Lapinlahdella kävi siten kuin odottaa sopi ja siten kuin ei odottaa sopinut. Eli Sandra Eriksson veteli soolona ennätyksensä, kuten pitikin. Toisaalta Niclas Sandells veteli myös oman ennätyksensä, mitä en osannut odottaa. Molemmat saavat pakata kamansa Lontooseen.
Sandran suoritus oli juuri sellainen kuin pitikin. Ainoa riski oli säätila; epäilin että kuuma ja kostea ilma voisi tuhota suorituksen, jos kilpailua edeltävää jäähdytystä ei hoideta kunnolla. Vesiesteen kohdalta kellotetut kierrosajat: alkusileä 16,1 – 1.14,8 – 1.16,9 – 1.17,6 – 1.18,1 – 1.18,1 – 1.18,6 – 1.17,1 – loppusileä 26,1. Verrattaessa Helsingin vastaaviin on huomattava, että Lapinlahden kentän alkusileä on pidempi ja näin ollen kierrokset aavistuksen verran lyhyemmät. Joka tapauksessa sama ilmiö taas eli kierrokset 4, 5 ja 6 olivat hitaimmat – mutta tällä kertaa vain marginaalisesti.
Johtopäätös: Sandra on SE-kunnossa. Ongelmia Lontoossa on kaksi. Esteille ei pääse omassa rytmissä, vaan on juostava joukon mukana. EM-kisojen perusteella tämä ei kuitenkaan ole iso harmi. Suurempi probleema on vauhdinjako. Sandralla on jänis- ja soolojuoksuissa taipumus juosta alku kovaa ja aikaa ”varastoon”. Isoissa kisoissa taas usein pari ensimmäistä kierrosta kyttäillään ja kovaa mennään juuri ne Sandralle vaikeat kierrokset. Toisaalta jos menee alkuerässä loppukiriratkaisuksi, Sandra pärjää kyllä.
Niclaksen juoksu oli todella onnistunut. Pari kertaa oli taas törmäilyä ja siitä huolimatta kova aika. Helsingin kuperkeikasta näkyi vielä selvät jäljet mondoihottumana. SE:stä hän jäi vain puolisen sekuntia, joten co-holderit Vasala ja Loikkanen vavahtivat jääden yhä tolpilleen - toistaiseksi. Lontoossa voi toivoa sellaista 3.35 – 3.40 -vauhtista erää loppukiihdytyksellä, koska Niclas selvästi pärjää loppuvedossa.
Magdeburgin kaasuvalotus
3 tuntia sitten
3 kommenttia:
Pitkästä aikaa miellyttäviä juoksu-uutisia! Mutta sanohan miksi keihäskaaret nykyään ovat kymmenen metriä lyhempiä kuin aikoinaan, ei vain meillä vaan muuallakin? Keihäsmallia ei tietääkseni ole muutettu. Piileekö jossain jokin salainen syy? - Taannoiseen juoksublogiini liittyen: vaikka itse en ole kyennyt kestävyysjuoksuun, se on ollut juoksulajeista minulle mielenkiintoisinta seurata (ennen jänisjuoksujen aikaa, siis mies miestä vastaan). Siinä mielestäni henkiset ja psykologiset seikat ovat usein kiinnostavalla tavalla äsnä.
KR, eivät keihäskaaret ole niin paljon Rädyn ajoista lyhentyneet kuin Räty väittää. Räty heitti nykykeihäällä vain kerran yli 90 metriä.
Jos heitot ovat lyhentyneet syynä on kiristynyt doping-kontrolli.
Täydellisellä keihäänheittoasiantuntemattomuudella lausun seuraavaa.
Keihäänheiton koulukunnat voidaan jakaa voima - tekniikka -akselille. Räty oli akselin toisessa ja Zelezny toisessa päässä. Molemmilla lensi pitkälle. Nykyheittäjät yrittävät jotain välimuotoa ja tulokset ovat sen mukaisia. Jos Zelezny saa Pitkämäestä rakennettua saman luokan jousen kuin itsestään (elementtejä on), niin keppi lentää taas yli 90. Olen nähnyt miehen heittoja läheltä sekä viime että tänä kesänä ja TV-ruutu ei paljasta sitä, miten keihäs lähtee vatkaten kuin tehosekoittimesta. Jos johonkin kohtaan lentorataa asettaisi kohtisuoran silkkipaperin, siihen tulisi 20 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä reikä. Mannion heitossa vastaava reikä olisi keihään halkaisijan suuruinen.
Lähetä kommentti