Lukijalle: Kaivellaanpa taas verta nenästä. Vanhan lehtimiesohjeen mukaan on kaksi aihetta, joista saa aina aikaan kelpo polemiikin. Toinen on kissat ja koirat, toinen on miehet ja naiset. Ensimmäisestä voi vain todeta, että mitäpä turhia siitä kirjoittamaan, kun kissat ovat ylivertaisia (parhaillaan sylissä makaava Vösse kehrää tälle itsestäänselvyydelle tyytyväisenä), joten uusitaanpa sitten ihmettely siitä, mihin naisia tarvittiin ennen ja mihin nyt:
Vastuuvapauslauseke: Sukututkimuksessa on selvinnyt, että karjalaisen vereni seassa onkin 1/8 savolaista. Tämä on aivan riittävä määrä siihen, että voin vedota Savolaisen Puhujan Sääntöön: kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Pyydän, että molemmat lukijani pitävät tämän mielessä seuraavan tekstin kanssa. Samalla muistutan yksinkertaisesta säännöstä miesten naisteorioihin: Silloin, kun olet varma, että me olemme tosissamme, me vitsailemme. Ja silloin, kun olet varma, että me vitsailemme, olemme tosissamme. Tämä kirjoitus sisältää molempia elementtejä. Jääköön lukijan tehtäväksi päätellä, missä milloinkin mennään.
Ironmistress kyseli tässä äskettäin blogissaan, onko naisilta naiseus hukassa. Lyhyt vastaus: on, mutta onneksi vain suurimmalta osalta. Ja näyttää jopa siltä, että suunta on kääntymässä; yhä enenevissä määrin nuoret - etenkin fiksummasta päästä olevat - naiset ovat palaamassa perinteisiin arvoihin.
Miehissä puolestaan on ihmetelty sitä, miksi nykyajan miehille naisissa tuntuu merkitsevän vain hänen seksuaalisuutensa. Tämä näkyy siinä tunnetussa ilmiössä, että miehen iästä riippumatta hän haluaa itselleen nuoren naisen.
Kaikissa asioissa täytyy lähteä liikkeelle historiasta, sillä sieltä löytyvät selitykset. Käännetään kalenteria tuommoinen kuutisenkymmentä vuotta taaksepäin. Miksi mies silloin lähti ns. akkametsään? Tarvehankinnan syitä olivat seuraavat, mitenkään tärkeysjärjestykseen laittamatta:
(1) pyykinpesu
(2) siivous
(3) ruuanlaitto
(4) lasten hankkiminen
(5) lastenhoito
(6) seksi.
Nykytilanne on varsin toisenlainen. Useimmiten jäljellä ovat enää syyt (4) ja (6). Kaikki muut, eli ns. kotityöt ovat nyky-yhteiskunnassa sekä jaettu että syiden (1)-(3) osalta helpottuneet huomattavasti. Yksityiskohtaisesti:
(1): Vanhaan aikaan ei ollut automaattipesukoneita. Pyykinpesuun kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(2): Vanhaan aikaan ei ollut pölynimureita. Siivoukseen kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(3): Vanhaan aikaan ei ollut nykyaikaisia helloja, tiskikoneita eikä varsinkaan eineksiä. Ruuanlaittoon kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
Kohtiin (1) - (3) eli kodinhoitoon liittyvät jokaiseen myös seuraavat seikat:
a) Aiemmin niihin vaadittu "ammattitaito" oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Kuka tahansa osaa lämmittää aterian mikrossa tai oppii pienellä vaivalla tekemään lihamakaronipataa, vaan otapa ja väännä kalakeitto pussillisesta tuoreita ahvenia.
b) Osin edellisestä seurasi se, että työt olivat "eriytettyjä" eli miehet eivät tehneet kotitöitä yleensä lainkaan. Nykyään naisten käsitys kotitöiden jakamisesta on se, että miehet tekevät ns. miesten työt ja sen lisäksi puolet naisten töistä. Omakohtainen kokemus asiasta vuosien takaa. Eräs edistyksellinen nainen totesi ylpeänä, että heillä kaikki on jaettu tasan, mies siivoaa ja laittaa ruokaa vuorolistan mukaan puoliksi. Johon minä totesin, että "jos mies vaihtaa autoon renkaat syksyllä, niin sinä sitten varmaan vaihdat keväällä?" Enpä olisi ikinä uskonut, että nainen pystyy poistuessaan paiskaamaan oven niin kovaa kiinni.
c) Aiemmin mies joutui - ellei asunut kotona äidin huomassa - kuitenkin jossain määrin suoriutumaan kodinhoidosta siihen asti, kunnes vaimo hänet siitä vapautti. Nykyään useimmillä miehillä naisen kanssa yksiin mennessä kotitöiden määrä kasvaa, koska naisen vaatimustaso kodin suhteen on suurempi kuin yksinäisellä miehellä. Töiden "puolittuminen" ei auta, koska niiden kokonaismäärä yleensä enemmän kuin kaksinkertaistuu.
Tasa-arvon merkiksi kalenteriin saatiin naisille liputuspäiväksi Minna Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta. Kysynpä vaan, millä todennäköisyydellä lipunnostosta huolehti pariskunnan nainen eikä mies? Suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se, että Canth olisi saanut oman liputuspäivän, jos hänellä olisi ollut munat.
(4) Lastenhankintaan nainen on edelleen välttämätön (tähän palaan kirjoituksen loppupuolella), mutta melkoinen osa miehistä - kuten myöskään naisista - ei edes halua lapsia. Tai ei ainakaan ajattele asiaa siinä mielessä siinä vaiheessa, kun parisuhteen pitäisi alkaa.
(5) Lastenhoito kuuluu samaan kategoriaan muiden kotitöiden kanssa - eivät 20-luvulla ja sitä aiemmin syntyneet miehet lasten kanssa juuri olleet, ellei ollut pakko. Vaimo hoiti.
Mitä jää jäljelle? Seksi. Ja millaiset naiset ovat seksuaalisesti viehättävimmillään? Ei tarvinne vastata. Eipä siis ihme, että naimakaupat ovat muuttumassa ja avioliittoinstituutio turbulenssissa. Aiemmin nainen kykeni kompensoimaan muilla hyvillä ominaisuuksillaan heikompaa seksuaalisuuttaan tai sen ajan myötä tapahtuvaa väistämätöntä heikkenemistä. Nykyään naisen muiden ominaisuuksien merkitys on laskenut jos nyt ei olemattomaksi, niin selvästi vähäisemmäksi. Onko siis mikään ihme, että naisen nykyarvo miehen silmissä riippuu suurimmaksi osaksi hänen seksuaalisuudestaan?
Paljon on puhuttu myös naisten "hypergamiasta" eli ilmiöstä, joissa miesten top 20 % hoitelee 80 % naisista. Naiset eivät enää tyydy tasoisiinsa miehiin, koska erehtyvät sekoittamaan seksuaalisen markkina-arvonsa aviolliseen markkina-arvoonsa. Ilmiötä on kuitenkin liioiteltu. Olen oikeastaan havainnut päinvastaisen ilmiön, kun on tarkkaillut omien lasten ja urheiluharrastusten kautta nuoria. Voi olla, että tuo "hypergamiailmiö" koskee kognitiivista alaluokkaa, mutta mitä fiksumpiin nuoriin naisiin mennään, sitä enemmän on havaittavissa aivan muuta. Näiden nuorten keskuudessa ns. "nätit tytöt" ovat yleensä hyvinkin pitkäkestoisessa seurustelusuhteessa. Tämä on terve merkki arvojen muutoksesta ja valuu toivottavasti myös sieltä alaspäin muiden keskuuteen. Toisaalta ns. "tavistytöt" ovat yleensä sinkkuja, mikä saattaa merkitä sitä, että he ovat "markkina-arvoharhan" uhreja. Tai sitten raadollisempaa selitystä: miehen kannalta katsoen naisten kanssa on aina niin helkutin hankalaa, että se voidaan kompensoida vain riittävän hyvällä ulkonäöllä.
Feminismi ja "tasa-arvo" ovat vapauttaneet naiset. Mutta mihin? Ei ole syntynyt onnelaa, vaan miehestä ja naisesta on tullut toistensa kilpailijat. Kun ei enää ole tarvetta miehelle tai naiselle, vaan ihmiselle, miesten ja naisten välille syntyy väistämättä vastakkainasettelu. Analogia löytyy biologiasta: kaksi eläinlajia kykenee elämään samassa ympäristössä ongelmitta, jopa toisiaan hyödyttävässä symbioosissa, jos molemmilla on oma ekologinen lokeronsa. Mutta siinä vaiheessa, kun ne käyttävät samaa ravintoa, niistä tulee toistensa veriviholliset.
Yllättäviä seurauksia tälle kilpailulle aiheuttaa vastikään hyväksytty sukupuolineutraali - tasa-arvoinen on propagandatermi - avioliittolaki. Yhteiskunta on erittäin turbulentti mallinnettava, mutta ihan kokeen vuoksi pohditaan seuraamuksia olettaen, että muut asiat pysyvät suunnilleen entisellään. Oletetaan kuitenkin, että bioteknologia kehittyy vähitellen siten, että lapsen biologisiksi vanhemmiksi pystyvät piakkoin ryhtymään myös samaa sukupuolta olevat. Esimerkiksi kaksi munasolua saadaan sulatettua yhteen tai kahden siittiösolun geenistöt istutettua sijaisäidin kohtuun tai hänen munasoluunsa konekohdussa, mitenkä vaan.
Tässä tilanteessa jälkeläisten elinkelpoisuus erilaisissa liitoissa tulee muuttamaan ihmisten keskimääräistä genetiikkaa. Parisuhteet muuttuvat, joten ihmiskuntakin muuttuu. Jonkinlaisia ennusteita sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksista antaa tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka monta prosenttia vuonna 2002 – jolloin rekisteröinti tuli mahdolliseksi – solmituista liitoista on päättynyt eroon. Homopareista on eronnut 11 prosenttia, lesbopareista 24 prosenttia. Samana vuonna solmituista heteroliitoista eroon on päättynyt 21 prosenttia.
Tuloksen ei pitäisi yllättää ainuttakaan heteromiestä.
Parisuhde on hankala jo silloin, kun siinä on vain yksi nainen. Kaksi naista samassa parisuhteessa on kuin pullollinen nitroglyseriiniä Linnanmäen vuoristoradalla.
Mikäli oletetaan, että kestävissä liitoissa kasvaneet lapset ovat keskimäärin elinkelpoisempia ja siirtävät geenejään enemmän seuraavalle sukupolvelle, tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että homoseksuaalisuuteen liittyvät geenit tulevat lisääntymään väestössä. Mikäli vielä oletetaan, että homouteen ja lesbouteen vaikuttavat eri geenit (mikä on hyvin mahdollista), tulevat lesbouteen liittyvät geenit vähenemään. Vähitellen homoseksuaalien määrä väestöstä kasvaa ja homoseksuaalisuus muuttuu anomaliasta normiksi. Samalla homoseksuaalit todennäköisesti itsekin muuttuvat - "naismaisten" homojen määrä pienenee ja Tom of Finland -tyyliset machohomot valtaavat alaa. Onhan ilmeistä, että homoparien eroluvut olisivat vieläkin pienemmät, mikäli parisuhteessa olisi kaksi miehekästä homoa eikä toinen miehekäs ja toinen naismainen, kuten nykyään usein on. Miten luulette naissukupuolen pärjäävän tällaisessa yhteiskunnassa? Kysymys kuuluukin, tarvitaanko naisia enää mihinkään muuhun kuin synnytyskoneiksi. Jos ei, niin olettaen normaali uusiutumismäärä eli noin 2,1 lasta per pariskunta, naisia tarvitaan yhteiskuntaan enää 10 % miesten määrästä - kyllä yksi sijaiskohtu kykenee keskimäärin kymmenen jälkeläistä tuottamaan ennen hyödyttömäksi muuttumistaan. Tämä siis sillä oletuksella, että teknologia ei kehitä konekohtua, jolloin naisia tarvitaan enää ... öö, siis mihin?
Mitä pitäisi sitten tehdä tilanteen korjaamiseksi ja vastaisten vahinkojen (oletetaan naisten ahdinko haitalliseksi) välttämiseksi? Oman esitykseni tein puolitoista vuotta sitten ja lainaan sen tähän loppuun:
Merkittävin muutos pitäisi tehdä avioliittolaissa. Avioliitosta tulisi tehdä kaksivaiheinen (hauska analogia autokouluun!). Avioliitto solmittaisiin edelleen normaaliin tapaan, mutta sen juridinen merkitys jaettaisiin kahteen vaiheeseen sen mukaan, onko avioparilla yhteisiä lapsia vai ei.
Ykkösvaihe olisi eräänlainen "kevytavioliitto", jossa esimerkiksi puolisoiden keskinäinen perintöoikeus olisi nykyistä vähäisempi. Avioeroprosessi olisi samanlainen kuin nykyään tai helpompi. Puolisoiden omaisuus olisi erillinen, avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei olisi.
Vasta ensimmäisen yhteisen lapsen synnyttyä siirryttäisiin kakkosvaiheeseen (toki suoraan tähän, mikäli avioliittoa solmittaessa yhteisiä lapsia olisi jo). Siinä avio-oikeus toisen omaisuuteen olisi nykyisenlainen, ellei avioehtoa olisi. Avioeroprosessi olisi nykyistä vaativampi, esimerkiksi avioliittoneuvonnassa käynti olisi pakollinen ennen kuin prosessi käynnistyisi virallisesti tai jotain muuta vastaavaa.
Verotuksellisesti alaikäisten lasten vanhemmille suotaisiin mahdollisuus tulojen tasajakoon. Tämä mm. vähentäisi sosiaalitukien tarvetta, kannustaisi lasten hankintaan nuorempana, helpottaisi koulutettujen vanhempien taloustilannetta eli kannustaisi samalla kouluttautumaan ja sitouttaisi puolisoja yhteen.
Nykyinen kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan esitettyihin malleihin nähden. Jopa avoliittoon on tuotu paljon avioliittoon kuuluvia oikeuksia. Tämä on väärin. Jos ei halua avioliittoa solmia, se suotakoon. Mutta tällöin on myös hyväksyttävä se, ettei saa avioliittoon kuuluvia oikeuksia ottamatta samalla itselleen siihen kuuluvia velvollisuuksia.
Magdeburgin kaasuvalotus
2 tuntia sitten
5 kommenttia:
Mainitsit konekohdun. Tulee, tulee. 3D kopiokohtu robotin sisään, sähköä tepselistä ja ravinteet tipoilla. Idätysvaiheessa sijaisäiskänä raskasrobotin sisarmalli.
Väittävät, että robotit eivät ehkäise raiskauksia eivätkä pedofiliaa. Hoidettavissa. Vastaantappeleva robottinarttu raiskaajille ja pedareille kiiltokuvilla leikkivä nuorempi malli.
https://www.aamulehti.fi/a/201069149
Mikä tässä oli ongelma ?
Jos on kranttuja naisia, niin on kaksi vaihtoehtoa:
1. MGTOW on miesasialiike, jossa miehet haluavat kulkea omaa tietään elämässä, jopa ilman seksiä ja suhteita naisiin.
2. Venäläiset/Thai/Filippiino -naiset, jotka toteuttavat kaikki unelmat vaimosta. Näitä on maailma täynnä.
Veijo Hoikka: Kuten jo joskus kauan sitten kirjoitin, seksirobotit ovat tulossa tiensä päähän. Niihin on jo alettu kehittää tekoälyä ja puhetaitoa. Siinä on tuhon siemen. Tähän asti niissä on ollut naisen hyvät puolet, nyt tulevat huonot ja se alkaa olla siinä.
Ano: 1. Yhteiskunnan kannalta tuhoisaa. Paitsi tietysti esim islamille hyödyllistä, sillä siellä nainen on säkissä nyrkin ja hellan välissä eikä ole tarvetta MGTOW:lle. Ja sielläkin vain lyhyellä tähtäimellä hyödyllistä, sillä jos länsimainen kulttuuri katoaa, kuka sitten elättää muslimit tai ostaa heidän öljyään?
2. Tuossa on kieltämättä puolensa. Mutta miinuspuoli on se, keiden kanssa suomalaiset feministiset yhteiskuntatieteiden maisterivirkailijat menevät sitten yksiin. VHM:llä on hyvin pian kolme elätettävää: oma vaimo, viraston paperinpyörittäjä ja haittamamuloinen. No, näistä sentään oma vaimo saattaa työllistyä mutta muut kaksi elävät verovaroilla.
"Venäläiset/Thai/Filippiino -naiset, jotka toteuttavat kaikki unelmat vaimosta. "
Nää aina niin huvittaa mua. Tulee kyl sit karuna yllätyksenä, että se venäläinen, thaimaalainen tai filippiiniläinen nainen olikin oikea IHMINEN eikä mikään tabula rasa, johon saattoi heijastaa kaikki unelmansa ja joka on tasan sellainen vaimobotti, joka oli hakusessa.
Tätä ei tule ymmärtää väärin, mulla ei ole mitään näitä kansallisuuksia vastaan eikä mitään sitä vastaan, että suomalaismies näistä maista nai. _Kunhan ymmärtää, mihin on ryhtymässä_. Ja tällä mä tarkoitan vain sitä, että se tuleva vaimo todellakin on ihminen eikä kotirobotti, lastentekokone ja seksinukke. Filippiiniläistä kulttuuria en tunne, mutta esimerkiksi monelle suomalaiselle miehelle on tullut shokkina se, kuinka paljon thaivaimo "maksaa" - rouva kun Suomeen päästyään tahtoo, että mies ryhtyy lähettämään rahaa suvulle Thaimaahan. Mä en tässä purnaa käytänteestä, koska tää on se, miten thait hoitavat asiat; se, joka on suvussa rahoissaan, auttaa muita ja näin asiat hoidetaan siellä ihan thaidenkin kesken. Thairouva ei ole rahanahne vaan hän toimii oman kasvatuksensa ja kulttuurinsa mukaan.
Mut venäläinen nainen... :D "Kaikki unelmat vaimosta." Noh, jos teidän vaimounelmanne on nainen, joka käy töissä ja tienaa omat rahat, mutta edellyttää miehen maksavan ravintolassa, tuovan kukkia ja muutoinkin "kohtelevan naisena". Joka kyllä tekee kotityöt, mutta sitten myös ehdottomasti määrää kotona kaapin paikan - miehen tehtävä on kotona tehdä, mitä vaimo käskee. Ylipäätään venäläinen vaimo iän mittaan muuttuu yhä autoritaarisemmaksi ja komentelevammaksi. Venäläinen nainen on kuningatar kotonaan.
(Ja ai niin, venäläisillä naisilla on taipumusta lapset saatuaan lihoa ja kiharruttaa tukkansa. Tää on aina ollut mulle suuri mysteeri, kun he nuorina ovat niin sirpakoita ja kauniita.)
Mulla ei ole ollut ongelmia pokata itselleni miestä, joten en kadehdi venäläisiltä/thaimaalaisilta/filippiiniläisiltä suomalaisia miehiä. Kaikin mokomin, jos löytyy kiva mimmi, antaa palaa. Mua vaan huvittaa toi näiden kansallisuuksien idealisointi joksikin "täydellisiksi vaimoiksi", mitä ne ei todellakaan ole. Ne on ihmisiä siinä missä muutkin, jotkut ovat kivoja ja nättejä, jotkut ovat rumia ja vittumaisia. Keskimäärin hoikempia ja lyhyempiä he toki ovat (etenkin thait ja filippiiniläiset), joten jos se sit riittää täydellisen vaimon määreeksi niin siihenhän mulla ei ole vastaansanomista. Vähän hassu kriteeri ehkä, mutta ei se oo multa pois.
RedEyedFrog: No joo, omasta puolestani voin sanoa että olen suosinut kotimaista. Ja en tunne asiaa, mutta kuulemani mukaan juttu on juuri noin kuten kirjoitit. Ja mitä tulee tuohon suluissa olevaan kommenttiin, niin siihen on ihan pakko linkata tämä kuva.
Lähetä kommentti