Uusinta: Ulkoluvun paluu

Lukijalle: Yhä enemmän vaikuttaa siltä, että ajattelu ulkoistetaan Googlelle. Mutta jos ei ole kontekstia, mihin tiedon yhdistää, on informaatio täysin hyödytöntä:

Oulun siika pyhä kala. Tuttu riimi lähes kaikille. Mutta ikäpolvia erottava kysymys onkin, miten menevät ne loput? Oikea vastaus on Oulujoki - Siikajoki - Pyhäjoki - Kalajoki - Lestijoki - Perhonjoki - Ähtävänjoki - Lapuanjoki - Kyrönjoki. Tai sitten jokin muu versio. Menee kansakoulun käyneiltä, mutta ei yleensä enää peruskoulusukupolvelta. Entäs sitten Ruuben - Simeon - Leevi - Juuda - Dan - Naftali - Gad - Asser - Isaskar - Sebulon - Joosef - Benjamin? Yli viisikymppisten sukupolvi osaa tämän luetella, mutta alle kaksikymppiset eivät välttämättä edes tunnista listaa Jaakobin poikien nimiksi.

Aikoinaan, kun lähdeteokset olivat harvinaisia, ulkoluku oli ymmärrettävä tapa opetella asioita. Eräällä tavalla se jatkoi ihmiskunnan historiallista perinnettä. On havaittu, että luku- ja kirjoitustaidottomilla heimoilla on usein hämmästyttävä ulkomuisti. Kirjojen yleistyttyä ulkoluvun merkitys väheni koululaitoksessa pikkuhiljaa. Vielä 1920-luvulla syntyneet osasivat luetella ulkomuistista pitkät pätkät Vänrikki Stoolin tarinoita, mutta 1950-lukulaiset ainoastaan lukivat niitä. Tosin varmasti vielä 1980-luvulla syntyneilläkin oli joitakin sellaisia opettajia, jotka vaativat vielä joidenkin litanioiden ulkoa opettelua. Vaikka ne varsin hyödyttömiä olivatkin, kuten Pohjanmaan joet. Helvettiäkö tekee tiedolla, että Kalajoesta seuraava on Lestijoki? Ja sitä paitsi mitä ihmettä tässä on Siiponjokea, Himanganjokea ja Pöntiönjokea vastaan? Ne kaikki ovat Kalajoen ja Lestijoen välissä. Eli jos huristelee autolla Pohjanmaan rannikkoa etelään ja haluaa lapsille elvistellä Kalajoen ylityksen jälkeen joen lähestyessä, että "Katsokaas, tuolla on sitten Lestijoki" ja sitten kohdalle osuessa onkin kyltti "Siiponjoki". "Oho, sori... jatketaan matkaa." Ja viisi minuuttia myöhemmin: "No tuossa tulee Lestijoki ... eikun sehän olikin Himanganjoki." Viisi minuuttia lisää. "No tuolla se Lestijoki on ... tai siis Pöntiönjoki." Seuraavat viisi minuuttia: "Mikähän joki se tuolla mahtaa olla ... no sehän olikin Lestijoki!". Jonka jälkeen sitten saavutaankin Perhonjoelle - kunhan on ensin ylitetty Viirretjoki, Lohtajanjoki, Koskenkylänjoki ja Kälviänjoki. Niin että menikö putkeen, häh?

Onko siis ihme, että ulkoluvusta on luovuttu? Ja hyvä niin. Toki kai vieläkin opetellaan joitakin perusjuttuja ulkoa, kuten se "saksalainen hääyö" eli an - auf - hinter - in - neben - über - unter - vor - zwischen. Eli ne prepositiot jotka vaativat tietyssä tilanteessa akkusatiivia ja toisessa datiivia. Sitten pitäisi vielä muistaa missä tilanteessa kumpaakin. Perkele. Minähän en oppinut koulussa yhtään mitään ulkoa. Tai ainakin unohdin kaiken heti ulkomuistikokeesta selvittyäni. En koko lukioaikana oppinut edes toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa ulkoa. Tai no, siinä ja siinä. Olisin YO-kirjoituksissa saanut sen ulkomuistista sentään oikein, mutta katsoin parhaaksi varmistaa taulukkokirjasta.

Ulkoluvun sijaan on keskitytty enemmän asioiden syvällisempään ymmärtämiseen, mikä on periaatteessa hyvä asia. On ajateltu, että kaiken voi tarvittaessa tarkistaa lähdeteoksista, joten miksi opetella ulkoa. Tästä seuraa kuitenkin kahdenlaisia ongelmia.

Ensinnäkin on mahdotonta ymmärtää asioita, elleivät jotkin perusasiat ole hallussa. Lukemansa on pystyttävä assosioimaan. Otetaan esimerkki, nappasin hyllystä vanhan lastenkirjan jossa esitellään maailman ilmiöitä. Satunnaisesti avattuna osui kohdalle teksti Monte Cassinon luostari. Katsotaanpa alaviitteillä, mitä pitää tietää että tekstin alku avautuisi edes kohtalaisesti tai jopa hyvin:
Cassinon vuorella oli roomalaisten aikana (1) kaksi temppeliä, jotka oli omistettu Jupiterille ja Apollolle (2). Pyhä munkki (3) nimeltä Benedictus ryhtyi vuoden 529 (4) vaiheilla rakentamaan sinne kristillistä luostaria, jossa hän vietti lopun elämänsä laatien perustamansa uskonnollisen järjestön, Benediktiinien munkkikunnan säännöt (5). Neljä kertaa Monte Cassinon luostari tuhoutui ja aina se rakennettiin samalle paikalle uudestaan samanlaiseksi. Vuonna 589 tulivat lombardit, 833 saraseenit (6), 1349 ankara maanjäristys (7) ja 1944 (8) kaksi kuukautta kestänyt ilmapommitus...
(1) On tajuttava, että roomalaiset eivät tässä viittaa nykyisen Rooman kaupungin (oletetaan että lukija tietää Rooman) asukkaisiin, vaan Rooman valtakuntaan.
(2) Hyvä tietää, että Jupiter ja Apollo eivät ole mitään henkilöitä tai planeettoja.
(3) Munkki ei tässä tarkoita hillomunkkia.
(4) Tiedettävä suurin piirtein, mitä tarkoittaa vuosi 529 - dinosauruksia ei enää ole, kristinusko hallitsee Euroopan ydinosia.
(5) Taustatieto munkkiveljestöjen ideasta helpottaa huomattavasti luostarin tarkoituksen ymmärtämistä.
(6) Ymmärrettävä, että lombardit ja saraseenit tarkoittavat kansoja ja kansainvaellusten aikakauden tunteminen auttaa.
(7) Alueen kuuluminen maanjäristysvyöhykkeeseen on aiheellista ymmärtää.
(8) Tiedettävä, että vuonna 1944 käytiin toista maailmansotaa.
Ei tästä tule yhtään mitään, elleivät tietyt perustiedot ole päässä. Jokaista asiaa ei voi tarkistaa kesken lukemisen.

Toiseksi - ja tämä tavallaan liittyy edelliseen - tieto jää pinnalliseksi. Kun katsoo, mitä lapsilla teetetään, niin heidän on tehtävä usein tutkielmia aiheista, joissa oma osaaminen perustuu copypasteen. On toki hyvä opetella kirjoittamaan tutkielmia, mutta pitäisi myös oppia ymmärtämään, että oikeasti niitä tehdään vain aiheista, jotka ymmärtää syvällisesti.

Kun lapsilla teetetään asioita, joihin ainakaan osan kognitiiviset kyvyt eivät riitä, jäävät perusasiat oppimatta. Ja ne voisi oppia sillä demonisoidulla ulkoluvulla. Kun nykypäivänä jokaisella on netti taskussa, asiat voi todellakin tarkistaa hetkessä. Ja entistä enemmän kyse on siitä, että tietoa pitää osata suhteuttaa. Eikä sitä voi suhteuttaa, ellei ole perustietoa. Kuten edellä olevasta esimerkistä nähtiin, ei jokaista asiaa voi aina tarkistaa.

Eräs suosikkisivustoistani on Feissarimokat. Sieltä löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun koulussa ei vaadita perusasioiden ulkoa oppimista.
Yleissivistykseen kuuluisi tietää esimerkiksi, että:
- Lontoo ei ole Amerikassa
- mitä eroa on grammoilla ja kaloreilla
- kilo on etuliite eikä massan yksikkö
- kinkkua ei ole tehty "jostain materiaalista"
- talousongelmat eivät ratkea antamalla kaikille lottovoitto
- kyllä, 1,5 on sama kuin yksi ja puoli tai 40 % alennus ei tarkoita, että hinta olisi 60 euroa
- Martti Luther ja Martin Luther King ovat kaksi eri henkilöä
- mikä on Hitlerin sukunimi, ei ainakaan Stalin
- on hyvä osata vähän vieraita kieliä
- Suomen itsenäisyys ja vuosiluku ovat eri asia
- pistorasiaa ei kannata sorkkia jos ei tiedä mitä tekee
Ja lopuksi voi vielä tehdä yleistietotestin Feissarimokien tyyliin.

Koska tieto on nykyään helposti saatavilla, on entistä tärkeämpää, että perusasiat ovat hallussa. Kunhan tämä on tajuttu ja hyväksytty, uskon että koululaitoksessa palataan opettelemaan perusasiat ulkoa. Kunhan ei opetella ulkoa hyödyttömiä litanioita, vaan asioita jotka auttavat hahmottamaan tietoa. Ei ole mitään järkeä osata Pohjanmaan jokia ulkoa, mutta on hyvä tietää mikä Suomen maakunta kärsii pahiten tulvista.

Nykytekniikalla ulkoluvun toteuttaminen olisi yksinkertaista. Ohjelmoidaan tietokoneelle kysymyspatteri, josta se arpoo sata kysymystä. Kolmen eri kategorian kysymystä, vaikka seuraavasti historiasta:
- 30 A-kysymystä, jotka tulevat aina.
"Minä vuonna Suomi itsenäistyi?"
a) 1812 b) 1917 c) 1944 d) 1995
- 100 B-kysymystä, joista arvotaan neljäkymmentä.
"Millä vuosikymmenellä käytiin ensimmäinen maailmansota?"
a) 1900- b) 1910- c) 1920- d) 1930-luvulla
- 200 C-kysymystä, joista arvotaan kolmekymmentä.
"Kuka seuraavista oli Ison-Britannian pääministeri?"
a) Winston Churchill b) Benito Mussolini c) Franklin D. Roosevelt d) Josif Stalin
Peruskoulusta ei saa päästötodistusta, ellei saa vähintään 90/100. Joka oppiaineessa.