Lukijalle: Parit kuntavaalit aiemmin julkaisin tämän jutun, jossa kävin läpi vaaliehdokkaiden perustyypit.
Minulla on tapana kelata läpi ehdokaslistat sellaisilta paikkakunnilta, joista tunnen kohtuullisen paljon ihmisiä. Joka vaaleissa on aina tuttu ilmiö. Kun politiikkaan ilmestyy uusi naama, joka on minulle entuudestaan tuttu, reaktioni on lähes poikkeuksetta sama. EI VITTU SAATANA! EI TUO IDIOOTTI! Kyse ei ole siitä, että pitäisin kaikkia ihmisiä idiootteina, vaan vertaan joka kerran kyseistä henkilöä verrokkiryhmäänsä. Eli siihen, missä olen hänet tavannut. Liike-elämässä, urheiluseurassa, yhdistyksessä. Ja kysyn, oliko samassa porukassa häntä parempia päättämään yhteisistä asioista. Lähes aina vastaus on, että kyllä oli. Useimmiten vieläpä siten, että yli puolet läsnäolleista olisi ollut parempia.
Seuraavaksi vuorossa on eduskuntavaalit, mutta kyllä niissä pätevät suunnilleen samat lainalaisuudet ehdokkaiden keskuudessa kuin kuntavaaleissakin. Kehotan kaikkia lukijoita menemään tulevillekin vaaliuurnille. Antakaa äänenne suomalaisuuden puolesta.
Kuntavaalit on sitten käyty. Ei kiinnosta ruveta analysoimaan tuloksia. Ehdokkaat ovat hauskempia.
Olen aina ihmetellyt, miksi politiikkaan lähtee sellaisia ihmisiä, joiden ei pitäisi missään nimessä olla päättämässä yhteisistä asioista. Sopivan ehdokkaan valitseminen on yleensä vaikeaa, koska tuntemattomia ei oikein voi äänestää ja tuttuja nyt ei ainakaan voi äänestää. Ehdokkaat tuntuvat olevan joko sieltä huonommasta päästä tuttuja tai sitten fiksummasta päästä olevat ovat poliittisia pyrkyreitä. Ja tuota jälkimmäistäkin luokkaa yleensä yhdistää se, että vaikka he olisivat kaksi kertaa niin fiksuja kuin ovat, he eivät olisi puoleksikaan niin fiksuja kuin luulevat olevansa.
Kävin läpi kuntavaalien ehdokaslistoja. Löysin 35 ehdokasta, jotka tunnen - tasolla tai toisella. Jotkut varsin läheisesti, jotkut hyvänpäiväntuttuina, jotkut siten että eivät enää tuntisi tavattaessa mutta varmaan muistaisivat minut, kun esittäytyisin. Toisaalta aika moni ehdokas tuntee minut mutta minä en tunne heitä. Joka tapauksessa jokainen arvio perustui henkilökohtaiseen kontaktiin ehdokkaani kanssa. Joukossa on muutama istuva kansanedustaja. Tästä voi päätellä, että kaikki eivät olleet Huitsinnevadassa ehdokkaana, katsoin pari entistä kotipaikkakuntaani myös läpi ja lisäsin muutaman tietämäni muiltakin paikkakunnilta.
Huomasin, että tuntemani ehdokkaat voidaan jakaa kymmeneen eri ryhmään:
1. Kesä-Heinä Toistokerta-Jankkunen on poliittinen broileri. Hänellä on ehdottomana tähtäimenään vähintään kansanedustajan paikka. Ministerin tehtävästäkin hän unelmoi, mutta tietää sisimmässään sen jäävän haaveeksi - kyvykkäämpiäkin pyrkyreitä on. Kesä-Heinän substanssi on asiantuntemuspuolella yhtä puhdas ja ohut kuin perskarva. Ihmissuhteissa hän on kuitenkin taitava ja ennen kaikkea ahkera. Kesä-Heiniä listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.
2. Into Tuulenhaistaja on fiksu opportunisti. Kaikin puolin muuten samanlainen kuin Kesä-Heinä, mutta fiksumpi ja omaa jopa tiedollista substanssia. Lahjakkuutensa ansiosta saa pyrkyrin maineen paljon helpommin kuin yhtä kovasti yrittävä Kesä-Heinä. Siinä missä Kesä-Heinä myisi vaikka oman isoäitinsä uraansa edistääkseen jos tempun keksisi, Into on jo tehnyt niin. Intoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.
3. Eevastiina Nuorsuomalainen on politiikasta kiinnostunut nuori. Hän hakee vielä linjaansa ja saattaa ponnahtaa parien vaalien kuluttua aivan eri puolueen listoilta ylemmäs. Substanssia Eevastiinalla ei ole minkään vertaa, mutta pyrkyä sitäkin enemmän. Aikanaan hänestä tulee joko Kesä-Heinä tai Into. Eevastiinoja listoilla: kaksi.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi. Ja tähän tapaukseen liittyen uusi ennätys alalla. Uutisessa kerrottiin 19-vuotiaasta, joka oli suostunut ehdokkaaksi tajuamatta, että oli päätynyt väärään puolueeseen. Okei, ymmärrän teinin mokan mutta mitä tämä kertoo puolueen ammattitaidosta?
4. Unto Uraohjus on oman alansa ammattilainen ja politiikan ensikertalainen. Unto on lähtenyt mukaan ihan vain mielenkiinnosta. Joko hän haluaa vain kokeilla politiikkaa tai sitten harkitsee uranvaihtoa ammattipoliitikoksi. Unto on poliitikkona täysi arvoitus; jos hän pääsee läpi, hän yleensä pettyy tai kyllästyy yhden kauden jälkeen. Tai sitten hänestä tulee joko Into tai Kesä-Heinä. Untoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.
5. Hilma Hymyilijä on hyväntahtoinen hölmö. Kun nimen näkee ehdokaslistalla, hänet tuntevan ajatus on: mitä helvettiä Hilma tuolla tekee? Ainoa mahdollinen selitys on, että puolueen listalla oli vielä tilaa ja joku älysi soittaa kumminkaima Hilmalle. Ei kampanjoi eikä ole mitään mahdollisuuksia läpimenoon, kerää puolueelle muutaman äänen lisää. Tai karkottaa muutamia. Hilmoja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna neljä.
6. Leena Luottamushenkilö on politiikan rivimies. Hän on vaaleista toisiin aina kuntavaaleissa ehdokkaana. Kerran elämässään hän pääsee kansanedustajaehdokkaaksi. Leena on mukana urheiluseuran johtokunnassa / kirkkovaltuustossa / ammattijärjestön luottamusmiehenä / naisyhdistyksessä tai Lions-klubissa / metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana / sosiaalilautakunnan jäsenenä. Tarpeeton yliviivataan. Yleensä ei tarvitse yliviivata. Leena ei kampanjoi, mutta saattaa päästä joskus läpi mikäli hänen nimensä on tutumpi kuin ehdokas itse. Leenoja listoilla: seitsemän.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kuusi.
7. Siina Sinisilmä on maailmanparantaja. Hän on aina valmis kertomaan muille miten pitäisi elää. Siinan maailmassa kaikki uskonnot ja kansallisuudet elelevät sulassa sovussa hunajapurojen virratessa ja yksisarvisten kirmaillessa kedolla. Siinan logiikka on sellainen, että hän saattaa kieltäytyä vessapaperin käytöstä luontoa säästääkseen, mutta lentää kerran vuodessa Intiaan elämään ekologisesti kaksi viikkoa. Siinoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kaksi.
8. Arto Ärripurri on kaikkien kanssa riitoihin päätyvä änkyrä. Arto on Siinan inverssi. Hänen tuttavapiirissään on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joihin Artolla on välit poikki ja niitä, joihin Artolla ei vielä ole välejä poikki. Arto on otettu ehdokaslistalle samasta syystä kuin Lyndon B. Johnson perusteli erään hankalan tyypin ottamista hallitukseen: on parempi että hän on teltan sisäpuolella kusemassa ulos kuin ulkopuolella kusemassa sisään. Artoja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.
9. Ivan-Muhammed Gonzalez-Unggabungga on ehdokaslistan kiintiömamu. Yksikään suomalainen ei todennäköisesti pääsisi ehdokkaaksi samoilla meriiteillä. Ivan-Muhammedia on oikein erikseen pyydetty. Mikäli mamulla on muitakin ansioita, hän kuuluu johonkin muuhun ehdokasluokkaan. Ivan-Muhammedeja listoilla: kolme.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna kolme.
10. Antti Asiamies on pragmaatikko. Lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja akateemisesti koulutettu ammattilainen päättää lähteä politiikkaan hoitamaan asioita paremmin. Itseään hän ei kuitenkaan halua missään tapauksessa poliitikoksi luokitella. Hän tulee melko varmasti valituksi, ei hän muuten olisi mukaan lähtenytkään. Kunnanvaltuusto kuitenkin yleensä riittää Antille, joka ei halua likaiseen politikointiin yhtään korkeammalle. Antteja listoilla: neljä.
Lisäys 8.4.2017: Tänä vuonna viisi.
Olen kerran äänestänyt yhtä edellä mainiutuista Anteista. Huomautan, että Antti voisi edustaa mitä tahansa puoluetta (tällä kertaa heitä oli kahdesta puolueesta), jopa vihreitä. Mikäli Antti edustaa väärää puoluetta, en häntä tietenkään äänestäisi, mutta arvostan silti.
Mutta: Missä ovat kaikki ne ehdokkaat, joita äänestäisin välittömästi melkeinpä puolueesta riippumatta? Kello käyntiin ja minuutti aikaa - nyt. Kaksitoista. Keksin minuutissa kaksitoista nimeä. Yhdistävät tekijät:
1) ylempi korkeakoulututkinto
2) rauhallinen, sovitteleva, harkitseva ja järkevä
3) rehellinen ja ahkera työntekijä
4) henkilö, johon voi luottaa
5) ei ole koskaan ollut yksissäkään vaaleissa ehdokkaana
Tuo viimeinen asia ei ole mikään meriitti. Se on ihmetyksen aihe. Miksi ihmeessä ehdokaslistat ovat täynnä pyrkyreitä, kyvyttömiä, hörhöjä ja täytenimiä? Miksi parhaat eivät lähde ehdokkaaksi? Onko selitys todellakin se, että poliitikoiksi valikoituvat vain ne, joiden ruuansulatus toimii eri tavalla kuin normaalisti?
Lisäys 8.4.2017: Edellisen kirjoituksen kommenteissa minua haukuttiin siitä, että nostin akateemisen tutkinnon suorittamisen noin selkeästi esiin ja väitettiin elitistiksi. Kysyttiin, eikö ilman korkeakoulututkintoa voi olla hyvä poliitikko. Kirjoitin kommenttiin täsmennyksen, jonka kopioin tähän:
Kyllä voi. Ongelma on siinä, että 80 % korkeakoulututkinnon (puhutaan tässä oikeista tutkinnoista eikä valtio-, yhteiskunta- tai siivoustieteen maistereista) olisi kelvollisia hoitamaan yhteisiä asioita, 20 % ei. Vastaava prosenttiarvo on täsmälleen päinvastainen korkeakoulututkintoa suorittamattomien joukossa, eli 20 % OK, 80 % ei. MUTTA: politiikkaan menevistä korkeakoulututkinnon suorittaneista 80 % kuuluu tuohon ei-kelvolliseen 20 %:iin, kun taas politiikkaan menevistä korkeakoulututkintoa suorittamattomista 80 % kuuluu tuohon kelvolliseen 20 %:iin.
Kärjistetysti: politiikkaan menevät korkeakoulututkinnon suorittaneista ne, jotka eivät sinne kuuluisi ja suorittamattomista ne, jotka sinne kuuluisivatkin. Noin nyrkkisääntönä.
Tästä johtuen omaan tuttavapiiriini kuuluvista politiikkaan osallistumattomista, joita äänestäisin, kaikki sattuivat tällä kertaa olemaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kyseessä on toki osin tuttavapiirin vääristymästä, koska suhteettoman suuri osa tuntemistani korkeakoulututkintoa suorittamattomista on jo mukana yhteiskunnallisissa aktiviteeteissa siinä missä korkeakoulututkinnon suorittaneista tutuista vain harva.
Niin, ja mainittakoon vielä lopuksi että näissä kuntavaaleissa äänestin henkilöä joka ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa.
Magdeburgin kaasuvalotus
3 tuntia sitten
14 kommenttia:
Tämä Jaskan postaus on ns. ajaton juttu joka toimii kaikissa vaaleissa. Lisäisin yhden eduskuntavaaleissa esiintyvän tyypin:
Vilma Varma: Eli puoluekoneiston ja valtamedian suosikki, yksi pahimmista mahdollisista narsisteista joka tietää menevänsä eduskuntaan suurella äänimäärällä teki hän mitä tahansa.
Pistää vaan ihmettelemään että miksi juuri sellaiset ihmiset haluavat valtaa, joille sitä missään nimessä ei saisi antaa. Sanoisin, että ilmiö on korostunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kun politiikassa siirryttiin valtiomiesten ajasta ammattibroilereitten aikaan.
Mutta missä luuraa Paavo Besserwisser, Tuppukylän puolesta, sit. Ent, SKP, SosDem, Kepu, PS, Kok, krisselit, Deva ...
Tämä heppu kirjoittaa joka viikko ainakin yhden jutun paikallisaviisin yleisönosastolle, kun kaikkia ei julkaista itkee somessa aheesta "sensuuria tuppukylässä". Ainakin yksi kunnallisvalitus kuussa, kaksi parhaassa. Ainakin yksi valitus hallinto-oikeuteen vuodessa Valitukset eivät pahemmin menesty, rahaa ja aikaa menee - mutta hei, sehän on kunnan rahaa, eikä keneltäkään pois.
Kaikki hepun tuntevat ovat samaa mieltä: Tollo, kylähullu, rasittava rtyyppi, tyhmempi kuin saapas - mutta silti sitä äänestetään, kuka ja miksi?
Pyssymies
Nyt menee jo suoraan huumoriosastolle, vaan sekin kai sallittakoon; eipä toki unohdeta (varoittavaa) esimerkkitapaus Ajatollah Tammea, joka pitkän ja monivaiheisen hörhöhistoriansa puitteissa on ehtinyt olla mm. niin skp:n kuin uusnatsien ehdokkaana, matkasaarnaajana, vaahtosammutinkauppiaana yms jne ennen Islamilaista Puoluetta, mikä sekin noin vähemmän yllättäen jäi pannukakuksi... Mitähän sillekin pöljälle tätä nykyä kuulunee?
-J.Edgar-
Miksikö kylähullua äänestetään?
No, veli Yrjöperskeles määritteli aikoinaan äänestäjiä olevan viittä tyyppiä:
1. Traditionalisti:
äänestää aina sitä puoluetta mitä suvussa, maakunnassa, ammattikunnassa jne. on aina äänestetty.
Takaa Kekkulille, KaKolle ja Sössöille tietyn äänipotin.
2. Irrationalisti:
äänestää sitä jolla oli nätti kampaus, kiva kravatti tai kertoi hassuja vitsejä telkussa.
Takaa eduskunnassa olevan aina turhia julkkiksia.
3. Raviveikkaaja:
seuraa politiikkaa mutta ei nähdäkseen kuka tai mikä ajaa hänen kannattamiaan asioita, vaan on johdossa.
Vaali-iltana ärjähtelee voitonriemusta kun ehdokkaansa pääsi läpi, loput vaalikaudesta ärjähtelee raivosta kun Hänen Edustajansa tekeekin ihan pöljää politiikkaa!
4. Ihmeen odottaja:
äänesti Jytkyvaaleissa Persuja odottaen heidän tekevän Ihmeen, kun voimasuhteet olivat PS 39 - kaikki muut 161.
Äänesti Jatkojytkyvaaleissa Pipilää ja suuttui, kun Ihmeen sijasta toikin 32 500 muslimituholaista.
Äänesti edellisvaaleissa Virhetyttöjä ja on vihainen, kun ne tekevätkin ilmastotuholaisuutta eivätkä Ihmettä.
5. Realisti:
seuraa politiikkaa nähdäkseen kuka tai mikä ajaa hänen kannattamiaan asioita.
Äänestää sen mukaan eikä pety ellei välittömiä tuloksia seuraakaan.
Edustaa valitettavasti korkeintaan viidesosaa äänestäjistä.
Kylähullujen äänestäjät löytyvät tyypeistä 1.-4., koska heidän ehdokkaansa saavat äänensä kuuluviin ja naamansa näkyviin.
Yrjöperskeles: Jokaisen yhteiskuntajärjestelmän perustavaa laatua oleva ongelma on se, että päättäviin asemiin pääsemiseen vaadittava lahjakkuus ei korreloi riittävän voimakkaasti niissä onnistuneesti toimimiseen vaadittavan lahjakkuuden kanssa.
Pyssymies: Oma teoriani on että Paavoa äänestetään vain vittuilumielessä.
J. Edgar: Niin tosiaan, tuo tapaus.
Qroquius Kad: Minä tyypittelin ehdokkaat ja Yrjö äänestäjät. Hyvä työnjako, sanoisin.
Niinpä, änestäjiensä motiivi lie ikävähkö. Paavo osaa tiukata herroilta milloin mitäkin. Kun viranhaltija kiemurtelee myötähäpeästä Paavon kysellessä, luulevat nämä älyn jättiläiset kiemurtelun johtuvan jostain muusta.
Eikä Paavo ole ainoa, naapurikunnassa oli muuan valtuutettu, sanotaan vaikka Matti Rikupää-Mulkku, joka oli paitsi tyhmä, myös nimensä mukainen luonteeltaan. Niin, kun tapasin ammatillisessä mielessä tuli mieleeni, että tietääkös joku missä olen, olenko jäänyt kameraan, entä kuluvalvontaan. Nimittäin mieleen juolahti, että isku kilpirustoon lopettaa joutavan vittuilun. Ja minä olen aika hyvähermoinen ja rauhallinen, väkivallaton suorastaan.
Pyssymies
Markku Multitaskaaja:
Pyörittää omaa yritystä tai jopa useampaakin. On kunnanvaltuustoon ehdolla ja yleensä pääseekin sinne. Sitten on kuitenkin niin kiireinen, että ei kunnolla ehdi osallistumaan kunnanvaltuuston kokouksiin ja ajanpuutteen vuoksi on täysin pihalla kunnallispolitiikkaan liittyvistä asioista.
Näitä kyllä löytyy vähän joka kunnasta.
Tuli mieleen Kumitontun bloggaus ajalta, jolloin hupiohjelma Putouksen sketsihahmokilpailun finaalissa olivat Riku Niemisen "Munamies" ja Aku Hirviniemen "Timo Harjakainen".
Kumitontun suosikki oli Munamies, koska se oli sketsihahmo toisin kuin Harjakainen:
hän kertoi tavanneensa juuri tuollaisia harjakaisia vaikka kuinka paljon maalaiskuntien keskijohdossa.
Sir Ilkka: Eli hyvä mies väärässä paikassa.
Ekku ja Qroquius Kad: Voin kokemuksesta vakuuttaa että Harjakaiset (en katsonut ohjelmaa mutta pari sketsiä olen nähnyt) ovat hallitseva rotu myös Hornankuusen hallintohimmelissä.
Lisäisin vielä yhden, nimeltään Tyyris Tyllerö. Koulussa hän oli hyvä oppilas, "omena opettajalle" tyyppiä, innokas miellyttämään opettajaa, sai todistukseen parempia numeroita kuin kokeissa, oli aina innolla touhuamassa ja oppi helposti ulkoa sen, mitä opetettiin. Opetetun kriittinen tarkastelu ja sen vertailu todellisuuteen tai muihin tietolähteisiin, kyseenalaistamisesta puhumattakaan, ei kuulu hänen luonteeseensa. Luokan touhutiinan roolin sisäistäneenä politiikka on hänelle luonnollinen koulun jatke. Siellä kaikki huomionarvoinen tieto tulee aikoinaan luetuista opintomonisteista ja toiminta on eräänlaista kotileikkiä. "Me oltais niinkuin ministereitä ja tehtäis kaikenlaista kivaa kavereiden kanssa ja mukaan ei otettaisi kaikenlaisia keljuja tyyppejä, jotka yrittää tehdä omiaan ja varsinkaan ei kundeja kun ne on niin ällöjä".
Noissa kunnavaltuutetuissa on kummallinen ilmiö tullut vastaan - valtuutettu asuu muualla kuin kunnassa jossa on valtuutettuna. No, ei tämä nyt niin outoa ole - mutta valitus siitä, ettei posti / lähetti tuo esityslistaa on johtanut eroon / erotukseen valtuustosta. Nykyaikainen versio on se, ettei kunta kustanna nettiä muun kunnan alueelle. Jos maksais itse eikä vinkuis, säilyis valtuustopaikka. Mökki, tyttöystävän kämppä ... seli seli.
Pyssymies
Tyystin off-topic, vaan kun tälläkin palstalla on aina säännöllisen epäsäännöllisesti myös näitä homosapiensiksien keskinäissuhteiden eriskummallisuuksia arvuuteltu.. Lisää vaikka seuraavaan uutiskatsaukseen, mikäli ei ole jo linkkiluettelo täynnä. Noin omana kommenttinani, että valitettavaa kenties, mutta kysyntä luo toisaalta tarjontaa..
https://yle.fi/uutiset/74-20001608
-J.Edgar-
Tuossa YLEnanon uutimessa ollaan muka pohdiskelevinaan, että glorifioitua prostituutiotako tämä sugardaddyily vai mitä?
Oikea vastaus:
se on prostituutiota.
Se on ilmiö, joka kumpuaa heteroseksuaalisuuden peruslähtökohdasta:
mies haluaa pillua ja nainen haluaa rahaa.
Tämä toiminta voi olla määrämuotoisen virallista avioliiton muodossa tahi enemmän tai vähemmän epävirallista ja suoraviivaisempaa prostituution muodossa.
Sen nimi voi olla vaikkapa huoraaminen, pillunvuokraus tai sugardaddyily, mutta aivan samasta asiasta on aina kyse:
nainen haluaa rahaa, ja hankkii sitä mieheltä antamalla tälle hänen haluamaansa pillua.
Lähetä kommentti