Tää on viimeinen taisto

Irlantilainen kirjailija Jonathan Swift tunnetaan parhaiten teoksestaan Gulliverin matkat, mutta hänet muistetaan myös satiiristaan A Modest Proposal…, jossa hän mukamas esitti ehdotuksen Irlantia koskevan nälänhädän poistamiseksi. Swiftin satiirissa esitetään, että yläluokka ostaisi köyhän alaluokan lapset ja söisi ne. Samalla saataisiin katolisten määrä vähenemään.

Satiiri on tunnetusti vaikea laji. Jotkut ymmärsivät myös Swiftin väärin ja luulivat hänen olevan tosissaan. Täytyy kyllä ihmetellä, miten jäykkäniskainen siihen pitää olla.

Nykypäivänä on vaikeampaa. Kun kirjoittaa mamukriittistä satiiria, niin tuntuu siltä ettei niin suurta hulluutta olekaan, ettei joku kohta ehdottaisi sitä tosissaan. Erinomainen esimerkki tästä oli, kun taannoin julkaisin tekstin, jossa fiktion muodossa kerroin kuinka sotaveteraanijärjestöjen rahat kavalletaan islamistitaistelijoiden käyttöön. Ei mennyt kuin kuukausi, kun tähän suuntaan oleva esitys näki päivänvalon suvaitsevaiston suunnasta.

Vielä aiemmin olin kirjoittanut jutun, johon uskoin koonneeni kaikki kuluneimmat mokutusargumentit kieli poskessa niin överiksi vedettynä, että siitä ei paremmaksi pistetä. Aika pitkään sai odottaa. Vaan nyt sekin ihme nähtiin.

RKP-nuorten puheenjohtaja Ida Schauman räjäytti potin Turun Sanomissa kolumnillaan Uudenlaisen maahanmuuttopolitiikan aika. Suosittelen heikompihermoisia lopettamaan tämän blogin lukemisen just nu ja vahvempihermoisiakin lukemaan vain referoimani kohdat. Niille, jotka luulevat kestävänsä mitä vaan, on tässä linkki alkuperäistekstiin.

Ainoa asia, joka tekstissä on kannatettavaa, on lause: ...(maahanmuutto)keskustelu ei perustu faktaan. Tämä on taivahan tosi. Valitettavasti kyseisen lauseen kompromenttoi totaalisesti sitä edeltävä lause: ...ettemme ymmärrä, minkälainen mahdollisuus maahanmuutto on maallemme.

Puhumattakaan seuraavasta kappaleesta: Yksi suurimmista väärinkäsityksistä on, että maahanmuutto maksaa enemmän kuin se antaa.

Esimerkkinä hän käyttää suomalaista Liisaa, jonka koulutus kestää 23 vuotta, jonka jälkeen hän alkaa tehdä töitä ja maksaa veroja yhteiskunnalle. Tämän vastapainoksi hän nostaa pakolais-Ahmedin, joka vain neljän vuoden päästä löytää työpaikan, alkaa maksaa veroja ja tukea yhteiskuntaamme.

Loistavana johtopäätöksenä Schauman vetää sen, että suomalaisen elämä tulee Suomelle paljon kalliimmaksi kuin pakolaisen!

Logiikkaansa hän ei kyllä tämän pidemmälle vie, ilmeisesti kykyjen loppuessa kesken. Valtiotieteiden kandidaatin koulutukseen kun ei logiikka kuulu, se kun olisi lukion pitkään matikkaan kuuluvana liian vaativaa suurimmalle osalle opiskelija-ainesta. Valtiotieteellisessä ei opita tuntemaan implikaationuolta eli "tästä seuraa että", vaan ilmeisesti ainoastaan komplikaationuoli eli ”mistä niinku pitäisi seurata että näin, kun se olis musta kivaa”. Jos logiikka olisi kunnossa, niin Schauman olisi kyllä osannut jatkaa ajatustaan pidemmälle. Samoin kuin sitä toteamustaan, että mamupolitiikka ei perustu faktaan.

Mitä faktoihin tulee, niin haluaisin nähdä tuon esimerkki-Ahmedin. 80 % minun näkemistäni esimerkki-Ahmedeista kun ei ole kymmenessä vuodessakaan tehnyt päivääkään ansiotyötä, neljästä vuodesta nyt puhumattakaan. Ja jos on, niin 80 % näistä työllistyneistä kuittaa palkkansa monikulttuurikoordinaattorina tai uggaladuugan tulkkina. Joille ei olisi mitään käyttöä ilman esimerkki-Fatimaa, esimerkki-Samboa tai esimerkki-Muhammettia. Tämä tarkoittaa sitä, että tekstissä mainittu esimerkki-Ahmed kuuluu siihen 20 % * 20 % = 4 % vähemmistöön joka tekee hyödyllisiä töitä. Ihan kiva jos näitäkin löytyy.

Entä kuinka paljon se esimerkki-Liisa ja esimerkki-Ahmed ovat yhteiskunnalle maksaneet ennen mahdollista työllistymistään? Esimerkiksi äskettäin lakkautetussa Siuntion pakolaiskeskuksessa oli 25 työntekijää ja 48 pakolaispaikkaa. Yksinkertainen jakolasku antaa tuloksen hieman alle kaksi pakolaista per työntekijä. Tämä on aika hyvä suoritus, jos sitä vertaa esim. lasten päivähoitoon, jossa määräys on neljä lasta per hoitaja. Koulussa on yleensä parikymmentä oppilasta per opettaja. Tästä voidaan päätellä, että pakolainen on kaksi kertaa niin vaativa kuin pikkulapsi ja kymmenen kertaa niin vaativa kuin peruskoululainen. Tässä ei ole myöskään huomioitu niitä ulkopuolisia työntekijöitä kuten uggalaboogan tulkkia, joita ei päiväkodeissa ja peruskouluissa käy suomalaisia konsultoimassa. Äkkiä se Ahmedin etumatka Liisaan nähden hupenee näillä suhdeluvuilla.

Mistä tulikin mieleen se, että mitenkäs tuo koulutuskustannus? Vuosia sitten kysyin eräältä tutulta erityisopettajalta, kuinka paljon koulussa on pakolaismamuja? Vastaus oli että 5 %. Entäs kuinka paljon työajastasi kuluu näiden kanssa? Vastaus oli että 50 %. Kun erityisopettajan hoteissa on normaalisti 1-2 oppilasta ja normaaliluokassa kymmenkertainen määrä, niin tuosta voi aika nopeasti päätellä keskimääräisen pakolaismamun koulutuksen tulevan monta kertaa kalliimmaksi kuin keskimääräisen suomalaisen. Ja silti tulokset ovat huonommat.

Samoin kummastuttaa se, eikö Schauman tajua Ahmedin tuovan tänne koko perheensä, josta vasta kustannuksia kertyykin. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista Optulan tutkimusta, josta aikoinaan referoin tärkeimmät kohdat. Siellä kerrotaan selvällä suomen kielellä, miten onnettoman surkea on eräiden kansallisuuksien huoltosuhde. Normitilanne on se, että perheessä on pirusti lapsia, jotka sivumennen sanoen maksavat yhteiskunnalle - kuten edellä osoitettiin - helvetin paljon enemmän kuin suomalaislapset, joiden kustannuksia Schauman kovasti moittii. Siinä saa Ahmed painaa aika rajusti duunia, että kokonaisuus menisi edes nollille miinuksen sijaan. Optulan raportin osoittamiin kantaväestöön nähden kymmenkertaisiin rikoslukuihin en viitsi edes puuttua tässä yhteydessä, liian väsynyttä.

Aivan lopuksi minua hämmästyttää suuresti Schaumanin kehitysmaihin kohdistama törkeä rasismi. Kun hän sanoo pakolais-Ahmedin ryhtyvän Suomelle tuottavaksi kelpo kansalaiseksi vain neljässä vuodessa, niin onko Schauman yhtään ajatellut, millaisen kehitysmaiden riistäjän kuvan hän itsestään antaa? Elettyään ensin parikymmentä tuottamatonta vuottaan kotimaassaan Ahmed tulee Suomeen ja alkaa täällä hyödyttämään Suomea oman, häntä siihen asti ruokkineen kotimaansa sijaan. Millaista törkeää uuskolonialismia ja omaan napaan tuijottamista Schaumanilta!

Muilta osin en viitsi repiä Schaumanin kirjoitusta riekaleiksi. Blogikollegani Yrjöperskeles ja Oinomaos ovat sen jo ansiokkaasti tehneet. Tosin täytyy myöntää, että tehtävän vaikeus oli samaa luokkaa kuin jos FC Barcelonalle osoitettaisiin vastustajaksi Huitsinnevadan Palloilijoiden E-juniorit. Toivon hänelle hyvää jatkoa ja ymmärrystä siitä, että kannattaa oppia ymmärtämään se mitä ei ymmärrä. Sitä odotellessa voi poistua takavasemmalle politiikasta ja palata sitten, kun on toivottavasti ymmärrys kehittynyt ja näkemykset realistisoituneet.

Sen sijaan ihmettelen suuresti sitä, kuinka helvetissä Suomen jokainen sanomalehti julkaisee näitä samanlaisia kirjoituksia. Käsitykseni mukaan kyseessä ovat kuitenkin kaupalliset yritykset, joiden pitäisi takoa voittoa. Kun Schaumanin kirjoituksen kommenttiosastoa lukee, niin sieltä löytyy 26 tyrmäävän kommentin lisäksi tasan nolla (0) kannattavaa. Onko mediataloilla sellainen kuvitelma, että ihmiset ovat masokisteja? Kun tässä taannoin juttelin alan ammattilaisen kanssa, tämä kehtasi syyttää levikkikäyrän alamäestä vain ja ainoastaan nettiä. En minä ainakaan lehtitilaustani netin takia lopettanut, vaan sen takia että kyllästyin lukemaan Schaumanin tekstin tapaista aitolannoitetta. Asialliselle paperilehdelle olisi kyllä kysyntää, tähänkin huusholliin tilattaisiin heti semmoinen jos vain löytyisi.

Schaumanin oksennuksen ruotimisen sijaan päätin viedä itseni Cheekin tapaan äärirajoille ja kirjoittaa viimeisenä taistona tämän asian tiimoilta satiirin, jota eivät edes suvaitsevaiset pysty tosissaan esittämään. Tosin eipä nykyhulludessa voi olla mistään varma:

Meille on pitkään toitotettu, että Suomea uhkaa työvoimapula. Maahanmuuttoa on perusteltu jo kauan sillä, että tarvitsemme työntekijöitä myös tulevaisuudessa. Toisin on kuitenkin käynyt. Työvoimapulaa ei ole eikä tule. Maahanmuuttokin on ollut toivottua vähäisempää. Ainakin niistä maista, joista maahanmuutto on toivottavaa, eli Afrikasta ja muslimimaista. Näissä maissahan ongelmat ovat aina suurimmat ja Suomen on kannettava oma globaali vastuunsa. Suomessa vallitsevan työttömyyden poistoon ja maahanmuuton lisäämiseen on kuitenkin olemassa keinot, joissa molempien ongelmien ratkaisut yhdistyvät.

Humanitaariset maahanmuuttajat ovat tähänkin asti työllistyneet enimmäkseen tulkeiksi tai omaan kansaansa keskittyviksi sosiaalialan työntekijöiksi. Valitettavan moni on silti jäänyt työttömäksi. Äkkiseltään luulisi, että tähän on yksinkertainen ratkaisu: maahanmuuton lisääminen, jolloin tulkkien ja sosiaalityöntekijöiden tarve kasvaa ja ennestään maassa olevat työllistyvät paremmin. Tässä ratkaisussa on kuitenkin unohdettu se, että myös uusien tulokkaiden on aikanaan työllistyttävä, eikä maahanmuuttoa voi kasvattaa loputtomiin, mikä on valitettavasti innokkaimpienkin ihmisystävien myönnettävä.

Niinpä maahanmuutto tulee entistä voimakkaammin keskittää juuri niihin, jotka apua eniten tarvitsevat. Lapset luonnollisesti, mutta he kasvavat aikuisiksi jotka eivät enää tarvitse apua, vaan työtä, jota ei riitä kaikille monikulttuurikoordinaattoreille. Mutta miettikääpä esimerkiksi vammaisten asemaa kehitysmaissa. Suomi voisi profiloitua humaanina maana, joka tarjoaa turvapaikan kenelle tahansa maailman vammaiselle. Miettikää hetki työllistävää vaikutusta! Suomessa on yli 200 000 työtöntä. Jos tähän lukuun laskettaisiin mukaan ns. tempputyöllistetyt ja turhanpäiväisillä pakkokursseilla istujat, saataisiin ehkä jopa 400 000 työn tarpeessa olevaa. Jokainen maahan saapuva vaikeavammainen vaatii ainakin neljä täysipäiväistä työntekijää, hoitajia, tulkkeja, avustajia. Näin koko maan työttömyysongelma ratkeaisi kertaheitolla tuomalla maahan vain 100 000 vaikeavammaista.

Tuollaisen määrän vapaaehtoisia tulijoita luulisi löytyvän helposti, ainakin jos matkat maksettaisiin. Ja pakkohan ne olisi maksaa, miten muuten noin vaikeassa asemassa oleva Suomeen pääsisi. Samalla saataisiin saattajina varmaan pari-kolme omaistakin, jotka toisivat värinää tylsän monokulttuuriseen yhteiskuntaamme. Tosin omaishoitajina toimiminen saattaisi osaltaan vaikeuttaa työttömyysongelman ratkaisua, mutta sitten otettaisiin vain lisää pakolaisia.

Ja jos vammaiset eivät riitä ongelmaa ratkaisemaan, niin työllistäviä ja avun tarpeessa olevia ryhmiä riittää muitakin. Kenties huonoimmassa asemassa ovat kehitysmaissa olevat vangit. Olot sikäläisissä vankiloissa ovat kammottavat. Suomi voisi profiloitua maana, joka ottaa vastaan pitkäaikaisvankeja. Tämä olisi meille huikea mahdollisuus! Jokaista suomalaistakin vankia kohti tarvitaan yksi työntekijä, joten ulkomaalaisvangeille tarvitaan vähintään kaksi - ja työttömyys katoaa, kohta meillä on jopa työvoimapula! Tämän takia vankeja pitääkin ottaa aluksi vähäisempiä määriä, jotta heidät saadaan ensin kotoutettua Suomeen. Heidän päästessään ehdonalaiseen vapauteen, kun puolet tuomiosta on kärsitty, heistä saadaan vankeinhoitolaitokseemme loistavia kotouttajatyöntekijöitä omille maanmiehilleen. Se osa joka ei työllisty, työllistää kyllä poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja vanginvartijoita hyödyttäen yhteiskuntaa välillisesti.

Toki monet voivat ihmetellä, mistä verovarat riittävät tähän kaikkeen. No, nehän lisääntyvät kun työttömät saadaan töihin ja maksamaan veroja. Samalla tulee lopettaa kaikki perheisiin kohdistuvat tuet kuten lapsilisät, kodinhoidon tuki ja vanhempainvapaat. Näillä kun on tapana kannustaa työssäkäyviä suomalaisia lapsien hankkimiseen, jolloin heistä tulee veronmaksajien sijaan verojen käyttäjiä. Verotulojen lisääntyminen olisi huikeaa, jos jokainen tämän maan äiti olisi lasten teon ja äitiysloman sijaan ollut koko ajan töissä. Siksi tulee kannustaa suomalaisia työntekoon verovarojen kasvattamiseksi poistamalla kaikki etuisuudet lapsiperheiltä. Nämä etuisuudet toki säilyisivät pakolaisina maahan tulleilta kompensaationa siitä, että he eivät ole kuluttaneet lapsina suomalaisen yhteiskunnan palveluita. Tarvittaessa voitaisiin jopa tarjota porkkanaa lupaamalla jokaiselle 15-40 vuotiaalle suomalaiselle ilmainen sterilisaatio, johon kuuluisi vaikka parintuhannen euron kannustinpalkkio. Vanhemmilla ei olisi tietenkään lupaa kieltää sterilisaatiota alaikäisiltä.

Näillä konsteilla Suomi lähtee varmasti nousuun!

No niin. Jos te perkeleet joitain osia tuostakin esitätte vielä vakavissanne, niin minä lyön satiirin osalta hanskat tiskiin. Pahempaan en enää pysty.