Uusinta: Venäjän idea

Lukijalle: Venäjä pullistelee jälleen synthol-täytteisiä lihaksiaan. Sen takia on ajankohtaista uusia juttu neljän vuoden takaa:

Toistakymmentä vuotta sitten entinen presidentti Mauno Koivisto julkaisi kirjan Venäjän idea. Kommentoin tuolloin toteamalla: En tiennytkään, että Venäjällä on idea.

Itse asiassa Koivisto oli tuolloin oikeammassa kuin useimmat. Venäjän idea voidaan tiivistää laajenemiseen ja vaikutusvallan lisäämiseen. Kaikki muu, kuten kansalaisten hyvinvointi, on tämän rinnalla jäänyt kauas horisonttiin. Tämä on ollut Venäjän - ja siinä välissä Neuvostoliiton - kantava ajatus siitä lähtien, kun Moskovan ruhtinaskunta päätti 1300-luvulla ryhtyä laajenemaan.

Menestys oli melkoinen. Vain muutamassa sadassa vuodessa vähäisestä ruhtinaskunnasta kehittyi kooltaan maailman suurin valtio, Venäjän keisarikunta. Neuvostoliitto tuotti välillä vähän takapakkia, kun ns. reunavaltiot eli Suomi, Puola ja Baltian maat pääsivät irtautumaan. Toki Baltia otettiin kohta takaisin, mutta pahin takaisku koko 700 vuoden aikana tuli Neuvostoliiton hajottua. Tätä Putinin Venäjä yrittää nyt korvata.

Lännessä on Venäjän aikeista oltu lähes täysin ymmällä. On muisteltu Winston Churchilliä, joka totesi ”Venäjän olevan mysteeriin kääritty arvoitus salaisuuden sisällä.” Todellisuudessa Venäjän ymmärtäminen on huomattavan yksinkertaista. On vain muistettava Venäjän idea: laajeneminen ja vaikutusvallan kasvattaminen. Kun tämän yhdistää siihen, mitä Sunzi sanoo Sodankäynnin taidossa, kaikki on selvää. Ainakin jälkikäteen. Se, mikä tekee ennustamisesta vaikeaa, on muiden pelureiden – lähinnä lännen – arvaamaton reaktio. Vuosi sitten kirjoitin ennusteen Ukrainan, tuolloin lähinnä Krimin, kriisin kehittymisestä. Krimin kohdalla ennuste osui oikeaan, mutta Itä-Ukrainan kohdalla väärään. Oletin näet, että länsi ei siedä Venäjän toimien kiihtymistä ja Ukrainakin edes jossain määrin ryhdistyy. Toisin kävi. Etenkin Ukrainan suoritukset ovat olleet täysin ponnettomia. Hyvä esimerkki tästä on se, että Ukrainan kriisissä puhutaan koko ajan Putinista, joka siis kiistää osallisuutensa. Mutta yli puolet suomalaisistakaan tuskin edes tietää, kuka on Ukrainan presidentti. Tässä alkaa suorastaan epäillä, että Venäjä pitää jollain lailla ainakin osaa Ukrainan johdosta hyppysissään.

Venäjän strategia Ukrainassa näyttää ainakin päällisin puolin saaneen lännen täysin ymmälleen. Venäjä käy Ukrainassa sumusotaa eli kiistää järjestelmällisesti kaiken osallisuutensa. Oikeasti tätä ei usko kukaan. Siksi onkin päähän alkanut hiipiä epäilys lännen toiminnasta. Olisiko länsi sittenkin yhden siirron edellä strategiassa ja ajamassa Venäjää ansaan?

Ehkä länsimaat ovat oppineet siitä, mitä tapahtui 1930-luvulla. Jälkikäteen on oltu kovasti viisaita ja sanottu, että Hitler olisi pitänyt pysäyttää jo 1938 eikä suostua Minskin - eikun hups, Münchenin sopimukseen. Mutta olisiko tämä ollut kuitenkaan viisasta? Jos Hitler olisi tuolloin pysäytetty, hänet muistettaisiin Saksan jaloilleen nostaneena valtiomiehenä, jonka länsivallat syrjäyttivät - ja natsismi eläisi ja voisi hyvin. Nyt hänen annettiin mennä liian pitkälle ja natsismi saatiin kitkettyä kerralla pois. Ehkä länsimaat ovat ajamassa Venäjää samaan tilanteeseen. Tosin Venäjän kanssa on Saksaan verrattuna kaksi ongelmaa: sillä on ydinase ja se on niin suuri, että yksikään ulkovalta ei uskalla antaa yhdenkään kilpailijan saada Venäjää vaikutuspiiriinsä. Toisaalta Venäjä - silloinen Neuvostoliitto - on jo kerran houkuteltu ansaan, joten miksi länsi ei tekisi samaa toiste. 1980-luvulla Ronald Reagan haastoi Neuvostoliiton kulutuskilpaan Tähtien sota -hankkeellaan. Neuvostoliiton talous yski ja lopulta koko maa kaatui. Reagan ei välttämättä ollut Hollywoodin kirkkain tähti, mutta miehellä oli selkeä näkemys ja se riitti.

Jos oletetaan, että Venäjää ollaan houkuttelemassa ansaan, niin oleellinen kysymys on se, mihin asti Venäjälle ollaan valmiita antamaan siimaa. Eli kuinka syvälle Venäjän annetaan koukku nielaista. Tähän kysymykseen on kuitenkin mahdotonta vastata, kun ei ole salakuuntelulaitteita lännen johtajien kabineteissa ja kristallipallokin on sumuinen.

Siksi onkin katsottava, miten Venäjä aikoo edetä. Todennäköisesti maa kerrallaan. Valkovenäjä on jo de facto taskussa, joten sille ei tarvitse tehdä mitään. Tällä hetkellä työn alla on Ukraina. Venäjä kaappaa Ukrainasta niin ison palasen kuin vain pystyy. Jos koko maan valtaus ei onnistu, jätetään konflikti kytemään vastaisen varalle ja siirrytään seuraavaan kohteeseen. Merkittäviä mahdollisuuksia on kolme: Baltia, Suomi ja Keski-Aasia. Näistä Baltia kuuluu NATO:oon ja on siksi ongelmallinen. Toisaalta se oli osa Neuvostoliittoa toisin kuin Suomi. Näillä molemmilla on siis yksi haittapuoli. Helpompi kohde on Keski-Aasia. Siellä on Kazakstan, jonka tilanne on hyvin identtinen Ukrainan kanssa. Molemmissa on suuri venäläisvähemmistö, jota voi käyttää viidentenä kolonnana - toki heidän mielipidettään kysymättä. Lisäksi siinä missä Ukrainalla oli Venäjän vuokraama laivastotukikohta Krimillä, on Kazakstanissa avaruuskeskus Baikonur. Sevastopolin laivastotukikohta piti korvata Novorossijskin tukikohdalla, jonka piti olla valmis 2012. Sattuneista syistä rakennustyöt ovat yhä kesken. (Päivitys 6.7.2019: Ei ole valmista vieläkään ja tuskin tuleekaan.) Kannattaisi varmaan pitää silmällä, onko Venäjä tekemässä mitään suunnitelmia Baikonurin avaruuskeskuksen korvaamiseksi eli miten Kaukoidän kosmodromi edistyy. Tosin Baikonurin vuokra-aikaa on jäljellä vielä 35 vuotta, mutta maksuista on jo ollutkin sopivasti riitaa. (Päivitys 6.7.2019: Yllättävää kyllä, Kaukoidässä on saatu edistystä aikaan. Ehkä Kazakstan saa sittenkin olla rauhassa.)

Mutta eteni Venäjä mihin suuntaan tahansa, sen strategia on sama. Haastetaan riitaa ja kiistetään kaikki. Konflikteja pidetään yllä kaikissa suunnissa ja niihin valmistaudutaan samanaikaisesti. Etenkin venäläisvähemmistöjä muissa maissa hyödynnetään propagandassa. Viimeiset 20 vuotta Venäjä on valittanut esimerkiksi vironvenäläisten huonosta kohtelusta, jonka hyödylliset idiootit ovat jopa nielleet. Totuus on toinen: esimerkkinä Viron maahanmuuttotilastoja (Annual Report on Migration and International Protection Statistics ) vuodelta 2009:
Muuttajia Virosta Venäjälle: 193
Muuttajia Venäjältä Viroon: 505.
Eikä siinä kaikki. Oletettavasti vironvenäläiset saavat Venäjän passin ja muuttoluvan Venäjälle aina halutessaan. Venäjänvenäläiset eivät saa muuttolupaa Viroon tuosta vaan. Millainenhan tilasto olisi jos saisivat? On totta, että Virossa venäläisten asema on heikompi kuin virolaisten. Se ei ole kuitenkaan läheskään niin huono kuin venäläisten asema Venäjällä.

Nettitrollien käytöstä Venäjä onkin jo jäänyt kiinni. Näitä hyödynnetään varmasti johdattelemassa keskustelua väärille uralle ja sumun levittämisessä. Tahtomattaan monet auttavat uskomalla heitä.

Viime aikoina on Suomessa puhuttu paljon venäläisten oudoista maakaupoista. Strategisten kohteiden läheltä on ostettu kiinteistöjä. Tämä ei ole paljastunut Venäjän valtion bulvaanien tekosiksi, mutta kumma olisi jos se ei sitä olisi. Useimmat asian kiistäjät toteavat aivan oikein, että ei niistä käsin spetsnaz-joukkoja johdeta tai asevarastoja rakennella. Mutta todellinen tarkoitus onkin konfliktin luominen. Jos virallinen Suomi reagoisi näihin maakauppoihin, Venäjä saisi syyn välien huonontamiseen. Ja jos tilanne aikanaan kiristyy ja näitä kiinteistöjä ratsataan, niin siitähän saadaan kätevästi casus belli. Kiinteistöjen hankkimisen ainoa järkevä syy on valmistautuminen konfliktin syyn hakemiseen.

On varauduttava myös siihen, että konfliktin kiristyessä jossakin reunamaassa, jonka Venäjä pyrkii seuraavaksi saamaan haltuunsa, käyttöön otetaan sumusodan lisäksi myös ns. märät operaatiot. Jos Ukrainassa nousisi merkittävä kansallinen johtaja, hän joutuisi varsin suurella todennäköisyydellä kohtalokkaaseen autokolariin.

Nykypäivänä tiedustelupalvelujen raportit johtohenkilöistä ovat varsin perusteelliset. Niiden avulla Venäjä - kuten tietysti mikä tahansa muu maa - voi päätellä, ketkä johtajista ovat omalta kannalta hyödyllisiä ja ketkä haitallisia. Haitallisista eli selkärangallisista ja kyvykkäistä voidaan päästä eroon myös järjestämällä sopivia, uran päättäviä skandaaleja. Tyhmät ja taipuisat taas jätetään rauhaan, jolloin noste vie heidät korkeampiin asemiin. Ja tarvittaessa kriisitilanteessa päätöksentekoketju voidaan lamauttaa salamurhin, joista sitten esitetään asianmukaiset valittelut ja kiistetään osallisuus. Tähän voi tietysti todeta, että johtajat kannattaa suojata hyvin. Tämä ei kuitenkaan riitä. Ehkä jopa tehokkaampaa on murhata johtajan läheisiä ihmisiä: jos vaikka asevoimien komentaja murhataan, hänen varamiehensä astuu remmiin. Mutta jos hänen perheensä kuolee vaikka kodin "tulipalossa", johtaja pysyy asemassaan mutta lamaantuu toimintakyvyttömäksi, mikä on komentoketjulle vielä tuhoisampaa.

Venäjä on immuuni kaikelle moraalille ja kunniottaa vain voimaa ja päättäväisyyttä. Ronald Reagan ymmärsi tämän ja se onkin ainoa asia, mitä Venäjästä tarvitsee ymmärtää, kuten hänen saavuttamistaan tuloksista nähdään.