Karin ääni

Ei ole kahta sanaa siitä, kuka on Suomen historian paras ja merkittävin pilapiirtäjä. Professori Kari Suomalainen (1920-1999) oli Helsingin Sanomien ensimmäisen aukeaman kuningas yli neljäkymmentä vuotta. Muutaman vuoden tauon jälkeen hän jatkoi yhä paikallislehtien syndikaatissa kuolemaansa asti.
Suomalainen sai Hesarista de facto potkut, kun hänen linjansa ei vastannut enää Hesarin vastaavaa. Vuonna 1991 päätoimittaja Janne Virkkunen erehtyi hyllyttämään Karin somaliaiheisen piirroksen. Kari totesi että kiitti mulle riitti ja jätti eroanomuksensa. Aikoinaan legendaarinen Eljas Erkko oli antanut määräyksen: ”Sen pojan piirroksiin ei kosketa”. Virkkunen rikkoi tätä sääntöä ja se katkaisi kamelin selän.

Vuotta ennen Karin eroa oli julkaistu Maarit Niiniluodon toimittama kirja Karin ääni. Siinä yleisesti konservatiivina pidetty Suomalainen otti kantaa ajan ilmiöihin. Usein toistuva teema oli erilaisiin asioihin tehty arvio siitä, mitä tulee tapahtumaan lähiaikoina. Niiniluoto kertoo esipuheessaan, että ensimmäinen tapaaminen kirjan tiimoilta oli tammikuun 1990 lopussa. Esipuhe on päivätty elokuulle 1990 ja kirja on painettu samana vuonna. Katsotaanpa miten pahasti konservatiivin yli kolmekymmentä vuotta sitten tekemät arviot menivät pieleen. Kursiivilla kirjoitettu on paria kirjoitusvirheen korjausta vaille suoraa lainausta kirjasta. Normiteksti on nykypäivänä tehty kommentaari. Tekstit on ryhmitelty summittaisesti aihealueittain siinä järjestyksessä, kun ne kirjassa ensimmäisen kerran esiintyivät.

En tiedä, johtuuko Itä-Euroopan muutos entisten sosialistimaiden ihmisten vahvuudesta vai Mihail Gorbatshovin heikkoudesta. Mitä Neuvostoliittoon tulee, en tiedä tarvitaanko sen hajoamiseen mitään voimaa. Se hajoaa itsestään kuin suuri rakennus, joka alkaa lahota. (s. 63)
Vain vähän aiemmin kolme kertaa aiemmin ulkoministerinä ollut ja vielä kerran ulkoministerin pestille palannut Paavo Väyrynen oli väitellyt valtiotieteen tohtoriksi esittäen Neuvostoliiton säilyvän suurvaltana ja Euroopan kahtiajaon olevan pysyvä. Tässä nähdään Väyrysen kaltaisen politiikan ammattilaisen ja Suomalaisen kaltaisen sivusta seuraavan amatöörin ennusteiden laatuero.

En yhtään ihmettelisi, jos tulisi uutinen Gorbatshovin ampumisesta tai syrjäyttämisestä. Kremlissä voidaan myös tehdä palatsivallankumous. Gorba tarkoittaa hyvää, mutta ratsastaa liian nopeasti. Sanonnan mukaan tiikerillä ratsastava ei voi hypätä sen selästä. (s. 67)
Eipähän Gorbatsovia ammuttu tai syrjäytetty. Palatsivallankumouskin kuivui kasaan.

Koko homma muistuttaa padon murtumista. Nyt on jo myöhäistä. Jos Neuvostoliitto haluttaisiin pitää kasassa, olisi täytynyt toimia toisin: säilyttää järjestys vaikka väkisin ja vielä tiukentaa sitä. Jos vähänkin löysää, homma ei ole handussa. (s. 63-64)
Eihän se nyt näin mene. Kyllä kommunismin löysentäminen vapaudella aina onnistuu. Jos taas yrittää pitää kovan kurin ja tuoda markkinatalouden säilyttäen vallan kommunistipuolueella, se ei toimi. Kysykää vaikka kiinalaisilta.



Vieraat kudokset hylkivät toisiaan, rasismin puute on merkki kansallisesta immuunikadosta. Samaa kulttuuritasoa olevat ihmiset sulautuvat vaivatta, mutta on turha puhua kansojen sulatusuunista. Ei ne mihinkään sulaudu edes Amerikassa. Ne koteloituvat kuin tuberkkelit, muodostavat yhteisöjä. Ei meilläkään mustalaiset ole mihinkään sulautuneet.
Tietenkin meidät voidaan pakottaa. Niin kuin Christoffer Taxell sanoi, että tuomalla enemmän ulkomaalaisia totumme paremmin. Hän on älypään maineessa. Tuo lause on kuitenkin yhtä älykäs kuin väittämä, jonka mukaan valkeakoskelaiset tottuvat selluloosan hajuun jos sitä lisätään. (s. 87-88)
Pieleen meni taas kerran. Kyllähän kaikki muistavat kuinka umpirasistinen maa Suomi oli 1980-luvulla. Sitten tänne tuli somaleita ja suomalaiset huomasivat heidän olevan ihan samanlaisia ihmisiä kuin ketkä tahansa muutkin.

Esimerkiksi HeSa ei julkaise artikkeli- ja yleisönosastoissaan muuita kuin pakolaismyönteisiä juttuja. Varjopuolia ei tuoda yleensä esiin. Se antaa yksipuolisen kuvan asiasta. (s. 92)
Toista se on nykyään, eli tämäkin muuttui. Journalismi on ehdottoman puolueetonta ja luotettavaa niin Hesarissa, maakuntalehdissä kuin yleisradiossakin.

Kehitys on hissun kissun johtanut siihen, ettei edes Yleisradiossa osata g:tä ja d:tä lausua. Siellä toimittajia ei panna minkäänlaiseen testiin, vaan ne otetaan jäsenkirjan mukaan tuttavien joukosta. (s. 218)
Tutkimukset ovat osoittaneet toimittajakunnan ehdottoman puolueettomuuden, joten 30 vuoden takainen huoli Yleisradion politoitumisesta osoittautui täysin aiheettomaksi.

Pakolais- ja muukalaiskysymys on nyt kanonisoitu, se on sama kuin inkvisitio. (s. 97)
Sananvapaus on Suomessa korkealla tasolla. Asioista saa keskustella täysin vapaasti. Onneksi kaikki ksenofobiset argumentit on aina ammuttu alas loogisin vasta-argumentein turvautumatta vaientamiseen.



Asettaisin koko käsitteen pakolaiset lainausmerkkeihin, sillä eihän kaikki mitään pakolaisia ole. Monet ajelehtijat ovat kuulleet joistakin hölmöistä Pohjolassa, joiden luo voi mennä loisimaan. He eivät kykene omassa maassaan luomaan mitään, siksi he tulevat niiden riesaksi, jotka pystyvät pitämään tasoa yllä. (s. 93)
Eihän kukaan tänne tule sosiaaliturvalla elämään. Kotouttamisprosessi on onnistunut erinomaisesti vastoin Karin luuloja.

En usko, että muut kulttuurit rikastuttaisivat meitä. Minä kysyn, että mitkä kulttuurit. Meitä eivät ainakaan rikastuta sellaiset kulttuurit, joita paetaan meidän kulttuuriin. (s. 94)
Ai eivät vai? Serlachius, Finlayson ja Fazer on jo unohdettu, nyt kaikkien huulilla ovat uudet teollisuusjätit Abdullahi, Mutombo ja Farsiyaah.

Pakolaiselle kuuluu varustettu asunto, vaatteet ja päiväraha sekä jatkuva koulutus. Siirtolainen tulee omin neuvoin maahan, ja niitähän on ollut aina. (s. 98)
Kuten somalien tullessa todettiin, suomalaislapselta menee ainakin kaksikymmentä vuotta kunnes hänestä tulee tuottava yhteiskunnan jäsen, kun taas somali sopeutuu muutamassa vuodessa nettoveronmaksajaksi.

Meikäläiset eivät mene Amerikkaan rasitukseksi, heistä ei ole harmia. Ei meillekään ole harmia, jos tänne tulevat siirtolaiset ovat samaa kulttuuritasoa. Mutta jos sieltä tulee rupumaista sakkia, se rasittaa. Niillä on eri luonne, erilainen käsitys asioista. (s. 99)
Kuten lähi-itäläisten ja afrikkalaisten työllistymistilastoista nähdään, Karin huoli oli täysin aiheeton.

Aids on levinnyt Ranskassa ja Sveitsissä, yleensä sellaisissa maissa, joissa on liberaali ulkomaalaispolitiikka. Ne ovat yhteydessä toisiinsa. Suomessa kai kymmenellä prosentillä yliopistoneekereistä on HI-virus. (s. 212)
Nykypäivän kulkutauti on tietysti korona. Suomalaisten välinpitämättömyys levittää sairautta, mutta ulkomaalaisten huolellisen hygienian ja tarkkojen sääntöjen noudattamisen ansiosta heidän harvat yksittäiset tautitapauksensa ovat varmasti kantasuomalaisilta saatujen tartuntojen syytä.



Minä en Unicefille anna penniäkään, kun tiedän mihin rahat menee. … Ja Liv Ullman sanoo, että joka sekunti maailmassa kuolee lapsia, nyt, nyt, nyt, mutta hän ei kerro, että niitä myös syntyy nyt, nyt, nyt… (s. 96)
Meille kerrottiin jo tuolloin, että väestönkasvu noudattaa länsimaista tuttua rauhoittumisen kaavaa. Länsimaissa kasvu oli hurjimmillaan 1800-luvulta 1900-luvun alkuun, noin prosentti vuodessa. Koska Afrikka noudattaa virallisen totuuden länsimaiden mallia, varmaan väestönkasvu sielläkin oli hurjimmillaan samaa luokkaa eikä missään tapauksessa kolmea prosenttia vuodessa. Ja ennen muuta se on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana varmaan laskenut lähelle nollaa, kuten länsimaissakin aikoinaan kävi.

Mikä tekee köyhäksi? Hölmöys. Jos auttaa hölmöä, se menee geometrisessa sarjassa: tulee kaksi hölmöä. Sitten neljä, kahdeksan, kuusitoista ja niin edelleen. (s. 102)
Vuonna 1990 Suomessa asui 26 tuhatta ulkomaiden kansalaista. Jos Karin väite pitäisi paikkansa, täällä pitäisi nyt asua kymmenkertainen määrä.

Ei niitä voi ihan heitteille jättää. Kysymys on raaka-ainetuotannosta. Ei voi ostaa raaka-ainetta maasta, jossa ei ole mitään järjestystä. Pitäisi ainakin herättää siirtomaahallinto uudelleen henkiin. … Jos kehitysapua antaa, siinä pitää olla jonkinlainen hyötysuhde. (s. 111)
Eurooppalaiset ovat antaneet kehitysapua ilman vastineen vaatimista. Kiinalaiset taas eivät. Ja kuten olemme nähneet, eurooppalainen malli on ollut Afrikassa menestystarina, kiinalainen taas epäonnistuminen.

Afrikkalaista ei voi opettaa, koska hän ei tunne ajan käsitettä. Siksi heidän elintasoaan ei voi nostaa. Ne aloittavat työt milloin tykkäävät ja saattavat lähteä pois milloin tahansa, ilman komentoa, vaiston ohjaamina, kuin lintuparvi yhtaikaa. Jos neekerien hoteisiin jättää kehitysavulla hankitun tehtaan ja tulee puolen vuoden päästä takaisin, kaikki ovat johtajia ja johtajan sukulaisia. Työntekijöitä ei ole ollenkaan. Mutta he nostavat avustukset, ja kehitysavulla palkat maksetaan. (s. 108-109)
Joka ainoa kehitysapuprojekti todistaa tämän väitteen vääräksi. Kaikki kehitysavulla rakennetut tehtaat toimivat kuin junan vessa.

Kun korkeimpia henkisiä saavutuksia arvioidaan, valkoinen rotu on hyvin voimakas. Sen sijaan keskimääräinen valkoinen ei välttämättä ole yhtään muiden rotujen yläpuolella. Valkoisella rodulla on yksi ominaisuus, jota muilla ei ole: tieteen ja taiteen alueella se kehittää yksilön, jossa kulminoituvat kaikki hyvät ominaisuudet. Ja tämä säteilee alaspäin. (s. 108)
Tässä Kari on tutkimusten mukaan väärässä. Jokainen älykkyystutkimus on tuottanut samansuuntaiset tulokset: mustat ovat keskiarvoltaan heikoimpia. Itäaasialaiset puolestaan ovat keskiarvoltaan niukasti valkoisten yläpuolella, mutta keskihajonta saattaa olla valkoisia pienempi. Tämän takia Kari saattaa osua kerrankin edes osittain oikeaan: suuremman keskihajonnan ansiosta valkoisia huippuyksilöitä saattaa olla suhteellisen paljon väestöön nähden.

Ulkoiset ominaisuudet peilaavat sisäisiä. Mustat eivät ole pahimpia, he ovat hidasoppisia, mutta oliivinväriset ovat kieroimpia.
Herätän intohimoisia vastalauseita puhuessani rotuominaisuuksista. Kukaan ei kuitenkaan vastusta, kun sanotaan italialaisten laulajien olevan maailman parhaita, heillä on hyvä kurkku. Se on aivan sama asia. (s. 109)
Ominaisuuksissa on eroja. Ollaan esimerkiksi varsin yksimielisiä siitä, että afrikkalaiset ovat keskimäärin urheilullisesti lahjakkaampia kuin valkoiset. Tämän ääneen sanominen on myös hyväksyttyä. Sen sijaan ei ole hyväksyttyä sanoa, että valkoiset olisivat älyllisesti keskimäärin ylemmällä tasolla kuin afrikkalaiset. Koska näin ei yksinkertaisesti ole. Humen giljotiinista johdetun Jaskan hirsipuun mukaan ”siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat”. Tämä, kuten konservatiivien ajatukset yleensäkin, on virheellinen. Koska kaikkien rotujen tulisi olla älyllisesti yhdenvertaisia, tästä seuraa että ne todella myös ovat.



Minä tiedän, että iso raha miettii kaikessa hiljaisuudessa: tulee halvemmaksi tuottaa halpa työvoima Suomeen kuin perustaa uusi tehdas ulkomaille. (s. 99)
Toisin kävi. Kansallisomaisuus on pidetty tiukasti suomalaisissa käsissä. Tänne ei ole tullut halpatyövoimaa eikä tehtaita ole siirretty pois maasta.

Materiasta luopuminen ei tapahdu yhdessä yössä vaan asteittain. Tämä nykyinen aika on välivaihe. Rahallakaan ei ole samaa arvoa kuin ennen. Ennen tavara tehtiin kestämään. Nyt kulutustavarat ovat yhä heikommin tehtyjä, niitä ei ole edes tarkoitettu kunnon kulutukseen. Enää ei kannata korjata, sillä uuden ostaa halvemmalla kuin mitä korjaus maksaa. (s. 278)
Kolmenkymmenen vuoden aikana asiat ovat kääntyneet toiseen suuntaan. Silloin vaikutti, että laatu heikkenee. Nykyään tavarat tehdään kestämään ja ne voi aina tarvittaessa korjata, kuten hyvin tiedämme.

Mutta nykyajan rakennukset hajoavat käsiin. Ne ovat huonosti tehtyjä. Työntekijä ei tunne enää vastuuta työstään. Ei voi puhua materialisoitumisesta, ellei kunnioita materiaa.
Tulevaisuuden seuraava vaihe onkin, että materia menettää kokonaan merkityksensä. Elintason noustessa mukavuudet muuttuvat päivänselvyyksiksi. (s. 279)
1970-1990 -lukujen rakennusongelmat on ratkaistu. Tänä päivänä tarkan rakennusvalvonnan ja ammattiylpeyttä tuntevien rakennusmiesten ansiosta minkäänlaisia home- tai muita ongelmia ei uudisrakennuksissa enää ole.



Jos rikollisuus kasvaa, meilläkin mennään yhä enemmän niin sanottuun lännen lakiin. Jos viranomaiset ja laki eivät suojaa, niin ihmiset alkavat tehdä sen itse. Silloin eivät torresit ole täällä kauan hengissä. (s. 104)
Tekstissä viitattu ”torres” tarkoittaa espanjalaisterroristi Mario Ines Torresia, joka sai turvapaikan Suomesta. Aikojen muuttumisesta kertoo paljon se, että tuolloin valtavasti kohkatusta tapauksesta ei netistä hakemalla löydy oikeastaan ollenkaan tietoa.



Toisen maailmansodan aikanakin oltiin varmoja, että käytetään kaasuja. Kumpikaan osapuoli ei käyttänyt, koska riskit olisivat olleet liian suuret.
Mitään ydinsotaa ei tule, sillä suurvallat eivät ole kiinnostuneita ydinaseista. Sota olisi ihan konventionaalinen, perinteinen, kuten kaikki tämän hetken sodat ovat. … Ohjuksia tietenkin olisi, mutta nekin sisältäisivät ihan tavallisia räjähteitä. (s. 263)
Maailmassa on käyty valtava määrä sotia viimeisen 30 vuoden aikana. Jos ydinaseista olisi rauhanliikkeen vaatimusten mukaisesti luovuttu, näitäkään sotia ei varmasti olisi käyty. Israelkin olisi saanut elää rauhassa, sillä arabimaiden uhka olisi varmasti poistunut ydinaseista luopumalla.

Jos tulisi sota, sitä ei tarvitsisi kohdistaa kuin muutamaan energiakohteeseen, niin sähköt sammuisivat. Teleliikenteen se lopettaisi kuin seinään. … Kaikki on elektroniikkaa nykyisin, mutta sodan aikana ei saisi mistään pattereita. Ja tulisi nälkä. Me elämme tuontiöljyn varassa. Ulkoa ei tulisi viljaa. Kuka kyntäisi pellot? … Ei olisi väkilannoitteita, ei säilykkeitä, ei tuotantoa, ei lääkkeitä. Me putoaisimme 1700-luvun tasolle. (s. 263-264)
Kuten maski- ja muista huoltovarmuusvarannoista huomattiin, kaikkeen tähän on huolella varauduttu, joten Karin huoli yhteiskunnan haavoittuvuudesta osoittautui täysin aiheettomaksi.



Eilen kotiapulaisemme Nykäskä kysyi minulta, että mikä maailmassa on oikein vikana, kun ihmiset eivät viitti tehdä työtä ja ovat niin epärehellisiä … Lapsia pelotellaan koko ajan, että kaikki on niin surkeeta. Minä sanoin, että vika on Kekkosessa, ja Nykäskä totesi, että niinhän ne muutkin sanoo. Sotien jälkeen alkoi näyttäviin virkoihin nousta epämääräistä porukkaa, taustaltaan sellaista, joka ei ennen olisi tullut kysymykseenkään. Sen jälkeen lähtivät monet asiat tässä tasavallassa vajoamaan alaspäin.(s. 218)
Onneksi nykypäivänä ei enää lapsia ydinsodalla pelotella eikä tilalle ole noussut mitään muutakaan ahdistavaa, jolla peloteltaisiin. Niinpä lasten psykiatrisen hoidon palveluja on asiakkaiden puutteessa voitu ajaa alas.

Nuorison tilanne on epätoivoinen, sen hätä on konkreettinen. Aikuisten pahantuulisuus on pelkkä henkinen ilmavaiva. Nuorilla on tosiaan miettimistä: mistä asunto, mistä työ, mistä opiskelupaikka? Työtä kyllä on, mutta nuorten tekisi mieli myös mennä naimisiin ja saada lapsia säädyllisessä iässä.(s. 220-221)
Ongelma ratkaistu: jos tilastoja tutkisi, niistä selviäisi varmasti se, että avioliitot solmitaan ja lapset saadaan silloista nuorempina.

Nuorilla on löysää rahaa enemmän kuin hän tarvitsee hengissäpysymiseen, muttei tarpeeksi tärkeisiin asioihin. Koko homma on kioskitasoa: nuori voi ostaa karamellipussin tai tuhlata pari iltaa ravintolassa, muttei pysty ostamaan asuntoa. (s. 222)
Lainojen nollakorkojen ansiosta kuka tahansa pystyy nykypäivänä ostamaan huoletta asuntoja; kyllä ne aikanaan maksetuksi tulevat.



Roolikeskustelussa oikeita miehiä ei näy, heidän mandaattiaan käyttävät kaiken maailman itkevät vauvannuolijat ja kuolaavat puolihomot. He pelkäävät, etteivät saa, elleivät esitä mielipiteitä, joiden he luulevat miellyttävän naisia. Mutta naiset eivät haluakaan niitä, vaan lähtevät jonkun ulkomaalaisen kelkkaan, joka vetää niitä turpiin. (s. 225-226)
Ei tällaista voisi nykypäivänä kuvitellakaan. Mediaa hallitsevat miehekkäät miehet, joiden käsissä kuluvat kirves ja jaloissa sukset, eivät lässyttävät metroseksuaalit vai mitä hittoja ne nyt olivatkaan.

Mutta sanoisin, että naiset ovat alkaneet töppöillä liikaa. Puhutaan paljon naisen vaistosta. Meidänkin perhe-elämässä on malliesimerkkejä siitä, että yhdessä asiassa naisen vaisto pettää: hän ei tiedä milloin pitää lopettaa. Sen takia niin moni nainen on kannettu hautaan kirves päässä. (s. 232)
Onneksi nykypäivänä naisia ei vaivaa vauhtisokeus. Naisvaltainen hallituskin punnitsee päätöksensä tarkoin eikä tarraudu sokeasti johonkin ideologiaan.

Miehet luovat jo uutta todellisuutta. Me olemme menossa tekniikan maailmaan. Entisestä on jäänyt se, mikä miestä ei kiinnosta. Se on heitetty syrjään. Nyt naiset valtaavat miesten hylkäämiä rakennuksia. Tästä on kirkko parhaana esimerkkinä. … Uusi maailma luodaan hiljaisissa tutkijankammioissa, joissa sosiaalisilla suhteilla ei ole mitään merkitystä. Naiset räpiköivät sitten perässä kun miehet ovat rakentaneet kaiken valmiiksi. (s. 232-233)
Vuonna 1990 tietokoneet olivat vasta tulossa. Nykypäivänä ne hallitsevat kaikkea. Tietokoneistettu maailma on tunnetusti naisten luoma – suurin osa tietoteknisen yhteiskunnan kehittäjistä ja ATK-asiantuntijoista on tietysti naisia.
Kirkko puolestaan on nauttinut entistä suurempaa suosiota papiston naisistuttua ja on nähty valtava kirkkoon uudelleen liittymisten boomi.

Onhan noita tasa-arvolakeja, mutta maailmassa on paljon lakeja, joilla ei ole mitään tekemistä käytännön kanssa. Ei lailla voi määrätä tasa-arvoa. Lain ja poliisin uhalla voi pakottaa ihmiset valitsemaan naisen jokaiseen toimikuntaan. Mutta pakon edessä kirjoitettu paperikin on arvoton. Minä en ymmärrä miten joku nainen voi iloita siitä, että laki määrää hänet tasa-arvoiseksi. Se ei vielä riitä. Keisari Nerokin nimitti konsuliksi hevosen. (s. 236-237)
Naisia on entistä enemmän pörssiyhtiöiden hallituksissa ja päättävissä asemissa. Eikä valta ole missään nimessä valunut näiltä pois ja muuttanut niitä pelkiksi kumileimaisimiksi, jotka puuhastelevat toisarvoisten asioiden parissa todellisten päätösten tapahtuessa muualla. Eihän?



Suomessa vallitsee mielipidemafia. Nykyään puhutaan siitä, ettei meillä ole keskustelua. Mutta eihän kukaan kiellä keskustelemasta! Toitottajat ovat itse niitä, joiden näkemyksestä ei saa poiketa. Jos esittää yhdenkin yleisestä virtauksesta poikkeavan mielipiteen, käy niin kuin Sulo Aittoniemelle. Sitä ei hyväksytä. (s. 250-251)
Yksikään ihminen Suomessa ei koskaan ole menettänyt työpaikkaansa tai joutunut hylkiöksi poliittisten näkemystensä vuoksi. Someteilauksia ei tapahdu.

Galilein päivistä mikään ei ole muuttunut; sun pitää vetää samaa virttä kuin muut. Meillä on eräänlainen inkvisitio, joka vetoaa YK:n peruskirjaan. Sehän on kokoelma kuorrutettuja korulauseita, jotka eivät pidä paikkaansa. … Keskustelun vaatijat ovat sitä ensimmäisenä vaientamassa. (s. 251)
Onneksi nykyään ei koskaan vedota YK:n peruskirjaan tai kansainvälisiin sopimuksiin, kun pitäisi tehdä jotain harvinaisen typerää.

Kaikki odottavat, että sanot jotain. Se pitää tietenkin sanoa virkeämmin ja nerokkaammin kuin muut. Mutta sun täytyy sanoa sama asia, muuten tulee tupen rapinat. (s. 251-252)
Poliittinen korrektius ja orwellilainen uuspuhe ovat nyky-yhteiskunnassa täysin tuntemattomia, joten onhan tässä eteenpäin menty.



Olen aina 20 vuotta edellä muita. Kaikki asiat, jotka nyt todetaan oikeiksi, olen sanonut kaksikymmentä vuotta sitten. (s. 206-207)
Tämän kirjan kirjoittamisesta on kulunut 30 vuotta, ei 20 vuotta. Eli pieleen meni tämäkin.

Uusinta: Hintalappu

Lukijalle: Kärsimme parhaillaan koronakriisistä, joka maksaa maltaita. Se on kuitenkin aikanaan ohi – joko kukistettuna tai lastentaudiksi lannistettuna. Sen sijaan toinen menoerä on vielä suurempi ja sellainen, että siitä ei taideta päästä eroon muuten kuin manuaalilla, joka on kirjoitettu saksan kielellä – tosin serbiankielinen käännös lienee olemassa. Edellä ollut huomautus ei ollut tarkoitettu ohjeeksi, vaan varoitukseksi – tehdään nyt asialle jotakin kun vielä inhimillisin konstein voidaan ennen kuin haittamaahanmuuton kiiluvasilmäiset kannattajat muuttuvat sen kiiluvasilmäisiksi vastustajiksi ja jälki on rumaa. Mutta toisaalta niin Orwellkin kirjoitti kirjan 1984 varoitukseksi, vaan manuaalina sitä taidetaan nykyisin käyttää:

Haittamaahanmuuton kannattajien perusstrategia on määritellä jokainen haittamaahanmuuton rajoittamista kannattava esitys ja henkilö rasistiseksi. Mietitäänpä mitä tapahtuisi, jos haittamaahanmuuton kaikki rajoitukset poistettaisiin. Eli rajat avattaisiin täydellisesti ja kaikille maahan tuleville myönnettäisiin anomuksesta Suomen kansalaisuus ja siihen kuuluvat etuudet.
Kuinka paljon olisi tulijoita?
Jonkinlaisen karkean arvion voi tehdä vaikka siitä, että miettii kuinka moni afrikkalainen olisi valmis lähtemään Suomeen jos kysyttäisiin. Puolet? Tuskin sentään. Varovainen veikkaus on joka kymmenes. Afrikassa on 1,2 miljardia asukasta. Pelkästään tämä tekee yli sata miljoonaa halukasta tulijaa. Tähän päälle Lähi-itä ja muutama satunnainen tulija muualta. Sovitaan nyt vaikka sata miljoonaa, ettei syytetä liioittelusta ja onpahan mukavan pyöreä tasaluku.
Ei varmaan löydy niin pahaa hörhöä, jonka mielestä sata miljoonaa uutta asukasta Suomeen olisi passeli määrä.
Looginen seuraus on joko se, että (1) jokainen on rasisti tai (2) haittamaahanmuutto on ilmeinen tosiasia ja kyse on vain maan kantokyvystä.
Lukijat lienevät yksimielisiä siitä, että rasisteja on olemassa mutta jokainen ei ole rasisti, joten oikea vastaus on (2). Maahanmuutto tietyistä kulttuureista (islamilainen ja afrikkalainen, lähinnä) on haittamaahanmuuttoa. Kyse on vain siitä, kuinka paljon haittaa Suomi on valmis kestämään?

Loppujen lopuksi tämä kysymys on analogisesti kutakuinkin sama kysymyksen ”kuinka pitkälle jääpuikko kannattaa tunkea persereikään?” kanssa.
On ilmeistä, että edes sentin verran jääpuikkoa perseessä tuntuu epämiellyttävältä (en ole testannut, mutta viittaan tutkimukseen). Näin ollen viisaampaa olisi jättää kokonaan tunkematta. Tosin onhan se mahdollista, että jotkut tästä nauttisivat. Tuntuvathan jotkut nauttivan siitäkin, että Suomeen on tullut ”ihqua etnistä värinää”, minkä hintana toki ovat kasvaneet rikollisuusluvut ja ylipäätään alhaisempi elintaso. Mutta joidenkin mielestä tämä on hintansa väärti, ihan samoin kuin varmaan joidenkin mielestä kaksikymmentä senttiä jääpuikkoa perseessä antaa mukavat kiksit. Mutta viisikymmentä senttiä olisi jo tappavan tuhoisa vaurio aivan samoin kuin viisi miljoonaa afrikkalaista/muslimia Suomelle.

(Huomautus: Tätä kirjoittaessani pidin tässä kohtaa tauon ja sain sen aikana sattumalta taas nähdä, kuinka veronmaksajien rahoja paloi hyödyttömään haittamaahanmuuttajien hyysäämiseen satoja euroja. Jätän intimiteettisyistä kertomatta mistä oli kyse. Tapauksen ainoa hyöty oli se, että tulipahan taas motivaatiota jatkaa haittamaahanmuuton kampittamista. Huomautus jatkuu myöhemmässä sopivassa välissä.)

Kun on näin yleisesti kyetty todistamaan, että haittamaahanmuutto on Suomelle vahingollista, vastapuoli nostaa välittömästi esiin vastaesimerkkejä. Se ja se on tullut pakolaisena Suomeen, on unggabunggalainen/muslimi ja silti loistotyyppi.
Epäilemättä. Totta kai on. Tunnen itsekin useita. Oleellista on kuitenkin iso kuva. Tämmöisten yksittäistapausten esiin nostaminen on ihan sama kuin väittäisi, että muikut ovat siikoja suurempia. Iso muikku saattaa olla 20-senttinen, mutta pieni siika 15-senttinen. Tämä ei silti millään tavoin poista sitä tosiasiaa, että yleisellä tasolla siiat ovat muikkuja suurempia. Kun puhutaan suurista otoksista, voidaan aina yleistää. Ja haittamaahanmuuton kohdalla otos on (valitettavasti) riittävän suuri. Tilastollisesti muslimit ja afrikkalaiset ovat haitallinen kustannuserä, vaikka muutamia positiivisia yksilöitä löytyykin.
Yritys nostaa näitä positiivisia malleja esiin on kova. Vastikään valittiin taas vuoden pakolaismies ja -nainen. Vuoden mieheksi valittu afgaanihammaslääkäri on varmaan ihan hyvä ja hyödyllinen tyyppi. Mutta yhtä tällaista kohti on aina kahdeksan hyödytöntä elättiä ja yksi tuhoisa rikollinen. Lievää törkeämpää ironiaa puolestaan oli vuoden pakolaisnaiseksi valitun iranilaisen tapauksessa. Hänen työpaikkansa on nimittäin Uudenmaan ELY-keskuksessa pakolaisasioiden parissa. Eli hän tekee haittatyötä, jolle ei olisi mitään tarvetta ilman haittamaahanmuuttoa.
Ylipäätään voisi sitä paitsi kysyä, mitä me teemme kehitysmaille jos hyväksymme vain sen parhaimmiston tänne? Eikö parasta kehitysapua olisi se, että heidät lähetettäisiin kotimaihinsa rakentamaan niitä sivistysyhteiskunniksi? Olisi ilmastonmuutoksellekin hyväksi, jos täältä pohjan periltä siirryttäisiin moninkertaistamasta hiilijalanjälkeä takaisin lähtömaihin. Etenkin kun tutkimukset ovat osoittaneet, että pahiten radikalisoituu, syrjäytyy ja terroristeiksi ryhtyy sivistysmaissa syntynyt toinen haittamamusukupolvi. Herra varjele, mitä tulee sitten kolmannesta sukupolvesta jos toinenkin on jo tuollainen. Eiköhän olisi aiheellista hoitaa se kolmas sukupolvi takaisin minne kuuluu jo ennen kuin se on ehtinyt syntyä. Rakentamaan sitä omaa kotimaataan paremmaksi.

Haittamaahanmuuton vastaanotto ei ratkaise millään tavoin kehitysmaiden ongelmia. Se vain kasvattaa kaikkia vaikeuksia, koska:
1) Varsinainen ongelma on väestönkasvu, joka ei lakkaa jos ylijäämäväestö muuttaa pois.
2) Ympäristöongelmat pahenevat entisestään, koska sivistysmaihin muuttava väestö kuluttaa luonnonvaroja jo kylmemmän ilmaston takia väistämättä enemmän kuin kuluttaisi kotimaissaan.
3) Kehitysmaissa panostetaan sivistysmaihin pyrkimiseen oman maan kehittämisen sijaan.
4) Sivistysmaihin muuttaa enimmäkseen yritteliäintä väkeä, jota tarvittaisiin nimenomaan oman maan rakentamisessa.
5) Sivistysmaiden väestönlaatu ja elintaso laskevat, jolloin ne kykenevät auttamaan kehitysmaita entistä vähemmän.

Mutta sitten se varsinainen otsikon asia eli mikä on haittamaahanmuuton hintalappu?

Sitä on tietysti mahdoton tarkalleen selvittää, mutta joitakin karkeita laskelmia voidaan tehdä. Suomen BKT per asukas on 43492 euroa. Voidaan olettaa, että keskimääräinen haittamaahanmuuttomaista lähtöisin oleva ei tuota yhtään mitään – toki osa tuottaa, mutta suurin osa ei ja nämä muutamat tuottajat kompensoituvat vastaavalla määrällä erityishaitallisia rikollismamuja. Oletetaan myös, että haittamamujen elintasoa ei nyt ihan suomalaisten keskiarvoon nosteta – eiväthän siellä ole keskimääräiset suomalaisetkaan, sillä mediaanielintaso on jonkin verran alhaisempi kuin keskimääräinen BKT osoittaa. Sovitaan vaikka, että haittamamun keskimääräinen elintaso ja samalla kustannukset elinkaaren ajalta ovat luokkaa 25000 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa suunnilleen 0,5 senttiä per suomalainen. Eli ei kovin paljon. Vaan entäpä jos haittamamuja on 50000, kuten nykytilanne suunnilleen taitaa olla? Tällöin kustannukset ovat 250 euroa per suomalainen. Mikä on kokonaisuutena 1,25 miljardia. Mikä puolestaan on aika hyvin linjassa vuoden 2015 matuinvaasion arvioitujen kustannusten kanssa.

Tämä 250 euroa per suomalainen ei tietenkään ole koko totuus. Suurin osa suomalaisista ei ole veronmaksajia. Normaalipalkkaiselle veronmaksajalle nykyinen 50000 haittamamun määrä tarkoittaa ehkä noin tuhannen euron lovea lompakkoon. Joka vuosi. Ja jos määrä kaksinkertaistuu, niin kaksinkertaistuu lompakon lovikin.
Tämäkään ei ole koko totuus. Jos olisi, haittamaahanmuuton etumerkki kääntyisi hetkessä miinukselle, kun rajat lyötäisiin siltä kiinni – mutta vain toiseen suuntaan, jotta jo tänne livahtaneet haittamamut saataisiin ulos.
Totuus on valitettavasti se, että Suomessa on lukuisia maanpettureita, jotka hyötyvät haittamaahanmuutosta. Ja he ovat sekä äänekkäitä että hävyttömän moraalittomia, kuten matubisnesjohtaja Pekka Tuomola, joka kehtasi kirjoittaa Hesariin nyyhkytarinan siitä, kuinka 58 turvapaikanhakijaa yritti viime vuonna itsemurhaa. (Jutussa ei muuten mainittu, kuinka moni onnistui mutta epäilen että yksikin onnistuminen olisi kyllä nostettu kissan kokoisin kirjaimin esiin. Eli 58 yritystä, 0 onnistumista. No, suunnilleen samaa tasoa näiden tumpeloiden osaaminen on muutenkin ollut.) Blogistikollega Professori ruotikin Tuomolan kirjoituksen jo niin hyvin, että eipä siitä enempää.
Tuomola ja hänen kaltaisensa hyötyvät siis oman kansansa selkään puukottamisesta. Quislingeja on aina ollut ja on aina oleva. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään, miksi julkisuudessa ääni kellossa on mitä on. Tuomolalla ja kumppaneilla on ruletissa pelissä heidän kymmenientuhansien eurojen vuosiansionsa, joka lakkaa jos matubisnes lakkaa. Jaska Brownilla ei ole pelissä kuin ne noin tuhat euroa, jonka verran saan enemmän rahaa omaan käyttöön jos sitä ei veroilla pihistetä turhuuteen. Siksi Tuomola ja kumppanit ovat äänekkäämpiä kuin Jaska Brown ja kaltaisensa.
Tilanne tasoittuisi kyllä huomattavasti, jos matuille tungettavat rahat vähennettäisiin sosiaalietuuksista eikä nostettaisi veroja, tai jos nostettaisiin niin tehtäisiin se edes oikeudenmukaisesti. Alkaisivat vihervasemmiston työmarkkinatukivallankumouksellisetkin varmaan vähän miettimään, kun raha ei enää riittäisi chileläiseen punaviiniin vaan pitäisi ruveta käyttämään kiljua.

Pelkkä rahan laskeminen ei tietenkään paljasta koko totuutta. Eikä kaikki haittamaahanmuuton hinta näy veroissa, sillä kyllä jostakin säästetäänkin kustannuksen kattamiseksi.
Esimerkiksi koululaitoksessa. Opiskellaan suuremmissa ryhmissä, tarjotaan halvempaa ruokaa, säästetään opetusmateriaaleissa. Ja ennen kaikkea joudutaan laskemaan opetuksen tasoa, koska koululuokissa on entistä enemmän suomea huonosti osaavia ja länsimaiseen sivistykseen vihamielisesti suhtautuvia koululaisia. Tämä kaikki on pois suomalaisten nuorten paremmasta tulevaisuudesta.
Toisena esimerkkinä voi mainita turvallisuuden huononemisen, josta parhaita asiantuntijoita kertomaan ovat poliisit itse. Kun työaikaa menee vakioiksi muuttuneihin keikkoihin VOKkeihin ja muun ulkomaalaisrikollisuuden setvimiseen, aikaa jää entistä vähemmän suomalaisten turvallisuudesta huolehtimiseen.
Myös verotulot pienenevät entisestään, kun ne joiden on mahdollista nostaa kytkintä, poistuvat Suomesta ulkomaille. Kun Googlen hakuun alkaa kirjoittaa "yritykset siirtyvät...", niin kohdassa "yritykset sii" tarjotaan välittömästi "yritykset siirtyvät Viroon". Jossa onkin Suomeen verrattuna järkevä ulkomaalaispolitiikka. Tilanne siis rapauttaa pahasti suomalaisen yhteiskunnan kulmakiveä eli yrittämistä. Samanaikaisesti melkoinen osa suomalaisnuorten parhaimmistoa lähtee ilmaisen koulutuksen saatuaan luomaan uraa ulkomaille. Ja tänne jääviä kiinnostaa entistä vähemmän ahkera yrittäminen, koska he näkevät mihin sillä tienattavat verovarat tuhlataan.

Yllättävää kyllä, ihmisillä näyttää olevan aika hyvä taju siitä missä mennään. Äskettäin YK:n humanitaarisen avun johtaja pelotteli, että maailmaa on kohtaamassa pahin kriisi sitten vuoden 1945. Oikeasti kyseessä on YK:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden epäonnistuminen väestöräjähdyksen hillitsemisessä. Minkäänlaisia - tai ainakaan lähellekään tuon laajuisia ongelmia - ei olisi, mikäli vuoden 1945 jälkeen kehitysmaissa väestönkasvu olisi pysynyt samalla tasolla kuin sivistysmaissa. Tämähän on itsestäänselvää, mutta uskoa ihmiskuntaan palauttaa se, että ihmiset jopa tajuavat sen. Silmiin osui yksi Suomen merkittävimmistä keskustelufoorumeista eli Vauva-lehden palsta, jossa uutisesta puhuttiin. Melkein kaikki kommentit olivat kuin tältä näppikseltä (yksikään ei ollut...) asiasisältönsä ja näkemyksensä puolesta. Ja vielä enemmän paljastivat kommenttien peukutukset. Selasin aluksi kommentteja lukematta ja vasta toiselta sivulta löytyi ensimmäinen kommentti, joka oli saanut negatiivisia peukkuja enemmän kuin positiivisia. Seuraavalta sivulta löytyi muutama lisää. Kaikkia niitä yhdisti se, että niissä puolusteltiin kehitysmaita ja vaadittiin sivistysmaita auttamaan milloin milläkin tavalla.

(Huomautus jatkuu: Kuten aiemmin kerroin, pidin tauon jonka aikana sain todistaa haittamaahanmuuton kuluja. Sattumoisin paikalle ilmestyi puolituttu kuusikymppinen naisihminen, joka kysyi minulta mitä ihmettä tuolla tapahtuu. Kun satuin suunnilleen tietämään, niin kerroin. Hämmästyksekseni – tiedän hänen olleen aiemmin vihreisiin kallellaan – hänen suustaan alkoikin tulla hyvin nuivaa tekstiä. Jos tämä ei ole väkevä esimerkki ihmisten asenteiden muutoksesta, niin en tiedä mikä sitten mahtaisi olla.)

Tällaisten näkemysten raju yleistyminen kertoo siitä, että vuorovesi on kääntynyt. Toimittajat eivät ole vielä tajunneet sitä, kuten tämän päivän Hesarin pääkirjoituksesta voi lukea. On suorastaan järkyttävää katsoa kontrastia toimittajan sinisilmäisen optimismin ja lukijakommenttien kokemukseen perustuvan realismin välillä. Mutta vähät toimittajista, joilla ei ole mitään todellista valtaa. Huolestuttavaa on se, että poliitikot eivät ole vielä tajunneet, missä mennään. Ja mitä myöhemmin he sen tajuavat, sitä rumempaa jälki tulee olemaan. Nykyisellä kehityksellä on vain kaksi mahdollista ratkaisua. Mikäli länsimaiden vähittäinen rappeutuminen jatkuu, sivistys ja hyvinvointi sellaisina kuin me tunnemme, lakkaa olemasta jo lastemme ja lastenlastemme sukupolvien aikana. Länsimaat vajoavat samanlaiseen anarkiaan, uskonto- ja rotuvihaan, mikä afrikkalaisissa ja islamilaisissa maissa vallitsee. Toinen vaihtoehto on se, että lopulta painekattila ei enää kestä ja Euroopassa nousee valtaan sen kohottama totalitarismi, jonka rinnalla Natsi-Saksan vainot näyttävät piknikretkeltä. Se ei ole ollenkaan mahdotonta, sillä suurin osa ihmisistä on täysin vietävissä olevaa karjaa ja kuten keskustelupalstoilta nähdään, odottavat vain sopivaa sysäystä. Kuvitelkaa Heinrich Himmleriä ja kumppaneita, joilla olisi projektinsa toteuttamiseen nykyajan teknologia käytössä.
On toki se kolmaskin vaihtoehto eli vielä tämä katastrofi voidaan pysäyttää hallitusti ja haittamaahanmuuton suunta koko Euroopassa kääntää paluumuutoksi ilman suurempia vaurioita. Mutta se toki vaatisi historiallisesti harvinaista tapahtumaa eli järjen voittoa. Tämäkään ei toki ole mahdotonta. Nykymenolla vähimmät vauriot kärsii Kaukoitä, joka on tehnyt totaalisen blokin haittamaahanmuutolle. Mutta ei sekään selviydy voittajana, sillä sielläkin tarvitaan omaan hyvinvointiin hyvinvoivaa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Siksi ei kannata olla lainkaan hämmästynyt, jos jokin aloite ongelmien ratkaisemiseksi tulee Aasian suunnasta.

Uutiskatsaus 12/2021

1. Spice Girls -hallitus

Pääspice Sanna Marin otti sitten kaiken ilon irti raportista, jonka mukaan hallitus saa osakseen naisvihamielistä häirintää. Hän twiittasi: ”– Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunahallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it.”
Käydäänpä läpi Marinin totemukset yksi kerrallaan.
Osaamaton. Sanna Marinin älynlahjoissa ei ole todellakaan kehumista. Tosin siinä mielessä hän on osaava, että hänellä on poliitikon tärkein lahja: hän kykenee saamaan ihmiset uskomaan itseensä. Kaikkien poliittisten järjestelmien suurin ongelma on se, että päättäviin asemiin pääsemiseen vaadittava lahjakkuus on eri asia kuin niissä menestyksellisesti toimimiseen vaadittavat taidot. Sanna Marin on tämän ristiriidan ruumiillistuma.
Kokematon. Yksi kausi eduskunnassa, muutama kuukausi ministerinä ennen pääministeriyttä. Jos tämä ei ole kokemattomuutta, mikä sitten on? Huomautettakoon kuitenkin, että kokemattomuus ei ole sinänsä haitta – kyvyttömyys on.
Sokoksen kassa. No tämähän on positiivista – ei ole ihan täysi broileripoliitikko. Negatiivista tämä on siinä mielessä, että työelämästä ei ole tuon isommin kokemusta, mutta eipä toisaalta muillakaan nykypoliitikoilla yleensä ole.
Tyttöhallitus. Sitähän tämä on. Ainoa poikkeus on ollut Old Spice Anna-Maja, mutta eipä poikasia ole yleensä ministereiksi päässyt. Tosin aika tekee tuhojaan ja tämän hallituksen ainoa hyvä puolikin on pahasti rapistumaan päin. Lasse Lehtinen kirjoitti muistelmissaan, että naispuolisen poliitikon eduskuntakausien määrä on aika suoraan luettavissa ahterin leveydestä.
Huulipunahallitus. Tietääkseni naispuoliset ministerit käyttävät kaikki huulipunaa, mahdollisesti myös ulkoministeri.
Sukkahousuhallitus. Katso edellinen lausunto.
Uhkailu. Näytä minulle poliitikko, jota ei ole uhkailtu niin minä näytän sinulle korruptoitumattoman afrikkalaisen valtionpäämiehen. Tietysti uhkailu on väärin, mutta tuskin sitä koskaan saadaan kitkettyä. Ja onko ollut montaakaan vakavasti otettavaa uhkausta?
Vihapuhe. Eli kritiikki. Joka menee joillakin valitettavasti yli. Kuten on aina mennyt. Sanoisin että tämän hallituksen toimet huomioiden kritiikin määrä on ollut hämmästyttävän alhainen.
Maalitus. Ihmiset ovat laumasieluja. Kun yksi alkaa kritiikin, muutkin uskaltavat. Nicolae Ceaucescu joutui pakoon ja ammutuksi sen takia, että kesken pönötysparaatin joku alkoi nauraa ja se tarttui muihinkin.
Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Kirjoitin reilu vuosi sitten (kohta 8) seuraavasti: ”Se että kutsun hallitusta Spice Girls -hallitukseksi, ei ole millään lailla moite hallituksen sukupuolijakaumaa kohtaan. Jos hallitus koostuisi yhtä lailla pihalla olevista pojannulikoista, kutsuisin sitä New Kids on the Block -hallitukseksi.” Itse asiassa sanon suoraan, että on paljon parempi että hallituksessa ovat Marin ja Ohisalo. Jos heidän tilallaan olisivat rumat äijänköriläät puhumassa samoja asioita kuin Marin ja Ohisalo, niin siinä ei olisi kyllä yhtään hyvää puolta, toisin kuin nyt. Tosin nämä äijänköriläät tuskin turvautuisivat tuohon hiekkalaatikolta tuttuun ”yhyy, ei mua saa kiusata, mä olen tyttö” -strategiaan. Mikä onkin suurelta osin selitys sille, että näin kyvytön hallitus istuu yhä.
Get over it. Sannalle tiedoksi, että osoittaa huonoa makua viestiä suomalaisille muulla kuin maan virallisella kielellä. Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Opi elämään sen kanssa.


2. Ketkä koronaa sairastavat ja levittävät?

Hus:in toimitusjohtaja väläytti, että maahanmuuttajat rokotettaisiin ensin, koska korona kurittaa heitä enemmän. Tämä on mitä erinomaisimmin linjassa yhteiskunnan muun toiminnan kanssa: perseilijöitä palkitaan. Virallinen selitys suuremmille tartuntaluvuille on vieraskielisten työskentely ammateissa, joita ei voi tehdä etänä. Tämä pitänee paikkansa virolaisten raksamiesten osalta. Mutta tämä ei selitä somalien ja irakilaisten moninkertaisia lukemia – heistä vain harva käy missään töissä. Ongelma on kuulemma ratkaistavissa panostamalla haittamaahanmuuttajiin. Kuten muutkin haittamaahanmuuton ongelmat ovat tunnetusti ratkenneet lapioimalla siihen lisärahaa. Sitä paitsi selitys ontuu muutenkin, sillä ei ole näkynyt selvityksiä siitä, että tietyissä ammateissa työskentelevien suomalaisten tartuntalukemat olisivat samalla tasolla.
Pormestari Vapaavuori sentään uskalsi hienosti kierrellen sanoa asian: ”Samanlaista luottamusta viranomaisiin ei ole tietyn maahanmuuttajataustaisen väestön piirissä, mikä ei sinänsä ole ihme, kun mietitään, minkälaisista olosuhteista ja maista he tulevat.” Eli toisin sanoen ei haluta edes sopeutua elämään sivistyneessä yhteiskunnassa. Kuten asianomaiset itse asiasta kuultuna sanovat:
"– Ihmiset ovat yhdessä, vaikka olisi korona tai mikä vain, Espoon keskuksessa asuva, mutta äitinsä luona Itäkeskuksessa usein käyvä Hamada sanoo."
"Etelä-Vuosaaressa asuvan Elvinon mukaan monilla esimerkiksi Afrikasta Suomeen tulleilla kulttuuritaustassa yhteisöllisyys korostuu. – Esimerkiksi me afrikkalaiset olemme paljon yhdessä."
"Pukinmäessä asuva, niin ikään usein Puhoksella käyvä Amir Abdurahman puolestaan kertoo, että positiivisesta tuloksesta koronavirustestistä voi olla vaikea kertoa muille. – Ihmiset eivät välttämättä pysy kotona. Se on ongelma."
Kannattaa huomata, että kukaan ei puhu työn takia saaduista tartunnoista.


3. Linja-autossa oli tunnelmaa

Edellisessä uutiskatsauksessa kerroin (kohta 3) tapauksesta, jossa linja-automatkustaja oli levittänyt koronaa piittaamattomuudellaan. Vihjaisin aika suoraan mistä oli kyse. Nyt sitten mediassakin kerrotaan tapauksesta, josta sairaanhoitopiirille (siis veronmaksajille) tuli varovaisen arvion mukaan viidenkymmenentuhannen euron lasku: "Punkaharjulla ollaan huolissaan, koska osa karanteenissa olevista opiskelijoista ei noudata karanteenimääräyksiä vaan liikkuu opiston ulkopuolella huolettomasti ilman kasvomaskeja. … Punkaharjulla kansanopiston löyhä karanteenikuri on tabu, josta ei puhuta avoimesti. Asiasta kirjelmöineet matkailuyrittäjätkään eivät halua asialleen julkisuutta, sillä opistolla on paljon maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita ja yrittäjät varovat leimautumistaan rasisteiksi."


4. Samaan aikaan Turussa

Halvaksi eivät tulleet myöskään Turussa järjestetyt vaihto-opiskelijoiden bileet. Kymmeniä tartuntoja, satoja altistuneita. Onneksi Hesari sentään on kärppänä paikalla raportoimassa. Haastateltaviksi valikoitui ranskalainen ja italialainen vaihto-opiskelija. Joista kumpikaan ei ollut bileissä, molemmat olivat kovasti tuohtuneita vastuuttomien toiminnasta ja molemmat olivat yliopisto-opiskelijoita, toinen jopa jatko-opiskelija. Kummankaan kuvien taustalla ei näy muita opiskelijoita. Varmemmaksi vakuudeksi testattavien jonosta otettu kuvakin on takaapäin. Ihan putkeen ei silti mennyt, jonon keskivaiheilla yksi opiskelijoista oli sattunut kääntämään kasvonsa kameraan päin.


5. Jeesus varjele!

Kouvolan helluntaiseurakunta oli ekumeenisessa hengessä vuokrannut toimitilansa katolilaisille hautajaisia varten. Paikalle piti tulla kymmenkunta henkeä, mutta porukkaa ilmestyikin paikalle toistasataa. Ympäri Suomea. Yhdellä oli koronatartunta. Jutun lopusta paljastuu totuus: "Hautajaisvieraiden yhteinen nimittäjä löytyy Toimelan käsityksen mukaan päiväntasaajan Afrikkaan sijoittuvasta etnisestä taustasta."


6. Totuus liikkumarajoituksista

Edellä mainittujen esimerkkien ja aiemmin tiedossa olleiden tosiasioiden perusteella on hyvällä syyllä mahdollista väittää, että ilman haittamaahanmuuttoa korona olisi Suomessa voitettu. Ainakin jos hallitus olisi tehnyt sen mitä sen lain mukaan pitäisi tehdä eli vastannut Suomen kansan hyvinvoinnista haittamaahanmuuton edistämisen ja rahan ulkomaille lappamisen sijaan. Rajat kiinni (ainakin sisääntulijoilta) ja sisään pääsee, jos on a) laillinen syy, b) koronatesti teetetty, c) tarvittaessa karanteeni hoidettu ja d) kaikki tapahtuu tulijan omalla kustannuksella. Johan tokenee. Tämän kerroin jo melkein vuosi sitten, mutta eipä silloin kuunneltu.
Nyt, kun kaikessa muussa on jo epäonnistuttu, kaavaillaan ulkonaliikkumiskieltoa. Tosin light-versiona. Mikä ei kyllä tule puremaan ongelmaryhmiin kovin hyvin, toivottavasti kuitenkin riittävän hyvin. Kuten otsikon jutussa ansiokkaasti todetaan, tämä on suunnattu nimenomaisesti tiettyihin ryhmiin: "Eli hallitus haluaa nyt maahanmuuttajat ja nuoret aikuiset kotiin sillä aikaa kun Seppo ja muut kantakeski-ikäiset jatkavat elämistä varsin normaaliin tapaan." Mikä oikein onkin. Nuorten koronabileet ja haittamaahanmuuttajien piittaamattomuus ovat olleet suurimmat syyt koronan leviämiseen viime aikoina. Eivät keski-ikäiset suomalaiset sitä ole levittäneet, vanhuksista nyt puhumattakaan. Ainoa mikä kolumnissa meni pieleen oli toteamus siitä, että hallitus haluaisi rajoittaa maahanmuuttajien vastuutonta toimintaa. Sen on pakko, mikä on ihan eri asia kuin halu.


7. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Ahmed Muhdiin Ahmed ja Mahamed Ibrahim Mahamud … jäkjäkjäk … kolmeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen … käläkäläkälä … muun muassa törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä vapaudenriistosta … päläpäläpälä … Helsingin hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Lisättäköön tällä kertaa vielä se, että tuomituille tuli vielä maksettavaksi 12 600 euron korvaukset kärsimyksestä ja kivusta ja särystä. Tuomittujen nimistä päätellen he suorittavat korvaukset veronmaksajien välityksellä.)


8. Kukkaa kukassa

”Lentävä hollantilainen” ei tällä kertaa ollut haamulaiva, vaan kukkarekka joissa tuotiin valtavat määrät huumeita Suomeen. Salakuljettajina olivat 47- ja 44-vuotiaat hollantilaismiehet. Epäillä sopii, että kyseessä eivät olleet Jaap ja Marco. Tämä tapaus hoiti Uudenmaan kuljetukset, kun tässä viime vuonna tuomittiin Pirkanmaalta vastava, uutisoitiin kyseessä olleen hollantilais-suomalainen liiga. Tuomittujen etunimet olivat Hauzin, Soheil, Rawand, Yossef, Mohamud, Farman, Mahir, Ricardo, Halil ja David. Tällä kertaa uutisessa sentään kerrottiin, ketkä olivat Suomessa vastaanottavassa päässä: "Salakuljetusverkoston asiakkaina pääkaupunkiseudulla oli kaksi erillistä rikollisryhmää, joista toisen jäsenet olivat peräisin pääosin Itä-Afrikasta ja toisen pääosin Lähi-idästä."
Suomalaisilla ei asiassa ollut muuta osaa tai arpaa kuin maksajan roolissa.


9. Leimatut

Tutkimuksessa todettiin, että pakolaistaustaiset nuoret ovat leimattu ryhmä. On vaikeaa saada työtä eikä kykene vaikuttamaan suomalaisessa yhteiskunnassa. En tiennytkään, että suomalaisten nuorten työnsaanti olisi kovin helppoa. Mitä vaikutusmahdollisuuksiin tulee, niin kyllä haittamaahanmuuttajat suomalaiseen yhteiskuntaan totisesti vaikuttavat. Eivät tosin sillä tavalla, millä kukaan toivoisi. On tietysti kunnollisten tällaisten nuorten kannalta harmillista, että se 90 % pilaa 10 % maineen.
Sopeutumisen soveltamisen voi aloittaa lukemalla tästä ohjeet, heittämällä oman epäonnistuneen kulttuurinsa jorpakkoon ja lopettamalla rasismista valittamisen. Jokainen ns. pakolainen (pakolaisia ei Suomessa ole, sillä pakolainen on väliaikaisesti paikalla palatakseen, kaikki nämä ovat siirtolaisia) on saanut yhteiskunnalta osakseen suuremman rahallisen panostuksen kuin yhtä kauan maassa elänyt suomalainen. Jos ei kelpaa, painukaa takaisin sinne mistä olette tulleet tai mistä vanhempanne tulivat. Suomeen ei ole asiaa niillä, jotka haluavat muuttaa maan tahallaan tai tahattomasti sellaiseksi Paskastaniaksi, mistä omat juuret ovat.


10. Tampereelle nääs

Tutkimus selvitti, mitkä Suomen kymmenestä suurimmasta kaupungista ovat vetovoimaisimpia eli mitkä koetaan mieluisimpina paikkoina muuttaa. Järjestys yllätti tutkijat, mutta ei niitä jotka ovat jalat maassa. Piti itsekin kokeilla miten käy. Laitoin kymmenen suurinta siihen järjestykseen, jotka mieluiten valitsisin. Tein sen ennen kuin luin tutkimustuloksen. Tässä oma järjestykseni, suluissa sijoitus tutkimuksessa:
1. (3.) Jyväskylä
2. (2.) Kuopio
3. (1.) Tampere
4. (8.) Lahti
5. (4.) Turku
6. (5.) Oulu
7. (9.) Pori
8. (6.) Espoo
9. (7.) Vantaa
10. (10.) Helsinki
Sijojen 7 ja 8 väliin asettaisin vielä vaihtoehdon ”nielen pullollisen arsenikkia”.
En ole yhtään yllättynyt Tampereen ykkössijasta. Kolmen kärki oli itsellänikin hyvin tasainen ja jos Tampere olisi ollut kahden muun kanssa samaa kokoluokkaa, voittajasta ei olisi ollut pienintäkään epäselvyyttä. Porin ja Lahden heikko sijoitus tutkimuksessa aiheutunee kehnosta työllisyystilanteesta. Siitä huolimatta oli yllätys, että ne hävisivät Espoolle ja Vantaalle. Ihmisten mielikuvat Espoosta ja Vantaasta eivät ole näköjään vielä päivittyneet oikealle monikulttuurisuushelvetin helsinkiläiselle tasolle.


11. Muista aina liikenteessä

Poliisi oli oikealla asialla valvoessaan kuskien kännykän käyttöä. Hyvä että vihapuheen vahtimiselta ehtii oikeisiinkin töihin. Tunnustan itsekin käyttäneeni kännykkää ajon aikana, mutta harvoin. Enkä koskaan tekstiviestin näpyttelyyn. Enkä koskaan kaupunkiajossa. Rauhallisella valtatielläkin yritän sitä välttää. Tiedostan hyvin, että tarkkaavaisuus herpaantuu väistämättä. Maantiellä rauhallisessa liikenteessä kännykkään puhuminen ei liikenneturvallisuutta haittaa muuta kuin sen kriittisen hetken ajan, jolloin puhelun soittaa tai sen lopettaa. Mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä, kuinka joku pystyy näpyttelemään kaupunkiajossa tekstiviestiä.
Kiitos poliisille hyvästä työstä. Erityiskiitokset uutisessa olleesta lisämaininnasta: ”Liikennevalvonnassa tavatuilta ulkomaalaiskuljettajilta tarkastettiin valvonnan yhteydessä myös maassa oleskelun edellytykset.”


12. Lisää hyviä uutisia

Koronakriisi on ajanut yrityksiä ahdinkoon, mutta samalla se on luovan tuhon aikaa. Pizzaravintola keksi uuden formaatin: lahjoita pizza vähävaraiselle. Nyt niitä on mennyt jo tuhat. Harvoin tulee uutisia lukiessa yhtä hyvälle mielelle.


13. Omaan nilkkaan

Tansanian presidentti John Magufuli otti ja heitti lusikkansa nurkkaan ilmeisesti koronatartunnan seurauksena, vaikka virallinen tieto olikin sydänsairaus. Magufuli oli julistanut maansa voittaneen koronan rukousten ja madagaskarilaisen yrttiteen voimin. Toisin kävi. Tosin nämä Magufulin väitteet olivat sentään suhteellisen harmittomia hänen muihin sekoiluihinsa nähden. Pari vuotta sitten hän oli huolissaan siitä, että tansanialaiset eivät tee tarpeeksi lapsia. Faktantarkistus: Väestönkasvuprosentti vuonna 2018 2,74 %, mikä tarkoittaa väestön kaksinkertaistumista 25 vuodessa ja kymmenkertaistumista 85 vuodessa. Tansanian väkiluku hieman ennen itsenäistymistä 1960 noin 10,1 miljoonaa ja 60 vuotta myöhemmin 2020 noin 59,4 miljoonaa eli noin kuusinkertainen. Väestönkasvuprosentti itsenäisyyden aikana keskimäärin 3,00 % eli olihan Magufulilla syytä huoleen – se on vähenemään päin. Tosin aika paljon saisi koronaepidemia apuharventaa, kunnes väkiluku olisi järjellisellä tasolla. Vertailukohdaksi mainittakoon, että jos Suomen väkiluku olisi kasvanut samaa tahtia 1960-2020, täällä asuisi nyt 27 miljoonaa ihmistä. Maailman ainoa todellinen ympäristöongelma on kehitysmaiden väestönkasvu.
Afrikan touhusta kertoo parhaiten se, että kun muutama vuosi sitten esittelin maanosan valtionpäämiehet, erehdyin luokittelemaan Magufulin tusinan suhteellisen täysijärkisen joukkoon 49 gepardihatun kokoelmassa. Jos haluatte tietää millaisia ne muut olivat, niin lukekaa linkistä jos uskallatte.


14. Samaan aikaan Intiassa

Hulluus ei rajoitu Tansaniaan tai edes Afrikkaan. Intiassa vietetään perinteistä Kumbh Melaa -juhlaa, jonka yhteydessä pyhiinvaeltajat kylpevät Gangesissa. Monet uskovat puhdistuvansa koronaviruksesta pyhän joen ansiosta. Itse asiassa tässä saattaa olla perääkin. Gangesin vesi on niin saastaista ja muiden taudinaiheuttajien kyllästämää, että siellä ei selviä hengissä edes koronavirus.


15. Tuolta saapuu Charlie Hebdo

Charlie Hebdo -lehden toimitus se ei ota opikseen, mistä oltakoon kiitollisia. Nyt se on onnistunut vanhan vainoojansa muslimien lisäksi suututtamaan sekä Burn-Loot-Murder -porukan, herttuatar Meghanin fanit sekä herttuatar Meghanin inhoajat. Kaikki yhdellä ainoalla kuvalla, mikä on suoritus sinänsä. Kuvassa Liisa II (jos kerran tittelit suomennetaan, niin tehdään se sitten kunnolla) painaa polvellaan herttuatar Meghanin kaulaa tämän huutaessa ”en voi hengittää”. En ole erityinen Charlie Hebdo -tyylin huumorin ystävä – se on makuuni liian valmiiksi pureskeltua. Tällä kertaa nauroin kuitenkin makeasti. Tämä siitä huolimatta, että useimmat kokivat pilakuvan kuningatarta vastaan suunnatuksi. Sitähän se ei varmaan ollut, vaan irvaili kaikille. Itse puolestani olin jo herttuaparin häiden yhteydessä kirjoittanut jutun otsikolla ”Lumipallo helvetissä”, jossa olin ennustanut avioliitolle lyhyttä tulevaisuutta ja arvioinut Meghanin olevan pyrkyri. Veikkasin liiton kestävän muutaman vuoden ja 1-2 lapsen ajan, jonka jälkeen Meghan pyrkii Dianaksi Dianan paikalle. Liitto näyttää toistaiseksi vahvemmalta kuin kuvittelin, ilmeisesti Meghanilla on hyvät kyydit. Vaan kyllä se Harry vielä kyllästyy manipuloitavana olemiseen, kun tajuaa että tuossa asemassa saisi paremmankin patjan.


16. Herkkä ihminen

Jalkapalloilija Glen Kamara joutui rasismikohun kohteeksi. Glasgow Rangersissa palloileva peluri sai Eurooppa-liigan ottelussa Slavia Prahan pelaajalta rasistisen kommentin. Kommentti oli kuulemma niin loukkaava, että sitä ei voinut edes kertoa. Vähitellen totuus kuitenkin paljastui. Mitä ilmeisimmin Ondrej Kudela oli sanonut Kamaralle ”olet apina ja tiedät sen”. Tämän seuraksena Kamaralle on antanut tukea jopa verivihollisseuran Glasgow Celticin kapteeni. Temppu oikeutti myös ilmeisesti hakkaamaan Kudelan verille pukusuojaan johtavassa käytävässä. Mistä ei noussut samanlaista kohua kuin apinaksi sanomisesta, mikä kertookin ajastamme enemmän kuin ikinä haluaisimme tietää.
Kamaran olisi syytä oppia, että antaa takaisin. Olisi sanonut, että vai että olen apina, no hyvä sentään etten tsekki. Tsekillä ja apinalla kun on se ero, että apina on kyennyt kehittymään ihmiseksi. Kiinnostava kysymys muuten on, olisiko Kamara joutunut tästä lausunnosta kuseen vai ei. Jos eurooppalaista ei voi rasistisesti solvata mutta afrikkalaista voi, niin… no, vetäkää itse johtopäätökset siitä millaiseen arvojärjestykseen rasismikohujen lietsojat ihmisryhmät laittavat.


17. Poikki ja pinoon

Suomella oli kolme mitalia kotiintuomisina EM-halleista. Uudet tuulet puhaltavat, joukkueenjohtajana oli jämäkkä mies Tuomo ”Borza” Salonen, joka toiminnallaan pelasti suomalaisten keskittymisen sunnuntain kisoihin. Lauantai-iltana homma alkoi näet lähteä lapasesta:
"– Hotellin kokoushuoneessa alkoi loppuillasta turkkilaisten johdolla hurjat möykkäbileet. Musiikkia soitettiin nupit kaakossa, viinaa juotiin oikein huolella ja kas kummaa maskipakkokin oli bilettäjiltä unohtunut, kertoo Suomen joukkueenjohtajana Puolassa toiminut Tuomo Salonen."
Salonen marssi huoneeseen naama nyrpeänä, kiskoi soittopelin töpselin seinästä ja ilmoitti että bileet päättyivät tähän. 190-senttistä korstoa on tapana totella, vaikka paikalla olikin yhtä isoja ja keskimatkuria huomattavasti leveämpiä turkkilaisia kuulamörssäreitä. Sivumennen sopii muuten kysyä, mitä helvetin tekemistä turkkilaisilla on EM-kisoissa?
Tulee mieleen eräs toinen entinen yleisurheilumaajoukkueen joukkueenjohtaja. Eräällä maaottelumatkalla hän sattui junanvaunussa huomaamaan kahdella urheilijalla avatun konjakkipullon, käveli mitään sanomatta paikalle, nappasi pullon ja heitti sen ikkunasta ulos. Reissun loppupuolella toinen urheilijoista totesi, että ”kyllä sinä oikein teit, mutta olisit nyt voinut edes anteeksi pyytää”.
Varoitamme tässä yhteydessä nykyisiä poliitikkoja tulevaisuudesta, sillä tilanne tuntuu pelottavan samankaltaiselta. Salosella tuntuvat näet olevan samanlaiset otteet kuin kaukaisella edeltäjällään eikä ihme: molemmat joukkueenjohtajat olivat koulutukseltaan lakimiehiä, isokokoisia entisiä urheilijoita ja varsin nuorina (Salonen on 31-vuotias) johtotehtäviin nousseita. Oleellinen ero on se, että Salonen ei ole kaljupäinen.


Loppukevennys: Bonusohjelma

Tunnetusti tukussa ostamalla saa halvemmalla. Ainakin periaatteessa. Amerikkalaisravintola myi kanansiipiä ja hinnasto oli varsin mielenkiintoinen. Tarkoitus oli ainakin hyvä. Alkuvaiheessa oli jopa olemassa selkeän oloinen sääntö: lisäsiipi maksoi aina $1.15 paitsi joka kolmas $1.10. Mutta tuossa 24 siiven paikkeilla homma hajosi käsiin. Kommentoijat löysivät siipien hinnalle likimääräisen kaavan, mutta se ei pitänyt täysin paikkaansa. Esimerkiksi ostamalla 200 siipeä joutui maksamaan viisi senttiä enemmän kuin ostamalla 150 + 50 siipeä. Havaittiin myös, että halvin hinta per siipi saatiin ostamalla 25, 50 tai 125 siipeä. Kalleimmaksi tuli viiden siiven ostaminen.
Aikoinaan myytiin juhannustapahtumassa makkaraa kolme markkaa kappale, tarjouksena kolme makkaraa kympillä. Yleisön promillemäärän kasvaessa tarjoukseen tartuttiin keskimääräistä hanakammin.

Uusinta: Dementia pugilistica

Lukijalle: Tässä kymmenen vuoden takaisessa kirjoituksessa tutkin Muhammad Alin vastustajien myöhempiä kohtaloita. Uusin sen viisi vuotta sitten, vain pari kuukautta ennen Alin kuolemaa. Silloin olin täydentänyt juttua uusilla tiedoilla; monet olivat kuolleet ja joistakin oli uutta tietoa. Nytkin on lisätty uutta:

Yleisesti tunnettu tosiasia on, että nyrkkeily aiheuttaa aivovaurioita. Kilpaileva selitys tosin väittää aivovaurioiden aiheuttavan nyrkkeilyä. Useimmin esitetty esimerkki lajin vaaroista on Parkinsonin tautia sairastava Muhammad Ali, nyrkkeilyn suurin legenda. Parkinsonin tauti on vain yksi mahdollisista oireista, yksi yleisimmistä on dementia pugilistica eli päähän aiheutuneista iskuista seurannut dementia. Noin 20 %:n entisistä ammattinyrkkeilijöistä arvioidaan kärsivän siitä.

Muutenkin nyrkkeilijöiden maine on vähintäänkin kyseenalainen. Muiden kamppailulajien edustajat pitävät nyrkkeilijöitä sivistymättöminä, väkivaltaisina ja rikollisina - eivätkä kieltämättä aina aiheetta. Harmi sikäli, että nyrkkeily on urheilulajina kenties monipuolisin mahdollinen. Sen harjoittajan on hallittava fyysisyyden kaikki osa-alueet: nopeus, kestävyys, voima, notkeus, koordinaatio, tekniikka. Nyrkkeilijät ovat jopa kymmenottelijoita monipuolisempia. Puhumattakaan siitä rohkeudesta, mitä vaatii astua kehään tai siitä taktisesta osaamisesta ja vastustajan lukemisesta, mitä menestys edellyttää.

Mikä vaikutus nyrkkeilyllä sitten on ottelijaan? Tuleeko heistä myöhemmin laitapuolen kulkijoita, kärsivätkö he loppuikänsä vammoista? Median valokeilassa paistattelevat vain mestarit ja heidän mahdollisista kolauksistaan kyllä puhutaan. Entäpä ne nyrkkeilijät, jotka mestarit voittivat matkallaan huipulle? Heistä on vaikea löytää tietoa, mutta onneksi löytyy yksi poikkeus. Muhammad Ali on niin iso nimi, että lähes kaikista hänen vastustajistaan on faktaa tarjolla. Heidän nykytilanteensa tarkastelu antaa jonkinmoisen kuvan nyrkkeilyn vaikutuksesta. On kuitenkin muistettava, että edes Alille hävinneet eivät olleet mitään pilipalimiehiä. Alilla oli yksi ainoa vastustaja, joka uransa aikana hävisi enemmän otteluja kuin voitti. Hän ei kohdannut mitään ikuisia häviäjiä, jollaisista tässä muutama esimerkki.

Ammattilaisurallaan Ali kävi 61 ottelua. Niistä lopputuloksena oli 56 voittoa, viisi häviötä, ei ratkaisemattomia. Voitoista 37 tuli ennen täyttä aikaa, häviöistä yksi. Hän kohtasi kolmesti Joe Frazierin ja Ken Nortonin (molempia vastaan kaksi voittoa ja yksi häviö), kahdesti Sonny Listonin, Henry Cooperin, George Chuvalon, Jerry Quarryn, Floyd Pattersonin, Joe Bugnerin ja Leon Spinksin (Spinksiä vastaan voitto ja tappio, kaikista muista kaksi voittoa). Kohdattuja vastustajia oli yhteensä siis 50. Tässä ensimmäisen kohtaamisen mukaisessa järjestyksessä.

Tunney Hunsaker oli Fayettevillen kaupungin poliisipäällikkö, aikoinaan Länsi-Virginian historian nuorimpana kyseiseen asemaan päässyt. Viimeisessä ottelussaan puolitoista vuotta Ali-matsin jälkeen hän kärsi viimeisessä erässä tyrmäystappion ja vajosi yhdeksäksi päiväksi koomaan. Vaikka hän toipuikin työkuntoon, vaikutukset seurasivat loppuelämän. Hunsaker kuoli Alzheimerin tautiin 74-vuotiaana.

Herb Siler sai viisi vuotta nyrkkeilyuransa päätyttyä seitsemän vuoden vankeustuomion taposta. Vapauduttuaan vankilasta hän työskenteli rakennusalalla ja kuoli 66-vuotiaana.

Tony Esperti otteli enää yhden kerran Ali-ottelun jälkeen. Sittemmin hän sekaantui järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sai tuomioita pikkurikoksista ja päätyi lopulta vankilaan tapettuaan miehen rikollisjärjestöjen välienselvittelyssä 1967.
Lisäys 14.5.2016: Esperti kuoli 2002 72-vuotiaana.

Jimmy Robinson oli viime hetken sijaisvastustaja, koska alun perin otteluun kaavailtu nyrkkeilijä ei ilmestynyt paikalle. Hän oli Alin vastustajista ainoa, joka hävisi urallaan useamman ottelun kuin voitti. Robertson päätyi kodittomaksi pummiksi, joka katosi jäljettömiin 1979.

Donnie Fleeman lopetti uransa Ali-otteluun. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
(Lisäys 20.3.2021: Fleeman kuoli 80-vuotiaana 2012 kärsittyään Alzheimerista ja Parkinsonista.)

LaMar Clark ryhtyi ammattilaiseksi vasta 25-vuotiaana ja otteli vain neljä vuotta. Hän on edelleen tunnettu historiallisesta 44 perättäisen tyrmäysvoiton putkesta. Putki päättyi kahteen perättäiseen tappioon, jonka jälkeen tuli yksi voitto ja sitten uran päättänyt Ali-ottelu. Clark kuoli 68-vuotiaana.

Duke Sabedong oli kotoisin Havaijilta ja kuoli 78-vuotiaana.

Alonzo Johnsonista ei ole tarkempia tietoja.
(Lisäys 20.3.2021: Johnson kuoli 84-vuotiaana 2018.)

Alex Miteff oli argentiinalaisena Alin ensimmäinen ulkomaalainen vastustaja, myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
(Lisäys 20.3.2021: Epävarman tiedon mukaan Miteff oli elossa 2020 manhattanilaisessa hoitolaitoksessa.)

Willi Besmanoffin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.
Lisäys 14.5.2016: Besmanoff jatkoi 35-vuotiaaksi ja kuoli 78-vuotiaana 2010.

Sonny Banks oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka löi Alin kanveesiin, vaikka kärsikin sitten tyrmäystappion. Kolme vuotta myöhemmin Banks hävisi tyrmäyksellä Leotis Martinille ja kuoli vammoihinsa kolmen päivän kuluttua.

Don Warnerista ei ole tietoja, paitsi että nimenvaihdoksesta päätellen hänestä tuli Alin tapaan muslimi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.

George Logan ryhtyi poliisiksi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.
(Lisäys 20.3.2021: Logan oli elossa ainakin 2016 ja asui Boisessa, Idahossa.)

Billy Daniels jatkoi uraansa nelikymppiseksi pidettyään välillä viiden vuoden tauon.
(Lisäys 20.3.2021: Daniels kuoli 2017 79-vuotiaana.)

Alejandro Lavorante otteli kaksi kuukautta Alille kärsimänsä tappion jälkeen John Rigginsiä vastaan. Lavorante hävisi tyrmäyksellä, vajosi koomaan ja kuoli 19 kuukautta myöhemmin.

Archie Moore oli entinen raskaan keskisarjan mestari ja lähes viisikymppinen (syntymävuosi tuntematon, luultavasti joko 1913 tai 1916) hävitessään entiselle valmennettavalleen toiseksi viimeisessä ottelussaan. Yli 200 ammattilaisottelusta huolimatta Moore pysyi hyväkuntoisena pitkään valmentaen mm. George Foremania ja Nigerian amatöörimaajoukkuetta. Hän eli yli 80-vuotiaaksi.

Charley Powell oli pelannut amerikkalaista jalkapalloa NFL:ssä - edelleen liigan nuorin pelaaja kautta aikojen - ja päätti ryhtyä siinä sivussa nyrkkeilemään. Pelasi seitsemän kautta puolustuksen linjamiehenä ja jatkoi nyrkkeilyuraansa vielä senkin jälkeen muutaman vuoden. Sen lisäksi mies pelasi alasarjoissa baseballia. Koripallo jäi lukiovuosiin, vaikka Harlem Globetrotters sittemmin sopimusta tarjosikin. Päälle päätteeksi mies juoksi 100 jaardia 9,6 ja työnsi kuulaa 17,60. Elää nykyään Kaliforniassa.
Lisäys 14.5.2016: Powell sairasti dementiaa ja kuoli 82-vuotiaana 2014.

Doug Jones pisti Alin koville; vaikka kaikki pistetuomarit äänestivät Alin voittajaksi, monet yleisöstä olivat toista mieltä. Ei tietoa myöhemmistä vaiheista.
(Lisäys 20.3.2021: Jones kuoli 79-vuotiaana 2017.)

Henry Cooper oli ensimmäinen vastustaja, jonka Ali kohtasi kahdesti. Ensin ennen mestariksi tuloaan ja toisen kerran titteliä puolustaessaan. Molemmat ottelut päättyivät ennen täyttä aikaa. Kotimaassaan Englannissa suosittu nyrkkeilijä menestyi myös uransa jälkeen ja hänet aateloitiin 2000.
Lisäys 14.5.2016: Cooper kuoli pitkään sairastettuaan 76-vuotiaana 2011.

Sonny Listonilta Ali riisti maailmanmestaruuden ja voitti myös uusintaottelun. Listonilla oli jo aiemmin ollut kahnauksia lain kanssa vankilatuomiota myöten. Kuusi vuotta mestaruuden menetyksen jälkeen yhä uraansa jatkanut Liston löydettiin kuolleena kotoaan (luultavasti 38-vuotiaana, syntymäaika on epävarma) yliannostus heroiinia veressään. Virallinen kuolinsyy oli yliannostus, mutta monet uskovat järjestäytyneen rikollisuuden murhanneen Listonin.

Floyd Patterson oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka valtasi mestaruuden takaisin. Hävittyään sen lopullisesti Listonille hän sai vielä titteliottelun Alilta ja kohtasi Alin sittemmin toistamiseen uransa viimeisessä ottelussa. Patterson ryhtyi valmentajaksi ja ohjasi adoptiopoikansa maailmanmestariksi. Sittemmin hän sairastui Alzheimerin tautiin ja kuoli 71-vuotiaana eturauhassyöpään.

George Chuvalo otteli Alia vastaan kahdesti. Iskunkestävyydestään tunnettua Chuvaloa ei koskaan tyrmätty ja ainoastaan Frazier ja Foreman voittivat hänet ennen täyttä aikaa erotuomarin keskeytyksellä. Kovista tälleistä huolimatta Chuvalo on pärjännyt uransa jälkeen hyvin. Elämä on kylläkin kolhinut; hänen ensimmäinen vaimonsa sekä yksi pojista tekivät itsemurhan ja kaksi muuta poikaa kuoli huumeisiin.

Brian London on ollut koko ikänsä absolutisti ja edelleen kuntoileva terveysfanaatikko.

Karl Mildenberger oli ensimmäinen vasenkätinen haastaja raskaansarjan titteliottelussa. Elää ja voi hyvin.
(Lisäys 20.3.2021: Mildenberger kuoli 80-vuotiaana 2018.)

Cleveland Williams oli ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä poliisin ammuttua häntä 1964. Hän sai useita rikostuomioita ja istui vankilassa ainakin kerran. Williams kuoli auton yliajamana 1999. Tekijä pakeni paikalta.

Ernie Terrell menestyi myös laulajana (hänen pikkusiskonsa oli The Supremesin ykkössolisti Diana Rossin erottua yhtyeestä) ja ryhtyi nyrkkeilyn lopetettuaan musiikkituottajaksi.
Lisäys 14.5.2016: Terrell sairasti dementiaa ja kuoli 75-vuotiaana 2014.

Zora Folley oli mitalein palkittu Korean sodan veteraani. Hän sai titteliottelun vasta 34-vuotiaana ja oli Alin viimeinen vastustaja ennen tämän lisenssin peruuttamista. Folley kuoli pari vuotta uransa päättymisen jälkeen saatuaan päävammoja hotellin uima-altaassa. Kyseessä oli virallisesti onnettomuus, mutta muitakin teorioita on.

Jerry Quarry oli Alin ensimmäinen vastustaja paluun jälkeen. Ali voitti Quarryn vielä toistamiseen. Quarry lopetti uransa useita kertoja, mutta palasi kehään aina uudelleen, viimeisen kerran 47-vuotiaana. Hänellä diagnosoitiin dementia pugilistica, kuten Mike-veljelläkin. Kolmas veli, Bobby, kärsii Parkinsonin taudista. Neljäs veljes ei nyrkkeillyt ja on terve. Jerry Quarry kuoli keuhkokuumeeseen pahoin dementoituneena 53-vuotiaana.

Oscar Bonavena ammuttiin kuoliaaksi 33-vuotiaana sekavassa tapauksessa.

Joe Frazier voitti Alin ensimmäisessä ottelussa, mutta hävisi kaksi miesten seuraavaa kohtaamista. Frazier oli perustanut perheen jo nuorena - hänen sittemmin MM-otteluun asti päässyt poikansa Marvis syntyi Joen ollessa 16-vuotias. Frazier selvisi vähin vammoin urastaan ja valmensi nuoria nyrkkeilijöitä viime vuosiin asti. Pahimmat vammansa hän sai uransa jälkeen auto-onnettomuudessa, jonka takia joutui läpikäymään useita selkäleikkauksia. Ainakin osittain nyrkkeilyn seurauksia ovat jatkuvat päänsäryt ja äänen muuttuminen kuiskaukseksi.
Lisäys 14.5.2016: Joe Frazier kuoli maksasyöpään 2011. Ali oli läsnä hautajaisissa.

Jimmy Ellis oli Alia kaksi vuotta vanhempi ja hänen lapsuudentuttujaan; amatöörinä miehet kohtasivat kahdesti molempien voittaessa kerran. Alin ammattilaisuran alkuvaiheessa Ellis oli hänen sparrarinsa. Oman uransa päätyttyä hänestä tuli valmentaja ja puistotyöntekijä, nykyään Ellisillä on dementia pugilistica.
Lisäys 14.5.2016: Ellis kuoli 74-vuotiaana 2014.

Buster Mathis voitti Joe Frazierin amatöörinä ja valittiin Tokion olympiajoukkueeseen. Ennen kisoja hän loukkaantui, jolloin Frazier pääsi voittamaan kultamitalin. Jättikokoinen Mathis otteli vielä kaksi kertaa Ali-ottelun jälkeen, mutta lopetti sitten terveysongelmien takia. Uransa päätyttyä hän lihoi yli 250-kiloiseksi, kärsi diabeteksesta, sydän- ja munuaisongelmista ja kuoli 52-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Jürgen Blin työskenteli nyrkkeilyn lopetettuaan ravintola-alalla.

Mac Foster kuoli sydämen vajaatoimintaan 68-vuotiaana.

Alvin Lewisin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
(Lisäys 20.3.2021: Lewis toimi myöhemmin Alin sparrarina ja kuoli 75-vuotiaana 2018.)

Bob Foster oli raskaan keskisarjan merkittävimpiä maailmanmestareita. Nyrkkeilyn lopetettuaan hän ryhtyi poliisietsiväksi. Elää ja voi hyvin.
Lisäys 14.5.2016: Foster kuoli 76-vuotiaana 2015.

Joe Bugner lopetti nyrkkeilyn hyvissä voimissa, mutta ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja palasi kehään. Ura jatkui 49-vuotiaaksi asti, mutta tiettävästi Bugner pärjää nykyään hyvin. Unkarin kansannousun 1956 lapsipakolaisena hänellä on kolmen maan (Unkari, Iso-Britannia, Australia) kansalaisuus.
Lisäys 14.5.2016: Bugner kärsii vakavasta selkävammasta, jonka osasyynä lienee nyrkkeilyura.

Ken Norton värväytyi nuorena merijalkaväkeen, jossa aloitti nyrkkeilyn. Kohtasi Alin kolmesti, voitti kerran ja hävisi kahdesti, aina pistein. Norton joutui uransa päätyttyä auto-onnettomuuteen, jossa hän vammautui pahoin. Vastoin ennusteita hän kuntoutti itsensä kävelemään ja puhumaan uudelleen. Nykyään Nortonilla menee hyvin; hän vitsailee puhuvansa samalla tavoin hitaasti ja epäselvästi kuin entisen nyrkkeilijän pitääkin, kylläkin onnettomuuden (kallonmurtuma) eikä nyrkkeilyn takia. Hänen samanniminen poikansa oli NFL:n parhaita tukimiehiä ja oli ensimmäinen pelaaja, joka voitti Super Bowlin kolmena vuonna peräkkäin, kiitos seurasiirron sopivalla hetkellä.
Lisäys 14.5.2016: Norton sai useita sydänkohtauksia ja kuoli 70-vuotiaana 2013.

Rudi Lubbers pidätettiin nyrkkeilyuransa jälkeen huumeiden salakuljetuksesta ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.
Lisäys 14.5.2016: Vankilasta vapauduttuaan Lubbers työskenteli markkinoilla, mutta päätyi kodittomaksi.

George Foreman menetti maailmanmestaruuden Alille, otteli sen jälkeen pari kertaa, piti kymmenen vuoden tauon, palasi kehään ja voitti mestaruuden uudelleen 45-vuotiaana jatkaen uraansa 48-vuotiaaksi. Uratauollaan hän ryhtyi maallikkosaarnaajaksi. Foreman on varautunut nyrkkeilijän dementiaan nimeämällä kaikki viisi poikaansa Georgeksi.

Chuck Wepner oli selvä altavastaaja, joka yllättäen iski Alin lattiaan, vaikka hävisikin viimeisen erän tyrmäyksellä. Tapaus antoi Sylvester Stallonelle idean elokuvaan Rocky. Uransa jälkeen entinen merijalkaväen sotilas ryhtyi alkoholikauppiaaksi. Siinä välissä hän ehti istua vankilassa huumeiden hallussapidosta.
Lisäys 14.5.2016: Wepnerin elämästä tehdään parhaillaan elokuvaa.
(Lisäys 20.3.2021: Elokuva The Brawler valmistui 2019.)

Ron Lyle oli tuomittu teini-iässä vankilaan murhasta. Vankilassa hän joutui puukotuksen uhriksi. Seurannut leikkaus kesti seitsemän tuntia ja sen aikana hänet ehdittiin julistaa kuolleeksi jo kahteen kertaan. Lyle opetteli nyrkkeilemään vankilassa ja vapautui seitsemän ja puoli vuotta istuttuaan 28-vuotiaana. Ammattilaisuransa jälkeen hän ryhtyi vartijaksi ja joutui uudelleen murhasyytteeseen ammuttuaan entisen vankilakaverinsa, mutta teko katsottiin itsepuolustukseksi. Lyle teki comebackin 54-vuotiaana ja voittikin pari ottelua.
Lisäys 14.5.2016: Lyle kuoli 70-vuotiaana 2011 äkillisiin vatsakomplikaatioihin.

Jean-Pierre Coopman oli kivenhakkaaja, joka aloitti nyrkkeilyn vasta 25-vuotiaana. Uransa jälkeen hän toimi huonolla menestyksellä ravintoloitsijana ja sai tuomion rattijuoppoudesta. Muuten Coopmanilla pyyhkii hyvin, hän harrastaa öljymaalausta ja on ollut useissa vaaleissa ehdokkaana.

Jimmy Young kuoli 56-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Lisäys 14.5.2016: Youngilla oli ennen kuolemaansa ongelmia rahan, huumeiden ja lain kanssa. Vahvistamattoman väitteen mukaan hänellä oli myös nyrkkeilyn aiheuttama aivovaurio.

Richard Dunn on eläkkeellä ja asuu Yorkshiressä.

Alfredo Evangelista sai vuonna 1995 kahdeksan vuoden vankeustuomion huumeiden hallussapidosta ja salakuljetuksesta. Nykyään hän taistelee syöpää vastaan.

Earnie Shavers joutui lopettamaan nyrkkeilyn silmän verkkokalvo-ongelmien takia. Hän opiskeli papiksi ja on viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt Englannissa.

Leon Spinks riisti mestaruuden Alilta, mutta hävisi uusintaottelun. Tappion jälkeen hänen uransa meni alamäkeä, vaikka välillä hän saikin uusia titteliotteluja. Osasyynsä oli huumeilla ja alkoholilla. Spinks menetti miljoonaomaisuutensa ja päätyi yhdessä vaiheessa kodittomien asuntolaan. Riippuvuutensa Spinks voitti vasta kauan uransa jälkeen, mutta nykyään hänellä on diagnosoitu dementia pugilistica.
(Lisäys 20.3.2021: Spinks sairastui eturauhassyöpään ja kuoli 67-vuotiaana helmikuussa 2021.)

Larry Holmes oli aikoinaan Alin harjoitusvastustaja, josta tuli mestari voitettuaan Ken Nortonin. Ali teki paluun kahden vuoden tauon jälkeen yrittäessään voittaa mestaruuden neljännen kerran. Holmes piti häntä täysin hiekkasäkkinä ollen ainoa, joka voitti Alin ennen täyttä aikaa. Holmes teki uransa päätettyään monta comebackia ja otteli viimeisen kerran 53-vuotiaana. Hän oli keskeyttänyt koulunsa seitsemännellä luokalla ja elättänyt 12-päistä sisarusparveaan työllä ja sittemmin nyrkkeilyllä. Nykyisellä liikemiehellä on monia eri yrityksiä.

Trevor Berbick oli Alin viimeinen vastustaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli lyhyeksi aikaa WBC:n maailmanmestari. Hän sai 1992 seksuaalisesta ahdistelusta viiden vuoden vankeustuomion, josta hän istui 15 kuukautta. Rikottuaan ehdonalaisuusmääräyksiä kanadalainen (alkujaan jamaikalainen) Berbick karkotettiin USA:sta 1997. Sittemmin hän palasi maahan vain joutuakseen uudelleen karkotetuksi uusien rikosten takia 2002. Oma veljenpoika murhasi Berbickin Jamaikalla 2006 maanomistuskiistan takia.

Alin vastustajien joukossa oli ainakin yhdeksän vankilatuomion saanutta ja kaksi murhattua. Koska tiedot ovat puutteellisia, voitaneen olettaa linnassa istuneen yli 20 % kaikista. Tämä ainakin tuntuu vahvistavan epäilyt nyrkkeilijöiden käytöksestä. Sivumennen sanottua Ali itsekin kärsi lyhyen tuomion maksamattomien sakkojen takia. Aseistakieltäytymisestä saamastaan tuomiosta hän ei sen sijaan istunut päivääkään.

Samaten hyvin moni näistä viidestäkymmenestä tuntuu kärsivän enemmän tai vähemmän uransa aikana tai sen jälkeen saamistaan vammoista. Kaksi on kuollut välittömästi kehässä saamiinsa vammoihin ja useat nyrkkeilyn aiheuttamiin sairauksiin.

Toisaalta moni on menestynyt elämässään hyvin. Yleisenä sääntönä voi havaita sen, että useimmiten sivuraiteille joutuneet ovat kulkeneet laveata tietä jo ennen nyrkkeilyuraansa, kun taas menestyneet ovat viettäneet kunnollista elämää sekä ennen nyrkkeilyä että sen jälkeen. Tähän nyrkkeilyllä ei näytä olleen osaa eikä arpaa kumpaankaan suuntaan. Toisaalta aika monesta tapauksesta voidaan todeta, että nyrkkeilyuransa aikana he ovat enimmäkseen pysyneet poissa pahanteosta.

Suoranaisesti nyrkkeilyn aiheuttamat vammat, kuten dementia pugilistica, näyttävät olevan aika satunnaisesti joukkoon osuneita, tosin liian pitkään jatkettu ura kasvattanee ongelmien ilmenemisen todennäköisyyttä.

Sukupuolineutraalius vielä kauempana

Taannoin vertailin, kuinka hyvin 15-vuotiaat pojat pärjäisivät naisia vastaan, jos vuonna 2019 olisi järjestetty maaottelu Suomen naiset vastaan pojat 15 vuotta. Otin vertailuun normaalit Suomi-Ruotsi -maaottelun lajit. Eli yleisurheilun arvokisaohjelma, poislukien maraton, kävelyt ja moniottelut. Tilastoiksi valitsin kauden 2019 tilastot eli poimin sekä 15-vuotiasta pojista että naisista kolme sen kauden parasta suoritusta. Pisteet laskettiin lajeittain maaottelupisteytyksellä eli 7-5-4-3-2-1 ja viesteissä 5-2.

Lopputulos oli, että naiset olisivat voittaneet kolmella pisteellä 206,5 - 203,5.

Vertailu ei kuitenkaan ollut aivan reilu kahdesta syystä. Ensinnäkin muutama laji ei ollut aivan vastaava. 15-vuotiaat pojat juoksevat naisten aitakorkeuksilla ja käyttävät naisten välinepainoja. Lisäksi sileät juoksumatkat ja hyppylajit ovat tietysti samat. Sileillä juoksumatkoilla oli kuitenkin se ongelma, että 1500, 5000 ja 10000 eivät ole 15-vuotiaiden virallisia lajeja. Heidän ainoa 800 metriä pidempi virallinen matkansa on 2000 metriä. Ratkaisin tämän ongelman kohtuullisella approksimaatiolla. Pojat olivat kuitenkin jonkin verran juosseet 1500 metriä, joten otin sen vertailuun sellaisenaan. Naisten 5000 metriä vastaamaan otin poikien 2000 metriä ja 10000 metriä vastaamaan 3000 metriä, jota pojat olivat myös jonkin verran juosseet. Muunsin näiden lajien tulokset vertailukelpoisiksi yleisurheilun kansainvälisiä pistetaulukkoja käyttäen. Samoin menettelin pitkissä aidoissa ja estejuoksuissa, joissa lajit eivät olleet toisiaan vastaavia.

Toinen, merkittävämpi epäreiluus vertailussa oli kuitenkin se, että 15-vuotiailla pojilla oli käytössään vain yksi eli vuonna 2004 syntyneiden ikäluokka, kun taas naiset saivat olla minkä ikäisiä tahansa. Jos tuon poikien ikäluokan vastustajaksi olisi ottanut minkä tahansa naisten yksittäisen ikäluokan, niin naiset olisivat kärsineet rökäletappion.

Totesin tuolloin, että saatanpa tehdä jatkossa vertailun, jossa laitan samalla tavalla maaotteluun kaikkien aikojen tulokset. Aivan tällaista en kuitenkaan tehnyt. Otin kelvollisiksi vain tulokset vuosilta 2000-2019 eli 20 vuoden ajalta. Näin siksi, että siitä lähtien lajivalikoima on vakiintunut samaksi ja 15-vuotiaiden poikien välinepainot ovat vastanneet naisten vastaavia.

Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt mihinkään pistekikkailuun. Vaadin tulokset tehdyiksi samoissa lajeissa ilman muunteluja. Tämä toki suosi naisia, koska eiväthän 15-vuotiaat pojat juokse esimerkiksi kymppiä. Näin kuitenkin uskalsi tehdä, koska etukäteen arvasi poikien olevan ylivoimaisia ilman tätä tasoitustakin. Hyväksyin siis vain aidot tulokset. Tästä oli esimerkiksi sellainen seuraus, että 4 x 100 metrin viestin voittajaksi selvisi naisten maajoukkue, vaikka tilastoissa neljänneksi paras poika oli parasta naisjuoksijaa parempi. Mutta kun pojista viestiä ovat juosseet vain seurajoukkueet, joissa ei tietenkään ole samaa tasoa. Toinen esimerkki epäreilusta tilanteesta oli 400 metrin aidoissa, jossa naisten aitakorkeus on 76,2 cm. Pojat juoksevat tällä korkeudella vain 300 metrin aitoja, joten heidän tuloksensa ovat vanhempien ikäluokkien 84,0 -senttisten aitojen kilpailuissa juostuja (ei kuitenkaan miesten 91,4 -senttisillä aidoilla).
Laskin kuitenkin pisteisiin mukaan nekin tulokset, joita ei ollut olemassa. Esimerkiksi 15-vuotiaissa pojissa ei ollut yhtäkään 3000 metrin esteitä juossutta ja jos olisi ollut, niin ei ainakaan naisten estekorkeudella. Tästä huolimatta pojille on laskettu lajista sijoista 4-6 tulevat kuusi pistettä eikä nollaa.

Maaottelu, osallistujat lajeittain, tulokset, lajin jälkeen ensin lajipisteet ja sitten senjälkeinen pistetilanne. Pisteissä naiset ensin. Urheilijoiden joukkueita ei ole merkitty, etunimestä pystynee päättelemään kumpaan joukkueeseen urheilija kuului:


100 m
1. Samuel Purola 10,99
2. Lauri Tuomilehto 11,07
3. Jonathan Åstrand 11,15
4. Johanna Manninen 11,27
5. Hanna-Maari Latvala 11,30
6. Sari Keskitalo 11,44
6 - 16
6 - 16

200 m
1. Samuel Purola 22,35
2. Jonathan Åstrand 22,66
3. Jarmo Eromäki 22,80
4. Johanna Manninen 22,93
5. Hanna-Maari Latvala 22,98
6. Sari Keskitalo 23,43
6 - 16
12 - 32

400 m
1. Ville Wendelin 50,58
2. Antti Toivonen 50,98
3. Markus Koivula 51,46
4. Kirsi Mykkänen 52,27
5. Petra Söderström 52,91
6. Hilla Uusimäki 53,14
6 - 16
18 - 48

800 m
1. Tomi Lehto 1:57.41
2. Matti Välimäki 1:58.09
3. Joonas Rinne 1:58.17
4. Tytti Reho 2:01.39
5. Sara Kuivisto 2:01.85
6. Suvi Myllymäki 2:02.15
6 - 16
24 - 64

1500 m
1. Niklas Heikkilä 4:06.58
2. Johanna Lehtinen 4:06.85
3. Sara Kuivisto 4:08.85
4. Eemil Helander 4:09.52
5. Julius Mäkinen 4:10.07
6. Mari Järvenpää 4:10.33
10 - 12
34 - 76

5000 m
1. Kirsi Valasti 15:10.52
2. Camilla Richardsson 15:37.02
3. Johanna Lehtinen 15:37,21
4. Antti Ihamäki 15:59.30
(ei muita poikien tuloksia listassa)
16 - 6
50 - 82

10000 m
1. Camilla Richardsson 32:39.01
2. Johanna Peiponen 32:51.04 (käsiajalla on parempi tulos)
3. Alisa Vainio 32:58.17
(ei tuloksia, paras 10 km tiellä
Tuomas Jokinen 33:35)
16 - 6
76 - 88

100 m aidat
1. Annimari Korte 12.72
2. Reetta Hurske 12.78
3. Nooralotta Neziri 12.81
4. Konsta Rutonen 12.86
5. Joel Turkka 12.97
6. Juuso Peltola 13.07
16 - 6
92 - 94

400 m aidat (naisten aitakorkeus 76,2 cm, poikien 84,0 cm)
1. Petra Söderström 56,07
2. Hilla Uusimäki 56,33
3. Ilona Ranta 56,48
4. Ossian Newby 58,20
5. Abdirahiim Salah 59,40
6. Janne Kanerva 59,42
16 - 6
108 - 100

3000 m esteet
1. Sandra Eriksson 9:24.70
2. Camilla Richardsson 9:35.27
3. Johanna Lehtinen 9:40.28
Pojilla ei tuloksia.
16 - 6
124 - 106

Korkeus
1. Arttu Mattila 211
2. Jussi Ala-Laurinaho 200
3. Mauri Kaattari 197
4. Ella Junnila 195
5. Linda Sandblom 193
6. Hanna Mikkonen 192
6 - 16
130 - 122

Seiväs
1. Marcus Kytölä 475
2. Juho Alasaari 470
3. Minna Nikkanen 460
4. Wilma Murto 460
5. Elina Lampela 450
5. Jesse Salmi 450
8,5 - 13,5
138,5 - 135,5

Pituus
1. Joni Heikkilä 709
2. Kai Räsänen 674
3. Juho Mäntynen 672
4. Taika Koilahti 669
5. Heli Koivula 665
6. Johanna Halkoaho 663
6 - 16
144,5 - 151,5

Kolmiloikka
1. Heli Koivula 14,39
2. Kristiina Mäkelä 14,31
3. Natalia Kilpeläinen 14,18
4. Jonatan Kinnunen 14,07
5. Oskar Niva 13,84
6. Juho Nieminen 13,84
16 - 6
160,5 - 157,5

Kuula
1. Eero Ahola 22,07
2. Arttu Korkeasalo 20,91
3. Matti Sivonen 19,61
4. Senja Mäkitörmä 16,95
5. Anna Rauhala 16,55
6. Kaisa Kymäläinen 16,15
6 - 16
166,5 - 173,5

Kiekko
1. Eero Ahola 66,92
2. Joni Mattila 66,65
3. Veikko Laitinen 64,87
4. Sanna Kämäräinen 61,07
5. Salla Sipponen 58,36
6. Anita Hietalahti 57,90
6 - 16
172,5 - 189,5

Moukari
1. Max Lampinen 77,78
2. Waltteri Lahtinen 74,54
3. Daniel Ivanoff 74,18
4. Krista Tervo 70,18
5. Mia Strömmer 69,63
6. Merja Korpela 69,56
6 - 16
178,5 - 205,5

Keihäs
1. Oliver Helander 79,06
2. Eemil Porvari 75,10
3. Ari Mannio 74,24
4. Paula Huhtaniemi 64,90
5. Taina Uppa 64,06
6. Mikaela Ingberg 64,03
6 - 16
184,5 - 221,5

4 x 100 m
1. Naiset 43,41
2. Pojat 15 44,34
5 - 2
189,5 - 223,5

4 x 400 m
1. Naiset 3:34.51
Pojilla ei tuloksia
5 - 2
194.5 - 225,5


Vaikka tästä jättäisi pois ne 11 pistettä, jotka pojat saavat ilman tulosta, voittomarginaali olisi edelleen 20 pistettä. Todellisuudessa on selvää, että se olisi paljon enemmän. Toisin kuin tässä, pojat voittaisivat molemmat viestit, koska naisten viestitulos on maajoukkueen ja pojilla seurajoukkueen tekemä - neljänneksi paras poika on molemmissa lajeissa parasta naista nopeampi. Kestävyysmatkoilla pojat luultavasti ottaisivat muutaman pisteen lisää, nyt tulokset ovat vaatimattomia koska aikuisten juoksumatkat ovat erimittaisia kuin pojilla. Luultavasti parhaat naiskestävyysjuoksijat olisivat kuitenkin parempia kuin parhaat 15-vuotiaat pojat. 400 metrin aidoistakin saattaisi herua piste-pari lisää, jos aitakorkeus olisi sama.
Todellisuudessa jos viivalle saisi sekä kaikkien aikojen parhaat naiset että kaikkien aikojen parhaat 15-vuotiaat pojat, maaottelupisteiden ero poikien hyväksi olisi todennäköisesti noin 50 pistettä. Maaottelu päättyisi siis luultavimmin naisten tappioon kutakuinkin lukemin 185 - 235.

Sukupuolineutraalius on aika kaukana, kun 15-vuotiaat pojat ryöpyttävät naisia noin ylivoimaisesti.

Etenkin heittolajeissa kyyti on kylmää. Yksikään nainen ei pärjää kolmanneksi parhaalle pojalle yhdessäkään neljästä lajista. Kuulantyönnössä paras nainen olisi 15-vuotiaiden poikien joukossa sijalla 42, kiekonheitossa 12, moukarinheitossa 11 ja keihäänheitossa 37.
Mielenkiintoinen ilmiö nähdään pituussuuntaisissa hyppylajeissa. Pituudessa pojat ottavat kolmoisvoiton, mutta kolmiloikassa tilanne on täsmälleen päinvastainen eli naisten kolmoisvoitto. Selittäköön ken osaa, minä en.

Uusinta: Viimeinen toivomus

Lukijalle: Miljooninen kerääminen on edelleen projektivaiheessa, mutta ellei korona tule ja korjaa, niin on tässä aikaakin suunnitella itselleen omannäköisensä kuoppajaiset:

Hautajaisissa on aina kylmä. Suomen olosuhteissa kolme neljäsosaa niistä järjestetään joka tapauksessa vuodenaikana, jolloin päällystakki on tarpeen. Lopuistakin melkoinen osa osuu sateiselle tai pilviselle päivälle. Tällä kertaa yksikään ehdoista ei täyttynyt. Oli kesä ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Näiden onnettomien yhteensattumien varalta Suomen evankelis-luterilainen kirkko on perinteisesti varautunut kolmella konstilla. Ensinnäkin hautajaiset järjestetään yleensä aamupäivällä, jolloin on vielä viileämpää. Toiseksi hautausmaat eivät Suomessa ole avoimia kenttiä kuten manner-Euroopassa, vaan yleensä harjukankaille rakennettuja ja puiden varjostamia. Kolmanneksi, hytisevän tunnelman takaavana viimeisenä lukkona, siunauskappelin kiviset seinät hohkavat kylmää. Ihmisen iho on surkea aistimaan lämpötilan absoluuttista suuruutta, mutta erittäin tarkka huomaamaan muutokset. Niinpä saattoväen astuttua kappeliin kylmät väreet nousivat itse kunkin iholle, vaikka todellisuudessa lämpötila oli kahdenkymmenen paremmalla puolen.

Kappelin katossa, pää alaspäin, käveli kärpänen. Se oli harvinaista. Yleensä kärpäset pysyttelivät poissa viileästä kappelista. Ruokaa ei ollut, koska ruumiit olivat vielä kylmemmässä kryptassa ja sitä paitsi tiukasti suljetuissa arkuissa. Tällä kertaa kärpänen oli kuitenkin eksynyt monen päivän helleaallon lämmittämään kappeliin ja tallusteli tyytyväisenä, välillä eturaajojaan yhteen hieroen.
Jos kärpänen olisi osannut ajatella analyyttisesti ja olisi omannut kokemusta hautajaisvieraana, se olisi varmasti ihmetellyt alla olevaa ihmisjoukkoa. Saattoväkeä oli toistasataa, mikä näinä yhteisöllisyyden murenemisen ankeina aikoina oli poikkeuksellisen paljon. Etenkin - mutta sitä kärpänen ei voinut tietää - kun kuolinilmoitusta ei vielä oltu julkaistu ja kutsuttuja olivat vain perheenjäsenet sekä vainajan lähimmät tuttavat. Mutta vainajalla oli kuusi lasta ja lukuisia lapsenlapsia sekä lapsenlapsenlapsia, joten pieneen kappeliin ei paljon ylimääräistä tilaa jäänyt.
Erikoisinta oli kuitenkin useiden hautajaisvieraiden varustus. Kärpänen katossa olisi voinut ihmetellä sitä, miksi monilla - selvästi jopa lähiomaisilla, koska istuivat etummaisissa penkeissä, oli yllään normaalien tummien vaatteiden sijaan jotain aivan muuta. Kengätkään eivät olleet mustat, vaan värikkäät. Suurin osa oli kuitenkin pukeutunut täysin normaaleihin hautajaisasuihin.

Kärpästä ei urkumusiikki hetkauttanut eikä se papin puheesta mitään ymmärtänyt. Jos olisi ymmärtänyt, niin se olisi varmasti höristänyt olemattomia korviaan, sen verran poikkeuksellinen siunauspuhe tällä kertaa oli. Eikä moni pappi olisi tähän suostunut, mutta vainaja sattui olemaan vanhan kirkkoherran Pertti Niemensuun monikymmenvuotinen tonttinaapuri. Kirkkoherra oli punninnut pitkään ystävänsä Matti Kontion toivomusta tämän kertoessa suunnitelmastaan muutamaa vuotta aiemmin. Aluksi hän oli halunnut tyrmätä ehdotuksen välittömästi täysin sopimattomana. Kirkkoherra muisti kuitenkin tarinan, jonka oli kuullut gradunohjaajaltaan teologisessa tiedekunnassa lopputyönsä jättäessään. Nuori, vastavalmistunut pappi oli mennyt ilmoittautumaan hiippakunnan piispalle matkalla ensimmäiseen virkapaikkaansa. Kahvipöydässä hän oli rohkaistunut kysymään piispalta:
- Nyt kun minä aloitan tämän sielunpaimenen työn, niin olisiko vanhemmalla veljellä antaa jotain hyvää, yleispätevää ohjetta?
Piispa oli sekoitellut kahviaan lusikalla pitkän tovin ja luonut sitten isällisen katseen nuoreen pappiin:
- Yhden ainoan yleispätevän asian minä olen tässä työssä havainnut. Kun sinä joudut mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa kahvipöytään, yleensä odotetaan aina että pappi aloittaa. Tapana on tarjota valmiiksi viipaloitua pullapitkoa. Ota pala sieltä pitkon keskeltä. Älä ota sitä reunimmaista, se on usein vähän kuivahtanut.

Vanha kirkkoherra oli muistanut tämän tarinan samalla hetkellä kun huulilta oli jo lipsahtaa ehdoton ei. Sitten hän oli miettinyt asiaa yhä uudelleen. Vainajalla - tai silloin vielä tulevalla vainajalla - oli pyyntöönsä pätevät syyt ja ainakin lähtö olisi miehen tyylin mukainen. Ja myös hänen lastensa tyylin mukainen. Jos tuomiokapitulista tästä sanomista tulisi, niin pahinta mitä hänelle voitaisiin tehdä oli passittaa ennenaikaiselle eläkkeelle. Johon, nyt vuosien kuluttua kuoleman tapahduttua, oli sattumoisin vain kuukausi aikaa muutenkin. Ja jos metelin nostaisivat, niin hän toteaisi julkisesti että tässä oli kyseessä hartaan kristityn viimeinen toive, jossa kaikki muodollisuudet oli hoidettu täsmälleen kaavan mukaan. Mitä muodollisuuksien välissä sitten oli tapahtunut, on kokonaan toinen juttu. Kumma jos kirkosta ei voi tehdä ihmisen näköistä, mutta seurakunnan toimitilojen vuokraaminen kilpailevan yrityksen käyttöön muslimeille tuntuu olevan muotia, hän oli päättänyt todeta jos meteli nousisi. Mutta se olisi myöhemmän ajan murhetta.

Muistopuheessaan kirkkoherra käsitteli Matti Kontion menestyksekästä työ- ja luottamustehtäväuraa sekä hänen lukuista jälkikasvuaan, joka totisesti olisi ollut kunniaksi kenelle tahansa. Osansa sai myös vainajan pitkä urheilu-ura ja sen menestyskohdat: maastojuoksun Suomen mestaruus, pari Kalevan Kisojen mitalia ja Ruotsi -ottelun edustustehtävä. Arvokisat olivat jääneet haaveeksi, mutta seuraava sukupolvi oli senkin paikannut. Kaikki kuusi lasta olivat kilpailleet kestävyysjuoksussa vähintäänkin kansallisella tasolla ja Timo-poika olympialaisissa. Lapsenlapsia oli kertynyt kaksikymmentä ja heistäkin kolme oli saavuttanut Suomen mestaruuden. Nyt oli jo kolmas eli lastenlastenlasten sukupolvi nousemassa menestykseen tässä juoksuhullussa suvussa. Matti itse oli jatkanut liikkumistaan todeten Karjalan evakon murteellaan: "Mie juoksen nii kauan ku miun polvi nousee!" Niin hän oli tehnytkin ja lähtenyt tavalla jolla halusikin, äkillisen sairaskohtauksen jälkeen eikä hitaasti riutuen. Matti oli aina sanonut, että hän liikkuu siksi että saisi kuolla terveempänä, kirkkoherra muistutti. Nyt oli lähdön aika sitten koittanut ja 85-vuotiasta miestä odotti kirkkomaalla muutama vuosi sitten haudan lepoon laskettu Eevi-vaimo.

Kun siunaus oli toimitettu, arkunkantajat astuivat esiin. Ensimmäisen pariin asettuivat vainajan kaksi poikaa, Raimo ja Timo. Seuraavina vuorossa olivat vanhimman tyttären Arjan vanhin poika Jari ja toiseksi vanhimman tyttären Eevan mies Kari, sillä Eevalla ei ollut poikia. Viimeiseksi pariksi asettuivat nuorimpien tytärten Pirjon ja Marjan vanhimmat pojat Panu ja Sami.
Suntion kävellessä edellä kuusi ryhdikästä miestä kantoi arkun kappelin käytävää pitkin ulos. Laskeuduttuaan portaat he asettivat arkun ruumiskärryille. Mutta nämä eivät olleet mitkään tavalliset ruumiskärryt. Pyörät olivat jykevämmät ja tangot normaalia tukevammat. Kärryt olivat vainajan itsensä rakentamat ja nimenomaan hänen viimeistä matkaansa varten suunnitellut. Edellisenä päivänä kaikki asianosaiset olivat saaneet tutkia kärryjen rakenteen ja kokeilla, kuinka niitä kuljetettiin.
Arkun levätessä kärryillä Timo otti niiden päällä odottaneesta kassista esiin kolme jykevää kuormaliinaa ja ojensi ne kantajille. Jokainen pari otti yhden ja pujotti sen ruumisarkun molemmin puolin olevista kahvoista ja kärryn reunoille rakennettuihin kiinnikkeisiin. Sitten he kiristivät hihnat tiukalle räikällä. Timo tarkisti että arkku oli kunnolla kiinni eikä heilahtanut vaikka hän rynkytti kärryjä hetken.

- Saat toimia testamenttini toimeenpanijana, koska sinulla ja Annella ei ole lapsia. Te olette näin ollen poissuljettuja tästä kilpailusta.
Näin oli isä sanonut Timolle muutamia vuosia sitten kertoessaan suunnitelmastaan.
Timoa oli naurattanut. Kyllä hän tiesi, että isällä oli kieroutunut huumorintaju mutta tämä ylitti jo kaiken entisen. Tosin Timollakin hymy hyytyi, kun hän sai kuulla koko totuuden isänsä omaisuudesta.
- Minä rupesin sijoittamaan rahaa heti kun ylimääräistä liikeni. Olihan meillä iso perhe, mutta työ oli hyvin palkattua ja tuli niitä ruskeita kirjekuoriakin. Oikeastaan voisi sanoa, että palkka kului elämiseen ja kaikki, mitä urheilulla tienasi jäi säästöön. Silloin alussa onnistuin tekemään muutamia erinomaisia osakekauppoja ja sitten 90-luvulla nettosin Nokialla melkoisen tilin, mutta senhän te tiedättekin. Ehkä sitä rahaa olisi kuluttanut enemmänkin, mutta siinä vaiheessa kun tosissaan rikastui, niin te lapset olitte lentäneet jo pesästä ja kaikilla meni hyvin. Näin parhaaksi että raivaatte itse oman tienne. Mutta nyt te olette kohta viisissäkymmenissä kaikki. Kun minusta aika jättää, koko omaisuuteni siirtyy teille. Ja sitä on noin kuusitoista miljoonaa euroa.
Isä oli pitänyt taidepaussin antaessaan summan upota Timon tajuntaan. Tuosta keskustelusta oli nyt kulunut viisi vuotta ja ei omaisuuden määrä ainakaan vähentynyt ollut. Timon arvion mukaan suotuisat osakekurssit olivat nostaneet sen aika tarkkaan kahteenkymmeneen miljoonaan euroon.
- Mutta se ei mene tasan. Te lapset olette aina kykeneet keskenänne asioista sopimaan ja tämä on teille kaikille ylimääräistä tuloa. Niinpä olen tehnyt päätökseni enkä usko että teille siitä keskinäistä riitaa tulee, koska kisa on reilu. Yksi teistä saa omaisuudesta puolet ja loput jakautuvat muiden viiden kesken tasan. Ja sinä olet näistä viidestä yksi, koska sinut on suljettu pois kilpailusta.
Kantajien taluttaessa kärryä kohti hautausmaan porttia Timo pohti, että hän saisi perinnönjaon jälkeen kaksi miljoonaa euroa. Kuten muutkin sukuhaarat, paitsi se yksi joka nettoaisi kymmenen miljoonaa. Isä oli vielä huomauttanut, että kannatti verotuksen takia siirtää osa perinnöstä seuraaville sukupolville, "mutta kyllä te sen muutenkin tajuaisitte". Kaikki olivat hyväksyneet isänsä viimeisen tahdon ongelmitta. Eikä toisaalta kenenkään olisi ollut pakko tähän osallistua, mutta silloin olisi menettänyt mahdollisuutensa kymmenen miljoonan tiliin. Sitä paitsi vainajan viimeistä tahtoa on noudatettava ja hän oli halunnut kulkea viimeisen matkansa kuten oli elänytkin.

Kantajat väistyivät lukuun ottamatta Jaria, joka jäi arkun äärelle. Hänen seurakseen astuivat nuoremmat veljet Ville ja Jussi, Villen 15- ja 13-vuotiaat pojat Oskari ja Aleksi sekä Jarin vaimo Heidi. Kaikki olivat pukeutuneet urheiluasuihin ja lenkkitossuihin.

Timo rykäisi, loi katseensa saattoväkeen ja totesi kuuluvalla äänellä.
- Kertaan vielä säännöt. Isämme viimeisen toivomuksen mukaisesti hänen perintönsä kohtalo ratkaistaan selvittämällä, mikä sukuhaara kuljettaa arkun nopeimmin hautausmaan ympäri. Matka on mittauksen mukaan 1450 metriä. Reitti on hiekkapohjaista kevyen liikenteen väylää, joka kiertää hautausmaan aidan ulkopuolella. Kaikki ovat reittiin tutustuneet ja siitä tietoisia. Järjestyksenvalvojina on joukko isän - ja useimpien meidän muidenkin - urheiluseuran Hornankuusen Rutistuksen toimijoita, jotka ohjaavat muun liikenteen alta pois. He toimivat myös ajanottajina.
- Jokainen sukuhaara on valinnut keskuudestaan kuusi kärryntyöntäjää. Edustuskelpoisia ovat isämme jälkeläiset sekä heidän aviopuolisonsa. Kaikkia kuutta ei tarvitse käyttää tai jos joku jää matkalle, se ei ole hylkäyksen aihe. Sukuhaarat kilpailevat ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.
- Kärryjä on työnnettävä sivusta tangoista. Takaa työntäminen tai liinoista vetäminen katsotaan hylkäyksen syyksi.
- Kaikista ristiriitaisuuksista ja epäselvyyksistä päätän yksin minä testamentin toimeenpanijana.
Kellään ei ollut kysyttävää, joten Timo nyökkäsi lähettäjälle, joka kohotti lähetyskapulat päänsä yläpuolelle.

- Paikoillenne... KLAP!
Arjan sukuhaara starttasi ensin. Vaikka se olikin runsaslukuisin ja hienoinen ennakkosuosikki, varmana voittajana sitä ei suinkaan pidetty. Joukkueen jäsenet olivat näet joko jo hieman yli-ikäisiä tai sitten liian nuoria: veljekset Jari 42, Ville 39, Jussi 35, Villen pojat Oskari ja Aleksi 15 ja 13 sekä Heidi 34. Kärryt katosivat vinhaa vauhtia mutkaan muutamien kuvatessa historiallista tapahtumaa. Tällaisia hautajaisia ei oltu ennen nähty eikä toista kertaa nähtäisi. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen ne kurvasivat näkyviin toiselta puolelta. Hurjan loppukirin jälkeen urheiluseuran avustajat pysäyttivät kärryt työntäjien kaatuessa uupuneina maahan. Timo käveli ajanottajien luo ja kirjasi tulokset ylös. Keskimmäinen aika kolmesta kellosta jäi voimaan, kaikki ajat olivat niin lähellä toisiaan että mitään epäselvyyksiä ei ollut. Kuten kokeneilla mittaajilla pitikin.
- Arjan sukuhaaran loppuaika... kuusi minuuttia, nolla pilkku neljä sekuntia!

Raimo, vanhempi pojista, oli valinnut joukkueeseensa ainoan poikansa, 19-vuotiaan Martin lisäksi kaksi vävyistään, 39-vuotiaan Villen ja 30-vuotiaan Jounin. Kolmas vävypoika oli lähes viisikymppisenä ja liikalihavana karsiutunut. Loput paikat hän täytti tyttärillään, joista 30-vuotias Silja oli viimeisillään raskaana eikä voinut osallistua. Eikä hän olisi kyllä joukkueeseen mahtunutkaan, sillä Pauliina, 38, Maria, 22 sekä iltatähti Sofia, 16, olisivat olleet parempia muutenkin. Hyväkuntoinen Raimo oli harkinnut itsekin osallistumista, sillä häntä epäilytti kärryjen työntämisessä tarvittavan voiman määrä. Vaikka tyttäret olivat 62-vuotiasta isäänsä nopeampia, oli isä kuitenkin vahvempi. Mutta testiajossa kärryt olivat osoittautuneet kevytkulkuisiksi. Eivät kuitenkaan riittävän kevytkulkuisiksi, sillä loppuaika oli 6.35,7. Nuorten 3000 metrin Suomen mestari Martti ei kyennyt yksin vetämään joukkuetta sen parempaan suoritukseen.

Seuraavaksi vanhin lapsi oli Timo, mutta hän ja vaimonsa olivat lapsettomia, joten vuoro siirtyi Eevalle. Etukäteisspekuloinneissa Eevan joukkueella arveltiin olevan heikoimmat mahdollisuudet, koska sillä oli vähän valinnanvaraa jäsenissään ja Eevalla oli pelkkiä tyttäriä. Tosin kaikki kolme tytärtä eli Meri, 35 sekä hänen sisarpuolensa Jutta, 29 ja Anna, 28, olivat entisiä tai nykyisiä SM-tason juoksijoita. Muut kolme paikkaa täyttyivät vävypojilla jotka olivat Tero, 42, Niko, 29 ja Samu, 30. Samu oli saanut edustuskelpoisuuden viime hetkellä, sillä hän oli mennyt kerran 1500 metrillä Suomen mestaruuden voittaneen Annan kanssa naimisiin vasta pari viikkoa aiemmin. Triathlonistin uskottiinkin olevan kova vahvistus joukkueelle. Innokkaimmat seuraajat olivat kellottaneet aiemmille joukkueille väliajan, jolloin kärryt ilmestyivät viimeisestä mutkasta 200 metriä ennen maalia. Niinpä kohahdus oli melkoinen, sillä Eevan joukkue näytti yllättävän ja joku hihkaisi tiedon julki. Joukkue oli vain pari sekuntia jäljessä kärkiaikaa kääntyessään mutkasta. Mutta sen ehtiessä lähemmäs totuus paljastui: kärryissä oli kiinni enää viisi työntäjää ja Niko puuskutti muutaman metrin päässä taempana. Odotettua loppukiriä ei tullut, päinvastoin meno kanttasi pahasti ja aika oli 6.13,5.

Pirjon joukkue oli seuraavana vuorossa. Senkään voittomahdollisuuksia ei pidetty kovin suurena, koska Pirjolla oli vain kaksi lasta, 36-vuotias Panu ja 34-vuotias Kati. Joukkueen valintaa ei tarvinnut paljon pohtia, vaan mukaan tulivat lasten puolisot 37-vuotias Mia ja 35-vuotias Toni sekä kaksi vanhinta lapsenlasta, Katin ja Tonin 14- ja 13-vuotiaat pojat Eino ja Onni. Mutta joukkueen strategia oli ovela. Vävypoika Toni oli maan parhaita kestävyysjuoksijoita ja vaimo Kati oli palannut neljän lapsen äitinäkin SM-tasolle. Heidät oli laitettu keulaan, nuoret pojat Eino ja Onni peräkkäin Tonin taakse, jolloin molemmin puolin kärryjä olisi yksi vahva ja kovakuntoinen mies eli Toni ja Panu. Etukäteen heikoimmaksi lenkiksi arvioitu Mia oli asetettu viimeiseksi. Suunnitelman mukaan Mia työntäisi alkumatkasta kaikin voimin ja luovuttaisi suosiolla sitten kun ei enää jaksaisi, jolloin siihen asti lähinnä mukana roikkuneet Eino ja Onni työntäisivät vuorostaan sen mitä kintereistä irtoaisi. Kolme muuta vetäisi kovakuntoisina täyttä koko ajan. Panu ja Kati olivat molemmat Suomen mestareita, vaikka parhaat vuodet olivatkin jo takana. Ja strategia toimi! Viimeisessä mutkassa etumatkaa kärkiaikaan oli neljä sekuntia ja vaikka loppumatka tuli käytännössä kolmen työntäjän voimin, eroa oli riittävästi. Ensimmäinen kuuden minuutin alitus tuloksella 5.58,3.

Viimeisenä starttasi Marjan joukkue. Se olikin ainoa, joka koostui pelkästään miehistä. Viisi veljestä eli Sami, 31, Samu, 30, Saku, 24, Simo, 20 ja Sisu, 14, yhdessä lankomies Tommin, 28, kanssa. Jos voima olisi ratkaissut, voitto olisi mennyt nuorimman sisaruksen joukkueelle. Eikä kaukaa liipannut nytkään, sillä vielä viimeisessä kaarteessa joukkue oli aivan kärkiajan tuntumassa. Mutta kuntopohja petti ja loppusuoran lievän hyytymisen jälkeen lopputulos oli kolmas sija ajalla 6.02,1.

Timo kuulutti tulokset. Pirjon sukuhaara julistettiin voittajaksi ja se saisi aikanaan puolet kantaisä Matin mahtavasta perinnöstä. Muut joutuisivat tyytymään pariin miljoonaan kukin, mutta pettyneitä ilmeitä ei nähty, kun alkuperäiset kantajat palasivat puikkoihin kuljettaakseen arkun hautapaikalle ja laskeakseen sen sinne. Tämä oli ollut vainajan viimeinen toivomus ja lähtö oli ollut hänen näköisensä.