Suomalaisen yleisurheilun taso 2022

Kalevan Kisat järjestettiin tänä vuonna Joensuussa kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Edellinen kerta oli siis 2002 ja sitä edellinen – ja samalla ensimmäinen – Joensuun keikka oli taas 30 vuotta ennen sitä 1972. Ehkä seuraavat kisat Joen kaupungissa ovat sitten loogisesti vain kymmenen vuoden kuluttua 2032. Tämä sopisi hyvin, sillä järjestelyt olisivat mitä erinomaisimmin toimivat. Yleisömäärää rajoitti jossain määrin lauantainen myräkkä, joka pääsi vähän muuttamaan aikataulujakin. Odotettua vähemmällä kuitenkin selvittiin.

Joensuun Kataja takoo vahvaa tulosta paitsi järjestelytaidollaan, myös urheilullisesti. Isäntäseuran urheilijat esiintyivät edukseen, vaikka pääasiallisina mainoskasvoina olleet Heikkisen siskokset olivatkin telakalla ja poissa kisoista. Ehkä hyvä niin, vältyttiinpä viimevuotisen Tampereen keikan nololta tilanteelta kun toinen (en kerro kumpi) siskoksista käveli Ratinassa portaita alas vahingossa väärään vessaan ja tajusi vasta ovesta sisään astuttuaan että naisten vessassa ei liene koko seinän levyistä pisuaaria. Onneksi olin juuri ehtinyt napittaa housuni kiinni, sillä huudahdus oli sitä luokkaa että muutama parhaillaan kourulla järki kädessä ollut mies hypähti niin että kengänkärjet kastuivat.

Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 115. Kalevan Kisat, se tuottaa 114 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 107, häviävät 7 (vuosille 1983, 1984, 1988, 1990, 1991, 1992, 1994), tasapelejä ei tule. "Ristiinpelaamisen" takia sijoitusta ei periaatteessa voi lukea suoraan tästä, vaikka tällä kertaa niin käykin. Kyseessä olivat historian 8. kovatasoisimmat kisat. 2010-luvun vaihteesta alkaen taso on ollut pääsääntöisesti nousussa ja niin tänäkin vuonna. Tällä kertaa tuli vieläpä historian kovin nousu. Edellisvuotiset kisat ovat nyt sijalla 22 eli melkoinen hyppäys eteenpäin. Kokonaistaulukossa edelliset tämänvuotisten kisojen voittajakisat ovat vuoden 2000 kisat. Keskinäisessä ottelussa tämänvuotiset kylläkin ne voittavat jopa varsin selvästi pistein 416-376, mutta ristiinpelaamisen takia häviävät sarjataulukossa voitoin 107-108.

Kova taso toteutui siis siitä huolimatta, että kyseessä olivat ns. ”välikisat” eli MM-kilpailut on jo käyty ja EM-kilpailuihin ei voinut enää tulosrajoja rikkoa. Toisaalta kyseessä on jossain määrin satunnainen ilmiö, joten on täysin mahdollista että ensi kesänä Lahdessa tulee pieni notkahdus, vaikka yleinen trendi onkin nouseva.
Joka tapauksessa kohonnut taso on selvä selitys sille, että Müncheniin lähtee suurempi joukkue kuin miesmuistiin. Supermenestystä ei vielä ole luvassa, mutta kärki voi kasvaa vain massasta. Oma veikkaukseni oli kolme mitalia, mutta Oliver Helanderin poisjäänti pudotti sen kahteen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että odotin Helanderin ottavan mitalin. Odotusarvo mitalimäärälle ennen Helanderin loukkaantumista oli 2,6, mikä pyöristyy kolmeen. Odotusarvo mitalimäärälle tämän uutisen jälkeen on 2,4, mikä pyöristyy kahteen. Näiden erotus 0,2 puolestaan ei tarkoita sitä, että olisin pitänyt Helanderin mitalimahdollisuuksia 20-prosenttisina. Pidin niitä 30-prosenttisina. Helanderin poisjäänti kuitenkin tarkoitti samalla sitä, että Etelätalon, Kuuselan ja Keräsen yhteenlasketut mitalimahdollisuudet kasvoivat kymmenellä prosenttiyksiköllä, josta seuraa laskutoimitus 2,6 – 0,3 + 0,1 = 2,4.
Lisää hauskoja todennäköisyysarvioita EM-kisoista (tämä arvio on tehty ennen Helanderin ilmoitusta ja moukarinaiset on jätetty laskelmista pois, sillä heidän mukanaolonsa sotkisi tämän lystikkään logiikan):
Suomen todennäköisin finalisti: Wilma Murto
Suomen todennäköisin pistesija: Topi Raitanen
Suomen todennäköisin mitali: Kristiina Mäkelä
Suomen todennäköisin kulta: Oliver Helander.
Murto on todennäköisempi finalisti (tietysti suorat finaalit kuten maraton ja kävelyt poislukien) kuin kukaan kolmesta muusta. Murron perustaso riittää helposti finaaliin. Raitanen on riskialttiimpi, kaatuminen tai vatsakramppi alkuerässä saattaa pilata juoksun. Kolmiloikan taso taas on niin kova, että Mäkelälle kaksi yliastuttua ja yksi liian varman päälle otettu eivät riitäkään karsinnasta selviämiseen. Ja Helander… niin no, nythän se jo tiedetäänkin.
Raitanen taas on todennäköisempi pistesijan saavuttaja kuin Murto, joskin niukasti. Murrolla pistesija vaatii kahta onnistumista eli karsinta ja finaali – ei saa mokata kumpaakaan kolmella pudotuksella aloituskorkeudesta. Kun taas Raitanen kunnossa ollessaan selvittää lähes varmasti tiensä finaaliin ja siellä pisteille. Mäkelä puolestaan saattaa jatkaa samaa kolmelta viimeiseltä kierrokselta karsiutumisen linjaansa kuin niin usein ennenkin.
Mäkelä on todennäköisin mitalisti, koska vastoin kritisoijia en usko mihinkään ”karsintaonnistuja – finaaliepäonnistuja” -väittämään. Kyseessä on todennäköisesti sama ilmiö kuin joukkueurheilun ”voittoputket”. Kun niitä tutkittiin tarkemmin, havaittiin voittoputkien olevan täysin tilastollisen todennäköisyyden mukaista satunnaisvaihtelua. Mäkelä on mitalitason hyppääjä suoritusvarmuudeltaan, hänellä on vain käynyt onnettoman huono tuuri finaaleissa. Murron edellä on monta kovempaa. Estejuoksussa on myös monta kovaa taistelemassa mitaleista, joten Raitanen häviää tässä todennäköisyydessä niukasti Mäkelälle.
Helander oli todennäköisin voittaja. Murron mahdollisuus voittoon on siinä, että ainakin kolme kovempaa epäonnistuu ja hän voittaa samantasoisensa maksimisuorituksellaan. Mäkelällä on lähes sama tilanne. Raitasen voitto edellyttäisi loisto-onnistumista tasaisessa sakissa. Helander on vastoin yleistä harhaluuloa hyvin suoritusvarma heittäjä kunnossa ollessaan. Yksi onnistunut heitto PNG:n tapaan olisi tuonut todennäköisesti kultaa – mutta se olisi vaatinut terveenä olemisen.
Mutta sitten takaisin Kalevan Kisoihin.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla, mutta tämänvuotiset Kalevan Kisat nousevat tähän joukkoon mukaan. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 110 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja kaksiin aiempiin Joensuussa järjestettyihin kisoihin, saldo on seuraava:
Vuosi 1972 häviää pistein 383-255 eli jos uskoo 1970-luvun olleen ylivertaista aikaa nykypäivään nähden, niin erehtyy raskaasti.
Vuosi 2002 kamppailee varsin tasaveroisesti ja häviää vain pistein 407-385.

Suurta hupia sai jälleen kerran siitä, kun luki lehtien kommenttipalstoilta surkeasta tasosta. Lainaan tässä edellisen Uutiskatsauksen kohtaa 11 (Haaste):
Otsikossa linkki Kalevan kisojen keihäsfinaalista kertovaan juttuun. Itse juttu ei ole niin tärkeä, mutta kommentit ovat. Kirjoitin äskettäin parodian yleisurheilua käsitteleviin lehtijuttuihin tuleviin kommentteihin.
Totesin, että en kerta kaikkiaan pysty vetämään niin alta lipan etteikö todellisuus pistäisi paremmaksi. (Lisäys: Asiaa analysoi myöskin EM-kisoihin lähtevä aituri Kristiina Halonen diplomi-insinöörin jäätävällä logiikalla.) Niin nytkin. Heti ensimmäinen kommentti Kalevan kisojen keihäsfinaalin tasosta oli: 84m ja risat. Ihan kiva piirikisoihin. Turha lähteä yhtään kauemmas. Jäi ilmeisesti huomaamatta, että sama mies oli tätä huonommalla tuloksella juuri äskettäin MM-kisoissa kuudes. Seuraavat arvokisat ovat EM-kisat. Etelätalon kalevankisaheitolla olisi neljissä viimeisissä EM-kisoissa otettu yksi kulta, yksi hopea, yksi pronssi ja yksi neljäs sija. Tämä on noin Euroopan tasolla ihan kohtuullinen tulos, sanoisin.
Suomen keihästasoa pidetään kommenteissa muutenkin aivan umpisurkeana. Katsotaanpas Tilastopajaa. Suomessa on tänä vuonna: 0 kpl 90 metrin ylittäjiä, 1 kpl 85 metrin ylittäjä, 5 kpl 80 metrin ylittäjiä, 10 kpl 75 metrin ylittäjiä ja 19 kpl 70 metrin ylittäjiä. Maita, joissa kunkin rajan ylittäjiä on enemmän, löytyy:
- 90 m ylittäjiä: Grenada 1, Tsekki 1, Pakistan 1
- 85 m ylittäjiä: Saksa 3, Tsekki 2
- 80 m ylittäjiä: ei yhtään, Saksalla myös 5
- 75 m ylittäjiä: USA 14
- 70 m ylittäjiä: USA 39, Saksa 22
Näyttäkää joku toinen laji, jossa Suomi pärjää tasovertailussa yhtä hyvin. Muu kuin pesäpallo ja ehkä salibandy. Enkä oikein usko että yhdenkään maan mestaruuskilpailussa pronssia olisi otettu tänä vuonna paremmalla tuloksella kuin Toni Keräsen 82,52.
Yleinen itkuvirsi yltyi, kun uutisoitiin EM-kisoihin lähtevästä joukkueesta. ”Turha lähettää, eivät pärjää kumminkaan.” Kuulutan reiluutta. Miesten jalkapallomaajoukkue selvisi viime vuonna upeasti EM-kisoihin ensi kertaa historiassa. Eipä kuulunut valitusvirsiä siitä, että turha lähettää vaikka vaatimustason ylittivätkin, eivät ne kuitenkaan pärjää. Kuten eivät pärjänneetkään (saivat sentään yhdestä ottelusta onnekkaasti pisteitä vaikka vastustajan tähtipelaajan sydänkohtauksesta huolimatta olivat koko ajan alakynnessä), ja jalkapallo on sentään tuurilaji yleisurheiluun verrattuna. Puhumattakaan naisten tämänvuotisesta EM-lopputurnauksesta, jossa jännityksen aiheena oli se, kykeneekö Suomi vastoin odotuksia riistämään edes yhden pisteen alkulohkossa (ei kyennyt).
Nyt esitän haasteen. Suomi oli miesten jalkapallon EM-turnauksessa ensimmäinen pudotuspeleistä karsiutunut eli 17. Naisten turnauksessa Suomi oli alkulohkonsa viimeiseksi jääneistä toiseksi huonoin eli 15. Keskimäärin tämä oli 16. sija, mikä on selvästi parempi kuin sen pitäisi FIFA-rankingin mukaan (miehissä Suomi Euroopan 30, naisissa 19 eli keskimäärin 24,5) olla.
Aion tulevista EM-kisoista laskea kunkin maan 20 parhaan urheilijan keskimääräisen sijoituksen. Tämähän vastaan jalkapallojoukkueen keskimääräistä kokoa ja käytännössä kaikki vähänkin merkittävät maat ainakin tuonsuuruisen joukkueen paikalle lähettävät, joten tilastoaineisto riittää. Sovitaanko että jos se on Suomella parempi kuin tuo jalkapallon tuurilla saatu 16. sija, niin lopetetaan se yleisurheilun tason haukkuminen ainakin siihen asti, kunnes se putoaa samalle tasolle kuin jalkapallo, jooko?
Palataan asiaan parin viikon kuluttua.