Älykkäät naiset

Noin sata vuotta sitten Helsingissä lakitieteen professorina ollut J. W. Chydenius ei erikoisesti pitänyt siitä, että naiset rupesivat lukemaan lakitiedettä. Kerran eräs nainen oli ollut hänen tentissään ja osannut hyvin. Kun sitten aikanaan tiedekunnan kokouksessa päätettiin antaa hänelle tutkintotodistus, Chydenius virkkoi:
- Kyllä minä muistan sen naisen. Se oli ihmeellinen nainen. Se osasi hyvin, oikein hyvin, ja tuntui aivan siltä kuin se olisi jotain ymmärtänytkin. (Suuri Kaskukirja, s. 65)

Yllä oleva anekdootti nousi mieleen, kun luin Ironmistressinkirjoituksen älykkäiden naisten lapsettomuudesta. Pääkohdat tiivistäen:
- jokainen 15 pisteen (ilmeisesti yksi keskihajonta) nousu ÄO:ssa tarkoittaa naisilla lapsettomuustodennäköisyyden nousua 25 %:illa
- lapsia haluavien naisten keskimääräinen ÄO on alhaisempi
- akateemisen loppututkinnon suorittaneet naiset ovat selvästi useammin lapsettomia
- anekdoottisena esimerkkinä kirjoittaja käyttää lapsuudestaan kahta kaveriaan, joita pitää yhtä älykkäinä. Toinen kävi kauppaopiston ja on usean lapsen äiti. Toinen meni lukioon, kirjoitti kuusi ällää, kävi yliopiston ja on lapseton.

Olen omasta tuttavapiiristä havainnut saman ilmiön. Pitkälle koulutetut naiset jäävät suhteettoman usein naimattomiksi. Ja jos menevät naimisiin, ehtivät tehdä uraputkipaineessa vain yhden tai kaksi lasta ennen vaihdevuosien iskemistä päälle.

Tällaiset naiset valittavat usein, että sopivia miehiä ei ole. Tarkemmin sanoen ottajia kyllä olisi, mutta ei sellaisia jotka naiset kelpuuttaisivat. Olen aiemmin kirjoittanut, että ihmissuhteissa on kolme parinvalintapreferenssiä:
(1) älykkyys, eli pyritään etsimään puoliso jonka älykkyys on enintään yhden keskihajonnan päässä omasta
(2) sosioekonominen asema, eli puolison on oltava vähintään samalla tasolla kuin itse on
(3) ulkonäkö, eli puolison on oltava seksuaalisesti mahdollisimman viehättävä ts. lisääntymiskykyinen.
Näistä kriteereistä vain (1) on molemmille sukupuolille yhteinen. (2) on naisille ominainen, kun taas miehille sen merkitys on käytännössä olematon. (3) on miehille ominainen, naisille sen merkitys on huomattavasti vähäisempi, joskaan ei olematon.
Kun pitkälle koulutettu nainen lähtee etsimään itselleen puolisoa, hänen ongelmakseen muodostuvat molemmat hakukriteerit (1) ja (2). Lyhyesti sanottuna tällainen nainen on yleensä normaalia älykkäämpi ja menestyneempi ja hakee luonnollisesti samanlaista miestä. Eli miestä, joka on miespyramidin huipun tuntumassa. Mutta tällaisten miesten hakukriteerit ovat (1) ja (3), joista täyttyy kyseisen naisen kohdalla tyypillisesti vain (1). Kyseessä on näet yleensä kolmenkympin ylittänyt nainen, jonka (3)-arvo on jo laskenut eikä se lähtötasokaan välttämättä ole kovin korkea ollut.

Tätä naiset eivät yleensä ymmärrä. He kuvittelevat miesten arvostavan samaa kriteeriä kuin he itsekin eli sosioekonomista asemaa. Seuraus on se, että ne miehet jotka koulutetut naiset huolisivat, eivät huoli heitä, ja ne miehet, jotka huolisivat koulutetut naiset, eivät kelpaa. Aika usein nainen katkeroituu tyyliin ”nyyh nyyh, mikä on kun en kelpaa vaikka olen ihan fiksu ja hyvässä työssä ja tienaankin hyvin.” Tässä kohtaa voi kyllä sanoa, että vikaa on miehissäkin – he eivät ole kertoneet naisille totuutta ja pudottaneet heitä norsunluutornista. Liityn syyllisten joukkoon. Esimerkki omakohtaisesta kokemuksesta – eräissä kihlajaisissa hyvin tuntemani korkeasti koulutettu kolmikymppinen nainen (ei sukua) itkeskeli jutellessamme kahden kesken ja sanoi, että hänelle ei vain millään löydy oikeaa. Helvettiäkö minä siinä sanon? Lohduttelin vain, että ”et arvaakaan, etteikö jonain päivänä niin kävisi, ikinä ei voi tietää mitä vastaan tulee”. Olisiko muka pitänyt sanoa totuus: ”Laihdutapa nuo 20 kiloa ylipainoa pois tai laske vaatimustasoa hyväpalkkaisen akateemisen standardin alapuolelle, mieluiten molemmat!” Ei kiitos, olin liian nuori kuolemaan.

Voidaan tietysti sanoa, että miesten parinvalintapreferenssi (3) se nyt vasta typerä onkin – mitä väliä ulkonäöllä on. Tätähän miehet ovat kautta aikojen naisille vakuutelleet, että tärkeintä on sielujen sympatia. Siis vakuutelleet rumille naisille. Totuus on jotain muuta. Toki ulkonäköpreferenssiä voi perustella biologialla siten, että lähes poikkeuksetta nainen on kaksikymppisenä kauniimpi kuin nelikymppisenä ja tämä kertoo lisääntymiskyvystä. Jos mies ottaa nelikymppisen naisen, on iso mahdollisuus sille että kyseessä on jo maho lehmä, jolloin geenit menevät hukkaan, kun taas kaksikymppinen ehtii synnyttää useitakin lapsia. Tähän evoluutio on miehen ohjannut.
Tosin ulkonäön suosimiseen on raadollisempikin, sosiaalinen selitys. Kuten kuka tahansa heteromies osaa kertoa, naiset ovat ikään, kokoon, koulutukseen, ammattiin, ulkonäköön, hiustenväriin tai anopin kengännumeroon katsomatta helkutin hankalia luomuksia. Jos kerran vaikeuksia on odotettavissa joka tapauksessa, niin kai se nyt on mukavampaa kärsiä niistä kivan (oikolukija Salli korvasi alkuperäisen adjektiivin, kirj. huom.) näköisen naisen kuin kojootinruman kanssa.

Mutta nykytilanne on selvä: älykkäämmät naiset lisääntyvät vähemmän, tyhmemmät enemmän. Toisaalta tätä kompensoi se, että ilmeisesti älykkäät miehet lisääntyvät enemmän kuin tyhmemmät miehet. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että lopputulos on plusmiinus nolla.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. On täysin mahdollista, että nykytilanteen jatkuessa evoluutiopaine ohjaa sukupuolia eri suuntiin. Alussa siteerattu Chydenius oli oikeilla jäljillä, vaikka sen ääneen sanominen onkin nykyään hengenvaarallista. Yleensä miesten ja naisten oppimisstrategiat ovat erilaiset. Miehet ovat ajattelutavaltaan korkeushyppääjiä, naiset pituushyppääjiä. Nainen yrittää tehdä mahdollisimman hyvän suorituksen, mies taas riittävän suorituksen. Nykykoulujärjestelmässä vaatimustasoa on laskettu ja seuraukset ovat selvät: tytöt menestyvät paljon paremmin, koska heissä on paljon enemmän sellaisia yksilöitä, jotka yrittävät aina tehdä parhaansa. Pojat menestyvät huonommin, koska heissä on paljon enemmän yksilöitä, jotka tekevät sen minimin. Vaan nostetaanpa vaatimustasoa, niin sukupuolijakauma muuttuu. Edes lukio ei ole vielä kovin vaativa, koska tyttöjä menee sinne selvästi enemmän kuin poikia. Paitsi jos katsotaan tarkemmin. Omalla lukioluokalla oli kolme neljäsosaa poikia. Se nimittäin sattui olemaan pitkän matematiikan, pitkän fysiikan ja kemian luokka – eli kaikkein vaativimpien aineiden luokka. Vai oletteko koskaan kuullut selitystä ”mun piti jättää psyka/kolmas kieli/terveystieto kesken, kun se oli liian vaikeaa. Hyvä sentään että nuo pitkä matikka ja fyssa luistaa kiitettävästi.”
Kari Suomalainen kirjoitti osuvasti: Naisten ja miesten pääasiallinen ero johtuu siitä, ettei naisilla ole taipumusta "kontrapunktiseen ajatteluun". Mies etsii aina ilmiöille yhteistä periaatetta, kun sen sijaan nainen etenee pisteestä pisteeseen, yhdistävistä tekijöistä välittämättä. Tämä juuri on se kuuluisa naisen logiikka. Tästä on seurauksena, että naiset oppivat asiat nopeammin, mutta ulkokohtaisemmin, samalla kun mies yrittää päästä selville villakoiran ytimestä. ... Nainen toteuttaa kerran oppimaansa, eikä luo mitään uutta. (Kari Suomalainen: Löysin lännen / Kolmivarpainen sammakko, s. 86-87)

Kuten Chydenius ja Suomalainen antavat ymmärtää, naisten tapa oppia on kaavamainen. Miehet pyrkivät puolestaan oikeasti ymmärtämään asiat. Siksi naiset soveltuvat tehtäviin, joissa toistetaan samaa asiaa yhä uudelleen ja tärkeää on tekeminen. Miehet taas soveltuvat tehtäviin, joissa eteen tulee yllättäviä tilanteita ja tärkeää on aikaan saaminen. Omassa sekä yksityis- että työelämässä on tullut varmaan ziljoona kertaa eteen tilanne, jossa jokin asia meneekin ei-suunnitellusti eli ns. poskelleen ja homman tekijä vaihtuu. Sanoisin noin karkeasti, että hätä- tai ongelmatilanteessa tekijän sukupuolen vaihtuessa 90-prosenttisesti nainen poistuu takavasemmalle ja mies hyppää remmiin.

Aiempina vuosisatoina sukupuolten keskinäinen tilanne oli toinen. Oli naisten työt ja miesten työt. Tiettyjä asioita ei katsottu naisille sopiviksi ja toisia asioita taas miehille sopiviksi. Molemmat sukupuolet oli ennalta määrätty tiettyihin tehtäviin. Fiksu nainen teki samoja hommia kuin tyhmä nainen, fiksu mies samoja kuin tyhmä mies. Tai ainakin eri hommia kuin toinen sukupuoli teki. Evoluutiopainetta sukupuolten älykkyserojen syntyyn ei ollut, tai ainakin se oli hyvin erilaista ja todennäköisesti vähäisempää kuin nykyään.

Tätä nykyä evoluutio ei siis suosi älykkäitä naisia, koska tyhmemmät naiset lisääntyvät enemmän. Vastaavasti lienee mahdollista ja jopa todennäköistä, että älykkäämmät miehet loppujen lopuksi lisääntyvät enemmän kuin tyhmät miehet. Näin ollen on aivan mahdollista, että evoluutio – jos tilanne pysyy tarpeeksi pitkään samana – ryhtyy eriyttämään miesten ja naisten älykkyyden tasoa suosien miesten kehitystä älykkäämmiksi ja naisten tyhmemmiksi. (Laadunhan se on jo kaikkien vakavasti otettavien tutkimusten mukaan osin eriyttänyt – miehet ovat keskimäärin parempia esim. kolmiulotteisessa hahmottamisessa, naiset verbaalisuudessa.) Jossain vaiheessa evoluutio on eriyttänyt esimerkiksi karvaisuuden eri sukupuolille erilaiseksi, apinaesivanhempamme olivat sukupuolesta riippumatta suunnilleen yhtä karvaisia. Miksei sama voisi tapahtua älykkyyden kohdalla?

Mikäli valintapaine säilyy nykyisenlaisena, voidaan jonain päivänä päätyä tilanteeseen jossa muutoin samoilla geeneillä varustettu poikalapsi kehittyy älykkäämmäksi kuin vastaava tyttölapsi. Tällöin älykkäimmätkin naiset jäävät koulutukseltaan alemmalle tasolle, saavat normaalimäärän lapsia ja älykkyyden evoluutio marssii taas eteenpäin.
Tältä voidaan välttyä vain, jos jokin seuraavista tapahtuu:
(1) genetiikka ei salli tätä
(2) palataan takaisin sukupuolijakautuneisiin työtehtäviin
(3) älykkäät naiset saavat viisautta ja ymmärtävät joko tinkiä parinvalintakriteereistään tai perustaa perheen ennen opintoja / niiden aikana, jolloin kykenevät vielä saamaan laadukkaan miehen.
Vaihtoehto (4) eli miehet alkaisivat ensisijaisesti suosia naisen sosioekonomista asemaa ja luopuisivat parinvalintakriteeristä ”naisen on oltava mahdollisimman kivan (taas oikolukija Sallin sensuroima adjektiivi, kirj. huom.) näköinen” lienee mahdoton.