Nirri pois

Kuolemanrangaistuksesta saa aina aikaan hyvän polemiikin. Suomen rikoslaista kuolemanrangaistus poistui rauhan ajan rikoksista 1949 ja sodan ajan rikoksista 1972. Sen palauttamiseksi esitetään kuitenkin aika ajoin vaatimuksia. On odotettavissa, että ne voimistuvat, koska kuolemanrangaistuksen kannatus on suurin nuorempien ikäluokkien keskuudessa.

Kuolemanrangaistusta vastaan puhuu kaikkein voimakkaimmin sen lopullisuus. Jos tuomitaan virheellisin perustein, on vaikea perua kuolemanrangaistusta. Toisaalta sen puolesta puhuu se, että on yksinkertaisesti olemassa ihmishirviöitä, jotka on suljettava loppuiäkseen laitokseen ja kustannukset ovat hirmuiset. Kuten Yhdysvaltain kokemuksista tiedetään, kannattajien ja vastustajien juopa on suuri. Ryhdyin pohtimaan, miten saisi aikaan toimivan kompromissiratkaisun, ja sellainen löytyikin.

Esitin äskettäin rikoslakiin ehdollista kuolemantuomiota. Se voidaan langettaa vain erittäin raskaista rikoksista (en ryhdy yksilöimään, mutta esimerkiksi Abdigadir Osman Hussein olisi sen saanut), joissa tuomitun syyllisyydestä ei ole pienintäkään epäilystä.

Mutta kuolemantuomio on ehdollinen. Se pannaan täytäntöön vain kahden ehdon toteutuessa. Jos ehdot eivät toteudu, niin tuomittu istuu elinkautisvankina loppuikänsä.

Ensimmäinen ehto on se, että rahat loppuvat. Jokaisella kuolemaantuomitulla on rahasto, johon voi maksaa hänen ylläpidostaan. Kuvitellaan vaikka, että vuotuiset kustannukset ovat satatuhatta euroa. (Keskimääräiset vankikulut ovat suljetussa laitoksessa 200 euroa päivässä, mutta voitaneen olettaa elinkautisvankien maksavan mm. tarkemman vartioinnin takia enemmän.) Mikäli vuoden 2015 lopussa rahastossa on vähintään tämän verran rahaa, niin tuomiota ei laiteta täytäntöön vuonna 2016. Mikäli vuoden 2016 lopussa rahastossa on vähemmän kuin satatuhatta euroa, niin tuomio laitetaan täytäntöön vuoden 2017 aikana (olettaen että myös ehto 2 täyttyy). Ylijäämärahat valtion kassaan, myös siinä tapauksessa että tuomittu kuolee luonnollisen kuoleman. Tällä tavoin kuolemantuomion vastustajat voivat osoittaa vakaumuksensa ja estää kuolemantuomion toteutumisen. Eikä kannattajille tule kuluja. Lahjoittajien nimet pidetään salassa.

Toinen ehto on se, että teloittajiksi löytyy viisi vapaaehtoista. Teloitus suoritetaan ampumalla, perinteinen tyyli eli neljä aseista ladataan kovalla patruunalla ja yhdessä on pelkkä räkäpää. Ampujat eivät tiedä, kenellä on se räkäpää, joten kukaan ei pääse kehuskelemaan. Teloittajana voi toimia vain täysi-ikäinen ja vain yhden kerran. Näin myös kuolemantuomion kannattajat joutuvat kantamaan vastuunsa, jos kerran haluavat jonkun hengiltä. Teloittajien nimet pidetään salassa.

Tällä systeemillä luulisi molempien osapuolien olevan tyytyväisiä. Kuolemantuomion vastustajien on turha inistä, jos eivät ole valmiita maksamaan kustannuksia. Kannattajat eivät taas näitä joudu maksamaan, joten heidän argumenttinsa ovat merkityksettömiä.

Tarkempi mahdollisen teloitustavan toteutuminen voidaan sitten suunnitella erikseen, mutta asiaa pohdittuani esitän yhtä vaihtoehtoa. Teloitus toteutuu, mikäli saatavilla vapaaehtoisia on 1,5-kertainen määrä tarpeeseen nähden. Esim. jos edellä esitetyn viiden sijaan otetaankin 12 varsinaista teloittajaa, tarvitaan lisäksi kuusi varahenkilöä. Nämä valitaan vapaaehtoisten joukosta, mikäli vapaaehtoisia on enemmän kuin tarvittava määrä. Teloittajan on maksettava 1000 euron suuruinen takuumaksu, jonka saa takaisin mikäli ei kieltäydy ampumisesta. (Tämän tarkoitus on estää kuolemantuomion vastustajien värväytyminen ja viime hetken kieltäytyminen.) Palkkaa ei makseta, kyseessä on luottamustehtävä. Päivärahat voi saada. Jos joku varsinaiseen ryhmään arvotuista kieltäytyy viime hetkellä, tilalle otetaan vararyhmästä ensimmäinen. Asemestari lataa kiväärit (RK 62 on hyvä peli) yhdellä patruunalla, joka on vähintään joka viidennellä räkäpää (5 ampujaa -> 1 räkäpää, 12 ampujaa -> 3 räkäpäätä). Ryhmän jäsenet valitsevat kiväärit satunnaisesti, asemestarin näkemättä. Näin ei kukaan saa tietää, kenellä on kova ja kenellä ei. Teloitettava on tuoliin kiinni sidottuna luodinkestävän metallilevyn takana. Metallilevyssä on noin 20 x 20 cm aukko rinnan kohdalla, kiinni teloitettavan rintakehässä. Aukko on toistaiseksi peitetty luodinkestävällä, liukuvalla levyllä. Teloitusryhmä ottaa ampuma-asennon tuelta, poistaa varmistimet ja tähtää liukulevyyn. Kun kaikki ovat valmiit, ryhmän komentaja laskee viidestä alaspäin. Sanoessaan "yksi" hän painaa nappia, jolloin liukulevy putoaa alas paljastaen teloitettavan rintakehän. Komennolla "tulta" kaikki ampuvat. Tämän proseduurin tarkoitus on estää ennenaikainen laukaisu, jollaisista on ollut riesaa esim. USA:ssa silloin harvoin, kun tuomittua on valinnut teloitusryhmän kuolintavakseen (tämä on ollut joissakin osavaltioissa mahdollista).

On kummallista, että tällaista menettelyä ei ole otettu käyttöön nykyaikaisen teknologian sen salliessa. Sen sijaan on turvauduttu vanhanaikaisiin teloitustapoihin. Seuraavassa luettelo kymmenestä nykyään käytettävästä tai lähimenneisyydessä käytetystä teloitustavasta likimääräisessä yleisyysjärjestyksessä. Niiden jälkeen vielä uusia innovaatioita, jotka eivät ole vielä käytössä.

1. Ampuminen
Yhdysvalloissa on viimeisen 30 vuoden aikana suoritettu vain kolme teloitusta ampumalla. Menetelmän sallivat vain muutamat osavaltiot ja nekin vain silloin, kun tuomittu nimenomaisesti niin toivoo. Normaalimenettely on viisihenkinen ryhmä, joista neljän aseet on ladattu kovalla patruunalla. Indonesiassa on mielenkiintoinen tapa: kaksitoista ampujaa, joista vain kolmella on kova patruuna. Suomessa teloituskomppanian kokoonpanoa ei koskaan täsmällisesti määrätty. Tunnetuin teloituskomppanian komentaja on ollut Urho Kekkonen, joka sisällissodan jälkeen Haminassa joutui tämänkin velvollisuuden yllättäen toteuttamaan. Venäjällä ei käytetä teloituskomppaniaa, vaan niskalaukausta: tuomittu kävelytetään suljettuun huoneeseen, jossa teloittaja ampuu pistoolilla niskaan, usein yllättäen. Tosin Venäjällä ei ole teloitettu ketään sitten vuoden 1996, mutta vanha ansioituneen sosialistisen työn sankarin Vasili Blohinin (arvio yli 10 000 teloitusta) perinnöksi jättämä tietotaito lienee yhä tallessa. Varsin reipas versio ampumisesta oli myös brittiläisellä imperiumilla, jossa joskus harrastettiin takuutehokasta menetelmää. Siinä teloitettava sidottiin selän kohdalta tykin suuhun kiinni ja jysäytettiin. Pää kuulemma lensi paineen vaikutuksesta kymmenen metrin korkeuteen ja raajankappaleita sai keräillä sadan metrin säteeltä. Keskiruumis höyrystyi kokonaan.

2. Myrkkyruiske
Myrkkyä on käytetty teloitusmenetelmänä jo Sokrateen ajoista alkaen. Varsinainen lääketieteellinen menetelmä eli ruiske on tullut kuitenkin käyttöön vasta 1982 Yhdysvalloissa. Menetelmän etuna pidettiin humaanisuutta eli tuskattomuutta. USA:ssa käytössä olevassa menetelmässä kyse ei oikeastaan ole ruiskeesta, vaan ruiskeista. Normaali järjestys on se, että ensin suoneen pistetään tiopentaalia, joka aiheuttaa tajuttomuuden. Seuraavana vuorossa on pankuronibromidi, joka lamauttaa hengityksen. Viimeisenä tulee sydänpysähdyksen aiheuttava kaliumkloridi. Kuulostaa helpolta kuolemalta, mutta kuten jokainen kemian labrassa lätrännyt tietää, homma toimii parhaiten paperilla. Annostus voi mennä pieleen, koska ihmiset reagoivat eri tavoin. Aineet voivat olla epäkelpoja. Voi olla, että neula ei osukaan suoneen. Kaiken huippu on se, että ainakin joissakin osavaltioissa sairaanhoitaja desinfioi neulan pistokohdan ennen ruiskeen antamista. Ettei vain tulisi mitään tulehduksia.

3. Hirttäminen
Tämä perinteinen menetelmä on yhä runsaassa käytössä ympäri maailmaa. Erityisen suosituksi se nousee sota-aikoina yksinkertaisuutensa vuoksi. Valitettavasti tällöin tempun tekevät yleensä amatöörit, jolloin menetelmä on yleisen julkisuuskuvansa mukainen. Ammattilaisen tekemänä hirttäminen on varsin humaani menetelmä. Ammattitaitoinen pyöveli käyttää valmista taulukkoa, jossa köyden tarvittava pituus määräytyy hirtettävän painon mukaan. Kun köysi vielä osataan solmia oikealle kohdalle, saadaan aikaan niskan katkeaminen ja välitön kuolema. Joskus pudotus osoittautuu liian pitkäksi (tai tuomitun niska liian heikoksi), kuten Irakin tiedustelupalvelun ex-johtajalla, Saddamin velipuolella Barzan Ibrahim al-Tikritillä, jonka pää irtosi liian rajussa pudotuksessa. Joskus taas pudotus on liian lyhyt tai köysi luiskahtanut väärään kohtaan, kuten Julius Streicherilla, jolloin pyövelin piti mennä hirttolavan alle kiskomaan jaloista. Streicher kuoli samaan kuin yleensä itsemurhaajat tai lynkatut eli tukehtumiseen. Nykyään hirttämistä ei juuri käytetä länsimaissa, esimerkiksi USA:ssa se on periaatteessa mahdollista joissakin osavaltioissa vaihtoehtoisena menetelmänä, mutta viimeksi sitä on käytetty 1996. Sen sijaan Japanissa se on ainoa käytettävä menetelmä.

4. Mestaus
Mestauksella tarkoitetaan tässä yhteydessä pään irrottamista muusta ruumiista. Perinteisesti tämä tehtiin miekalla (aatelisille) tai kirveellä (tavallisille pulliaisille). Ranskalaiset tekivät kuitenkin näppärän keksinnön eli giljotiinin, ammattipyövelitkään kun eivät aina onnistuneet yhdellä iskulla. Giljotiinin käyttö levisi vähitellen kaikkialle maailmaan, Ranskassa viimeinen giljotiiniteloitus tehtiin 1977. Erikoinen yksityiskohta on se, että Ruotsissa teloitukset tehtiin edelleenkin kirveellä, paitsi koko maan historian viimeinen teloitus vuonna 1910, jolloin giljotiini oli vihdoinkin saatu käyttöön. Saudi-Arabiassa ei giljotiinia käytetä vieläkään, vaan teloitukset tehdään yleensä julkisesti miekalla. Onhan se toisaalta edistyneempää kuin ISIS:in menetelmä, jossa kurkku hinkataan poikki veitsellä.

5. Sähkötuoli
Sähkön keksimisen myötä sille kehiteltiin kaikenlaisia hyödyllisiä sovelluksia, joista lajitoverin päiviltä päästäminen oli yksi. Thomas Edison osoitti epäilijöille, että jos norsun saa sähköllä hengiltä, niin eiköhän ihmisenkin. Ensimmäinen sähkötuoliteloitus oli kyllä tehty jo ennen Edisonin koetta eli 1890, mutta vasta norsutempun jälkeen sähkötuolin käyttö yleistyi. Sähkötuolissa on vain se haittapuoli, että eri ihmiset johtavat sähköä eri tavalla. Joku kuoli heti kuten pitikin, toiset taas eivät, jotkut taas käristyivät varsin pahastikin. Vähitellen sähkötuoli on jäänyt pois käytöstä, toissijaisena menetelmänä sitä käytetään USA:ssa noin kerran kahdessa vuodessa. Muualla maailmassa sähkötuolin käyttö ei oikein koskaan ottanut kipinää.

6. Kivitys
Vanhatestamentillinen menetelmä on yhä käytössä monissa islamilaisissa maissa. Tämä on varsin ymmärrettävää. Tarvittavaa materiaalia eli kiviä on runsaasti saatavilla. Muissa mahdollisissa menetelmissä taas on takapajuloissa ongelmia: myrkkyjen käyttö vaatisi lääketieteellistä asiantuntemusta, sähkölaitteiden käyttö on teknisesti vaikeaa, hirttämisessä pitäisi osata tehdä köyteen solmu ja löytää sitä paitsi aavikolta puu, arabien surkeasta ampumataidosta voi kysellä tietoja Israelin armeijalta ja miekkojen teroittaminen mestausta varten olisi kovin työlästä. Normaalissa proseduurissa teloitettava peitetään säkillä ja haudataan maahan pystyasentoon, mies vyötäröä ja nainen kaulaa myöten. Sitten piirretään ympyrä, jonka ulkopuolelta oikeauskoisten sopii kokeilla osumatarkkuuttaan. Myös kivien koko on tarkkaan määrätty, ettei liian suurella mötikällä kukaan vetäisisi heti jackpotia ja pilaisi muiden iloa.

7. Ristiinnaulitseminen
Tämä on ainoa listassa olevista menetelmistä, jonka ensisijainen tarkoitus ei ole saada tuomitulta nirriä pois, vaan tuottaa pelotetta ja viihdettä kansalle. Jos tarkoitus olisi saada henki pois, niin kuuden tuuman naulat lyötäisiin päähän. Vastoin yleistä luuloa nauloja ei isketty kämmenten, vaan ranteiden läpi. Tämä siis tapauksissa, joissa käsien pitää kannatella edes osa ruumiin painosta. Mikäli koko paino voidaan laskea jaloille tukipuun varaan, naulat voidaan lyödä kämmenten läpi tai vaikka ainoastaan sitoa kädet kiinni. Kuolema seurasi muutaman tunnin tai muutaman päivän kuluessa. Länsimaissa ristiinnaulitseminen jäi pois kristinuskon tultua valta-uskonnoksi; olisihan se kovasti epäsopivaa tappaa tavallinen kuolevainen samoin kuin Jeesus. Tässä mielessä onni että Jeesusta ei hirtetty - paitsi että kristinuskon symboli olisi nyt hirsipuu, olisi hirttäminen kielletty ja ristiinnaulitseminen olisi varmaan pysynyt käytössä pitkäänkin. Japanissa ristiinnaulitsemista käytettiin vielä 1850-luvun puolivälissä ja siitä on säästynyt jopa valokuvia. Nyttemmin ISIS ja Hamas ovat elvyttäneet ristiinnaulitsemisen jälleen käyttöön, joten menetelmä pääsi tälle listalle ja jopa näin korkealle.

8. Kaasukammio
Vastoin yleistä luuloa menetelmää eivät käyttäneet ensimmäisinä saksalaiset eikä käytetty kaasu ole koskaan Zyklon B, joka on ensinnäkin tehoton ja toiseksi tuskallinen. Ensimmäistä kertaa kaasukammiota käytettiin virallisessa teloituksessa 1924. Tai oikeastaan ei käytetty kaasukammiota, vaan omaa selliä. Valitettavasti selli ei ollut riittävän ilmatiivis ja kaasu vuoti ulos. Uudessa yrityksessä käytettiin vankilan teurastamoa ja tällä kertaa onnistuttiin. Myöhemmin rakennettiin sitten varsinaisia kaasukammioita. Käytettävä kaasu on aina ollut syaanivetyä eli sinihappoa. Se aiheuttaa tajuttomuuden muutamassa sekunnissa ja kuoleman muutamassa minuutissa. Periaatteessa. Käytäntö on osoittautunut usein toisenlaiseksi ja siksi kaasukammiota on käytetty hyvin vähän, USA:ssa vain 11 kertaa kuolemanrangaistuksen palauttamisen (1976) jälkeen ja viimeksi 2010. Muualla maailmassa menetelmää ei virallisesti käytetäkään.

9. Kuristaminen
Kuristaminen on läheistä sukua hirttämiselle, mutta kuitenkin eri menetelmä kahdesta syystä. Ensinnäkin oikein suoritetussa hirttämisessä uhri ei kuristu ja toiseksi kuristamiseen ei liity pudotusta tai edes roikkumista. Menetelmä oli käytössä Espanjassa vielä vuonna 1974. Siellä oli tähän ihan oma laitteensa, garrotte. Alun perin systeemi toimi siten, että tuomittu istutettiin tuolille, kaulaan kietaistiin silmukka ja silmukan sisään tanko, jota pyöritettiin sitten riittävän monta kierrosta. Taitava teloittaja sai aikaan kuoleman muutamassa sekunnissa. Tunnetuin kuristamalla teloitettu on viimeinen inkakuningas Atahualpa, joka pelastui roviolta polttamiselta 1533 kääntymällä viime hetkellä kristinuskoon.

10. Polttorovio
Euroopassa polttorovioista luovuttiin lopullisesti 1800-luvun alussa ja ne olivat sitä ennenkin olleet jo hyvin harvinaisia. Lisäksi tuomitut oli normaalisti kuristettu ennen liekkien leimahtamista. Nyttemmin tapa on kaikkialta lakkautettu virallisesti, mutta epävirallisesti sitä vielä siellä täällä harjoitetaan. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa, joka muutenkin on alalla kunnostautunut mielenkiintoisin innovaatioin, väitetään erinäisiä kenraaleita käytetyn bensakylvyssä ennen tulitikun heittämistä. Myös ISIS on ottanut menetelmän uusiokäyttöön kärventämällä kiinnijääneen jordanialaislentäjän häkissä.

Lopuksi sitten muutama uusi tai ainakin uusvanha innovaatio järjestyksessä barbaarisimmasta humaaneimpaan. Humaanisuuden mittarina pidetään tässä aikaa ensimmäisestä kivun havaitsemisesta kuolemaan.

5. Hukuttaminen
Hukuttamista on ennenkin käytetty teloitusmenetelmänä, mutta kovin tehottomasti. Ei tarvitse muuta kuin sulkea teloitettava teräshäkkiin ja upottaa se nosturin nokassa puoleksi tunniksi järveen. Itse asiassa hämmästyttää, että natsit vaivautuivat rakentamaan kaasukammioita. Ei olisi tarvinnut muuta kuin kaivaa riittävän syvä kuoppa, valaa betoniseinät ja -lattia sekä asentaa sen päälle teräsristikko. Kuopan koolla ei olisi ollut käytännössä mitään rajoitteita, toisin kuin kaasukammioilla oli. Sitten olisi vain tarvinnut avata patoluukku läheisestä joesta, odotella puoli tuntia, sulkea tuloluukku, avata poistoluukku ja laittaa kapot tyhjentämään monttu. Taatusti halvempaa kuin kaasukammiot.

4. Palelluttaminen
Kuulemma paleltumiskuolema on suhteellisen rauhallinen. Odotellaan parinkymmenen asteen pakkasta (tai sitten laitetaan heppu kylmäkammioon) ja ei muuta kuin sidotaan uimahoususilleen odottelemaan. Palelluttamista ei kuitenkaan liene koskaan käytetty teloitusmenetelmänä ilmastollisten syiden takia: onnistuisi tehokkaasti vain harvassa maassa ja niissäkin vain muutamana kuukautena.

3. Murskaaminen
Tätä ikiaikaista menetelmää on harjoitettu norsujen avulla ja muutenkin. Systeemi ei kuitenkaan ollut välttämättä kovin tehokas ja jäi pois käytöstä epähumaanina. Nykypäivänä asia olisi toisin, koska voimantuottomenetelmät ovat paljon tehokkaammat. Mietitään esimerkiksi autonmurskainta Goldfingerin avustajan Oddjobin tyyliin.

2. Pudottaminen
Toinen vanha mutta hylätty menetelmä, johon uusi teknologia antaisi taas uuden ulottuvuuden. Aiemmin jouduttiin tyytymään kalliolta heittämiseen - Rooman valtakunnassa Tarpeian kalliot olivat suosiossa. Valitettavasti käytettävissä olleet pudotuskorkeudet olivat kovin vaatimattomia eivätkä taanneet varmaa menestystä. Nykypäivänä lentokoneesta tai helikopterista saadaan tarvittaessa useiden kilometrien korkeus, jolloin tuomittu saa myös hyvät kyydit viimeisellä matkallaan. Tätä menetelmää käytettiin 70-luvulla Argentiinassa toisinajattelijoiden "kadottamiseen". Lisävauhtia antamaan voidaan käyttää paria rautakahletta, jotka samalla hoitavat hautauksen - oletettavasti temppu tehtäisiin tietysti meren yllä. Jos suvaitsevaisto saa joskus totaalisen vallan ja jään kiinni, niin saanen esittää kainon toiveen että teloitukseni tapahtuu tällä tavalla. Varmuuden vuoksi huomautan, että perinteisistä menetelmistä suosin henkilökohtaisesti eniten ampumista, mikäli tämä uusi innovaatio ei ota tulta.

1. Räjäyttäminen
Aivan uusi keksintö alalla. Ainakaan tietääkseni tätä ei ole koskaan käytetty, vaikka se olisi a) kivuton, b) halpa ja c) käytännöllinen. Kaivetaan parin metrin syvyinen monttu, laitetaan pohjalle muutama kilo TNT:tä matoksi, lasketaan tuomittu sidottuna sinne ja peitetään teräskannella suunnatun räjähdysvaikutuksen aikaansaamiseksi. Sitten käännetään kytkintä ja lopuksi ei tarvitse muuta kuin lapioida monttu umpeen niiltä osin joilta räjäytys ei ole seinämiä romauttanut.