Pari päivää on kulunut Jussi Halla-ahon valinnasta perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Pöly alkaa vähitellen laskeutua ja paskamyrsky ei ole vielä noussut, joten tässä välissä on sopiva hetki analysoida.
Ensimmäiseksi henkilökohtaiset huomautukset. En ollut puoluekokouksessa. En ole perussuomalaisten jäsen. Minua kylläkin pyydettiin (omalla nimelläni, ei tällä nettihenkilöllisyydellä) liittymään persuihin, jotta Halla-aho saataisiin puheenjohtajaksi. Kyseessä oli ilmeisesti osa operaatiota, jolla Halla-aho juntattiin puheenjohtajaksi. Kieltäydyin kunniasta kahdesta syystä.
Ensinnäkin haluan säilyttää puolueettomuuteni. Vaikka kirjoitankin nimimerkillä, haluan että pystyn räksyttämään myös persuille silloin kun he sen ansaitsevat.
Toiseksi en koe olevani perussuomalaisten enkä myöskään Halla-ahon kannattaja. Olen äänestänyt viimeiset vaalikaudet perussuomalaisia parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Halla-ahon kanssa olen ollut samalla linjalla siinä Suomen tulevaisuuden kannalta ainoassa tärkeässä asiassa. Muissa asioissa olen ollut hänen kanssaan enimmäkseen samalla, joskin usein myös eri kannalla. Halla-ahoa en ole koskaan henkilökohtaisesti vaaleissa äänestänyt (kerran se olisi ollut mahdollista), Terhoa olen äänestänyt muistaakseni kahdesti.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut Halla-ahon kanssa tekemisissä. Terhon kanssa kylläkin, ja sen jälkeen hänen pisteensä omissa silmissäni laskivat. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin häntä viimeisen kerran äänestänyt.
Joitakin kuukausia ennen puoluekokousta, siinä vaiheessa kun oli varmistunut että Soinin seuraajataistelu käydään Halla-ahon ja Terhon välillä, mieleeni juolahti pirullinen ajatus. Aloin epäillä, että koko homma on pelkkää ennalta sovittua teatteria. Pidin mahdollisena, että Terho ja Halla-aho olisivat kulissien takana sopineet "tallimääräyksistä". Eli Halla-aho toimisi Terhon sähköjäniksenä. Tarkoituksena saada mediahuomiota, mikä toisi Terholle nostetta.
Perustin tämän ajatuksen siihen, että en pitänyt Halla-ahoa sopivana puheenjohtajaksi edes omasta mielestään. Toisaalta Terho oli nuivahko ja ehkä jopa voimakkaimman nuivuutensa poliittisista syistä peittävä (mikä selittäisi sen epämiellyttävän henkilökohtaisen kokemukseni hänestä). Tällöin kaverit olisivat voineet sopia, että käydään kunnon kampanjat, saadaan huomiota ja puolueelle nostetta, jonka jälkeen Terho valitaan puheenjohtajaksi. Tuolloin näytti siltä, että Terhon kannatus oli suurempaa kuin Halla-ahon ja jos se jostain syystä olisi puoluekokoukseen mennessä muuttunut, Halla-aho olisi saattanut viime hetkellä luopua ehdokkuudestaan "henkilökohtaisista syistä" ja varmistaa Terhon valinnan. Tällainen "henkilökohtainen syy" nousikin esille viime hetkellä ja jännitin loppuun asti, tapahtuuko ennustamani. Tässä skenaariossa Terho olisi noussut puheenjohtajaksi ja pitänyt "halla-aholaista" linjaa. No, näin ei käynyt.
Kävi sitten niin, että Halla-aho voitti Terhon peräti 949 - 629. En juuri seurannut tilannetta. Voitto ei ollut kuitenkaan suuri yllätys - pidin muutamaa päivää aiemmin kuitenkin Terhoa todennäköisempänä voittajana, mutta niukasti. Mutta marginaali totisesti oli. Pirullinen mieli jäi pohtimaan tuota aiempaa sähköjänis-teoriaani eli olinko sittenkin oikeassa mutta toisinpäin - eli Terho olisikin ollut Halla-ahon sähköjänis?
Suuri voittomarginaali kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka vahvasti muutosta haittamaahanmuuttopolitiikkaan haluttiin. Se, että Halla-aho ylipäätään voitti, kertoi jo tarpeeksi. Se, että hän voitti ylivoimaisesti huolimatta henkilökohtaisesta skandaalistaan, kertoo enemmän kuin uskoin mahdolliseksi. Se, että kaikista puolueista konservatiivisin (no, kridet painivat samassa sarjassa) äänestää ylivoimaisella enemmistöllään avioliitossa olevan, mutta vastikään avioliiton ulkopuolisen lapsen tunnustaneen miehen puheenjohtajaksi, paljastaa kuinka paljon muutosta halutaan. Se paljastaa myös sen, kuinka vähissä vaihtoehdot ovat, kun Halla-ahon karismalla ja esiintymistaidolla noustaan puheenjohtajaksi. Halla-ahon kunniaksi on toki mainittava, että hän hoiti skandaalinsa tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla, mikä pelasti paljon. Ja onhan mies kehittynyt esiintymisessään huikeasti näiden kymmenen julkisuusvuoden aikana. Sen takia häneltä sopiikin odottaa paljon. Olen elämässä nähnyt, että kaikista asioista tehtävässä menestymistä indikoi parhaiten se, kuinka on aiemmin menestynyt tehtävässä jossa ei uskottu pärjäämiseen. Ja Halla-aho on nämä testit läpäissyt moneen kertaan.
Timo Soini, tuo tuulenhaiston SE-mies, oli ilmiselvästi nähnyt tämän kaiken jo aiemmin. Hän lähti, koska tiesi häviävänsä. Kunnia Soinille siitä, että hän pelasti aikoinaan perussuomalaiset, mutta olisi saanut lähteä jo neljä vuotta aiemmin. Nyt hän sai petettyä Suomen kansan asian jo kahdesti. Siinä mielessä oli todellista julmaa oikeutta, kuinka hänen SMP-läinen menneisyytensä sai suursiivouksen - pitäisi ehkä sanoa harjauksen - ja isänmaallinen siipi otti värisuoran puheenjohtajistossa.
Nuivan puolen kommenteissa todettiin usein, kuinka nautinnollista oli katsella suvaitsevaiston kitinää ja itkupotkuraivareita. Ilonsa kullakin. Itse en osannut näistä iloita - no, ehkä pikku hymynkare kävi pari kertaa suunpielessä - enemmänkin olin surullinen siitä, kuinka demokratiaa ei taaskaan ymmärretty ja ennen muuta siitä, kuinka jakautunut kansa on.
Itse asiassa odotin paljon pahempaa mediapaskamyrskyä kuin seurasi. Tuntui jopa, että vanhamedia oli suorastaan kohtelias. Toki piikittelyä oli, mutta paljon vähemmän kuin olisi voinut olla.
Vaikuttaa siltä, että media odottelee mielenkiinnolla kenet Halla-aho nimittää uudeksi ulkoministeriksi ja hyökkää sitten, jos hyökkää. Itse veikkaan Sampo Terhoa, mikä lisäisi puolueen yhtenäisyyttä. Tosin ei voi olla herkuttelematta sillä median paskahalvauksella, jos ulkoministeriksi nimitettäisiin Teuvo Hakkarainen.
Suurella mielenkiinnolla odotellaan myös, kaatuuko Sipilän hallitus. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että hallitus ryhtyy noudattamaan omaa ohjelmaansa haittamaahanmuuton suhteen. Parhaiten tilanteen tiivisti Kokoomuksen ex-ministeri (ai että tuo "ex" kuulosti hyvältä) Henna Virkkunen Twitterissä toteamalla "minun Kokoomukseni ei sovi samaan hallitukseen Halla-ahon PS:n kanssa". Ironian huippu oli tökätä twiittiin tägi "suvaitsevaisuus". No, Virkkusella on nyt kolme vaihtoehtoa:
1) Kokoomus tai PS lähtee hallituksesta
2) Virkkunen lähtee kokoomuksesta
3) Virkkunen ja kokoomus ottavat lusikan kauniisti käteen ja alkavat noudattaa hallitusohjelmaa.
On tietysti olemassa myös se vaihtoehto, että Halla-aho tekee soinit ja ryhtyy noudattamaan Suomelle tuhoisaa politiikkaa. Silloin mahdollisia selityksiä on vain yksi. Valtaan päästyään Halla-aholle paljastetaan millä Suomea kiristetään ja hän näkee haittamaahanmuuton pienemmäksi pahaksi. Aikoinaan sanoin kieli poskessa, että Suomen hallituksen haittamamupolitiikan voi selittää vain se, että avainhenkilöille on kerrottu Helsingin alla olevan ydinpommin, joka räjäytetään jos Suomi alkaa noudattaa kansallisen edun mukaista politiikkaa tai yrittää evakuoida kaupungin. Nyt voi todeta, että Halla-ahon tapauksessa ei taida edes Helsinki riittää, vaan pommit täytyy olla myös Tampereen, Turun ja Oulun alla.
Joka tapauksessa Suomen politiikan suunta on kääntymässä. Kansalaisten näkemys alkaa saada entistä enemmän jalansijaa. Vallassa pysyäkseen entisten suurpuolueiden on joko muutettava politiikkaansa tai sitten kasvatettava kannattajakuntaansa. Jälkimmäinen onnistuu myöntämällä äänioikeus haittamaahanmuuttajille. Älkää naurako, temppu toimi Britanniassakin. Labour ei olisi saavuttanut vaalivoittoa, jos äänioikeus olisi ollut pelkästään briteillä. En ehkä saisi lausua tätä ääneen siltä varalta, että joku ottaa ajatuksesta kopin, mutta keksisi sen kohta joku toinenkin joten parempi että siitä varoitetaan nuivalta puolelta: odottelen milloin joku esittää että turvapaikanhakijoille myönnetään äänioikeus kaikissa vaaleissa sillä perusteella, että he asuvat Suomessa. Onhan äänioikeuden saanut jo moni haittamaahanmuuttaja kansalaisuuden tai valitettavan pitkän maassa asumisen myötä, joten tämä on vain loogisesti seuraava askel.
Jussi Halla-aho on nyt paljon vartijana. Toivon kovasti, että hän muistuttaisi entistä presidenttiä Mauno Koivistoa eräässä suhteessa. Koivistohan sai suuren kansansuosion siksi, että hän onnistui antamaan kansalle vaikutelman ettei pyri mihinkään. Halla-ahosta on saatu sama vaikutelma. Entäpä jos hän onkin kuten Koivisto?
"Vasta jälkeenpäin on selvinnyt, miten johdonmukaisesti ja tarmokkaasti Koivisto pyrki koko aikuisen ikänsä politiikkaan ja vaikuttamaan sitä kautta. Yksikään toinen poliitikko ei kuitenkaan ole Suomessa pyrkyään yhtä hyvin peittänyt. Suurella yleisöllä oli - ja taitaa olla vieläkin - vaikutelma, että siinä on mies, joka vain vastahakoisesti ja velvollisuudentunnossaan suostuu yhteiselle asialle." (Lasse Lehtinen: Luotettavat muistelmat II, s. 133)
Koiviston aikana nouseva trendi oli salonkikelpoinen sosiaalidemokratia, jota Koivisto sattui sopivasti kannattamaan. Nyt nouseva trendi on salonkikelpoinen isänmaallisuus.
Magdeburgin kaasuvalotus
3 tuntia sitten
16 kommenttia:
Eiköhän hallitus jatka kolmen koplana. Tämän päivän neuvotteluja pitkitetään, jotta saataisiin luotua vaikutelma niiden vaikeudesta. Sipilä kertoo, että Halla-aholta saatiin lupaus, että hän sitoutuu niihin arvoihin, joihin on jo muutenkin sitoutunut.
Kokoomuksella ei mitään arvomaailmaa olekaan. Entinen puheenjohtaja Katainen oli vajaa kymmenen vuotta sitten sitä mieltä, että Suomi tarvitsee 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa eli pakolaista, kun laatuvaatimuksia Katainen ei esittänyt.
"Timo Soini, tuo tuulenhaiston SE-mies, oli ilmiselvästi nähnyt tämän kaiken jo aiemmin. Hän lähti, koska tiesi häviävänsä. "
No, Timon muistelmissa kuulemme tästä vuoden - kahden kuluessa.
Muuten hieno kirjoitus :)
Setarkos
Pepe ulkoministeriksi!
Toivon mukaan ei Halla-aho tee koivistoja, Ns. koiviton konklaavin hommat on yritetty unohtaa, pelastetiin pankit ja ajettiin tuhansia yrittäjiä konkurssiin 90-luvulla ..
Käykö tässä nyt niin, että Halla-ahon valinnan vuoksi Sipilä ja Orpo potkaisevat Soinin ja muut soinilaiset ulos hallituksesta? Näin ymmärsin "arvokeskustelijoiden" yhdessä ilmoittaneen.
No nyt on tullu ilmi, että hallitus kaatuu. Uusia vaaleja Sipilä tuskin uskaltaa laittaa tähän tilanteeseen, ku oma maine on pohjamudissa ja Perussuomalaisilla on aika kova hype päällä näitten puoluevaalien jälkimainingeissa. Loppu vaalikausi kitkutellaan rampahallituksella. Täytyy myöntää, kun katseli tuota suoraa lähetystä Kultarannasta, että ei kenellekään täysjärkiselle ihmiselle voinut jäädä huomaamatta Orpon silkka viha Halla-Ahoa kohtaan. Vaikka teksti oli kuinka sokerista, tökkivä ja hermostuneen kuuloinen puhe antoi makua siitä, että piti pidätellä itseään, ettei olisi tullu sanottua mitään vihapuheeksi luokiteltavaa. :D
Volmari85
Arvoisa blogisti, en tietenkään tule äänestämään persuja tai Halla-Ahoa, mutta totuus on kuitenkin aina totuus. Katselin puheenjohtajan valinnan jälkeen YLEn tekemää Halla-Ahon haastattelua. Siinä esiintyi täysin eri kaveeri kuin aiempi Halla-Aho. Tämä kaveri oli sanvalimis, osaava, tietävä, uloanti oli hyvä ja selkeä. Kyllä tuota hymyilevää johtajaa on Sipilän ja Orpon syytä pelätä, sillä niin ylivoimaiselta hän vaikutti. Ja näinhän tämä pelko muuttui todellisuudeksi, eli henkilö demonisoitiin ja hän muuttui itse pahaksi. Valitettavaa suomlaisen demokratian kannalta.
Paavo Väyrynen on kirjoittanut paljon Koiviston, joka on hänen mukaansa aikansa taitavimpia poliitikkoja. Ei tosiaan koskaan pyrkinyt mihinkään, mutta aina onnistui, toisin kuin Väyrynen, joka pyrki liikaakin. Molemmat olivat aikansa keskeisiä kilpakumppaneita ja siitä heidän huonot suhteensa ilmeisesti johtuivatkin. Koivisto valitti Väyrysen pelaavan pelejään, mutta hän pelasi itsekin, mutta paremmin.
Halla-aho on ainutlaatuinen poliitikko, hänellä on omat uskolliset kannattajansa, jotka hän tavoittaa median ohi kuin Donald Trump. Nyt pelataan kovaa peliä, otetaan miehestä mittaa. Jos hän tästäkin selviää, niin hän on 2020-luvun koivisto.
Ano 1: Arviosi osoittautui vääräksi. Niin minunkin, mutta odotin sentään että prosessi olisi kestänyt pidempään.
Setarkos: Niin, kuulemme ainakin sen mitä Soini haluaa kertoa.
Tupla-J: Tai Aku Ankka, ääniä on kertynyt ainakin riittävästi.
Ano 3: En millään muotoa tarkoittanut, että Halla-ahon politiikka muistuttaisi mitenkään Koiviston politiikkaa. Kiinnitin vain huomiota siihen, että kummankaan ei uskottu pyrkineen mihinkään.
Ano 4: Näinhän siinä kävi ja siinä sivussa hallitus hirttaytyi itsekin.
Volmari85: Toivottavasti muutkin huomasivat saman kuin sinä. Siitä oli suvaitsevaisuus kaukana ja vihapuhe lähellä.
Oscari: Odotettu paskamyrsky nousi sitten. Kuten pitikin, sillä ennen rajuinta myrskyä on aina hetki tyyntä. Kuten Halla-aho totesi, miten hitossa häntä voidaan syyttää hallituksen kaatumisesta, kun vastasi kaikkiin Orpon ja Sipilän kysymyksiin kyllä ja lisäksi sanoi että eiköhän pojat noudateta hallitusohjelmaa. Tuli ihan mieleen se vanha Kekkosvitsi, jossa Kekkoselle soitettiin Kremlistä. Kekkonen meni puhelimeen ja vastaili: "Da. Da. Da da. Da. Njet. Da. Da. Da. Dasvidanja!" Vieressä kuunnellut Ahti Karjalainen kysyi: "Mihin sinä uskalsit vastata 'njet'?" Johon Kekkonen: "No kun ne kysyivät, että eikö ole tylsää vastata koko ajan 'da'". Näinhän Halla-aho teki ja sekään ei kelvannut. Suvaitsevaista, sano.
Ukkeli: Hyvä analyysi. Kuten totesin, en ole koskaan uskonut Halla-ahoon mutta aina se mies on vain selvinnyt ja kasvanut tehtäviensä tasolle. Suomen kansan puolesta toivon että niin nytkin. Olemme siirtyneet de facto kaksipuoluejärjestelmään ja Halla-aho on nyt sen toisen puolueen johtaja. Sen puolueen, joka ajaa suomalaisten hyvinvointia.
Halla-ahosta sanottiin kampanjan aikana, että hän on eksyneen oloinen mies Brysselissä, mutta kampanjan aikana hän nosti profiiliaan. Kuten Oscari totesikin, valinnan jälkeisessä haastattelussa hän oli suvereeni: täyttä asiaa niin että kuka tahansa ymmärtää. Tällaisena hän on tulevissa vaalitenteissä kryptoniittia muille, jotka jauhavat liirumlaarumia.
Kannatus voi nousta kohisten, mutta mistä tulevaisuuden hallituskumppanit? Ehkä kepu ja kd tulevat vielä kysymykseen, mutta ylikansallinen sekoomus voi olla jo menetetty tapaus. Lisäksi nouseva kannatus on tod.näk. pois juuri potentiaalisilta kumppaneilta eikä vihervasemmistolta.
Joka tapauksessa nyt on isänmaallinen vaihtoehto äänestäjille, tästä se lähtee.
Historia toistaa itseään. Jälleen kerran vennamolaiset hajosivat. Soinilaiset konttaavat takaisin hallitukseen. Halla-aholaisille jää pienempi osuus kansanedustajista.Loikkarit pettivät äänestäjänsä.
Seuraavissa vaaleissa kahdessa vaaliliitossa olevat persut kuristuvat miniryhmiksi.
Eikös tässä kakku syöty ja säästetty. Hallitusohjelma pysyy (ähäkutti RKP) ja 5 (ex-)persuministeriä jatkaa, nuivat saivat PS-puolueen haltuunsa ja pari vuotta on aikaa järjestäytyä ja valmistella mahtijytkyä, jos sellainen on tullakseen. Rotat jättivät laivan, joka toivottavasti kuitenkaan ei uppoa.
Turun Sanomissa oli jo 10 päivää sitten (3.6.2017)juttu, joka paljasti tämän hallituskriisiteatterin käsikirjoituksen kiusallisen tarkasti. Koko näytös oli siis huolellisesti suunniteltu. Lukekaa ihmeessä.
Politiikassa asiat ovat ympäripyöreitä, joten niitä pitää pohtia joka kantilta.
Kuten tiedät, en kannata demokratiaa vaan perustuslaillista tasavaltaa. Kun nyt kuitenkin demokratiassa elämme, perustuslain tulisi olla vahva ja muuttumaton. Sinne voidaan lisätä uusia kohtia, mutta vanhaa perustuslakia ei pitäisi sörkkimän. Tämähän tehtiin 90-luvun lamassa, ja sen jälkeen Curley-ilmiö on päässyt valloilleen.
Jos demokratiassa on joku hyvä puoli, niin se on siinä, että puolueet tuovat erilaisia asioita julkiseen keskusteluun. Se ei siis missään nimessä tarkoita, että puolueiden tulisi tavoitella mahdollisimman suurta kannatusta, ellei - kuten Suomessa perustuslain uudistuksen jälkeen - demokratiaa käytetä enemmistön diktatuuriin. Käytännössä siis 50,1% päättää kaikkien asioista. Meillä ei ole vähemmistön suojaa, joten puolueet tavoittelevat mahdollisimman suurta kannatusta ajaakseen johtajiensa henkilökohtaista etua (Katainen, Sipilä, Orpo, Stubb jne). Koska Bryssel antaa parhaat palkinnot ja mehevimmät lihapadat, jokainen poliitikko korruptoituu (ennemmin tai myöhemmin).
Demokratian - siis ei tämän kaltaisen enemmistön diktatuurin - merkitys olisi parhaimmillaan siinä, että se takaisi vaikka miten mielikuvituksellisille aatteille ja ideoille mahdollisuuden tulla osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Tätä nykyiset puolueet demokratiaa pilkkaamalla yrittävät kieltää demonisoimalla nuivat eli halla-aholaiset. Se on jo itsessään vakava merkki demokratian kriisistä.
Pahin demokratian kriisi on kuitenkin se, että toiset puolueet ryhtyvät hajottamaan muita puolueita. On täysin kestämätöntä demokratian perusteita ajatellen, että maan korkein vallankäyttäjä ottaa tehtäväkseen tuhota muita vallankäyttäjiä. Perussuomalaisten hajottamiseen osallistuneet Orpo ja Sipilä toimillaan alleviivasivat, että heille demokratia ei ole yhteiskunnallisen päätöksenteon mekanismi - mekanismi jolla nostetaan julkiseen keskusteluun erilaisia näkemyksiä. Heille demokratia on todellakin vain keino toteuttaa proletaarin diktatuuri.
Halla-aho oli tunnustanut lapsen heti ja hoitanut elatusmaksut ja vastaavat. Suurin moka oli, että asiaa ei tuotu ajoissa ja suunnitellusti julkseksi. Toisaalta yksityisasiat ovat yksityisasioita.
"Nuivan puolen kommenteissa todettiin usein, kuinka nautinnollista oli katsella suvaitsevaiston kitinää ja itkupotkuraivareita."
Tätä ei itse kokouksessa havainnut. Iltajuhlan tunnelmakin oli aika vaisu ja jopa hieman surullinen, kun oli ilmeistä, että hävinnyt osapuoli ei halunnut siihen osallistua.
Nythän sitten on tapahtunut totaalinen petos ja irtiotto. Varmasti vielä kenttää yritetään hajottaa, mutta se ei näytä onnistuvan, joten tässä on viimeistään seuraavissa eduskuntavaaleissa iskun paikka. Tosin tältä hallitukselta voi odottaa sitäkin, että se ei järjestä vaaleja :D
Kiitoksia kommentoijille ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä.
Tämä farssi on saanut aivan uskomattomia piirteitä. Jos saan vähän punaisesta langasta kiinni, kirjoitan viikonloppuna lisää aiheesta.
Lähetä kommentti