Suomen lintutieteellinen yhdistys teki aikoinaan suurtyön suomentaessaan kaikkien maailman lintulajien nimet. Tätä työtä on sittemmin päivitetty ja laajennettu. Nykyisessä luettelossa on 10142 lintulajin nimi, tosin osa lajeista on sukupuuttoon kuolleita.
Ymmärrettävistä syistä mielikuvitus alkaa olla kovilla, kun keksii nimiä. Niinpä moni laji on nimetty asuinpaikkansa mukaan tyyliin hornankuusenhömpöttäjä ja huitsinnevadanhömpöttäjä eli paikka ensin ja lajiryhmä yhdyssanan loppuosana. Paikannimien lisäksi on sitten kuvailevampia nimiä. Niihin osuu joskus tahallaan tai tahattomasti hullunkuriselta kuulostavia tai ihan eri mielleyhtymiä aikaansaavia lajinimiä.
Seuraavassa listassa on kolmekymmentä jollain tavalla hermoon osunutta lajinimeä, jotka ovat joskus pompanneet silmään lintulajiluetteloa selaillessa. Valitettavasti listasta puuttuu Suomen vaarallisin petolintu jakkupukukotka, koska sitä ei ole vielä tieteellisesti nimetty. Miten olisi Caelcaetys noccavus?
Australiassa esiintyvän vesilinnun luulisi olevan harvinaisuus, koska se uppoaa joka kerta uimaan mennessään. Samankaltaisesta ongelmasta kärsinee Kolumbian vuoristometsissä esiintyvä rinnemetallipyrstö, joka pääsee ilmeisesti vain osittain ilmaan yliraskaan pyrstön raahatessa pitkin vuorenrinnettä.
Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn rajapyykin läheisyydessä viihtyvä tikkalaji mahtaa olla kiireinen.
Tämä kuulostaa ihan Krimillä lomailevalta Vladimir Putinilta. Kyseessä on kuitenkin Amazonasin sademetsässä viihtyvä hyönteissyöjä.
Tästä Amazonasilla elävästä linnusta ei oikein tiedä, onko kyseessä varas vai tuurijuoppo.
Väli-Amerikassa elävä lintulaji mahtaa olla varsinainen viskisieppo. Kaukainen sukulainen meksikonpikkunapsu lienee nirsompi ja naukkailee pelkkää tequilaa.
Eteläamerikkalainen pikkulintu ryyppää myös, mutta hienostuneesti.
Onhan tuossa kieltämättä naamiota, mutta muuten maastokuvio ei liene erityisen suojaava edes Etelä-Amerikan viidakoissa.
Eteläamerikkalaisen sorsalajin luulisi saaneen nimensä siitä, että se ensin ilkkuu toisille ja lentää sitten kovaa vauhtia karkuun. Todellisuudessa otus on varsin huono lentäjä, suvun muut lajit ovatkin lentokyvyttömiä. Mutta kun lintu painaa hulppeat kolme kiloa, niin onhan siinä varaa isotella.
Brasilialaisen pikkulinnun voisi kuvitella olevan uhanalainen naaraiden ollessa liian valikoivia, mutta nimestään huolimatta laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Afrikassa asuva kutojalintu kykenee rakentamaan toimivampia yhteiskuntia kuin afrikkalaiset. Tasavaltalaisten pesäyhdyskunta on lintumaailman suurin rakennelma, tilavuudeltaan jopa useita kuutiometrejä.
Tähän olisi voinut laittaa jonkun Suomen evlut-kirkon piispan kuvan, mutta olkoon nyt kuitenkin tämä afrikkalainen kutojalintu.
Etelä-Amerikassa aneita kauppaava sikäläisen kirkon iso pamppu, joka ei ole kuullutkaan uskonpuhdistuksesta.
Pienillä Antilleilla elävä lintu teeskentelee olevansa rauhanomaisen lahkon jäsen, mutta toisaalta väittihän Richard Nixonkin olevansa kveekari. Lähisukulainen on taiturimatkija, joka teeskentelee osaavansa jotakin vaikka on täysi poropeukalo. Pesii sekä munii nykyisin Suomen valtioneuvostossa. Toinen sukulainen on tiedemieheksi tekeytyvä darwininmatkija.
Havaijin saaristossa esiintynyt lintu, joka keskittyi parittelun sijaan liiaksi nukkumiseen ja kuoli sukupuuttoon.
Silmälasipäinen trukkikuski. No ei vaineskaan, vaan Tyynellämerellä vain neljällä saarella (yksi niistä on Truk) elävä pikkulintu, joita on vain viitisensataa yksilöä.
Sirkku kuulostaa ihan kivalta naisen nimeltä, mutta ”pyöveli” siinä edessä pilaa jossain määrin vaikutelmaa. Ilmeisesti suomentaja oli leikkisällä tuulella, sillä suoraan englannista käännettynä eteläamerikkalainen laji olisi ”mustahuppusirkku”.
Mihinkäs muuhun tasku sitten olisi tarkoitettu? Miksei tämän afrikkalaislajin nimi ole vain ”tasku”?
Tästä Välimeren alueella esiintyvästä pikkupöllöstä tulee heti mieleen sellainen täti-ihminen joka tulee käymään eikä lähde kulumallakaan. Mielleyhtymä tulee sekä nimestä että ulkonäöstä. Sukulaislaji idänkyläpöllönen on muuten samanlainen karjalaistäti, mutta sillä on hauskemmat jutut. Helpompi tapaus on kahvipöllönen, joka lähtee kahvit juotuaan.
Keltanokka ja kamari? Eteläamerikkalainen lintu kuulostaa ihan ujolta renkipojalta, joka on päässyt ensi kertaa piikatytön aittaan. Tosin jos kansanperinne on oikeassa ja nokan koko on kolmasosa niin no tiedätte kyllä minkä koosta, niin kerta jää tuskin viimeiseksi. Aatelisempaa touhua edustaa kuningas ja kamari, suorastaan taivaalliselle tasolle yltää paratiisi ja kamari.
Pohjoisessa Etelä-Amerikassa elävä lintu on nimetty suorastaan ristiriitaisen kuuloisesti. (Suorastas-nimistä lintua ei muuten ole, toim. huom. Tässä vihje tätä mahdollisesti lukeville komitean jäsenille sen varalta että löytyy suolla asuva rastaslaji, jonka voisi nimetä suorastaan sopivalla tavalla. Sen sijaan suolakkosorsa on kyllä olemassa.) Toisaalta elintavat oikeuttavat nimeen: lintu istuu laiskan oloisesti oksalla kyttäämässä, mutta lehahtaa lentoon heti saaliin havaittuaan. Lähisukulaisia ovat partalaiskuri, joka olisi nimeltään sileäposkilaiskuri jos viitsisi ajaa partansa sekä kesylaiskuri, joka ei viitsi edes riidellä. Usein lintulajeja nimetään värin mukaan ja laiskurien suvussa olisi useampikin tumma ehdokas, mutta komitea ei uskaltanut antaa yhdenkään nimeksi mustalaiskuri. Siinä olisikin kerralla kaksi loukkaavaa nimitystä yhden hinnalla, riippuen siitä minkä kirjainten väliin yhdyssanajako pistetään. Sen sijaan meillä on mustaposkilaiskuri, mustarintalaiskuri ja mustaviirulaiskuri. Tosin komitea ei arastellut nimetä erästä lintulajia mustasiepoksi, josta nousee heti mielikuva juoksukaljoista.
Jutun loppuosa onkin sitten hävyttömän sovinistista. Esimerkiksi tämän eteläamerikkalaisen lintulajin nimi on jo sellainen, että siitä ei tarvitse sanoa enää yhtään mitään – lukija ymmärtää varmasti jo muutenkin.
Tämä lintulaji elää Sao Tomella sekä sen lähisaarilla. Joitakin havaintoja on tehty myös suomalaisista avioliitoista.
Papukaijan luontaiseen esiintymisalueeseen kuuluvat Pohjois-Molukkien saaristo, ompeluseurat ja torikahvilat.
Kuulostaa erittäin lupaavalta lajilta. Elää nimensä mukaisesti Amazonasissa.
Aina vain paranee. Vaalea ja vilauttelee peräänsä. Valitettavasti esiintyy vain Etelä-Amerikassa.
Saa nähdä kehittääkö evoluutio joskus tästä uusiguinealaisesta linnusta vielä avioparikaijan.
Levinnyt viime vuosina Etelä-Amerikasta Suomeen Tanssii tähtien kanssa -ohjelman takia. Moni nainen on pakottanut miehensä tanssikursseille siinä toivossa, että miehestä kehittyisi paritanssija.
Etelä-Amerikasta tämäkin. Arvaatte kyllä mikä menee säännöstelyyn jos tämän lajin naaras ei saa tahtoaan läpi.
Tämän filippiiniläisen lintulajin nimi puhuu jo puolestaan.
Listan päättää sen ainoa Suomessa esiintyvä lintulaji. Mikä onkin hyvä, sillä tätä voi käyttää aina alibina. Kun vaimo kysyy kesäiseltä ulkoiluretkeltä palatessa, mitä tuli nähtyä niin voi rehellisesti sanoa käyneensä bongailemassa rantakurveja.
9 kommenttia:
Harmi ettei patalaiskuria ole. Tosin se lienee kuollut sukupuuttoon kun oli niin laiska ettei viitsinyt tehdä mitään.
Patalaiskurit ovat yhä kasvava populaatio. Suomi on halunnut muuttaa eläinkunnan normaalia liikkumista luomalla houkuttimia, jotka tuovat maahamme yhä lisää patalaiskureita. Houkuttaminen on onnistunut liiankin hyvin, mutta hallitus haluaa voimistaa patalaiskureiden Suomeen muuttoa muuttamalla lakeja niin, että kaikki patalaiskurit voivat jäädä maahamme ruokittaviksi. Kun tämä vuosisata on lopuillaan, patalaiskurit ovat vieraslajina vallanneet Suomen päätöksenteon ja ovat levinneet kaikkialle Eurooppaan kuin pahimmat vieraslajit konsanaan.
Tuumailija: Ei edes viitsinyt olla toisten elätettävänä.
Pauli Vahtera: Saa nähdä kuinka kauan niillä riittää elättäjiä.
Olisivatkin vain patalaiskureita, mutta kun ovat tyranniraiskureita.
Ja elättäjiä heillä riittää niin kauan kuin Suomi saa lisää velkaa velan päälle.
Punarintalastasta ei ollut kuvaa, toki aiemmassa blogissasi oli. Ei tarvitse laittaa uudelleen, kiitos.
Tulipalokärki - tulipalo-kärki, tuli palokärki? Hm, Helmeted woodpecker, Wellenohrspecht, Hjälmkastanjespett. Taas nokkelikot nimeäjät asialla. Mitäs väliä millä nimellä muut tuntevat, "kypäräpalokärki" olis niin tylsä ja kuvaava. Pipopalokärki olis ollu hauskakin. Tai hirvestäjäpalokärki...
Pilkkaviuhtoja - Se on hanhen kokoinen, lentotaidoltaan kömpelö sorsa – suvun muut kolme lajia ovat lentokyvyttömiä. Jaa-a, ja mikäs olikaan nimi ulukomaankielellä: Flying steamer duck - aha, ja sukulaisensa, Fuegian steamer duck, Chubut steamer duck ja Falkland steamer duck. Joo viuhtojiahan noi kaikki, paitti ulukomaan kielillä.ja vanhoilta nimiltään, höyrylaivasorsiahan nämä. Lentävä höyrylaivasorsa. Hieno mimi, mitäs väliä sillä, että vanhojen lähteiden nimi ja ulkomaanelävien nimitys samalla elukalle on eri.
Pyövelisirkku - mustahuppusirkku ulukomaankielellä. Jaajaa - taas on nimeäjien komitea päässyt loistamaan. Pyövelit EIVÄT koskaan, ikinä, missään ole käyttäneet mustaa huppua. Eivätkä muutakaan huppua. Ei pyöveli ole kasvojaan peittänyt ikinä. Hollywoodin puppua koko huppujuttu. Teloittettavalle on tavattu laittaa huppu tai side silmille.
Samaa soopaa kaikki uudet hienot nimet, myös nisäkkäden. Hiirut ja muut.
Pyssymies
Qroquius Kad: Ongelma on siinä että moni ei tajua mitä eroa on elintasolla ja velalla.
Veijo Hoikka: Punarinta on nainen, joka on ollut nudistirannalla ilman riittävää aurinkovoidesuojaa.
Pyssymies: Vaan onhan sentään lystiä kun lukee näitä tikutakujen nimiä.
Heh, mielenkiintoisia lintujen nimiä, josta tulikin aasinsiltana mieleen eräs lisko. Se pystyy juoksemaan vedenpäällä, josta sille annettiin nimeksi Jeesuslisko.
Kas tässä tyylinäytettä, se ei tarvitse tietoa vedenalaisista kareista, joiden päällä kävellä vaan se antaa mennä.
Ex-naisystävääni myös lämmöllä muistaen, joka säpsähti ja sai hepulin kun hän näki sisiliskon tai sammakon. Indonesiasta löytyy se Komodonvaraani, mikä on "hieman" isompaa kaliiberia kuin nämä pohjois-eurooppalaiset lajitoverinsa. Tässä tapauksessa tullee eittämättä mieleen se ilmaus "liskojen yö" jos on ollut hieman railakkaampi viikonloppu takana kaikkine "virvoitusjuomineen", leguaaneista & kameleonteista nyt puhumattakaan.
Jos hän olisi tavannut silmästä silmään tällaisen otuksen, niin hän olisi vissiinkin hypännyt sukkahousuistansa/saappaistansa ylös! Sen kerran kun näytin hänelle syksyllä kädelläni lepäilevän sisiliskon, jonka löysin halkopinosta (se nautti kädenlämmöstä) niin se aiheutti voimakkaan inhoreaktion. "Kuinka sää voit pitää sitä kädessäsi?!"
Näin herrasmiehenä maltoin kiusauksen ujuttaa tämä otus hänen paidankauluksesta sisään, koska siitä olisi seurannut mitä suurimmalla todennäköisyydellä avaruusseksiä => kerran kuussa :-)...
- Soomepois Eestist -
Soomepois Eestist: Pintajännitys on hauska ilmiö. Temppu onnistuisi ihmiseltäkin, kunhan olisi riittävän isot räpylät. Tosin niitä ei kyllä kukaan jaksaisi nostella riittävän nopeassa tahdissa.
Lähetä kommentti