Uutiskatsaus 34/2021

1. Korvaako määrä laadun?

Pääspice Sanna Marin asetti Suomen koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi sen, että vuonna 2030 50 % nuorista olisi korkeakoulutettuja. Tämä tavoite on itse asiassa varsin helppo saavuttaa. Siihen on kolme tapaa: tuhoisa, tuhoisampi ja tuhoisin.
Tuhoisa tapa: Aletaan nimittää korkeakoulututkinnoiksi entistä useampia tutkintoja. Aivan kuin opistoinsinöörit ovat nykyisin AMK-insinöörejä ja oppilaitos on ammattikorkeakoulu eikä tekninen opisto. Tästä nyt ei sen suurempaa haittaa ole kuin se, että pitää olla tarkkana siitä mitä käytännössä osaa. Näytä minulle AMK-opiskelija niin minä näytän sinulle opiskelijan joka ei päässyt oikeaan korkeakouluun tai ei edes sellaiseen pyrkinyt realitettitarkistuksen tehtyään.
Tuhoisampi tapa: Lisätään sellaisten alojen koulutusta, jossa koulutuksen sisällöllä ei ole mitään merkitystä. Tässä pääspice onkin asiantuntija, sillä hän on hallintotieteiden maisteri. Hallinto-, yhteiskunta- ja valtiotieteiden koulutukset ovat siinä mielessä jänniä, että mitään konkreettista niissä ei opi mutta saa pätevyyden kaikkeen mahdolliseen. Koulutuksen sisällöllä ei siis ole merkitystä, vaan sillä että se saadaan kestämään riittävän kauan jotta sitä voitaisiin nimittää ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Vaativa se ei ole (paitsi tietysti loogista ajattelukapasiteettia omaavien hermoille), mikä nähdään siitä että jopa Sanna Marin on selvinnyt siitä. Tästä ei ole muuta haittaa kuin se, että näille pitää löytää turhanpäiväisiä ja hyvin palkattuja töitä, mikä on hyvässäkin tapauksessa kalliimpaa kuin työttömyyskorvauksen maksaminen ja huonossa tapauksessa nämä tulevat sotkemaan oikeita töitä.
Tuhoisin tapa: Pidetään koulutusmäärien suhteet ennallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että meille valmistuu entistä enemmän lääkäreitä, diplomi-insinöörejä ja biologeja. Ikävä puoli asiassa on se, että näille aloille on tähän asti vaadittu se, että opiskelijan on selviytyäkseen kuuluttava älyltään top 20 %:iin. (Poikkeuksia toki löytyy mutta luultavasti yli puolet kuuluu jopa top 10 %:iin.) Jos näiden koulutusmääriä edes puolitoistakertaistetaan, seurauksena on tason väistämätön lasku. Ja toisin kuin yhteiskuntatieteissä, näillä aloilla tietyn minimitason ylittävä osaaminen on välttämätöntä.


2. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Arian Juhana Rezaji … jäkjäkjäk … kuuden vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … viidestä raiskauksesta, yhdestä törkeästä raiskauksesta, neljästä vapaudenriistosta, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, kahdesta salakatselusta, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä, alkoholirikkomuksesta, huumausainerikoksesta sekä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


3. Haastattelu

Edellä mainitun kaltaisia uutisia kannattaa kertoa vain nimimerkin suojassa. Otsikon linkissä kaikkien meidän satiirikkojen suuri sankari Keijo Kaarisade kertoo Ivan Puopolon haastattelussa miksi.


4. Olisiko kannattanut sittenkin miettiä ensin?

Afganistanin hallituksen odotetusti romahdettua sen aseistus päätyi talipäiden käsiin. Mikä sekin oli odettua. Kuten myös se että melkoinen osa henkilöstöstä vaihtoi puolta. Nyt meillä on sitten porukka joka on varustettu nykyaikaisella aseistuksella ja keskiaikaisella mentaliteetilla. Onnen onnettomuudessa puki kuitenkin sanoiksi eräs nimetön Yhdysvaltain hallituksen edustaja: ”Ironisesti pelastuksemme on se, että laitteemme hajoavat niin usein.” Tämähän on jenkkien vempeleissä ollut iät ja ajat ongelmana. Jos tarkastellaan historiaa niin asetuotanto voidaan luokitella maittain hieman yksinkertaistaen jo viimeistään toisen maailmansodan ajoilta alkaen:
Yhdysvallat: aseita jotka toimivat loistavasti mutta hajoavat käsiin ilman korkean teknologian huoltoa
Venäjä: aseita jotka ovat epätarkkoja mutta joita ei saa hajalle millään
Kiina: aseita jotka ovat epätarkkoja ja jotka hajoavat korjauskelvottomiksi muutaman vuoden sisään
Saksa: aseita jotka toimivat loistavasti ja kestävät mitä vaan, mutta vaativat käyttäjältään korkeakoulututkinnon
Japani: aseita jotka ovat strategisesti vääränlaisia mutta kestävät mitä vaan
Italia: aseita jotka ovat strategisesti vääränlaisia eivätkä edes toimi
Suomi: aseita jotka ovat mitä erinomaisimpia mutta joita kukaan ei halua silti ostaa
On ilmeistä, että talipäät käyttävät amerikkalaista aseistustaan kuten lähi-itäläiset kaikkia muitakin laitteitaan eli määräaikaishuolto on tuntematon käsite. Tällöin näistä ei kovin kauan iloa ole.
Yhdysvallat käytti Afganistanin armeijan aseistamiseen tiettävästi 71 miljardia euroa. Tämä oli lopputulos. Tuolla hinnalla vuonna 2003 olisi voinut pudottaa aika monta atomipommia alueelle. Nyt taustasäteily olisi jo haihtunut ja maan voisi asuttaa sivistyneillä ihmisillä.
Tämähän ei tietysti olisi tullut kysymykseenkään. Ikävä kyllä se nyt oli vain ainoa käytettävissä oleva vaihtoehto, jos Afganistaniin haluttiin demokratia. Piti silti mennä yrittämään toisella tavalla. Varjele hyvä luoja noita Amerikan herroja toista kertaa lyömästä päätään Afganistanin kallioon!


5. Puhdasoppisuutta

ISIS ei hyväksy Talibania. Tämä nyt ei ollut mikään yllätys; fanaatikot tunnetusti sietävät toisiaan huonosti. Ilmeisesti kyse on siitä, että ISIS pyrkii maailmanlaajuiseen kalifaattiin, kun taas Taliban pyrkii tuhomaan vain yhtä maata kerrallaan. Jotenkin tästä tulee mieleen stalinistien ja trotskilaisten valtataistelu 1920-luvulla. Silloinkin riideltiin siitä tehdäänkö maailmanvallankumous heti vai raunioitetaanko sosialismilla aluksi vain yksi maa.


6. Tämä tarvitsee tekstityksen

Suomi kaatoi Afganistanin Kankkulan kaivoon lähes miljardi euroa. Ja nyt meillä on toimittajan mukaan sitten jokin ”kunniavelka” Afganistaniin. Onpa hyvä ettei kaadettu kahta miljardia, silloin velka olisi varmaan tuplaantunut.
Eiköhän se asia ollut lähinnä niin että suomalaiset yrittivät siellä toimia Afganinstanin puolesta samoin kuin heitä auttaneet afgaanit. Minkäänlaista kunniavelkaa ei ole. Eiköhän tunnusteta porukalla että nämä ”Suomen puolesta toimineet” veikkasivat väärää hevosta ja se siitä. Ei tietääkseni Saksakaan ollut sodan jälkeen pitämässä huolta itärintaman hiweistä, jotka heitä siellä auttoivat.
Propagandavetona tämä oli kyllä ovela. ”Kunniavelka” on sana, joka vetoaa suomalaisiin. Tällä kertaa valitettavasti.


7. Hyvä Kreikka!

Suomen Kreikkaan syytämät miljardit ovat vihdoin saaneet hyötykäyttöä, kun kreikkalaiset pykäsivät raja-aidan. Sen tarkoitus on pysäyttää haittamaahanmuutto.
Aidan suurimmaksi haasteeksi osoittautunee se, kuinka se pystyy estämään ulkospice Pekka Haavistoa tuomasta Suomeen muslimiterroristeja.


8. Oireilua

Kuten odottaa sopi, korona alkaa laimentua varianttien myötä. Deltavariantti on entistä lievempi eikä enää anna aihetta totaalisiin sulkutiloihin. Nyt on alettu pelotella koronan pitkäaikaisoireilla. Norjalaistutkimus totesi, että yli puolet 16-30 -vuotiaista nuorista saa koronasta pitkäaikaisoireita. Niitä ovat väsymys, uupumus, hengitysvaikeudet, kuume, kurkkukipu, yskä, lihaskivut, rintakivut, pahoinvointi, huimaus, päänsärky, masennus, unettomuus, haju- ja makuaistin muutokset sekä muut neurologiset oireet, kuten muistiongelmat ja keskittymisvaikeudet.
Jos suoraan sanotaan, niin muutaman kerran varsin pahan tartuntataudin sairastaneena suunnilleen joka toinen kerta on tullut ainakin yksi noista oireista. Tässäkään mielessä nykykorona ei näytä poikkeavan normaaleista influenssoista. Itse asiassa Suomessa koronaan on edelleenkin kuollut vähemmän ihmisiä kuin viiden vuoden takaiseen kausi-influenssaan (noin 1000 vastaan 1400). Tietysti rajoitustoimet ovat leikanneet kuolemien määrää etenkin alkuvaiheessa luultavasti murto-osaan siitä, mitä olisi tullut ilman niitä. Mutta entä nyt, laimeamman deltaversion aikaan? Olisiko jo kannattavampaa tyytyä normaaliin varovaisuuteen ja luopua rajoitustoimista, jolloin laumasuoja alkaisi toimia? Ylipäätään homma näkyy menevän siten, että tartuntoja tulee baareissa, festareilla, bileissä, jalkapallo-otteluissa tai muissa tilanteissa joissa ei piitata varovaisuudesta. Niitä ei tule käytännössä lainkaan työpaikoilla, oppilaitoksissa tai sellaisissa yleisötilaisuuksissa joissa käyttäydytään hillitysti. Olen tänäkin kesänä ollut käytännössä täyteen pakatuissa urheilukatsomoissa ja tietääkseni yksissäkään yleisurheilukilpailuissa ei ole tänä tai viime kesänä tullut yhtään ainutta koronatartuntaa sen paremmin urheilijoille kuin yleisöllekään.
Koronassa kyse on entistä enemmän valtapelistä. Jos se olisi haluttu pysäyttää, siihen olisi pääosin kyetty. Sitä haluttiin ylläpitää hiljaisella liekillä, mikä muuttuu hetki hetkeltä vaikeammaksi.

(Ja ennen kuin kukaan syyttelee: ei, en ole rokotevastainen. Olen saanut molemmat piikit, vaimo ja lapset ovat saaneet piikit sitä mukaa kun ikäryhmä on vuorossa ollut.)


9. Naiset kumoon

Baskimaan suurseura Athletic Bilbaolla on tietysti myös naisjoukkue, joka pelaa Espanjan ylimmällä sarjatasolla. Tämä sivumennen sanoen noudattaa samaa ansiokasta linjaa kuin miesjoukkuekin eli rekrytoi ainoastaan baskipelaajia. Mutta tämän jutun aiheena on se, kun naisjoukkue pelasi harjoitusottelun seuran poikien 16-vuotiaiden joukkuetta vastaan. Otsikko totesi tuloksena olleen selkäsaunan. Ennen tuloksen lukemista pysähdyin hetkeksi miettimään, mikä lopputulos mahtoi olla. Päädyin arvioon 10 – 1. Oikeasti tulos oli 6 – 0.
Tämä ei ole mikään murskatulos. Tämä on naisjoukkueelta todella loistava suoritus. Tai sitten ottelu ei kestänyt täyttä aikaa. Tai sitten pojat eivät pelanneet tosissaan. Tai sitten naiset pelasivat bikineissä ja sotkivat hormonihuuruisten teinien keskittymisen.
16-vuotiaat pojat nimittäin ryöpyttävät naisia täysin mennen tullen. Tein taannoin kaksi vertailua, joista ensimmäisessä tutkin yhden vuoden tilastojen perusteella sitä, kuinka hyvin naiset pärjäisivät yleisurheilussa 15-vuotiaita poikia vastaan. Tämä oli järkevää tehdä siksi, että 15-vuotiaat (ja 14-vuotiaat) pojat käyttävät naisten heittovälineitä ja pika-aidatkin ovat identtiset. 16-vuotiailla välineet ovat jo raskaammat ja aidat korkeammat matkankin muuttuessa 110 metriin. Lopputulos oli se, että ottelu olisi varsin tasainen. Toisessa tutkimuksessa eliminoin sen, että naisten joukkueessa on ainakin kymmentä ikäluokkaa ja 15-vuotiaiden poikien joukkueessa vain yhtä. Tämän tein ottamalla molempiin joukkueisiin 20 viime vuoden aikana tehdyt parhaat tulokset. Seurauksena oli 15-vuotiaiden poikien murskavoitto.
Kun sitten huomioi, että poikien kehitys on aika voimakasta 15 ja 16 ikävuoden välillä, on ilmeistä että 16-vuotiaat pojat ovat naisiin verrattuna ylivoimaisia.
Näin siis yleisurheilussa. Noin näppituntumalla sanoisin että jalkapallossa kuten kaikissa muissakin pallopeleissä ero on vielä suurempi. Siihen nähden naisjoukkueen 6 – 0 tappio saman joukkueen 16-vuotiaiden poikajoukkueelle on aika vähän. Kyseessä ei ole mitenkään naisjalkapallon halventaminen, kuten monet asiasta tuohtuneet ovat väittäneet. Kyseessä on vain raaka tosiasia ja se siitä.


10. Mitalisadetta

Nairobissa pidettiin vuoden myöhässä nuorten eli 19-vuotiaiden MM-kisat. Suomen mitalisaalis neljällä kullallaan yllätti kaikki asiantuntijat, myös allekirjoittaneen. Seitsenottelija Saga Vanninen ja moukarinheittäjä Silja Kosonen olivat odotettuja voittajia, mutta keihäsmies Janne Läspä ja etenkin aituri Heidi Salminen tulivat aivan puskista. Lisäksi Juho Alasaari sai seipäässä hopeaa, mikä nyt ei mikään jättiyllätys ollut.
Monet vähättelivät suorituksia sillä perusteella, että kisoista puuttuivat esimerkiksi USA, Kiina, Saksa, Iso-Britannia ja muutama pienempi maa. Jos katsoo vaikkapa Tokion olympialaisten mitalitaulukkoa, tulos on se että 48 lajista puuttuivat 14 lajin voittajamaat. Noin karkeasti laskien voi todeta että paikalla oli siis 70 % parhaista. Aivan erityisesti suomalaisten mitalilajeissa poisjääneiden merkitys oli minimaalinen. Kosonen ja Vanninen ovat 19-vuotiaiden maailmantilaston ykkösiä. Läspän ja Alasaaren edellä tilastoissa olevat olivat kaikki kilpailussa mukana. Salminen on maailmantilaston kakkonen, kahden sekunnin kymmenyksen verran edellä oleva eli käytännössä samantasoinen jenkki oli tietysti kisasta poissa.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, että miten nämä nuoret sankarit pärjäävät aikuisten tasolla. Vakiovalituksen aihe on se, että näistä ei kuitenkaan tule aikuisten arvokisamitalisteja. Ei voikaan tulla. Nuorten MM-kisoissa on mukana noin kaksi ikäluokkaa. Aikuisten tasolla huipulla on toistakymmentä ikäluokkaa. Tämä tarkoittaa noin karkeasti laskien sitä, että noin joka viidennestä juniorihuipusta pitäisi tulla aikuisten vastaavan tason menestyjä. Tutkin asiaa muutama vuosi sitten ja tulokset olivat täysin odotettuja. Tätä nuorten kykyjen hukkaamista pidetään suomalaisena ilmiönä, mutta jos asiaa tutkisi niin väittäisin että aika lailla samoihin tuloksiin päädytään muuallakin, voi olla että Suomi onnistuu juniorien kohdalla jopa paremmalla prosentilla. Lainaan äskeistä olympiaraporttiani, jossa esimerkkinä käytin miesten korkeushyppyä:
Piti muuten tarkistaa, mitä näille kolme vuotta sitten nuorten MM-kisoissa mitalin saaneille kuuluu. Harrison oli siis olympiafinaalin seitsemäs. Merlosin ennätys on edelleen Tampereella hypätty 223, tänä vuonna on mennyt 215. Voiton jakaneen Vilchesin ennätys on 227, tämän kauden paras 210 hallissa. Pronssin jakaneen Poolen ennätys on jo neljä vuotta sitten hypätty 225, tällä kaudella 220. Näillä tuloksilla ei ole mitään asiaa olympialaisiin. Tampereella oli mukana 23 maailman parasta 18-19 -vuotiasta korkeushyppääjää. Heistä vain yksi on nyt, 21-22 -vuotiaana, olympialaisissa. On ihan turha mussuttaa, että Suomessa ei osata juniorilahjakkuuksia hyödyntää. Luulenpa että muualla osumaprosentti ei sen kummempi ole, saattaapa olla huonompikin.


11. Asiantuntijat liikenteessä

Edelliseen aiheeseen liittyen piti tehdä kerrankin syväanalyysia eräästä yleisurheilu-uutisointiin liittyvästä aiheesta. Kun uutisiin sallitaan kommentointi, paikalle ilmestyy kaikkien alojen asiantuntijoita, joiden asiantuntemus ei useinkaan ole edes seitinohutta vaan puuttuvaa. Olen aiemmin tutkinut vastaavaa ilmiötä toisenlaiselta alalta. Nyt päätin tutkia otsikon uutista, jossa kerrottiin Heidi Salmisen sensaatiomaisesta MM-kullasta. Myönnän että tipahdin itsekin aivan täysin. Ennätysparannus oli niin käsittämätön ja MM-kulta tuli täysin puun takaa. Tai aidan. Mutta katsotaanpa millaisia kommentteja (tässä jutussa 179 tätä kirjoittaessa) tuli:

Luokka I: ”Miksi ei pärjätä sitten aikuisten kisoissa?”
”Onnitteluja Suomen nuorille MM-kisojen saavutuksista. Nyt herää kysymys??? Mihin katoaa mainen kunnia kun ollaan aikuisten sarjassa? Syy ei liene nuorissa voittajissa.”
”Mutta sitten se maan pinnalle palauttava kysymys: mihin nämä nuorten sarjoissa lähestulkoon ylivoimaiset urheilijat katoavat seuraavien 5 vuoden aikana ts. siirtyessään aikuisten sarjaan ?”
”Hienoa, että nuoret menestyvät. Jää auki yksi suuri kysymys: kjn näitä nuorten mitaleja on tullut ennenkin, mikä menee Suomessa mönkään, että näistä lupauksista ei juurikaan aikuisten puolella enää kuulla?”
”Nimenomaan. Tuota on ihmetelty. Trendi on jo pitkään ollut se, että menestys nuorten arvokisoissa katkeaa auttamattomasti siirryättessä aikuisten arvokisojen pariin. Syy ei varmastikaan ole itse urheilijoissa, vAm jossain huippu-urheilun rakenteissa.”
”Se on suomalaisen urheilun ongelma: juniorina ja nuorina mitaleita, mutta aikuisten kisoissa ehkä pari pistesijaa ja loput ei koskaan saa edes niitä, siis pistesijoja!
Kutsun tätä lahjakkuuksien hukkaamiseksi ja samalla se on myös järjestelmän tuottama ongelma!”
”Meillä on kuulemma ollut näitä superlupauksia ainakin viimeiset kolme vuosikymmentä. Yhdestäkään ei ole sittemmin kuultu. Ilmeisesti suomessa ei valmennustietämys ja osaaminen riitä kuin juniorivuosiin saakka. Joten nyt himmaamaan valmennusta ulkomailta kipin kapin.”
Ja vastaus: Siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että aikuisten sarjassa on toistakymmentä ikäluokkaa, kun nuorten kisoissa noin kaksi. Keskimääräinen voittaja tulee sijoille 1-5, hopeamitalisti 6-10 jne.
Mitä tulee tuohon viimeiseen kommenttiin ”yhdestäkään ei ole sittemmin kuultu”, niin aiemmin suomalaiset ovat voittaneet nuorten MM-kisoissa seitsemän kultaa. Olli-Pekka Karjalainen ja Aki Parviainen ovat saaneet myös aikuisissa arvokisakultaa.

Luokka II: ”Eihän siellä edes olleet kaikki paikalla!
”Kova saldo on, joskin kisojen taso vaikuttaa melko vaatimattomalta.” (Paikalla oli siis noin 70 % maailman junioriparhaimmistosta.)
”Juuri huippumaiden puuttuminen himmentää näiden mitalien arvoa. Pidetään jalat maanpinnalla.”
”Tosin täytyy samalla muistaa, ettei kisoissa ole mukana maailman parhaat urheilijat (mm. USA, UK...) koronan takia.”
”Jenkit , Iso-Britannia ja Ranska eivät ole mukana” (Ranska oli mukana.)
”Unohdettu vaan kertoa että kaikki isot yleisurheilumaat loistavat poissaololaan. Ei nämä MM-kullat nyt vaan ole oikein minkään arvoisia kun kaikki huiput ovat poissa.”
”Mitäs kaikkia maita tuolla on edes mukana? Suomi, Andorra, luxemburg ja oliko vielä joku neljäskin?” (Ei, tämä oli suunnilleen se lista maista jotka eivät olleet selvinneet jalkapallon miesten EM-kisoihin ennen vuotta 2020 vaikka olivat yrittäneet yli 30 vuotta. Kypros ja Malta olivat ne kaksi listalta puuttuvaa, jotka eivät ole jalkapallon EM-kisoissa olleet ja Andorra ei ole ihan 30 vuotta ehtinyt yrittää.)
”Turha juhlia.iso- britania ja jenkit puuttui.” (Älä unohda saskaa, holantia ja kinaa – nekin puutuivat)
”Onx siel jenkit britit Puola Jamaika... Epäilen” (Puola ja Jamaika olivat paikalla, jenkit ja britit eivät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta suomalaislajeissa olleet haastajia.)

Luokka III: Sekalaista
”Onko tämä jotenkin väärin kun näillä nuorilla ei ole 300 SUL /KOK johtajaa taustoillaan niin vuolevat kultaa , samaa on nähtävissä OS kisoissakin joten pitäisikä rahat kohdistaa suoraan urheiljoihin ilman jappisoneita yms jotka pöllivät rahat välistä kuten Talebanit ? Jotenkin ottaa päähän nämä pukuporukat , valmennuspäälliköt yms kun rahaa ja voimavaroja tarvitaan ihan urheilija -valmentaja tasolla ilman johtajia” (Käsittääkseni urheilijat ovat ihan tyytyväisiä siihen että ei tarvitse kaikkia käytännön asioita itsekseen kisoissa pyörittää.)
”No niinpä ja kyllä iso osa urheilussa liikkuvasta rahasta jää urheilijan ja sponsorin välissä oleviin portaisiin. Todennäköisesti byrokratia siinä välissä liian raskas ja hyväveli verkosto niin kallis että eihän siitä jää urheilijalle mitenkään.” (Tässä on ihan totta. Olen jo kauan ollut sillä kannalla, että rahan tulisi siirtyä väliportaalle urheilijan kautta. Urheilija hommatkoon itselleen sopivan tukiverkoston.)
”Tokiossa 12v. voitti kultaa.” (Nyt puhutaan urheilusta eikä rullalautailusta, jossa se 12-vuotias itse asiassa jäi hopealle.)
”Suomessa on ollut ennenkin hyviä alle kakskymppisiä. Mutta sitten loppuukin Suomen järjestelmän urheilun tukeminen, ja urheilijat joutuvat taistelemaan toimeentulonsa kanssa ja lopettaa, tai kehitys lakkaa.” (Osin totta. Onhan meillä tukijärjestelmä, mutta yleisurheilijat ovat yleensä ns. akateemista ainesta, jolle urheilu-uraan panostaminen on taloudelliselta odotusarvoltaan negatiivinen valinta.)

Luokka IV: Joskus sitä ilahtuukin eli oikeasti fiksuja kommentteja
”Junioritasolta on muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta vielä pitkä matka aikuisten huipulle. Kyllähän sama näkyy joukkuelajeissakin: jääkiekon U18 tai U20 -maailmanmestari saattaa päätyä miesten alasarjoihin tai hyvässäkin tapauksessa nippanappa Liigan nelosketjuun.”
”Nuorten u 20 mm kisat Nairobi. 4 kultaa ja yksi hopea.
Suomi toisena mitalitaulukossa. Yle ja Mtv uutisoivat kiekkoilijoiden ja formulakuskien kesälomaretkistä. Urheiluruudusskin pieni maininta eilen Silja Kososen kutamitalista.
Nämä ovat jääneet ihan taka-alalle. Nyt kaivataan selityksiä. Onnea nuoret historiallisesta saavutuksesta.”
”Kun vielä saatais näitä junnukisoja televisiosta niin hyvä olisi. YLE voisi panostaa enemmän valtalajien junnukisa lähetyksiin, kun sieltä sitä tämän maan itsetuntoa saadaan kohotettua ylöspäin. Vai miksi me YLE-veroa maksamme?”
”On se merkillistä että tälläkin palstalla on paljon negatiivisiä kommentointeja. On toki tosiasia että muutama suur maa puuttuu kisoista, mutta kyllä siellä kovia urheilijoita riittää ihan tarpeeksi. On todella upeeta Suomalaisten nuorten onnistumiset kautta linjan. Toivottavasti tästä eteenpäin mennään oikeilla valmennus opeilla, niin saamme lukea tulevina vuosinakin heidän hienoista esityksistään. Suuren Suure Onnittelut koko sakille..…”


Loppukevennys: Hernekeittopäivä!

Maailman ilmeisesti pahimmalta haisevan aineen kemiallista koostumusta ei tunneta. Sen tutkiminen on nimittäin hajun takia käytännössä mahdotonta. Sen verran tiedetään, että kyseessä on rikkiyhdiste (tämän ei luulisi olevan yllätys). Pienetkin pitoisuudet aiheuttavat ihmisille pahoinvointia jopa 400 metrin päässä, havatsivat saksalaiset kemistit jo toistasataa vuotta sitten.
Oma epäilykseni asiasta on, että tätä kaasua olisi ollut eristettävissä eräänä yönä armeija-aikana pian alokaskoulutuksen jälkeen. Oli ollut hernekeittopäivä ja sen jälkeen iltavapaa, jota tupa oli viettänyt läheisessä baarissa keskiolutta kitaten. Aamuherätystä tehnyt päivystäjä avasi tuvan oven ja teki yökkien täyskäännöksen.