Uutiskatsaus 12/2016

1. Syy ja seuraus

Perussuomalainen neljännen tärkeysasteen poliitikko lausui Facebookissa: “Viettävätkö muslimitkin pääsiäistä vai ovatko he omaksumassa kristillisiä perinteitä ja kulttuuriamme?” ihmetellessään ilmeisesti virpomisreissulla olleita hijab-päisiä lapsia ("Onko tämä kotiutumista kun muslimipenskat kiertää virpomassa? Vai onko Allahillakin tänään joku vuosipäivä?". Media tarttui lausumaan ja totesi kyseessä olevan rasismin ja tuollaisen kirjoittelun ajavan radikaaleihin tekoihin. Median huolestuminen ei ollut turhaa: heti pari päivää tämän jälkeen räjähtelivät pommit Brysselissä. Mikä selvästi on rasistisen Facebook-kirjoittelun seuraus.


2. Sotatila

Uutiset kertovat, että Pariisin taannoisista iskuista epäilty Salah Abdeslam kieltäytyi puhumasta Brysselin iskujen jälkeen. Se hänelle kaikin mokomin suotakoon. On aika todeta, että me olemme sodassa. Abdeslam ei ole terroristi. Hän on sotavanki. Hänellä on velvollisuus ilmoittaa vain nimensä, numeronsa ja arvonsa. Hänet on pidettävä vangittuna sodan päättymiseen asti ja palautettava sitten asianmukaisesti kotimaahansa. Vastaavasti meidän tulee kohdella sodan toista osapuolta kuten he yrittävät kohdella meitä: jyrättävä maan tasalle ja vaadittava ehdotonta antautumista. Pariisin iskujen suunnittelijat elivät kaikessa rauhassa yhteisönsä suojelemana Brysselin Molenbeekin muslimikaupunginosassa. Jos tämä ei ole merkki siitä, että sivistysvaltioihin on soluttautunut viides kolonna, niin mikä sitten? Kohtelun tulee olla täsmälleen sama kuin jos Britanniaan olisi muuttanut saksalaisten natsien yhteisö 1939. Eli porukka keskitysleireille ja palautus kotimaahan viimeistään sodan päätyttyä, mieluummin jo aikaisemmin. Vain sivistyksen puolelle siirtyneet saavat kulkea vapaana, kuten ennenkin meneteltiin - ja hyvin tuloksin.


3. Tuomiota

Samaan aikaan Suomessa tuomittiin irakilaismies vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sotarikoksesta. Kyseessä on se kuuluisuutta saavuttanut tapaus, jonka MV-lehti käräytti Facebookissa julkaistusta kuvasta. Siinä mies roikottaa käsissään irtopäätä.
En ole lukenut tuomion perusteluja, mutta lyhyen synopsiksen kyllä. Sen perusteella ihmetyttää, kuinka pahasti todellisuudesta vieraantunut on oikeuslaitoksemme. Sodassa sattuu ja tapahtuu. Kuinkahan moni oikeasti sodassa ollut olisi selvinnyt ilman mitään tuomiota, jos lakia luetaan tuolla tavalla? Ei tämä irakilainen olisi mitään tuomiota ansainnut. Ainoastaan maastakarkoituksen ilman paluuoikeutta, eikä senkään perusteluna olisi voinut käyttää irtopään heiluttelua. Pois maasta vain, eivät Irakin asiat Suomelle kuulu.


4. Uh-uh

Poliisi listasi viisi uutta uhkaa, joihin se varautuu Suomessa. Ne olivat:
1) Turvapaikanhakijoihin liittyvät asiat (heidän tekemänsä rikokset ja poliisia ylikuormittava vaikutus)
2) Viharikokset (rasistisiin motiiveihin liittyvät rikokset)
3) Hybridiuhat (vihamielisen valtion masinoimat levottomuudet)
4) Kyberuhat (tietoverkkoihin liittyvät rikokset)
5) Terroriuhat (tyyliin Pariisi ja Bryssel)
Näistä voi tavallisella maalaisjärjellä varustettu kansalainen todeta, että uhkista kolme viidesosaa tulee lähes sataprosenttisesti poistettua yksinkertaisella toimenpiteellä. Vinkiksi mainittakoon, että edellisessäkin lauseessa mainittu "poistaa" -verbi liittyy siihen.


5. Tule pois puusta, Sakkeus!

Turhapaikanhakijoiden poistaminen maasta ei ole ihan niin helppoa, koska arkkipiispa Kari Mäkinen ilmoitti, että kirkko on varautunut kielteisen päätöksen saaneiden turhapaikanhakijoiden suojelemiseen. Odottelemme kirkon rakentavan piilopaikkoja, tuskin sentään kirkkoon itseensä koska siellä oleilu loukkaisi useimpien turhapaikanhakijoiden uskonvapautta. Saa vain nähdä, kuinka kauan kirkon varat riittävät, koska joukkopako kirkosta sen kuin kiihtyy. Henkilökohtaisesti on myönnettävä, että minua harmittaa ensi kerran se, että erosin kirkosta heti tultuani täysi-ikäiseksi. Ihan vain sen takia, etten enää voi erota kirkosta protestiksi.
Arkkipiispan lausunnot ovat ennenkin herättäneet epäilyksiä siitä, että ehtoollisviiniä on tullut naukkailtua vähän liikaa ja öylätin tilalla on vedetty kuivattuja kärpässieniä. Mutta yksinkertaisempi selitys asiaan toki löytyy. Arkkipiispa uskoo ihan oikeasti Jumalaan ja vieläpä siten, että Jumala järjestää asiat parhain päin. Tämä, jos mikä, on helvetin vaarallista. Ihmetellä pitää, missä vaiheessa kirkon kontrolli on pettänyt ja piispoiksi on päässyt livahtamaan sellaisia pappeja, jotka eivät sisimmässään ole hylänneet uskoa Jumalaan ja ryhtyneet pragmaatikoiksi. Mäkinen on erittäin vaarallinen esimerkki tällaisesta papista. Häntä parempi arkkipiispa olisi ollut kuka tahansa muu piispa, jopa Irja Askola. Sen takia, että Askolalla tämä homma vetää jo niin pahasti överiksi. Se vähäinenkin tolkku mitä Mäkisellä vielä on, puuttuu ja siksi ihmisten kirkosta eroamisen vyöry olisi nykyistäkin valtavampi.
Valitettavasti ihmisten tulisi ymmärtää, että heidän protestinsa ei toimi. Mäkinen ihan oikeasti uskoo Jumalaan ja siksi hän uskoo myös, että hänen uskoaan vain koetellaan tällä, joten mitään muutoksia tuhoisaan mokutuslinjaan ei tarvitse tehdä. Melkoisen pelottavaa, onneksi kirkon painoarvo yhteiskunnassa pienenee koko ajan.


6. Antaa palaa

Jahve sanoikin jo oman sanasensa kirkon linjasta käyttämällä välikappaleenaan nuorta miestä ja tulitikkuja. Huvittava piirre on se, että sana "kantasuomalainen" oli kiireellä ja suurella tärkeydellä mainittu. Ennen muinoin palavaa pensasta pidettiin merkkinä, luulisi että palava kirkko on vielä jykevämpi signaali.


7. Trumpettisoolo

Kun arvioin johtajaa, minulle tärkein kriteeri on hänen alaistensa suhtautuminen johtajaan. Jos johtaja kohtelee alaisiaan kuin kuonaa, asiat saattavat toimia hyvinkin mutta eivät koskaan loistavasti. Tällöin hommat tulevat hoidettua, mutta loistosuorituksia ei saada aikaan epäonnistumisen pelossa ja innostuksen puutteessa. Jos taas johtaja on lepsu ja päästää alaisensa helpolla vaatimatta heiltä edes minimitasoa, eivät alaiset tällaistakaan johtajaa kehu, koska hän ei saavuta heidän kunnioitustaan. Jos taas osa alaisista kehuu johtajaa ihmisenä yli kaiken* ja osa joko on hiljaa tai moittii häntä, se on kaikkein vaarallisin merkki. Tällöin johtaja on luonut oman suosikkijärjestelmänsä ja yrityksen ilmapiiri on myrkyttynyt.
Hyvän johtajan merkki on se, että hänen alaisensa kiittelevät hänen suhtautumistaan heihin, mutta eivät välttämättä hänen johtamistaan. Johtajan on kyettävä tekemään ikäviäkin päätöksiä, joista alaiset eivät pidä. Tällaista johtajaa alaiset ovat kuitenkin valmiita seuraamaan.
Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa kamppailu näyttää kääntyvän Donald Trumpin ja Hillary Clintonin väliseksi. Otsikkolinkissä Donald Trumpin hovimestari kertoo pomostaan. Palaute on varsin positiivista. En hakemallakaan löytänyt Hillary Clintonista minkäänlaista hänen alaistensa antamaa palautetta. Tämä on hieman huolestuttava merkki. Vähän kuten erään nimeltä mainitsemattoman Suomen entisen presidentin kohdalla. Tietoon tihkui presidentin henkilökunnasta kaikenlaista negatiivisesta ilmapiiristä, vaikka media tästä vaikenikin. Lopullisen niitin näkemykselleni antoi se, kun olin kuuntelemassa erään hänen läheisimmän alaisensa luentoa. Tämä kehui pomoansa ihmisenä yli kaiken*.
USA:n presidentinvaaleista suosittelen seurattavaksi Dilbertin piirtäjä Scott Adamsin blogia. Hän tekee ennusteita, jotka ovat aika harvoin väärässä.


8. Kun kerran lähdetään

Vanhemmat lukijani tuntevat nimen Jermu Laine. Moninkertainen ministeri 70- ja 80-luvuilta, vuonna 1931 syntyneenä hieman liian nuori asevelisosialistiksi mutta tietyssä mielessä heidän hengenheimolaisensa. Niitä viimeisiä demareita, jotka olivat kunnioitettavia miehiä eivätkä poliittisia broilereita. Hän lausui haastattelussa järkeviä näkemyksiä maailman nykymenosta, mutta oleellisinta oli tieto hänen yksityiselämästään. Minulta oli jostain syystä mennyt täysin ohi - tai en ainakaan muista - hänen henkilökohtaista tragediaansa. Hänen Terttu-vaimonsa halvaantui polion takia 1954, vain kaksi kuukautta häiden jälkeen. Siitä lähtien hän on ollut pyörätuolipotilas. Pariskunta sai kuitenkin kolme lasta. Tulevana helluntaina he viettävät 62-vuotishääpäiväänsä. Blogisti ottaa hatun päästään kunnioituksesta.


9. Urheilumonikulttuuria

Suomen potkupallomaajoukkue kävi Puolassa häviämässä harjoitusmaaottelun 5-0. Suomen jalkapalloon on tarjottu ratkaisuksi monikulttuurisuuden ihanuutta: kotoutetaan maahanmuuttajat ja maajoukkue lähtee nousuun. Hevonpaskaa. Pieni ajatusleikki: kuvitelkaa, että Pirkanmaan maakunnasta kootaan maajoukkue, joka häviäisi Puolalle harjoitusmaaottelun vain 4-2 ja selviäisi EM-lopputurnaukseen. Mahdotonta, vai? Pirkanmaan väkiluku on noin 0,5 miljoonaa. Toisaalta Islannin väkiluku on noin 0,3 miljoonaa ja maa hävisi viime vuoden lopulla Puolalle 4-2 ja selvisi kirkkaasti EM-lopputurnaukseen. Edellisissä MM-karsinnoissa se putosi vasta playoffsissa siinä missä Suomen mahdollisuudet olivat menneet jo ennen alkulohkon viimeisiä otteluja.
Islannin maajoukkueen nimilistassa luetellaan 24 pelaajaa. Yksi on syntynyt Göteborgissa islantilaisille vanhemmille ja muuttanut takaisin kotimaahansa yksivuotiaana. Siinä oli maajoukkueen monikulttuuriannos.
Olisiko nationalismi sittenkin muutaman kertaluokan tehokkaampaa kuin monikultturismi?


10. Aina on tilaa 40 000:lle, jotka eivät käytä Rexonaa

Vähän toisenlaista jalkapallokulttuuria nähtiin Nigeriassa, jossa Nigeria - Egypti -ottelun katsojamäärä oli 40 000. Aika hyvä saavutus stadionille, jonka kapasiteetti on 16 000. Istuinpaikkoja löytyi kaikkialta, jopa valotornien rakenteista. Mutta hulluilla on hullun tuuri, kukaan ei kuollut.


11. Muutosta pukkaa

Kansainvälisen yleisurheiluliiton pomo Sebastian Coe ilmoitti, että muutoksia yleisurheilun formaattiin on luvassa. Hyvä hyvä, sanon minä. Olettaen että muutokset ovat oikeaan suuntaan. Olen ajatellut jo pitkään kirjoittaa oman formaattini aiheesta, mutta muut kiireet ovat estäneet. Coen vihjeistä voi päätellä, että hänellä on ainakin osin samankaltaisia ajatuksia. Tosin ainoa konkreettinen toteamus on huolestuttava. Hänen mukaansa yleisurheilun MM-kisat ovat nykymuodossaan liian pitkäkestoinen tapahtuma, ei ihmisten kärsivällisyys riitä useita päiviä kestäviin kilpailuihin. Eikö Coe ole huomannut, että kaikissa muissa lajeissa juuri nuo pitkäksi venytetyt tapahtumat ovat niitä, jotka yleisö tuntee? Jalkapallon MM-kisat kestävät kuukauden, samoin Tour de France. Mestareiden liigaa pelataan puoli vuotta tarkoin suunnitellun aikataulun mukaisesti. Samaa mallia yleisurheiluun! Ainoana poikkeuksena jättisuurista tapahtumista, jotka ovat kertaluonteisia, tulee mieleen Super Bowl.


Pakollinen loppukevennys: Tule ja puserra

Tunnettu Youtube-meemi on Will It Blend, jossa tehosekoittimeen laitetaan vaikka varsin mitä ja katsotaan, kuinka käy. No, suomalaiset ovat pistäneet paremmaksi ja käyttävät hydraulipuristinta. Tehdyssä testissä ratkesi selvästi sekin, kumpi on kovempi, hydraulipuristin vai tehosekoitin?
Ehkä visuaalisesti komein suoritus on kuitenkin jääkiekon puristaminen.
Mutta oleellisinta videoissa on niissä käytetty kieli, mikä saa kiemurtelemaan naurusta. Olen aina sanonut puhuvani sujuvaa spede-englantia, mutta näissä ääntämys on sitä luokkaa, että tunnen itseni Oxfordin englannin kielen professoriksi. Tässä vielä lopuksi tuore pääsiäisspesiaali.