Uusinta: Kuurila

Lukijalle: Vielä ei tästä kirjoituksesta ole elokuvaa saatu aikaan. Rojalteja odotellessa uusinta:

Tämä ei oikeastaan ole blogikirjoitus. Tämä on tositapahtumaan perustuvan elokuvan synopsis.
Sain idean tilanteen deterministisyydestä; kaikki osalliset tiesivät etukäteen katastrofin tapahtuvan, mutta eivät voineet enää tehdä mitään sen estämiseksi. Ja jokaiselle heistä tämä selvisi eri aikaan. Vieläpä siten, että mikäli he olisivat saaneet tietää tilanteen eri järjestyksessä, katastrofi olisi voitu estää. Nyt he olivat voimattomia. Millaisen elokuvan tästä saakaan aikaan!

Suomen rauhanajan suurin junaonnettomuus tapahtui 15.3.1957 Kuurilan ja Iittalan välisellä rataosuudella. Junaturmassa kuoli 26 ihmistä. Onnettomuus oli inhimillisten virheiden summa. Pohjoisesta tulossa ollut, raskaan Ukko-Pekka -höyryveturin vetämä yöpikajuna oli aikataulustaan myöhässä. Etelästä oli tulossa moottoripikajuna. Siihen aikaan kyseinen rataosuus oli yksiraiteinen, joten junien oli kohdattava jollakin kaksiraiteisella asemalla. Alkuperäisessä suunnitelmassa junakohtauksen piti tapahtua Harvialassa, yli 30 km onnettomuuspaikasta etelään. Yöjunan myöhästymisen takia kohtaus oli siirretty Kuurilaan. Viime hetkellä Riihimäen keskuksen junaohjaaja päätti kuitenkin nopeuttaa aikataulua ja siirsi kohtauksen etelämmäs Iittalaan. Vastuu junien lähettämisestä kullekin rataosuudelle oli asemien junanlähettäjillä. Tieto kohtauspaikan muutoksesta tuli Kuurilaan, mutta ei Iittalaan. (Jos olisi tapahtunut toisinpäin, mitään ongelmaa ei olisi tullut.) Niinpä Kuurilan lähettäjä ei pidätellyt yöpikajunaa asemalla, koska oli saanut uuden määräyksen. Iittalan lähettäjä taas päästi moottorijunan kohti Kuurilaa, koska ei ollut saanut uutta määräystä.
Seuraukset olivat tuhoisat. Dramaattista oli se, että lähettäjät saivat toisiinsa yhteyden ennen törmäystä ja tajusivat, mitä oli tapahtumassa. Molemmat yrittivät vielä kumpikin omaa epätoivoista keinoaan estää onnettomuus, mutta ne epäonnistuivat. Juniin ei saatu yhteyttä, koska radiopuhelimia niissä ei ollut (tämän onnettomuuden jälkeen laitteet hankittiin). Veturinkuljettajat havaitsivat vastaantulevan junan liian myöhään eivätkä radan kaarteen takia kyenneet edes jarruttamaan kuin viime hetkellä. Dramatiikkaa lisää se, että teknisistä syistä toinen kuljettajista havaitsi vastaantulevan junan luultavasti noin puoli minuuttia ennen toista.

Elokuva etenee seuraten - prologin jälkeen - tapahtumien etenemistä yhden henkilön näkökulma kerrallaan. Kunkin henkilön näkökulma alkaa hetkestä, jolloin hänen toimintansa alkaa vaikuttaa onnettomuuteen ja päättyy siihen hetkeen, jolloin hän tajuaa onnettomuuden tapahtuvan. Henkilöt esiintyvät siinä järjestyksessä, että ensimmäisenä vuorossa on ensimmäinen onnettomuuden tajunnut ja viimeisenä se, joka viimeisenä tajusi mitä tapahtuu.
Koko elokuvan ajan filmin alalaidassa juoksee vähenevä aika, jonka nollakohta on törmäyshetki. Kohtauksen vaihtuessa on aina musta tausta, jossa kerrotaan mihin ajanhetkeen siirrytään. Esimerkiksi henkilön X näkökulma alkaa hetkestä -25 minuuttia. Sitten on kohtaus, jossa kello juoksee alalaidassa reaaliajassa lukeman pienentyessä. Leikkaus seuraavaan kohtaukseen mustan taustan kautta, -6 minuuttia. Aika alkaa juosta alalaidassa kohtauksen edetessä. Kohtaus päättyy hetkeen -4.30 minuuttia, jolloin henkilö X tajuaa onnettomuuden väistämättömyyden. Taas musta tausta, aika -40 minuuttia ja henkilön Y näkökulma, pari-kolme kohtausta kunnes hän tajuaa onnettomuuden tulon.

Seuraavassa synopsiksessa on tapahtumien kulussa noudatettu pääosin koostetta ajan tiedotusvälineistä, VR:n historiikkia, Veturimies -lehden artikkelia sekä hieman dramatisointia. Apuna on käytetty myös vanhaa uutisfilmiä aiheesta:


Prologit: lähdöt asemilta
Ilta Torniossa. Yöpikajuna mahtavan yli satatonnisen Ukko-Pekka -höyryveturin vetämänä on lähdössä. Muutama kokenut junamatkustaja keskustelee. He arvioivat kovan pakkasen hidastavan vauhtia, mahdollisesti radalla on myös lunta, joten saatetaan myöhästyä aikataulusta.
Varhainen aamu Helsingissä. Moottoripikajuna Poriin on lähdössä. Ihmiset kiirehtivät junaan,

1. Riihimäen junaohjaaja
1950-luvulla junaohjaajan työ oli jopa nykypäivän mittapuulla hektistä. Työvuoron aikana hän soitti ja vastaanotti satoja puheluja. Edessään olevalle karttataululle hän merkitsi junien sijainnin ja suunnitellut kohtauspaikat. Tätä hektisyyttä kuvataan aluksi, jotta katsojalle välittyy tehtävän kiire ja sen vaatima tarkkuus. Aika: -3 tuntia. Vähitellen kohtauksissa käy ilmi, kuinka Torniosta lähtenyt pikajuna jää lumen ja pakkasen vuoksi jatkuvasti jälkeen aikataulusta. Junaohjaajat käyvät dialogia, jossa pohditaan keinoja lisämyöhästymisen estämiseksi. Selviää, että pohjoisesta tuleva Ukko-Pekka on pystynyt kuromaan aikataulua kiinni. Junaohjaaja tekee viime hetken päätöksen: junakohtaus siirretään Kuurilasta etelämmäs, Iittalaan. Aika: -20 minuuttia. Ohjaaja soittaa Kuurilaan ja ilmoittaa muutoksesta junanlähettäjälle. Sitten hän soittaa Iittalaan, mutta ei saa junanlähettäjää kiinni. Tässä vaiheessa hän ei ole vielä hermostunut; aikaa on vielä. Uusi soitto Iittalaan: aika -7 minuuttia. Iittalan junanlähettäjä ei vieläkään vastaa. Junaohjaaja jähmettyy tajutessaan, että yöpikajuna on luultavasti saanut lähtöluvan Kuurilasta. Aika: -6 minuuttia.

2. Kuurilan junanlähettäjä
Kuva siirtyy Kuurilan asemalle. Aika: -25 minuuttia. Junanlähettäjällä on yllättävä ongelma ja kiire, asemalla olevasta veturista on vesi lopussa ja se pitää hoitaa. Kesken kaiken tulee puhelu Riihimäeltä: yöpikajunan ja moottorijunan kohtaus on siirretty Iittalaan. Junaohjaaja sanoo soittavansa seuraavaksi Iittalaan. Yöpikajuna on saapumassa Kuurilaan muutaman minuutin kuluttua. Lähettäjä kirjoittaa kiireessä viestilapun saapuvalle junalle. Sitten hän yrittää soittaa Iittalaan, mutta ei saa vastausta. Hän olettaa Iittalan lähettäjän poistuneen ulos ilmoittamaan tilanteesta odottavalle moottorijunalle. Lähettäjä tulee ulos asemarakennuksesta, yöpikajuna saapuu samalla hidastaen kävelyvauhtiin. Lähettäjä ojentaa viestilapun veturiin. Kuljettaja ottaa sen, lukee, heilauttaa kättään ja lisää vauhtia. Lähettäjä palaa asemalle ja vastaa soivaan puhelimeen. Soittaja on Iittalan lähettäjä, joka ilmoittaa moottorijunan lähteneen kohti Kuurilaa. Kuurilan lähettäjä huutaa puhelimeen yöjunan lähteneen kohti Iittalaa ja ryntää ulos. Hän yrittää antaa merkkejä loittonevalle junalle, mutta kuljettaja ei niitä huomaa. Aika: -4 minuuttia.

3. Iittalan junanlähettäjä
Aika: -18 minuuttia. Iittalan lähettäjä on ulkona odottamassa moottorijunan saapumista. Kuva leikkaa sisällä tyhjässä rakennuksessa soivaan puhelimeen ja uudelleen lähettäjään muutamia kertoja. Jonkin ajan kuluttua moottorijuna saapuu asemalle ja saa lähettäjältä lähtöluvan viimeisimmän tiedossa olevan suunnitelman - kohtaus Kuurilassa - mukaan. Lähettäjä menee rakennukseen ja soittaa Kuurilaan. Aika: -6 minuuttia. Kuurilan lähettäjä huutaa kauhuissaan tilanteen. Iittalan lähettäjä lyö luurin kiinni ja soittaa viimeisenä epätoivoisena tekona radan varrelle olevaan taloon. Hän kuuntelee puhelimen hälytystä pitkään, lopulta tulee vastaus. Kiireiset ohjeet ja rukous. Vilkaisu karttaan, nopea laskutoimitus. Paljonko on aikaa junan lähdöstä, paljonko kului kunnes emäntä vastasi, kauanko emännältä kestää rynnätä ulos. Ei riitä, hän tajuaa. Aika: -3 minuuttia.

4. Talon emäntä
Aika: - 6 minuuttia. Emäntä on hellan ääressä valmistamassa ruokaa, kun puhelin soi. Hän pyyhkäisee kätensä esiliinaan ja kävelee vastaamaan. Iittalan junanlähettäjä huutaa kauhuissaan, että radalla on kaksi toisiaan kohti kulkevaa junaa, äkkiä huitomaan ulos hälytystä - vaikka törmäys on väistämätön, saadaan edes toinen juna pysähtymään, mikä vähentää törmäysvoimaa ja pelastaa ihmishenkiä. Emäntä kuulee junan jyskytyksen, kiirehtii ulos, rata on aivan vieressä. Veturi on jo ohittanut talon, viimeiset vaunut juuri kohdalla. Ehkä matkustajat huomaavat emännän villin huitomisen, kuljettaja ei sitä näe. Juna katoaa mutkan taa jarruttamatta. Aika: -2 minuuttia.

5. Moottorijunan kuljettaja
Aika: -8 minuuttia. Juna on pysähtyneenä Iittalan asemalla. Lähettäjä vahvistaa junakohtauksen Kuurilaan. Veturinkuljettaja tervehtii ja juna nytkähtää liikkelle. Kamera seuraa nopeusmittaria, jonka lukemat kasvavat tasaisesti. Ohjaamossa kuljettajat vaihtavat muutaman sanan. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen kuvassa näkyy ohjaamosta katsoen metsäisen mutkan taakse katoava rata. Mutkan takaa kohoaa sankka savu. Kamera leikkaa kuljettajan kasvoihin, jotka rypistyvät hetkeksi pohtimaan. Sitten silmät rävähtävät selälleen hänen tajutessaan, että mutkan takaa on tulossa höyryveturi - sitä ei vielä näy, mutta tuollainen savu voi tarkoittaa vain sitä. Käsi singahtaa hätäjarrun kahvalle. Aika: -30 sekuntia.

6. Höyryveturin kuljettaja
Aika: -15 minuuttia. Junan jyskytyksen yli kuljettaja ja lämmittäjä keskustelevat. Molemmat ovat ammattimiehiä ja heitä harmittaa myöhässä oleminen. Kuurilan aseman lähestyessä kuljettaja hidastaa kävelyvauhtiin toivoen, että ei tarvitsisi pysähtyä. Junanlähettäjä ojentaa veturiin viestilapun ja kuljettaja lukee sen ilahtuen: kohtaus on siirretty Iittalaan, mikä pelastaa muutaman minuutin aikataulussa. Hän kääntää höyryn täysille ja vauhti alkaa kiihtyä. Nopeus kohoaa lähes sataan kilometriin tunnissa. Höyryveturin ohjaamosta on huono näkyvyys eteenpäin ja mutkassa vielä huonompi. Mutkan auetessa kapeasta ikkunasta näkyy vastaantuleva moottorijuna. Kuljettaja vetää hätäjarrusta. Aika: -5 sekuntia.


Tästä eteenpäin kyse on elokuvan budjetista. Yksi vaihtoehto on jättää tähän eli halpabudjetti. Tällöin elokuvan voi päättää dokumenttikuvaan onnettomuuspaikalta ja lopputeksteihin, jotka kertovat mitä tapahtui. Toinen vaihtoehto on ison budjetin elokuva. Kuinka paljon mahtaisi maksaa aidon kokoisten replikajunien rakentaminen ja törmäyttäminen kauko-ohjauksella? Kameroita molempiin juniin ja maastoon. Josta elokuva voisi jatkua sankaritarinoina. Veturinkuljettajat yrittivät hätäjarrutuksin lieventää törmäyksen voimaa eivätkä hypänneet veturista, jolloin heillä olisi ollut edes pieni mahdollisuus selviytyä. Junissa oli matkustajina mm. kaksi lääkäriä ja kaksi sairaanhoitajaa, jotka selvisivät vähäisin vammoin ja aloittivat heti pelastustyöt. Lähitaloista tultiin pikavauhtia paikalle kuljettamaan loukkantuneita hevoskyydillä - onnettomuuspaikka oli muutaman sadan metrin päässä lähimmästä tiestä. Molemmat junanlähettäjät olivat jo ennen törmäystä soittaneet hälytyspuhelut, joten ambulanssit tulivat nopeasti ja sairaalat ehtivät valmistautua. Edes onnettomuuspaikalla ei syntynyt yleistä paniikkia, vaan matkustajat auttoivat toisiaan.