Häviäminen ei ole mikään häpeä, luovuttaminen on.
Jokaisessa kilpailussa joku sijoittuu aina väistämättä viimeiseksi, vaikka jokainen yrittäisi parhaansa. Keskeyttäneitä ei välttämättä tarvitse olla yhtään, koska se on aina oma valinta.
Suomalaisten tulevaisuus on karu
26 minuuttia sitten
7 kommenttia:
Luovuttamalla/keskeyttämällä voi kyllä heikentää voiton arvoa. Ajatelkaapa vaikka maratonjuoksua jonka kaikki voittajaa lukuunottamatta keskeyttäisivät.
Ainakin laskettelijat tietävät sanonnan "jos et ole koskaan kaatunut et ole yrittänyt tarpeeksi kovaa".
Joka ei ole ikinä purjehtinut karille, on joko noviisi tai valehtelija.
Ruukinmatruuna on itse löytänyt kaksi karttaan merkitsemätöntä kiveä ja isänsä kanssa kolme muuta. Niistä meni ilmoitus Merenkulkuhallitukseen.
Todettakoon vielä, että Winners never quit and quitters never win. But those who never win and never quit, are idiots.
Samoin sodankäyntiin liittyy maksiimi The one who runs away, fights another day. Luovuttaminen voi toisinaan olla fiksu veto - jos siihen liittyy idea yrittää myöhemmin uudelleen.
"Tunnen tämän joen kaikki kivet", kun vene kolahtaa kiveen, "siinä oli ensimmäinen".
KT ja IM: Niinpä. Mistä sitä tietää missä rajat kulkevat jos ei ole joskus mennyt niiden yli?
IM: The one who runs away, fights another day.
Aivan. Joillakin tämä on vain periaatekysymys. Eräs nyttemmin jo entinen Suomen huippujuoksija ei ole keskeyttänyt maratonia koskaan. Kerran hän loukkasi koipensa 30 km kohdalla. Olin samassa kisassa mukana ja juoksin viimeiset 12 km lähes puoli tuntia kovempaa. Melkein sain äijän kiinni...
Oma valmennettava on melkein yhtä paha jästipää, tuloslistassa on koko uralta vain kaksi ennalta suunnittelematonta DNF:ää (pari muuta on jäniksenä tulleita), molemmissa syynä jalkakramppi ja kummallakin kerralla totteli vasta toisella kerralla käskyä tulla radalta/reitiltä ulos.
"Pain is temporary. Quitting lasts forever"
Lance Armstrong, sittemmin narahti isosti dopingista.
Lähetä kommentti