Uusinta: Kymmenen hanttiässää ja jokeri

Lukijalle: Tällä kertaa joudun tinkimään kahden päivän verran säännöstä ”uusintakelpoisia ovat jutut, jotka ovat vähintään neljä vuotta vanhoja”. Tämä juttu julkaistiin kahta päivää vaille neljä vuotta sitten ja jos odottaisi seuraavaan viikkoon, tulisi vähän liian myöhään.
Ei ole minun vikani, että eduskuntavaalit ovat neljän vuoden välein. Ja varsinkaan ei ole minun vikani, että samat teemat ovat taas esillä kuin neljä vuotta sitten. Tämä toimikoon vaaliuurnille mennessä vinkkinä: jos nykyiset valtapuolueet ja suurin näennäisoppositiopuolue (näennäis- siksi, että hallituksessa ollessaan sen politiikkaa ei olisi kuitenkaan nykyhallituksesta kyennyt erottamaan edes mikroskoopilla) SDP eivät ole mitään saaneet aikaan, niin kannattaa äänestää sellaista puoluetta, jonka edustajat ajattelevat Suomen etua:

Suomessa järjestetään eduskuntavaalit 14. huhtikuuta ja ennakkoäänestys on jo käynnissä. Koska äänestäminen on kansalaisvelvollisuus, toivon kaikkien tämänkin blogin lukijoiden käyvän sen täyttämässä. Etenkin kun epäilen, että lukijani ovat keskimääräistä äänestäjää valveutuneempia eivätkä kuvittele äänestävänsä esim. Idolseissa. Noin yleisesti ottaen toivon äänestysprosentin jäävän mahdollisimman matalaksi, koska on typerää jättää äänestämättä ja mitä pienempi on äänestysprosentti, sitä useampi typerys on jättänyt äänestämättä. Jolloin tulos on parempi. Toivottavasti. En uskalla edes kuvitella, miltä eduskunta näyttäisi jos kaikki idiootitkin äänestäisivät, kun se jo nyt näyttää tuolta.

Vaaliteemoja on nostettu esiin kymmenittäin, mutta tässä on poimittu esiin muutamia kenties yleisimmin esiintyviä ja kerrottu niiden todellinen merkitys. Listaan ei ole otettu mitään maailmaasyleileviä blankosanoja vailla sisältöä tyyliin Vapaus, Siskous ja Tasa-arvoisuus, ainoastaan jollain lailla konkreettisia faktoja vähintäänkin sivuavia asioita.


10. Sukupuolineutraali avioliitto

Välillä tuntui, että viime vaalikaudella ei maailmassa muita asioita ollutkaan. Oman sanani asiasta olen sanonut eikä siihen ole lisättävää. Loppujen lopuksi kyse ei ole suuresta asiasta. Tehtiinpä mitä päätöksiä tahansa, ne voidaan kumota seuraavalla vaalikaudella. Jos homoliitot on hyväksytty ja yhteiskunnassa tapahtuu täyskäännös, niin todennäköisesti vain uusien solmiminen tehdään laittomaksi ja vanhat jäävät voimaan. Ja seuraavalla vaalikaudella ne voidaan taas laillistaa. Melko yhdentekevä asia.
Päivitys 6.4.2019: Viime vaalikaudella laki astui voimaan ja keskustelu on enimmäkseen rauhoittunut. Toistaiseksi.


9. Työurat

Työurien pidentäminen on yksi valtakunnan suurimmista kusetuksista. Mutta ei sillä väliä. Kun kupla aikanaan puhkeaa, todetaan että näin kävi ja tehdään uudet lait. Yhdentekevää.
Päivitys 6.4.2019: Tästä höpötetään edelleen. Maassa on työttömiä pilvin pimein, mutta ongelmana on se, ettei työttömillä useinkaan ole nyky-yhteiskunnan vaatimaa ammattitaitoa. Jostain syystä lääkkeeksi tarjotaan haittamaahanmuuton lisäämistä, vaikka sen kautta tulijoilta puuttuu lähes poikkeuksetta sekä ammatti- että kielitaito. Vaan kyllä se kupla vielä puhkeaa.


8. Perustulo

Sinänsä ihan hyvä ajatus oikein toteutettuna, mutta pelkkä lainsäädännöllinen kysymys. Jos systeemiä muutetaan, toiset voittavat ja toiset häviävät. Toki on merkitystä sillä, jäädäänkö kokonaisuudessa plussan tai miinuksen puolelle, mutta näitäkin päätöksiä voidaan aina muuttaa. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei millään päätöksellä voi tehdä.
Päivitys 6.4.2019: Käymistilassa yhä, mutta hiljaisemmin.


7. Energiapolitiikka

Oikein toimiva fossiilisen polttoaineen käyttöön perustuva energiantuotanto tappaa enemmän ihmisiä kuin väärin toimiva ydinvoiman tuotanto eikä tuuli- ja aurinkoenergiasta saatane ikinä kannattavaa näillä leveysasteilla. Mutta väliäkö tuolla. Jos lisää ydinvoimaa ei rakenneta, niin cityvihreäkin oppii kun kämppä alkaa olla talvella turhan vilpoinen. Ydinvoimaa saa aina lisää ja hulluuden yllättäessä jo rakennetut ydinvoimalat voidaan sulkea. Pitkällä aikavälillä (> 10 vuotta) tarkastellen energiapolitiikka on yhtä tyhjän kanssa.
Päivitys 6.4.2019: Viimeisen neljän vuoden aikana on toisaalta tultu eteenpäin, kun hörhöimmätkin ovat tajunneet ettei näillä leveysasteilla kykene yhteiskuntaa ylläpitämään ilman ydinvoimaa. Toisaalta sähköautojen uskotaan edelleen olevan täysin saasteettomia.


6. Luonnonsuojelu

Luonto voittaa aina, lopulta. Suomen merkitys maailman pelastamisessa on kärpäsen kakka valtameressä. Sitä paitsi Suomi yhtenä harvoista maista tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa, joten pitäkää turpanne kiinni, nettonegatiiviset maat. Jos tehdään avohakkuu, luonto ottaa sen kyllä sadassa vuodessa takaisin. Jos taas luontoa suojellaan liikaa (tästä ei kuitenkaan liene pelkoa, mutta noin periaatteessa), niin suojelupäätökset voidaan aina purkaa taloudellisen edun nimissä. Yhdentekevä kysymys.
Päivitys 6.4.2019: Hiljaista on ollut.


5. Perheet

Tämä on kaikilla vaaliteemana. Joku haluaa poistaa lapsilisät, joku lisätä niitä ja kuka mitäkin. Pelkkää politiikkaa. Jos perheiden asemaa kiristetään, syntyvyys saattaa pienentyä – mutta virhe voidaan korjata myöhemmin. Toki tämä vaikuttaa väestöpyramidiin seuraavat sata vuotta, mutta pitkällä aikavälillä merkityksetön asia.
Päivitys 6.4.2019: Noussut entistä vahvemmin esille. Sitten kun saisi vielä poliitikot uskomaan, että ihmiset eivät tee lapsia, koska a) he eivät usko tulevaisuuteen ja b) päät on sekoitettu kaiken maailman hörhöilyillä ja perhevastaisilla yleisasenteilla.


4. Yrittäjyys

Toinen blankosanaan kalskahtava ilmaus ”perheiden” ohella on ”yrittäjyys”, mikä nyt tarkoittaa talouspolitiikkaa noin yleisesti. On muistettava, että Suomi ei elä julkisten virkamiesten tekemällä työllä, vaan yrittäjyydellä. Jos sitä kuristetaan liikaa, niin rahoitus alkaa yskiä. Jos taas vapautetaan liikaa, maa muuttuu kleptokratiaksi. Molemmat ovat kuitenkin korjattavissa lyhyelläkin aikavälillä kurssia muuttamalla. Asia on näin korkealla listalla vain siitä syystä, että sen lyhyen aikavälin merkittävyys kansantaloudelle on niin suuri – korjausliikkeet parantavat tehdyt virheet muutamassa vuodessa, mutta tapahtuvat vahingot ovat lyhyellä tähtäimellä suuria. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin merkityksetöntä, kuinka talouspolitiikkaa on hoidettu – kuinka paljon 70-luvun ratkaisut muka tänä päivänä vaikuttavat?
Päivitys 6.4.2019: Tilanne sama kuin ennenkin.


3. Koulutus

Vähitellen aletaan hiipiä tärkeisiin asioihin. Suomen menestystarina Euroopan takapajulasta maailman rikkaimpien valtioiden joukkoon on perustunut koulutukseen. Kirkko vaati lukutaitoa ja Suomen koululaitos on historiallisessa vertailussa ollut aina maailman huippuluokkaa. Koulutuksesta emme saa tinkiä. Vaan entäpä jos näin tehdään? Seurauksena ovat ”menetetyt ikäluokat”, ja sitten kun järki voittaa, kestää vielä lähes vuosikymmenen kunnes koulutuskulttuuri on palautettu oikealle, vaativalle tasolleen. Virheiden vaikutus on siis merkittävä, mutta ne voidaan korjata. Viidenkymmenen vuoden kuluttua virheiden korjaamisesta menetetyt ikäluokat ovat jo eläkkeellä. Ei siis tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Osaamisen taso on pudonnut entisestään, kun vaatimustasoa on laskettu sekä ideologian että heikentyneen oppilasaineksen takia.


2. Eurokriisi

Eurokiimaiset poliitikot ovat myyneet kansantuotteemme Vetelä-Euroopan tukemiseen omaa uraansa edistääkseen. Tämä on tullut aivan-helvetin-kalliiksi. Mutta loppujen lopuksi se on vain rahaa. Selvisimme me sotakorvauksistakin, jossa kansallisomaisuuttamme ryöstettiin aivan samaan tapaan. Toki tässä saadaan tehdä kynnet verillä hommia, mutta yhdessä sukupolvessa Suomi on taas jaloillaan – kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Tämäkään ei ole tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Euron hajoamista odotellessa.


1. NATO

Eli puolustuspolitiikka, mutta NATOonhan se tiivistyy. Mennäkö vai ei? Voi olla, että kirjoitan oman näkemykseni aikanaan viikkojutuksi. Lyhyesti totean vain, että periaatteessa ei pidä mennä, mutta käytännössä kannatan liittymistä epäröimättä. Periaatteessa olen Ehrensvärdin kannalla, mutta poliitikkojemme munattomuus on ajanut armeijan puolustuskyvyn alas eikä parannusta tilanteeseen ole näkyvissä. Näin ollen paras vaihtoehto eli oman puolustuksemme rakentaminen uskottavaan kuntoon ei ole käytettävissä. Siinä tapauksessa otetaan toiseksi paras vaihtoehto eli NATO. Jos liitymme NATOoon, niin sieltä on hankalaa, mutta mahdollista päästä pois. Jos taas emme liity – emmekä myöskään rakenna puolustusta kuntoon – otamme helvetinmoisen riskin. Tämä kysymys on tärkeä vain siinä tapauksessa, että tämä riski realisoituu. Näin ollen puolustuspolitiikka saattaa olla tärkeä vaaliteema, mutta saattaa olla myös merkityksetön.
Päivitys 6.4.2019: Junnannut paikoillaan.


JOKERI

Kaikki aiemmat kysymykset on osoitettu sellaisiksi, joissa mahdollisesti tehtävät virheratkaisut ovat
a) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa ainoastaan silloin, kun ovat voimassa
b) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa myös jonkin, lyhyemmän tai pidemmän ajan fiksun päätöksen tekemisen jälkeen
c) tuhoisia, mutta vain jos käy huono tuuri.
Näin ollen ne eivät ole Todella Tärkeitä Asioita, vaikka ne enemmän tai vähemmän merkittäviä ovatkin.
Todella tärkeä asia on sellainen, jossa tehtävät virheratkaisut vaikuttavat pysyvästi ja ovat väistämättä vaikuttavia. Ne ovat Valtion elinkysymyksiä.

Näissä vaaleissa sellaisia on vain yksi.

Valtioneuvoston jäsenen valan kaava kuuluu:
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi. Siinä puhutaan siis Suomen kansalaisista. Suomalaisesta yhteiskunnasta. Tätä voi olla vaikea uskoa, sen verran innokkaasti viimeisimmät hallitukset ovat edistäneet haittamaahanmuuttoa median vahvasti tukemana. Jos valan kaavan kirjoittaneet nousisivat haudastaan, he ryhtyisivät luultavasti pystyttämään valtakunnanoikeutta Kataisen, Stubbin ja kumppanien tuomitsemiseksi pitkäaikaisiin kuritushuonerangaistuksiin.
Päivitys 6.4.2019: Sipilä, Orpo, Soini ja kumppanit tuomittaisiin samaan selliin.

Viime aikoina on noussut tapetille haittamaahanmuuttajien Euroopan Unionin alueelle aiheuttaman väestöpaineen tasaaminen jäsenmaiden kesken. Jokainen joka vilkaisee karttaa, osaa valitettavasti sanoa mitä se pahimmillaan ja todennäköisimmillään Suomen kohdalla merkitsee. Jo nyt haittamaahanmuutto aiheuttaa suunnattomia kustannuksia maallemme, kuten esimerkiksi rikollisuustilastot osoittavat.
Päivitys 6.4.2019: Kannattaa huomioida, että tämä on kirjoitettu ennen syksyä 2015. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

Mikäli teemme maahanmuuttopolitiikassa virheitä, ne haittaavat meitä - ei ainoastaan vuosisatoja, vaan ikuisuuden. Pahimmillaan edessä voi olla kansakunnan tuho. Kun jokin alue on syöpäkasvaimelle menetetty, sitä ei enää saada takaisin. Muistetaan mitä tapahtui suomalaisten ikiajoista lähtien asuttamalle Karjalalle:
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.
Näin kirjoitti talvisodan päätyttyä päiväkäskyssään Mannerheim. ”Vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot”. Tämän sanoi mies, joka puolet elämästään oli palvellut Venäjällä. Kansasta, joka on elänyt suomalaisten naapurina iäisyyden. Jonka arvot ovat paljon, paljon lähempänä omiamme kuin esimerkiksi islamin arvot.

Haittamaahanmuutto tarkoittaa yleensä maahanmuuttoa islamilaisista maista tai Afrikasta. Joka kaipaa perusteluja, voi katsoa millaisia yhteiskuntia nämä ovat saaneet aikaan. Ainoat jollain lailla toimivat ovat sellaisia islamilaisia yhteiskuntia, jotka sattuvat sijaitsemaan valtavien öljyvarojen päällä. Joiden vauraus perustuu siihen, että länsimaisen kulttuurin kehittämät tuotteet tarvitsevat heillä sattumalta olevia luonnonvaroja, jotka vierastyöläiset kaivavat esiin länsimaisen infrastruktuurin ja teknologian avulla. Näistä maista tulevat haittamaahanmuuttajat eivät muutamia onnekkaita ja tervetulleita poikkeuksia lukuunottamatta halua omaksua länsimaista, toimivaa arvomaailmaa, vaan tekevät asuinalueistaan samanlaisia despoottisia kehitysmaaslummeja kuin alkuperäiset kotimaansa. Aina sukupolvesta toiseen, tuhoten länsimaista sivistystä.
Päivitys 6.4.2019: Edelleenkin, tämä oli kirjoitettu ennen haittatsunamia. Oulun ja muiden paikkakuntien raiskausvyyhdistä ei ollut aavistustakaan. Paitsi tietysti meillä jotka tiesimme mitä on jo tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, ellei haittamaahanmuuttolle tehdä stoppia ja entisiä palauteta. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

Näin ollen äänestyspäätöstä tehtäessä on vain yksi kysymys.

Kannattaako ehdokkaasi suomalaista, luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaa vai sen tuhoamista?

Ns. perinteiset valtapuolueet (kok, kepu, sd) yhdessä apupuolueidensa (vas, rkp, kd, vihr) ovat istuneet vuorollaan hallituksessa ja syösseet Suomea yhä tuhoisampaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät. On kiistatta totta, että perussuomalaiset saattaisivat muissa asioissa tehdä huonompaa politiikkaa kuin kilpailijansa. Saattaisivat. Mutta kuten todettu, sillä ei ole merkitystä. Perussuomalaisilla on vahva haittamaahanmuuttoa vastustava siipensä ja heidän maahanmuuttopoliittinen linjauksensa on tehty käytännössä tämän siiven ehdoilla.

Minä en ole perussuomalainen. Äänestän perussuomalaisia siksi, että parempaakaan ei ole tarjolla. Toki jokaisella puolueella on listoillaan haittamaahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita, mutta heidän tarkoituksensa on vain houkutella äänestäjiä persuilta. Jos he läpi pääsevätkin, niin eduskunnassa painetaan nappia kiltisti ryhmäkurin mukaan. Jokainen ääni valtapuolueille on ääni Suomea vastaan. Jokainen ääni Muutos 2011 -ryhmälle menee hukkaan, koska ryhmä ei tule saamaan edustajia kuin enintään merkityksettömän määrän, yhden tai kaksi – ja senkin vain jos sattuvat onnistumaan.

Perussuomalaisissa minua vaivaa kaksi asiaa. Ensinnäkin heidän ehdokasasettelunsa on pahasti epäonnistunut. Viime kuntavaaleissa ehdolle pääsi jokainen hörhö tai änkyrä, joka käveli puoluetoimiston ovesta sisään. Eduskuntavaaleissa on sentään hieman karsintaa, koska paikkoja on vähemmän jaossa. Kuitenkin heidän olisi pitänyt rekrytoida politiikkaan kyllästyneitä yhteiskunnan tukipilareita, kuten kolme vuotta sitten neuvoin. Tämä on tyritty totaalisesti. En liiemmin tunne ehdokkaita henkilökohtaisesti, mutta ne jotka tunnen, eivät erityisemmin vakuuta.
Päivitys 6.4.2019: Sama on tilanne nyt ja viime kerran virheistä kärsitään yhä. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

Toinen ja jopa tärkeämpi vaivaava asia on perussuomalaisten haluttomuus profiloitua suomalaiskansalliseksi, haittamaahanmuuton pysäyttäväksi puolueeksi. Kun katselee ja kuulostelee kansan tuntoja, pidän hyvin todennäköisenä että tällainen profiloituminen olisi nostanut perussuomalaisten kannatuksen 30 %:iin. Epäilen kuitenkin Soinin taitavana poliittisena pelurina haluavan kruunata uransa ministerinpaikalla. Tällöin hän on laskenut, että mikään alle 40 % ääniosuus ei nosta itsensä muiden puolueiden silmissä demonisoinutta puoluetta hallitukseen. Näin ollen pidetään pienempää suuta, jolloin saadaan vähäisempi kannatus, mutta päästään johonkin koalitioon mukaan. Ehkä. Mutta ehkä on parempi kuin ei missään tapauksessa, lienee Soini tuuminut.

Kokonaan toinen asia on, mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Jos perussuomalaiset pääsevät hallitukseen, onko Soini joutunut myymään hallitusneuvotteluissa haittamaahanmuuton torjunnan ministerinsalkusta vai ei? Vai pitääkö hän kaiken uhallakin kiinni puolueen ohjelmaan kirjatuista linjauksista? Loppujen lopuksi tälläkään ei ole äänestyspäätöksen kannalta väliä. On olemassa vain yksi puolue, joka mahdollisesti on halukas muuttamaan tätä hulluutta. Pelkkä mahdollisuuskin on tyhjää parempi.
Päivitys 6.4.2019: Kun isänmaanpettureista on päästy eroon, niin sana ”mahdollisesti” voidaan korvata sanalla ”varmasti”. Neljä vuotta sitten minulla oli vahva epäilys Soinin todellisista motiiveista. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?

On tämä isänmaallisen kansalaisen elämä yhtä helvettiä, kun vaaleissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestää Soinin johtamia persuja!
Päivitys 6.4.2019: Mitäpä minä siis petturi-Soinista sanoinkaan? Hän vain teeskenteli ajavansa Suomen etua päästäkseen hillotolpalle. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?