Mitä on tehtävä?

Perussuomalaiset jysäyttivät viime eduskuntavaaleissa Suomen sodanjälkeisen historian kaikkien aikojen jytkyn nelinkertaistamalla kannatuksensa. Tuolloin selitettiin kannatuksen olevan Timo Soinin henkilökohtaista suosiota. Tästä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään Soinin saatua presidentinvaaleissa alle puolet eduskuntavaalien äänisaaliista. Viimeisin gallup osoitti koko puolueen kannatuksen laskeneen. Onko persujen jytky sulamassa olemattomiin?

Persujen on hyväksyttävä se tosiasia, että heidän nousunsa oli ehkä 20-prosenttisesti omaa ansiota ja 80-prosenttisesti muiden puolueiden virheiden seurausta. Sillä saatiin aikaan yksi jytky, mutta jatkuvuuteen vaaditaan omiakin suorituksia. Perussuomalaisten tasoisella toiminnalla jytkyn onnistuminen edellytti juuri sopivia olosuhteita. Mikä tahansa Kolmesta Suuresta olisi noussut yli 60 edustajan puolueeksi käyttämällä persujen vaaliohjelmaa. Persujen onni johtui siitä, että kolme suurta edusti vääriä arvoja, kumpikaan kahdesta muusta vakavasti otettavasta haastajapuolueesta ei kyennyt nousemaan ideologiansa yli ja kaksi jäljellä olevaa puoluetta ovat ohjelmansa takia tuomittuja ikuisesti marginaaliin:
Kridet ja RKP ovat pienen ääriryhmän puolueita, joista ei ole protestia nostamaan.
Vihreät ja vasemmistoliitto hirttäytyivät ideologiaansa eivätkä siksi saaneet EU- ja mamukriittisiä puolelleen.
Kokoomus on sitoutunut suurpääoman mamu- ja EU-myönteisyyteen.
Kepun olisi ollut helppoa kahmia jytky itselleen, mutta puolue ei kaupunkilaistumiskiimassaan halunnut ärsyttää potentiaalisia citykannattajia ja luotti turhaan maalaisten puolueuskollisuuteen.
Demarit ovat EU-fanaatikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että koko EU on sosiaalidemokraattien luomus ja ideologian märkä uni.

Jäljelle jäi perussuomalaiset ja seuraus oli jytky. Nyt puolue valmistautuu kunnallisvaaleihin ja tilanne on muiden puolueiden kohdalla käytännössä sama kuin ennenkin. Jytkyäänestäjät puolestaan ovat ainakin osin pettyneitä persujenkin toimintaan.

Oleellinen kysymys on, kuinka perussuomalaiset saavat sementoitua itsensä suurten puolueiden joukkoon vakiinnuttamalla kannatuksensa tai jopa kasvattamalla sitä. He eivät ole kysyneet asiaa minulta, mutta vastaan silti.

Perussuomalaisten ongelmat, haasteet ja niiden ratkaisut ovat jaettavissa muutamaan ryhmään. Tarkastellaan näitä yksi kerrallaan, järjestyksenä vähiten kriittisestä kriittisimpään käymällä läpi ongelman tilanne, sen kohtaamisessa mahdollisesti tähän asti tehdyt virheet ja niihin ratkaisumallit.

1. Perussuomalaisten kansanedustajat ovat kokemattomia.
Tilanne: Jotkut ryhmän jäsenistä ovat mellastaneet kuin siat vatukossa. Hakkarainen ei ole ainoa, hän on vain sattumoisin valikoitunut lehdistön maalitauluksi. On kylläkin myönnettävä, että tilanne ei ole niin paha kuin sopi etukäteen odottaa. Suurin osa on toiminut odotettua asiallisemmin eikä keltainen lehdistö ole ryöpyttänyt niin pahasti kuin olisi todellisuudessa voinut.
Virheet: Vaikutti siltä, että persuilla ei ollut mitään suunnitelmaa uusien edustajien sopeuttamiseksi talon tavoille. Ongelmaan on kuitenkin tartuttu, ainakin päätellen siitä että tilanne on parantunut.
Ratkaisu: Asia on jo hoidossa. Puoluejohto on suitsinut pahimmat ylilyönnit. Kokemattomuudella ja nuoruudella on sellainen hyvä puoli, että molemmat paranevat päivä päivältä itsestään.

2. Timo Soini.
Tilanne: Perussuomalainen puolue on henkilöitynyt voimakkaammin kuin yksikään toinen eduskuntapuolue.
Virheet: Soini lähti presidentinvaaleihin. Olisi pitänyt ottaa poliittiset pisteet kotiin toteamalla, että valtaoikeuksiltaan riisuttu presidentti on merkityksetön, jättää vaalit väliin ja keskittyä laatimaan strategiaa jatkoon. On toki Soinin synninpäästöksi mainittava, että ei voitu etukäteen arvata Väyrysen tulevan kalastelemaan samoille ääniapajille. Soinin suurin virhe on kuitenkin se, että hän johtaa puoluetta samaan malliin kuin se olisi edelleen kolmen kansanedustajan pikkupuolue. Ei onnistu, ei ainakaan silloin jos samaan aikaan yritti pyörittää presidentinvaalikampanjaa.
Ratkaisu: Soinin olisi syytä lukea Sunzin Sodankäynnin taito ja siitä erityisesti kohta, jossa todetaan: Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta. (Asianharrastajille huomautettakoon, että käytin tässä vanhaa suomennosta, koska se on tilanteeseen iskevämpi kuin uusi.) Vesa-Matti Saarakkala puuttui tähän ongelmaan ansiokkaasti blogissaan. Soini on tehnyt miehen työn nostaessaan perussuomalaiset sinne missä puolue nyt on. Hänellä on vielä yksi tehtävä ennen vetäytymistä ja valtioneuvoksen tittelin odottelua: perussuomalaiset on nostettava Suomen suurimmaksi puolueeksi ja asema on sinne paalutettava. Se ei onnistu ilman delegointia ja organisaation kuntoon höyläämistä.

3. Rahankäyttö
Tilanne: Puoluetuen määrä on moninkertaistunut.
Virheet: Perussuomalaisten taloudellinen suunnittelu on ilmeisesti jäänyt retuperälle. Puolue on elänyt aiemmin kädestä suuhun eikä se nyt tunnu tietävän, mitä rahalla olisi tehtävä.
Ratkaisu: Kaksi asiaa on saatava kuntoon. Organisaatio ja vaalirahoitus. Perussuomalaisten on ammattimaistettava piiriorganisaationsa muiden suurten puolueiden tasolle. Tässä piilee suuri mahdollisuus - muiden puolueiden organisaatio on peräisin jälkiteollisen yhteiskunnan ajalta, perussuomalaiset pääsevät luomaan ison organisaationsa paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Mutta toistaiseksi on syytä lykätä uudistukset kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan ja suunnitella ne ensin huolella. Nyt saatu puoluetuki ja lisääntyneet avustukset - jos liike-elämältä ja yksityisiltä tuleva rahamäärä ei kasva, organisaatio on vielä pahemmin pihalla kuin olen kuvitellut - on tykitettävä kunnallisvaaleihin. Niissä persut ovat pakkovoiton edessä. Jos kannatusprosentti laskee eduskuntavaaleista, Jytky saa niskaansa sellaisen haisunäädän kusimyrskyn että kannatus saattaa tosissaan hiipua. Kunnallisvaalien ehdokkaille on annettava maksimimäärä puolueen tukea ja neuvontaa siitä, kuinka vaaleissa pärjätään. Ja yksi rahanreikä lisää: kustantakaa muutama puolueen välkyimmästä päästä oleva opintomatkalle jenkkeihin katsomaan, miten demokraattien tai republikaanien (kumpi tahansa suostuukaan vastaanottamaan) puolueorganisaatio järjestelee vaalityön huippuammattimaisesti. Ottakaa opiksi ja soveltakaa Suomen oloihin sopivin osin.

4. Imago
Tilanne: Puolueella ei ilmeisesti ole selvästi asetettuja tähtäimiä.
Virheet: On keskitytty olemaan protestiliike. Se on tässä nykyisessä tilanteessa helppoa; valtapuolueet ovat tehneet niin megalomaanisia virheitä, että jopa persuimagolla saastutettu puolue kykeni jytkäyttämään.
Ratkaisu: Perussuomalaisten on profiloiduttava isänmaalliseksi puolueeksi. On hyökättävä muiden puolueiden eurokiimaista linjaa vastaan, mutta ennen muuta on edettävä positiivisella linjalla. On korostettava Suomen ja suomalaisten etua ja oltava ylpeitä suomalaisuudesta. Huomatkaa mikä ero on positiivisella ja negatiivisella asemoinnilla; esimerkiksi voidaan vaatia kovempia tuomioita ja maastakarkoituksia rikollisille, mutta tehokkaampaa on korostaa suomalaisiin arvoihin kuuluvaa rehellisyyttä ja sen vaatimista tässä maassa.

5. Rekrytointi
Tilanne: Ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan. Suurin osa ei suurin surminkaan halua lähteä mukaan.
Virheet: Perussuomalaiset eivät ole edes yrittäneet profiloitua raikkaana vastavoimana puoluepolitiikalle. Ei ole tajuttu, kuinka vahvasti ihmiset haluavat muutosta poliittiseen systeemiin.
Ratkaisu: Perussuomalaisten ruohonjuuritason organisaatio on ajettava kuntoon. Kunnallisvaaleihin on rekrytoitava ehdokkaita, jotka ovat yhteisössä tunnettuja ja kyvykkäitä, mutta ovat pysytelleet toistaiseksi politiikan ulkopuolella. Erityisen tärkeää on akateemisten ehdokkaiden houkuttelu. Niissä piireissä perussuomalaisuutta ei vielä oikein uskalleta tunnustaa, mutta insinöörien, opettajien ja yrittäjien keskuudessa hiljainen kannatus on suurempaa kuin julkisuudessa on osattu edes kuvitella. Kun joka kunnassa saadaan ehdokaslistalle paikallisen urheiluseuran, VPK:n tai seurakunnan kantavia voimia, ääniosuus nousee hetkessä viidellä prosenttiyksiköllä.