Uusinta: Uusin Maammekirja

Lukijalle: Muistutetaanpa tässä, että Suomi on luonnostaan monikulttuurinen, joten ei sitä tarvitse varta vasten ulkomailta haalia:

Taannoin blogisti Pekka julkaisi erinomaisen luonnehdinnan eri maakunnissa asuvien suomalaisten eroista. Tämä inspiroi minut kirjoittamaan luonnehdinnat eri maakunnista ja myös niiden asukkaista. Tajusin näet että on sitä elämän aikana tullut tahkon lisäksi kierrettyä Suomenmaata enemmän kuin olisin osannut odottaa. Kävin läpi listan Suomen 19 maakunnasta ja huomasin, että olen niistä jokaisessa vieraillut ainakin sen verran, että yöunia on tullut koisittua. Joissakin olen viettänyt pidempäänkin ja muutamassa jopa asunut. Listauksessa on 19 sijaan 20 eri kohdetta, koska olen armollisesti irrottanut Helsingin muusta Uudestamaasta. Helsinkiin kuuluviksi puolestaan luetaan kaikki espoot, vantaat, kauniaiset ja mitä muita siinä nyt onkaan kiinni kasvaneina. Espoo voidaan laskea kaupungiksi vain jos lepakko on lintu koska se on tasalämpöinen ja lentää.

1. Lappi
Aloitetaan pohjoisesta. Lappi on Suomen maakunnista ainoa, jossa on maisema. Muualla on metsää, ja jos se on hakattu pois, liian tasaista. Lapin pääkaupunki on Rovaniemi, jossa sataa aina. Vuotuinen sademäärä ei ole suuri, mutta se tulee tasaisena tihkuna. Talvella, joka kestää Lapissa syyskuusta toukokuuhun ja siinä välissä pari viikkoa kesälläkin, joko sataa lunta tai on 40 astetta pakkasta. Tämän takia lappilaiset ovat rehellisiä: jos kaverilta pöllii moottorikelkasta bensat, se kuolee pakkaseen. Keskinäinen kauhun tasapaino ylläpitää rehellisyyttä. Tosin se on hyvin suhteellista. Suomen Laki III lakkaa olemasta voimassa Lapin rajalla, osa II napapiirillä ja osa I Palojoensuun korkeudella. Rehellisin Lapin mies on Jari Isometsä, joka sanoi lehdistötilaisuudessa olevansa tällainen tunnustaessaan dopingin. Tosin hän ei tunnustanut kokonaan ja osa tunnustuksestakin oli valetta. Kova suoritus Lapin rehellisyysasteikolla silti, kun ottaa huomioon että Lapin Länsipohjasta on tullut kolme hiihdon olympiamitalistia eli Isometsän lisäksi Eero Mäntyranta ja Pertti Teurajärvi. Rehellisiä Lapin miehiä. Olympiamitalin ohella heitä yhdistää se, että kaikki ovat kusseet purkkiin muutakin kuin sallittuja lisäaineita.

2. Pohjois-Pohjanmaa
Pohjanmaa tunnetaan tasaisena seutuna, mutta se ei koske Pohjois-Pohjanmaata. Mitä helvettiä Kuusamo tekee Pohjanmaahan kuulumassa? Ja löytyy mäkiä muualtakin, siitä on omakohtaista kokemusta maakunnassa järjestetyistä SM-maastojuoksuista. Muutenkaan pohjoispohjalaiset eivät ole mitään oikeita pohjalaisia. Oikeat pohjalaiset ovat naurettavia, mutta pohjoispohjalaiset ovat vain helvetin ikävystyttäviä. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin maakunnan mies on ollut Kalle Päätalo, jolta kestää 200 sivua taluttaa polkupyörä ulos liiteristä. Siitä voi päätellä, miten tylsiä ne muut ovat.

3. Keski-Pohjanmaa
Keski-Pohjanmaa on olemassa vain siksi, että eteläpohjanmaalaiset eivät halua asua pohjoispohjanmaalaisten naapurissa. Se on vähän niin kuin demilitarisoitu vyöhyke Pohjois- ja Etelä-Korean välissä. Suomen oikeista maakunnista (Ahvenanmaata ei lasketa) se on ylivoimaisesti pienin. Itse asiassa sen pitäisi olla paljon suurempi, mutta kulttuurillisesti
(onko siellä semmoista???) puolet Keskipohjanmaahan kuuluvista kunnista ei kuulu itse maakuntaan, vaan mieluummin Pohjois-Pohjanmaahan, Etelä-Pohjanmaahan tai varsinaiseen Pohjanmaahan. Tämä fakta kertookin keskipohjalaisista enemmän kuin ikinä haluaisimme tietää. Kaikkia pohjalaisia pidetään yleensä erittäin yrittäjähenkisinä. Tämä ei johdu siitä, että he olisivat erityisen päteviä yrittäjinä. Mutta oletteko koskaan yrittäneet antaa käskyjä pohjalaiselle alaiselle?

4. Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaan tuntee siitä, että siellä maisema on vaakasuorassa. Tämän takia koko maakunta peittyy kevättulvien yhteydessä veden alle. Paikalliset asukkaat evakoituvat kiipeämällä latojensa katoille. Ladot ovat puolestaan tunnettuja siitä, että Juhani Palmu on maalannut niitä. Saatuaan jokaisen Etelä-Pohjanmaan ladon maalattua hän sai sopivasti sairauskohtauksen ja joutui luopumaan seuraavasta projektistaan eli kaikkien Etelä-Pohjanmaan AIV-tornien maalaamisesta. Eteläpohjalaisia pidetään yleensä uhoavina, huumorintajuttomina ja tylyinä. Kaikki ovat virheellisiä stereotypioita. Pohjalainen murre on vain semmoista, että hautajaispuhekin kuulostaa uhoamiselta. Ja huumorintajua pohjalaisilta kyllä löytyy. Kukaan ei vain ole koskaan kuullut pohjalaisen nauravan, koska hän tajuaa vitsit vasta seuraavana yönä kello kaksi. Hämäläisiä pidetään hitaina, mutta pohjalaisilla ne vasta pitkät piuhat onkin. Pohjalainen huomaavaisuus taas on sitä, kun nurmoolaisisäntä soittaa Seinäjoen kohdalla puhelun ja ilmoittaa: ”Vaimoo. Moon tulossa kotio. Räplää ittes valmihiksi kostiaksi.”

5. Pohjanmaa
Kolmen maantieteellisesti nimetyn Pohjanmaan lisäksi on olemassa rannikolla sijaitseva varsinainen Pohjanmaa. Se on perustettu ruotsinkielisten reservaatiksi. Kyseessä on Suomen nopeimmin kasvava maakunta, sillä maannousun ansiosta pinta-ala kasvaa vuosi vuodelta. Muut pohjalaiset odottavat vesi kielellä, että Merenkurkku jää kuiville ja ruotsinkieliset muuttavat kannasta pitkin Ruotsiin kaltaistensa pariin. Valitettavasti kyseessä on turha toivo, koska Ruotsissa puhutaan eri kieltä. Itse asiassa Pohjanmaallakin puhutaan montaa eri kieltä, joka kunnassa on omansa. Yleisurheilumaajoukkueessa närpiöläinen Jonathan Åstrand ja uusikaarlepyyläinen Sandra Eriksson tarvitsevat keskusteluunsa tulkiksi jonkun vaasalaisen.

6. Kainuu
Kainuu pitää itseään pienois-Lappina, mutta tämä on vähän sama kuin sanoisi riukua WC:ksi. Paikka on niin syrjäinen, että Ruotsin vallan aikana Kajaanin linna kelpasi vain eristyspaikaksi poliittisesti arveluttaville henkilöille, kuten Johannes Messeniukselle. Itse linnaa ei koskaan käytetty sotatoimissa siitä yksinkertaisesta syystä, että vihollinen ei ikinä löytänyt sitä. Kainuulaiset puolestaan ovat niitä savolaisia, jotka muut savolaiset karkottivat keskuudestaan tai muuten vain eksyivät erämatkallaan löytämättä enää takaisin kotiin. Jokainen kainuulainen on sukunimeltään Heikkinen.

7. Satakunta
Satakunnassa on kaksi kaupunkia, Pori ja Rauma. Ne vihaavat toisiaan syvästi. Pori on olemassa siksi, että jokaisella maakunnalla on oltava pääkaupunki. Rauma taas on olemassa siksi, että muuten raumalaiset jakautuisivat tasaisesti ympäri Suomea, eikä sitä kestäisi kukaan. Itse asiassa koko Rauman olemassaoloa sopii epäillä, koska en yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tunne ketään, joka väittäisi tuntevansa jonkun raumalaisen. Ainoa todistuskappale Rauman olemassaolosta on Rauman Lukko. Kaikki raumalaiset ovat lukkofanaatikkoja. Niin tämäkin kaverini tuntema. Kuulemma joka kesä se kohkaa Lukon uusista vahvistuksista, itkee jos Lukko ei voita kesän Pitsiturnausta ja riemuitsee ulisten jokaisesta Lukon otteluvoitosta liigassa. Kysyin että mitähän se mahtaa tehdä, jos Lukko voittaa mestaruuden?
- Ei voi tietää, se heppu on vasta vähän yli viisikymppinen.

8. Varsinais-Suomi
Varsinais-Suomessa on Turku. Turku taas on oikein mukava paikka. Turkulaiset ovat ystävällistä ja miellyttävää väkeä. Tämä saa ihmettelemään, miksi turkulaisille aina vittuillaan. Loogisesti ottaen tämän täytyy johtua siitä, että turkulaisten maine on peräisin niiltä turkulaisilta, jotka toiset turkulaiset ovat karkottaneet keskuudestaan muualle Suomeen. Heistä on saatu tietynlainen kuva turkulaisista eikä kukaan halua mennä Turkuun sen takia. Ne, jotka uskaltautuvat, yllättyvät positiivisesti. Tämä on esimerkki siitä, että kaikki asiat saadaan positiivisiksi, kunhan ennakko-odotukset asetetaan riittävän matalalle. Etenkin kesäisin Turku on ihastuttava, sillä turkulaiset naiset ovat kauniita. Erityisen maineen he ovat saaneet harjoittamastaan suuseksistä. Tämä ei johdu siitä, että turkulaiset naiset olisivat alalla poikkeuksellisen taitavia, vaan siitä että tätä toimintaa harjoittaessaan he eivät kykene puhumaan. Turun kaikki hyvät puolet näet kompensoituvat Turun murteen myötä ja siksi turkulaisten suu on tukittava hinnalla millä hyvänsä positiivisen illuusion säilyttämiseksi.

9. Ahvenanmaa
Ahvenanmaan merkittävin ongelma on sen pienuus. Jos se olisi suurempi, kaikki suomenruotsalaiset saataisiin mahtumaan sinne, jonka jälkeen koko saariryhmä voitaisiin myydä Ruotsille sopuhintaan. Suomenkielisiä saaristossa ei ole. Tai jos on, he elävät piilokorsuissa verenhimoisen kansalliskaartin pelossa. Ahvenanmaa on virallisesti demilitarisoitu, mutta suomenkielisten metsästys on sallittu ympäri vuoden. Tapporahan maksamisesta on virallisesti luovuttu. Jos suomalainen kuitenkin oikein kovasti yrittää, hän saattaa saada Ahvenanmaan kotipaikkaoikeuden. Tunnen yhden tällaisen. Pääsyvaatimukset ovat tapauksesta päätellen tukeva osakesalkku, yliopistollinen loppututkinto ruotsin kielestä, avioliitto vähintään viisi sukupolvea Ahvenanmaalla asuneen henkilön kanssa ja yli 50 vuoden ikä avioliiton naisosapuolella, ettei lisääntyessään pääsisi saastuttamaan puhdasrotuisia geenejä. Lisäksi on läpäistävä kaksivaiheinen soveltuvuustesti. Ensimmäisessä vaiheessa on pystytettävä juhannussalko ja nielaistava hapansilakka. Mikäli tästä selviää, pääsee kaksi vuotta kestävälle koeajalle, jonka jälkeen voi yrittää toista vaihetta. Siinä on pystytettävä hapansilakka ja nielaistava juhannussalko.

10. Helsinki
Kun Turun palon jälkeen päätettiin Suomelle pääkaupunkia, listattiin kaikki maan kaupungit paremmuusjärjestykseen. Valitettavasti lista oli kirjoitettu huonoimmasta vaihtoehdosta parhaaseen ja Aleksanteri I luuli ylimpänä komeilleen Helsingin olevan paras vaihtoehto. Sen mokan seurauksena meillä on nyt pääkaupunki, joka on liikenteellisesti toivottoman ahtaassa sumpussa, kärsii Suomen paskimmasta ilmastosta (ja se on paljon se), sijaitsee onnettoman syrjässä melkein mistä päin tahansa Suomea katsellen sekä on ensimmäisenä vastassa, mikäli joku päättää hyökätä Suomeen etelästä. Virallisesti Helsinki ei ole maakunta. Vielä. Siitä – ja sen kanssa kimpassa olevista lähikunnista - muodostettaneen lähivuosina oma maakuntansa, joka erotetaan muusta Suomesta piikkilangoin ja miinakentin. Tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun suomalaiset kyllästyvät katselemaan helsinkiläisiä ja elättämään heitä. Tällä ei tarkoiteta sitä, että Helsinki on Suomen suurin savolaiskaupunki – siellä asuu enemmän savolaisia kuin Kuopiossa. Savolaiset ja muut suomalaiset ovat näet jättämässä Helsingin. Kymmenen vuoden kuluttua tyypillisen helsinkiläisen nimi on Abdullah ja hänen lempiharrastuksensa ovat autoroviot. Helsinki pyrkii estämään romahduksensa valtaamalla alueita ja veronmaksajia lähinaapureiltaan, kuten Sipoon tapauksessa onnistui. Kun tämä ei riitä, niin yritetään nielaista kaikki lähikunnat Suur-Helsingiksi. Tämä ratkaisisi ongelman vuosiksi, mutta aikanaan pitäisi sitten yhdistää koko Etelä-Suomi Helsingin kaupungiksi, jotta voimavaroille riittäisi maksajia. Helsingin eristäminen muutamalla megakilometrilla natolankaa ja parilla rekkalastillisella somalitelkkareita tulee halvemmaksi.

11. Uusimaa
Uusimaa on se Suomen maakunta, joka koostuu kerrostaloista, nurmijärveläisistä omakotitaloalueista ja, mikäli tilaa jää, rypsipelloista. Kaikki uusmaalaiset käyvät Helsingissä töissä. Paitsi ne, jotka ovat syntyperäisiä. Heitä on kuitenkin vähän, koska Helsingissä on paljon työpaikkoja ja kukaan ei kuitenkaan halua asua siellä. Parasta Uudellamaalla on ryhtyä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Jos sattuu olemaan täysi nobody, mutta saa saman numeron kuin Helsingissä ehdolla oleva julkkis, pääsee kansanedustajaksi.

12. Kanta-Häme
Kanta-Hämeessä ovat ne pellot, jotka eivät mahtuneet Uudellemaalle. Muuta mainittavan arvoista siellä ei sitten olekaan. Kanta-Hämeen luulisi nimensä perusteella olevan Hämeen keskus, mutta todellisuudessa se on kolmesta hämäläismaakunnasta periferia, ja se on jo melkoinen saavutus. Kanta-Hämeen suhde muuhun Hämeeseen on suunnilleen sama kuin Varsinais-Suomen suhde muuhun Suomeen: nimen perusteella menee pahasti harhaan. Kantahämäläiset itse ovat oikein mukavaa porukkaa, kunhan ei jää odottamaan heidän reagoivan mihinkään mitenkään. Jos hämäläiset ovat hitaita, niin kantahämäläiset ovat kantahitaita.

13. Pirkanmaa
Pirkanmaa on kuin Suomi pienoiskoossa: eteläosassa peltoa ja järviä, keskiosassa vähän enemmän järviä, pohjoisosassa erämaisia alueita ja vähemmän järviä. Asutus ei vain ole jakautunut samalla tavalla kuin Suomessa, koska puolet pirkanmaalaisista asuu suunnilleen keskellä maakuntaa eli Tampereella. Tampere taas on sijainniltaan harvinaisen typerä pohjoismaiden suurimmaksi sisämaakaupungiksi. Keskellä kaupunkia on helvetin kapea kannas, johon on ängetty keskusta. Tamperelaisten puolustukseksi on toisaalta sanottava, että tähän on syynsä eli kaupunki syntyi vesivoiman ympärille. Pirkanmaalaiset ja etenkin tamperelaiset ovat kyllä leppoisaa ja mukavaa väkeä. Poislukien se fataali puhevika. Mutta mustan makkaran takia senkin sietää.

14. Päijät-Häme
Päijät-Häme syntyi maakuntauudistuksen yhteydessä samalla tavalla kuin pääkaupunkinsa Lahti: tyhjästä ja ilman tarvetta. Pirkanmaata ei haluttu ulottaa Lahteen asti ja Kanta-Häme ei halunnut Päijät-Hämettä, koska Lahdesta olisi tullut suurin kaupunki. Niinpä keksittiin Päijät-Häme. Paras asia uudessa maakunnassa on sen vaakuna, koska kuvan merenneidolla on komeat tissit. Alkuperäisversiossa ne olivat hieman pienemmät, mutta ennen virallista hyväksymistä neito käytettiin Virossa silikoniasennuksessa (tissien suurentaminen alkuperäisversiosta on muuten ihan totta!). Käytännössä Päijät-Häme = Lahti. Lahti taas on tunnettu urheilustaan, etenkin jalkapallosta. Aikoinaan Lahteen saatiin Suomen ensimmäinen jalkapallohalli. Lahtelaisseurat kiittivät asiasta fuusioitumalla ja putoamalla alasarjoihin. Myös Salpausselän kisat ovat tunnettuja, mutta tietääkö joku ketään lahtelaista hiihtäjää? Mäkihyppääjiä sieltä kyllä tulee, mutta jos Suomessa voisi harrastaa mäkihyppyä useammalla kuin viidellä paikkakunnalla, niin eipä siinäkään lajissa olisi juhlimista. Jääkiekossa puitteet ovat myös kunnossa, mutta Pelicans on luisteleva katastrofi. Yleisurheilustadionia ei varsinaisesti ole, vaan paikka toimii talvisin hiihtostadionina. Lahden Ahkera onkin viisastuneena muiden lajien kohtalosta ihan tyytyväinen lapsipuolen asemaansa ja porskuttaa suomalaisen yleisurheilun kärkiseurojen joukossa.

15. Keski-Suomi
Keski-Suomi on se paikka, josta kenelläkään ei ole mitään sanottavaa. Kuvitelkaa kaikista Suomen muista maakunnista otettavaksi saman verran ihmisiä kustakin ja jättimäinen tehosekoitin, niin saatte Keski-Suomen. Keski-Suomen pääkaupunki on Jyväskylä, joka on kartalta mitattua pinta-alaansa paljon suurempi. Tämä johtuu siitä, että se on pelkkää kirottua mäkeä. Kartalta selviää vain vaakasuora koko. Lance Armstrong olisi voinut harjoitella Tour de Francen vuoristoetappeja varten Jyväskylän pyöräteillä, jos kaupunki sijaitsisi vähänkin ohuemmassa ilmanalassa.

16. Pohjois-Savo
Savo on yhtä helkutin järveä. Sen pääkaupunki on Kuopio, joka on savolaisten mielestä maailman napa. Varmistaakseen ettei maapallo lakkaa pyörimästä, savolaiset rasvaavat aina välillä maapallon akselina toimivaa Puijon tornia. Savolaiset ovat säästeliäitä. Niinpä he eivät tarvitse erikseen maakuntalintua ja -kalaa, koska ne on yhdistetty kalakukoksi. Savolaisia sanotaan lupsakkaiksi ja kieroiksi. Yrittäkää hoitaa jokin asia selväksi savolaisen kanssa, niin tiedätte. Teille ei selviä, mikä tapahtuma on kyseessä, missä se järjestetään, milloin se alkaa ja mitä siellä tehdään. Kuitenkin kaikki savolaiset ovat jonkin ihmeellisen keskinäisen salakielen ymmärryskykynsä ansiosta oikeaan aikaan oikeassa paikassa oikealla varustuksella. Aina.

17. Etelä-Savo
Etelä-Savossa on kolme kaupunkia, jotka ovat kaikki yhtä tarpeettomia. Mikkeliä ei tarvita enää mihinkään, koska sotia on käyty viimeksi 70 vuotta sitten eikä Päämajalla ole ollut käyttöä. Savonlinnan nimikin paljastaa, että sitä tarvittiin linnansa takia ja viimeksi 1700-luvulla. Pieksämäki puolestaan on olemassa siksi, että siinä kohtaa risteävät junaradat ja rautatieläisten piti asua jossakin. Nykyään VR on karsinut ja automatisoinut, joten Pieksämäki pitäisi lakkauttaa. Eteläsavolaiset ovat muuten aivan kuin pohjoissavolaisia, mutta heidän puheensa ymmärtämiseen ei tarvita tulkkia. Tämä on kovin haitallista, sillä pohjoissavolaisen tunnistaa heti viäntämisestä ja osaa olla varuillaan. Eteläsavolainen pääsee usein yllättämään lörtsyn takaa.

18. Pohjois-Karjala
Pohjois-Karjala on yhtä metsäistä kuin muu Suomi, melkein yhtä järvistä kuin Savo ja melkein yhtä mäkistä kuin Lappi. Siksi Pohjois-Karjalassa liikkuminen oli mahdotonta ennen teiden keksimistä. Niinpä ihmisillä oli tapana naida serkkujaan tai näiden puutteessa läheisempiä sukulaisiaan ja se näkyy. Maakunnan pääkaupunki on Joensuu. Sinne on rakennettu paikallisten mielestä nerokas ruutuasemakaava. Valitettavasti kaupunki on Pyhäselän luoteisrannalla ja kadut ovat järven suuntaisesti. Tuuli taas puhaltaa aina suoraan järveltä. Niinpä kadunkulmissa näkyy pohjoiskarjalaisia kasoissa, joihin he ovat kaatuneet tullessaan nurkan takaa hyytävän tuulen yllättämiksi. Pohjoiskarjalaiset itse ovat savolaisia, jotka kuvittelevat olevansa karjalaisia. Savolaiset eivät laske heitä savolaisiksi, koska he eivät ole riittävän kieroja. Karjalaiset taas eivät hyväksy heitä karjalaisiksi, koska he puhuvat savoa.

19. Etelä-Karjala
Nykyinen Etelä-Karjala on se vähä, mitä jäi jäljelle Leningradin turvallisuuden takaamisen jäljiltä. Tälle puolelle pakkorajaa jäi vain murto-osa karjalaisista muiden hajautuessa tasaisesti ympäri Suomea. Tämä olikin hyvä, sillä kuten Etelä-Karjalasta voidaan havaita, liian suuri karjalaispitoisuus väestössä ylittää kriittisen massan. Ette kuulkaa tiedä vittuilun jalosta taidosta yhtään mitään ennen kuin olette istuneet iltaa eteläkarjalaisseurueessa. Pohjanmaalla olisi vastaavan kielenkäytön jäljiltä joka jannu jo iltayhdeksään mennessä kylmänä puukko kylkiluista törröttäen, mutta karjalaiset sen kuin pälättävät. Ylivoimaisesti parasta Etelä-Karjalassa on Lappeenranta, tai ainoastaan sen tori, tai vielä tarkemmin sanoen vain siellä myytävät lihapiirakat atomi ja vety. Vety on maailman paras eväs: pehmeä lihapiirakka, jossa on välissä kananmuna ja tuhti annos savu- tai keittokinkkua (atomi on joko ilman munaa tai ilman kinkkua, mutta vety on se oikea). Nautitaan kaikilla mausteilla eli sinapilla, ketsupilla, kurkkusalaatilla, raa'alla sipulilla, valkosipulimajoneesilla ja sydäninfarktilla. Jos ihmettelitte miksi Pekka Puska perusti Pohjois-Karjala -projektin eikä Etelä-Karjala -projektia, niin nyt tiedätte.

20. Kymenlaakso
Viimeisimpänä ja ehdottomasti vähäisimpänä maakuntana esitellään Kymenlaakso. Siellä on kaupunki nimeltä Kotka, jossa kenelläkään ei ole mitään työtä koska ahtaajia ja paperimiehiä ei enää tarvita. Siellä on myös toinen kaupunki nimeltä Kouvola, jonka Pahkasika valitsi jo aikapäiviä sitten Suomen turhimmaksi kaupungiksi. Sittemmin Kouvola on yrittänyt peitellä asukaspakoa nielaisemalla itseensä kaikki lähikunnat ja osan kaukaisemmistakin, joten turhuus on vain levinnyt. Mutta totuus ei pala tulessakaan - se on nykyään Suomen 10. suurin kaupunki, mutta 60 vuotta sitten se olisi nykyrajoilla ollut neljänneksi suurin. Kymenlaakson tunnetuin kaupunki on kuitenkin Hamina, koska se on maakunnan paikkakunnista ainoa, missä suuri osa Suomen ylempää keskiluokkaa on ikinä käynyt, kiitos RUK:n. Kymenlaaksolaiset eivät suoranaisesti ole tyhmiä, mutta ei sieltä ole kyllä yhtään viisastakaan kotoisin. Mitään muitakaan maininnan arvoisia attribuutteja ei tule mieleen, vaikka kuinka yrittää. Tasapaksumpaa sakkia kuin kymenlaaksolaiset saa hakea ja löytämättä jää.