Älykkyydestä ja viisaudesta, tyhmyydestä ja typeryydestä

Taannoin tämän kirjoittajalle esitettiin pyyntö kirjoittaa otsikon aiheesta. Lupasin tuolloin, että palaan aiheeseen, jos pääsen tyydyttävään tulokseen. No, palaaminen kesti huomattavasti kauemmin kuin oletin, mutta tässä sitä nyt mennään.

Jutun lopussa allekirjoittanut kehdattiin mainita viisaaksi yksilöksi. Kommentoin seuraavasti:

Kiitoksia kunniasta. Kun Salli luki jutun, kommentti oli: "Huomaa kyllä, ettei se tunne sinua oikeasti."
Minulla, kuten kirjoittajallakin, on mustaa valkoisella siitä että olen todistetusti älykäs. Mitä viisauteen tulee, olen jäävi sitä arvioimaan siinä missä kaikki muutkin omalta kohdaltaan. Toisin kuin älykkyydelle, viisaudelle ei ole olemassa edes jollain lailla luotettavaa mittaria. Periaatteessa jonkinmoisena mittarina voitaisiin pitää sitä, miten ihminen on elämässään menestynyt (miten menestys sitten määriteltäisiinkään) suhteessa hänen käytettävissä olevaan älykkyyteensä. Tässä vain on se ilmeinen ongelma, että ihmiset eivät lähde elämäänsä standardiolosuhteista eikä heillä käy standardituuri. Elämä ei ole shakkia, jossa onnella ei olisi merkitystä. Toisaalta se ei myöskään ole pokeria, jossa voi bluffaamalla pärjätä käytännössä rajattomasti. Kokeilemistani peleistä elämä muistuttaa eniten Monopolia. Tekemällä oikeita asioita todennäköisesti menestyy hyvin, mutta huono tuuri voi sotkea kaiken. Toisaalta tekemällä vääriä asioita hyvä tuuri saattaa auttaa jonkin verran, mutta ei kuitenkaan loputtomasti.
Hauska sattuma sinänsä, mutta tuo ehdottamasi juttuaihe on käytännössä täsmälleen tuossa muodossa muhinut päässä jo jonkin aikaa. Jos pääsen asiassa ratkaisuun, johon olen tyytyväinen, juttu on odotettavissa ensi kuun aikana.

Kommentti kirjoitettiin 31.12.2015, joten se ”ensi kuu” ei mennyt ihan putkeen. Pariin viikkoon en saanut otetta aiheesta ja sitten tuli hieman muuta ajateltavaa, joten tämmöistä syvällisempää pohdintaa ei ehtinyt tekemään. Mutta parempi myöhään.

Määritellään käsitteet. Olkoon meillä kaksiakselinen koordinaatisto.
Toisen akselin ääripäät ovat älykäs ja tyhmä. Huippuälykäs ihminen on sellainen, jolla menee Mensan testissä jäseneksi pääsemiseen vaadittavan rajan saavuttamiseen puolet sallitusta ajasta, olettaen että hän käy välillä kahvilla. Huipputyhmä taas on sellainen, joka ei opi solmimaan kengännauhojaan.
Toisen akselin ääripäät ovat viisas ja typerä. Huippuviisas on sellainen, joka kykenee neuvottelemaan serbien ja kroaattien välille sellaisen rauhansopimuksen, että molemmat osapuolet luulevat voittaneensa. Huipputyperä taas on sellainen, joka hautajaisvirren alkaessa soida toteaa, että pistetäänpä vähän eloa juhliin ja menee hakemaan leskeä tanssimaan.

Aikoinaan käytin samankaltaista luonnehdintaa, mutta siinä älykäs ja tyhmä –akselin rinnalla toisena akselina oli ahkera ja laiska -akseli. Se soveltui ammatinvalintaan, kun taas tämä luokittelu soveltuu elämässä suoriutumiseen. Yhtäläisyys on siinä, että älykkyys on synnynnäinen ominaisuus eikä siihen voi vaikuttaa ainakaan nostavasti (pää edellä seinään juokseminen saattaa vaikuttaa laskevasti). Älykkyyttä on tietty rajallinen määrä ja jos joku vaikuttaa tulleen älykkäämmäksi, kyse on siitä että hän on ottanut käyttöön aiemmin koskemattomia resurssejaan. Sen sijaan ahkeruus, samoin kuin viisaus, ovat ominaisuuksia joita voi kehittää – kuten myös menettää.

On toki huomattava, että asteikolla suurin osa on lähellä origoa tai ainakin jotain akselia. Johonkin neljännekseen toki kaikki kuuluvat, mutta äärityypit ovat harvinaisia, etenkin silloin kun molemmat ääriominaisuudet esiintyvät samassa henkilössä. Joku saattaa olla huippuälykäs, mutta viisaus-typeryys –akselilla siinä puolivälissä.
Oletetaan molempien ominaisuuksien jakautuneen tasaisesti keskiarvona 0 ja keskihajontana 1 ja olevan toisistaan riippumattomia.
Tällöin ääripäissä eli molemmat ominaisuudet poikkeavat keskiarvosta yli yhdellä keskihajonnalla sijaitsee vain 10 % ihmisistä. ”Normi-ihmisiä” eli molemmat ominaisuudet poikkeavat keskiarvosta alle yhden keskihajonnan verran on 47 %. Lopuilla 43 %:lla toinen ominaisuus on jonkin verran poikkeava, toinen normaali.
Todella ääripäissä eli yli kahden keskihajonnan verran poikkeavia on tietysti vähemmän. Se, että molemmat ominaisuudet poikkeaisivat normista näin paljon, on todennäköisyydeltään vain 0,2 %. Tällainen ihminen tuskin kulkee vapaana. Tällä asteikolla ”normi-ihmisiä” olisi 91,1 %. Tasan toisen ominaisuuden poikkeaminen keskiarvosta tuon verran on todennäköisyydeltään 8,7 % eikä sekään varmaan tee elämää kovin helpoksi.
(Huom. Nämä luvut on oikeasti laskettu normaalijakaumalla eikä vedetty hatusta.)

Seuraavassa jaottelussa kuvataan enimmäkseen yli yhden keskihajonnan ääripäitä eli 10 %:ia ihmisistä. Jokainen neljästä jaottelusta pitää sisällään siis noin 2,5 % ihmisistä. Puhtaasti. Toki yli puolet ihmisistä voidaan sijoittaa selkeästi johonkin näistä luokista, mutta heidän ominaisuutensa eivät ole yhtä vahvoja kuin kuvauksissa.
Joissain kohdissa seuraavassa nelijaossa on otettu mukaan myös ahkeruus-laiskuus –akseli kolmanneksi ulottuvuudeksi, koska se on joskus kriittinen. Erityisesti siltä kannalta, kun katsotaan missä yhteiskunnallisissa oloissa mikäkin ihmistyyppi nousee johtoon ja menestyy. Tyypit on lueteltu siinä järjestyksessä, kun ne on helpointa tunnistaa.


1. Älykäs ja typerä

Tämän tyypin ihmisten suurin prosentuaalinen pitoisuus löytyy korkeakoulujen henkilökunnasta. Tämä ei tarkoita sitä, että heistä suurin osa olisi korkeakouluissa eikä varsinkaan sitä, että korkeakoulujen työntekijöistä olisi suuri osa tällaisia. Se tarkoittaa vain sitä, että pitoisuus on suurin, vähän niin kuin malmin pitoisuus ei koskaan ole kymmeniä prosentteja, vaan että jossakin vain sattuu olemaan enemmän. Tällaiset ihmiset saattavat olla huippuälykkäitä oman alansa asiantuntijoita, mutta heidän näkemyksensä muista asioista eivät useimmiten kestä alkuunkaan reaalimaailman happotestiä. Erityisesti anarkistit tulevat usein tästä ihmisryhmästä. Pekka kirjoitti äskettäin aiheesta hyvin. Anarkisti vastustaa virkavaltaa, mutta vetäkääpäs huviksenne anarkistia turpaan ja katsokaa, rääkyykö se oikeuslaitosta hätiin.
Älykkäät ja typerät ihmiset eivät ole sisäistäneet Humen periaatteen seurausta eli Jaskan korollaaria: Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat.
Älykkäät ja typerät ihmiset ovat kauniin sään kapteeneja. Siinä vaiheessa, kun asiat alkavat mennä huonosti, he hirttäytyvät ideologioihinsa ja tulevat – toivottavasti – syrjäytetyksi viisaampiensa tieltä. Johtotehtäviin he saattavat päätyä, mikäli ovat sekä ahkeria että kunnianhimoisia - ja suuri osa on. Sopivimpia he ovat kapea-alaisiin asiantuntijatehtäviin, joissa he menestyvät erinomaisesti, kunhan ala on oikea eikä johtaja anna heille yhtään enempää valtaa kuin tehtävien suorittamiseen tarvitaan. Esimiestehtävissäkin he voivat menestyä, kunhan tehtävänkuva on samaan tapaan sopivasti rajattu. Mikäli tällainen ihminen on laiska, hän on enimmäkseen harmiton, koska ei jaksa louskuttaa leukojaan asioissa jotka eivät hänelle kuulu, vaan käyttää kaiken energiansa oman työnsä suorittamiseen.


2. Tyhmä ja typerä

Tämä ihmistyyppi suorittaa kokoontumisajonsa vankeinhoitolaitoksen tiloissa. Typeryys tarkoittaa piittaamattomuutta käytösnormeista ja tyhmyys kykenemättömyyttä ajatella tekojensa seurauksia. Kun siihen vielä liittää kyvyttömyyden suunnitella rikoksensa kiinnijäämisriskin minimoimiseksi, soppa on valmis. Toki suurin osa tästäkin ihmistyypistä pysyy vankilan muurien ulkopuolella, mutta yleensä hyvällä tuurilla. Mario Puzo lausui Don Corleonen suulla teoksessa Kummisetä donin palkkamurhaajasta: - Tässä maailmassa on miehiä jotka kulkevat ympäriinsä vaatien tulevansa tapetuksi ... He rähjäävät pelipöydässä, he hyppäävät autostaan raivon vallassa jos joku vain raapaiseekin heidän puskuriaan, he nöyryyttävät ja pitävät pilkkanaan ihmisiä joiden todellisia voimavaroja he eivät tiedä. ... Tällaiset ihmiset kulkevat läpi maailman huutaen: "Tappakaa minut. Tappakaa minut." ... Useimmat näistä ihmisistä ovat meille täysin hyödyttömiä, mutta joku Brasi on tehokas ase oikein käytettynä. Temppu on se että kun hän ei enää pelkää kuolemaa ja itse asiassa etsii sitä, sinun on tehtävä itsestäsi ainoa ihminen koko maailmassa jonka tappamaksi hän ei halua joutua. Hänellä on vain yksi pelko, ei varsinaisesti kuolema, vaan se että sinä tappaisit hänet.
Tyhmät ja typerät ihmiset voivat olla yhteiskunnalle hyödyllisiä vain silloin, kun heidän voimavaransa on suunnattu oikein - heille on annettu jotain minkä menettämistä he pelkäävät ja käyttäytyvät siksi asiallisesti.


3. Tyhmä ja viisas

Tämä ihmistyyppi miehittää suorittavan tason töitä. He ovat siivoojia, kaupan kassoja, rekkakuskeja ja vahtimestareita. Niitä, jotka pitävät Suomen liikkeessä ja joiden poissaolo kirskauttaisi yhteiskunnan rattaat jumiin parissa päivässä, toisin kuin johtajien joiden puuttumista ei pariin viikkoon edes huomaisi. Heidän älykkyytensä ei riitä oppimaan viittä vierasta kieltä tai meioosin ja mitoosin yksityiskohtaista prosessia. Mutta he ovat juuri niitä ihmisiä, joiden elämänohjeita kannattaa kuunnella. Maanläheistä ilman turhia krumeluureja. Erityisen taitavia he ovat ihmissuhteissa. Heillä on useimmiten ns. "paviaaniälyä" eli vaistonvaraista tajua lauman jäsenten välisten hienovaraisten nyanssien ymmärtämisessä.
Tyhmät ja viisaat ihmiset ovat yleensä hyödyllisiä ja pahimmillaankin harmittomia, paitsi silloin kun keskinkertaisuudet ylentävät heidät pätemättömyytensä tasolle. Tämä on merkittävä riski, koska keskinkertaisuudet rakastavat toisia keskinkertaisuuksia enemmän ainoastaan vielä kyvyttömämpiä, koska he muodostavat omalle asemalle vielä pienemmän riskin. Liian ylös kohonnut tyhmä ja viisas saattaa saada tahtomattaan vahinkoa aikaan keskijohdossa tai kunnallispolitiikassa.


4. Älykäs ja viisas

Kaikista ihmistyypeistä vaikein tunnistaa. Jos väkisin jakaa kaikki ihmiset näihin neljään tyyppiin, tähän sektoriin asettuvat ne 25 %, joita ei voi sijoittaa mihinkään muuhun sektoriin. Mutta se, että kuuluisi molemmilta ominaisuuksiltaan oikeasti tähän joukkoon eli poikkeaisi vähintään yhden keskihajonnan verran keskiarvosta molemmissa (2,5 % kaikista ihmisistä), on todella vaikeaa tunnistaa. Ainoa kohtuullisen varma tuntomerkki älykkäälle ja viisaalle on yleensä se, että hän "kasvaa tehtäviensä mukana" eli hänen joutuessaan uuteen tilanteeseen selviytymistä yleensä epäillään, mutta lähes poikkeuksetta hän onnistuu keskimääräistä paremmin, ainakin odotettua paremmin. Tunnistamista vaikeuttaa myös se, että älykkäät ja viisaat ovat useimmiten olleet nuorina kallellaan älykkäiden ja typerien suuntaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Viisaus on sitten kehittynyt vähitellen. (Sama ei muuten päde tyhmiin ja viisaisiin - he eivät yleensä ole olleet tyhmiä ja typeriä. Ainakaan kehitys typerästä viisaaksi ei ole ollut yhtä voimakasta kuin tässä ryhmässä.)
Älykkäät ja viisaat ovat kullan arvoisia johtajina. Valitettavasti kaikkien yhteiskuntien suurin ongelma on aina ollut se, että lahjakkuus johtaviin asemiin pääsemisessä on useimmiten eri asia kuin lahjakkuus niissä onnistuneesti toimimisessa. Useimmat tähän ihmisryhmään kuuluvat hakeutuvat mieluiten rauhallisiin, joskin haastaviin tehtäviin. Johtotehtäviin he suostuvat vain puolipakolla. On toki poikkeuksiakin, ja silloin on syytä toivoa kyseisen henkilön olevan ahkera. Laiskat eivät kauan johdossa pysy eivätkä ainakaan korkeammalle etene, sillä he eivät viitsi suojata selustaansa riittävän hyvin ja viikate tunnetusti heilahtaa helposti, kun jonkun pää nousee muiden yläpuolelle. Jos älykäs ja viisas ihminen on laiska, hän on kriisijohtaja eli henkilö, joka asetetaan vastuulliseen asemaan siinä vaiheessa, kun paska on jo lentänyt tuulettimeen. Tai näin olisi ainakin syytä tehdä, jotta kriisistä selvittäisiin mahdollisimman vähin vaurioin.