Uusinta: Sorretut ja etuoikeutetut

Lukijalle: Tämä pamfletti kuuden vuoden takaa on yhä ajankohtainen. Itse asiassa se on niin ajankohtainen, että tilanne ei ole muuttunut yhtään mihinkään. Tämä puolestaan on hyvin mielenkiintoista, sillä kirjoitusta julkaistessa viimeiset kolmekymmentä vuotta ns. "positiivisen syrjinnän" - mikä siis tarkoittaa sitä, että joiltakin etnisiltä ja uskonnollisilta ryhmiltä ei vaadita ollenkaan samaa kuin niiltä ryhmiltä, joiden jäsenten uskotaan pystyvän käyttäytymään sivistyneen ihmisen tavoin - määrä oli kasvanut koko ajan. Sen sijaan viimeisen kuuden vuoden ajan on vallinnut käytännössä status quo. Etuoikeuksien määrä ei ole kasvanut, tilanne tuntuu vain entistä pahemmalta siksi että etuoikeutettujen määrä on kasvanut. Itse asiassa parin viime vuoden ajan on tuntunut jopa siltä, että etuoikeuksia on alettu karsia. Kokonaistilanne on toki tänäkin aikana huonontunut, koska etuoikeutettujen määrä on kasvanut. Mutta kehityssuunta tuntuu kääntyneen. On silti pitkä tie kuljettavana siihen, että pääsisimme eroon sekä kulttuuri- että roturasismista ja vaatisimme kaikilta ihmismäistä käytöstä taustasta välittämättä. Näin Thomas Sowellia lainatakseni: "Jos olet aina uskonut, että jokaista tulisi koskea samat säännöt ja jokaista tulisi arvostella samalla asteikolla, 60 vuotta sitten olisit ollut radikaali, 30 vuotta sitten liberaali ja nykyään olisit rasisti.":

Vähemmistöjen katsotaan olevan niin sorretussa asemassa, että heitä varten on perustettu erityinen vähemmistövaltuutetun virka. Vähemmistövaltuutetun perustehtäviin kuuluu edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa. Selkokielelle käännettynä tämä tarkoittaa lähinnä romanien, somalien ja arabien, joskus harvemmin venäläisten ja balkanilaisten, aseman parantamista. En ole kuullut vähemmistövaltuutetun kovin usein puuttuneen länsieurooppalaisten maahanmuuttajien (siis sellaisten länsieurooppalaisten, joiden isovanhemmatkin ovat länsieurooppalaisia) asioihin, vaikka tämä maahanmuuttajaryhmä on melkoisen suuri. Miksi ei? Miksi tanskalaiset, saksalaiset ja valkoiset amerikkalaiset eivät ole "oikeita" vähemmistöjä? Mikä on se oleellinen ero, joka tekee etnisestä vähemmistöstä oikean vähemmistön? Tai mistä tahansa muusta normista (varallisuus, asuinpaikka, ammatti) poikkeavasta ryhmästä vähemmistön, jonka asemaa on tuettava?

Olen profiilissani määritellyt kuuluvani päähänpotkituimpiin vähemmistöihin.
Maaseudulla asuva. Kyllä sitä ihmetellään, miten kehä kolmosen tai edes kaupungin ulkopuolella voi olla muuten kuin kesälomalla.
Isänmaallinen. Lue lehtiä niin tiedät mitä tällä tarkoitetaan.
Keski-ikäinen. Nuoruutta ihannoidaan.
Kestävyysjuoksuvalmentaja. Ole maailman 200. paras golfari, niin pääset naistenlehtien haastatteluihin. Karsiudu niukasti olympiafinaalista 5000 metrillä, niin olet paska jätkä.
Luonnontietellisen alan korkeakoulututkinnon suorittanut. Eli siis fakki-idiootti, joka ei ymmärrä todellisesta elämästä mitään.
Armeijan käynyt. Siis potentiaalinen asehullu ja joukkomurhaaja.
Valkoihoinen. No comments.
Lihaa syövä. Siis ilmastotuholainen.
Perheellinen. Avioliitto on patriarkaalisen alistamisen keino.
Heteromies. Gay Pride -paraatin rinnalle odottelemme kohta pakollista Heteromale Shame -paraatia.

Kaikkiin näihin vähemmistöihin kuulumisella on yksi yhteinen piirre. Niitä ei joko näe päältä tai sitten niitä ei ainakaan korosteta. Sen sijaan useimpien niille vastakkaisten piirteiden omistajille näiden piirteiden korostaminen on hyvin yleistä.

Kaupunkilainen. Juppityyli.
Nuori. Useimmat pyrkivät näyttämään nuorilta.
Vasemmistolainen. "Tiedostava" pukeutuminen.
Humanisti. "Tiedostava" pukeutuminen potenssiin kaksi.
Kasvissyöjä. Kuten edellinen ja lisäksi Rapalan kuvasto naamassa.
Sivari. Edellinen potenssiin kolme.
Ei-valkoinen. Tätä korostetaan omaan etniseen ryhmään liittyvällä pukeutumis- ja käytöskoodilla.
Sinkku. Villit ja vapaat on yleensä helppo tunnistaa.
Homo. Tämä kulttuuri on pukeutumisessa ja käytöksessä ihan omaa luokkaansa.

Eivät kaikki näihin vähemmistöihin kuuluvat korosta itseään tuolla tavoin, itse asiassa varmaan alle puolet kustakin (pun intended). Ero onkin siinä, että päähänpotkituissa vähemmistöryhmissä ei ole mitään yhteistä koodia, vaan ne yrittävät sopeutua valtavirtaan! Ihannoidut ja etuoikeutetut vähemmistöt puolestaan erottuvat jollain yhteisellä tunnusmerkillä.

Tietoinen enemmistöstä erottautuminen tai vaihtoehtoisesti yritys sulautua enemmistöön on hyvin vahva indikaattori siitä, onko vähemmistö sorretussa vai etuoikeutetussa asemassa. Merkitystä ei ole sillä, onko vähemmistö etninen vai ei, sääntö toimii molemmissa tapauksissa.

Otetaan esimerkeiksi muutamia tilanteita, joissa vähemmistö on ollut joko sorretussa tai etuoikeutetussa asemassa ja ollut enemmistön kanssa joko samaa tai eri etnistä ryhmää.

1. Juutalaiset Natsi-Saksassa. Tämän sorretumpaa vähemmistöä on vaikea löytää. Mitä tekivät juutalaiset? Jo ennen natsien valtaantuloa suurin osa juutalaisista oli sulautunut saksalaiseen katukuvaan täydellisesti; seka-avioliitot olivat yleisiä ja ortodoksijuutalaisten parrat lähes olemattomia. Juutalaiset eivät yrittäneet millään tavoin erottautua saksalaisista, päinvastoin sulautua huomaamattomiksi. Etenkin natsien valtaantulon jälkeen. Ei natsien olisi tarvinnut pakottaa juutalaisia pitämään Daavidin tähteä, jos heidät olisi voinut jollain ulkoisella tuntomerkillä erottaa saksalaisista. Sorrettu etninen vähemmistö pyrki sulautumaan enemmistöön.

2. Valkoiset Rhodesiassa. Rhodesian valkoinen vähemmistö julisti maan yksipuolisesti itsenäiseksi 1965. Vuonna 1978 maassa oli 270 000 valkoista ja yli kuusi miljoonaa mustaa. Olisi ollut mahdotonta ajatellakaan, että valkoinen maan asukas olisi jollain tavoin matkinut mustien kulttuuria. Vastaavasti valkoiset katsoivat karsaasti mustia, jotka olivat kouluttautuneet ja käyttäytyivät "valkoiseen" tapaan. Etuoikeutettu etninen vähemmistö yritti erottautua enemmistöstä.

3. Aatelisto sääty-yhteiskunnan aikana. Pukeutumiskoodit ja -määräykset, jopa suoranaiset kiellot erottivat rahvaan aatelista. Etuoikeutettu kulttuurinen vähemmistö yritti erottautua enemmistöstä.

4. Rikkaat nykyaikana. Harvat tajuavat, kuinka ovelasti rikkaat ovat sulautuneet ympäristöönsä. Harvat tajuavat edes sitä, että he tekevät niin kateuden takia. Jos rikas pröystäilisi varoillaan, tasapäisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme he joutuisivat kärsimään. Jo nyt he maksavat veroja - siis yhteiskunnan jäsenmaksua - reilusti enemmän kuin kansalaiset keskimäärin. Tunnen henkilökohtaisesti kolme monimiljonääriä. Yksi on perinyt omaisuutensa, toinen on rikastunut sijoittamalla ja kolmas omalla työllään. Eivät he juuri sen komeammissa taloissa asu kuin ylempi keskiluokka normaalisti ja kaksi heistä ajaa takuulla halvemmalla autolla kuin normaaliduunari. Sorrettu kulttuurinen vähemmistö yrittää sulautua enemmistöön.

Sääntö pätee erinomaisesti myös tilanteessa, jossa sorrettu vähemmistö muuttuu etuoikeutetuksi. Tarkastellaan esimerkkinä USA:n mustaa vähemmistöä. Kun orjat vapautettiin sisällissodan jälkeen (toki etenkin pohjoisvaltioissa oli runsaasti vapaita mustia jo aiemmin), he tekivät parhaansa sulautuakseen valtaväestöön. Ymmärrettävistä syistä sulautuminen ei ulkonäön puolesta ollut mahdollista, mutta ei tarvitse muuta kuin katsoa vanhoja valokuvia tajutakseen mitä tapahtui. Keskiluokkaan nousseet mustat pukeutuivat samoin kuin valkoiset ja omaksuivat jopa saman kulttuuripohjan. Toisaalta tuohon aikaan oli yhä voimassa rotuerottelu ja Ku-Klux-Klan riehui täysillä; mustia siis sorrettiin.
Muutos alkoi tapahtua joskus 1960-luvulla. Termiä positiivinen syrjintä käytettiin ensi kerran 1961. Vähitellen mustat alkoivat saada esim. opiskelupaikkoja heppoisemmin ansioin kuin valkoiset. De facto rotuerottelu päättyi etelävaltioissa vasta 1970-luvulla. Liekö sattuma että samoihin aikoihin mustat keksivät oman "kulttuurinsa". Nykyään tämä valtavirrasta erottautuminen on jo niin pitkällä, että pelkästään nimilistaa lukemalla voi tehdä valistuneen arvauksen henkilön ihonväristä; kymmenestä suosituimmasta mustaihoisen pojan nimistä vain kolme ja tytön nimistä vain yksi on koko väestön keskuudessa kymmenen suosituimman joukossa.

Sorretun vähemmistön muuttuessa etuoikeutetuksi vähemmistöksi se muuttuu samalla valtakulttuurin noudattajasta siitä erottujaksi.

Mielenkiintoinen kysymys on, mitkä vähemmistöt Suomessa ovat etuoikeutettuja. Teorian mukaan hyviä arvauksia voi löytää etsimällä joko kulttuurellisia tai etnisiä vähemmistöjä, jotka korostavat eroavuuttaan enemmistöstä.

Käsi pystyyn jokainen, joka tietää minkä näköinen on Suomessa asuvien vietnamilais- tai kiinalaistaustaisten normaalisti käyttämä etninen vaateparsi. Mitä? Ei ketään?

Entäs kuka tunnistaa huivipäisen muslimin tai hiphopafrikkalaisen? Niinpä niin.

Puhumattakaan eräästä Suomessa jo satoja vuosia vaikuttaneesta vähemmistöstä. Tuplis kirjoittaa erinomaista asiaa kyseisen vähemmistön tavasta ottaa julkinen tila haltuun. Kun kävin toissapäivänä Huitsinnevadan keskustassa, oli taas kerran paikkakunnan pääkadun jalkakäytävälle parkkeerattu tutun näköinen auto. Tänään uudelleen käydessä sama auto ei ollut jalkakäytävällä, vaan marketin parkkipaikalla. Kylläkin sivuttain ja kolmessa ruudussa yhtä aikaa. Pistää miettimään, onko mersuilla ihan omat liikennesäännöt, mikäli takaa löytyy riittävästi hevosvoimia. Vaan menepä huomauttamaan asiasta, niin otat riskin että käy kuten Porvoossa.

On turha valittaa syrjinnästä, jos tieten tahtoen pukeutumisellaan ja käytöksellään erottautuu joukosta. Esimerkiksi tiettyjen muslimivähemmistöjen aggressiivisella toiminnalla on ymmärrettävä tarkoitus. He korostavat erilaisuuttaan ja kieltäytyvät sulautumasta, koska tällä tavoin he säilyttävät etuoikeutensa ja pystyvät kiristämään niitä lisää.

Ne vähemmistöt, jotka haluavat sulautua yhteiskuntaan, eivät ole kohdanneet rasismia tai syrjintää mainittavissa määrin. Eivätkä myöskään ne yleensä sulautumishaluttomiin vähemmistöihin kuuluvat yksilöt, jotka eivät noudata oman etnisen ryhmänsä kulttuurikoodia. Heidän ongelmanaan on se oman ryhmän enemmistö, joka pilaa kunnollisen vähemmistön mainetta.

Etuoikeutetut vähemmistöt antavat selvän viestin. Anna meille meidän jokapäiväiset etuoikeutemme, koska me emme jätä rankaisematta sitä, joka vaatii meidän käyttäytyvän ihmisiksi.