Uusinta: Vallankaappauksen oikeutuksesta

Lukijalle: Tämä teksti neljän vuoden takaa on omasta näkövinkkelistäni tärkeimpiä, mitä olen koskaan kirjoittanut:

Kirjailija James Clavell julkaisi aikoinaan muutamia tiiliskiven kokoisia romaaneja, joiden juonet kietoutuivat löyhästi toisiinsa. Teossarja tunnetaan nimellä Aasia-saaga ja sen tunnetuin kirja - ennen kaikkea Richard Chamberlainin ja Toshirō Mifunen tähdittämän erinomaisen TV-sarjan ansiosta - lienee vuoden 1600 paikkeille Japaniin sijoittuva Shōgun. Kirja perustuu osittain tositapahtumiin, brittiluotsi William Adamsin haaksirikkoutumiseen 1600 ja hänen sen jälkeiseen elämäänsä Japanissa.

Kirjassa Adamsin nimeksi on annettu John Blackthorne ja hän luotsasi hollantilaista laivaa, kuten todellisuudessakin. Tuohon aikaan Hollanti oli Espanjan hallinnassa, mutta oli noussut kapinaan itsenäisyytensä puolesta. Blackthorne kuljetetaan shōgunin eli Japanin maallisen hallitsijan (tuohon aikaan keisarilla ei ollut valtaa) asemaa tavoittelevan Toranagan (esikuva Tokugawa Ieyasu) hoviin. Japani oli tuolloin vailla selkeää johtajaa maan tärkeimpien aatelissukujen kamppaillessa shōgunin asemasta. Ulkomaailman asioita ei juurikaan tunnettu. Toranaga uskoi mahdollisesti hyötyvänsä Blackthornesta ja kuulusteli häntä tarkoin. Blackthrone oli protestanttina hankalassa asemassa, koska tulkkina toimi katolilainen, portugalilainen lähetyssaarnaaja isä Alvito, jota japanilaiset kutsuivat Tsukku-saniksi tulkkia tarkoittavan sanan mukaan - aivan samoin kuin Blackthorne sai myöhemmin nimen Anjin-san luotsia tarkoittavan sanan mukaan. Blackthorne ei voinut luottaa käännösten olevan oikein.

Keskustelussa Toranagalle oli jo selvinnyt katolisten ja protestanttien keskinäinen vihamielisyys sekä Hollannin kapina Espanjan valtaa vastaan kuten myös se, että englantilainen Blackthorne oli hollantilaisten luotsina siksi, että hänen äitinsä oli ollut hollantilainen. Blackthorne oli myös ilmaissut olevansa hollantilaisten puolella espanjalaisia vastaan.
Sitten Toranaga kääntyi takaisin Blackthornen puoleen, ja hänen äänensä oli entistä ankarampi.
»Tsukku-san sanoo, että nämä Alankomaat olivat Espanjan kuninkaan vasalleja vielä muutama vuosi sitten. Onko se totta?»
»Kyllä.»
»Ja sen vuoksi Alankomaat - teidän liittolaisenne - kapinoivat siis laillista kuningastaan vastaan, eikö niin?»
»He käyvät sotaa espanjalaisia vastaan, kyllä. Mutta -»
»Eikö se ole kapinointia? Kyllä vai ei?»
»Kyllä. Mutta siihen liittyy lieventäviä seikkoja. Merkittäviä lieven -»
»Ei ole olemassa mitään lieventäviä seikkoja, kun on kysymys kapinasta hallitsijaa vastaan.»
»Ei olekaan jollei selviydy voittajana.»
Toranaga katseli häntä tarkasti. Ja nauroi sitten remakasti. Hän sanoi naurunsa lomassa jotakin Hiromatsulle ja Hiromatsu nyökkäsi.
»Kyllä, te oudonniminen muukalainen, kyllä. Mainitsitte sen ainoan lieventävän asianhaaran.» Vielä naurahdus, mutta sitten hyväntuulisuus katosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. »Voitatteko te?»
»Kyllä.»

Kun vuonna 1915 suomalaiset jääkärit lähtivät Lockstedtin "partioleirille" Saksaan, he olivat maanpettureita. Ei mitenkään "teknisesti" tai "periaatteessa" maanpettureita, vaan kiistatta maanpettureita. Suomi kuului Venäjän valtakuntaan. Saksa oli sodassa Venäjää vastaan. Jääkäreiden tavoite oli nousta kapinaan laillista hallitusvaltaa vastaan. Siinä tarkoituksessa he lähtivät hakemaan koulutusta.
Jos maailmanhistoria olisi mennyt toisin ja Venäjän keisarivalta olisi säilynyt, jääkäreitä olisi odottanut hyvällä tuurilla vankeus ja karkoitus Siperiaan, huonolla tuurilla hirttolava. Historiankirjoitus olisi muistanut heidät pettureina. Ainakin siihen asti, kunnes tsaarinvalta olisi aikanaan sortunut. Aivan kuten vuoden 1825 dekabristikapinallisille kävi. Kapinan julkinen mainitseminen oli virallisesti kielletty koko Nikolai I:n hallitusajan eli seuraavat 30 vuotta. Vasta kommunistit nostivat tsaarinvaltaa vastaan kapinoineet sankareiksi - mitähän aatelismiehet itse olisivat mahtaneet tästä historian ironiasta tuumata?

Jääkäreiden kapina oli kuitenkin välttämätön. He halusivat itsenäistä Suomea ja mikäli sitä olisi ajettu laillisen vallan sallimin keinoin, yritys olisi ollut tuhoon tuomittu. Jokainen yhteiskuntajärjestelmä on valmis turvautumaan erittäin kovin ottein sitä vastustavaan liikkeeseen.
Pidittekö Euroopan Unionia humanistien märkänä unena? Kyvyttömänä lapasena ottamaan kovia konsteja käyttöön silloin kun länsimainen sivistys on uhattuna haittamaahanmuuton edessä? No, kyllä silloin. Vaan yrittäkääpäs purkaa koko unioni vakavasti otettavalla uhalla, niin saatte vastaanne kovemmat konstit kuin kuvittelitte mahdolliseksi. Kuten jokainen yhteiskunta, myös EU on varautunut. Virallisesti esimerkiksi kuolemantuomio on ehdottomasti kielletty, mutta käytännössä EU sallii kuolemantuomion käytön silloin, "kun se on ehdottoman välttämätöntä mellakan tai kapinan kukistamiseksi laillisin toimin." Saatte arvata ihan vapaasti, kuka määrittelee, mikä on "ehdottoman välttämätöntä", mikä on "mellakka tai kapina" tai mitä ovat "lailliset toimet".

Aina voi perustella, että laillista esivaltaa vastaan ei saa nousta. Ja aina voi sanoa, että esimerkiksi jääkäreiden vastarinta oli hyväksyttävää siksi, että saatiin yksinvallan tilalle demokratia. Tai että siirtokuntien kapina Englannin kuningasta vastaan 1700-luvun lopulla oli hyväksyttävää, koska syntyi demokraattinen valtio (tosin se, että nyttemmin on päädytty Trumpiin on saanut monet epäilemään George Washingtonin toimien oikeutusta Yrjö III:tta vastaan).
Näitä ja vastaavia kapinoita puolustetaan sillä, että kyseessä oli paradigman muutos; ei yksinvaltias luovu vallasta vapaaehtoisesti, olisi täysin mahdotonta saada aikaan demokraattista hallintomuotoa yksinvaltiuden sallimin keinoin. Huomaamatta että täsmälleen samaa perustelua voidaan käyttää myös demokratiaa vastaan kapinointiin.

Monarkia (tässä tarkoitetaan absoluuttista itsevaltiutta tai säätyjen tukemaa monarkiaa, ei nykyeurooppalaista hallitusvallatonta näennäismonarkiaa) on paradigma siinä missä demokratiakin. Yhteiskunnallisen järjestelmän paradigman muutos ei onnistu järjestelmän sallimin keinoin. Ei se muutoin paradigma olisikaan.
Ei demokratia ole mikään ihmiskunnan kehityksen huipentuma. Historiallinen perspektiivi osoittaa, että aikoinaan demokratiaa pidettiin haihatteluna. Monarkia sen olla pitää! Nykyään ollaan ehdottoman yksimielisiä siitä, että demokratia on monarkiaa parempi hallitusmuoto. Aiheesta, sen on historia opettanut. Aivan yhtä liikuttavan yksimielisiä ollaan siitä, että demokratia on paras mahdollinen hallitusmuoto - huomaamatta että samaa perustelua käytettiin monarkiaankin.

Demokratia toimii kuitenkin vain niin kauan hyvin, kun äänestäjien enemmistö on veronmaksajia. (Toki jokin muukin syy voi viedä demokratian kriisiin, mutta tämä on tällä hetkellä polttavin.) Siinä vaiheessa, kun enemmistö huomaa voivansa äänestää vähemmistöltä rahat pois, syntyy Curley-ilmiö. Mikä lyhyellä tähtäimellä hyödyttää köyhempää väestönosaa, mutta nakertaa yhteiskunnan moraalia kaikissa kerroksissa. Alaluokassa siksi, että on helpompaa äänestää itselleen etuisuuksia kuin hankkia niitä omalla työllään. Keskiluokassa siksi, että työskentely ei enää kannata marginaaliverotuksen viedessä työn tulokset omasta käytöstä pois. Yläluokka on ainakin toistaiseksi pärjännyt.

On kummallista, että yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvinvoinnin mittarina on alettu pitää sitä, kuinka paljon etuisuuksia jaetaan. Mietitäänpä esimerkiksi sitä, että muuttotappioista ja alijäämäisestä budjetista kärsivä Hornankuusen kunta harkitsee kahta vaihtoehtoista menetelmää tilanteen kääntämiseksi:
Vaihtoehto 1: Tarjotaan ilmainen kunnallinen päivähoito kaikille lapsille.
Vaihtoehto 2: Maksetaan jokaiselle kunnasta pois muuttavalle yli 25-vuotiaalle tuhannen euron kertakorvaus, joka tietysti tulee maksaa takaisin mikäli henkilö muuttaa takaisin kuntaan.
(Jälkimmäinen vaihtoehto on tietysti mahdoton käytännössä ajateltavaksikin, mutta ajatellaan nyt teoriassa.)
Vaihtoehto 1 kuulostaa hyvältä ja houkuttelisi hyvässä tapauksessa 1-2 lapsiperhettä muuttamaankin kuntaan. Tosin se nostaisi kuntaveron äyrilukua. On sitä paitsi vaikea kuvitella, että lapsiperhe muuttaisi kuntaan ilmaisen päivähoidon perässä. Kyllä muuton edellytys on työpaikka kunnassa, ellei nyt satu olemaan mahdollista käydä naapurikunnassa töissä. Niin tosiaan, paitsi ne joilla työpaikkaa ei muutenkaan ole. Sama se onko työttömänä Hornankuusessa vai Huitsinnevadassa. Niinpä kunta saa noiden 1-2 työssäkäyvän lapsiperheen lisäksi vähintään saman verran muuttovoittoa lapsiperheinä, jotka eivät tuota kunnan kassaan senttiäkään veroäyreinä. Lisäksi veroäyrin nosto ajaa melko varmasti 1-2 perhettä muuttamaan naapurikuntaan, joka tarjoaa matalampaa veroäyriä. Ei tarvitse olla kovin kummoiset tulot, jotta yhden prosenttiyksikön ero veroäyrissä riittää kuittaamaan kahdenkin lapsen päivähoitomaksut.
Vaihtoehto 2 taas kuulostaa käsittämättömältä. Muuttotappioinen kunta on valmis maksamaan siitä, että sieltä muutetaan pois! Vaan hetkinen miettimistä. Tuhannen euron poismuuttopalkkio ei ole mikään muuttopäätöksen syy kellekään, joka on veronmaksaja. Jos hän muuttaa pois, syyt ovat ihan muualla. Pois muuttavat ne, joille tuhat euroa on iso raha. Eli sellaiset, jotka kuormittavat kunnan taloutta. Seuraus on budjetin muuttuminen ylijäämäiseksi, veroäyrin lasku ja tehän kyllä tiedätte että alhainen veroäyri houkuttaa niitä jotka veroja maksavat. Lisäksi palkkio koskee vain yli 25-vuotiaita eli opiskelemaan joka tapauksessa muuttavat eivät sitä saisi.

Tuossa esimerkissä otetaan Curley-ilmiö käänteisesti käyttöön eli poistetaan etuisuuksia tarkoituksena kasvattaa vaurautta. Siinä on vain se vika, että se ei ole helppo ratkaisu. Se ei toimi heti, vaan viiveellä. Tämän ratkaisun toimivuuden ymmärtäminen vaatii siihen perehtymistä. Lyhyellä keskittymiskyvyllä varustettu äänestäjien enemmistö pöyristyisi kakkosvaihtoehdosta ja kannattaisi ilman muuta ykköstä.
Etsimättä tulee mieleen Pohjantähti-trilogian paronin repliikki räätäli Halmeelle yleisestä äänioikeudesta:
- Kaikki päin helvetti. Kaikki äänet. Mitä ymmärtä yks piika tai yks Leppänen valtion asiat. Se vie hunninko. Puute tule. Nälkä tule. Kaikki sekasta.
Paroni luuli olevansa oikeassa lyhyellä tähtäimellä, mutta reilusti toistasataa vuotta siihen vaadittiin.

Mies ja ääni -periaatetta ei kuitenkaan noin vain kaadeta. Ei järjestelmän sisältä. Curley-ilmiö takaa sen. Vaihtoehtoisia ja ilmeisen parempia järjestelmiä voi luonnostella, mutta niiden hyväksytyksi saaminen ei ole mahdollista demokratian sisällä.
Sen, joka aikoo saada paremman järjestelmän aikaan ja demokraattisen paradigman kumottua, on syytä varautua siihen, että demokratia puolustaa itseään rajuin keinoin, kuten EU:n kuolemantuomion salliva hätäjarrupykälä paljastaa. Paradigmaa vastaan taistelevia on perinteisesti teloitettu massoittain, vaikka tarkoituksena onkin saattaa voimaan aiempaa parempi järjestys - tai ehkä juuri siksi.


Entä miten Clavellin romaanin vallantavoittelija Toranagalle - ja hänen reaalimaailman esikuvalleen Tokugawalle - kävi?

Pitkien kamppailujen - kirjassa on toistatuhatta sivua - jälkeen Toranaga saavutti tavoitteensa. Hänestä tuli shōgun, joka perusti nimeään kantavan shōgunaatin, joka hallitsi Japania kaksisataaviisikymmentä vuotta. (Shōgunaatin viimeisiin hetkiin perustuu Clavellin viimeiseksi jäänyt romaani Gai-Jin.) Kirjan lopussa Toranaga metsästää haukalla miettien samalla tapahtunutta ja tulevia suunnitelmiaan. Blackthorneen päästessään hän ajattelee:
Sanoin sinulle ensi kerran tavatessamme, ettei kapinointia voi koskaan puolustella mitenkään, ja sinä vastasit, että kyllä voi - jos voittaa! Oi, Anjin-san, silloin minä sidoin sinut itseeni. Olen samaa mieltä kanssasi. Kaikki on oikein, jos voitat.

Uutiskatsaus 52/2022

1. Mordorin strategia

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Ukrainan erityisoperaatio jumittuu asemasodaksi. Tämä puolestaan sopinee Kremlin suunnitelmiin. Kirjoitin jo lähes kahdeksan vuotta sitten jutun, jonka aloitin seuraavasti: ”Venäjän idea voidaan tiivistää laajenemiseen ja vaikutusvallan lisäämiseen. Kaikki muu, kuten kansalaisten hyvinvointi, on tämän rinnalla jäänyt kauas horisonttiin. Tämä on ollut Venäjän - ja siinä välissä Neuvostoliiton - kantava ajatus siitä lähtien, kun Moskovan ruhtinaskunta päätti 1300-luvulla ryhtyä laajenemaan.”
Venäjän johtajat eivät välitä hevonhelvettiä siitä kurjuudesta, jossa venäläiset joutuvat elämään. He ovat viimeiset 700 vuotta mitanneet onnistumistaan hehtaareina, tai tarkemmin sanoen ensimmäiset 500 vuotta siitä desjatiinoina.
Loppujen lopuksi tässä on strateginen logiikka: jos jokin maa-ala on otettu haltuun ja pysyvästi venäläistetty, ei siitä tarvitse ainakaan periaatteessa luopua koskaan. Niinpä maailma voidaan vallata hehtaari kerrallaan. Tämä toki perustuu siihen oletukseen, että muu maailma hyväksyy venäläisten valtaukset. Mikä ei ole ollenkaan huono oletus. Katsokaa nyt vaikka Suomea. Suurin osa suomalaisista ei halua Karjalaa takaisin. Ei ole mitään syytä olettaa, että asenne olisi erilainen vaikka raja olisi piirretty Kymijokeen kuten neukkukenraalit kuulemma vaativat. Tai sitten vaikka Päijänteen linjalle. Venäjä toimii koulukiusaajan logiikalla; kun sille antaa vähänkin periksi, se vaatii lisää. Kaikkein käsittämättömin ajatusvirhe Venäjän kohdalla on se, että jotkut ihan oikeasti ihmettelevät miksi Venäjä pyrkii valtaamaan koko ajan lisää, vaikka se on jo maailman suurin valtio. Olisiko tässä ajattelumallissa samalla selitys sille, miksi Venäjä on maailman suurin valtio? Putinia itseään mukaillakseni (Putinhan kertoi Niinistölle vitsin, että maailma on rauhallinen paikka vasta sitten kun suurin ongelma on levottomuudet Kiinan ja Suomen rajalla) asia on niin, että Venäjä lakkaa olemasta ongelma vasta sitten kun Moskova on länsisuomalainen pikkukaupunki.
Tähän asti kuviteltiin, että ydinaseet estävät Venäjän öykkäröinnin. Nyt on nähty, että nekään eivät riitä, sillä Venäjä uskoo ydinasepelotteensa olevan riittävä siihen, että kukaan ei ryhdy tosissaan pistämään sen perseilyä kuriin. Tässä se on myöskin oikeassa, sillä länsi hyväksyisi kiltisti Ukrainan alueluovutukset, jos Ukraina ne itse hyväksyisi. Mikä olisi pelkästään ajan ostamista, sillä Venäjä marssii Englannin kanaalille asti heti kun uskoo siitä selviävänsä. Atlantin ylittämiseen kulunee vähän kauemmin. Sinänsä ei ole syytä epäillä Venäjän ilmoitusta siitä, että se ei aio käyttää ydinaseita ellei sen olemassaolo ole uhattuna. Kokonaan toinen asia on sitten se, milloin Venäjä kokee olemassaolonsa olevan uhattuna. Todennäköisesti Kremlin kassakaappiin lukittu doktriini kertoo, että Venäjän olemassaolo on uhattuna kahdessa tapauksessa:
1) Venäjä ei kontrolloi koko maailmaa.
2) Venäjä kontrolloi koko maailmaa, mutta epäilee että joku jossakin ei hyväksy vallitsevaa asiantilaa.
Niinpä Venäjän ydinaseiden tai minkä tahansa muun aseen käytölle ei ole minkäänlaisia moraalisia rajoituksia. Keinoja rajoittaa ainoastaan se, minkä Kremlin johto uskoo olevan hyödyllistä uusien alueiden valtaamiseksi ja minkä haitallista.
Lainaan vielä tuota vajaan kahdeksan vuoden takaista kirjoitustani: ”Tällä hetkellä työn alla on Ukraina. Venäjä kaappaa Ukrainasta niin ison palasen kuin vain pystyy. Jos koko maan valtaus ei onnistu, jätetään konflikti kytemään vastaisen varalle ja siirrytään seuraavaan kohteeseen. … Venäjä on immuuni kaikelle moraalille ja kunniottaa vain voimaa ja päättäväisyyttä. Ronald Reagan ymmärsi tämän ja se onkin ainoa asia, mitä Venäjästä tarvitsee ymmärtää, kuten hänen saavuttamistaan tuloksista nähdään.”


2. Sivistyneen kansakunnan merkki

Ukrainaa uhkaa Venäjän ohella myös demografinen katastrofi. Maan väkiluku on ollut jo jonkin aikaa laskussa ja sodan myötä ihmiset eivät hanki lapsia sitäkään vähää. On myös huomioitava se, että osa pakolaisiksi lähteneistä ei tule Ukrainaan palaamaan.
Toisaalta tämä on merkki siitä, että Ukraina ei olekaan Venäjän kaltainen läpimätä persläpi. Tämä on tarkemmin ajatellen ymmärrettävää. Ukrainalaiset ovat slaaveja siinä missä puolalaiset, tsekit ja slovakit eli fiksua ja sivistynyttä kansaa. Venäläiset puolestaan ovat puolitataareja, mikä ei hyvää ennusta. Luultavasti Ukraina olisi tänä päivänä Puolan tai Tsekin kaltainen Venäjän ikeen alta nouseva sivistynyt maa, ellei Venäjä olisi sitä tuhonnut satoja vuosia. Ja toivottavasti siitä sellainen tuleekin, kunhan örkit on ajettu pois. Ainakin yksi sivistyksen merkki eli väkiluvun lasku ankarina aikoina on havaittavissa, toisin kuin kehitysmaissa joissa mikä tahansa kriisi saa lisääntymisen vain kiihtymään siinä toivossa, että edes osa jälkikasvusta jäisi henkiin.


3. Kirjat roviolle

Moskovan kirjastoista tuhotaan 53 kirjaa sikäläisen homopropagandalain perusteella. Suurin osa listan kirjoista oli minulle tuntemattomia, mutta pari-kolme muistelen lukeneeni ja muutama oli nimeltä tuttu. Tästä huolimatta ei ole yhtään ruvennut homottamaan. Mutta ehkä venäläiset ovat niin hintahtavaa sakkia, että on syytä suojella Sergeitä ettei tämä mene lukemaan Stephen Frytä ja sen jälkeen yllätyskiksauta Igoria kakkoseen.


4. Samaan aikaan Ruotsissa

Myös Ruotsissa märehditään seksiskandaalia, mutta toisin kuin Venäjällä, kyseessä ei tietenkään ole homoskandaali vaan luonnollisesti heteroskandaali. Ruotsissa homosuhteesta ei voisi skandaalia noustakaan.
Kävi ilmi, että sikäläisellä tiedustelujohtaja Linda Staafilla oli ollut suhde poliisijohtajan kanssa ilmeisesti jo silloin, kun hänet palkattiin tehtäväänsä. Kaikki turvallisuusselvitykset jäivät tekemättä. Lisämausteen asiaan antaa se, että nykyään Staaf on yksissä Ruotsin puolustusvoimien komentajan kanssa.
Kenties lieventäväksi asianhaaraksi voidaan laskea, että Staafin valokuvan perusteella on ymmärrettävää miksi poliisijohtajalle tuli pamputtaminen mieleen ja puolustusvoimien komentajakin kaivoi tykkinsä esiin.


5. Kamat takaisin

Edellisen Uutiskatsauksen loppukevennyksessä kerrottiin Erika Vikmanin keikkabussin ryöstöstä ja laulajan toivotuksesta varkaille. Nyt varastetut tavarat ovat löytyneet ja suurin osa on saatu takaisin. Löytäjästä ei ole vielä tietoa eikä siitä, haluaako hän luvatun löytöpalkkion.


6. Ei saatana, se olikin syytön!

Wille Rydman erotettiin taannoin kokoomuksen eduskuntaryhmästä tekaistun rikossyytteen takia. Poliisi lopetti tutkinnan koska syyttäjän mukaan ei ollut mitään rikosta tukevia syitä, kuten jo tuoreeltaan kirjoitin.
Kokoomus ei ole vielä kutsunut Rydmania takaisin ryhmäänsä. Mikä toisaalta kertoo kokoomuksesta sen minkä jokainen osasi kyllä päätelläkin. Rydman koetaan kokoomuksessa niin suureksi uhaksi, että hänestä tahdotaan eroon keinolla millä hyvänsä.
Ainoa kummastuksen aihe koko sopassa on se, miksi helvetissä Rydmanin kaltainen täysjärkiseltä vaikuttava mies haluaisi takaisin kokoomukseen?


7. Toistuva uutinen

Blaablaablaa … Sayed Zabiullah Pakzad… jäkjäkjäk …kolmen vuoden ja viiden kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … raiskauksesta, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäyttöstä ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon … päläpäläpälä … Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


8. Ikkunat auki ja patterit täysille

Valtiovalta ei ole vieläkään oppinut, että yleensä sen sekaantumisesta talouselämään ei seuraa muuta kuin iso lasku veronmaksajille. Niin uhkaa nytkin käydä, kun sähkötukea puuhataan. Kun ensimmäinen vihjaus tuesta tuli, tein jo kiivaasti laskelmat mitä kannattaisi tehdä. Jääköön lopputulos kertomatta.
Sähkötuen maksu voi periaatteessa perustua kahteen vaihtoehtoon: a) korvauksiin sähkölaskun määrästä tai b) sähkön hintakattoon. Mikäli kyseessä on tapaus a, on tämä suhteutettava johonkin hintaan jonka kuluttaja on aiemmin sähköstä maksanut. Mikäli kyseessä on tapaus b, sähkön hinta rajoitetaan johonkin senttimäärään per kilowattitunti.
Ajatellaanpa hypoteettisesti seuraavaa tilannetta (joka ei vastaa omaani, vaikka siinä on tiettyjä yhtäläisyyksiä). Sähkötuki määräytyy tapauksen a mukaisesti siten, että katsotaan kuinka paljon kuluttaja on sähköstä maksanut absoluuttisena euromääränä ja lasketaan sitten, kuinka paljon hänen on saatava tästä korvauksia. Kuluttaja sattuu asumaan omakotitalossa, joka ei ole mikään pullotalo ja sähkönkulutus on sähköllä lämmitettäessä 30000 kWh/vuosi. Entisillä sähkön hinnoilla tämä on saattanut maksaa kulutuslaskussa esim. 0,08 * 30000 = 2400 euroa vuodessa. Paitsi että kuluttaja sattuukin saamaan polttopuut omasta metsästä, joka sattuu sijaitsemaan haja-asutusalueella olevan talon ympärillä. Niinpä hän on lämmittänyt pömpeliä omalla puulla, jolloin sähkönkulutus onkin ollut vain 8000 kWh/vuosi eli 640 euroa vuodessa kulutuslaskuna. Nyt sitten tehdään päätös, että kyseisen kokoisen omakotitalon tuki perustuu edellisen vuoden sähkönkulutukseen, jonka perusteella lasketaan tuleva kulutus voimassa olevan sähkösopimuksen mukaan. Esimerkiksi siten, että 3000 euroa ylittävästä määrästä valtio korvaa 50 %.
Sovitaan kuluttajan tulevan vuoden kiintiöhinnaksi vaikkapa 25 snt/kWh. Jos hän on kuluttanut edellisenä vuonna 30000 kWh, odotettavissa oleva lasku on 7500 euroa. Mistä hän saa korvausta 2250 euroa. Jos taas hän on kuluttanut edellisenä vuonna vain 8000 kWh, odotettavissa oleva lasku on 2000 euroa, josta ei tule lainkaan korvausta.
Niinpä kuluttajalle edullisin ratkaisu olisi seuraava: syksyn saapuessa ja tämän päätöksen tultua hän lopettaa puulla lämmittämisen ja kuluttaa niin paljon sähköä kuin sielu sietää. Sovitaan vaikka että hän kykenee loppukirillään nostamaan vuotuisen kulutuksensa lukemaan 30000 kWh, sillä alkuvuoden puulämmityksen ansiosta sitä ei sen ylemmäksi enää saa. Niinpä seuraavan vuoden sähköarvioksi tulee tuo 30000 kWh eli laskuksi 7500 euroa. Josta kuluttaja saa korvauksia 2250 euroa.
Hän kuitenkin lämmittää puulla entiseen malliin, jolloin sähkönkulutus on 8000 kWh eli lasku on 2000 euroa. Ennakkokorvaukset ovat enemmän kuin tämä. Eli valtio maksaa sähkölaskun ja vähän tulee kipukorvaustakin päälle.
Voidaan toki todeta, että jälkiverotuksen tapaan tämäkin hoidettaisiin jälkimätkyinä tasauksessa. Mutta olipa korvaussysteemi millainen tahansa, varmaa on se että puulla lämmitetään vähemmän kun tiedetään korvauksia olevan tulossa. Mikä taas kasvattaa sähkönkulutusta entisestään.
Ainoa järkevä ratkaisu – jos nyt valtion pitää ylipäätään tilanteeseen puuttua mikä on vähintäänkin kyseenalaista – on asettaa sähkölle hintakatto. Mikä ei sekään saa olla kovin matalalla. Jos on valinnut pörssisähkön, on riskinsä ottanut ja sen kanssa on elettävä.


9. Mustakaapu

Jalkapallon MM-kisojen palkintojenjaossa Qatarin emiiri heitti Messin päälle mustan rätin, joka arabikulttuurissa on juhlan keskipisteen asu. Tästä nousi sitten mekkala, jossa vedottiin sekä FIFA:n sääntöihin pelaajien asuista palkintojenjaossa että Qatarin propagandatemppuun. Eiköhän Qatar ole maineensa häpäissyt siinä määrin että tällainen tempaus ei sitä enää pelasta. Ja kyllä jokainen isäntämaa tuo aina omat kunnianosoituksensa mestareille. Arabeja voidaan syyttää aika monesta perseilystä, mutta vieraanvaraisuus on osa sikäläistä kulttuuria. Maassa maan tavoilla ja tämä nyt sattui olemaan sikäläinen tapa.


10. Pelikieltoa

Seuraavat jalkapallon MM-kisat järjestetään Pohjois-Amerikan yhteisyrityksenä. USA on pääjärjestäjänä, mutta pelejä pelataan myös Kanadassa ja Meksikossa. Jos pelataan. Qatarin kisoja kritisoitiin kovasti, mutta Qatarin joukkuetta ei sentään yritetty kammeta pois peleistä. Tällä hetkellä Meksikon joukkueen poistamiseksi koko kisoista on jo tehty esityksiä. 48 joukkueen kisoiksi laajentuneeseen tapahtumaan on nimittäin sovittu jo kaikkien kolmen isäntämaan kiintiöpaikat. Meksikon paikka on nyt vaarassa, sillä sen kannattajilla on tapana huutaa yhteen ääneen vierasjoukkueelle ”puto”, mikä vapaasti käännettynä tarkoittaa ”hinttarit”. Huolimatta sakoista ja muista sanktioista käytös ei ole muuttunut.
Pahemminkin voisi olla. Mikäli fanit keskittyisivät vierasjoukkueen haukkimisen sijaan omiensa kannattamiseen, Meksiko saisi varmaan pikaisen pelikiellon. Kuvitelkaapa että Meksikon fanit kannustaisivat omiaan huutamalla ”heterot”.


Loppukevennys: Tähtää saatana itte tohon

Juha Mieto kertoi tapauksen aktiiviaikojensa dopingtestistä. Mietaata otti pattiin, kun testaajat ilmestyivät kansallisiin kisoihin kun edellispäivänä olisi ollut isommatkin karkelot ja lisäksi testaajat toimivat epäkohteliaasti. Iso mies käveli testikoppiin ja teki ns. ”pommin” eli tempun joka ei juutalaiselta onnistuisi. Yksityiskohdat voitte itse kuvitella, mutta lopputulos oli se että aine roiskui liian pienestä mukista naispuolisten testaajien silmille. Tiedossa ei ole, kuvailivatko he makua miedoksi.
Tuohon aikaan ja vähän myöhemminkin dopingtestauksessa käytettävät mukit tai koeputket olivat hieman kyseenalaisia. Muistan, miten nauroin kauan sitten katketakseni kun moukarinheittäjäkaverini kertoi hänelle edellisissä kisoissa käyneestä tapauksesta. Sielläkin asialla oli ollut naispuolinen testaaja, joka oli ojentanut kapeammanpuoleisen testiastian ja käskenyt lorotella siihen. Moukarimies oli katsonut vuoroin astiaa ja vuoroin testaajaa ja todennut lopulta: ” Jumaliste, en minä tuohon osu. Hyvä se on sinun sanoa, koska sinulla tämä astia mahtuisi lähteeseen mutta minulla ei kyllä mahdu lähde astiaan.”

Uusinta: Verokarhun sukua

Lukijalle: Näin joulun kunniaksi mietitään, että jospa verokarhukin antaisi joululahjoja:

Ennen muinoin ei yhteiskunnan varassa elelty. Silloin toimeentuloturvan muodostivat sukulaiset. Nykyään yhteiskunta on ottanut elättäjän roolin eli käytännössä veronmaksajat hoitavat homman edustajiensa välityksellä. Tämä on tietysti hyvä asia sinänsä, koska se takaa kaikille minimin (toki vähän liikaakin, mutta ei nyt sotkeuduta haittamaahanmuuttoon tai ihan normisossuelättiyteen). Samalla se on kuitenkin rapauttanut yhteiskunnan kivijalkaa eli perhettä ja sukuyhteyttä.

Tähän on kehitettävissä vastaisku, joka ei maksa kenellekään merkittävästi, on teknisesti helppo toteuttaa ja lisää yhteisöllisyyttä.

Idea on jakaa pieni siivu kunkin henkilön maksamista veroista hänen läheisilleen.

Tätä maksua nimitetään "joulurahaksi", koska se jaettaisiin aina ennen joulua. Raha itsessään olisi veronalaista tuloa, josta verohallinto ottaisi normaalin ennakonpidätyksen. Kyseessä olisi siis periaatteessa nollasummapeli. Tosin käytännössä tämä aavistuksen nostaisi veroprosentteja siksi, että kyseessä olisi rahansiirto enemmän tienaavilta vähemmän tienaaville.

Jutun juoni on siinä, että tämä läheisille siirrettävä raha ei suoranaisesti nosta kenenkään veroja. Maksettava vero vain jaetaan uudelleen. Valtion ja kuntien kirstuun menee hieman pienempi osuus ja ylijäämä siirtyy suoraan läheisille.

Systeemi toimii seuraavasti. (Tämän käyttö on mahdollinen vain sähköisessä veroilmoituksessa, koska tällöin ei tarvitse mitään muuta virkatyötä kuin kirjoittaa muutama rivi koodia ohjelmaan, jos vähän kärjistetään.)
Veroilmoituksessa on lueteltu kyseisen henkilön "joulurahalahjoitukseen" oikeutetut henkilöt. Jos haluaa osan veroistaan menevän heidän hyväkseen, laittaa rastin ruutuun. Läheisemmille enemmän, kaukaisemmille vähemmän. Joulurahaan oikeutettuja ovat seuraavat henkilöt:

A-ryhmä (rahan suuruus 1,0 % verotettavan veroista): omat lapset, sisarukset ja aviopuoliso.
B-ryhmä (rahan suuruus 0,3 % verotettavan veroista): omat vanhemmat, lastenlapset ja sisarusten lapset.
C-ryhmä (rahan suuruus 0,1 % verotettavan veroista): omat isovanhemmat, lastenlastenlapset, sisarusten lastenlapset, vanhempien sisarukset (eli sedät, enot ja tädit), serkut.

Jos verotettavan verot ovat esimerkiksi 10 000 euroa, saa jokainen A-ryhmään kuuluva 100 euroa, B-ryhmään kuuluva 30 euroa ja C-ryhmään kuuluva 10 euroa. Olettaen että verotettava on vetänyt ruksin ruutuun. Jos sattuu olemaan ränäväleissä vaikka toisen siskonsa kanssa, voi laittaa ruksin vain toiselle siskolle.

Systeemiin kuuluu myös se, että kukaan ei saa nähdä keneltä joulurahat tulevat. Niinpä voi näpäyttää ilman että kukaan tietää. Tosin tällöin nämä rahat menevät valtiolle. Joka osaa ne kyllä käyttää irakilaisten diskokuluihin ja kreikkalaisten eläkkeisiin, mutta jos nämä sattuvat olemaan serkkua rakkaampia niin mikäs siinä. Ja onhan se niinkin, että jokainen osaa suurinpiirtein arvioida kuinka paljon pitäisi rahaa tulla. Jos sitä tulee selvästi vähemmän, voi ryhtyä käyttäytymään asiallisemmin sukulaisiaan kohtaan.

Toki systeemiin on rakennettu "lestadiolaisrajoitin". Lahjoitusten yhteenlaskettu osuus verotettavan veroista on maksimissaan 10 %. Tuo kymmenen prosentin raja tulee täyteen esimerkiksi sillä, jos henkilöllä sattuu olemaan kuusi lasta, kolme sisarusta ja kymmenen serkkua. Mikäli kymmenen prosenttia ylittyy, tuo 10 % maksimimäärä jaetaan siinä suhteessa mitä kukin olisi muuten saamassa. Esimerkiksi jos määrän pitäisi suoraan laskien olla 20 %, saa jokainen vain puolet siitä mitä muuten saisi, esim. A-ryhmään kuuluva vain 0,5 % , ei 1,0 %.

Systeemin idea piilee siinä, että ihmiset saavat jouluksi ylimääräistä rahaa, jonka he tietävät olevan peräisin läheisiltään. Jos tämä ei vahvista yhteisöllisyyttä, niin sitten en tiedä mikä vahvistaisi. Lisäksi on huomattava, että kaikki edunsaajat ovat verisukulaisia - paitsi aviopuoliso. Tämä olisi kannuste avioliitolle, joka tunnetusti on yhteiskunnan kulmakivi.
Samalla systeemi on "ennakkoperintömäinen" tulonsiirto vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille, noin keskimäärin. Vanhempien sukupolvien veroista suurempi prosentti menisi "joulurahaan" kuin nuorempien veroista. Tämä siksi, että suhteellisesti samalla kohdalla sukupuussa olevista vanhemmat sukupolvet ovat pykälää alempana asteikossa kuin nuoremmat.
Alaikäisten lasten tilit olisivat tietysti heidän vanhempiensa valvottavina. Tämä mahdollistaisi myös nuorille vastuullisen rahankäytön opettelun.
Systeemi myös tasaa varallisuutta. Jos suvussa on vaikka yksi tai kaksi suurituloista, menee osa heidän veroistaan suoraan läheisten hyväksi.


Tässä esimerkkitaulukko siitä, kuinka paljon olisi yksi prosentti veroista missäkin tuloluokassa. Toisessa sarakkeessa on yksi prosentti veroista eli se määrä, johon A-luokkaan kuuluva sukulainen on oikeutettu, jos veronmaksaja on vetäissyt ruksin ruutuun. Viimeisessä sarakkeessa näkyy se, kuinka paljon kasvua tähän on tullut edelliseen luokkaan nähden. 80 000 verotettavista tuloista alkaen kasvu on aina 25,62 euroa viidentuhannen euron kasvua kohti:

Verotettava tulo (tuhatta)	1 % verosta	Kasvu
10	0,00	0,00
15	0,60	0,60
20	12,36	11,76
25	25,36	13,00
30	43,19	17,83
35	61,82	18,63
40	80,44	18,62
45	100,11	19,67
50	120,73	20,62
55	141,36	20,63
60	161,98	20,62
65	182,61	20,63
70	203,23	20,62
75	224,66	21,43
80	250,28	25,62

Otetaan muutama esimerkkitapaus. Lasketaan pyöreästi verot sadan euron tarkkuudella, niin on siistimpää. Tapaukset 1-3 ovat "normihenkilöitä" eri ikäisinä sillä oletuksella, että aikuiset ovat naimisissa, joka sukupolvessa on kaksi lasta ja elossa on kolme sukupolvea. Siten, että eläkeläisen tienesti on 25 000, työssäkäyvän sukupolven 40 000 ja lasten 0. Oletetaan myös, että jokainen vetää ruksin kaikkiin ruutuihin eikä jätä vaikka yhtä veljenpoikaa ilman.

Laskelmissa on käytetty valtion tuloveroasteikkoa vuodelle 2018 sekä oletusta 20 % kuntaveroäyristä.

1) Normieläkeläinen
Hänen veronsa ovat noin 2500 euroa. Hänen veroistaan saamapuolelle kuuluu A-ryhmään neljä henkilöä eli kaksi lasta, sisarus ja puoliso. Jokaiselle 25 euroa. B-ryhmään kuuluu kuusi henkilöä eli neljä lapsenlasta ja kaksi sisaruksen lasta, jokaiselle 7,5 euroa. C-ryhmään kuuluu kahdeksan henkilöä eli neljä sisarusten lastenlasta ja neljä serkkua, jokaiselle 2,5 euroa. Jakoon menee siis 6,6 % veroista eli 165 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä puolisoltaan 25 euroa, sisarukseltaan 25 euroa, B-ryhmästä molemmilta lapsiltaan 24 euroa, C-ryhmästä kahdelta sisaruksensa lapselta molemmilta 8 euroa ja neljältä serkultaan 2,5 euroa kultakin. Yhteensä 124 euroa.

2. Normiduunari
Hänen veronsa ovat 8000 euroa. Hänen veroistaan saamapuolelle kuuluu A-ryhmään kaksi lasta, sisarus ja puoliso. Jokaiselle 80 euroa. B-ryhmään kuuluvat vanhemmat ja kaksi sisaruksen lasta. Jokaiselle 24 euroa. C-ryhmään kuuluvat kaksi vanhempien sisarusta ja neljä serkkua, jokaiselle 8 euroa. Jakoon menee 5,8 % veroista eli 464 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä molemmilta vanhemmiltaan 25 euroa, sisarukseltaan 80 euroa ja puolisoltaan 80 euroa, B-ryhmästä ei mitään, C-ryhmästä vanhempiensa kahdelta sisarukselta 2,5 euroa molemmilta ja neljältä serkultaan 8 euroa jokaiselta. Yhteensä 167 euroa.

3. Normilapsi
Ei maksa veroja, joten saamapuolelle ei tule ketään. (Jos verotettavaa olisi, A-ryhmään kuuluisi oma sisarus, B-ryhmään vanhemmat, C-ryhmään isovanhemmat, kaksi vanhempien sisarusta ja neljä serkkua. Tämä tarkoittaisi 2,6 % verotettavista tuloista.) Saatavaa hänellä on A-ryhmästä molemmilta vanhemmiltaan 80 euroa, B-ryhmästä kaikilta neljältä isovanhemmaltaan 7,5 euroa jokaiselta ja vanhempiensa sisaruksilta 24 euroa molemmilta, C-ryhmästä isovanhempiensa neljältä sisarukselta 2,5 euroa jokaiselta. Yhteensä 248 euroa.

4. Suurperheellinen, normitulot
Hänellä on vanhemmat, joilla on yhteensä viisi sisarusta, joilla on yhteensä 12 lasta. Hänellä itsellään on kaksi sisarusta, joilla on yhteensä neljä lasta. Itsellään hänellä on viisi lasta.
Verot 8000 euroa. Veroista saamapuolelle kuuluu A-ryhmään viisi lasta, kaksi sisarusta ja puoliso. Yhteensä kahdeksan. B-ryhmään kuuluvat vanhemmat ja neljä sisarusten lasta, yhteensä kuusi. C-ryhmään kuuluvat viisi vanhempien sisarusta sekä kaksitoista serkkua, yhteensä 17. Tämä tarkoittaisi yhteensä 11,5 % veroista, mutta katto on 10 %. Niinpä jokainen saamapuolella oleva ansaitsee 10/11,5 -osaa siitä mitä muuten kuuluisi, A-ryhmäläinen noin 69,5 euroa, B-ryhmäläinen noin 20,9 euroa ja C-ryhmäläinen noin 6,95 euroa. Yhteensä 800 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä puolisoltaan 80 euroa, sisaruksiltaan 80 euroa molemmilta ja vanhemmiltaan 25 euroa molemmilta. B-ryhmästä ei ole saatavia. C-ryhmästä vanhempiensa sisaruksilta 2,5 euroa jokaiselta viideltä sekä kahdeltatoista serkulta 8 euroa jokaiselta. Yhteensä 398,5 euroa,

5. Lapseton sinkku, normitulot
Hänellä on vanhemmat, ei sisaruksia ja vanhemmilla yhteensä kolme sisarusta, joilla yhteensä seitsemän lasta.
Verot 8000 euroa. Saamapuolella A-ryhmässä ei ketään, B-ryhmässä molemmat vanhemmat 24 euroa molemmat, C-ryhmässä vanhempien kolme sisarusta ja seitsemän serkkua 8 euroa jokainen. Yhteensä 128 euroa.
Saatavaa hänellä on A-ryhmästä molemmilta vanhemmiltaan 25 euroa, B-ryhmästä ei mitään, C-ryhmästä vanhempiensa kolmelta sisarukselta 2,5 euroa jokaiselta sekä seitsemältä serkulta 8 euroa jokaiselta. Yhteensä 113,5 euroa.

6. Varakas eläkeläinen, normiperhe (vain maksettava osuus)
Tulot 80 000 euroa, verot 25 000 euroa. Saamapuolella A-ryhmässä kaksi lasta, sisarus ja aviopuoliso, 250 euroa jokaiselle. B-ryhmässä neljä lastenlasta ja kaksi sisaruksen lasta, 75 euroa jokaiselle. C-ryhmäässä sisaruksen neljä lapsenlasta, neljä serkkua ja onpa jo tullut viisi lastenlastenlastakin, 25 euroa jokaiselle. Yhteensä 2275 euroa.

7. Huippuvarakas normiperheellinen (vain maksettava osuus)
Maksaa veroja 200 000 euroa. A-ryhmään kuuluvat kaksi lasta, sisarus ja aviopuoliso, 2000 euroa kullekin. B-ryhmään kuuluvat vanhemmat ja kaksi sisaruksen lasta, 600 euroa kullekin. C-ryhmässä ovat kaksi vanhempien sisarusta ja neljä serkkua, 200 euroa kullekin. Yhteensä 11 600 euroa.


P.S. Myöskin asiaan eli yhteiskunnan yhteisöllisyyden vahvistamiseen liittyen blogistikollega Professori esitti äskettäin ehdotuksen uudesta eläkeiästä. Nostetaan kaikkien eläkeikää kahdella vuodella, kuten puhetta on ollut. Paitsi että yhden lapsen vanhemmilla nosto on vain vuosi, kahden tai useamman lapsen vanhemmilla eläkeikä ei nouse. Loistava idea, jonka sivutuotteena olisi vielä yksi asia. Useimmat ihmiset ovat eläkeikään tullessaan pienten lasten isovanhempia, joilla olisi tällöin enemmän aikaa lastenlapsilleen ja mahdollisuus toimia heidän hoitajinaan sairaustapauksissa. Mikä vähentäisi huomattavasti vanhempien työstäpoissaoloja.
Idean ainoa ongelma on siinä, että se ei ehdi enää vaikuttaa lasten hankkimiseen. Siksi ehkä vielä parempi idea olisi sitoa eläkeiän alentaminen lapsenlapsiin. Nostetaan kaikkien eläkeikää sillä kahdella vuodella. Yksi lapsenlapsi, vuoden alennus, Kaksi lastenlasta, puolitoista vuotta. Kolme lastenlasta, vuosi ja kymmenen kuukautta. Neljä tai useampia, kaksi vuotta.
Alkaisi olla nuorilla intoa lapsentekotalkoisiin, kun se auttaisi omat vanhemmat aiemmin eläkkeelle ja vapauttaisi lastenhoitoon. Erityinen lisäbonus tässä on se, että tämä - toisin kuin esimerkiksi esitetty tuhannen euron palkkio - vaikuttaisi voimakkaammin juuri siihen työssäkäyvään ja kunnialliseen väestönosaan, jonka lisääntyminen on kansakunnan etu.

Tule vaisuus

Jos haluatte kokea myötähäpeän tunnetta, lukekaa vanhaa scifiä. Siis sellaista, joka on kirjoitettu 1960-luvulla tai aiemmin. Siellä mennään valoa nopeammin niin että edessä näkyvät omat perävalot ja seuraavassa lauseessa selvitetään neliöjuuren likiarvoa laskutikulla.
Historiallisessa scifissä pääasiallinen linja on ollut se, että makrotason kehitystä on yliarvioitu ja mikrotason kehitystä aliarvioitu. Toisaalta tämä on inhimillistä, sillä oli huomattavan helppoa kuvitella 1950-luvulla pysyvästi miehitetty asema Kuuhun vuonna 2000. Itse asiassa taisi olla niin, että tätä pidettiin todennäköisempänä kuin sitä ettei sellaista olisi. Vastaavasti kukaan ei tainnut osata kuvitella viestintävälineiden kehitystä, koska valokaapelia ja radioaaltoja oli vaikea nähdä, toisin kuin taivaalla möllöttävää kuuta.

On siis erittäin vaikeaa ennustaa tulevaisuuden teknologiaa. Hieman helpompaa on ennustaa tulevaisuuden yhteiskunnallista kehitystä, joskin siinäkin mennään yleensä metsään lähes yhtä suurella prosentilla.

Olen ollut elämässäni siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olen luultavasti elänyt laajemmalla aikaskaalalla kuin useimmat ikätoverini. Olen nähnyt sen saman teknologian kehityksen kuin kaikki muutkin, mutta toisaalta olen myös nähnyt paikkoja joissa on eletty käytännössä täsmälleen samalla tavalla kuin 50 vuotta ennen syntymääni – ei sisävessaa, ei sähköä, oikeastaan ainoa ero oli siinä että kirkolle ei menty enää hevoskyydillä vaan postiautolla.
Ennen kaikkea olen nuorena kuullut paljon tarinoita ihmisiltä, jotka ovat eläneet toista aikaa ja ainakin jossain määrin saanut ymmärtää, millainen kuva tulevaisuudesta heillä on ollut joskus 1930-luvulla tai jopa ennen Suomen itsenäistymistä.
Näitä kuvia on aina sävyttänyt optimismi. On uskottu, että maailma muuttuu paremmaksi, keksitään asioita jotka helpottavat jokapäiväistä elämää ja saadaan kokea kehitystä. Eikä tämä optimismi ole suinkaan ollut perusteetonta; muuttuihan maailma todella rajusti viime vuosisadalla. Toki aina on kaivattu ”vanhoja hyviä aikoja”, mutta tuskinpa kukaan haluaa enää palata ulkohuusseihin ja kurkkumätään. Tietysti ihmiset näkivät myös tulevaisuudessa asioita, jotka eivät olisi hyviä. Esimerkiksi kaikki uskoivat 1930-luvulla – ainakin jälkikäteen niitä aikoja muistellessaan – että sota oli todennäköisesti tulossa. Ehkä aika kultaa muistot samalla tavalla kuin me saatamme muistella parinkymmenen vuoden päästä nähneemme Venäjän sotaisan kehityksen jo vuoden 2010 paikkeilla. Mutta vahva totuuspohja 1930-luvun muistoissa kuitenkin on. Ihmiset ymmärsivät, että jos kehitys jatkuu samanlaisena, rytinää on edessä. Samalla he myös ymmärsivät, että se ei ole välttämätöntä, mikäli jotain radikaalia tapahtuu, esimerkiksi demokraattinen vallankaappaus Saksassa. Mikä tietysti oli epätodennäköistä.

Oleellista oli kuitenkin se, että tiedettiin mitä seuraa jos jotain tapahtuu. Muistan aina yhden sukulaiseni toteamuksen, että 1930-luvun lopulla elettiin kuitenkin vahvaa kehityksen ja hyvinvoinnin kasvun aikaa samalla kun oli selvää, mitä sodasta seuraisi: sotaa edeltävä elintaso saavutettaisiin vasta 5-10 vuoden kuluttua sodan päättymisestä, vaikka miten hyvin kävisi. Mikä ei ollut ollenkaan huono arvio.

Tulevaisuuden ennustamisessa voidaan jakaa tulevat tapahtumat kolmeen eri ryhmään:
1. Satunnaiset tapahtumat, joiden ennustaminen on käytännössä mahdotonta.
2. Todennäköiset tapahtumat, joiden toteutumisen mahdollisuudet voidaan ainakin kohtuullisen hyvin arvioida mutta niiden seuraukset ovat enemmän tai vähemmän tuntemattomat.
3. Varmat tapahtumat, joita ei käytännössä ole lainkaan, mutta tällä tarkoitetaankin tapahtumia jotka ovat epävarmojen tapahtumien toteutuessa niiden varmoja seurauksia.
Tarkastellaan esimerkkinä toiseen maailmansotaan johtaneita tapahtumia.
1. Satunnainen tapahtuma olisi saattanut olla esimerkiksi Hitlerin salamurhan onnistuminen 9.11.1938. Tätä oli mahdoton ennustaa ja se olisi saattanut muuttaa historian kulun.
2. Todennäköinen tapahtuma oli esimerkiksi koko Tsekkoslovakian miehitys. Tämän seurauksena olisi saattanut olla sodan alkaminen puoli vuotta toteutunutta aiemmin.
3. Varma tapahtuma oli esimerkiksi se, että Yhdysvaltojen sitoutuminen sotaan tavalla joka toteutui johtaisi Saksan häviöön. Tämän tapahtuman toteutuminen edellytti kuitenkin sekä Pearl Harborin tapaista tapahtumaa että Yhdysvaltain yleisen mielipiteen muutosta, jotka molemmat olivat vähintäänkin epävarmoja.

Nykypäivänä tulevaisuuden ennustaminen on tietyiltä osin samanlaista arpapeliä. Oli mahdotonta olla varma Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja vielä suurempaa kristallipalloon katsojan taitoa olisi edellyttänyt kyky ennustaa Ukrainan päättäväinen vastarinta ja länsimaiden tuki sille.
Toisaalta tietyissä asioissa tulevaisuuden ennustaminen on helppoa. Itse asiassa näin on kaikkein tärkeimmissä asioissa, sillä maailma on vääjäämättä menossa tiettyihin suuntiin. Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä näistä kehityssuunnista seuraa – siinä on useita variaatioita.

Me emme pysty ennustamaan luotettavasti, millaista teknologiaa meillä on käytössämme kahdenkymmenen vuoden kuluttua. On helppoa veikkailla aivoimplantteina toimivia nettiselaimia, mutta vähintäänkin epävarmaa pystytäänkö sellaisia kehittämään. Ja vaikka teknologian kehitys kyettäisiinkin ennustamaan, ei voida tietää miten ihmiset siihen reagoivat. Katsotaan vaikka nykypäivän tiedonsaantimahdollisuuksia, joita ei voinut nelisenkymmentä vuotta sitten kuin kuvitella. Tai nimenomaan olisi voinut kuvitella miten kaikki tieto on saatavilla, mutta eipä osattu arvata infoähkyä ja kuplautumista.
Kun tieto oli rajallista, kaikki aikaansa seuraavat lukivat päivän lehden ja ihmisten tietoisuus asioista oli suunnilleen sama. Nykyään on paljon helpompi seurata vain niitä medioita ja aihepiirejä, jotka itseä kiinnostavat. Seurauksena on ollut kuplautuminen ja yleistiedon hajonnan kasvu. Otetaan neljänkymmenen vuoden takaa sata satunnaista suomalaista nuorta, ryhmä A, ja nykyajasta sata suomalaista nuorta, ryhmä B. Laitetaan molemmat ryhmät järjestykseen sen mukaan, kuinka hyvä ns. yleistietämys heillä on. Melko varmasti lopputulos on kutakuinkin seuraava:
- sijoilla 1-10 ryhmä B:n nuoret ovat selvästi edellä ryhmän A nuoria
- sijoilla 11-20 ryhmä A ja ryhmä B ovat varsin tasavertaisia
- sijoilla 21-100 ryhmä A:n nuoret ovat selvästi edellä ryhmän B nuoria
Lyhyesti sanoen nykypäivänä kärki on terävämpi, kun taas suuri massa on heikompaa kuin ennen. Tämä aiheutuu juuri informaatioteknologian muutoksesta. Huipulla on paljon enemmän mahdollisuuksia saada tietoa kuin ennen, niinpä tietokin on laajempaa. Massa taas voi kuplautua omiin mielenkiinnon kohteisiinsa. Aivan varmasti joku ryhmän B League of Legends -fanaatikko tietää omasta kiinnostuksen kohteestaan enemmän kuin ryhmän A Rolling Stones -fani tiesi suosikkibändistään, koska saatavissa oleva tiedon määrä on jopa monisatakertainen neljänkymmenen vuoden takaiseen. Toisaalta ihmisen vastaanottokyky on rajallinen ja siksi varsinainen yleistietous on ryhmällä B pienempi. Tuskin kovin moni nuori tietää kuka on Saksan liittokansleri, mutta 40 vuotta sitten lähes kaikki tiesivät Helmut Kohlin, vaikka hän oli ehtinyt olla virassaan lyhyemmän aikaa kuin Olaf Scholz nyt.
Tätä kuplautumista ei voinut ennustaa, vaikka jälkikäteen ajatellen se oli ilmeinen seuraus tilanteessa jossa tiedonsaanti on lähes rajatonta.
Samalla kuplautumista on edistänyt myös tiedon laadun heikkeneminen. Ennen tieto ehdittiin pureskella ja analysoida lehtien toimituksissa, nykyään oleellista on tiedonvälityksen nopeus eikä sen sisältö. Olihan se aika järkyttävää lukea Ilta-Sanomien työpaikkailmoitusta, jossa ei haettu toimittajia vaan vaikuttajia. Kun journalismin taso on laskenut, ei ole mikään ihme että ihmisten yleistieto on kadonnut.

On erittäin vaikeaa ellei mahdotonta ennustaa ihmisten reaktioita. Sen sijaan tulevaisuuden suuntaviivat ovat yllättävänkin selvästi näkyvissä tietyissä trendeissä. On siis varmaa, että jotain tulee tapahtumaan, mutta mitä, se on vielä epäselvää ja sattuman varassa. Esimerkiksi ihmisten typeryys on vakio, joten on ilmeistä että yhden typeryyden tullessa tiensä päähän se korvautuu jollain muulla. Kommunismin romahtaessa hyödyllisten idioottien piti löytää uusi ekologinen lokeronsa, se oli selvää. Sitä ei vain voinut tietää mikä se tulisi olemaan, nykyisten sijaan se olisi voinut olla vaikkapa fasismi ja rasismi. Ainoa mikä oli varmaa, oli se että toteutuvan hullutuksen tulisi tunnistamaan siitä että sitä julkisesti arvosteleva teilataan.
Asioiden muuttuessa voidaan lähes varmasti luetella mahdolliset vaihtoehdot, mutta on epävarmaa mikä niistä toteutuu.

Ennen näihin vaihtoehtoihin menemistä on kuitenkin huomattava ero nykypäivän ja entisten tulevaisuudennäkymien suhteen. Kun 1930-luvulla odotettiin sotaa, se oli tietysti ahdistavaa. Toisaalta silloin oli myös selvää, että kun sota on ohi, kehitys jatkuu. Oli siis optimistinen asenne tulevaisuuteen. Vaikka pelättiinkin lähitulevaisuutta, uskottiin asioiden muuttuvan joskus paremmiksi.
Nykypäivänä yleisasenne on pessimistinen; nähdään tulevaisuudessa olevan ongelmia, mutta ei uskota niiden ratkeavan. Useimmiten kyse on ilmastonmuutoksesta. En lähde ilmastonmuutoksen puolesta tai vastaan tässä riitelemään enkä halua sitä myöskään mahdollisiin kommentteihin.

Tämän sijaan katsotaan sitä tulevaisuutta, joka on väistämätöntä. Maailman väkiluku ylitti äskeittäin kahdeksan miljardin rajan. Noin 60 % väestöstä asuu Aasiassa. Aasian väestönkasvu on toistaiseksi absoluuttisesti joskaan ei prosentuaalisesti suurinta ja aiheuttaa valtavat ympäristöongelmat. Prosentuaalisesti katastrofaalisin väestönkasvu on luonnollisesti Afrikassa. Vuonna 1913 Euroopan väkiluku oli noin nelinkertainen Afrikkaan nähden, 498 miljoonaa vastaan 124 miljoonaa. Vuonna 2021 Euroopan väkiluku olikin enää vähän yli puolet Afrikan väkiluvusta, 745 miljoonaa vastaan 1393 miljoonaa. Afrikan väkiluku on kymmenkertaistunut sadassa vuodessa. Samassa ajassa Aasian väkiluku on nelinkertaistunut reiluun neljään miljardiin. Euroopan väkiluku on kasvanut noin 1,5-kertaiseksi.

Väestön ikärakenteen takia ei ole mitenkään odotettavissa, että väkiluku kääntyisi ekologisesti kestävälle tasolle. Puhumattakaan sitten kulttuurimallista. Itse asiassa jos maailma olisi noudattanut eurooppalaista mallia, meillä ei olisi ympäristöongelmia juuri lainkaan, sillä maailman väkiluku olisi vain vähän yli kaksi miljardia – jotka voisivat elää nykyistä vauraampaa elämää.

Tulevaisuudessa on kolme mahdollista skenaariota.

1. Kehitysmaiden väestön jatkuva kasvu ja siitä seuraava muutto länsimaihin. Toistaiseksi olemme nähneet vasta jäävuoren huipun. Mikäli tämä ilmiö voimistuu, seuraus on väistämätön: länsimaat muuttuvat kehitysmaiksi. Kehitysmaalaiset lisääntyvät nopeammin, sillä länsimaalaiset ovat aina rajoittaneet ankarissa oloissa lisääntymistään ja se on nykypäivänä monin verroin helpompaa kuin ennen ehkäisyvälineiden kehittymistä. Kehitysmaalaiset taas hankkivat kurjuudessa entistä enemmän lapsia toivoen edes joidenkin jäävän eloon. (On huomattava, että tässä on kyse keskiarvoista ja jakaumista. Kehitysmaalaisissakin on runsaasti kyvykkäitä ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, samoin länsimaalaisissa sivistyneeseen yhteiskuntaan sopeutumattomia. On kuitenkin todella iso ero sillä, jos ryhmässä A haitallisia tapauksia on 20 % ja ryhmässä B 5 % samalla kun ryhmässä A yhteiskunnan tukipilareita on 5 % ja ryhmässä B 20 %. Tässä esitetyt luvut ovat suuntaa antavia esimerkkejä, todellisuus on sitten jotain muuta.) Kehitysmaalaisen väestön osuus kasvaa ja kurjuuden kasvu on väistämätöntä, sillä yhdessäkään maassa ei kehitysmaalainen väestö ole onnistunut luomaan vaurautta. Verratkaa huviksenne Haitia ja Dominikaanista tasavaltaa, kaksi maata samalla saarella. Lähi-idässä on toki joitain rikkaita maita kehitysmaalaisella väestöllä, mutta niiden rikkaus perustuu öljyvaroihin, joiden merkitys taas perustuu siihen että länsimainen kulttuuri on kyennyt kehittämään teknologiaa joka tarvitsee öljyä.

2. Väestöntiheyden kasvaessa riittävän suureksi biologia tekee vastaiskun. Koemme uuden mustan surman, joka saattaa tappaa jopa puolet väestöstä. Puhumattakaan siitä mitä se tekee kulttuurille ja infrastruktuurille. Ajatelkaa mitä tähän nähden käytännössä vaaraton korona (okei, oli se joillekin vaarallinen mutta mustaan surmaan verrattuna pikkunuha) sai aikaan.

3. Väestöä rajoitetaan rajuin keinoin. Tämä oli mahdollinen skenaario vielä tämän vuoden alkuun asti, mutta sen todennäköisyys romahti kahteen aiempaan verrattuna voimakkaasti sinä päivänä, kun venäläiset tankit vyöryivät Ukrainan rajan yli. Historia on näet opettanut, että väestörajoitukset ovat mahdollisia vain yhdellä tavalla ja se on rasismi. Venäläiset taas ovat eurooppalaisista kaikkein rasistisinta sakkia. Lisäksi siellä oli paatunutta rikollisväestöä riittävästi työkassaraksi. Minkä myös Putin huomasi ja tapattaa heitä innolla Ukrainassa. On erittäin epätodennäköistä, että Euroopassa nousisi enää yhtenäistä liikettä, joka eurooppalaistaisi Euroopan ja pysäyttäisi kehitysmaiden väestönkasvun. Tämä skenaario on nyt enää Kiinan varassa, tiedä mitä he ovat todella Afrikka-kuviostaan suunnitelleet. Kiinan voimavarat eivät kuitenkaan riitä ehkä edes Afrikkaa varten, saati sitten alati kuumenevaa ja pahoin ylikansoitettua Intian niemimaata hoitamaan.

Mikä tahansa näistä skenaarioista sitten toteutuukin, niin se on kammottava inhimillinen tragedia.
Tapaus 1, ihmiskunta vajoaa teknologisen ja moraalisen moottorinsa luhistuessa despoottisten opportunistivaltioiden aikaan.
Tapaus 2, raivoavat kulkutaudit saavat suunnilleen samat seuraukset aikaan.
Tapaus 3, ihmiskunta menettää ihmisyytensä yrittäessään pelastaa sitä.

Onko sitten ihme, että nykypäivänä tulevaisuuteen katsoessa ei näe toivoa lähitulevaisuudessa odottavien raskaitten aikojen jälkeen, toisin kuin aina ennen historiassa on nähty?
Tiettyä ironiaa on toki nähtävissä siinä, että nykyään murehditaan lähinnä ilmastonmuutoksesta ja pelätään sen aiheuttavan peruuttamatonta tuhoa. Huomaamatta, että ilmastonmuutos - tai jos sen haluaa kiistää niin puhutaan sitten vaikka sukupuuttoaallosta ja saastumisesta – on seurausta vain siitä, että länsimaat erehtyivät viemään teknologiaansa kehitysmaihin ja aiheuttamaan niissä hillitsemättömän väestönkasvun.

Vielä muutama vuosi sitten oli mahdollista, että ongelmat olisi voitu ratkaista ajoissa. Nyt vaikuttaa siltä, että etsikkoaika on päättynyt ja voi vain odottaa, mikä kolmesta skenaariosta on edessä.

Sivallus CCCLXXXIV

Rankkarikisan lopputulos oli eurooppalaiset 4 – afrikkalaiset 2.

Uusinta: Salaliittoteoriat

Lukijalle: Pistetäänpä tällä kertaa uusiksi pakina vuodelta 2011. Uusimmat tutkimukset ovat nimittäin tuoneet lisätietoja joihinkin tapauksiin. Lisäksi luin äskettäin kirjan salaliittoteorioista. Niiden synty on varsin ymmärrettävää. Onhan vaikea käsittää, että täysin päättömiä typeryyksiä kuten haittamaahanmuuttoa kannatettaisiin ilman että taustalla olisi jokin suunnitelma:

Ei se ole tapahtuma eikä mikään, josta ei ole kehitetty vähintään kolmea salaliittoteoriaa. Virallisia selityksiä ei uskota, vaan väitetään aivan jotakin muuta. Hauska piirre asiassa on, että hörhöinä pidetyt väitteet ovat joskus osoittautuneet tosiksi. Jotkin salaliitot ovat ihan oikeasti toteutuneet ja jopa myöhemmin paljastuneet - onpa täysin mahdollista että nykyinen poliittinen korrektiuskin on kaikkien aikojen salaliitto. Tämä pistää pohtimaan, kuinka moni nykyinen virallinen totuus onkin valhe. Tosin vaihtoehtoisia teorioita ei aina vahvoista todisteista huolimatta uskota, mikäli virallinen totuus on jo tiukasti betonoitu. Esimerkiksi Suomessa kirjailija Arto Paasilinna paljasti jo 70-luvulla teoksessaan Jäniksen vuosi mm. kallonmittauksiin vedoten, ettei Kekkonen olekaan Kekkonen vaan korvattu kaksoisolennolla noin vuonna 1968. Jaakko Okker selvitti jatkotutkimuksissaan kirjassa Herran pelko on herran alku, että Vanha Kekkonen eli Maltillinen eli Tamminiemen vintillä tuuraten välillä Uutta Kekkosta eli Radikaalia. Vaan historiankirjoitus väittää edelleen ihan muuta. Seuraavassa paljastetaan, mitä muutamassa merkittävässä tapahtumassa on oikeasti käynyt ja kuinka metsässä ovat sekä viralliset selitykset että hörhöilijöiden salaliittoteoriat.

Prinsessa Dianan kuolemasta on esitetty lukemattomia salaliittoteorioita, mutta ilmeisin on jäänyt havaitsematta. Kuoleman – tai siis lavastetun kuoleman - ajankohta. Diana ”kuoli” 31.8.1997. Elokuva Men in Black sai ensi-iltansa 2.7.1997. Vajaa kaksi kuukautta aiemmin, juuri riittävästi aikaa suunnitella lavastus. Prinsessa Diana näet oli suuri Elvis-fani ja elokuvassa paljastetaan todeksi laajalle levinnyt epäily: Elvis ei sittenkään ole kuollut, Elvis vain on palannut kotiin muiden alienien kanssa. Diana sai tästä tietää ihastuksensa olevan elossa ja ryhtyi toimiin. Hänellä oli yhteys salaiseen maailmanhallitukseen eli Bilderberg-ryhmään, jonka yhteistyö liskoihmisten ja muiden humanoidien kanssa on hyvin tunnettu. Tarkalleen ei tiedetä, mitä kiristyskeinoa Diana käytti – naisten perinteiset konstit on kelpo veikkaus, olihan Di iästään huolimatta vielä ajokelpoisen näköinen - , mutta onnettomuus lavastettiin ja tiettävästi Diana, jonka viehtymys vanhempiin miehiin tiedetään, elää yhä onnellisena Elviksensä kanssa jollain Karibianmeren paratiisisaarella.

WTC-tornien romahduksen tiedetään hyvin olevan USA:n hallituksen suunnittelema. On totta, että arabiterroristit kaappasivat neljä konetta, mutta se tapahtui amerikkalaisten suunnitelman mukaisesti. Kaksi muuta oli tarkoitettu pelkäksi hämäykseksi ja niiden kohtalo osoittaakin kahden muun koneen tapauksen valheeksi. Pentagoniin tähdätty kone osui huonosti ja toinen epäonnistui kokonaan. Tämä jättää WTC-torneihin törmänneet koneet. Oikeasti, uskooko joku että arabirättipää kykenisi muka osumaan lentokoneella torniin? Todellisuudessa USA:n salainen varjohallitus oli kehittänyt näkymättömyysteknologian ja ampui koneet alas juuri ennen kuin ne olisivat lentäneet ohi WTC-tornien (tai tiedä sitä, vaikka olisivat hyvällä tuurilla osuneetkin). Jättimäisille näkymättömyyskankaille heijastettiin mukamas-osumat, jonka jälkeen koko paikka suljettiin. Tornit ovat edelleen pystyssä näkymättömyysteknologian suojissa. Koko operaation tarkoitus oli hommata varjohallitukselle käyttökelpoista toimitilaa keskeiseltä paikalta. Aiemmin oli jouduttu operoimaan hajautetusti, mikä aiheutti hallinnollista byrokratiaa aivan liikaa. Viimeiset kymmenen vuotta USA:n varjohallitus on voinut toimia tehokkaammin ja sen kyllä huomaa.
(Lisäys 15.7.2017: Todellisuudessa kävikin kompromissi: toinen koneista osui torniin täysin vahingossa onnettomuudessa ja toinen oli tarkoituksellinen terroriteko. Tämän paljasti sarjakuva xkcd:)

John F. Kennedyn murhassa vain yhtä asiaa on pidetty varmana: Lee Harvey Oswald ei häntä ampunut, ei ainakaan yksin. Jokainen jonkin verran tarkka-ammuntaa harjoittanut henkilö tietää, että niitä veemäisimpiä tilanteita on yrittää osua alempana olevaan, vinosti sivulle loittonevaan maaliin. Juuri sellaiseen kuin Kennedy oli. Saattaisi onnistua huippuluokan tarkka-ampujalta, mutta että mättää menemään useita tähdättyjä laukauksia sillä nopeudella kuin Oswaldin väitetään tehneen ja vielä saa muka osumia Mannlicher-Carcanon tapaisella hernepyssyllä. No way, José.
Suosituimpia syyllisiä salaliiton takana ovat olleet mafia, CIA, Neuvostoliitto, Kuuba, talouselämän vaikuttajat, sotateollisuus, varapresidentti Lyndon B. Johnson, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ja monta muuta. Yksi puuttuu listasta. Mies, jolla oli helvetin hyvä syy päästä Kennedy päiviltä. Mies, jolla oli operaatioon vaadittava varallisuus. Mies, joka oli tottunut operaatioihin, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Aristoteles Onassis. Onassis oli tavannut Jackien jo ennen kuin JFK:sta tuli presidentti. Eipä ihme, että kreikkalainen ihastui vaikutusvaltaisesta suvusta lähtöisin olevaan kaunottareen. Ensin piti vain raivata presidentti pois tieltä. Tämäkään ei riittänyt, vaan kesti vielä viisi vuotta ennen kuin Jackie sanoi tahdon. Sitä ennen piti vielä hoidella pikkuveli RFK, kunnes Jackie uskoi.

Kuten pitävästi on jo osoitettu, astronauttien kuukävelyt ovat studiossa lavastettuja. Eikä tällä tarkoiteta niitä klassikkoselityksiä eli miten lippu muka saattoi liehua tyhjiössä, miten astronautit muka selvisivät Van Allenin säteilyvyöhykkeestä jne. Todellisuus on vielä karmeampi. Kuukävelyt oli pakko lavastaa studioon, koska Kuuta ei oikeasti ole edes olemassa! Kuu itse on lavastettu – kyseessä on jättiläismäinen ilmapallo, joka kiertää maata. Kuun osittainen näkyminen aiheutuu siitä, että pallosta karkaa vähitellen kaasua. Täysikuu on vain silloin, kun salaiset huoltolennot täyttävät pallon. Varmin todiste tästä asiasta on, että kuumailmapallot on keksitty jo 1700-luvulla. Tällöin kuu on asetettu taivaalle todennäköisesti joskus 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset valokuvat Kuusta on näet otettu joskus vuoden 1850 paikkeilla. Ei ole olemassa mitään luotettavia todistetia, että Kuu olisi ollut olemassa aiemmin. Sitä edeltävältä ajalta on pelkkiä piirroksia, jotka eivät todista mitään. Onhan niitä sellaisistakin taruolennoista, joita ei oikeasti ole olemassakaan, kuten vampyyreista ja ihmissusista. Kuu oli vain mielikuvituksen tuotetta, kunnes se jostain syystä jonkin ryhmittymän (Siionin viisaita veikattu) toimesta taivaalle asetettiin.
(Lisäys 15.7.2017: Ja eikös tämä Siionin viisaiden temppu osunut omaan nilkkaan - toisen maailmansodan päätyttyä natsit pystyivät perustamaan tukikohtansa Kuun kääntöpuolelle!)

Estonian uppoamisesta on esitetty mielettömiä teorioita, kun oikeasti kyseessä oli viattoman väärinkäsityksen seuraus. Estonian kapteenin pakatessa kotonaan kamojaan reissua varten vaimo huikkasi hänelle: Hei, eläimet on syöttämättä. Minä ruokin linnut, ruoki sinä kalat.

Ulko-avaruuden humanoidit ovat kaapanneet ihmisiä ufoihinsa jo vuosikymmenien ajan. Useimmat väittävät, että tarkoitus on ollut tutkia ihmisen biologiaa. Tämä ei kuitenkaan ole kuin ufomiesten peitetarina – oikeasti heidän teknologiansa on niin kehittynyttä, että he saavat tietää kaiken haluamansa maan pinnalle lähettämiensä pikobottien avulla. Todellinen syy on heidän mahtava ja kieroutunut huumorintajunsa:
Örghöl: Mitäs me nyt tehtäisiin. Pistetäänkö taas kaukosäteet tyhjentämään opiskelijoiden päät kaikesta kesken tentin?
Przlh: Plääh, tylsää. Kaapataan mieluummin joko paikallinen kylähullu kyytiin pariksi tunniksi ja nauretaan kun kukaan ei kuitenkaan usko sen juttuja jälkeenpäin.
Örghöl: Turhaa vaivaa. Tyydytään vain näyttäytymään jollekulle hasishörhölle ja kehotetaan sitä välittämään ihmiskunnalle tärkeä viesti siitä, että heidän pitäisi rakastaa toisiaan ja lopettaa sotiminen.
Przlh: Ei taas, vastahan me eilen... ei mutta nyt mä keksin. Eiköhän poiketa pitkästä aikaa Juhan af Grannin luona sumpilla.

Että mistäkö minä tämän tiedän? No, pienet vihreät miehet kävivät kertomassa toimintatapansa ja varmemmaksi vakuudeksi nuo kaikki edellä olleet muutkin faktat minulle. Olen luottomiehiä, nähkääs.

Uutiskatsaus 50/2022

1. Loogista

Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial oli yksi tämänvuotisista Nobelin rauhanpalkinnon voittajista. Venäjä on tiettävästi kieltänyt järjestöltä palkinnon vastaanottamisen. Tämä on täysin loogista – Venäjän hallinto pitää mahdottomana että venäläisille pitäisi myöntää rauhanpalkinto.
Venäjällä on alalla kiitettävät perinteet. Maa käytännössä esti sekä Pasternakia että Solzenitsyniä noutamasta heille myönnettyjä Nobeleita ilmoittamalla, että jos menette niin paluuta ei ole. Saharoville ei annettu edes mahdollisuutta, vaan Tukholman reissu kiellettiin yksikäsitteisesti.


2. Oman pesän putsausta

Venäjä kuulemma hyökkäsi Ukrainaan putsatakseen maan juutalaispresidentin johtamista natseista. Omassa kotipesässäänkin venäläiset tekevät natsisiivousta: paikalliset uusnatsiryhmät aiotaan lähettää Baltian maihin aiheuttamaan levottomuuksia. Onhan sekin tietysti yksi tapa saada naapurimaihin natseja joiden varjolla voi syyttää natsismista, kun lähettää sinne omat natsinsa.


3. Vaihtokauppa

Venäjä ja USA vaihtoivat vankeja. Venäjä sai pahamaineisen asekauppiaan ja USA narkkarikoripalloilijan. En ole edelleenkään varma kumpi koki kaupassa voittavansa mutta epäilen vahvasti että ainakin maailma hävisi.


4. Tervetuloa olympialaisiin!

Venäjän urheilijoita puuhataan mukaan kansainväliseen urheiluelämään, myös tuleviin olympialaisiin. Suunnitelmana on vähemmän yllättävästi sallia osallistuminen ”neutraalin lipun alla”, mikä on pelkkää käsienpesua. Esitän taas kerran: venäläisille tulee sallia kilpaileminen, mutta joukkueen nimenä on oltava ”Venäjän Ukraina-komitea”, kilpailuvärien sinikeltaiset, lipun ylösalaisin oleva Ukrainan lippu (ylösalaisin oleva lippu on tunnettu hätäsignaali) ja palkintojenjaossa on kajahdettava Ukrainan kansallislaulu. Joukkueen johdon on oltava Ukrainan olympiakomitean (tai muissa kisoissa Ukrainan vastaavan kansallisen liiton) nimeämä. Pysyy porukka kurissa ja järjestyksessä eikä paljon protestoi poliittisesti. Venäjän valtiolle jätetään ainoastaan kulujen maksajan osa.


5. Ostakaa tälle miehelle peili!

Kanye West meni ylistämään Hitleriä. Joko hän ei ole koskaan vilkaissut peiliin tai sitten hän ei tunne lainkaan historiaa.


6. Hintalappu perseeseen

Joku julkkisbimbo kertoi käyttäneensä takapuolensa implantteihin 38 tuhatta euroa. Eihän tuo ole mikään uutinen. Minäkin tunnen monta miestä, joilla on kulunut yhden naisen perseen takia vielä enemmän rahaa.


7. Lisää juutalaisvainoja

Taiteilijat ovat ryhtyneet boikotoimaan Kiasmaa, koska merkittävä suomenjuutalainen liikemies sponsoroi sitä. Yhteiskunta on varmasti seis, kun taiteilijat menevät lakkoon. On se vain hyvä, ettei Poju sponssaa lumiauroja.


8. Mä joka päivä töitä haen

Työtön yritti täyttää velvollisuutensa hakemalla töitä ja avustaa samalla työnantajaa tekemällä hakemuksessaan selväksi, ettei ole kiinnostunut paikasta. Huumorin kukka kukki sen verran taidokkaasti, että rekrytoijalla oli varmaan hauskaa. Ainakin työvoimatoimisto huumorintajuttomana heräsi ja uhkasi tukien menetyksellä. Perusteluna oli se, että haun on kohdistuttava paikkoihin, joihin ”työnhakija voi perustellusti olettaa voivansa työllistyä”. Tämä herättää suurta hilpeyttä, sillä melkoinen osa ainakin julkisen puolen viroista on jo korvamerkitty jollekulle, joten eihän tällaiseen hakeva voi mitenkään olettaa voivansa sitä saada.


9. Tasa-arvoista rasismia

Helsingin liikennelaitoksen muslimikuskit älähtivät rasismista, kun rukoileminen taukotilassa kiellettiin. Enää ei saa pyllistellä poispäin Mekasta. Tietääkseni kielto koskee myös kristyttyjä. Tietääkseni kielto koskee myös islamiin kääntyneitä kalpeanaamoja.
Joku voi kyllä todeta, että tämä on rasismia siksi, että suurin osa taukotilassa rukoilleista nyt oli muslimeja. Tämähän on vähän sama kuin julistettaisiin puskaraiskausten rangaistavuus rasistiseksi - onhan niittenkin tekijöistä suurin osa muslimeja tai afrikkalaisia.


10. Toistuva uutinen

Blaablaablaa … Bauraux Fils Offo De Tambi Amiri ja Aboubacar Diakite… jäkjäkjäk …kolmen vuoden ja yhdentoista kuukauden sekä neljän vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistuksiin … käläkäläkälä … törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäyttöistä, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien levittämisistä, raiskauksista ja salakatselusta … päläpäläpälä … Helsingin hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi (joka sattuneesta syystä pitää oikeinkirjoituksen varmistamiseksi aina copypasteta linkin jutusta), tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


11. Mielenosoittajat ladulla

Öljyntuotantoa vastustavat mielenosoittajat yrittivät tukkia ladun hiihdon maailmancupissa Lillehammerissa. Yritys jäi torsoksi. Täytyy kyllä ihmetellä mielenosoittajien mielikuvituksen puutetta, kun kuvittelevat hiihtäjien pysähtyvän lakanalla ja muutamalla kukkakepinhintelällä vegaanilla. Tulisi äkkiseltään mieleen tehokkaampiakin konsteja. Vastaisen varalta kannatan kuitenkin sitä, että hiihtäjille annetaan oikeus mäiskiä pellet pois ladulta.


12. Kovaa Cooperissa

Alexander Stubb teki sitä, mitä osaa parhaiten eli juoksi Cooperin testin. Tulos oli 3340 metriä. Tiedoksi: tuo on todella kova tulos jopa nuoruutensa kukoistuksessa olevalle raavaalle miehelle, ellei hän satu olemaan kestävyysurheilija. 54-vuotiaalle miehelle se on aivan hirmuinen suoritus.


13. Kaksoismerkitys

Lempinimellä ”Blondi pommittaja” tunnettu naisnyrkkeilijä puolusti menestyksekkäästi jonkin ammattilaisliiton MM-titteliä. Hänet on tunnettu vähäpukeisista poseerauksistaan punnitustilaisuuksissa eikä tyyli pettänyt tälläkään kertaa. Uutisoinnin mukaan päällä olivat läpinäkyvät alusvaatteet. Tässä yhteydessä sanat ”läpi näkyy” voidaan tulkita kahdella eri tavalla, jotka molemmat ovat oikein.


Loppukevennys: Uhkaus vai lupaus?

Erika Vikmanin keikkabussista varastettiin satojentuhansien eurojen edestä showssa tarvittavaa laitteistoa. Laulaja itse oli ymmärrettävästi ja oikeutetusti tuohtunut. Hän julkaisi somessa päivityksen, jonka päätti sanoihin: ”Kiss my ass, roistot!”
Toistaiseksi ei ole tietoa, ovatko varkaat palauttaneet ryöstetyn omaisuuden ja jos ovat, ovatko he vaatineet luvattua löytöpalkkiota.