoittaa käytännössä kahta asiaa: afrikkalainen raiskaa afrikkalaista. Suomalaiset tuskin juurikaan raiskaavat muunmaalaisia, jos näin olisi, ei amerikkalaisten kerroin olisi nolla. Toisaalta voisi myös päätellä, että afrikkalaiset raiskaavat omiaan harvemmin, koska syyllisyyskerroin on noin 16 ja uhrikerroin vain noin 7. Jotenkin kävisi kuitenkin mielessä, että afrikkalaiset raiskauksen uhrit harvemmin menevät poliisin puheille, kun kotiseudulla kyseessä on normimeininki. Tähän viittaa myös se, että Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmässä raiskauksen uhrikerroin on vain 1 eli sama kuin kantasuomalaisilla. Siitä huolimatta että syyllisyyskerroin kyseisessä ryhmässä on 18. Olisiko mitenkään mahdollista, että kun Muhammad raiskaa Fatiman, niin Fatiman rikosilmoituksentekotodennäköisyys on erittäin pieni? Ja jos ja kun näin on, niin mikä mahtaisi oikeasti olla syyllisyyskerroin? Ei ainakaan 18. Ehkä 30?

Suorastaan surkuhupaisan puolelle tutkimus menee, kun selvitetään alkoholin osuutta rikollisuuteen. Noin äkkiseltään kävisi mielessä, että muslimit olisivat puhtoisia poikia, Allah kun kieltää viinakset. Tilastot kertovat seuraavaa. Vuotta kohti laskettuna väkivaltarikoksista epäillään suomenkielisistä 0,27 % kännipäissään ja 0,19 % selvinpäin. Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmässä lukemat ovat 0,56 % ja 2,48 %. Somaleilla tilanne on 0,84 % ja 2,56 %. Eli jopa muslimit tekevät kännipäissään enemmän rikoksia kuin suomalaiset kaikki yhteenlaskettuna! Tosin ryhmien kokonaisrikollisuudesta humalassa tehtyjen osuus on murto-osa siitä mitä suomalaisilla. Tästä voisi tietysti vetää johtopäätöksen, että edes kahden promillen känni ei laske suomalaisen harkintakykyä keskimääräisen muslimin tasolle.

Lopuksi täytyy vielä antaa vähän synninpäästöä somaleille. Tarkempi erittely väestöryhmistä on vihdoin tutkimuksen osan I lopussa. Somali on väkivaltarikollisuuden tasoltaan vasta viidenneksi yleisin äidinkieli pistearvolla 2695. Edelle menevät lingala, turkmeeni, wolof, tsetseeni ja kurdi. Listaykkönen lingalan pisteet ovat 4545. Lingalan kieltä puhutaan Kongossa. Ja valitettavasti nykyään myös Suomessa. Äskeisiä pistearvoja kannattaa suhteuttaa suomen kielen arvoon. Se on 458.

Vastaavia lukuarvoja varkausrikollisuudesta: listaykkönen kikongo 6098, hopeaa lingala 5000, pronssia georgia 3226. Somali vain 2095 ja kurdi 1345. Romania 2350. Suomi 509.

Samanlaiset tilastot löytyvät myös syntymämaan mukaan tutkimuksen sivuilta 115-120, mutta ne eivät yllätä ketään. Lukekaa itse jos kiinnostaa.

Yhteenvetona on todettava, että kiintiöpakolaishaastatteluissa pyritään käsittääkseni valitsemaan parhaat päältä. Samoin turvapaikanhakijat kuulemma karkoitetaan, mikäli syyllistyvät rikoksiin. Meille tulevat siis näistä ongelmamaista niiden parhaiksi havaitut tapaukset. Lopputulos on silti tämä.


Tutkimuksen II osassa aineistona olivat vuoden 2012 nuorisorikollisuuskysely, joka oli tehty otoksena 6- ja 9-luokkalaisille, sekä kansallinen rikosuhritutkimus, tehty otoksena 15-74 -vuotiaille. Mamuiksi määrittely oli tehty vastaajan omasta ja vanhempiensa synnyinmaasta antamien tietojen perusteella. Poimin esiin joitakin yksittäisiä havaintoja.

Koulurötöstelyä oli tutkittu (s.146) kysymällä, minkälaisiin töllöntöihin sitä on tullut syyllistyttyä. Kategorioita oli 20. Yhdessäkään kategoriassa suomalaisten rötöstelyaste ei ollut suurempi kuin mamuilla ja tasapeliinkin yllettiin vain yhdessä (vahingonteko koulussa). Jaotellumpi tieto (s.154) paljasti, kuinka moneen eri kategoriaan mikäkin ryhmä oli keskimäärin syyllistynyt. 9-luokkalaisista suomalaisten keskiarvo oli 3,2, mamujen 4,1. Suuralueittain jaoteltuna Lähi-Itä ja Afrikka saivat arvon 4,5. On myös huomattava, että tässä tulokset perustuivat omiin vastauksiin. Kuinka rehellisinä ja luotettavina voidaan minkäkin ryhmän vastausta pitää? Tämän tutkijat ansiokkaasti toteavat itsekin (s.213) huomauttamalla, että tutkimuksessa esitetyin lisäkysymyksin havaittiin, että melkoinen osa mamunuorista ei myöntäisi rötöksiä edes nimettömässä kyselyssä. Lisäksi kannattaa muistaa, että osa tietyistä ryhmistä on puolilukutaidottomia eivätkä siksi osaa edes vastata kysymyksiin.

Uhrikokemuksia tutkimalla (s.166) oli havaittu, että mamunuoret ovat joutuneet selvästi useammin uhreiksi kuin kantasuomalaiset. Toisaalta ei liene yhdellekään tutkijalle yllätys, että rikolliset joutuvat useammin rikoksen kohteeksi kuin syyttömät. Koska rikoksentekijöitä on tietyissä ryhmissä moninkertainen määrä, on odotettavissa että kyseisissä ryhmissä on myös uhreja enemmän. Ainoa poikkeus oli "sähköinen kiusaaminen", ilmeisesti siis nettikiusaaminen. Siinä suomalainen oli joutunut uhriksi ainoastaan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin mamu. Sivistynyt arvaus antaa olettaa, että syynä on mamujen heikompi teknologian käyttötaito.


Loppukaneettina avoin kysymys päättäjillemme: kun otatte tänne kiintiöpakolaisiksi, turvapaikanhakijoiksi tai muuten vaan lemmikkieläteiksi afrikkalaisia ja muslimeja, niin MITÄ HELVETTIÄ TE OIKEIN AJATTELETTE?????????????

Välihuomautus 58: Pikajuoksua viheriöllä

Ja kuinka ollakaan, edelliseen välihuomautukseensopivasti heti perään lehdet revittelivät uutisotsikoita Hollannin Arjen Robbenin huikeasta nopeudesta kentällä. Uutisen mukaan Robben olisi spurtannut vauhdilla 37 km/h ennen toista maaliaan Espanjaa vastaan. Linkattua Iltalehden uutista luokattomammin asian otsikoi Hesari: Robben olisi voittanut SM-kisojen satasen! Hesarin uutinen perustui laskutoimitukseen, jonka mukaan 37 km/h vauhdilla 100 metriä sujahtaa aikaan 10,28. Uskon epäilemättä toimittajan näin laskeneen, koska laskun oikea tulos on 9,73. Virhe syntyy siinä, että 37 km/h muunnettuna yksikköön m/s on 10,28 m/s. Toimittajien matemaattiset taidot vastaavat kokemusteni mukaan semmoista kohtalaista kuudesluokkalaisen tasoa.

Mitähän toimittaja olisi tuumannut, jos olisi osannut laskea oikein? Robben olisi voittanut maailmanmestaruuden!? Katsotaanpa tilannetta oikeasti. Kalevan Kisojen voittoväite perustui siihen, että viime vuonna kultaa otettiin ajalla 10,57. Se tekee keskinopeudeksi 34,05 km/h. Tällä nopeudella ei kuitenkaan matkaa juosta, sillä alkukiihdytys vie aikansa. Tämän voi helposti todentaa vaikka sillä, että Usain Boltin huippunopeudeksi hänen juostessaan satasen ME:n 9,58 mitattiin 44,72 km/h (keskinopeus välillä 60-80 m). Jos koko matka olisi mennyt samalla nopeudella, satasen ME olisi 8,05. Oikeasti Boltin keskinopeus koko matkalla oli 37,58 km/h. Tästä voimme helposti suhteuttaa Robbenin mitatun huippunopeuden keskinopeudeksi laskemalla Boltilta osamäärän keskinopeus/huippunopeus ja kertomalla saadulla osamäärällä Robbenin huippunopeuden. Lopputulos on 31,09 km/h, mikä on siis suhteellisesti se nopeus, jolla Robben olisi satasen pinkonut. Loppuaika tällä nopeudella on 11,58. Kovaa sekin viheriöllä nappulat jalassa kesken pelin juosten, mutta ei lähelläkään edes Kalevan Kisojen tulosrajaa.

On myös huomautettava, että todellisuudessa jalkapalloilija ei hallitse telinelähtöä ja menettäisi siinä ainakin pari kymmenystä. Tämä ei tietenkään ole hänen vikansa ja olisi korjattavissa pienellä harjoittelulla. Sen sijaan kiinnostaisi tietää, kuinka helvetissä on muka kyetty mittaamaan Robbenin kentällä juoksema matka ja kellottamaan aika edes etäisesti jonkinlaista mittaustarkkuutta muistuttavalla menetelmällä. Korkeakoulun labrassa vastaava mittaus naurettaisiin ulos alta aikayksikön, virhemarginaalin täytyy hipoa kymmentä prosenttia. Tästä kertookin toinen juttu, jonka mukaan Robbenin nopeus ei sittenkään olisi ollut 37 km/h, vaan vain 31,03 km/h. Eihän siinä ole kuin semmoinen lähes 20 % pudotus ensin ilmoitettuun...

Välihuomautus 57: Palloilua etusuoralla

Jokaiselle yleisurheilupiireissä mukana olevalle on hyvin tuttua se, kuinka asiaan vihkiytymättömät kertovat kuinka huono yleisurheilun taso on ja miten hyvin muiden lajien urheilijat pärjäisivätkään yleisurheilussa. Olen kuullut erään naisihmisen väittävän ihan pokkana, kuinka hän pystyy kävelemään normaalit kengät jalassa laukku olalla kuusi kilometriä alle puolen tunnin. Ihan oli kartalta mitattu. No, tuolla vauhdilla otettaisiin SM-mitali kympin kävelyssä. Eikä mennyt jakeluun, vaikka kuinka väitettiin. Olen nähnyt urheilutoimittajan kirjoittavan tosissaan, että erään futiksen MM-joukkueen jokainen pelaaja on neljän tonnin Cooperin kunnossa. Todellisuudessa hämmästyisin suuresti, jos siellä olisi edes yksi sellainen koko kisoissa. Futareista väitetään erityisen usein, että he ovat todella nopeita pikamatkoilla - tässä blogissa olen ollut mukana väittelyssä, jossa uhottiin parhaiden jalkapallistien kykenevän juoksemaan satasen alle kymmenen sekunnin.

Paavo Nurmi Gamesissa keskiviikkona turkulaiset tekivät todellisen urheilukulttuuriteon. He olivat kutsuneet Turun seudun jokaisesta huippupalloilujoukkueesta sähäkimmät juoksijat viivalle kutsukilpailuun. Matka oli 60 metriä, ilmeisesti siksi että palloilulajeissa kyse on räjähtävästä lähdöstä ja 100 metriä olisi siksi huonompi referenssi. Vähän samanlainen tempaus nähtiin kuusi vuotta sitten Ruotsi-ottelussa, kun uinnin maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä juoksi 100 metriä aikaan 14,42.

Lopputulokset miesten (14 osallistujaa) sekä naisten (9 osallistujaa) kisoista olivat mielenkiintoiset.

Selvästi suhteellisesti kovin suoritus oli naisten kisan voittajan Jutta Luhtalan 7,95, sillä olisi tällä kaudella menty Suomen hallitilastoissa sijalle 35. Selitys tulokseen on helppo: jenkkifutista pelaava Luhtala on oikeasti yleisurheilija ja juoksi tänä vuonna hallikisoissa sadasosaa kovemmin eli 7,94. Satasen enkka hänellä on 12,45, mikä jää sekunnin kymmenyksellä Kalevan Kisojen tulosrajasta. Toiseksi paras oli lentopalloilija Noora Kosonen, 8,47. Seitsemän juoksijaa pääsi alle yhdeksän sekunnin ja kaksi jäi yli sen. Ei huonoja aikoja. Tosin Kososen tuloksella ei olisi tämän kauden Suomen hallitilastoissa olisi selvinnyt kolmensadan parhaan joukkoon (300. paras tulos oli 8,43). Ikäluokittain katsoen vanhin ikäluokka, jossa paras palloilija olisi ollut kolmen parhaan joukossa, olisi ollut 12-vuotiaat. Oikea referenssiryhmä naispalloilijoille on yleisurheilussa 11-vuotiaat tytöt, koska siinä ikäluokassa kolme parasta juoksi alle yhdeksän sekunnin eli on samalla tasolla Suomen parhaiden palloilijoiden kanssa. Sadalla metrillä tämä tarkoittaa noin 14 sekunnin tasoa.

Miesten kisassa sähäkin oli TPS:n juniorimaajoukkuekiekkoilija Otto Nieminen, 7,48. Ei niin kovin yllättäen häneltäkin paljastui yleisurheilutausta, oli ollut 14-vuotiaiden SM-kisoissa viides 100 metrillä. Aika oli sen verran kova, että sillä olisi tämän kauden Suomen hallitilastoissa menty melkein kahdensadan parhaan joukkoon (200. paras aika 7,47). Seuraavaksi paras tulos oli TPS-futari Solomon Duahilla, 7,56. Kolmas oli Interin Henri Lehtonen, 7,64. Tästä ei pysty sanomaan, mille tasolle se Suomen tilastoissa asettuisi, koska se ei alita tilastoihin pääsyn rajaa. Neljästätoista palloilijasta yhdeksän alitti kahdeksan sekuntia ja viisi jäi sen päälle, joten semmoinen vähän alle kahdeksan sekunnin tulos on huippunopean palloilijan normi. Suomen juniorihallitilastoissa tällä kaudella tämä vastaa 13-vuotiaiden poikien tasoa, siellä kolmen parhaan ajat olivat 7,84, 7,99 ja 8,06. Sadan metrin juoksussa tämä taso 60 metrillä vastaa noin 12 sekunnin aikaa.

Tämän pitäisi kyllä lopullisesti päättää puheet siitä, että palloilijat pärjäisivät kylmiltään yleisurheilussa. Lajeilla on aivan eri vaatimukset. Luultavasti lentävällä lähdöllä mitatut ajat olisivat vertailukelpoisempia, koska starttitekniikassa palloilijat antavat tasoitusta. Silti erot olisivat melkein yhtä suuret.

Ja vielä lopuksi: mitä tasoa oli uinnin maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä silloin kuusi vuotta sitten juostessaan satasen 14,42? Suomen viime kauden aikuisten tilastoon hän ei mahtuisi, koska sinne pääsemisen raja on 13,75. Kyseisen rajan alitti 534 suomalaisnaista. Oikea referenssi olisi noin 12-vuotiaat, siinä tilastossa kyseisellä ajalla olisi saavutettu 19. sija. 11-vuotiaissa olisi sijoitus ollut toinen ja kymmenvuotiaissa ensimmäinen. Tosin kyseisissä ikäluokissa läheskään kaikki eivät satasta juosseet, koska virallinen sprinttilaji alle 13-vuotiaista alaspäin on 60 metriä.

Sivallus CCC

Suomen Veteraaniurheiluliitto vaihtoi taannoin nimensä Suomen Aikuisurheiluliitoksi. Perusteluna oli se, että "veteraani"-nimityksen katsottiin aiheuttavan sekaannuksia sotaveteraanien kanssa. Vaan eivätpä tulleet ajatelleeksi, että uusi nimi vie ojasta allikkoon. Nimittäin, jos Suomen Urheiluliitto tarjoaa yleisölle urheiluviihdettä, tarjoaako Suomen Aikuisurheiluliitto sitten aikuisviihdettä?

Murhatut urheilijat

Murhan uhriksi joutumisen riskiä kasvattavat monikymmenkertaiseksi omat elämäntavat ja epämääräinen seura, mutta huonolla tuurilla uhriksi voi joutua kuka tahansa. Myös tunnettujen urheilijoiden kohtalona on joskus ollut päätyä murhatuiksi. Seuraavassa aikajärjestyksessä kymmenen kuuluisaa murhatapausta, joissa uhrina on olltu urheilija.


15.10.1910 Stanley Ketchel

Keskisarjan maailmanmestari Stanley Ketchel oli ammattinyrkkeilyn alkuvaiheen suurimpia nimiä. Hän valtasi kiistattoman maailmanmestaruuden vain 21-vuotiaana tyrmäämällä ensimmäisessä erässä Mike Sullivanin. Seuraavat kolme vuotta hän hallitsi keskisarjaa kovalla kädellä voittamalla kaikki varteenotettavat vastustajat. Välillä hän tosin hävisi mestaruuden Billy Papkelle tämän iskettyä Ketcheliä jo ennen asiaankuuluvaa tervehdystä. Uusintaottelussa kaksi kuukautta myöhemmin Ketchel kosti Papkelle antamalla tälle selkäsaunan. Siihen aikaan erotuomari ei yleensä keskeyttänyt otteluita ja Ketchel pieksi Papkea kymmenen erän ajan armotta säästäen tyrmäysiskun tarkoituksella vasta 11. erän alkuun, kuten oli Papkelle jo ennen ottelua luvannut. Uusia haasteita hän haki yrittämällä raskaan sarjan kruunua Jack Johnsonilta. Väitetään, että rahapulassa ollut Johnson oli suostunut ottelemaan 15 erää yrittämättä tyrmäystä. 30 kiloa kevyempi Ketchel kaipasi hieman tasoitusta. Ketchel itse puolestaan intoutui liikaa ja iski 12. erässä Johnsonin lattiaan. Sieltä noustuaan Johnson otti sordiinon pois päältä ja tyrmäsi Ketchelin puolessa minuutissa.
Naistenmiehenä tunnettu Ketchel sai luodin selkäänsä istuessaan aamiaispöydässä. Hän oli iskenyt silmänsä naiseen, jonka poikaystävä ei liiemmin pitänyt asiasta. Paikalta paennut murhaaja saatiin kiinni ja hän kuoli istuttuaan vankilassa 12 vuotta.
Tunnetusti värikästä elämää elävät nyrkkeilijät ovat kuolleet suhteettoman usein murhattuina. Ammattilaisten maailmanmestareista murhatuiksi ovat tulleet Ketchelin lisäksi ainakin Trevor Berbick, Héctor Camacho, Antonio Cermeno, Arturo Gatti, Don Jordan, Alfredo Layne, Eleoncio Mercedes, Robert Quiroga, Clemente Sánchez, Mzukisi Sikali, Battling Siki ja Wallace Smith. Esimerkiksi Muhammad Alin ammattilaisena kohtaamista 50 vastustajasta vähintään yhdeksän istui jossain vaiheessa vankilassa ja ainakin kaksi murhattiin. Lisäksi Sonny Listonin ja Zora Folleyn kuolemia epäiltiin murhiksi ja Cleveland Williamsin tappanut autoilija olisi varmasti saanut tuomion, jos olisi jäänyt kiinni.


14.6.1942 Otto Herschmann

Harvassa ovat urheilijat, jotka ovat saavuttaneet olympiamitaleita kahdessa eri lajissa. Itävaltalainen Otto Herschmann oli ensimmäisissä nykyajan olympialaisissa 1896 uimarina ja sai hopeaa (tai jos tarkkoja ollaan, pronssia, sillä 1896 voittajalle annettiin hopeamitali ja toiseksi tulleelle pronssimitali, muut saivat vain lämmintä kättä) 100 metrin vapaauinnissa. Vuonna 1912 laji oli vaihtunut miekkailuksi, jossa hän sai hopeaa säilän joukkuekilpailussa. Jälkimmäisellä kerralla hän oli myös Itävallan kansallisen olympiakomitean puheenjohtaja ja on edelleen ainoa kansallisen olympiakomitean puheenjohtaja, joka virassa ollessaan on saanut olympiamitalin.
Lakimies Herschmannin kohtaloksi koitui juutalaisuus. Natsit pidättivät hänet ja kohtalona oli kuolema keskitysleirillä, todennäköisesti kaasukammiossa.


10.9.1946 Olivér Halassy

Kahdeksanvuotiaana unkarilainen Olivér Halassy joutui liikenneonnettomuuteen. Hänen vasen jalkansa amputoitiin polven alapuolelta. Ainoa urheilulaji, jossa puuttuvasta jalasta ei ollut merkittävää haittaa, oli uinti. Niinpä Halassysta tuli uimari ja vesipalloilija, hänen onnekseen Unkari oli maailman parhaita vesipallomaita. Halassy voitti olympiakultaa 1932 ja 1936 sekä hopeaa 1928. Jalan puuttuminen ei tahtia haitannut edes soolouinnissa, sillä hän voitti 1500 metrin vapaauinnin Euroopan mestaruuden 1931 - vain muutamaa tuntia vesipallofinaalin jälkeen.
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton armeija vapautti Unkarin liittäen sen kommunististen maiden onnelliseen perheeseen. Vuotta myöhemmin neuvostosotilaat halusivat vapauttaa myös auton, jossa Halassy oli matkustajana. Tässä yhteydessä sekä auton kuljettaja että Halassy ammuttiin. Tapausta ei tuohon aikaan katsottu voitavan tutkia tarkemmin, syyllisten rankaisemisesta nyt puhumattakaan.


24.7.1947 Elias Katz

Katz sai Pariisin olympialaisissa 1924 hopeaa 3000 metrin estejuoksussa ja kultaa tuolloin ohjelmaan kuuluneessa 3000 metrin joukkuejuoksussa. Joukkueen kaksi muuta jäsentä olivat Paavo Nurmi ja Ville Ritola. Katz muutti sittemmin Saksaan, mutta poistui sieltä 1933. Ei liene sattumaa, sillä tuolloin valtaan nousi muuan Adolf Hitler. Muuton kohteena oli Palestiina, sillä Katz oli juutalainen. Toisen maailmansodan jälkeen Katz valmensi Israelin juoksijoita, joiden tavoitteena olivat vuoden 1948 olympialaiset.
Israelilaiset eivät kuitenkaan noihin kisoihin päässeet, koska heillä oli tärkeämpääkin tekemistä. Palestiinalaiset eivät hyväksyneet maan jakoa juutalaisten ja muslimien vyöhykkeisiin, vaan aloittivat sisällissodan. Huonostihan siinä tietysti kävi ja niinpä palestiinalaiset menettivät senkin, mitä olisivat rauhanomaisesti saaneet. Ennen sotaa vallinneissa levottomuuksissa 46-vuotias siviilimies Elias Katz murhattiin palestiinalaisten iskussa.


5.9.1972 Ze'ev Friedman

Ze'ev Friedman sijoittui Münchenin olympialaisissa sijalle 12 painonnoston sarjassa 56 kg. 5.9 Israelin olympiajoukkueen majapaikan ovi murrettiin. Palestiinalaisterroristien hyökkäyksessä painituomari Moshe Weinberg ja painonnostaja Yossef Romano murhattiin. Yhdeksän Israelin joukkueen jäsentä otettiin panttivangeiksi. Kun terroristien vaatimuksiin ei suostuttu, he yrittivät neuvotella kuljetuksen Kairoon. Siirtymisen yhteydessä poliisit järjestivät väijytyksen, joka epäonnistui. Kaikki panttivangit saivat surmansa. Valitettavasti kolme terroristia jäi eloon. Heidät tuomittiin vankilaan, mutta vapautettiin palestiinalaisterroristien kaapattua lentokoneen. Nykyään terroristeista yksi on enää elossa, kaksi muuta on päässyt marttyyreina paratiisiin israelilaisten suosiollisella avustuksella.
Ze'ev Friedman on valittu iskussa kuolleiden viiden urheilijan edustajaksi heistä parhaiten olympialaisissa menestyneenä. Muut neljä olivat painonnostajat Yossef Romano ja David Berger sekä painijat Eliezer Halfin ja Mark Slavin. Muutama israelilaisurheilija selviytyi pakoon joutumatta panttivangiksi. Vasta pari päivää aiemmin 50 km kävelyssä yhdeksänneksitoista sijoittunut Shaul Ladany, Bergen-Belsenin keskitysleiriltä eloonjäänyt teknillisen korkeakoulun professori ei antanut tälläkään kertaa periksi fanaatikoille.


4.12.1980 Stanislawa Walasiewicz

Walasiewicz syntyi 1911 Puolassa tsaarin Venäjällä, mutta muutti vanhempiensa kanssa pikkulapsena Yhdysvaltoihin. Siellä hänestä tuli huippuluokan pikajuoksija. Asuinpaikastaan huolimatta hän edusti synnyinmaataan Puolaa, koska sai USA:n kansalaisuuden vasta 1947. Hän voitti olympiakultaa 100 metrillä 1932 sekä hopeaa samalla matkalla 1936. Jälkimmäisellä kerralla voittaja Helen Stephensiä epäiltiin mieheksi ja hän joutui todistamaan sukupuolensa. Walasiewicz ei tähän joutunut, vaikka hänenkin ympärillään kiersi huhuja olemuksen ja matalan äänen takia.
Aihetta tarkistukseen olisi kuitenkin ollut. Walasiewiczin kohtaloksi koitui aseistettu ryöstö, jonka uhrina hän kuoli 69-vuotiaana. Ruumiinavauksessa havaittiin hänellä olleen miehiset vehkeet. Sinänsä erikoista, koska hän oli ollut naimisissakin ja käytti liitossa saamaansa sukunimeä Olson. Tosin liitto oli päättynyt eroon melko nopeasti - liekö aviomies havainnut tulleensa huijatuksi.


2.7.1994 Andrés Escobar

Kolumbia karsiutui vuoden 1994 jalkapallon MM-kisojen alkulohkossa jatkosta. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Romanialle ja USA:lle kärsittyjen tappioiden jälkeen viimeinen ottelu Sveitsiä vastaan oli merkityksetön, vaikka siitä voitto tulikin.
Kolumbian kannalta kisojen dramaattisin tapahtuma oli alkulohkon toinen ottelu USA:ta vastaan. Puolustaja Andrés Escobar yritti katkaista amerikkalaispelaajan keskityksen ja pisti pallon vahingossa omaan maaliin tyylillä, josta kuka tahansa hyökkääjä olisi ollut kateellinen. 1-0 USA:lle, toisella puoliajalla 2-0 ja Kolumbian kavennus viime hetkillä ei enää tilannetta pelastanut. Maa oli ulkona jatkopeleistä.
Kisojen jälkeen Escobar palasi kotimaahansa, jossa häntä pidettiin osasyyllisenä huonoon menestykseen. Tullessaan ulos baarista yöllä hän joutui sanaharkkaan, jossa toisena osapuolena oli Medellinin huumekartellissa henkivartijan vakanssilla ollut Humberto Castro Munoz. Pikkurikollinen veti aseensa esiin, ampui kuusi kertaa Escobaria ja silminnäkijöiden mukaan huusi "Maali!". On jäänyt epäselväksi, toimiko hän omaan laskuunsa vai paikallisten vedonlyöjien käskystä, kostoksi heidän rahallisille tappioilleen.


11.3.1995 Peter Karlsson

Ruotsalainen jääkiekkoilija Peter Karlsson oli kokenut divarijyrä. Puolustaja pääsi kotikaupunkinsa Västeråsin edustusjoukkueeseen vakinaisesti 19-vuotiaana vuonna 1985. Kolmen divarikauden jälkeen joukkue nousi Elitserieniin, mutta Karlssonin taso ei vielä sinne riittänyt. Niinpä hän pelasi neljä seuraavaa kautta muissa divariseuroissa. Kaudella 1992-93 Karlsson pääsi vihdoin takaisin Västeråsiin ja Elitserieniin. Peliaikaa ei kuitenkaan löytynyt, runkosarjassa tilille tuli vain 15 ottelua ja yksi syöttöpiste. Karlsson palasi divariin, jossa ehti pelata vielä kaksi kautta kahdessa eri seurassa.
Karlssonin kohtaloksi koitui yöelämässä saadut puukoniskut. Murhaaja väitti homoseksuaaliksi tunnetun Karlssonin yrittäneen vietellä häntä, jolloin tilanne lähti lapasesta. Tuomio oli tyypilliseen ruotsalaiseen tapaan vain kahdeksan vuotta. Ei ole tiedossa, kuinka kauan hän tuomiostaan lopulta istui.


26.9.1996 Dave Schultz

Kalifornialainen Dave Schultz oli huippulupaus junioripainissa voittaen kaiken mahdollisen lukiolaisena. Maailman huipulle hän murtautui vuoden 1982 MM-kisoissa ottamalla pronssia vapaapainin sarjassa 82 kg. Sen jälkeen hän teki harvinaislaatuisen tempun. Yleensä painijat siirtyvät iän myötä ylempiin sarjoihin, mutta Schultz vetikin painoa alemmas ja vaihtoi 74-kiloisiin. Yhtenä syynä vaihdokseen saattoi olla vuotta nuorempi pikkuveli Mark, joka kasvoi aavistuksen isommaksi eikä olisi mahtunut 74-kiloisiin. Niinpä Schultzin veljekset saivat Daven sarjanvaihdoksen ansiosta molemmat olympiakultaa 1984.
Pikkuveli Mark lopetti huipulla 80-luvun lopulla, mutta Daven ura jatkui. Vielä 35-vuotiaana hän sai 1995 pronssia MM-kisoissa. Tähtäimessä olivat seuraavan vuoden olympialaiset. Niihin hän valmistautui yhdessä monen muun amerikkalaispainijan kanssa Foxcatcher-painifarmilla, jonka oli perustanut eksentrinen upporikkaan perheen jäsen John du Pont. du Pontin eksentrismi meni lopulta yli äyräiden ja hän ampui Dave Schultzin. Tapauksesta tehtiin palkintoja kerännyt elokuva. Murhaajan perikunta oli äskettäin jälleen lehtiotsikoissa myytyään muutama vuosi sitten edesmenneen John du Pontin omistaman maailman harvinaisimman postimerkin. Myyntihinta oli yli yhdeksän miljoonaa dollaria.


27.11.2007 Sean Taylor

Sean Taylor oli huippuluokan takapuolustaja jenkkifutiksessa. Yliopistotähti varattiin NFL:ään sijalla 5 ja murtautui nopeasti liigan eliittiin. Jo kolmannen kautensa jälkeen hänet valittiin liigan all star -otteluun ja neljännellä kaudella liigan ykköstähdistöön. Tosin viimeinen valinta oli postuumi.
Taylorin kotiin murtauduttiin ja varas ampui häntä reiteen. Luoti katkaisi reisivaltimon ja Taylor ehti menettää liikaa verta ennen tyttöystävänsä hälyttämän ambulanssin saapumista. Koomaan vaipunut Taylor kuoli myöhemmin sairaalassa. Washingon Redskinsin seuraavassa ottelussa joukkueen puolustus ryhmittyi ensimmäiseen peliinsä vain 10 miestä kentällä Taylorin muistoa kunnioittaakseen.

Välihuomautus 56: Tänään kotona

Salli: -Mitäs jos tekisin kesäkeittoa?
Jaska: -Eihän se ole ruokaa. Se on kasviksia.
Salli: -Siis ruuassa pitää olla lihaa?
Jaska: -Tai vähintäänkin kalaa. Luulisi tuon käyneen jo vuosien varrella selväksi.
Salli: -No jos siihen keittoon laittaisi lihaa. Söisitkö?
Jaska: -No tietysti.
Salli: -Mitä juureksia siihen voisi laittaa?
Jaska: -Mitä vaan paitsi kaalia, kunhan siinä on lihaa.
Salli: -Porkkanaa?
Jaska: -Joo.
Salli: -Lanttua?
Jaska: -Joo.
Salli: -Naurista?
Jaska: -Joo.
Salli: -Palsternakkaa?
Jaska: -Joo. Joo. Joo. Mitä tahansa. Kyllä minä kaikkia vihanneksia syön, paitsi kaalia ja maksaa.
Salli: -Ei maksa ole vihannes!
Jaska: -Ei niin, mutta se lasketaan vihannekseksi koska sekään ei maistu hyvältä.
Salli: -Miksi minä edes yritän?

Välihuomautus 55: SE esteissä

Kestävyysjuoksun ratakausi ei voisi paljon tämän paremmin alkaa. Sandra Eriksson räjäytti viime syksyisen SE:nsä päreiksi. Erityisen riemastuttava oli tapa, jolla se tuli - täysin soolona ja toivomista jättävällä vauhdinjaolla, lisäksi askeleesta näki että viimeinen terävyys puuttui yhä. Ensimmäinen kilometri 3.05, toinen ja kolmas 3.15. Ehdin sattuneistä syistä näkemään vain viimeisen kilometrin. Toiseksi viimeisen kierroksen alussa väliaika lupaili ennätystä, mutta suhtauduin asiaan askeleen väsymyksen takia hyvin skeptisesti. Mutta kierroksen lopussa Sandra jaksoi kuitenkin aloittaa puolen kilometrin loppuvedon. Aika 9.34,71 vei maailmantilaston 13. sijalle ja jää vain sekunnin kymmenyksen Euroopan kärkiajasta. Viime vuonna Euroopan paras aika oli 9.28,00 eli vain kuusi sekuntia kovempaa. Tänä vuonna on EM-Zürich...

Grattis, Sandra!

Tuntematon futari

- Tervetuloa, arvoisat katsojat, tänne Brasilian MM-turnaukseen. Tässä ennakkolähetyksessä keskustelemme ennen kaikkea Suomen joukkueesta.
- Niin, Suomihan selvisi ensimmäistä kertaa historiassa lopputurnaukseen asti. Suorituksen arvoa korostaa se, että temppu tehtiin lähes kokonaan kotimaisin voimin.
- Aivan oikein. Joukkuetta onkin kutsuttu Tuntemattomaksi Maajoukkueeksi.
- Mutta kova jengi meillä on kasassa. Sitten pelaajaesittelyyn.
- Aloitetaan ihanteellisesta avauskokoonpanosta. Ja perinteisessä järjestyksessä eli maalitolppien välistä hyökkäyksen kärkeen.


Maalivahti:

Pentti Määttä, Kuusamon Erä-Veikot
Eleettömän varma veräjänvartija. Tätä miestä ei tunneta YouTubessa hämmästyttävistä haamupelastuksista. Ei tarvetta, koska on sijoittunut jo valmiiksi oikein. Miinuspuolena pieni koko, on silti aina valmis ottamaan varsinaisen kantovastuun.


Puolustajat:

Yrjö Lahtinen, Tampere United
Työväen Urheiluliiton kasvatti on suotta saanut maineen vastarannankiiskinä - tiukassa pelissä Lahtinen on aina mies paikallaan. Toppari siivoaa tonttinsa varmasti ja antaa voittamansa pallon keskikentälle. Sen on tunnustanut jo kapitalistinenkin analyytikko. Pientä moitetta voi antaa hyökkäyshaluttomuudesta.

Aake Lehto, Tampere United
Lahtisen topparipari on luuta. Ei parane vastustajan haastaa tätä miestä kaksinkamppailuun, sotkee suohon kenet tahansa. Vaatii itseltään ja joukkuetovereiltaan paljon. Haittana ajoittainen sooloilu, lähtee turhan usein seikkailemaan omille teilleen. "Ei huvittanut", on tutun tyly kommentti toimittajille.

Urho Hietanen, TPS
Hietanen pelaa maajoukkueen kokoonpanossa vasenta laitapakkia. Kullanarvoinen yleismies, koska kykenee paikkaamaan kokoonpanossa miltei ketä tahansa, jopa maalivahtia. Tavallisen suruton poika, jonka täyttä potentiaalia ei vieläkään ole saatu esiin.

Vilho Mäkilä, Laihian Lukko
Mäkilän laidalta ei tulla läpi. Se, mikä taidossa puuttuu, korvautuu peräänantamattomalla sitkeydellä. Pieni kysymysmerkki on se, ansaitseeko Mäkilä kuitenkaan avauskokoonpanon paikkaa. Kykenee hallitsemaan omaa tonttiaan, mutta rooli on hyvin rajoittunut, vaikka syöttöpelissä parahia jaellaankin.


Keskikenttäpelaajat:

Antero Rokka, Kannaksen Urhot
Katso sanakirjasta piilokärki ja siellä on Rokan kuva. Loistava ajoituksen mestari, joka syöksyy vihollisryhmityksen läpi itse raivaamastaan aukosta. Missä valmentaja oikein hyvää miestä tarvitsee, tässä on semmoinen.

Vilho Koskela, Pentinkulman Toverit
Joukkueen primus motor. Puolustuksen tehtävä on toimittaa pallo Koskelalle, joka rauhoittaa pelin, katsoo tilanteen ja syöttää sinne minne pitää. Pikkuseuran kasvatti on edennyt korkeammalle kuin vaatimaton junioritausta antoi ikinä odottaa. Luonnon täysosuma.

Jorma Kariluoto, HJK
Nuori kukonpoika, laitalinkki jolle on sysätty kokemukseen nähden paljon vastuuta. Puhuu arvoturnauksista ikään kuin olisi joskus ollut. Odotetaan, että kasvaa turnauksen aikana rooliinsa.

Leo Vanhala, VPS
Joukkueen ilopilleri hihittää ja luo henkeä. Kentällä hoitaa osansa ihmeitä esittämättä. Varmistaa siinä missä Kariluoto toisella laidalla nousee. Prihan ongelmana on ylipaino.


Hyökkääjät:

Jussi Lammio, HJK
Todennäköisesti joutuu ottamaan kentällä kapteenin tehtävät. Johtaa edestä, mutta onko hänellä joukkueen kunnioitus takanaan? "Kuovi" ei ole se mies, joka kääntäisi tasaiset pelit voitoksi. Menestyksen avain onkin siinä, osaako Lammio tehdä Rokalle pelitilaa oikealla tavalla.

Kaarlo Rahikainen, Joensuun Prihat
Taiteilijasielu tekee likaiset maalit, mutta puolustuspelistä tämä mies ei voisi vähemmän välittää, naistenmies keskittyy enemmän vilttikäärön aukaisemiseen. Tutkaparia kaksikosta Lammio-Rahikainen ei saa parhaalla tahdollakaan - miten mahtavat hyökkääjien kireät välit heijastua joukkueeseen?


Vaihtopelaajat:

Kale Susi, Kannaksen Urhot
Kakkosmaalivahti, Rokan seurakaveri. Jos ykkösmolari Määttä sulautuu tapettiin, Susi on tapettiliisteriä: täysin väritön ja näkymätön. Ilman loukkaantumisia peliaikaa luvassa vain runkosarjan viimeisessä ottelussa, jos se on merkityksetön.

Jukka Hauhia, MyPa
Kolmosmaalivahti. Juniori oli yllätysvalinta koko joukkueeseen. HJK:n veteraani Ville Aution oletettiin olevan joukkueen kakkosmaalivahti, mutta oli strategisesti viisas veto ottaa hänet valmennustiimiin eikä tyhjän pantiksi vaihtopenkille. Hauhia sparratkoon hyökkääjiä.

Aarne Honkajoki, Pori Jazz
Vaihtotoppari, joka kykenee tarvittaessa korvaamaan Lehdon tai Lahtisen ongelmitta. Eksentrikon maineessa oleva eri joukkueiden kiertolainen on mainettaan luotettavampi. Kadottaa joskus johtoajatuksensa.

Saulo Jalovaara, Valkeakosken Haka
Seurajoukkueessa tärkeä mies isossa roolissa puolustuksen johtavana topparina. Kykenee kuitenkin tinkimättä täyttämään paikkansa maajoukkueen täytemiehenä tilanteen niin vaatiessa.

Tapio Salo, KPV
Rutinoitu peruspakki, luvassa peliaikaa vaihtomiehenä tai loukkaantumisten sattuessa. Ei kuulu parhaisiin, mutta miehen paikan on täyttänyt.

Taneli Ukkola, KPV
"Kesäjuhlaurheilijaksi" itseään tituleeraava Ukkola on vaihtopakki, joka ei liiemmin peliaikaa tule saamaan.

Pentti Kaarna, Lockstedt Jägern (GER)
Joukkueen ikäpresidentti, itseoikeutettu kapteeni ja ainoa ulkomailta kokemusta omaava. Johtaisi keskikenttää esimerkillään ja pelirohkeudellaan - jos olisi muutaman vuoden nuorempi. Vanhan miehen liike ei vain enää riitä kansainvälisellä tasolla. Kilon paperipussillinen vanhoja mitaleita plakkarissa. Saanee tilaisuutensa alussa, mutta pelin kovetessa vaihtopenkki kutsuu.

Mikko Mielonen, KuPS
Keskikentän väsymätön pahanilmanlintu juoksee paikasta toiseen ja käynnistää tapahtumat aina siellä missä onkaan. Kivikovalla keskikentällä ei vain ole Mielosen tasoisella pelaajalla maajoukkueessa käyttöä, joten jäänee pieneen ellei nyt täysin olemattomaan vaihtomiesrooliin.

Martti Sihvonen, Joensuun Prihat
Rahikaisen seurakaveri Pohjois-Karjalasta pelaa laitalinkkiä. Siis jos jokin menee pieleen. Sihvosen kyvyt eivät riitä isoon rooliin ja on täysin puhdas vaihtomies.

Olavi Riitaoja, JJK
Riskivalinta joukkueeseen. Sotajalalla etenkin Lehdon kanssa. Laitalinkillä olisi taitoa, vaan ei ole pelirohkeutta. Pelkää ilkeästi viheltäviä keskityksiä.

Vili Asumaniemi, HJK
Hyökkääjän perikuva. Juniorin kokemattomuus näkyy, mutta kun oppii pelaamaan järjen kanssa, onkin itse pääperkele. Säpinää kentälle tuova viimeisten minuuttien vaihtomies.

Matti Viirilä, FC Lahti
Menee iso pää edellä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Järki tulee sitten perästä, jos tulee. Yleensä ei tule. Siksi enimmäkseen vaihtopenkillä, mutta milloin vain tarvitsee pelotella vastustajan toppareita, Viirilä laitetaan asialle.


Valmentaja:
Päävalmentaja Tauno Sarastie on ammattinsa ulkopuolella täydellinen laumasielu. Tämä näkyy myös tavassa, jolla hän joukkuettaan peluuttaa: varmasti, mutta yllätyksettömästi. Toisaalta tätä korvaa pelaajien värikkyys, he soveltavat Sarastien kuvioita usein luovalla tavalla. Kakkosvalmentaja Ville Autio on vielä aktiivipelaajana sopiva linkki valmennuksen ja joukkueen välissä. Sarastien merkittävin ansio on siinä, että hän kykenee ammattitaidollaan pitämään manageri Uuno Karjulan enimmäkseen poissa joukkueen asioihin sotkeutumasta.

...


Alkulohko

Pienet vihaiset taklaukset saivat heidät filmaamaan maahan. Kariluoto juoksi vielä muutaman askeleen, mutta jäi sitten keskiviivan taakse. Hengästyneenä hän huuteli:
- Eteenpäin! Ei saa pysähtyä... Ei jäädä tuleen makaamaan... Pyrittävä yllätykseen...

Rangaistusaluetta läheni kaksi miestä, Kaarna ja Mielonen.
- Totaalisella jalkapallolla sivaltelloo.
- Ei. Pitkää palloa heittelee.
- Lieneekö tuo.
- Onpa niinkin. Lähtölaukaus on sen tuntuinen.
- Tuollaisella porukalla sitä pitkää tuskin.
He saapuivat keskiympyrään ja Kaarna aloitti heti.
- Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai... jaaai poojaat, poojaat. Ei peliä näin käydä... Eheei. Eheei. Ei tämmöisestä pelistä tule niin mitään. Mennänpäs mokoman sumppupuolustuksen läpi, että heilahtaa.

Kaarna asteli Kariluodon vierelle ja sanoi ystävällisellä äänellä:
- Koitetaanhan uudelleen. Kyllä se lähtee.
Ääni särkyi kun hän huusi:
- Hakkaa päälle pohjan poika!
Täysosumataklaus sattui lonkkaan. Pari lääkintämiestä saapui paikalle. Mieloselta jäi käsittämättä, mitä Kaarna tarkoitti änkyttäessään kuiskaten:
- Van... ha... a. Jo... vanha... mies...
Sitten hän sanoi odottamattoman terävästi:
- Sanokaa mitä sanotte... pitkää palloa se on... piru... niin.
Mielonen ymmärsi, että Kaarnan pelit olivat loppu. He nostivat hänet paareille.

Puoliajalla kerrottiin vaikutelmia. Lahtinen oli hieman äreä, mutta jollain tapaa innostunut onnekkaasta avauksesta hänkin oli. Sanoipa hän huolestuneella äänellä vanhan kantansa ilmaisemiseksi:
-Ei tainnu tulla paraatimarssia finaaliin, oli meinaan kenttä täys karvausta. Saa vain nähdä kuinka kauan sitä sovitaan sekaan.

Kun Lammio oli äänen kuulumattomissa, sanoi Rahikainen:
- Tuon perkeleen kuovin ne nyt sysäsivät kapteeniks. Ihme se ol, ettei tuo vaatinut kunniantekkoo.

- Millä tuo puolustuslinja nyt murretaan, vaikersi epätoivonen Kariluoto.
- Minä tiedän konstin. Jos pääsis yksi mies lähelle targetiksi. Se onnistuu varmasti paremmin, kun toiset auttavat taklauksilla. Jos sinä koko joukkueen saisitkin rynnäkköön, niin se joka tapauksessa avaisi aukon omaan puolustukseen, rauhoitteli Koskela.
- Minä koetan itse...
- Ei se käy. Minä menen.
- Se kuuluu minulle... Minun tehtäväni tämä on eikä sinun. Ei suinkaan puolustava keskikenttämies kuulu kärkeen.
- Ei se käy mitenkään. Jonkun on saatava keskitykset lähtemään ja se on sinun tehtävä. Ei siitä muuten mitään hyötyä ole.
Hengitystään pidätellen miehet käsittivät, että jos hän pääsisi tolpan juureen, olisi onnistuminen varmaa. Ja kun Koskela sinne pääsi, näkivät he miten tämä rauhallisesti sovitteli ruumistaan hyvään asentoon. Sitten hän kohosi salamana pystyyn, pyörähti ympäri ja pallo lensi. Se tapahtui niin nopeasti, että miehet tuskin tajusivat, miten Koskela sen puski.
Koko joukkue huusi suoraa huutoa, kun pallo sinkoutui suoraan verkon perille. Johtomaalista järkyttynyt vastustaja luopui ottelusta sovinnolla.

Seuraavaan otteluun joukkue sai mukaan loukkaantumisestaan toipuneen Rokan.

Kariluoto tunkeutui ryhmitykseen ja muutamia hänen miehiään seurasi. Heidän mukaansa ehätti Rokka, ja Kariluoto antoi kiltisti pallon hänelle, kun Rokka sen otti hänen jaloistaan ja toimitti ohimennen:
- Anna miul... Ota sie miestä... Tää onkii hyvä pel... näit olkii vähä karsinnois...
Seuraavaan harhautukseen meni kolme vastustajaa. Rokan liike oli nopeaa ja tarkkaa. Kariluoto tiesi, että jos he jatkuvasti painaisivat päälle, olisi vastustaja avuton. Jatkuva prässi esti sitä ajamasta palloon, ja lopusta pitivät huolen Rokan jalat, jotka eivät liikkuneet hätäisesti sinnepäin, vaan joka liike vei juuri siihen mihin piti.
Vastustajan lamaannuttua ja pallon levätessä maalissa Kariluoto kävellä veuhkasi innostuneena Rokan luo.
- Se oli kympin arvoista työtä tuo puolustuksen vyörytys.
- Kuule nyt Kariluoto! Sie oot nuor poika ja siul on viel sellasii urheusmielalloi. Sie pyrit sankartöitä tekemää. Mie taas en sellasil pane hitonkaa arvoo. Sillo pittää männä millo asjat vaatii, muullo pittää olla matalan. Sie suotta taano hyökätes kohottelit ittees ja annoit esmerkkii. Se on hyvä, mut katso tilanne ennen ku tiet sellasta. Myö ei olla tääl häviämäs, myö ollaa voittamas. Ain pittää katsoo. Tään hyökkäyksen ratekia on tällane. Sie mänet. Sinnuu taklataa. Sie juokset katsomatta ja hää pahalaine nappaa pallon. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on vartija, sie ole nopija, mut älä hätähine. Tähtää ensi, tähtää hyvi tarkkaa, ja ammu ensi. Yhe sekunni etumatka riittää. Silviisii se on.

Koskela katsoi Lehtoa ja Lahtista, ja nämä vuorotellen toisiaan. Pienen äänettömyyden jälkeen sanoi Lehto:
- Vasen laita lähtee.
Lehto lähti. Hetkeksi salpasi hänen henkensä tukahduttava pelko. Mitä oli tuon pimeyden ja äänettömyyden sisällä. Samassa hetkessä hän tunsi kostean ja tihkusateisen ilman mukana paitsioansan pettävän. Hän nousi ylemmäs ja oli juuri astua rangaistusalueen ulkopuolelle, kun kuuli melkein jaloistaan huudon. Hän näki pallon vilahtavan, tunsi oman verkon heilahtavan ja kaatui heikosti äännähtäen.

Lopullisesti jatkopaikan ratkaisi viimeinen ottelu.

Rahikainen ampui, mutta hän pysyi yhä paitsioansan takana. Niinkuin useimpien rohkeiden pelaajien ilmeni Hietasenkin into levottomana toimintatarmona, ja Rahikaisen piilottelu tuntui hänestä yhä viheliäisemmältä. Hän tiesi aivan hyvin, että ellei hyökkäystä pysäytetä, on heidän tuhonsa edessä, sillä vastustajan olisi helppo survoa kasaan hajalleen joutunut lauma. Tämä pelko saikin hänet raivostumaan ja hän kirkaisi kiroten:
- Jumalaut! Lakka haaskamast niit kutei! Niit ei piissa präiski pisin taivast.
Maali oli parinkymmenen metrin päässä. Muutaman askeleen päässä hänen edessään oli vastustajan asettama muuri. Siitä saisi ehkä jonkinlaisen näkösuojan. Hietanen asetti pallon käsistään tuomarin osoittamaan paikkaan.
Hän näki silmissään muurin takana vilahtelevan maalivahdin kuvan. - Siihen... siihen... Sitten hän ampui.
Parin sekunnin kuluttua tuntui koko maailma puristuvan hänen päälleen. Hän vain makasi katsellen vuoroin verkossa makaavaa palloa, vuoroin miehiä, jotka huusivat hänelle: Hyvä Hietanen, hyvä... bravo Hietasen akan poika!
- Ei jumalaut poja! Kyl mää ole senttä aika poika. Mää ihmettele oikke ittiäin. Mikä mää ollenka olenka. Suame sankari mää ole.
Sarastiekin saapui.
- Minä kai joukosta ymmärrän parhaiten mitä te teitte, koska minä tiedän eniten tilanteesta.
Sarastie palasi valmentajan asenteeseen ja siirtyi yleisempiin kysymyksiin.
- Pitäisi olla hyvin onnistunut taktiikka tämä uusi. Mutta siltä näyttää, etteivät niiden taitavimmatkaan suunnittelijat löydä mitään keinoa suomalaista päättäväisyyttä ja rohkeutta vastaan.
Äsken valmentaja oli kehunut Hietasta, mutta noilla sanoilla hän jo kiitteli itseään. Sarastie tunsi, niinkuin useimmat valmentajat, joukkueen positiiviset teot omiksi teoikseen. Epäonnistumiset taas olivat pelkurien ja ylivoimaisen vastustajan syytä.

Vaihtomiehenä viime hetkillä kentälle tullut Viirilä pääsi rangaistusalueen rajalle ja pysähtyi.
- Hei karjut! Neljännesvälierä täällä loistelee Rio de Janeiron aamunkoitossa!

...

Pudotuspelit

- Mitä siellä on? tohotti Sihvonen, kun he olivat päässeet Lahtisen luokse.
- Niin, mitäs itte luulisit? Ketä siellä mahtas olla? Kuka sieltä ny mahtas ammuskella?

- Jättäkää vartiointi ja tulkaa!
Kenties Lahtinen ei kuullut tai sitten ei katsonut voivansa jättää rangaistusalueen rajaa. Joka tapauksessa Määttä näki, miten isokokoinen nuorukainen yhdellä heilautuksella tempaisi vastustajan nurin ja alkoi kyyryssä juosta. Kun Lahtinen juostessaan kaatui, luulivat he ensin tämän kompastuneen, mutta kun pallo yllättäen laukaistiin maaliin, kirosi Määttä.

- Liberoko siellä luulee olevasa iessä? Millo häne pääsä varjo sattu tuon maalitolpa kohal, ni sillo hänel tullokii noutaja. Nii mie oon päättäny häne kohastaa. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Ai työ perkeleet!
Maalin tehtyään aloitti Rokka hyökkäyksen uudelleen. Ruohoisella kentällä kaatui vastustajaa nurin yhä uudelleen.
- Tuo perkelehä se ol, tuo maalvaht. Sie hitto kaavoit miut ja siit hyväst mie pistän pallon uuvestaa siu selkäis taakse. Noin... noin... noin. Katso mite männöö verko peril. Et sie hitto petä Roka Anttii.

- Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa omal maaliviival saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie voi häne kansaa sammaa palloo jakkaa. Se on tään puolustuspelin ratekia. Muuta viisautta siin ei oo, eikä tule.

- Anna ny muutama pystysyöttö!
Puolustuksessa Mäkilä aikaili ja jahkaili pyöritellen palloa milloin mihinkin, ja Hietanen odotti kärsimättömänä. Mäkilä avasi peliä harvoin ja siksipä tämä hetki tuntui hänestä suorastaan juhlalliselta. Hetken kuluttua hän antoi kurjan ja surkean syötön ylöspäin.
- Otat sen varovast sitten. Ja älä tuu pyytähän mitään vähiin aikoohin.
- Tattis.
Hietanen harmistui ensin. Mutta sitten häntä alkoi väkisinkin naurattaa tuo kurja liru.
- No, kyl mää täl pärjän pual vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal.

Kookas hahmo ilmestyi Rokan eteen ja seuraavan sekunnin aikana tapahtui paljon. Rokka tavoitteli palloa heti, mutta äskeinen ajatus omasta pelaajasta aiheutti hänelle kalliin sekunnin kymmeneksen menetyksen. Rokka ei alkanut tapella pallosta, vaan hellitti siitä heti ja teki vastustajalleen saman tempun, minkä tämä hänelle. Hän taklasi tämän syrjään. Taklaus sisälsi koko hänen hurjan puolustautumisvimmansa voiman. Töytäisy kaatoi miehen, ja sillä aikaa Rokka nappasi pallon haltuunsa. Rokka oli epätoivoisen vimman vallassa. Hän toimi koko tarmollaan, mutta tuo vimma ei ollut sokeata hätäistä riehuntaa, vaan jokainen Rokan liike oli tarkoituksenmukainen. Tilanteen lopulta selvittyä Rokka käski puolustuksen jäädä vartiomaan laitoja.
- Tää nääthäsie olkii painimaaottelu. Mie sain selkävoiton. Sääntöi mie taisin rikkoo siin, mut hyö ko tulliit sellasel joukol.
- Selkävoiton... hihi... Tosta yhdestä on tullu työvoitto. Se sai juur punasen kortin.

...

Finaali

Yleisö räjähti huutoon hieman kauempana. Tunnelista kentälle marssiessaan Mäkilä rauhoitteli lähintä pelaajaa:
- Älä pelkää! Mennähän rauhas. Ei s'oo ihmises. S'oon suuremmas käres.

- Valmentaja! Vastustaja!
- Missä?
- Tuolla! Ketjussa. Pallo hallussaan.
Sarastie komensi puolustuksen muodostelmaan ja katsoi itse vaihtopelaajan osoittamaan suuntaan. Hän tajusi heti kaiken nähdessään laidalla etenevän hyökkääjän ja sen takana tulevan laitalinkin. Niistä hän arvasi koukkauksen olevan kysymyksessä, sillä tavanomainen hyökkäys pitäisi puolustuksen perusmuodostelmassa.
Sarastie komensi epäröiviä miehiä oikeille paikoilleen. Pari syöttöä avasi hyökkäyksen.
- Otan kohta vaihtopelaajan kentälle, jos tämä ei toimi.
Topparit ja laitapakit menivät ansaan ja juoksivat väärään suuntaan, ja Sarastie näki erään vastustajan ojentavan jalkansa rangaistusalueen rajalla. Ensimmäinen laukaus oli tarkka. Sarastie oli maansa myynyt.

- Järjestäkää miesvartiointi kuntoon. Aluepuolustus upotetaan lampeen. Ainoastaan maalivahdin aluetta vartioidaan.
Koskela katseli ympärilleen ja näki Määtän nojaavan maalitolppaan.
- Otatko sinä?
- Vaan sillähän ei ole väliä. Miten vain.
Tuntui kuin Määtän vartioma maali olisi kuulunut luontojaan pidettäväksi. Turnauksen ensimmäisestä päivästä lähtien tämä oli siitä huolehtinut. Koskaan ei kukaan ollut kuullut hänen tarjoavan sitä jonkun muun vahdittavaksi. Muutaman kerran oli verkko soinut, mutta niitä Määttä ei katsonut syykseen.

Puoliajalla manageri Karjula ilmestyi pukusuojaan.

Välittämättä siitä, että useita miehiä oli kuulemassa hän sanoi:
- Teidän hätäisen arlviointinne takia olemme tulleet siihen, että se painaa meidän sivustamme kasaan. Merlkitsi parlhaan aseman menetystä.
Koskela puhui velvollisuudesta. Häntä eivät muutenkaan kiinnostaneet Karjulan sanat, sillä hän tiesi hyvin, etteivät järkisyyt lopettaisi tämän kiukkua, joka näytti yhä vain yltyvän hänen rauhallisesta äänensävystään.
- Täytyy ottaa huomioon, etten minä niissä olosuhteissa voinut vetää joukkueen kylkeä kiinni vastustajaan. Ryhmitys oli liian arka. Muutenkin miehet olivat johtomaalin lamauttamia.
- Minä otan huomioon. Minä tunnen tilanteen enkä tarlvitse selvityksiä. Mutta teidän täytyy tietää, että joukkue hävisi puoliajan vasta sitten, kun te sen tunnustitte menetetyksi. Nyt järljestätte nopeasti joukkueen. Ryhmitys tuosta sivurajaa myöten. Tarpeeksi vahva rleserlvi sivustoja varten, joiden turlvaaminen järljestettävä aktiiviselle perlustalle. Tuorleet vaihtomiehet kentälle. Aluepuolustus kuntoon.
Ilmeettömällä äänellä Koskela sanoi:
- Käskin luopua aluepuolustuksesta saadakseni miehistön kantamaan vastuuta.
Karjulan leuka jäkätti vähän aikaa. Hän karjui kuin vähäjärkinen.
- Ja miehet. Kumpia te olette, lampaita vai suomalaisia jalkapalloilijoita?
Honkajoki pyöritteli silmiään suu auki teeskennellen hämmästystä. Sitten hän kysyi Vanhalalta virallisen tärkeällä äänellä:
- Laitalinkki Vanhala. Oletteko te lammas vai suomalainen jalkapalloilija?
- Minä olen maailman paras kenttätaistelija, hihi...

Koskela seisoi keskiympyrässä valmiina aloitukseen. Hän kuuli Honkajoen sanovan manageria matkien, mutta kuitenkin vakavalla ja pelosta paksulla äänellä:
- Perlkele. Nyt tarlvittais rlajua taklauspeliä.
Koskela potkaisi palloa ja nousi hyökkäykseen. Kerran hän yritti selvitä ryhmityksen läpi, mutta paitsioansa puri. Vastustajan hyökkäys ajoi rohkeasti vartionnin ohi. Ketjussa nähtiin, että Koskela ei enää noussut, ja kun vastustaja eteni, alkoivat miehet vetäytyä. Siitä se repesi.

Koskelan tilalle vaihdettu Jalovaara meni Vanhalan luokse.
- Koettakaa tuota aukkoa myöten. Näätkö sinä tuon ryhmityksen?
- Nään.
- Sen vieressä on niitten paitsioansa. Tuolla ryteikössä on ainakin kaksi topparia, mutta ne eivät pääse nousemaan. Määttä avaa pitkällä aloituspotkulla. Jos sinä pääset läpi ja saat ne pelistä pois, niin jatko on selvä.
- Kyllä minä yritän. Asumaniemi ja Honkajoki mukaan... Eikä enempää. Paljous ei muuta kuin haittaa...
- Ei teidän tarvitse saada muuta kuin kavennusmaali. Sillon se aukee.

Epätoivoinen, katkera uhma nousi Jalovaaran mieleen. Hän tiesi jo, että peli oli menetetty.
Hän antoi merkin. Määtän aloituspotku lähti heti. Jalovaara näki Vanhalan syöksyvän eteenpäin. Sen hän ehti nähdä, että Asumaniemi juoksi melkein pystyssä Vanhalan ohi.
- Jumalauta poika! Me ollaan kahden.
- Älä välitä! Me toimitaan äkkiä... Mä menen nyt.
- Kun se ei tullu, huohotti Vanhala, mutta näki samassa Honkajoen syötön mätkähtävän jalkoihinsa.
Sitten Priha siirsi pallon Asumaniemen yli ja tämä jatkoi sen verkon perälle. Asumaniemi hehkui intoa ja hurmiota, ja Vanhalakin kohosi samaan innostukseen.

Ei ainutkaan vastustaja päässyt sumppupuolustuksen läpi. Sen takaa ammuttiin kuitenkin kiivaasti.
Asumaniemi kääntyi hieman sivuttain rangaistusalueen kulmassa ja nousi samalla, jolloin hänen kohdalleen jäi sumppuun aukko. Samalla hän horjahti ja tarttui rintaansa.
- Se on sivuverkossa... Pallo on sivuverkossa...
Kaikki olivat tyrmistyneitä. Äskeinen helppo onnistuminen ja kavennusmaali oli nostanut mielialan melkeinpä riemukkaaaksi. 3-1 -johtomaali jysähti tämän tunnelman keskelle kuin moukarinisku.

Lisäajalla oli pelko sentään vielä suurempi kuin ennen. He tiesivät, että peli loppuisi pian.
- Älä enää tee maalia.
Miehet riisuivat paitansa. Hiljaisina, väsynein katsein he seurasivat vastustajan voitonjuhlia.

Honkajoki penkoi varustekassiaan. Hän heitti nappulakenkänsä Vanhalalle ja sanoi:
- Pistä, Priha, roskikseen! Minä olen kadottanut peli-iloni.
Priha kääntyi jälleen suihkuun päin ja sanoi sitä säädellessään:
- Vastustaja voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.

Miljoona kärpästä

- Ei kyllä varmana onnistuta.
- Lyödäänkö vetoa?
- Ei lyödä. Hävittiin molemmat jo yks vedonlyönti ja sen takia tätä on nyt pakko yrittää.
- Joo. Ja mukana vetoa häviämässä oli kaikkien muidenkin valtapuolueiden isoimmat pamput, joten tää menee läpi niin että heilahtaa.
- Mutta että siihen rupeaisi puolet täysi-ikäisistä...
- Äläpä unohda että meillä on eduskunnassa ylivoimainen enemmistö.
- So?
- Säädetään lait sen mukaan että kaikki tekee ja vielä innolla.
- Nauraahan tälle jutulle naurismaan aidatkin.
- Ei naura, kun aivopestään toimittajat. Se sopulilauma menee aina mielipidejohtajien perässä.


Kaikki alkoi näennäisen viattomasti. Budjetin salamyhkäisimmistä syövereistä kierrätettiin bulvaaniyhtiöiden kautta rahaa uuden TV-formaatin lanseeranneelle mediayhtiölle. Ohjelman nimi oli Lehmän pizza. Viisi toisilleen tuntematonta henkilöä koottiin studioon, jossa heille esitettiin jatkuvasti kohoavia rahatarjouksia. Lopulta jollakulla viidestä aina hermo petti ja hän teki sen, mitä rahan vastineena oli. Eli söi lautasellisen lehmänlantaa. Muut jäivät ilman ja voittaja käveli ulos shekin kanssa. Palkkiosummat olivat joitakin tonneja.
Joka jaksossa oli uudet kilpailijat ja vähän muunneltu tilanne. Joskus kilpailtin joukkueina. Joskus kilpailijat eivät nähneet toisiaan, vaan jokaisen edessä oli valmis annos jota sopi aloittaa syömään kun mieli teki rahasumman kasvaessa koko ajan. Tietämättä olivatko muut jo aloittaneet. Ensimmäisenä lautasensa tyhjentänyt otti koko potin ja muut jäivät nuolemaan – hmmm, näppejään.

Kansalla oli hauskaa.

- No, tuo oli alku. Saatiin muutama syömään paskaa. Mitäs sitten?
- Odota vain. Nyt alkaa propaganda.

Eipä aikaakaan, kun lehdissä kerrottin Lehmän pizza -kisan voittajista. ”Läjä-Tonin uusi tyttöystävä!” ”Lanta-Jannan luksuskoti!” Voittajat esiteltiin ihailtavina sankareina.
Seuraavalla tuotantokaudella vapaaehtoisten määrä moninkertaistui. Valitettavasti voittosummat samalla pienenivät, koska lehmänlannan syöminen ei enää ollut tabu. Ongelman ratkaisu oli kuitenkin yksinkertainen: järjestettiin nopeus- ja määräkilpailuja, joissa voittosumma oli vakio.

- Jaaha. Kansa tykkää. Joko otetaan raskas aseistus käyttöön?
- Ei vielä. Tähän väliin toisenlaista aivopesua.

Ajankohtaisohjelmissa ja lehdissä todettiin, että lehmänlannan syöminen oli yleistynyt. Sitä pidettiin historiallisena välttämättömyytenä. Yhä useampi matki idoleitaan ilmaiseksi. Ohjelman kolmas tuotantokausi veti kaikkien aikojen suurimmat katsojaluvut.

- Upeaa. Maltan tuskin odottaa neljättä kautta.
- Sitä ei tule.
- Täh?
- Tämä tie on kuljettu loppuun. Nyt on järeiden konstien vuoro, kun kansa on kerrankin innoissaan.

Ja niinpä valtion budjetista lohkaistiin prosentti. Aluksi ilman mitään selityksiä, koska poliitikot uskoivat norsunluutornissaan kansan nielevän - sananmukaisesti - kuuliaisuudessaan mitä tahansa. Viidenkymmenen miljardin euron budjetista prosentti oli puoli miljardia. Hallituksen päätös oli, että tämä raha jaetaan tasan niiden täysi-ikäisten Suomen kansalaisten kesken, jotka todistettavasti syövät lautasellisen lehmänpaskaa. Kansalla oli taas hauskaa. Jännitettiin kuinka moni rupeaa. Spekuloinnit olivat kovat: jos vapaaehtoisia tulisi vain kymmenen, jokainen tienaisi 50 miljoonaa. Ja kyllä siitä hinnasta lehmänläjän vetäisisi - ei se nyt kovin paljon joistakin huonoimmista pizzoista poikkea ainakaan ulkonäöltään.

- No ei tää nyt ihan putkeen mennyt.
- Tää nyt olikin vain alku.
- Mutta vain noin kymmenentuhatta vapaaehtoista...
- Toistaiseksi. Jokainen tienaisi viiskyt tonnia puhtaana … siis kröhöm … no, käteen kuitenkin.
- Söisitkö itse lehmänläjän siitä rahasta?
- Söisin.
- Niin minäkin.
- Joten odotetaan.

Kun aikaraja lähestyi ja potti pysyi riittävän korkeana, vapaaehtoisia ilmestyi monin verroin lisää. Eihän se lehmänpaska nyt niin hirveää voinut olla, kasvissyöjä sentään. Ja varmasti viisinumeroinen luku euroja tulossa...

- Melkein nelkyt tuhatta paskansyöjää.
- Ei mennyt ihan niin hyvin kuin piti.
- Joo. Mutta ensi vuonna paremmin. Ei vielä muuteta mitään, pidetään budjetti ennallaan ja annetaan kansan tottua.
- Joo. Jos tänä vuonna sillä tienasi yli kymppitonnin, niin kyllä ihmiset innostuvat.

Seuraavana vuonna vapaaehtoisia oli enemmän. Kuten arvattiin, ei kasvissyöjän ulosteella ollut juurikaan haitallisia terveysvaikutuksia. Lehmänläjän syöminen muuttui sosiaalisesti hyväksytyksi. Olihan sillä tienattu puolen vuoden nettopalkka varttitunnissa. Ja kovan jätkän maine.

- Melkein kymmenkertaistui. Jos tätä tahtia jatkuu, niin eihän tässä ole hätäpäivääkään.
- Joo, menisi tavoite rikki, vaan kun ei jatku.
- Miksi ei?
- Kelaa nyt itte. Söisitkö tonnilla?
- No en.
- Enkä minäkään. Joten siirrytään vaiheeseen C.

Pian uutisissa kerrottiin lehmänpaskan merkittävistä terveysvaikutuksista. Erityisesti sen laihduttavia ominaisuuksia kehuttiin. Sen todettiin olevan uusin trendi muotitietoisten naisten keskuudessa. Hurjat huhut väittivät, että jopa Madonna olisi syönyt paskaa.

- Aika hyvä. Jo neljännesmiljoona tänä vuonna.
- Vaan kun pitäisi olla kaksi miljoonaa.
- Kiihdytetään propagandaa.

Oli yleisesti tunnettua, että lehmät aiheuttavat metaanipäästöillään ilmaston lämpenemistä. Niinpä esitettiin epäily, että lehmien ulosteiden kierrättäminen vielä kertaalleen ihmisen suoliston kautta poistaisi niistä haitallisia kasvihuonekaasuja ja hidastaisi ilmaston lämpenemistä.

- Jaaha. Tuo naru ei sitten vetänyt.
- Joo. Ei ollut tarpeeksi vihreiden kannattajia.
- Olipas. Mutta kun tässä niiden olisi pitänyt tehdä itse eikä verottaa elinkeinoelämää.
- No, tilastotappio. Käännetään se voitoksi propagandalla.

Piakkoin valtion viralliset instituutiot alkoivat kannustaa lehmänpaskan syömiseen. Sen todettiin
”olevan suomalaisten globaalin vastuun mukaista”, tilastollisin laskelmin todistettiin ”Suomen tarvitsevan lehmänpaskan syömistä” ja vihjailtiin vastustajien suhtautuvan rasistisesti lehmiin.

- Ei sitten vieläkään kasvua.
- Ainakaan paljon. Mutta vähät siitä.
- Eikö tässä ala olla kiire? Vedonlyönnin aikaraja painaa päälle...
- Nyt olikin tärkeintä demonisoida vastustajat. Kai olet huomannut, että vain hörhöt uskaltavat enää kritisoida lehmänpaskan syömistä omalla nimellään?
- Joo. Eli seuraavaksi sitten hyökätään näitä vastaan.
- Jep. Tosin epäsuorasti.

Lehmänpaskabudjetti viisinkertaistettiin. Yksinkertaisella laskutoimituksella kyettiin osoittamaan, että kyseessä oli vain rahan siirtyminen taskusta toiseen, kokonaiskustannukset jäivät vähäisiksi. Suomalaisia verotettiin, suomalaisille raha lopulta palautui maksuina. Verotulotkin lisääntyivät, kun lehmänpaskan syömispalkkio tehtiin verotettavaksi.

- Aika poika olet. Jo yli miljoona lehmänpaskan syöjää.
- Joo. Puolivälissä ollaan. Nyt odotellaan vastaiskua. Järki-ihmiset näkevät kyllä tämän hulluuden ja nousevat kohta vastaan.
- Mites me se torjutaan?
- Ei meidän tarvitse.
- ???
- Koneisto on jo valmiina. Katso ja hämmästy.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa Arkadianmäellä paikkamääränsä moninkertaisti puolue, jossa oli paskansyöntikriittinen siipi. Tämän puolueen nousu onnistui, vaikka media oli demonisoinut siiven johtavan poliitikon. Erinomaisena esimerkkinä jopa hänestä kertova wikipedia-artikkeli oli välillä saatu poistettua ”koska henkilö ei ylitä merkittävyyskynnystä”, mikä oli aika mielenkiintoista jo silläkin perusteella, että asiaa koskevan keskustelun määrä taisi olla suurempi kuin mistään muusta koko Wikipedian historiassa.
Kun sitten paskansyöntiä alettiin kritisoida, niin Koneisto iski. Siinä vaiheessa maassa oli jo lehmänpaskansyöntiteollinen kompleksi. Oli ulosteen koostumusmittaajia, kirjanpitäjiä, syömisen virallisia valvojia ja lehmänläjäprojektin koordinaatiosuunnittelijoita. Ja heidän kaikkien työpaikat olivat siitä kiinni, että ihmiset söisivät lehmänläjiä. Uraputkessa edistyminen taas oli kiinni siitä, että virkoja alalle saataisiin lisää, mikä puolestaan ainakin osittain vaati sitä, että yhä useampi ihminen söisi lehmänläjiä.

- No niin. Nyt enää armonisku.
-Tää on viimeinen taisto...

Lehmänläjäbudjetin osuus nousi jo 22 %:iin verokertymästä. Monella ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lusikka nätisti kouraan ja syödä lautasellinen.
Vastustajat aktivoituivat, mutta valtion suojeluksessa toimineet antikopronegaanit terrorisoivat ja demonisoivat siinä määrin, että mahdollisuuksia ei ollut. Etenkin kun Virallisella Totuudella lehmänläjien syömisestä oli median suojelus.

Lopulta, viime hetkellä, 30.12 se tapahtui. Vuoden kahdes miljoonas suomalainen söi lautasellisen lehmänpaskaa.

- Siinäs näit. Veto lunastettu.
- Oikeassa olit. Kyllä näin kuuliaisen kansan saa tekemään mitä tahansa.
- Vaan ruokahalu kasvaa syödessä, jos sallit ilmaisun tässä yhteydessä.
- Joo. Oikein kutkuttaa. Mitäs jäynää seuraavaksi keksittäisiin?
- Miten olisi, jos rahdattaisiin tänne miljoona muslimia ja afrikkalaista?
- No huh huh. Lehmänpaska vielä meni, mutta tuo nyt on jo liian paksua. Ei onnistu ikinä.
- Lyödäänkö vetoa?