Lukijalle: Viime aikoina on paska lentänyt aika lailla tuulettimeen. Sen kunniaksi uusitaan tässä juttu, jossa se menee sinne minne pitääkin. Tässä liikutaan hyvän maun rajoilla, kuitenkin pysytellen vakaasti niiden ulkopuolella:
Tuli tuossa luettua mielenkiintoinen kirja. Sen inspiroimana tässä luettelo erilaisista alan tuotoksista. Virallinen asteikko on toisenlainen, mutta tämä on hauskempi.
Aaltokone
Tippuu pala palalta ja roiskii vettä niin paljon, että paperia kuluu enemmän ympäristön kuivaukseen kuin jälkien pyyhkimiseen.
Betonivalu
Harvinaislaatuinen tapaus. Vaatii onnistuakseen sopivan koostumuksen ja riittävän suuren paineen. Voi yrittää pastaruokien jälkeen, spaghetti bolognese toimii parhaiten. Jos on nähnyt, kuinka betoniruiskutus toimii, tietää mistä on kyse. Veteen osuessaan raakamateriaali jähmettyy pallomaiseksi möhkäleeksi. Jos materiaali on liian jäykkää, se ei paakkuunnu, jos liian löysää, paakku hajoaa. Lisäksi ruiskutuspaineen on oltava suuri ja koko lastin on purkauduttava yhdellä rysäyksellä. Hauskinta on nykäisyvaihe: jos möykky on riittävän suuri, se tukkii aluksi hajulukon ja pönttö tulvii, jonka jälkeen kuuluu valtava SLURPS viemärin saadessa lopulta tuotoksen nielaistua.
Fanfaari
Tulee mieleen keskiaikainen ruhtinas, jonka saapumisesta tiedottivat airueet. Ennen tuotoksen ilmaantumista pääsee tasainen, pitkä ja viheltävä kaasupurkaus, joka saattaa kestää toistakymmentä sekuntia. Sitten pieni tauko ja itse asiaan.
Jatkopätkä
Luulee suorittaneensa homman loppuun pyyhkimistä myöten ja valmistautuu nykäisyyn, jolloin pitääkin istua uudelleen tyhjän päälle. Jatkopätkä poikkeaa usein väriltään varsinaisesta tuotoksesta, koska jos osa 1 koostui lounaasta, niin osassa 2 tulee päivällinen.
Jönttä
Jönttä on niin iso, että suorituksen päätyttyä pöntössä ei näy lainkaan vettä. Kaikki vesi on peittynyt täydellisesti jöntän alle. Jöntässä onnistumisessa kuitupitoinen ravinto on avainasemassa, sillä se, joka kuitua lisää, se paskaa lisää.
Katkaistu haulikko
Tämä on harvinainen tapaus ja täydellinen onnistuminen edellyttää sekä sopivaa koostumusta että tarkkaa ajoitusta. Tuotos ei saa olla liian kiinteää, mutta kovin löysäkään ei kelpaa. Välittömästi ponnistusvaiheen jälkeen, kun puolet tuotoksesta roikkuu vielä kiinni ja toinen puoli on yhä putkessa, on päästettävä valtavapaineinen, nopea kaasupurkaus. Seuraus on räjähdysmäinen leviäminen, jonka jälkeen WC-harjalla on totisesti käyttöä. Jälki on sananmukaisesti kuin katkaistun haulikon laukaus maalitaulussa. Liian kiinteällä tuotoksella leviämistä ei tapahdu ja liian löysällä materiaalia koko pöntön ruskistamiseen ei ole riittävästi.
Kummitus
Pythonin alalaji. Loogisesti voi päätellä, että kiinteä ja raskas, mutta varmat havainnot puuttuvat kohta selviävistä syistä. Tunnistaa kahdesta asiasta. Ensinnäkin paperiin ei tartu mitään. Toiseksi pöntössä ei näy mitään. Kuitenkin sekä helpotuksesta että ponnistuksesta voi päätellä, että jotakin on todella tapahtunut. Tuotoksen täytyy olla niin raskas, että se ilmeisesti painuu suoraan läpi hajulukosta ilman nykäisyä.
Kunnari
Jäykkä, mutta sitkeä. Nimitys on suora käännös englannin "home run" -ilmaisusta ja viittaa suoritukseen, jossa toinen pää koskettaa vettä ja toinen on vielä kiinni. Kunnari hyväksytään vain, mikäli pötkö pysyy tässä asennossa liikkumatta vähintään kolme sekuntia.
Kuusituumainen
Ei viittaa pituuteen, vaan paksuuteen. Sanonnan "repäistä perseensä" keksi henkilö, joka väänsi kuusituumaisen. Epäillään Elviksen kuolleen verisuonen poksahdettua päässä kuusituumaisen ponnistusvaiheessa.
Lappalainen
Vaatii synnynnäistä lahjakkuutta. Jotkut yrittävät koko ikänsä onnistumatta koskaan, toisille tämä on jopa normituotos. Olet sitä mitä syöt, väittää vanha sanonta. Ei pidä paikkaansa tässä yhteydessä, sillä runsaallakaan poronlihan syönnillä lahjattomat eivät kykene lappalaista vääntämään, kun taas lahjakkailla tuotosta ei erota poron vastaavasta muusta kuin sulamattomien jäkälänpalojen puuttumisesta.
Liima
Vaikuttaa normaalisuoritukselta, mutta on petollinen. Vähänkin väärä tähtäys ja pytyn reunoissa on jarrutusjäljet, jotka eivät irtoa kovallakaan hinkkaamisella. Siinä sitä sitten istuu ja ihmettelee, tuliko edellisellä aterialla sittenkin otettua vaniljakastikkeen sijasta vahingossa Erikeeperiä. Tämä tuotos yllättää yleensä kyläpaikoissa, joissa WC-harja on joko piilotettu tai kadonnut.
Lyijykynä
Kuusituumaisen vastakohta. On silti lähes yhtä raskas ponnistaa. Kuin valurautaa: kovaa mutta murtuu herkästi, joten kunnaria on turha yrittää.
Neljä askelta
Ei onneksi esiinny normaalitilassa, vaan ainoastaan sairaana. Tarkoittaa maksimaalista askelmäärää, jonka voi etääntyä vessasta ilman merkittävää pyykkiriskiä.
Python
Atkinsin dieettiä kokeilleet tietävät mistä on kyse. Vaatii yleensä kovan äheltämisen, mutta plussapuolelle mainittakoon hajuttomuus. Tuntuu kuin yrittäisi tunkea ulos rautakankea. Pötkön pituus saattaa olla lähes kaksi metriä ja parhaimmillaan se tulee ilman katkoksia. Jos ei ole kovin murtumisherkkää, kunnari onnistuu.
Raastinrauta
Esiintyy vain meksikolaisen tai intialaisen ruuan jälkeen. Vääntövaiheessa tuntuu, kuin ulos olisi tulossa raastinrauta - vieläpä teräpuolet kulkusuunnan vastaisesti. Kirvely helpottaa väliaikaisesti viimeisen pötkäleen pudottua. Ensimmäisen pyyhkäisyn jälkeen on kuitenkin tarkastettava, onko joku käytännön pilailija vaihtanut normaalin paperin paikalle hiekkapaperirullan.
Raejuusto
Vain väri poikkeaa.
Rautasaha
Kaikki on jo tullut. Silti on istuttava kärsivällisesti paikoillaan, välillä heiluttaen takamusta ja toivoen, että viimeinen pala irtoaisi. Tältä varmaan tuntuu kaappikellosta. Toivot, että mukanasi olisi Sveitsin armeijan linkkuveitsi, jonka rautasahalla olisi nyt käyttöä. Tiedät, että jos nouset ylös, se katkeaa juuri väärällä hetkellä eikä osu oikeaan paikkaan.
Riisikakku
Saanut nimensä ravinnosta, jonka liiallinen syöminen aiheuttaa tämän tuotoksen takuuvarmasti. Ei suositella tehtäväksi kyläpaikoissa, koska pysyy pinnalla viidenkin nykäisyn jälkeen. Helppotuottoinen, mutta jälkihoito vaikeaa ja suositellaan siksi käytettäväksi mieluiten eräolosuhteissa, joissa kelluntaongelmaa ei saniteettitilojen alkeellisen laadun ansiosta esiinny.
Varpusparvi
Tulee lentäen. Ei kokonaan nestemäinen, sisältää myös kokkareita. Ero "neljään askeleeseen" on se, että tuotoksen tuloaika on tietyissä turvarajoissa oman tahdon alainen.
Vulkaaninen
Noin kaksi kolmasosaa tuotoksesta kelluu jo iloisesti uiskennellen. Tunnet, että loppuosa on ponnistusta vaille valmis. Jännität lihaksiasi ja kiinteän aineen sijaan pääsee Richterin asteikolla luokiteltava kaasuräjähdys. Pahinta on, että olet luultavasti yleisessä käymälässä, molemmilla puolilla olevat kopit on varattu ja kusikouru täyteen ahdettu. Kun sitten viimeinenkin kolmannes on väännetty, jäät odottamaan käymälän miehityksen vaihtumista ettet saisi osaksesi valtavaa aplodimyrskyä ovesta astuessasi.
Viisi tamperelaislukion abiturienttia pukeutui Sanna Mariniksi. Onneksi yhdennäköisyys jäi vain pukeutumiseen, muuten en olisi nukkunut viikkoon ainakaan ilman yövaloa. Tosin epäilen että jos noista viidestä arvottaisiin satunnainen pääministeri, mentäisiin silti parempaan suuntaan.
Perussuomalaiset, nuo onnettomat sosiaalituella elävät alkoholisoituneet väkivaltaiset luuserit. Tätä kuvaa media on yrittänyt epätoivon vimmalla maalata. No, nyt löi jälleen kerran todellisuus näpeille. Tutkimuksessa kävi nimittäin ilmi, että suurituloisten ryhmässä perussuomalaisten kannatus on keskimääräistä suurempaa. Odottelemmekin median muuttavan mustamaalausstrategiaansa luusereista riistäjäkapitalisteihin. Tämä 70-lukulainen ilmaus olisikin sopivampi toimittajien oma puoluekannatusjakauma huomioiden.
Tunnustan muuten osasyyllisyyteni asiaan. Tehty tutkimus on Taloustutkimuksen tekemä ja satuin olemaan yksi haastatelluista.
Uusi-Seelanti on onnistunut niittaamaan koronaluvut lähelle nollaa. Iltalehti kyseli, onnistuisiko sama Suomessa. Vaikea sanoa, mutta Uusi-Seelanti on noudattanut aika lailla samaa strategiaa jonka luonnostelin viime keväänä. Ja jota speissarihallitus ei toteuttanut, vaan on koko ajan johdonmukaisesti toteuttanut omalta kannaltaan parasta strategiaa. Eli epidemian tahallista ylläpitoa hiljaisella liekillä.
Urheilu oli aika lailla seis viime keväänä koronan takia. Mm. jääkiekon SM-liiga keskeytettiin. Tämä oli kova paikka raumalaisille. Olihan Lukko parhaassa lennossa historiallisesti, runkosarjan kakkosena ja kuntokäyrä nousussa. Mestaruustoiveet olivat suurimmillaan sitten edellisen ja ainoan mestaruuden vuodelta 1963, kun sarja katkaistiin. Tänä vuonna Lukko johtaa runkosarjaa. Nyt keskeyttämisriski on taas kohonnut, kun koronaa pukkaa. Ehkä joku korkeampi voima on päättänyt, että Lukko ei saa voittaa mestaruutta. Ja jos ette muuten usko, niin missäs se Suomen pahin koronapesäke nyt olikaan?
Tämä onkin kova paikka sillekin lapsesta asti lukkofanille, joka riemuitsee jokaisesta vahvistuksesta ja runkosarjavoitosta vetämällä lipun salkoon, lyö heti kuukauden palkan vetoa mestaruuden puolesta jos Lukko voittaa kesän Pitsiturnauksessa yhdenkin pelin (muussa tapauksessa vain viikon palkan), vetää lipun puolitankoon Lukon pudottua pleijareissa ja pukeutuu juhannukseen asti säkkiin ja ripottelee tuhkaa päällensä jos Lukko ei edes pääse pleijareihin. Mitähän se mahtaa tehdä jos se mestaruus tulee? Mahdoton sanoa, se kun on vasta kuusikymppinen eikä muista vuotta 1963.
”Suomi hohtaa punaisena Euroopan koronakartalla”, hehkutti Iltis. Niinpä hohti. Mutta kartta ei kuvannut koronatartuntojen määrää. Se kuvasi niiden prosentuaalista kasvua. Kartalla esimerkiksi Venäjä ja Ranska olivat vihreällä, koska niissä tartuntojen määrä on ollut laskussa. Ruotsikin oli oranssilla, vaikka siellä koronatartuntojen määrä asukasta kohti on moninkertainen Suomeen nähden. Tällaiset kartat ovat tolkuttoman harhaanjohtavia. Onneksi kuka tahansa tilastotieteen alkeet osaava sen tajuaa. Eli suurimpaan osaan uppoaa kuin häkä.
Presidentti Niinistö ei ole liiemmin armahdusoikeuttaan käyttänyt. Nyt tuli ensimmäinen armahdus kahteen vuoteen ja todella oikeaan paikkaan. Viisikymppisen naisen ei tarvitse mennä pariksi vuodeksi vankilaan. Hän oli puukottanut väkivaltaista iranilaista aviomiestään ja oikeus oli katsonut tämän tapon yritykseksi. Ei siis itsepuolustukseksi tai edes hätävarjelun liioitteluksi. Olisi mielenkiintoista tietää, miten naisen olisi pitänyt oikeuden mielestä toimia? Jatkaa yhdessä lastensa kanssa turpiinottoa? Ottaa vielä yhden kerran turpiinsa ja lähteä sitten turvakotiin odottamaan, että mies löytää ja tappaa, kuten kulttuuriin kuuluu?
Koronan ankeina aikoina deittailukin on muuttunut. Ensitreffit sovitaan entistä useammin toisen osapuolen kotiin. Seurauksena on ollut useita raiskaustapauksia. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen mukaan kyseessä on ”pandemian ikävä lieveilmiö”. Oletan että tarkoittavat tässä yhteydessä pandemialla koronaa. Itselleni tulisi kyllä mieleen toinen pandemia, jonka lieve-ilmiöstä tässä lienee ennemminkin kyse, vaikka sitä ei tietenkään voida uutisessa suoraan sanoa.
Blaablaablaa ... Nematollah Nazari … jäkjäkjäk … kahdeksi vuodeksi ja kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä … päläpäläpälä … Rovaniemen hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)
Hesarin toimittaja vietti vuoden Tampereen yliopistolla journalistiikan työelämäprofessorina. En tässä puutu enempää Tampereen yliopiston journalistiikan koulutusohjelmaan, ne tietävät joiden tarvitsee tietää. Hän kirjoittaa kokemuksistaan seuraavasti: ...työelämätaidoilla ei viitata nykyään siihen, että joku osaisi tehdä saappaan, näöntarkastuksen, kerrostalon piirustukset tai radio-ohjelman. Työelämätaidot ovat esimerkiksi itsensä johtamista, projektihallintaa, ajankäytön suunnittelua, tiimityötaitoja ja tietenkin loputonta itsensä kehittämistä. Hän on aivan oikeassa. Itse tosin olen tiivistänyt saman asian toisin: Nykypäivän työelämässä asiaosaamista merkityksellisempää on se, että onnistuu antamaan itsestään kuvan osaajana osaamisen tasosta riippumatta. Aiemmin työelämässä menestyi osaamisella, nykyään siellä menestyy kehittämällä osaamiseksi uskottuja taitoja. Lausuntomme tarkoittavat samaa asiaa, tosin itse en osaa lausua sitä yhtä positiivisella tavalla mutta minä en olekaan ammattikirjoittaja. Sen sijaan kirjoituksen loppukaneetin olen sanonut lähes täsmälleen samoin sanoin usealle kanssani saman koulutuksen saaneelle vastavalmistuneelle alaiselleni: Pomon työ on auttaa ja tukea. Mentoriksi voi pyytää melkeinpä ketä vain. Harvassa ovat ihmiset, jotka sanovat ”en ehdi”, jos katsot silmiin ja sanot tarvitsevasi sparraajaa tai haluavasi kehittyä asiassa X tai Y. Edelliselle sparrattavalleni hommasinkin tässä alkuvuodesta suosituksellani uuden työpaikan, kun omassa puljussa ei valitettavasti ollut pätevälle kaverille sopivaa paikkaa auki määräaikaispestin päättyessä.
Vakiopuheenaihe koulukiusaaminen on noussut taas tapetille surullisen kiusaamissurmatapauksen myötä. Kortensa kekoon kantoi myös vanha vallankumouksellinen Ilkka Taipale puheenvuorossaan Helsingin kaupunginvaltuustossa. Taipale totesi mm. näin: Hän totesi puheenvuorossaan muun muassa, että ”koulukiusaaminen on myös määritelmäkysymys”.
– Sitä tulee aina olemaan, jos määritellään kaikki koulukiusaamiseksi, eikä sitä kyetä kokonaan juurimaan, kun se liittyy hierarkiaan ja ihmisten välisiin suhteisiin, Taipale sanoi ja jatkoi sitten kertomalla olleensa Järvenpäässä väittelykilpailussa, jossa hänen tehtävänään oli puolustaa näkökantaa ”koulukiusaamisesta on myös hyötyä”.
– Erittäin monet, joita on kiusattu, heistä tulee vahvoja persoonallisuuksia. He pärjäävät paremmin kuin kiusaajat itse, Taipale totesi valtuustossa.
Hän sanoi, ettei pidä ottaa ”tällaista yksinkertaista voivottelukantaa kiusaamiseen, joka on täysin normaalia lasten välisissä suhteissa”. Kuten odottaa saattoi, Taipale sai niskaansa melkoisen sontakuorman. Näinhän siinä yleensä käy, kun sanoo kuten epämiellyttävä asia on.
Vihjeeksi vanhemmille, jotka pelkäävät lastensa joutuvan koulukiusatuiksi. Jos teillä on mahdollisuus valita, mihin kouluun lapsenne laitatte, ottakaa selville millainen ohjelma koululla on kiusaamisen varalta. Mikäli rehtori kertoo, että heillä on ”Ei meillä kiusata” -ohjelma tms ja kiusaamisvastainen sovitteluryhmä, pysykää kaukana. Jos taas rehtori katsoo kysyjää kummastuneesti ja sanoo ottavansa kiusaajat puhutteluun ja toimivansa sen jälkeen tapauskohtaisesti, niin siinä on teille oikea paikka. Mussuttajat mussuttavat, toiminnan miehet tekevät. Kiusaamista ei millään ohjelmalla lopeteta. Kuten Taipale toteaa:
– Ja toiseksi sanon, että koulukiusaamista on ollut 25 vuotta, ja valtuustossa ei päätetä, loppuuko se Suomessa. Se on tunteisiin vetoava kysymys, josta en muista, puhuiko siitä 20 ihmistä ja kyllä se vähän rasittaa, kun yömyöhään keskustellaan aiheesta, joka ei johda operatiivisiin toimenpiteisiin.
En yleensä harrasta ”katso mikä piirroshahmo olet” -tyylisiä testejä. Tuli kuitenkin tehtyä testi, jossa kymmenellä asennekysymyksellä tutkittiin, mihin Suomen heimoista kuuluu. Vastailin ja ajattelin että eipä näillä kyllä kovin ihmeellistä tietoa ihmisestä saa. Vaan toisin kävi, testi kykeni arvaamaan kotimaakuntani - josta nostin kytkintä jo alle kaksikymppisenä palaamatta - täysin oikein. Kaipa ne juuret ovat ja pysyvät.
Suomen Kissaliitto myöntää vuosittain Sankarikissan arvonimiä kissoille, jotka ovat toiminnallaan pelastaneet ihmishenkiä tai auttaneet välttämään vakavia sairastapauksia. Tämänvuotisen palkinnon saajat ovat:
Tassu, herätti omistajansa tämän saatua vakavan sairauskohtauksen ja pelasti tämän kuolemasta verenhukkaan.
Günther, joka on koulutettu reagoimaan omistajansa mataliin verensokeriarvoihin.
Viipuri huomasi mikroaaltouunista tulevan savun hajun ja esti tulipalon syttymisen.
Kombo, joka kiinnitti isäntäperheensä huomion keittiön hanan liitosputken vuotoon ja esti vakavan vesivahingon syntymisen.
Ilta-Sanomat paljastaa rockmies Jouni Hynysen salatun menneisyyden: mies on ollut nuoruudessaan kestävyysjuoksija! Hynynen kehuu jutussa juosseensa Cooperin testissä 19-vuotiaana vuonna 1989 tuloksen 3560 metriä ja harjoitelleensa vielä lukioaikana tosissaan keskimatkoilla.
Tunnetusti entiset coopertulokset paranevat noin kymmenen metriä vuodessa. Eli jos on parikymppisenä juossut kolmetonnia, on se muuttunut kolmikymppisenä muistoissa jo 3100 metriin ja viisikymppisenä 3300 metriin. Miten on Hynysen laita?
Tilastopajasta löytyy Hynyselle kaksi tulosta. Molemmat maastojuoksun SM-kisoista 16-vuotiaiden sarjasta. Vuonna 1985 sijoitus oli 82. ja 1986 69. Parhaan vertailukohdan saa vuoden 1985 kisasta, jonka voitti myöhempi estejuoksun nuorten MM-mitalisti Arto Kuusisto. Hynynen jäi Kuusistolle neljän kilometrin matkalla minuutin ja 44 sekuntia. Samana vuonna Kuusisto juoksi 3000 metriä radalla aikaan 8.47,63. Tämä on Cooper-vauhtina noin 4100 metriä. Mikäli oletamme Hynysen häviävän samassa suhteessa myös radalla, saamme hänen kolmentonnin Cooper-vauhdikseen noin 3560 metriä. Eli täsmälleen Cooper-ennätyksen. Tokihan vauhti hidastuisi kolmentonnin jälkeen vähän, mutta toisaalta Hynynen oli Cooperin juostessaan vanhempi. Eli julistamme Hynysen harvinaiseksi yksilöksi: mies ei valehtele edes nuoruusaikaista Cooperin tulostaan! (Niin ei tee kyllä allekirjoittanutkaan – isommat paineet on valehdella tämänhetkinen Cooperin tulos joka on rehellisesti sanoen toista kilometriä huonompi kuin 20 vuotta sitten. Siksi en sitä paljastakaan.)
Alaskalaisnainen meni ulkohuussiin asioille. Toimitus keskeytyi äkillisesti, kun perseestä näykkäistiin. Näykkäisijäksi paljastui karhu, joka oli närkästynyt siitä mitä nainen aikoi tehdä sen päälle. Haavat eivät olleet vakavia eikä oleellisille elimille aiheutunut pysyviä haittoja. Karhua ei saatu kiinni, mutta sen tunnistamisen luulisi olevan helppoa. On vain löydettävä kontio, jonka silmässä on näärännäppy. Vanha suomalainen kansanperinne näet tietää kertoa, että huussin alle piiloutuneille tirkistelijöille kehittyy tämä rasvapatti rangaistukseksi.
Lukijalle: Tämä fiktio viiden vuoden takaa on kirjoitettu pohdiskeluksi siitä, mitä olisi tapahtunut jos osat uskontojen kesken olisivat kääntyneet. Suvaitsevaisto jaksaa toistaa loputtomiin asti väitettään siitä, että islam on sivistyksen kannalta yhdenvertainen uskonto kristinuskon kanssa. Uskallan olla asiasta samalla kannalla, joskin epäilevällä varauksella. Huvittavaa asiassa on se, että suvaitsevaisto ei tajua mikä on looginen seuraus siitä, jos ero kulttuurien menestyksessä ei johdukaan uskonnosta:
Professori Väinö Suominen katsoi työhuoneensa peiliin ja siveli harvenevat hiuksensa kammalla järjestykseen. Pelkkää sijaistoimintaa koko kampaaminen, jännityksen aiheuttamaa, sen hän tiesi hyvin. Hän oli elämänsä aikana pitänyt tuhansia luentoja, joten olisi luullut rutiinin poistaneen jännityksen. Ei tällä kertaa. Tämä oli hänen elämänsä tärkein luento. Ehkä myös viimeinen.
Sali oli tupaten täynnä. Suominen yllättyi, toki hän oli odottanut runsasta yleisöä. Mutta ei sentään sitä, että ihmiset istuivat salin käytävien rappusilla ja ulkopuolella ovien kohdalla oli yhä tungosta kahdessa rivissä. Harvinaista Studia Generalia –luennolle. Suominen tunsi käsiensä vapisevan. Pitäisikö hänen sittenkin puhua aivan yleisellä tasolla? Kyllä hän pystyisi hylkäämään valmiiksi laaditut Powerpoint-esityksensä ja puhumaan poliittisesti korrektia lässynläätä ex tempore. Mutta sitten hän ryhdistäytyi. Olkoon tämä vaikka viimeinen tekoni, niin miehen täytyy tehdä se mikä miehen täytyy tehdä. Hän huomasi kummastuksekseen pyytävänsä Jumalalta voimaa ja hymähti omalle ajatukselleen. Ja minä kun pidin itseäni ateistina tai vähintäänkin agnostikkona, ainakin maallistuneempana kuin tämä muutenkin sekularisoitunut kansakunta, hän tuumi. Vaan niin ne vanhat tavat ja perinteet puskevat kovassa paikassa esiin. Tekisi mieli polvistua ja hakea voimaa rukouksesta, mutta se ei ainakaan tämän luennon asiaa auttaisi, naurettavana uskovaisena pitäisivät.
Professori rykäisi kurkkunsa selväksi ja aloitti. - Tervetuloa tänne Helsingin yliopiston nykypäivän politiikkaa käsittelevän Studia Generalia –luentosarjan päätösluennolle. Minä olen yhteiskuntatieteiden professori Väinö Suominen ja tämän luennon otsikkona on Euroopan pakolaiskriisi ja sen vaikutus maanosan kulttuuriin.
Suominen antoi katseensa kiertää yleisöä tuttuja kasvoja etsien. Eturivissä näkyi istuvan kolme kansanedustajaa. Ilmeisesti huhut luennon sisällöstä olivat tihkuneet eduskuntaan.
- Olen iloinen, että yleisö on näin runsaslukuinen. Näen joukossa useita kollegojani eri aloilta sekä monia muita vaikuttajia. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin siitä, että opiskelijat ovat löytäneet tiensä tänne näin suurin joukoin. Toisaalta kiinnostus ei ole mikään ihme. Viime vuonna Suomeen tuli 30000 pakolaista ja koko Eurooppaan noin miljoona. Ja kaiken järjen mukaan kyseessä on vasta alku.
Yleisö kohahti. Suominen oli sanonut ääneen ensimmäisen tabun. Professori itse tiesi, että kyseessä on pelkkä koelaukaus. Varsinainen tykistökeskitys tulisi myöhemmin.
Suominen painoi kaukosäädintä ja ensimmäinen Powerpoint-dia ilmestyi valkokankaalle. Tällä kertaa yleisö ei kohahtanut, vaan vaikeni hetkeksi tyrmistyneenä. Sitten alkoi supina. Diassa oli lueteltu rinnakkain länsimaisen ja lähi-itäläisen kulttuurin eroja. Kaunistelematta. Professori ei selitellyt dian sanomaa. Eikä hän jatkossakaan kommentoisi suoraan diojaan. Hän antaisi niiden hetken aikaa upota yleisön tajuntaan ja puhuisi sitten niistä ilmenevistä faktoista.
- Mikäli unohdamme kulttuurirelativismin ja tarkastelemme asiaa objektiivisesti, tilanne on täysin selvä. Eurooppa on sivistyksen kehto. Kaikki tieteellis-teknologis-kulttuurinen edistys on eurooppalaisen sivistyksen aikaansaannosta. Wikipedian huvittavimpia artikkeleja on luettelo Lähi-idän tieteellisistä saavutuksista, jossa viimeisin maininnan arvoinen asia on tapahtunut 1600-luvulla. Eikä aiemmissakaan suorituksista ole erityistä kehumista.
Suominen tarkasteli salia. Yleisön kasvojen väri oli muuttunut astetta kalpeammaksi. Paitsi muutaman epäilemättä poliittisesti oikeaoppisen, joilla ne punottivat uhkaavasti.
- On tietysti selvää, että kahden kulttuurin kohdatessa vaikeuksia syntyy. Oleellinen ongelma on kuitenkin niiden lakaiseminen maton alle. Julkisessa keskustelussa pyritään leimaamaan rasistiksi jokainen, joka muistuttaa tosiasioista. On kuitenkin muistettava, että uskonto ei ole rotu. Minä olen viimeisenä kritisoimassa ketään, joka tänne muutettuaan on omaksunut länsimaiset arvot. Tämä ei tarkoita, että hänen tulisi omaksua meidän uskontomme. Yhteiskuntamme on sekularisoitunut siinä määrin, että näkemykseni mukaan me emme enää voi pitää länsimaista yhteiskuntaa uskonnollisena muutoin kuin kulttuuriperinnöltään. Ehkä maahanmuuttaja voi olla harras kristittykin, kunhan hän ei edusta mitään ääriliikkeitä. Mutta tunnustakaamme totuus: kristinusko on kaikkialla osoittanut epäonnistumisensa yhteiskunnan rakentamisessa. Ja historia osoittaa, että kristinuskon ja islamin kohdatessa ne eivät voi elää rinnakkain. Seurauksina ovat aina sodat ja levottomuudet. Toisen uskonnon on väistyttävä. Siksi on aiheellista pohtia, kumpi niistä saa aikaan paremman yhteiskunnan. Pelkään pahoin, että kristinusko voittaa, vaikka todisteet puhuvat vahvasti islamin puolesta. Vielä viisi vuotta sitten olisitte nauraneet minulle, mutta viime vuoden pakolaisvyöry saa vahvimmatkin epäilemään.
Professori huokaisi. Vaikein oli sanottu, eikä mellakkaa ollut vielä puhjennut.
- Seuraavaksi käyn läpi historiallisen taustan. Suurelle osalle yleisöä tämä on varmaan tuttua, mutta toivon mukaan saan aikaan kokonaiskuvan, jonka perusteella näette tilanteen uusin silmin.
Powerpoint-dia vaihtui Euroopan ja Lähi-idän kartaksi.
- Islam sai alkunsa 600-luvulla Arabian niemimaalla. Se levisi jihadin ansiosta todella nopeasti ja valtasi pian haltuunsa siihen asti kristillisen Pohjois-Afrikan. Siitä se eteni Espanjaan ja kohti muuta Eurooppaa. Sotaisasti. Merkittävin taistelu käytiin vuonna 732 Poitiers’ssa, jossa emiiri Abdulrahmanin armeija kukisti frankkien käskynhaltija Kaarle Martelin joukot. Sen jälkeen islamin tie Eurooppaan oli avoin. Sekavassa tilassa olleessa maanosassa ihmiset kääntyivät nopeasti järjestystä tarjonneen islamin puoleen. Ketjureaktio oli valmis. Muslimiarmeijat koostuivat kohta lähes kokonaan eurooppalaisista. Länsi- ja Pohjois-Eurooppa muuttuivat pian islamilaisiksi. Ainoastaan Bysantti kykeni vahvan armeijansa turvin pysäyttämään vyöryn.
- Kuten historiasta hyvin muistetaan, Bysantti ryhtyi piakkoin vastaiskuun. Mutta niin bysanttilaiseen tapaan ei suoralla toiminnalla, vaan yllätyshyökkäyksellä pehmeään selustaan. Eurooppalaiset olivat omaksuneet islamin uskonnokseen ja muodostaneet omat, voimakkaat islamilaiset valtionsa omista kansoistaan. Bysantin voimat eivät riittäneet ristiretkiin Eurooppaa vastaan. Sen sijaan se suuntasi iskunsa Arabian niemimaalle. Sodankäyntiin väsynyt väestö luhistui Bysantin hyökkäyksen edessä. Kristityt käännyttivät muslimit miekkalähetyksellä väkisin uskoonsa. Saman tien hyökkäys jatkui Pohjois-Afrikkaan ja pysähtyi vasta Gibraltarin salmeen.
- Tässä yhteydessä tapahtui muutamia erikoisia sattumia. Profeetta Muhammed oli määrännyt hartaille muslimeille pyhiinvaelluspaikaksi Mekan. Kristittyjen hyökkäyksen uhatessa Mekkaa Kaaban kivi evakuoitiin sieltä ja kuljetettiin Roomaan. Nykyään eivät monet maallistuneet edes muista sen alkuperäistä sijaintipaikkaa ja historiaa, Rooma on tullut niin tutuksi pyhiinvaelluskohteena.
- Toinen erikoinen tapaus oli shiiamuslimien kohtalo. Heidän kulkutiensä muiden muslimien yhteyteen oli Bysantin katkaisema. Ei sen takia, että opillisten riitojen takia erityisempiä halujakaan olisi ollut. Bysantin paineen takia he vetäytyivät vuorten yli Venäjälle. Siellä he kykenivät helposti levittämään uskontoaan romahtaneessa Euroopassa aina siihen asti, kunnes kohtasivat sunnimuslimien alueen. Tämän seurauksena Eurooppa jakautui tuhatluvun alussa kahtia, läntisiin sunneihin ja itäisiin shiioihin. Samoihin aikoihin myös kristitty maailma jakautui. Karkeasti ottaen raja kulkee Eufratjokea pitkin. Sen etelä- ja länsipuolella sekä Turkissa asuvat katoliset kristityt ja itäpuolella ortodoksit.
- Tämä tilanne on ollut käytännössä vallitseva status quo jo tuhannen vuoden ajan. Toki kaikenlaista on tapahtunut, mutta käytännössä muutokset ovat vähäisiä. Me toki muistamme jihad-ritariemme yritykset vallata islamin pyhät paikat takaisin kristityiltä 1000-luvun alussa. Silloin tapahtui paljon kauheuksia puolin ja toisin, eivätkä kristityt ole sitä unohtaneet. Toisaalta on muistettava myös kristittyjen yritykset Euroopan valloittamisessa myöhemmin. Miten olisi mahtanut käydä, jos Salomon Suuri olisi onnistunut Wienin piirityksessä 1529? Eurooppa pelastui kristittyjen hirmuvallalta huolimatta siitä, että oli uskonpuhdistuksen takia sekavassa tilassa. Sunnit olivat tulkinneet uskontoa mielenkiintoisella tavalla ja Mahmud Lutherin aloittaman protestiliikkeen tarkoitus ei ollut erota sunnilaisesta yhteisöstä, vaan puhdistaa usko. Toisin kuitenkin kävi ja kuten hyvin tiedätte, siitä lähtien Eurooppa on jakautunut protestanttiseen pohjoiseen ja sunnilaiseen etelään. Toki tulkinnat ovat lähestyneet toisiaan eikä kolmikymmenvuotisen sodan 1618-48 jälkeen ole enää käyty merkittäviä uskonsotia. Tämä on enemmän kuin voimme sanoa kristityistä, jotka tuntuvat uskontonsa kanssa jämähtäneen keskiajalle.
- Kristinuskon takapajuisuus näkyy esimerkiksi heidän suhtautumisenaan juutalaisiin. Israelin valtion perustamisen jälkeen kristityt ovat käyneet lukuisia verisiä sotia yrittäessään tuhota maata. Luulisi että tulosten katsominen saisi ajattelemaan. Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen maa, siellä jopa kristityillä on äänioikeus. Sen taloudellinen menestys on aivan toista luokkaa kuin kristityillä mailla. Ainoat varakkaat kristityt maat ovat sellaisia, jotka sattuvat olemaan rikkaiden öljykenttien päällä, kuten Kuwait, Qatar ja Arabiemiraatit. Niiden vauraus perustuu siihen, että islamilaiset länsimaat ovat kehittäneet teknologiaa, joka sattuu tarvitsemaan niiden luonnontuotteita. Jotka toimitetaan länsimaihin länsimaalaisten suunnittelemalla teknologialla.
Professori katsoi kuulijakuntaansa. Hän oli antanut puheen ja Powerpoint-diojen viedä mukanaan ja tarkkaili vasta nyt sen reaktioita. Yleisö oli hiiskumatta, mutta professori tiesi, ettei sille saisi antaa aikaa toipua järkytyksestään. Oli jatkettava eteenpäin.
- Kristityt yhteiskunnat ovat järjestään epäonnistuneita. Koko kristinusko elää ainoastaan loiselämää, joka imee voimansa länsimaisesta kulttuurista. Huomatkaa, että tässä ei millään muotoa ole kyse rasismista. Kyse on uskonnosta, jonka keskiaikainen oppi estää edistyksen. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista luetteloa Nobelin palkinnoista. Tiedenobeleita on mennyt kristityille tasan kolme, kun esimerkiksi juutalaisille pitkälti toistasataa. Ja näistä kristityistäkin kaikki olivat tehneet työuransa islamilaisissa maissa ja yksi oli vielä paavin mukaan harhaoppisen lahkon jäsen, jota ei voinut kristittynä pitää.
Professori kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Oli tullut päätössanojen aika. Ne saattaisivat hänen viimeisensä luennoitsijana.
- Me täällä lännessä olemme maallistuneet. Olemme hylänneet islamin arvot. Niin olen minäkin, olen enintäänkin agnostikko. Mutta islamin kulttuuriperintöä emme saa hylätä. Se on tehnyt meistä menestystarinan. Se, että suhtaudumme toisiimme islamin arvojen mukaisesti, ei saa tarkoittaa että äärisuvaitsevaisuudessamme hyväksyisimme kulttuuriimme vihamielisesti suhtautuvat arvot. Meidän on ehdottomasti vaadittava, että jokainen joka Eurooppaan tulee, hyväksyy eurooppalaiset arvot ja hylkää kristinuskon tuhoisan fatalismin. Olemme saaneet tarpeeksemme kristittyjen terrori-iskuista ja maahantunkeutujien humanistisesta hyysäämisestä kaksoisstandardeineen. Erityisesti olen pettynyt valtionmoskeijaamme, joka suurimaaminsa johdolla on antautunut kristittyjen vyörylle. Ihmetyttää, onko suurimaami - vai pitäisikö häntä kutsua peräti kristittyjen arkkipiispaksi - unohtanut Muhammedin määräyksen islamiin käännyttämisestä vai onko hän peloissaan kristittyjen lähetyskäskyn "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" edessä?
- Tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme puolustaa länsimaista sivistystä. En kutsu teitä jihadiin. Kyse ei ole uskonnon pyhästä sodasta, kyse on sivistyksestä. Meidän on pysäytettävä kristittyjen tuhoisa virta sivistysmaihin. Meidän on noustava sivistämään takapajuista kristittyä maailmaa sen omalla maaperällään, jotta maailmanrauha vallitsisi.
-Tänään on Snellmanin päivä. Snellmanin, jonka kansallinen herätys nosti meidät suomalaiset kansakunnaksi. Nyt tarvitsemme samaa koko Euroopassa. Kun tänä aamuna nostin Suomen lipun salkoon, iloitsin sen kauniista sinivalkoisista väreistä, sinisestä tähdestä ja puolikuusta. Älkäämme antako sen korvautua siniristillä.
Professori painoi päänsä nöyränä alas ja nosti vielä kerran katseensa kiittääkseen kuulijoita. Hän ehti jo avata suunsa, kun salin ulkopuolelta kuuluva meteli keskeytti hänen toimensa. Samassa sisään ryntäsi kymmenkunta arabimiestä huutaen kurkku suorana: - Pyhän neitsyen puolesta! Jeesusmariaaaaaaaaaa!!!!!!!...
- Isä, mistä sitä vaaleissa tietää, kuka äänestää ketäkin? Millä lailla ihmiset oikein päättävät mitä puoluetta he äänestävät, kun nyt on taas nuo kuntavaalit tulossa?
Punnitsin vähän aikaa kysymystä. Sitten päätin, että nyt on jo aika. Lapsi on varhaiskypsä ja tietää ikäisekseen jo tosi paljon asioista. Sitä paitsi onhan hän jo kohta yläasteikäinen.
- Katsos, pikkuinen. Äänestäjät voidaan jakaa kuuteen suunnilleen yhtä suureen ryhmään sen mukaan, miten he päätöksensä tekevät.
- No silloinhan olisi kuusi puoluetta jotka olisivat yhtä suuria.
- Ei nyt ihan niinkään. Katsohan, tapa jolla ihminen päättää ei välttämättä tuota lopputulokseksi samaa puoluetta, vaikka päätöksentekomenetelmä olisi sama.
- Miten niin?
- Selitän kohta. Tosin jokaisella ryhmällä on yleensä selkeä trendi eli tietyn ryhmän äänestäjien enemmistö yleensä äänestää tiettyä puoluetta.
- No sittenhän puolueiden pitäisi saada aina samat äänimäärät.
- Ei sekään. Katsos kun asia on niin, että vaikka päätöksentekotapa pysyisi samana, niin äänestettävä puolue muuttuu. Minun lapsuudessani ryhmään X kuuluvat ihmiset äänestivät puoluetta A, kun taas nykyään sen ryhmän ihmiset äänestävät puoluetta B. Ja lisäksi nämä kuusi ryhmää eivät ole aivan yhtä suuria. Lähes aina ryhmään kuuluu noin 15-20 % äänestäjistä, mutta se saattaa vaihdella jopa 10-30 % välillä.
- Ääh, tämä on monimutkaista.
- Niinhän se on, mutta käydäänpä ryhmä ryhmältä läpi. Kyllä se siitä.
1. Siipeilijät
Tähän ryhmään kuuluvat ne, jotka haluavat elää toisten kustannuksella. Toisin sanoen verottaa muita ja siirtää heiltä rahaa itselleen. Tietysti kaikkihan tätä enemmän tai vähemmän haluavat, mutta tässä ryhmässä tämä ominaisuus on selvästi vallitsevana.
- Eihän se noin voi toimia. Rahat loppuvat.
- Niinhän siinä käy, pitkällä tähtäimellä. Lyhytnäköisesti tämä kuitenkin onnistuu. Tämän ryhmän politiikka on siis tuhoisaa. Se tappaa innon rakentaa niiltä, jotka siihen kykenevät. Vähemmän haitallista se on toki silloin, jos siipeilijät haluvat itsekin tehdä työtä, joka ei kannattaisi ilman tukea. Enemmän haitallista silloin, kun siipeilijät vetävät lonkkaa tai tekevät muille haitallista paperinpyörittelytyötä, mikä onkin viime aikoina kovasti yleistynyt.
Nykyään siipeilijoiden ylivoimainen enemmistö kannattaa demareita. Jos olet ihmetellyt demarien nousevaa kannatusta, niin se johtuu siitä että ihmiset ovat tajunneet voivansa äänestää toisten rahat itselleen. Tätä sanotaan Curley-ilmiöksi. Ennen tähän siipeilijäryhmään kuului paljon kepulaisia, mutta kun maanviljelijöitä on nykyään niin vähän eikä Kepu pidä enää heidän puoltaankaan, niin vähiin on käynyt.
- Eikös sitten pitäisi ennemmin äänestää vasemmistoliittoa, koska he haluavat vielä enemmän sosiaalitukia ja muita sen sellaisia?
- Olet jäljillä, mutta tässä on vissi ero. Nämä kuuluvat sitten seuraavaan luokkaan.
2. Kajahtaneet
Tähän ryhmään kuuluvat ne, joilla on ideologia. Eli vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat. Heillä on se ero siipeilijöihin, että siipeilijät haluavat lypsää tuottavista ihmisistä kaiken irti, nämä taas haluavat teurastaa tuottavat ihmiset.
- Mutta eikös vihreät ole kasvissyöjiä?
- Jep, sen takia he teurastavatkin kaikki yrittäjät ja teollisuustyöläiset mutta eivät hyödynnä heitä edes syömällä. Kajahtaneet on helppo tunnistaa siitä, että heille ei mene mikään järkiperuste läpi. Näytä heille laskelma, että maapallolla ei olisi mitään ympäristöongelmaa, mikäli väestönkasvu olisi ollut kaikkialla samalla tasolla kuin länsimaissa niin he sanovat silti, että meidän pitää ruveta elämään köyhemmin. Tosin he kutsuvat sitä jollain siistimmällä nimellä, mutta ei se itse asiaa muuta. Ja sitten kun kysyt, mitä tehdään sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua kun kehitysmaiden väkiluku on taas kaksinkertaistunut ja tarvitaankin jo neljä ja puoli maapalloa, he sössöttävät jotain ihmisarvon jakamattomuudesta. Nämä noin niinkuin esimerkkinä.
Kajahtaneita on ollut aina suunnilleen saman verran. Ennen Neuvostoliiton romahdusta he äänestivät kommunisteja. Kommunismin jälkeen sama porukka siirtyi vihreisiin tai vasemmistoliittoon. En tarkoita, että kyseessä olisivat olleet samat ihmiset, vaan samanlaiset ihmiset. Toki osa vanhoista komukeista siirtyi uusiin puolueisiin, mutta enimmäkseen he kuolivat vähitellen pois. Tilalle tuli uusia nuoria, jotka menivät kajahduspuolueisiin. Sama porukka olisi 30 vuotta aiemmin ollut kommunisteja.
3. Höynäytettävät
Tähän ryhmään kuuluvat ne, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita politiikasta. Näitä on muissakin ryhmissä, mutta höynäytettäviin kuuluvat ne, jotka eivät ole muihin luokiteltavissa ja heitä onkin politiikasta kiinnostumattomista selvä enemmistö.
- No eikös suurin osa ihmisistä suhtaudu politiikkaan aika välinpitämättömästi eli tämän ryhmän pitäisi olla muita suurempi?
- Niin se olisikin, jos tarkasteltaisiin kaikkia ihmisiä tai edes äänioikeutettuja. Mutta muistapas että tässä tutkitaan vain äänestäjiä. Yli puolet poliittisesti välinpitämättömistä jättää äänestämättä ja loput ovat sitten höynäytettäviä. Höynäytettävät ovat niitä, jotka uskovat propagandaa joita heille syötetään. Höynäytettävän tunnistaa parhaiten siitä, että hän ei edes tunnista propagandaa. Eli tämä on sitä porukkaa, joka esimerkiksi uskoo Ylen uutisiin monikulttuurin ihanuudesta. Höynäytettäviin kuuluu suhteellisen vähän vasemmiston kannattajia – totta kai heitä on höynäytetty, mutta he ovat enimmäkseen siipeilijöitä ja kajahtaneita eli ainakin jossain määrin kiinnostuneita politiikasta. Aiemmin höynäytettäviin kuului paljon demareita, kun maassa oli vielä paljon tehdastyöläisiä ja ammattiliitot saivat nämä uskomaan SDP:n ajavan työläisten asiaa. Nykyään tämä määrä on surkastunut murto-osaan, mutta höynäytettävien määrä on pysynyt samana tai jopa kasvanut. Nykyään he vain äänestävät enimmäkseen kokoomusta tai kepua, koska saavat tietonsa uutisista vain Yleltä tai Maakunnan Sanomista.
4. Konservatiivit
Yleensä poliittisesti konservatiiveilla tarkoitetaan oikeistolaisia, mutta ei tällä kertaa. Oikeasti konservatiivi tarkoittaa henkilöä, joka haluaa asioiden säilyvän ennallaan. Tässä yhteydessä konservatiivi on kuitenkin vähän muuta eli henkilö, joka kuvittelee asioiden olevan ennallaan.
- Eli luulee elävänsä edelleen Kekkosen aikana?
- Heh, joo suunnilleen niin. Tarkemmin sanoen hän itse useimmiten tietää mitä aikaa elää, mutta kuvittelee puolueensa olevan edelleen sama kuin Kekkosen aikana. Tämän ryhmän kannattajat ovat aika tasaisesti kokoomuslaisia, demareita ja kepulaisia, ehkä tässä mainitussa järjestyksessä. He äänestävät sitä puoluetta jota ovat aina äänestäneet. Sen ehdokaslistalla voisi olla Adolf Hitler, Idi Amin, Jammu-setä ja Kim Jong Un eikä se olisi mikään ongelma. Kokoomuksen konservatiivit kuvittelevat puolueensa olevan edelleen isänmaallinen oikeistopuolue, kepun konservatiivit kuvittelevat puolueensa ajavan edelleen maalaisten etuja ja demareiden konservatiivit … niin no, he ovat dementoituneita. Demarien nuorisojärjestön ikäraja on 40 vuotta, mutta on epäselvää onko se ylä- vai alaikäraja.
5. Änkyrät
Tämä lienee viime vuosikymmeninä voimakkaimmin kasvanut ryhmä. He ovat niitä, jotka ovat periaatteessa eri mieltä kaikkien kanssa.
Änkyrä on sellainen, joka on aina vastahangassa enemmistön kanssa. Hän haluaa väittää aina vastaan. Jos hänen näkökantansa voittaa, hän muuttaa näkökantaansa. No, ehkä tämä oli vähän kärjistetysti sanottu mutta ymmärsit varmaan pointin. Jos hänen puolueensa näkemykset pääsevät voitolle, hän on yleensä vähän aikaa tyytyväinen, mutta seuraavan asian tullessa oleelliseksi kysymykseksi hän onkin jo vähemmistön puolella.
- Eli änkyrä äänestää aina oppositiota.
- Yleensä joo, mutta ei aina. Katsos kun nykyään on tämä systeemi että perinteisestä kolmesta isosta puolueesta yksi on aina vuorollaan oppositiossa. Ei änkyrä sitä kannata. Vastaavasti änkyrä voi kyllä kannattaa hallituspuoluetta, kunhan se puolue on hallituksessa vain voimatasapainon takia saamatta näkemyksiään läpi. Kauan sitten änkyrät olivat aika usein kommunisteja, koska se oli ainoa todellinen vaihtoehto. Tai vielä kauemman aikaa sitten IKL:n miehiä, kuten Hilja Riipinen, mutta ei nyt mennä muinaishistoriaan. Fasismilla ja kommunismilla kun on se yhteinen piirre, että ne eivät Suomen kansaan uppoa siinä määrin, että pääsisivät valtaan ilman ulkoista apua. Eli turvallisia valintoja änkyröille. Kommunistit tosin olivat enimmäkseen kajahtaneita, kuten aiemmin todettiin. Änkyröiden määrä kasvoi sitten, kun änkyröiden änkyrä Veikko Vennamo lähti ovet paukkuen maalaisliitosta ja perusti pikkupuolueen, josta tuli sittemmin SMP. Näiden perillisistä sitten kehittyi perussuomalaiset, jota nykyään äänestääkin änkyröiden valtaosa. Samalla lailla turvallinen valinta änkyrälle, sillä kaikki muut puolueet ovat liittoutuneet perussuomalaisia vastaan vielä tiukemmin kuin aikanaan kommunisteja. Kommarit pääsivät hallitukseen useinkin, mutta perussuomalaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia ilman vähintään kolmasosan ääniosuutta.
6. Muut
Tähän ryhmään kuuluvat sitten kaikki sellaiset pienryhmät, joilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Kriittinen raja on viisi prosenttia, paljon sen yli ei voi yksikään pienryhmä kasvaa.
- Kuinka paljon näitä sitten on ja miten suuria?
- En tiedä. Osaa äänestäjistä on käytännössä mahdoton luokitella, minä en ainakaan osaa. Muutaman suurimman pienryhmän kerron malliksi. Selkein ryhmä on itse asiassa kokonainen puolue. Pienpuolueiden, kuten kristillisten, kannattajat voivat yleensä kuulua milloin mihinkin viidestä pääluokasta, toki painotuksia on. Mutta on yksi puolue jonka kannattajista ylivoimainen enemmistö ei kuulu niihin vaan omaansa. RKP eli ruotsalaisten puolue. He äänestävät RKP:tä täysin riippumatta mistään seikasta. Tämä täsmäisi muuten hyvin konservatiivien kanssa, mutta RKP:n kannattajilla ei yleensä ole harhakuvitelmia siitä mitä puolue on: ruotsin kielen etujärjestö. Ihan niin hulluja he eivät tosiaan ole, että äänestäisivät RKP:tä millä hinnalla tahansa. Tämä nähtiin aikoinaan presidentinvaaleissa, kun Eva Biaudet sai vain alle puolet RKP:n normaalista äänimäärästä.
Toinen ryhmä ovat opportunistit ja tämä onkin siinä mielessä hauska ryhmä, että sen koostumus noudattaa aika tarkkaan puolueiden kannatuslukemia. Toisin sanoen tässä ryhmässä ovat kaikki puolueaktiivit. He hyötyvät siitä, että pääsevät valta-asemiin ja ovat puolueen uskollisia sotureita, vaikka eivät uskoisi sen ideologiaan lainkaan. Asia kun on niin, että jos olet jonkun puolueen jäsenkirjan ottanut ja vaihdat puoluetta, sinuun ei enää koskaan luoteta. Pitää olla todella iso nimi, jotta loikkaaminen onnistuisi. Siksi opportunisti äänestää aina sitä puoluetta, joka häntä ruokkii.
Kolmas ja viimeinen esiteltävä ryhmä ovat sitten järkevät ihmiset. Tähän ryhmään eivät kuulu kaikki fiksut, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät äänestyspäätöksensä tarkkaan kansakunnan etua punniten ja useimmiten oikeaan osuen. Ja jos miettii, mikä puolue on kansakunnan kannalta paras, niin voi suurin piirtein laskea viidestä pääryhmästä, kuinka paljon minkäkin puolueen pitäisi saada ääniä. Ja sitten katsoo tuloksista, mikä puolue on saanut viitisen prosenttia enemmän.
- Siis vain viisi prosenttia ihmisistä äänestää oikein?
- Ei, vaan alle viisi prosenttia ihmisistä äänestää oikein ja oikealla perusteella. Saattaa olla, että järkevätkin laskevat väärin. Mutta enimmäkseen tätä järkevien äänestämää puoluetta äänestää sitten moni muukin muilla perusteilla.
- Mutta eihän tästä mitään tule, jos vain noin harva osaa tehdä oikeita päätöksiä.
- Mjaa, onneksi suurin osa muista äänistä kompensoi toisensa. Monipuoluejärjestelmässä on toki se ongelma, että tuskin koskaan järkevä vaihtoehto on suurin puolue ja aina se on kuitenkin vähemmistössä. Kaksipuoluejärjestelmä toimii periaatteessa paremmin. Jos muut ihmiset äänestäisivät täysin satunnaisesti, viisi prosenttia järkeviä äänestäjiä riittäisi keikauttamaan aina sen fiksumman puolueen valtaan. Näin ei kuitenkaan yleensä käy, vaan tuo viisi prosenttia on aivan liian vähän varmistamaan järjen voitto.
- Miksi sitten toimitaan kuitenkin näin, kun ei saada tämän järkevämpiä päättäjiä?
- No katsos, kaikista kokeilluista järjestelmistä demokratia on kuitenkin se vähiten huonosti toimiva. Pitää vain odottaa, että demokratian tilalle tulisi parempi järjestelmä. En kuitenkaan usko, että se toteutuu sinun, saati sitten minun elinaikanani. Ensin pitää vajota tarpeeksi alas, jotta paradigma voitaisiin korvata paremmalla.
Lukijalle: Tämä juttu oli blogin ensimmäisiä. Kun sitä lukee nyt melkein 12 vuotta myöhemmin, täytyy todeta että se tuntuu nykypäivän maailmaan istuvan vielä osuvammin kuin silloiseen:
Kevään ylioppilaskirjoitukset on lusittu ja 30 000 abiturientin on viimeistään nyt alettava pohtia, mitä heistä isona tulee. Koska peruskoulujen opinto-ohjaus tunnetaan fiksujen koululaisten keskuudessa nimellä ”älä mene lukioon -aine” sen ollessa stalinistisen ongelmajätteen kynsissä ja lukioissakin hommaa hoitavat humanistit, on syytä opastaa pientä ja viatonta reaalimaailmaan. Ylioppilastodistuksessa kun ei suoraan kerrota, minkälainen isänmaan toivo oikeasti on kyseessä eikä ylioppilaslakkiin ole vielä saatu lyhyen matikan lukeneille kultaisen lyyran tilalle punaista varoituskolmiota.
Arvoisa abiturientti, viittä vaille ylioppilas. Tulevaa alaasi valitessa sinun on ensin tiedettävä, kuka olet. Kaikki abit voidaan jakaa neljään ryhmään von Mansteinin matriisilla. Sotamarsalkka von Manstein laati järjestelmän upseerien luokitteluun, mutta se soveltuu erinomaisesti myös liike-elämään ja vielä paremmin ammatinvalintaan.
Tyypit ovat (paremmuusjärjestykseen asettamatta):
1. Älykäs ja laiska
2. Älykäs ja ahkera
3. Tyhmä ja laiska
4. Tyhmä ja ahkera
Seuraavassa kerrotaan, miten sinä, tuleva ylioppilas, voit tunnistaa oman viiteryhmäsi ja miltä alalta kannattaa ryhtyä oikeaa opiskelupaikkaa etsimään.
1. Älykäs ja laiska
Olet saanut vähintään kuutosen kaikista aineista. Keskiarvoasi paremmat arvosanat olet saanut ainakin luonnontieteistä ja pitkästä matematiikasta. (Jos olet lukenut lyhyen matematiikan, on äärimmäisen epätodennäköistä, että kuuluisit tähän ryhmään.) Varsin mahdollista on, että sinulla ei ole yhtään valinnaista vierasta kieltä, varmaa on ettei ainakaan kahta. Olet saattanut opiskella ahkerasti joitakin sinua kiinnostavia aineita, mutta vähemmän kiinnostavat ovat jääneet oman onnensa nojaan. Sopivin ammatti löytyy aloilta, joiden opiskelu edellyttää matematiikan taitoja. Diplomi-insinöörin tai lääkärin ammatit ovat yleisimmät ja taloudellisesti fiksuimmat valinnat. Näillä aloilla joudut jatkuvasti soveltamaan älyäsi etkä pääse ikävystymään. Toisaalta kykenet vaikuttamaan siihen, kuinka paljon haluat työskennellä - kyse on siitä, oletko valmis tinkimään ansioistasi.
2. Älykäs ja ahkera
Lähes kaikki arvosanasi ovat kiitettäviä. Aineryhmä, josta olet valinnut lisäkurssisi, on luonnontieteellinen, humanistinen, vieraat kielet tai jokin näiden yhdistelmä - toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä. Todennäköisesti olet lukenut pitkän matikan, mutta se ei ole varmaa. Todennäköisesti sinulla on ollut ainakin yksi ylimääräinen vieras kieli, mutta sekään ei ole täysin varmaa. Aineyhdistelmästä ei voi päätellä, kuulutko tähän ryhmään, mutta arvosanoista voi. Jos luonnontieteellisten aineiden ja erityisesti matematiikan (jos se oli pitkä) arvosanasi ovat keskiarvoasi heikompia, olet lähes varmasti älykäs ja ahkera. Sopivin ammatti löytyy kaupalliselta alalta tai oikeustieteellisestä. Molemmilla aloilla joudut kohtaamaan jatkuvasti yllättäviä tilanteita, joista selviämisessä tarvitset älyäsi. Lisäksi niillä vaaditaan totaalista omistautumista ja pitkiä työviikkoja, joista selviämiseen tarvitset ahkeruuttasi.
3. Tyhmä ja laiska
Arvosanasi voivat olla ihan mitä tahansa, paitsi harvoin kiitettäviä. Koulu on sujunut ruokailu- ja seurustelupainotteisessa lukiossa. Olet käyttänyt enemmän aikaa tekemättä jääneiden juttujen selittämiseen kuin tehtyjen tekemiseen ja selvinnyt kolmen ällän ylioppilaaksi - Lukio Lukematta Läpi. Aineyhdistelmäsi voi olla mikä tahansa, paitsi että erittäin todennäköisesti olet lukenut lyhyen matikan etkä missään tapauksessa kahta ylimääräistä kieltä. Englannin kielen arvosanasi on todennäköisesti keskiarvoasi heikompi, ruotsin aivan varmasti. Sopivin ammatti löytyy humanistiselta alalta. Ikävää vain, että opiskelemaan pääseminen on vaikeaa, koska kuka tahansa voi pyrkiä. Saattaa tarkoittaa sitä, että joudut teeskentelemään ahkeraa. Se ei kuitenkaan todennäköisesti muuta perusluonnettasi, joten ala on sopiva. Esimerkiksi sosiaalialan hommat eivät edellytä Einsteinin ÄO:ta ja julkisen sektorin töissä hikinauha hatussa on tarpeeton. Miinuspuolena palkkapussin ohuus.
4. Tyhmä ja ahkera
Lähes kaikki arvosanasi ovat kiitettäviä. Aineyhdistelmässäsi on varmasti ainakin yksi ylimääräinen kieli mutta erittäin epätodennäköisesti fysiikan ja kemian valinnaisia kursseja. Voi olla, että olet lukenut pitkän matikan (jolloin sen arvosana on todistuksesi heikoimpia), mutta kaikkein todennäköisimmin olet vaihtanut lyhyeen matikkaan saatuasi muutamasta ensimmäisestä kurssista seiskan. On hyvin paljon mahdollista, että olet ottanut osaa oppilaskunnan toimintaan. Sopivin ammatti löytyy valtiotieteellisen tai yhteiskunnallisen tiedekunnan kautta. Näiden alojen maisterintutkinnot ovat hyvin käteviä: saa pätevyyden kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, vaikkei mitään opikaan. Erinomaiset edellytykset politiikkaan, joka edellyttää jatkuvaa työtä vailla merkitystä. Uskottavuus on kaikki kaikessa ja muista, että näillä aloilla muoto on aina sisältöä tärkeämpää.
Jos kaikesta huolimatta erehdyt valitsemaan tulevan leipätyösi väärältä alalta, se ei ole hengenvaarallista - kunhan et valitse sitä täsmälleen vastakkaiselta puolelta matriisia! Seuraavassa muutamia ohjeita erehdyksen varalta esimerkein.
1. Älykäs ja laiska
Jos rupeat lakimieheksi, pärjäät kyllä kohtalaisesti. Huippumenestykseen et pääse, koska et ole valmis riittävän suureen työmäärään. Jos taas ryhdyt opettajaksi, työmäärä on sopiva, mutta sinun on etsittävä älylliset haasteesi harrastuksistasi. Huonoin vaihtoehto on ryhtyä poliitikoksi. Keskinkertaisuudet rakastavat toisia keskinkertaisuuksia etkä ole riittävän ahkera varmistaaksesi suojaustasi siinä vaiheessa, kun viikate heilahtaa niittääkseen ne, joiden pää nousee tasaisen massan yläpuolelle.
2. Älykäs ja ahkera
Lääkäriksi lukeminen ei ole välttämättä huono vaihtoehto. Jos pystyt keskittämään intosi omaan alaasi, saatat päästä äärimmäiselle huipulle, muussa tapauksessa joudut purkamaan energiaasi vapaa-ajan projekteihin. Poliitikon ura on hyvä valinta, kunhan kykenet pitämään älynlahjasi riittävän hyvin piilossa siihen asti, että olet noussut tarpeeksi korkealle. Huonoin vaihtoehto on ruveta virkamieheksi. Turhaudut typeriin työtovereihin, byrokratiaan ja yleiseen tehottomuuteen.
3. Tyhmä ja laiska
Diplomi-insinöörin homma sopii laiskalle, mutta sinun on vältettävä tehtäviä, joissa sinulla ei ole ketään valvomassa tekemisiäsi. Muutoin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Yhteiskunnallisella alalla saatat löytää itsellesi sopivan lokeron, mutta älä missään tapauksessa odota pääseväsi huipulle - paitsi jos onnistut muuttumaan ahkeraksi. Huonoin vaihtoehto on lukea lakimieheksi. Pystyt kyllä suorittamaan tutkinnon, tosin siihen menee aikaa. Yksityiselle puolelle on kuitenkin turha yrittää, paperisi eivät ole riittävän hyvät ja vaikka pääsisitkin, esimiehesi kiroilisivat jälkeenpäin huolimattoman laiskimuksen palkkaamista.
4. Tyhmä ja ahkera
Sosiaalivirkailijan homma on ihan hyvä, pääset ahkerana pian johtajatehtäviin, koska kykyjä julkisella puolella on harvassa. Tosin alaisesi eivät pidä sinusta, koska he ovat laiskoja, toisin kuin sinä. Kaupallisella alalla on turha haaveilla toimitusjohtajuuksista. Pärjäät hyvin osastopäällikkönä, kunhan olet esimiehen jatkuvan valvonnan alla ja muistat olla toteuttamatta omia ideoitasi. Huonoin vaihtoehto on lähteä opiskelemaan luonnontieteitä. Onneksesi siellä vaaditaan sisältöä eikä muotoa ja siksi älyät useimmiten vaihtaa opiskelualaa hakattuasi pari-kolme vuotta päätä seinään pääsemättä vaikeista tenteistä läpi.
Keväällä painat (toivottavasti kirjoitukset läpäistyäsi) valkolakin päähäsi. Olet tekemässä yhtä elämäsi merkittävimmistä päätöksistä. Siinä tarvitset sekä tunnetta että järkeä. Järjen on estettävä sinun päätymisesi näistä neljästä heikoimpaan vaihtoehtoon. Tunteen on valittava kolmesta jäljelle jääneestä. Jos tunne on yhtä vahva kahden tai kolmen vaihtoehdon välillä, niin järki valitkoon niistä sinulle sen parhaan - oikean tyyppisi mukaan.
Aloitetaan poikkeuksellisesti hyvällä uutisella. Ne ovat tunnetusti harvassa. Koronarokotteiden saatavuudessa on ongelmia ja niinpä rokotemäärät eivät riitä. Tämä ei ollut se hyvä uutinen.
Sairaanhoitaja keksi, kuinka ohjeen mukaan viiteen annokseen riittävän rokotepullon sisältö saadaankin riittämään seitsemään annokseen. Tämä tuottaa jo melkoisen aika- ja kustannussäästön. Tämäkään ei ollut se varsinainen hyvä uutinen.
Hyvä uutinen on se, että innovaatio otettiin käyttöön! Kuten jokainen missä tahansa isommassa organisaatiossa työskennellyt tietää, ruohonjuuritasolta tulevat hyvätkin ideat pyritään torppaamaan koska niihin ei ole saatu käytettyä kampaviinerikokouksia ja konsulttipalkkioita. En tiedä aiotaanko hoitajaa palkita jollain tavalla, mutta mitä tahansa hän tienaakin, se ei ole riittävästi.
Perussuomalaisten ”aina sattuu ja tapahtuu” -mies Teuvo Hakkarainen käväisi taas Hondurasissa tekemässä antirasistista työtä eli hommaamassa itselleen uuden morsiamen. Kihloja ei tosin ole vielä vaihdettu, kuten edellisen kanssa. Teuvo vaihtoi nuorempaan, edelliseen oli ikäeroa alle 30 vuotta, nyt meni karsintarajan yli. Tosin Dannyyn on vielä matkaa eikä niihin tuloksiin Teuvolla ole lain puitteissa mahdollisuuksiakaan vielä vuosikausiin. Toivotamme lykkyä pyttyyn ja parempaa tuuria kuin edellisellä kerralla, jolloin Teuvo valitteli morsiamella olleen liikaa rahareikiä paikattavaksi. Tarkempaa määrää Teuvo ei paljastanut, mutta lemppaamisesta päätellen niitä oli enemmän kuin naiselle normaaliksi katsottavat 1-3 kappaletta.
Teukkaakin kovempi (sanavalinta tarkoituksellinen) naistenmies tuntuu olevan Thaimaan kuningas Rama X, joka antoi piupaut nykyajan vaatimuksille. Kunkku julisti rakastajattarensa kuningattareksi. Siis toiseksi sellaiseksi, ensimmäinen vaimo kun on yhä kuvioissa. Thaimaassa kuninkaan tekojen arvostelu on muuten vankilalla rangaistava rikos, joten ykkösvaimolla ei liene asiaan paljon sanomista. Varmuuden vuoksi ei tässäkään kuningasta arvostella, vaan kehutaan kelpo naismausta. Uusi kuningatar on esteettisesti varsin miellyttävän näköinen, vaikka ikää onkin kertynyt jo 36 vuotta. Eikä entinenkään, 42-vuotias kuningatar ole päästänyt itseään rupsahtamaan, joten 68-vuotiaalla kuninkaalla on pullat hyvin uunissa. Tosin luulisi kuninkaan parempia kolmasosia hieman kylmäävän, sillä kunkku on pistänyt kolme entistä vaimoa kierrätykseen. Iät poispotkittaessa olivat 34 vuotta, 34 vuotta ja 43 vuotta. Biologinen kello tikittää.
Ai hitto, että piti tämäkin kokea. Sain kirjoitettua aiheesta harhaanjohtavamman otsikon kuin suomalainen media! Tosin on myönnettävä, että media ei vaivautunut tällä kertaa edes yrittämään – olisi ollut sentään aivan liian läpinäkyvää.
Tamperelaismies on siis sierraleonelainen Gibril Massaquoi, joka oli mitä ilmeisimmin riehunut Liberian sisällissodassa tappaen, ryöstäen, raiskaten ja popsien uhreja parempiin suihin. Todisteet ovat varsin väkevät, mutta oikeusperiaatteen mukaan pitää vielä puhua syytetystä. Suomeen hän oli päätynyt ryhdyttyään sotarikostuomioistuimen erikoistodistajaksi. Vastineeksi luvattiin turvapaikka jostain turvallisesta maasta. Valitettavasti Tarja Halonen oli hyväksynyt vuonna 2006 lain, jonka perusteella Suomeen päästettiin esimerkiksi Massaquoi. Moni muistanee myös ruandalaispastori Francois Bazaramban, joka eli ensin suomalaisten veronmaksajien kustantamassa vapaudessa 2003-2007 ja sittemmin elinkautisessa vankeudessa niin ikään suomalaisten kustannuksella. Wikipedia-artikkelin mukaan Bazaramban oikeusprosessi maksoi Suomelle 2,6 miljoonaa euroa ja tähän eivät sisälly sen jälkeiset vankeushoitokulut. Tästä voi ottaa arviota sille, kuinka paljon tapaus Massaquoi tulee maksamaan. HS:n kuukausiliitteessä oli erinomainen juttu (ei voi linkata), josta pystyi helposti arvioimaan että samassa hintaluokassa liikutaan jo nyt. Miestyövuosia on kulunut useita ja Afrikassa on reissattu monta kertaa. Varsinainen oikeusprosessi on vasta alkamassa.
Sodissa sattuu kaikenlaista. Tässäkin käydään oikeutta ihan turhaan. Riittäisi kun Massaquoi karkoitettaisiin takaisin kotimaahansa. Hän on tänne päässyt tietyin ehdoin ja nyt on käynyt ilmi, että väärin perustein. Kaikki olisivat tyytyväisempiä, paitsi tietysti ehkä Massaquoi itse ja onko sillä todellakin noin monen miljoonan euron merkitys? Etenkin kun on ihan selvää, että Massaquoi, Bazaramba ja ne irakilaiskaksoset ovat vasta alkua tälle sirkukselle. Ja varsinainen show tuntuu tästäkin tulevan, koska puolustus vetoaa nyt siihen, että aluksi vain harva todistaja tunnisti Massaquoin kuvista, sitten lähes kaikki. Tämähän todistaa vain todeksi sen vanhan stereotypian, että kaikki mustat näyttävät samalta. Minkä tiesi erinomaisen hyvin komediasarja Kupla jo vuonna 1979:
Ei mikään ihme ettei sarjaa näytetä enää uusintoina.
Blaablaablaa ... Mansur Nouruzi … jäkjäkjäk … kahdeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)
On jälleen jokavuotisen ”mitä eroa on heitto-, pino- ja kiintokuutiolla” -jutun vuoro. Epäilen että valtaosa lukijoistani tietää sen mitä toimittajat yrittävät yleensä huonosti selittää, mutta tehdäänpä nyt asia selväksi:
Kiintokuutio = kuvittele yhtenäinen kuutiometrin kokoinen puumöykky.
Pinokuutio = se määrä klapeja, joka todellisuudessa mahtuu siististi pinottuna 1 m x 1 m x 1 m kuutioon = noin 0,67 kiintokuutiota.
Heitto- eli irtokuutio = kun klapikauppias kippaa peräkärristä kasan puita suloiseen sekamelskaan, se määrä puita joka on tällöin yhden kuutiometrin sisällä = noin 0,6 pinokuutiota = noin 0,4 kiintokuutiota.
Klapisäkki = se mitä huoltoasemalla myydään = yleensä 40 litraa = noin 0,067 heittokuutiota.
Ja sama toiseen suuntaan:
Heittokuutio = noin 15 klapisäkkiä.
Pinokuutio = noin 1,7 heittokuutiota = noin 25 klapisäkkiä.
Kiintokuutio = noin 1,5 pinokuutiota = noin 2,5 heittokuutiota = noin 37 klapisäkkiä.
”Klapi” tarkoittaa sellaista miehen käsivarren paksuista (huomaa, että koko vaihtelee kuten miehilläkin) puuta. Pituuksia on yleensä kahta, 32-senttinen kelpaa kaikkeen ja 50-senttinen yleensä lämmityskattilaan mutta ei takkaan tai saunan kiukaaseen. Hinnassa ei yleensä ole eroa.
Hinnat ilmoitetaan yleensä heittokuutioissa. Jos koivuklapia saa hintaan 50 € / heittokuutio, niin hinta on varsin halpa. Muut puulajit saa yleensä 20 % halvemmalla. Muista kuitenkin varmistaa, että kyseessä on kuiva puu. Märän (ei tarkoita uppotukkia, vaan äskettäin kaadettua ja pilkottua) puun hinta on yleensä 20 % kuivan alapuolella. Tässä polttopuumyyjä siirtää varastointikustannuksensa asiakkaalle, sillä tällaisten klapien pitää kuivaa noin vuoden päivät. Eli jos tarjotaan koivuklapia 40 euroa heittokuutiolta, niin se on melko varmasti märkää. Halvalla saa, mutta polttaa ei voi heti. Huomioi myös, että yleensä myyjä veloittaa tähän päälle myös kuljetuskustannukset. Eli jos puun hinta on korkeampi, niin voi olla että lähialueelle kuljetus on ilmainen.
Näillä ohjeilla ja yksinkertaisella perusaritmetiikalla pärjää jo riittävän hyvin, ellei nyt aio koko huushollia puulla lämmittää ympärivuotisesti. Ainakin sen verran pitäisi näillä tiedoilla osata laskea, että ymmärtää olla hankkimatta polttopuita huoltikselta tai Tokmannilta. Pikagooglauksella 40 litran klapisäkille näkyy olevan hintana 6,50 euroa. Tämä kerrottuna viidellätoista antaa heittokuution hinnaksi 97,50 €. Ei se nyt ihan tuplahinta ole, mutta eipä paljon puutukaan.
Pääasia ettei polttopuiden hankinnassa käy kuten entiselle Miss Suomelle Piritta Hagmanille, joka luuli tilanneensa vähän polttopuuta ja saikin monin verroin enemmän kuin luuli. Joka silti on vähän – tuo määrä palaa kovilla pakkasilla puulla lämpiävässä omakotitalossa parissa viikossa. Jutusta ei aivan tarkkaan käynyt ilmi paljonko hän luuli saavansa ja paljonko sai, mutta siinä todetaan ” en tiennyt kuinka paljon klapeja on kuutio ja saatoin tilata vahingossa pari”. Ilmeisesti piti siis tilata pari kassillista ja tulikin pari kuutiota, tosin kuvissa näkyvä määrä lienee jonkin verran enemmän kuin pari heittokuutiota. Tilaaja esittikin toiveen, että klapikauppojen nettisivuilla havainnollistettaisiin kuvalla, paljonko on yksi kuutio. Toisaalta jos pitää havainnollistaa paljonko on kuutio, niin eipä taida noista edellä kirjoitetuista ohjeista enää paljon hyötyä olla.
Ihmetellä pitää, ettei kukaan ole keksinyt tuoda tätä Suomeen aiemmin. Nimittäin pizza-automaattia. Konseptihan on täydellinen tähän maahan. Pizza on helppoa ja hyvää pikaruokaa. Suomalaiset inhoavat sosiaalisia tilanteita. Nyt saa vastapaistettua pizzaa ilman sosiaalisia kontakteja. Mikäs sen parempaa, etenkin näin korona-aikaan. Tämähän on yrittäjälle suunnilleen kuin lupa painaa rahaa. Ja sitä se onkin: pizza valmistuu kolmessa minuutissa ja hinta näkyy videosta päätellen olevan kympin molemmin puolin valinnasta riippuen, 50 senttiä halvempi kylmänä. Tiedoksi että pakastepizzoja saa kaupasta kaksi viidellä eurolla eikä maussa ole merkittävää laatueroa. Ihme on, jos kilpailua ei tule, kun tuollakin automaattihinnalla asiakkaita riittää niin että jonoa on.
Uusi dokumentti Cecil – todellinen leijonakuningas nosti jälleen uutisiin reilut viisi vuotta sitten sattuneen tapauksen. Tuolloin amerikkalainen hammaslääkäri oli safarilla Zimbabwessa ja ampui urosleijonan. Tästä nousi myrsky, koska kyseinen leijona sattui olemaan kuuluisuus. Cecil-leijonasta oli runsaasti kuvamateriaalia, koska tutkimusryhmä oli seurannut sen elämää alusta alkaen.
Lauman johtajauros oli ajanut Cecilin ja tämän veljen pois laumasta näiden vartuttua sen verran, että alkoivat muodostaa uhan johtajalle. Tämä on leijonilla normikäytäntö. Cecil veljineen onnistui valtaamaan uuden lauman sen vanhalta johtajaurokselta. Piakkoin käytiin kuitenkin valtakamppailu kolmen uuden leijonan kanssa, jolloin Cecilin veli kuoli ja Cecil menetti laumansa kolmikolle, jonka johtajan nimeksi tutkijat antoivat Jericho. Pian zimbabwelaiset salametsästäjät tunkeutuivat luonnonpuistoon ja surmasivat kaksi muuta urosta, jolloin myös Jericho katosi. Muutaman kuukauden kuluttua se ilmestyi takaisin – yhdessä Cecilin kanssa. Urokset hallitsivat siitä lähtien laumaa yhdessä. Eräänä päivänä Cecil kuitenkin poistui luonnonpuiston alueelta ja muuttui lailliseksi riistaksi päätyen jenkkimetsästäjän saaliiksi.
Seurauksena oli valtava paheksunnan vyöry. Epäiltiin luonnonpuiston menettävän matkailutuloja, kun suurin vetonaula oli poissa. Hammaslääkäri sai hevoskuormallisen paskaa niskaansa.
Kannattaa muuten kiinnittää huomiota siihen, että zimbabwelaiset salametsästäjät ampuivat aiemmin kaksi muuta urosleijonaa saamatta paskamyrskyä. Eivätkä taatusti maksaneet valtavia maksuja jenkkimetsästäjän tapaan. Maksuja, joilla leijonia suojellaan. Esimerkiksi vuonna 2013 Zimbabwessa ammuttiin viitisenkymmentä leijonaa safareilla. Köyhälle maalle tulot olivat melkoiset, joten hallituksella on intressi suojella leijonia. Cecil oli 13-vuotias; leijona tulee vanhaksi 10-15 vuoden iässä ja kuolee nälkään sen jälkeen. Nyt siitä otettiin hyöty irti muiden leijonien suojelemiseksi. Joka ei tosin tule kestämään loputtomiin. Zimbabwessa asuu melkein 15 miljoonaa afrikkalaista. Vielä vuoden 1921 väestönlaskennassa eli tasan sata vuotta sitten heitä oli 862 tuhatta. Väkiluku on 16-kertaistunut sadassa vuodessa. Keskimääräinen väestönkasvu on ollut 2,9 % vuodessa. Nykyään se on hidastunut 1,7 %:iin vuodessa, mutta tämä aiheutuu maastamuutosta – Zimbabwen maastamuuttoprosentti on 0,8 % vuodessa. Viidenkymmenen vuoden kuluttua zimbabwelaisia on tällä vauhdilla 50 miljoonaa – leijonille ei ole enää tilaa.
Nauttikaamme Afrikan luonnosta länsimaalaisten metsästäjien tuomilla suojelurahoilla vielä pari-kolmekymmentä vuotta, kunnes afrikkalaisten hillitön väestönkasvu pyyhkäisee maanosan luonnon mennessään.
”Lone Star State” on Teksasin lempinimi ja osavaltion lipussakin on yksi tähti tätä kuvaamassa. Nyt Teksasin republikaanien puheenjohtaja on nostanut esiin ajatuksen liittovaltiosta eroamisesta. Ainakin hän kannattaa lainsäädäntöä, joka antaisi asukkaille mahdollisuuden äänestää tästä.
Itse asiassa kyse olisi vain paluusta vanhaan. Teksas oli itsenäinen valtio vuosina 1836-1845. Tämän jälkeen se liittyi Yhdysvaltoihin – tai kuten teksasilaiset asian ilmaisevat, Yhdysvallat liittyi Teksasiin. Kosioretkiä asian tiimoilta oli tehty jo aiemmin, mutta pohjoisen osavaltiot suhtautuivat alkujaan nihkeästi. Teksasin mukaantulo unioniin koettiin uhkana, joka heilauttaisi tasapainoa unionissa pohjoisen kannalta ikävään suuntaan.
Tämä nostaakin esiin kysymyksen, mitä tapahtuisi laillisesti jos Teksas itsenäistyisi? Olisivatko voimassa Yhdysvaltain lait vai ne samat lait, jotka olivat silloin päteviä kun Teksas oli edellisen kerran itsenäinen? Jos jälkimmäinen, ehdotuksen tehnyt republikaanien puheenjohtaja Allen West kokisi omalla kohdallaan ikävän yllätyksen. Syy siihen, miksi pohjoisvaltiot eivät halunneet Teksasia unioniin oli näet se, että Teksasin mukaantulo keikautti osavaltioiden tasapainoaseman orjuuden hyväksyvien enemmistön puolelle luvuin 15-14.
Otsikon filosofinen kysymys tuli heti mieleen, kun sai lukea AC Milanin Zlatan Ibrahimovicin saaneen keltaisen kortin hänen solvattuaan paikallisvastustaja Inter Milanin Romelu Lukakua. Zlatan oli sanonut Lukakulle ”Soita äidillesi ja mene tekemään voodoo-rituaalejasi!” Zlatan sai myöhemmin toisen keltaisen ja ulosajon taklauksen takia.
Voodoo-viittaus on peräisin väitteestä, jonka mukaan Lukaku kieltäytyi aikoinaan tekemästä jatkosopimusta Evertonin kanssa siksi, että olisi saanut voodoo-rituaalissa asiaa koskevan viestin. Väite kiistettiin myöhemmin, uskokoon ken haluaa.
Jalkapallossa on otettu nollatoleranssi rasismiin ja siihen nähden Ibrahimovicin keltainen kortti oli hämmentävän vähäinen sanktio. Tässä kävi erotuomarilta inhimillinen virhe. Rangaistusasteikon mukaan olisi pitänyt tulla punaista. Rangaistusasteikko tapauksessa, jossa pelaaja sanoo toiselle ”mene syömään banaaneja” tai jotain vastaavaa, on luntattavissa keltaisen ja punaisen kortin kääntöpuolelta ja epävirallisten tietojen mukaan se menee seuraavasti:
0 uhriutumispistettä – vapaapotku
1 uhriutumispiste – keltainen kortti
2 uhriutumispistettä – punainen kortti
3 uhriutumispistettä – kymmenen ottelun pelikielto
Uhriutumispisteiden määrä lasketaan vähentämällä loukatun uhristatuksesta (3 p neekerit, 2 p muslimit, 1 piste muut etniset, 0 p valkoiset) loukkaajan uhristatuspisteet.
Erotuomari suoritti korttiaan vilkaistuaan nopean laskutoimituksen 3 – 2 = 1 ja antoi Zlatanille keltaista. Tässä hän teki virheen, sillä sukunimestään huolimatta Zlatan ei ole muslimi, vaan katolilainen. Laskutoimituksen olisi pitänyt olla 3 – 1 = 2 ja punainen kortti.
Asteikkoa on moitittu epätäydelliseksi siksi, että se ei ota huomioon sitä mahdollista tapausta, jossa ylemmän uhristatuksen omaava solvaa alempaa ja laskun tulos on negatiivinen. Saamiemme epävirallisten tietojen mukaan FIFA ottaa jo ensi kaudeksi käyttöön taulukon jatko-osan:
-1 uhriutumispiste – peli saa jatkua
-2 uhriutumispistettä – vapaapotku loukkaajan joukkueelle
-3 uhriutumispistettä – keltainen kortti loukatulle
Tämä on vähintä, mitä FIFA voi tehdä vuosisataisen sorron kompensoimiseksi. Ja onhan se niinkin, että jos musta käskee valkoista syömään banaaneja, se on rohkea mielenosoitus valkoista ylivaltaa vastaan ja ansaitsee tulla asianmukaisesti banaaninvärisellä kortilla palkituksi.
Eletään todella kovaa hallikautta. Naiset ovat paukutelleet vanhoja SE-tuloksia rikki kuin liukuhihnalta. Nooralotta Neziri juoksi kuudenkympin aitojen SE:n jopa kahdesti. Tuoreemman ajan 7,91 tason perspektiiviin asettamiseksi todettakoon, että se olisi edellisellä normaalisti kilpaillulla hallikaudella 2019 ollut maailmanlistan seitsemäs tulos ja meni kaikkien aikojen maailmanlistalla sijalle 89.
Ella Junnila puolestaan hyppäsi korkeuden SE:n 192. Tämä ei aivan yhtä kivikovaa tasoa ole, sillä olisi oltu hallikauden maailmanlistalla sijalla 21 ja kaikkien aikojen sadan parhaan joukkoon vaaditaan 196.
Eniten ilahdutti kuitenkin otsikkolinkissä oleva Lotta Kemppisen kuudenkympin sileän halli-SE 7,19. Muistan, kun olin sananmukaisesti vierestä katsomassa, kun vasta 14-vuotias Kemppinen starttasi Kalevan Kisojen satasen finaaliin Lahdessa 2012. Sillä kertaa tuli viimeinen sija, mutta hirvitti käykö tytölle kuten monelle tuonikäiselle huippulahjakkaalta näyttävälle käy. Vuosia näyttikin huonolta, kun kehitys tyssäsi vähän alle 12 sekunnin tasolle. Toissa ja viime vuonna ketsuppipullon korkki jo raottui ja tuloksena oli kaksi SM-kultaa. Nyt 60 metrin tuloksesta lähti melkein kymmenys pois, mikä lupaa hyvää kesälle. Ja ennen kuin joku sanoo että Suomen pikajuoksutaso on huono, niin muistutetaan kuka oli edellinen SE-nainen: Sisko Hanhijoki, EM-hallien pronssimitalisti 60 metrillä. Tasohahmotus: Kemppisen tuloksella oltaisiin kaksi vuotta sitten oltu maailmanlistan sijalla 22.
Miehet eivät ole vielä SE-tuloksia kirjoitelleet uusiksi, mitä nyt Toni Kuusela tempaisi Botniahallissa 80,46, joka lienee paras hallissa heitetty keihästulos. Varmoja tilastoja aiheesta ei ole, koska keihäs ei ymmärrettävistä syistä ole virallinen hallilaji. Botniahalli lienee ainoita paikkoja maailmassa, jossa keihäskisan voi järjestää sisätiloissa. Tehtiinpä hallissa aikoinaan epävirallisia 3000 metrin esteiden maailmanennätyksiäkin, koska sitä lajia ei luultavasti voi järjestää missään muualla koko maailmassa sisätiloissa. Keihäskisan saa kyllä pystyyn, kun hallissa on kokoa ja korkeutta, mutta eipä ole mahdollisuutta vesiesteeseen.
Waynen ”toimistoksi” tapasivat joukkuekaverit sanoa paikkaa vastustajan maalin takana. Tällä kertaa voi olla, että Wayne olisi menettänyt kiekon, sillä katse olisi harhaillut ihan muualle. Moskovan Spartak halusi nettisivuillaan vitsailla ja julkaisi kuvan vähäpukuisesta naisesta maalivahdin paikalla ”uutena maalivahtinaan”. Kuvakulma oli takaa ja sanottakoon että suojuksia ei liiemmin ollut. Kuten arvata saattaa, paskamyrskyhän tästä seurasi. Toisaalta pelipaikka olisi luonnollinen joillekin naisille. Muistan joskus vuodelta puumaila ja Jofa-kypärä jo siihen aikaan sopimattoman vitsin, jossa kerrottiin Ruotsin maajoukkueen uusi salainen huippukentällinen: hyökkäyksessä on kolme neekeriä tuomassa väriä kentälle, pakkiparina kaksi hinttiä jotka ovat hyviä pitämään perää, ja maalivahtina vanhapiika joka ei laske mitään sisään.
Lukijalle: Laitetaanpa halvalla Toista Mooseksen Kirjaa. Kolmannesta en ole kirjoittanut, koska se on niin tylsä että Mooseskin nukahtaisi:
Kirjoitin vuosia sitten kansantajuisen version Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Voisinpa nimetä sen Kitukasmukseksi. Tuolloin sain idean siitä, kun underground-sarjakuvalegenda Robert Crumb piirsi Genesiksen. Päätin silloin kirjoituksen toteamalla, että jatkoa seuraa. Vuotta myöhemmin joku kysyi kommenteissa, milloin sitä jatkoa sitten on luvassa. Vastasin että ennen Jeesuksen toista tulemista.
No, tuota nasaretilaista ei ole vielä näkynyt mutta varmuuden vuoksi ajattelin että antaa sitten mennä. Osin odottelin sitä, tekisikö Crumb eepokseensa jatkoa, mutta eipä hänkään näytä saavan toista tulemista aikaiseksi sen paremmin kuin Jeesuskaan. Niinpä joudun tyytymään jatkoon yksin, ilman Crumbin mainiota piirrosjälkeä apuna.
Tässä Kitukasmuksen toisessa osassa käydään läpi Toinen Mooseksen kirja. Jos ensimmäinen on täynnä menestystrillerin aineksia eli petosta, väkivaltaa ja seksiä, niin ei toinenkaan paljon jälkeen jää:
Toinen Mooseksen kirja eli Exodus alkaa tilanteesta, jossa Jaakob loppujen yhdentoista poikansa kanssa saapuu Egyptiin, jossa Joosef oli jo. Israelilaiset lisääntyivät kuin kanit ja kohta faarao hermostui mamujen täyttäessä maan. Hän varsin aiheellisesti pelkäsi, että sotatilanteessa tämä viides kolonna olisi vihollisen puolella. Niinpä hän yritti näännyttää heidät pakkotyöllä, mutta turhaan. Siksi hän käski heprealaisten kätilöiden tappaa kaikki vastasyntyneet poikalapset, mutta jättää tytöt eloon. Eiväthän nämä totelleet työnantajaansa, joten faarao käski heittää kaikki poikalapset Niiliin.
Faaraon tytär löysi yhden Niiliin heitetyistä pojista elossa, pelasti tämän ja antoi nimeksi Mooses. Kasvaessaan Mooses tuli tietoiseksi syntyperästään ja aukoi päätään faaraolle. Faarao päätti tapattaa Mooseksen, mutta tämä onnistui pelastautumaan saatuaan turvapaikan tulevan appiukkonsa luota. Paimenessa ollessaan hän sitten näki palavan pensaan ja loogisesti päätteli kyseessä olevan Jahven. Hän kuuli pensaan puhuvan itselleen ja käskevän viedä juutalaiset pois Egyptistä. Toki toinen mahdollinen selitys oli se, että hän kylmästi laskelmoiden sepitti tarinan palavasta pensaasta ja sen juttelusta omasta päästään. Tämä ei kuitenkaan kuulosta uskottavalta. Vai uskoisiko arvoisa lukija tyyppiä, joka tulee selittämään palavan pensaan puhuneen hänelle? Ei, juttu olisi liian epäuskottava. Jopa Mooses epäili tätä ja urputti puskalle, että ei onnaa. Tällöin Jahve antoi takuun siitä, että hän hanskaa hommat tekemällä riittävän määrän ihmeitä. Malliksi hän esitti pari taikatemppua, jotka saavat epäilemään David Copperfieldin olleen konsultoimassa Jahvea. No, juutalainen hänkin.
Nähtyään silmänkääntötemput Mooses vielä epäili, että ei kansa kuuntele hänenlaistaan änkyttäjää. Myöhemmin samaan vetosi myös Paavo Lipponen, mutta yhtä turhaan. Tosin jälkikäteen katsoen Mooseksen tulokset kansan johtamisessa olivat paremmat. Mutta toisaalta, hänellä oli Jahve takapiruna ja kyllä Jahve nyt sentään SDP:n voittaa. Jahve ilmoitti Moosekselle, että jos hän antaa viran, niin antaa hän järjenkin. Viime aikoina Jahve on selvästi tinkinyt tästä periaatteesta, ainakin mitä tulee Suomen pääministereihin.
Paimenesta palattuaan Mooses lähti veljensä Aaronin kanssa faaraon juttusille saatuaan sitä ennen temppuun luvan israelilaisten vanhimmilta. Ilmeisesti he tuumasivat, että antaa hullujen yrittää, ei tässä ole mitään hävittävää.
Faaraon vastaanotolla veljekset pyysivät faaraolta pekkasvapaita, mutta faarao tykkäsi kyttyrää yksipuolisesta työehtosopimuksen rikkomisesta ja kovensi israelilaisten työtaakkaa entisestään. Mooses valitti asiasta korkeammalle taholle eli Jahvelle. Tämä vastasi, että odotapa vaan ja käski Mooseksen uudestaan faaraon puheille. Tällä kertaa kovemmin panoksin eli ei pelkkää vapaata, vaan täysi irtisanoutuminen ja lähtö pois maasta. Jahve käski heittää sauvat faaraon eteen, jolloin ne muuttuisivat käärmeiksi. Näin tapahtuikin. Mutta faarao katsoi pelin ja kutsui omat oppineensa, jotka toistivat tempun. Jahve käski uusintayritykseen paremman tempun kanssa. Tällä kertaa Mooses muutti Niilin veden vereksi niin että kalat kuolivat ja virta alkoi haista.Taas faaraon omat poppamiehet toistivat tempun. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten, sillä virtahan oli jo saastunut. Siihen aikaan ei ilmeisesti tunnettu paskalakia. Ja oliko faaraolta nyt järkevä temppu noin muutenkaan sotkea ainoa makean veden lähde koko Saharassa?
Raavittuaan päätään seitsemän päivää Jahve kehitteli pirullisemman juonen. Veden pilaaminen oli vasta ensimmäinen vitsauksista. Seuraavaksi Mooseksen piti vitsaus kerrallaan kiusata faaraota ja kiristää etuisuuksia.
Toisena vitsauksena Aaron kutsui sammakot, jotka valtasivatkin maan samaan tapaan kuin agakonnat Australian. Vaan kotijoukkue eli faaraon noidat tekivät taas samoin, joten faarao ei ollut vaikuttunut.
Kolmanneksi Aaron hakkasi sauvallaan maata, jolloin syöpäläiset valtasivat koko Egyptin. Tällä kertaa paikalliset noidat epäonnistuivat tempussa ja alkoivat vähän vihjailla faaraolle, että kantsisko luovuttaa vielä kun kutakuinkin hyvän sään aikana ehtii. Mutta eihän tämä kuunnellut.
Neljänneksi Mooses kävi vielä uhittelemassa faaraolle, että jos et päästä meitä, niin kohta tulevat paarmat. Näin kävikin. Tällä kertaa faarao pyrki neuvotteluratkaisuun ja päästi israelilaiset autiomaahan uhraamaan jumalalleen sillä ehdolla, että Mooses kutsuu hyvin koulutetut paarmansa pois. Osapuolet pääsivät välirauhaan, juutalaiset kävivät uhraamassa ja paarmat katosivat.
Viidenneksi, koska faarao ei vieläkään päästänyt israelilaisia lähtemään, Mooses järjesti paikalle karjaruton. Ilmeisesti hän oli kuitenkin rokottanut israelilaisten eläimet, koska näihin rutto ei iskenyt. Tämäkään ei vaikuttanut faaraoon. Lieneekö ollut vegaani?
Kuudenneksi Mooses ja Aaron paiskasivat nokea ilmaan faaraon edessä, jolloin se levisi ympäri Egyptin aiheuttaen paiseita sekä ihmisissä eittä karjassa (eikö karja kuollutkaan ruttoon?). Tällä kertaa Egyptin noidat löivät hanskat tiskiin eivätkä edes yrittäneet, koska saivat itsekin paiseita.
Seitsemänneksi, koska faarao ei vieläkään taipunut - oliko mahdollisesti itse säästynyt paiseilta - Jahve antoi sataa rakeita, mikä oli niillä leveysasteilla ennenkuulumatonta. Vähemmän yllättäen raesade ei tuhonnut israelilaisten peltoja, mutta egyptiläisten pellava- ja ohrapellot kyllä. Vehnä säästyi, koska se oli vasta oraalla.
Kahdeksantena Jahve päätti lähettää heinäsirkat. Tämän uhkauksen jälkeen alkoivat jo faaraon hovimiehet napista pomolleen. Faarao pyrki taas kompromissiin, mutta turhaan. Heinäsirkat ilmestyivät taivaalle ja söivät sen, mitä rakeilta oli säästynyt. Faaraolla oli ilmeisesti muonavarasto, koska tämäkään ei riittänyt.
Yhdeksänneksi Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, jota seurasi kolmen päivän pimeys. Paitsi tietysti israelilaisten asuinsijoille. Tämän jälkeen faarao oli valmis taipumaan siihen, että kaikki israelilaiset saavat mennä, kunhan jättäisivät karjansa. Mooses sanoi että ei muuten käy ja ilmoitti neuvotteluyhteyden katkenneen lopullisesti.
Viimeisenä vitsauksena Jahve päätti tappaa kaikki Egyptin esikoiset, myös karjalta. Näin myös tapahtui. Nyt faarao taipui. Hän kutsui veljekset luokseen ja käski näiden suksia vittuun Egyptistä kaikkine kamoineen. Lähtö oli niin kiireinen, että taikinakin piti ottaa hapantumattomana mukaan. Matkaan ehdittiin kyllä ottaa kaikki egyptiläisten rikkaudet, jotka nämä auliisti antoivat mukaan päästäkseen eroon vitsauksista.
Niinpä israelilaisilla alkoi korpivaellus. Klassinen tietokilpailukysymys on, kuinka kauan Mooses johti joukkojaan kohti luvattua maata. Väärä vastaus on, että neljäkymmentä vuotta. Oikea vastaus on yhden vuoden, kaksi kuukautta ja seitsemän päivää. Koko loppuajan hän oli yhtä pahasti eksyksissä kuin kaikki muutkin. Virallinen selitys pidemmälle reitille oli se, että piti kulkea pidempää tietä ettei kansa tulisi katumapäälle ja kääntyisi takaisin. Kun karttaa vilkaisee, niin tosi uskottavaa että Egyptistä Israeliin kestäisi neljäkymmentä vuotta, vaikka kuinka mutkittelisi. Kyllä porukka oli eksyksissä kuin Stevie Wonder Jukolan viestissä. Oletteko sivumennen sanoen nähneet ikinä israelilaisia suunnistuskilpailuissa, vaikka lajia pidetään älykköjen urheiluna? Niinpä. Porukka ei osannut suunnistaa edes Mooseksen aikoina joten perinteitä ei ole.
Ennen lähtöä Jahve antoi muutamia toimintaohjeita. Hän mm. määräsi, milloin ei saa syödä hapanta leipää. Tiettyyn aikaan abib-kuussa piti syödä seitsemän päivää happamatonta leipää. Mahtoi Jahvea naurattaa, kun hän ajatteli kuinka porukkaa pieretti.
Samaan aikaan Egyptissä faarao tuli katumapäälle ja lähti ajamaan israelilaisia takaa. Huonostihan siinä kävi ja olisi luullut että tuhansia vuosia myöhemmin egyptiläiset olisivat ottaneet tästä opikseen, vaan eiväthän nuo, perkeleet, olleet mitään oppineet ennen kuin saivat neljässä sodassa peräkkäin turpiinsa ja tunnustivat Israelin vasta sitten. Mutta eipä mennä asioiden edelle. Egyptiläiset lähtivät siis takaa-ajoon ja tämän huomattuaan israelilaisille oli mennä pupu pöksyyn. Mooses kuitenkin pyysi Jahvelta apua ja tämä ottikin ja kuivatti meren. Israelilaiset kipittivät yli, mutta perässä tulleet egyptiläiset jäivät palaavien vesimassojen alle hukkuen sinne.
Merivesi ei kuitenkaan kelvannut juotavaksi ja porukalle tuli vähitellen jano. He löysivät lähteen, mutta sen vesi oli kitkerää. Kansa alkoi napista, mutta Mooses keksi vedenpuhdistustabletin edeltäjän eli puunoksan, joka veteen heitettynä teki siitä juomakelpoista. Tämän hätäavun jälkeen matka jatkui ja israelilaiset löysivät lopulta kunnollisen leiripaikan.
Vaikka vettä olikin, niin nälkä alkoi vaivata. Niinpä Jahve antoi mallia kaikille YK:n nälkäapuohjelmille ja antoi sataa mannaa taivaasta. Tätä riittikin syötäväksi neljäkymmentä vuotta. Yksipuolinen ruokavalio alkoi varmaan vähitellen jurppia. Ehkä tämä selittääkin israelilaisten vähän väliä tapahtuneen murinan. Exodusta lukiessa tuntuu kuin koko porukalla olisi ollut kesto-PMS.
Luvussa 18 Mooses kohtaa appiukkonsa Jetron. Tämä onkin erittäin opettavainen luku. Jetro näet osoittautuu kaikkien konsulttien esi-isäksi. Tarkkailtuaan Mooseksen toimintatapoja jonkin aikaa hän antoi ohjeita, joiden avulla Mooseksen organisaatiokaavio pistettiin uuteen uskoon. Mooses delegoi vähempiarvoiset hommat osastopäälliköille ja rupesi itse vetämään lonkkaa. Konsulttikulttuuri oli vielä sen verran kehittymätön, että Jetron palkkiosta ei mainita mitään. Jos oletamme että hän ei tällaista ottanut, voimme todeta että siitä lähtien konsultin palkkion määrä ja saatujen tulosten tehokkuus ovat olleet kääntäen verrannollisia. Jetron neuvot nimittäin toimivat.
Sillä aikaa karavaani oli edennyt Siinainvuorelle. Jahve katsoi parhaaksi solmia tässä vaiheessa liiton israelilaisten kanssa. Hän lupasi ottaa heidät omaksi kansakseen kaikkien kansojen joukossa. Vastineeksi israelilaisten piti tehdä kiltisti kuten Jahve käski. Vähänpä Jahve ymmärsi juutalaisista, jos luuli tämän toimivan. Varmuuden vuoksi Jahve käski pysyä poissa Siinainvuorelta (Korkeajännite! - Hengenvaara!) mutta ammattimiehet Mooseksen ja Aaronin hän kutsui luokseen.
Vuorelle kiivettyään veljekset saivat tietää, mitä pomolla oli asianaan. Hän oli päättänyt antaa israelilaisille kirjoitetun perustuslain. Kolme kivitaulua, viisitoista käskyä. Ja ennen kuin joku alkaa mussuttamaan jotakin kahdesta taulusta ja kymmenestä käskystä, muistutan että Mel Brooks oli kameroineen paikalla. Toisaalta tuo ehkä selittääkin, miksi sittemmin on tupannut menemään persiilleen.
Mutta tuo oli vain perustuslaki. Siinä sivussa Jahve antoi muutamia muitakin lakeja, joista jotkin ovat oikein lystikkäitä:
21:2-4: "Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta. ... Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja vaimo on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, on vaimon ja lasten jäätävä isännälle, ja mies pääsköön vapaaksi yksinään.
Tämäpä kätevä tapa vapautua yhtä aikaa sekä orjuuden että avioliiton kahleista.
21:7: "Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat.
Se tasa-arvosta.
21:10: Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia.
Ja tämä on kirjoitettu jo tuhansia vuosia ennen Viagraa.
22:1: Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään.
Hauskaa nähdä, että VT:ssä on ainakin yksi sellainen säännös, joka on paremmassa kuosissa kuin Suomen laissa.
Vuorelta palattuaan Mooses palasi ilmoittamaan kansalle lait. Kansa vastasi, että asia selvä. Sitten Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja uhrasi polttouhreja. Siinä sivussa hän viskoi verta kansan päälle ja ilmoitti, että tämä on sen liiton veri, jonka Herra tekee näillä ehdoilla. Varmemmaksi vakuudeksi reilut seitsemänkymmentä kansan vanhinta lähti vuorelle katsoa tapittamaan Jahvea silmästä silmään. Jahve tarjosi lähetystölle päivällisen.
Vaan eihän tämä tähän loppunut, sillä Jahve alkoi määräillä lisää. Hän ilmoitti Moosekselle, että tarttis saada uhrilahjoina kultaa ja muita arvometalleja sekä kaikenlaisia hienoja kankaita, öljyä ja korukiviä. Ei toki itselleen, vaan vaatimattomana Jahve määräsi mm. kankaat ja korut ylipapin univormuun. Hyvin dramatiikkaa ymmärtävänä hän antoi samalla ohjeet laintaulujen säilyttämistä varten. Näiden avulla myöhempi Indiana Jones onnistuikin löytämään Liiton Arkin, jota nyttemmin säilytetään varmassa tallessa.
Seuraavat luvut ovat sitten maailmanhistorian tylsintä tekstiä. Niissä Jahve antaa yksityiskohtaisia määräyksiä temppelin varustuksesta. Eipä ihme että Mooseskin tylsistyi siinä määrin, että viipyi vuorella yli sovitun ajan. Sillä aikaa israelilaiset kyllästyivät odottamaan ja valoivat joutessaan kultaisen sonnin. Mikä taas rikkoi Jahven kanssa tehtyä diiliä. Kauanpa se kestikin.
Tästä kuultuaan Jahve käski Mooseksen alas vuorelta, jotta saisi pistettyä porukan kuriin ja Herran nuhteeseen. Mooses koetti lepytellä ja tällä kertaa onnistuikin. Hän nimittäin lupasi hoidella homman itse ja reippaana toiminnan miehenä pistikin asiat järjestykseen. Sonni tuleen, palasiksi, sekoitus veteen ja israelilaiset pakotettiin juomaan litku. Oppivatpahan olemaan, tuumi Mooses. Niinhän sitä olisi luullut. Tosin Mooses osasi jo varautua kansan uppiniskaisuuteen ja pelotteli varmuuden vuoksi Herran kostolla ja sanoi menevänsä takaisin vuorelle neuvottelemaan kurinpitolautakunnan kanssa.
Asiaa tuumittuaan Jahve määräsi israelilaiset liikkeelle, mutta ilmoitti että eipä enää itse kulje mukana. Israelilaiset olivat kovin murheellisia, mutta omapa oli vikansa. Päälle päätteeksi Jahve ilmoitti jättävänsä asian pöydälle ja päättävänsä myöhemmin, kuinka menetellä. Mutta nyt mars matkaan, kurjat.
Koko Exoduksen loppuosa onkin sitten tylsää jo enimmäkseen aiemmin mainittujen lakien luettelemista ja pyhäkköjen valmistuksen yksityiskohtia. Ainoa mielenkiintoinen osio löytyy 38. luvun lopusta, jossa kerrotaan telttamajan eli liitonarkun säilytyspaikan rakentamiseen käytettyjen tarvikkeiden hinta: Kulta, jota käytettiin pyhäkön ja sen varusteiden valmistamiseen, oli tarjousuhrina tuotua kultaa, ja sitä oli kaikkiaan 29 talenttia 730 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan. Hopeaa, jonka asekuntoinen kansa oli maksanut tarkastuksessa, oli 100 talenttia 1775 sekeliä punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan; sitä tuli beka-mitta eli puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan punnittuna kultakin tarkastuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta ja sitä vanhemmalta mieheltä. Heitä oli kaikkiaan 603 550 miestä. Nämä sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön rakentamisessa tarvittujen jalustojen sekä väliverhon pylväiden jalustojen valamiseen: sadasta talentista tehtiin sata jalustaa, ja joka jalustaan kului talentti hopeaa. Loput 1775 sekeliä hopeaa käytettiin pylväisiin tulevien koukkujen valmistamiseen, pylväänpäiden hopeointiin ja pylväitä yhdistävien poikkitankojen tekemiseen. Tarjousuhriksi tuotua pronssia oli 70 talenttia 2400 sekeliä.
Jos joku on ihmetellyt miksi juutalaiset ovat pärjänneet liike-elämässä, niin ei pitäisi enää kummastella tämän kirjanpidon huolellisuuden nähtyään.
Kirjoitin vuonna 2014 jutun, jossa esittelin sata kuuluisaa satavuotiaaksi elänyttä. Kuuluisaa nimenomaisesti muista ansioista, ei siksi että olisivat eläneet vanhaksi.
Ihmisten eliniän pidentyessä satavuotiaaksi elää yhä useampi. Tässä jutussa esitellään edellisen jutun jälkeen sadan vuoden iän saavuttaneita. Heitä on valittu listalle viisikymmentä. Sen lisäksi listalla on kymmenen sellaista, joiden olisi pitänyt olla edellisessä listauksessa, mutta jäivät jostain syystä välistä.
Kaikista listatuista on lueteltu nimi, elinvuodet ja lyhyt ansioluettelo.
Kymmenen sellaista, joiden olisi pitänyt olla mukana jo vuoden 2014 jutussa:
Alice, Gloucesterin herttuatar, 1901-2004
Kuningas Yrjö V:n miniä.
Charles Brunier, 1901-2007
Romaanin ja myöhemmän menestyselokuvan Papillon päähenkilön esikuva.
Henri Fabre, 1882-1984
Ensimmäisen vesitason suunnittelija ja lentäjä.
Jolie Gabor, 1896-1997
Seurapiirirouva, Gaborin kolmen sisaruksen äiti. Tyttäristä Zsa Zsa kuoli reilun kuukauden ennen satavuotispäiväänsä.
Kilian Hennessy, 1907-2010
Hennessy-konjakkitehtaan johtaja ja osaomistaja.
Hans Kleppen, 1907-2009
Mäkihypyn maailmanmestari 1929.
Connie Marrero, 1911-2014
Kuubalainen baseball-syöttäjä, joka oli myöhäiskypsä jo nuorena – teki MLB-debyyttinsä vasta 38-vuotiaana.
Brunhilde Pomsel, 1911-2017
Propagandaministeri Joseph Goebbelsin henkilökohtainen sihteeri.
Helmuth Schlömer, 1893-1995
Kenraaliluutnantti jäi venäläisten vangiksi Stalingradin antauduttua ja kuului siihen harvalukuiseen vähemmistöön, joka palasi sotavankeudesta.
Sophronius III, 1798-1899
Konstaninopolin patriarkka eli ortodoksisen kirkon ylin johtaja 1863-1866.
Viisikymmentä edellisen jutun jälkeen sadan vuoden iän saavuttanutta tai jutun julkaisun jälkeen kuollutta:
Folke Alnevik, 1919-2020
Ruotsalainen pikajuoksija, olympia- ja EM-pronssimitalisti 4 x 400 metrin viestissä. Kuoli COVID-19 -virukseen.
Babiker Awadalla, 1917-2019
Sudanin pääministeri muutaman kuukauden ajan 1969.
Russell Bannock, 1919-1920
Kanadalainen hävittäjä-ässä, 11 ilmavoittoa ja 19 tuhottua V1-ohjusta.
Heinz Billing, 1914-2017
Fyysikko, joka rakensi ensimmäisiä tietokoneiden muistijärjestelmiä.
Mustafa Ben Halim, 1921-
Libyan pääministeri 1954-1957.
Ruth Dayan, 1917-
Israelin ulkoministeri Moshe Dayanin ensimmäinen vaimo ja kirjailija.
Jelena Donskaja, 1915-2016
Kivääriammunnan moninkertainen maailman- ja Euroopan mestari.
Kirk Douglas, 1916-1920
Muistetaan parhaiten nimiroolista elokuvassa Spartacus.
Aleksandr Ezhevski, 1915-2017
Neuvostoliiton hallituksessa ministerinä 1980-1988.
Robert Fulton, 1910-2015
Taisteluristeilijä USS Houston upposi Sundasalmen taistelussa 1.3.1942. Vain reilu kolmasosa miehistöstä jäi eloon ja japanilaisten sotavangiksi kolmen ja puolen vuoden ajaksi. Tätä ei voi pitää minään terveyskuurina, mutta Fulton jäi sodan jälkeen laivaston palvelukseen ja yleni kontra-amiraaliksi.
Gabre Gabric, 1914-2015
Kroatialaissyntyinen italialainen kiekonheittäjä kilpaili sekä olympialaisissa että EM-kisoissa sekä ennen että jälkeen toisen maailmansodan. Ura jatkui lähes satavuotiaaksi ME-tuloksin 95-vuotiaiden sarjassa ja harrastus jatkui perheessä – Gabric oli MM-tason aitajuoksija Laurent Ottozin isoäiti.
Hau Pei-tsun, 1919-2020
Taiwanin pääministeri 1990-1993.
João Havelange, 1916-2016
FIFA:n puheenjohtaja 1974-1998.
Olivia de Havilland, 1916-2020
Sai kahdesti Oscarin parhaasta naispääosasta.
Fritz Hellwig, 1912-2017
Saksalainen poliitikko, EU-komissaari 1967-1970.
Mike Hoare, 1919-2020
Ehkä nykyajan tunnetuin palkkasoturi, joka nousi maineeseen 60-luvulla Kongon kriisin aikana.
Hyun Soong-jong, 1919-2020
Etelä-Korean pääministeri 1992-1993.
Katherine Johnson, 1918-2020
Matemaatikko, jonka laskelmien pohjalta tehtiin NASA:n ensimmäiset avaruuslennot ja kuumatkat.
Piet de Jong, 1915-2016
Hollannin pääministeri 1967-1971
Nestori Kaasalainen, 1915-2016
Pitkäaikainen kansanedustaja, maa- ja metsätalousministeri kahdessa hallituksessa.
Aarne Kainlauri, 1915-2020
Estejuoksussa kymmenes vuoden 1948 olympialaisissa, SM-kultamitalisti päälajinsa lisäksi myös 800 ja 1500 metrillä.
Agnes Keleti, 1921-
Unkarilainen voimistelija, viisinkertainen olympiavoittaja.
Thanat Khoman, 1914-2016
Thaimaan ulkoministeri 1959-1971.
Kim Yong-ju, 1920-
Kim Il Sungin pikkuveli, katosi parrasvaloista 1993 mutta on edelleen tiettävästi elossa ja kansanneuvoston kunniavarapuheenjohtaja.
Barys Kit, 1910-2018
Alkujaan valkovenäläinen rakettitutkija. Vaelsi perääntyvän saksalaisarmeijan kanssa Saksaan ja emigroitui USA:han ja työskenteli NASA:n avaruustutkimusohjelmassa.
Durward Knowles, 1917-2018
Purjehduksen olympiavoittaja 1964.
Li Rui, 1917-2019
Mao Tse-Tungin sihteeri ja apulaisministeri.
Jegor Ligatsov, 1920-
Neuvostoliiton politbyroon jäsen 1985-1990, Gorbatsovin opposition johtohahmo.
Liisa Linko, 1917-2017
Oopperalaulaja, useiden oopperalaulajien, mm. Karita Mattilan, opettaja.
Vera Lynn, 1917-2020
Brittijoukkojen suosituin laulajatar toisen maailmansodan aikana.
Vassos Lyssarides, 1920-
Kyproksen johtavia poliitikkoja lähes viidenkymmenen vuoden ajan, parlamentin puhemies.
Josip Manolic, 1920-
Kroatian pääministeri 1990-91, toimi virassa maan itsenäistyessä.
Roberta McCain, 1912-2020
Seurapiirinainen, amiraali John McCain Jr:n leski ja presidenttiehdokas John McCain III:n äiti.
Patricia Morison, 1915-2018
Musikaalin Kiss Me, Kate alkuperäistuotannon pääroolin esittäjä.
Do Muoi, 1917-2018
Vietnamin pääministeri 1988-91.
Yasuhiro Nakasone, 1918-2019
Japanin pääministeri kolmesti 1980-luvulla.
Makoto Ogawa, 1917-
Japanilainen hävittäjä-ässä, joka onnistui ampumaan alas peräti seitsemän B-29 Superfortressia ja pari P-51 Mustangia siinä sivussa.
Nicanor Parra, 1914-2018
Etelä-Amerikan tunnetuimpia runoilijoita, usein Nobel-ehdokkaana. Siviiliammatiltaan teoreettisen fysiikan professori.
I. M. Pei, 1917-2019
Arkkitehti, suunnitteli Louvren pyramidin.
Javier Perez de Cuellar, 1920-2020
YK:n pääsihteeri 1982-1991, Perun pääministeri 2000-2001.
Eddie Robinson, 1920-
Pelasi kolmetoista kautta baseballia korkeimmalla sarjatasolla, vaikka toinen maailmansota vei välistä kolme kautta laivastossa.
David Rockefeller, 1915-2017
Rockefeller-suvun päämies, maailman vanhin miljardööri. Suvun omaisuuden kerännyt isoisä John D. eli 98-vuotiaaksi. Davidin pikkuserkku James Rockefeller, soudun olympiavoittaja, mainittiin edellisessä satavuotiaita käsittelevässä jutussa.
John Russell, 1920-2020
Helsingin olympialaisten pronssimitalisti, yleni toisessa maailmansodassa everstiluutnantiksi vain 25-vuotiaana.
Go Seigen, 1914-2014
Kiinalaissyntyinen japanilainen, jota pidetään viime vuosisadan parhaana Go-pelaajana.
Dave Severance, 1919-
Komensi Iwo Jiman taistelussa sitä komppaniaa, jonka sotilaat nostivat lipun saaren korkeimmalle huipulle ikonisessa kuvassa.
George P. Shultz, 1920-
USA:n ulkoministeri Reaganin kabinetissa 1982-1989.
Takahito, Japanin prinssi, 1915-2016
Keisari Hirohiton pikkuveli.
Johanna Weber, 1910-2014
Aerodynamiikan tutkija työskenteli kotimaansa Saksan lentokonesuunnittelussa toisen maailmansodan aikana ja siirtyi sitten Iso-Britanniaan mm. Concorden suunnittelijaksi.
Elmo Williams, 1913-2015
Elokuvaleikkaaja, sai Oscarin elokuvasta Sheriffi.
Herman Wouk, 1915-2019
Kirjailija, muistettaneen parhaiten hänen kirjoihinsa perustuvasta draamasarjasta Sodan tuulet.
Tämän blogin tekstejä saa lainata vapaasti, kunhan medioiden kautta julkaistavissa sisällöissä mainitaan lähde.
Kommentoijille pahoitteluni siitä, että niiden julkaisu joskus viivästyy. Kiireiden takia ei ehdi kovin usein tarkistaa tilannetta. Etenkin oma vastaaminen niihin myöhästyy. Toivon ymmärrystä, minun pitää kuitenkin käydä töissä jotta saadaan verotuloja matuille ja huolehtia lapsista, jotta maalla olisi tulevaisuutta.
Kommenttien valvonta on päällä häiriköinnin takia. Anonyymeille kommentoijille varoitus, että joskus Blogger hukkaa ihan asiallisetkin viestit roskapostikansioon, jonka katson läpi ehkä noin kuukauden välein. Kannattaa hommata tunnukset. Ja jos ei hommaa, niin anonyyminkin kannattaa käyttää aina samaa nimimerkkiä. Nimimerkittömillä kommenteilla on sattuneista syistä huomattavasti korkeampi julkaisukynnys.
Tietoja minusta
Kotipaikka: Hornankuusi
Sukupuoli: Sukupuoli-invalidi eli Y-kromosomi löytyy.
Ammatti: Sekä palkassa, kohtelussa että yleisessä arvostuksessa piirun verran kaleeriorjan yläpuolella.
Ikä: Puolueettomien tarkkailijoiden mukaan asenne kuin 40-luvulla syntyneellä ja ulkonäkö kuin 80-luvulla syntyneellä, totuus on siellä jossain välimaastossa.
Viiteryhmä: Päähänpotkituinta vähemmistöä: maaseudulla asuva isänmaallinen keski-ikäinen luonnontieteellisen alan korkeakoulututkinnon suorittanut kestävyysjuoksuvalmennukseen sotkeutunut armeijan käynyt valkoihoinen lihaa syövä perheellinen heteromies.
Sähköposti: brownjaska@gmail.com . Postia luetaan harvakseltaan ja asiallisiin viesteihin vastaillaan silloin kuin ehditään, jos muistetaan.
