Suomalaisen yleisurheilun taso 2014

Huomautus: Aiemmin olen tämän päivityksen tehnyt välihuomautuksena, mutta nyt tulee sen verran muutakin asiaa, että tämä on viikkojuttu. Aluksi perinteinen tasopäivitys. Sen jälkeen laji lajilta kestävyysjuoksujen pika-analyysi. Analyysien välissä kursiivilla välikevennyksenä kisaviikonlopun sattumuksia.



Kalakukkojen rauhoitusaika Kuopiossa on alkanut monituhatpäisen yleisurheiluväen poistuttua paikkakunnalta. Tein vuonna 2011 tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Linkistä voivat uudet lukijat tutustua asiaan. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen samalla periaatteella eli kolmihenkisten joukkueiden "maaottelut" kaikkia historiallisia Kalevan Kisoja vastaan. Tämä tuottaa tälle vuodelle 106 ottelua, koska kyseessä olivat 107. Kalevan Kisat.

Taso oli nousussa. Tämä vuosi peittosi viime vuoden selkein lukemin 412,5 - 379,5. Itse asiassa kyseessä olivat kovatasoisimmat kisat sitten vuoden 2007. Sitä aiemmille kisoille tuleekin sitten tappioita aina vuoteen 1986 asti, joista tulee voitto. Tätä aiemmista tappio kärsitään vuosien 1985, 1984, 1983, 1981 ja 1976 kisoille.

Kokonaissaldona vuosi 2014 kerää 80 voittoa ja 26 tappiota. Tämä vie sen kaikkien aikojen taulukossa sijalle 28. Vuosi 2013 on sijalla 35, saldona 73 voittoa.

Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa aina 16-6 -voiton. Ensimmäinen pistemenetys tapahtuu vuoden 1926 kisoja vastaan; silloin Paavo Nurmi ja Armas Kinnunen vetäisivät 5000 metriä silloisiin maailman huippuaikoihin, joilla olisi tämänvuotisessa hellekisassa voitettu muut suomalaiset paitsi Tuomas Jokinen, jolle olisi tullut 24 sekunnin tappio. Ensimmäinen lajitappiokin tulee tietysti 5000 metrillä, vuoden 1937 kisat voittavat 12-10, kiitos kolmikon Taisto Mäki - Arvo Askola - Lauri Lehtinen, joka häviää Tuomas Jokiselle mutta voittaa muut suomalaiset. Kova porukka, kultamitalisti oli ME-mies ja Euroopan mestari (olisi luultavasti myös olympiavoittaja ilman sotia), hopeamitalisti olympiamitalisti ja pronssimitalisti ME-mies ja olympiavoittaja.

Viimeinen täysin pistein (joka laji 16-6) otettu voitto on vuoden 1932 kisoja vastaan. Tuolloinhan kyseessä olivat B-kisat, koska Los Angelesiin matkannut olympiajoukkue puuttui paikalta.

Ja sitten kommentit matka matkalta, välipalana välihuomautuksia kursiivilla.

SUL:n puhheenkulujettaja (huom. savolainen versio) Vesa Harmaakorpi avasi sunnuntain kisapäivän puheella, jossa totesi mm. "Suomalainen yleisurheilu purjehtii vahvassa myötätuulessa...", johon mutisin sarkastisen välihuomautuksen "...suoraan kohti karia." Mutta oikeassahan hän oli ainakin tulosvertailun perusteella.

M 800 m
Vantaan Rudisha kukisti odotetusti Espoon Borzan. Kärjessä alusta loppuun! Yllättäjä Panu Jantuselle soi mieluusti hopeaa, ensimmäinen KK-mitali hänelle. Sandells ei ihmeitä esittänyt, ellei paikalle ilmestymistä sellaiseksi lasketa. Joonas Rinteen murtautumista kärkeen on odoteltu jo pari vuotta, mutta eiköhän se sieltä vielä tule. 19-vuotiaan lupauksen suurin haaste on sama kuin aikoinaan Voitto Hellstenillä, jolla omien sanojensa mukaan oli niin lyhyet jalat, että hädin tuskin maahan asti ylettivät. Toisaalta Hellstenillä oli olympiapronssia.

Jännitystä kentälle saatiin moukarinheitossa, jossa järjestäjät olivat avanneet häkkiä metrin verran liikaa. Pituushyppypaikalla toimitsija oli maalialueella, mutta ei ihan ottanut osumaa. Kuulemma puhelimet olivat kuumina tapauksen jälkeen.

M 1500 m
Käsikirjoituksen mukaan: taktiikkajuoksu, Keskisalo heittää lopussa koko porukan ohi ja nelikko Lindahl - Bertolotti - Marttinen - Kekki ratkoo seuraavat sijat. Etukäteisveikkailuissa ainoa mikä meni pieleen oli sijojen 2-5 keskinäinen järjestys. Ilahduttavia asioita: 1) Jukka Keskisalo heitti hitaan alkuvauhdinkin jälkeen reilusti mailereiden ohi ja löysäsi silti lopussa. 2) Riku Marttisen paluu kuosia kohti. 3) Vasta 16-vuotiaan Jiri Karjalaisen ennakkoluulottoman rohkea ja taktisesti kelvollinen juoksu. Keskisalon kunto näyttää todella hyvältä Zürichiä ajatellen, toivottavasti selkä kestää. Esteet hän jätti väliin, kun sai tältä matkalta jo kaksi kultamitalia: omansa ja valmentajamitalin itsensä valmentajana.

Yleisöä oli silmämääräisesti arvioiden melkein saman verran joka päivä, toki nousujohteisesti. Yllätys oli, että sunnuntaina katsomo ei ollutkaan aivan täynnä. Ehkä Pitkämäen poisjäänti verotti tuhatkunta ihmistä. Juttelin media-asiantuntijan kanssa ja hän sanoi, että ilman suoraa TV-lähetystä yleisöä olisi ollut 50 % enemmän. Nyt he eivät halunneet lähteä helteeseen hikoamaan, kun kotisohvalta näki hyvin. Tosin jos olisi tullut vettä, niin yleisöä olisi ollut vielä vähemmän. Ja jos sää olisi ollut epävakainen, kenties vielä vähemmän koska silloin ei olisi tiennyt, varautuako sateeseen vai helteeseen. Joskus tuntuu että ihmiset ovat asuneet jo liian pitkään lämmitetyissä ja ilmastoiduissa huoneissa.

M 5000 m
Tyll-sää. Kärkinelikko oikein ja oikeassa järjestyksessä. Jokinen teki viisaan ratkaisun, kun ei lähtenyt Koririn kyytiin. Sen jälkeen hän olikin suomalaisten keskinäisessä otatuksessa ylivoimainen ja ratkaisi sen varhaisessa vaiheessa. Siikaluoma hävisi Niemiselle, kuten odotettua oli, mutta ei kyennyt haastamaan aivan odotetusti. Tuomas Jokisesta on valitettavasti todettava, että hän jää luotettavan maaottelujyrän tasolle, ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu. Vielä muutama vuosi sitten hänellä oli lupaava tulevaisuus, mutta vammat ovat haitanneet. 27 vuotta ei vielä olisi liikaa kehityksen kannalta, mutta pullonkaulaksi muodostuu tekniikka, joka ei ole 27 minuutin kympin tasolla eikä sitä enää sinne tuossa iässä saadakaan.

Tuttu valokuvaaja morjasti ja zoomaili kentältä kamerallaan Jaskaan päin. Ajattelin että objektiivi ei kyllä kestä, jos nyt räpsäyttää. Vaan näyttää noissa nykykameroissa olevan rumuussieto melkoinen, nytkin sain jälkeenpäin kuulla tulleeni kotikatsomoissa bongatuksi moneen kertaan. Mikä helvetti siinä mahtaa olla että kaikissa kisoissa olen linssiluteena telkkarissa, vaikka yritän jopa tietoisesti välttää kamerasektoreita.

M 10 000 m
Koko moka, Anders Lindahl oli mennyt ilmoittautumislistalta ohi silmien. En tosin olisi uskonut että hän matkaan lähtee enkä varsinkaan olisi sijoittanut häntä kolmen joukkoon. Mutta niin vain mies tuli ja pesi kaikki muut suomalaiset. Olisiko jo 26-vuotiaan 3.43 -mailerin aiheellista vetää tiettyjä johtopäätöksiä? Muiden osalta voi todeta, että joka jätkä joka oli vitosen juossut, floppasi. Suomalaisten keskinäisessä kisassa olin sijoittanut Jokisen ykköseksi, hän oli neljäs. Niemisen piti olla kolmas, hän oli kahdeksas. Nummelan piti olla viides, hän oli seitsemäs. Jokinen tipahti yhdessä vaiheessa kärkiryhmän kyydistä, mutta imi eron kiinni pudotakseen pian uudestaan. Hellevitosesta ei niin vain toivuttu. Muista Arttu Vattulainen juoksi rohkeasti ja tulevaisuus olisi lupaava, kunhan tekniikka saadaan taloudellisemmaksi. Henaattori Manninen juoksi odotetusti, loppukiriä ei ollut. Oli hyvän näköisesti kulkevaan menoon nähden lopussa lievä pettymys. Mårten Boström oli myös osannut suunnistaa lähtöviivalle, mutta ei jaksanut roikkua kärkiryhmän kyydissä muutamaa kilometriä pidempään juosten sitten yksin taivalta tehden odotetulle viidennelle sijalle. Rankkoihin oloihin nähden aikoja on pidettävä tyydyttävinä, lämpöä ei ollut aivan yhtä paljon kuin perjantain vitosella mutta kosteutta sitäkin enemmän. Legendaarisen kiertopalkinnon nappasi haltuunsa kisan vanhin juoksija Marko Partanen. Jo tuon takia kannatti jatkaa uraa tänne asti.

Kisojen graafisesta ilmeestä vastasi Väinö Klemola Design. Alaa ymmärtämättömänä rohkenen sanoa, että jälki oli todella erinomaista. Nettisivuilta löytyvät logot ja muut työt ovat sitä luokkaa, että suosittelen. Itse kisoistakin tuli pistesija, mies oli esteissä kahdeksas.

M 3000 m esteet
Kuten ennakossa arvelinkin, Jukka Keskisalo ei lähtenyt matkaan. Juoksusta tuli Ukonmaanahon soolo. Eikä mestarilla ollut kiireitä, kun EM-rajakin oli jo rikottu. Myös hopeamitalisti Nummelan arvasin oikein, mutta Harjamäki oli päässyt loukkaantumisten jälkeen yllättävän hyvään kuntoon ja otti pronssia. Jokeriksi arvioimani kovasti kehittynyt Otto Loukkalahti pisti kyllä tiukoille, oma ennätys hellekelissä oli hieno suoritus. Ukonmaanaholle täytyy todella nostaa hattua ja toivottaa parasta mahdollista menestystä Zürichissä, miehessä kun taitaa olla enemmän leikkausarpikudosta kuin alkuperäistä nahkaa.

Vanhoja mestareita käveli vastaan siellä sun täällä. Seppo Rädynkin näin, mutta normaaliin tapaan vain "toimistollaan". Alan ihmiset tietävät mitä tarkoitan.

N 800 m
Harvoin on nähnyt Suomen mestaruutta voitettavan taktisesti yhtä epäonnistuneella juoksulla. Kerätäänpä virhelista: 1) Omille radoille siirryttäessä Karin hiljensi vauhtia, jäi jalkoihin ja oli kaatua. 2) Sitten jäädään pahasti pussiin toisen kierroksen alkaessa. 3) Takasuoralla ei tehdä yhtään mitään pussista pääsemiseksi. 4) Kun onnekkaasti pussi purkautuu takasuoran lopussa, niin ei kun kolmosradalle ja koko porukkaa ohittamaan eli noin viisi metriä lisämatkaa juostavaksi sen sijaan että ohittaisi vasta loppusuoran auetessa. 5) Vielä viime hetkellä lievä löysäys kalkkiviivoilla, jolloin Kuivisto alkoi nousta takaisin rinnalle, onneksi matka loppui kesken. Epäilen että kisan jälkeen pappa antoi palautetta. Mutta ilahduttavaa, että allergian kanssa kamppaileva Karin pääsi ylipäätään radalle. Ennakkoarviossa olin listannut yhdeksän nimeä, joista kahdeksan oli finaalissa ja se yhdeksäs oli ensimmäinen karsiutuja. Kaisa Tynin olin laittanut kursiivilla, mutta hän oli yllättäen paikalla. Sijoitusveikkaukset aika hyvin kohdalleen, ainoastaan finaalin viimeiseksi jäänyt Zenitha Eriksson oli pettymys.

Väinölänniemen lähellä olivat upeat maastot verryttelyjä varten. Niemen kannaksella oli leikkipuisto, josta bongasin tiikeriliukumäen:

Kannattaa katsoa, mistä ne lapset tarkalleen ottaen putkahtavat ulos...

N 1500 m
Kohtuullisen hyvä ennakkoarvio: poisjäännit huomioiden neljä ensimmäistä oikein ja oikeassa järjestyksessä. Muuten ei mainittavaa, mutta viimeisellä kierroksella senkin edestä. Kristiina Mäki lähti 450 metriä ennen maalia pudottamaan Sandraa kyydistä. Epäonnistuneesti, mutta pakko oli yrittää. Viimeinen kierros alle minuutin! Ja kun ottaa huomioon, että Kristiina johti sille lähdettäessä ja Sandra maalissa, Sandran viimeinen kierros oli vielä kovempi, noin 59 sekuntia.

Olen kuullut väitettävän, että taikauskoiset kymmenottelijat eivät uskalla katkaista hyvin mennyttä ottelua käymällä suihkussa ennen kuin kaikki kymmenen lajia on suoritettu. Piruiluna olen asiaa pitänyt, mutta nyt tuli omakohtaista havaintoa. Sunnuntai-iltana yksi kymmenottelija pisti vielä paremmaksi ja oli kisojen jälkeen jo Kuopiosta jonkin matkaa kauempana huoltiksen ravintolassa syömässä. Kilpailuasu päällä ja numerolappu edelleen selässä.

N 5000 m
Sandra oli matkannut Tukholmaan ja Johanna Lehtinen nuoli estejuoksuhaavojaan, joten kenttä oli auki. Etenkin kun Minnat Lamminen ja Haka-Risku olivat juosseet hellekympin ja eivät siksi olleet terävimmillään. Lempihupeihini on jo juniorisarjoista alkaen kuulunut kellotella, kuinka suureksi Johanna Peiposen etumatka kasvaa, milloin se alkaa pienentyä, missä vaiheessa hän katkeaa ja milloin muut ajavat ohi. Tälläkin kertaa hän lähti heti paukusta irti. Kyyti alkoi hyytyä hieman puolimatkan jälkeen, mutta vain lievästi. Etumatka muihin kasvoi edelleen lievästi, kunnes alkoi 25 sekunnista supistua kolmen kilometrin jälkeen. Mutta vain hitaasti, ja neljän kilometrin kohdalla muut alkoivat kyttäillä. Etumatka kasvoi jälleen peräti 28 sekuntiin. Viimeisellä kilometrillä muut sitten kirivät ja maalissa ero oli kavenutut 17 sekuntiin. Olisiko Peiponen oppinut arvioimaan voimansa suurin piirtein oikein, viime kauden pari onnistunutta juoksua jo siihen suuntaan viittasi. Janica Mäkelä yllätti loppukirissä aiemmissa hellekisoissa terävyytensä menettäneet Lammisen ja Richardssonin.

Paluumatkalla pitkällä suoralla katsoin, että mitä helvettiä Johanna Peiponen tuolla loikkii tien yli parinsadan metrin päässä. Sitten tajusin, että vaikka tekniikka täsmääkin, väri, karvoitus ja jalkojen lukumäärä eivät. Hirvihän se siellä.

N 10 000 m
Nelikko Haka-Risku - Lamminen - Kettunen - Lindgren erottautui heti alussa. Olin veikannut Lindgreniä mestariksi ja Haka-Riskua kakkoseksi, mutta Lindgrenin kunto ei vielä riittänyt. Hän putosi kyydistä ensimmäisenä. Lammisen askel näytti epäilyttävältä (vasen jalka tökki), mutta tilanne kumma kyllä parani matkan edetessä. Kahdeksan kilometrin jälkeen oli selvää, että Lammiska vie mestaruuden debyyttikympillään. Oonalle pointsit oikeasta taktisesta ratkaisusta. Oli pakko yrittää irtiottoa muutama kierros ennen maalia, koska kirivaihde ei riitä Minnaa (siis Lammista, Haka-Risku tippui nykäisyn tapahtuessa) vastaan. Kunto ei vain riittänyt ja se todisti vanhan totuuden: POP, eli Pyöräily On Perseestä. Mutta Oonan tekniikka on säilynyt kunnossa ja vuosia on vielä jäljellä, jo ensi kaudella tilanne on ihan eri.

Yksi SE kisoissa nähtiin Minna Nikkasen hypättyä seivästä 451. Jäi melkein näkemättä, kun olin juuri sillä hetkellä vessajonossa. Sen verran kuitenkin sain aidan rakosesta tähystettyä, että kuuluu nyt listaan "paikalla nähdyt ennätykset". Onneksi en vielä ehtinyt huussiin asti, muuten joutuisi kirjoittamaan, että "riemuitsin Minnan suorituksesta k***i kourassa."

N 3000 m esteet
Keskeyttämiset ja poisjäännit huomioiden kaikki listatut tulivat maaliin juuri ennustetussa järjestyksessä. Kuten vihjattu, Sandra lähti vetämään Minttu Hukkaa ja Camilla Richardssonia EM-rajaa kohti. Matkassa mukana Johanna Lehtinen, joka yhtäkkiä katosi puolimatkan paikkeilla joukosta. Olin juuri vilkaissut muualle ja moukarihäkkikin oli välissä, joten en ensin havainnut Johannan törmänneen esteeseen ja kaatuneen. Kun tajusin tilanteen muiden kohahduksesta, ensimmäinen reaktio oli että voi #¤&%£$, ei taas. Sitten helpotus, kun Johanna jatkoi matkaa. Sitten taas #¤&%£$, kun hän valmentajakatsomoa lähestyessään kaartoikin suoraan kohti ja kiipesi verissä päin kaiteen yli. Ruhje kyljessä ja kyynärpäässä. Sääreen oli myös tullut kolhu, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa. Jääpussit joka paikkaan. Sillä aikaa kilpailu jatkui. Mintun floppausta odotinkin jetlagin perusteella, mutta en sentään totaalikatkeamista ja keskeytystä vain 400 m ennen maalia. Camilla oli lievä pettymys, uskon että paremmassa kelissä EM-raja olisi mennyt. Sandra totesi twitterissä kilpailun jälkeen, että tuntui oudolta juosta noin hiljaa. Siltä se näyttikin. Tämä tarkoittaa sitä, että EM-Zürichin todennäköisin kultamitalisti on Sandra Eriksson. Hän ei ehkä ole todennäköinen voittaja, mutta todennäköisin - arvioin voittotodennäköisyydeksi tällä hetkellä 40 %. Sanotaan näin, että jos Euroopan mestaruutta ei tule, se ei ole pettymys, mutta jos mitalia ei tule, se on pettymys.

Kaiken kaikkiaan kisajärjestelyt menivät mitä erinomaisimmin. Viime vuosina vain Turku on yltänyt samaan, joten piäsihteeri Marko Ahtiaisen puheet Euroopan joukkuemestaruuskisoista tai nuorten arvokisoista Kuopiossa eivät todellakaan ole pelkkää sanahelinää. Kyllä tuolla organisaatiolla semmoiset tehdään. Kiitoksia paljon kuopiolaisille hienosti onnistuneista kisoista! Ainoana miinuspuolena oli se, että poistuessa piti käydä ensimmäiseltä huoltoasemalta ostamassa rasiallinen vanupuikkoja, että sai kaivettua Savon murteen pois korvista.