Uutiskatsaus

Tässä viimeisen viikon aikana meno uutisissa on ollut semmoista, että lujaluontoistakin hirvittää. Mediaa seuratessa ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Journalistiliiton vuosikokouksessa joku on sekoittanut ruokaan pysyväisvaikutteista hallusinogeeniä. Paikallisen maakuntalehden etusivulla on ollut koko viikon ajan yhtä päivää lukuun ottamatta - liekö silloin vuorossa ollut vuosikokouksesta poissa ollut toimittaja - mokutusihqutusta tai rasismikauhistelua. Suomen tärkein uutisaihe? Ei se, että maahan mättää joka päivä sadoittain turhapaikkaa hakevia pakolaisia. Ei se, että poliisia tarvitaan melkein joka VOK:issa päivittäin rauhoittelemaan tappeluita. Ei. Viikon tärkein asia on ollut se, että joku seisoi kadun varressa lakanaan ja huppuun pukeutuneena tekemättä mitään muuta. Tuntui siltä, että puolet maan poliisivoimista etsi tyyppiä.

Että voidaan kohu nostaa tarkoituksellisesti mitättömästä. Lynkkausmieliala mediassa on hurja, kun joku ottaa ja pukeutuu lumipukuburkhaan. Jaa niin. Jos naamioituminen on noin paha asia, niin miksi mustat burkhat sallitaan, valkoista ei? Selvää pukurasismia. Kyseessä ei voi olla myöskään se, että Ku-Klux-Klan on murhannut ihmisiä - arvion mukaan alle viisi tuhatta koko historiansa aikana. Kovin vaatimatonta verrattuna islamiin, jonka saldo on yli 100 miljoonaa.

Erityisen huolissaan ollaan Suomen maineen pilaantumisesta maailmalla. Toimittajat kirjoittavat näppäimistö savuten aiheesta ja ilmaisevat suuren surunsa. Taas kerran sopii kysyä, kuinka monta ulkomaista toimittajaa oli Lahdessa paikalla? Eivätköhän ne olleet toimittajat itse, jotka maan maineen "pilasivat" levittämällä hysterian ulkomaille. Pitäisi ehkä myös pohtia asiaa toiselta kantilta eli kuinka paljon Suomi saisi positiivista mainetta torjumalla muslimi-invaasion.

Tässä asiassa huppumies tekikin enemmän Suomen kansantalouden hyväksi kuin hallitus on saanut aikaan koko istuntokautenaan. Jokainen rajalta tämän takia kääntynyt pakoloinen säästi meiltä veronmaksajilta keskimäärin puoli miljoonaa euroa. Jos maailmalle levinneet kuvat käännyttivät edes yhden linja-autollisen, säästö oli 20 miljoonaa euroa. Huppumiehelle pitäisi myöntää mitali. Ehdotan Suomen VALKOISEN Ruusun ansioristiä.

Siinä missä tuomitsenkin tiukasti kaikki kivienheittelyt ja murhapolton yritykset, on huomattava että ihmiset ovat lähteneet liikkeelle. Muutama hörhöilijä ei siinä paljon paina. Oleellista on se, että mielenosoitukset ja keskustelutilaisuudet ovat laittamassa lumivyöryn vauhtiin, kuten Turun Runosmäessä nähtiin. Media yrittää jälleen pimittää ja kohdistaa huomion parin hörhön käytökseen, mutta paikalla olleet kertovat vähän toisenlaisen tarinan näistä tilaisuuksista kuin media. Todellisuudessa kaupunginjohtaja ja muut viskaalit saivat runsain määrin myös asiallista kritiikkiä ja melkoisen löylytyksen ilman erityisiä puolustuspuheenvuoroja.

Yhtenä harvoista median täysijärkisistä edustajista Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti kolumnin, jossa hän teki osuvan huomion. Kun 50-vuotias syrjäytynyt moniongelmainen mies heitti polttopullon VOK:n ovelle, hän oli heti koko maan median keskipisteessä. Koskaan aiemmin ette olleet hänestä kuulleet, vaikka hän oli esittänyt tappouhkauksia lapsille ja sosiaalivirkailijoille sekä yrittänyt sytyttää sosiaalivirkailijankin kotioven tuleen. Mutta toiset ryhmät ovatkin tasa-arvoisempia kuin suomalaiset.

Jutussa Appelsin sivuaa myös lehtensä valitettavasti julkaisemaa uutista sotaveteraanien vetoomuksesta väkivaltaa vastaan. Itse juttu oli niin oksettava, että en halua edes linkata sitä. Yli yhdeksänkymppisiltä mennään kysymään, saako väkivaltaa käyttää vai ei. Totta helvetissä he sanovat että ei, jonka jälkeen he sitten saavatkin poseerata "Ei väkivallalle" -kyltti kourassa ja juttu käännetään siten, että sotaveteraanit ihailevat mokutusta. Sitä paitsi en usko hetkeäkään, että jokainen haastateltu olisi suostunut, vaan kysessä on valikoitu otos. Aivan samanlaisilla johdattelevilla kysymyksillä olisi saatu veteraanit poseeraamaan käsissään kyltit "Rajat kiinni elintasopakolaisilta". Luultavasti helpomminkin ja vähemmän otosta valikoiden.

Nykyistä tilannetta voi hyvin verrata siihen, jos talvisodan alkaessa suurimpana turvallisuusuhkana olisi pidetty sitä, että suomalaiset ampuvat takaisin. Onhan kiistatta totta, että antautumalla siirtolaisvyöryn edessä tuolloin olisi tullut vähemmän kuolleita. Ainoa ero nykypäivään on se, että tällä kertaa tulijat eivät ole aseistettuja.

Kansan todellisista mielipiteistä saa aika hyvän kuvan perkaamalla maakuntalehtien uutisia. Niissä, toisin kuin valtakunnallisissa lehdissä, pakoloiskeskustelujen uutiset eivät yleensä ole suljettuja kommentoinnilta. Ylivoimainen enemmistö kommentoinnista on rutinuivaa ja peukutusten määrä paljastaa vielä enemmän. Olenkin ihmetellyt, miksi lehdet eivät ole kehittäneet softaa joka laittaisi lisää peukutuksia mokutuskommenteille ja poistaisi niitä isänmaallisilta kommenteilta. Tai ehkä ne ovatkin ja todellisuus on vielä hurjempi kuin miltä se näyttää.

Yksi esimerkki siitä, että lehdet eivät uskalla tehdä journalismia, on katugallupien puuttuminen. Vai onko näitä viime aikoina näkynyt aiheesta pakoloiset? Jos on, niin toimittaja on taatusti valinnut liimatilhen tai maailmanparantajan kohteeksi. Eipä ole liiemmin meikäläisen näköiseltä mieheltä kyselty, enkä yhtään ihmettele. Ihmisillä alkaa olla malja täynnä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Toissa viikolla olin työasioissa lounastamassa erään itselleni aiemmin tuntemattoman saksalaisen kanssa ja hän - huomatkaa, hän, en minä - alkoi puhua maahanmuutosta. Kyllä tuli semmoista tekstiä Saksan tilanteesta ja ratkaisuehdotukset olivat sitä luokkaa, että jopa kaltaiseni paatunut rasisti (ainakin suvisten mielestä sellainen) kuunteli korvat punaisina.

Huolestuttavinta tilanteessa on se, että Suomen aiemmin keskenään riidellyt mutta ulkoisia uhkia vastaan melkoisen yhtenäinen kansa on saatu jaettua. Tilanne muistuttaa kovasti Asterix ja riidankylväjä -albumia. Siinä roomalaiset lähettävät voittamattomien gallialaisten kylään agentin, jonka tehtävänä on kylvää gallialaisten kylään siinä määrin epäsopua, että kylä saadaan vallattua. Suunnitelma onkin lähellä onnistua, mutta lopulta gallialaiset löytävät yhtenäisyytensä ja voittavat uhan selviten siitä entistä vahvempina.

Samalla tavalla meidän suomalaisten on löydettävä uhasta mahdollisuus. Meidän kriitikkojen ei tule vaatia rajoja kiinni, vaan vaatia tehokasta kotouttamista. Siten, että lähtölippu on aina valmiina, jos kototuttaminen ei kiinnosta. Ohjelma onkin jo valmiina. Vastaanottokeskuksiin on tehtävä selvät säännöt:
1) pienikin rikos johtaa välittömästi karkoitukseen
2) koska tavoitteena on tupakaton Suomi vuonna 2030, jokainen tupakoitsija karkoitetaan
3) burkhat ja muut vastaavat eivät kuulu Suomeen, niiden käyttäminen VOK:ssa on kielletty (voidaan myös jakaa sopivat VOK-univormut)
4) koska halvinta lihaa on sianliha, liharuoka on aina sikaa, vaihtoehtona toki tarjotaan kasvisruokaa
5) kielen tehokas oppiminen edellyttää, että kaikkien muiden kielten kuin suomen puhumiseen on aina pyydettävä erikseen lupa
6) kaikille kerrotaan, että Suomessa on kansankirkko ja lähetystyöntekijät pyrkivät valistamaan sekä käännyttämään
7) Suomen kansalaisuuden saamiseksi sukunimi on suomennettava
8) jos ei kiinnosta, autokuljetuksen rajan yli saa heti kun ilmoittaa
9) mikäli rikkoo sääntöjä ja kotimaa ei ota vastaan karkoitettua, Suomi on solminut luovutussopimuksen Keski-Afrikan tasavallan kanssa, joka ottaa mielellään kaikki vastaan hintaan 5000 euroa per lärvi

Eiköhän se siitä. Maahan jäävät ne, jotka ovat oikeasti niin suuressa hädässä, että haluavat ja kykenevät sopeutumaan. Lisäksi tulijoille on jo etukäteen mainostettu arabian- ym. kielisellä propagandalla, mikä Suomessa odottaa. Tällä tavalla maahanmuutto saadaan tilanteeseen, josta hyötyvät sekä hädässä olevat että Suomi, kun taas onnenonkijat jäävät tulematta.

Ymmärrän kyllä, että tuo järkevä utopia ei voi toteutua. Niinpä lausunkin tässä ennusteen: vuonna 2025 Suomessa asuu miljoona muslimia, 20 % virhemarginaalilla.

En ole niinkään huolissani vallankaappauksesta. Olen huolissani alhaisesta impulssikontrollista. Ei Suomesta tule muslimivaltiota vallankaappauksella, koska se edellyttäisi järjestäytynyttä toimintaa. Olen huolissani siitä, että tästä tulee vähitellen turvaton kehitysmaa, koska maahan muuttaa porukkaa, jonka kulttuuri ja kyvyt eivät riitä rakentamaan yhteiskuntaa. Tämä sama ongelma on median myllytyksessä: jokainen yksittäisraiskaus on todellakin yksittäisraiskaus, koska muslimit eivät kykene samanlaiseen järjestäytyneeseen yhteistoimintaan kuin länsimaalaiset. Länsimaalaisten vähäiseenkin järjestäytyneeseen vastarintaan puututaan rankasti, koska tiedetään mihin se saattaa johtaa. Samanaikaisesti ei mediassa tajuta yhteiskunnan luisumista anarkiaan yksittäistapausten lisääntyessä - huolissaan ollaan vain järjestäytyneestä toiminnasta ja sen alkaminen pyritään kaikin keinoin estämään. Pelkään pahoin, että varaventtiilin tukkiminen väkisin johtaa rajuihin toimenpiteisiin. Ja sitten se olen minä, joka piilottelee välikatolla viatonta irakilaista. Tämä ei sitten ollut vitsi, tiedän jo kenelle tarjoan aikanaan turvapaikan jos kohdalle osuu.

Olen yrittänyt keksiä selitystä tälle kollektiiviselle hulluudelle. Taannoin epäilin, että ainoa järkevä selitys pääministerin toiminnalle on se, että jokin taho on kätkenyt Helsinkiin ydinpommin ja ilmoittanut räjäyttävänsä sen, jos pakoloisten tulo estetään. Mutta tämäkään ei selitä mediaväen joukkovinksahtamista. Olen kyllä aina tiennyt, että toimittajat ovat tyhmiä ja laumasieluisia, mutta edes se ei riitä selittämään tätä.

Vanha totuus kuitenkin on se, että kun sulkee mahdottoman pois, jäljelle jää enää uskomaton. Kaltaiseni paatunut ateistikin on alkanut epäillä korkeamman voiman olemassaoloa, koska mikään muu selitys ei enää riitä. Onko sittenkin niin, että me olemme pelkkiä tahdottomia marionetteja, joita jokin korkeampi olento vetelee naruista? Se, yhdessä kyseisen olennon vittuuntuneisuuden / ilkeyden / kyllästyneisyyden (tarpeeton yliviivataan) kanssa riittäisi selittämään kaiken. Occamin partaveistä käyttäen tämä alkaa olla uskottavampi selitys kuin se, että kaikki päättäjät ja media olisivat yhtäaikaisesti menettäneet kaiken järkensä, sen vähäisenkin.