Uusinta: Olen kuullut, on metropolialue tuolla...

Lukijalle. Uusitaanpa nyt tähän hetkeen (heinä-elokuun vaihde 2020) päivitetty tilasto Amerikan isoista palloilusarjoista:

Pohjois-Amerikassa on neljä suurta palloilun ammattilaisliigaa: koripallon NBA, amerikkalaisen jalkapallon NFL, baseballin MLB ja jääkiekkoilun NHL. Kuten hyvin tiedetään, nämä liigat ovat suljettuja eli niihin ei pääse voittamalla alempaa liigaa. Päästäkseen mukaan joukkueen on saatava päättävän tahon hyväksyntä. Ensimmäinen peruslähtökohta on se, että joukkueella on oltava riittävän suuri markkina-alue. Kaupunkien väkiluku ei tätä kerro, mutta onneksi Pohjois-Amerikassa metropolialueiden koot tilastoidaan niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassakin. Esimerkiksi Dallasin metropolialueeseen kuuluvat Dallasin lisäksi myös Fort Worthin ja Arlingtonin (eri Arlington kuin Washingtonin metropolialueeseen kuuluva) kaupungit.

Päätin tutkia, miten korkeimman tason urheilujoukkueet ovat jakautuneet eri metropolien kesken. Selvitys kattaa tilanteen vain vuonna 1946 alkaneesta kaudesta eteenpäin. Kolmesta syystä. Ensinnäkin NBA laskee historiansa alkaneen vasta tuolloin, joten näin tästä vertailusta saadaan lajien kesken suhteellisen tasapuolinen. Toiseksi aiempina vuosina etenkin NFL:n joukkueiden tilanne oli hyvinkin sekava. Kolmanneksi tuolloin toinen maailmansota oli juuri päättynyt ja television sekä suuren rahan aikakausi sarastamassa, mikä muutti ammattilaisliigojen toimintaympäristöä dramaattisesti.

Toki tässäkin tilastoinnissa on ongelmansa. Muutama täsmennys:
1) NBA:n Kansas City Kings pelasi kausina 1972-75 noin puolet kotipeleistään Omahassa ja oli viralliselta nimeltään Kansas City - Omaha Kings. Laskettu kuitenkin Kansas Cityn nimiin.
2) NBA:n Anderson Packers oli virallisesti Andersonin kaupungin joukkue ainoalla kaudellaan, mutta on laskettu Indianapolisille, koska Anderson on nykyään osa Indianapolisin metropolia.
3) NFL:n Green Bay Packers pelasi vuoteen 1996 asti melkein puolet kotipeleistään Milwaukeessa, mutta on laskettu Green Baylle.
4) NFL:n New Orleans Saints oli hurrikaani Katrinan jälkeen yhden kauden evakossa San Antoniossa ja Baton Rougessa, mutta laskettu New Orleansille.
5) NBA:n New Orleans Hornets pelasi samasta syystä muutamaa peliä lukuun ottamatta kaksi kautta Oklahoma Cityssä nimellä New Orleans / Oklahoma City Hornets. Laskettu kuitenkin New Orleansin piikkiin.
6) NHL:n Carolina Hurricanes joutui Raleighiin muutettuaan olemaan kaksi kautta evakossa sadan kilometrin päässä Greensborossa, koska halli ei ollut valmistunut. Laskettu silti Raleighille.
7) NHL menetti kauden 2004-5 kokonaan työsulkuun. Sitä kautta ei ole laskettu mukaan, koska otteluja ei pelattu lainkaan. Tämän takia NHL:lla on laskuissa vain 69 kautta, kun muilla liigoilla on 70.
8) MLB:n vuosien 1994-95 lakko katkaisi kauden 1994 kesken (ja lyhensi myös seuraavaa kautta). Kausi on kuitenkin laskettu mukaan, koska silloin pelattiin, vaikka mestaruutta ei ratkaistukaan.
9) Muut lakkojen lyhentämät kaudet on pelattu mestaruuteen asti ja laskettu tietysti mukaan.
10) Kilpailevia liigoja, kuten koripallon ABA:ta ja jääkiekon WHA:ta ei ole laskettu mukaan. Amerikkalaisen jalkapallon AFL on laskettu mukaan jo kolme vuotta ennen liigojen yhdistymistä siksi, että kaudesta 1966 alkaen liigat pelasivat yhteisen loppuottelun.
11) Kanadassa ei pelata amerikkalaista jalkapalloa, vaan siitä hieman poikkeavaa kanadalaista jalkapalloa. Sikäläistä CFL:ää ei kuitenkaan ole laskettu isoksi liigaksi. Kanadalaiset varjelevat suhteellisen mustasukkaisesti omia sääntöjään - kun aikoinaan epäiltiin amerikkalaissääntöjen leviävän maahan, esitettiin jopa lakia jenkkisäännöllä pelattavien ammattilaistason ottelujen kieltämiseksi.

Seuraavissa tilastoissa käytetään Dallasia esimerkkinä siitä, miten tilastot on laskettu.

Tilasto 1: Kausien määrä
Luonnollisin tilasto on mitata, kuinka monta kautta korkeimman tason joukkueet ovat yhteensä milläkin paikkakunnalla pelanneet. Dallasissa NBA:n Mavericks on pelannut 40 kautta, NFL:n Cowboys 60 kautta, MLB:n Texas Rangers 48 kautta ja NHL:n Stars 26 kautta. Näiden lisäksi NFL:ssä ehti yhden kauden ajan vaikuttaa joukkue nimeltä Texans. Tästä tulee yhteensä 40 + 60 + 48 + 26 + 1 = 175 kautta. Tällä lukemalla Dallas sijoittuu metropolien välisessä vertailussa vasta sijalle 14, vaikka se onkin Yhdysvaltojen neljänneksi suurin metropoli. Se siitä että Teksasissa olisi kaikki muka suurta. Eat your heart out, J.R. Ewing!
Kaikkiaan liigoihin on saanut vähintään yhden joukkueen 58 metropolia. Lukema on itse asiassa hämmentävän pieni, koska nykyään joukkueita on peräti 123. Tämä kertoo siitä, että ne ovat keskittyneet suurille paikkakunnille. Pohjois-Amerikassa ei ole samaa ilmiötä läheskään yhtä voimakkaasti kuin Suomessa, jossa joillakin pikkupaikkakunnilla on valtalajin joukkue pääsarjassa.

Tilasto 2: Yksittäisten lajien kausien määrä
Tämä on Dallasissa sama 175 kuin edellinenkin, koska Dallasissa ei ole koskaan ollut paikalliskilpailijaa samassa lajissa. Sen sijaan esim. New Yorkin metropolialueella on tälläkin hetkellä kolme jääkiekkojoukkuetta, Rangers, Islanders ja New Jersey Devils. Näiden jokainen yhteinen kausi on niputettu kukin vain yhdeksi eli "jääkiekon" kaudeksi New Yorkissa. Tämä luku on ilmoitettu vain siinä tapauksessa, jos se poikkeaa tilaston 1 luvusta ja laitettu sulkuihin.

Tilasto 3: Niiden kausien määrä, jolloin metropolissa on ollut vähintään yksi joukkue edes jossain lajissa.
Dallasissa on ollut ainakin yksi joukkue 1952 ja 1960-2020 eli 61 kautta.

Metropolialueet on lueteltu tilaston 1 mukaisessa järjestyksessä siten, että ensimmäinen luku on tilaston 1 lukema, mahdollisesti suluissa oleva luku tilaston 2 lukema (vain jos se poikkeaa tilaston 1 lukemasta) ja kauttaviivan jälkeen tilaston 3 lukema (tämäkin on ilmoitettu vain, jos se poikkeaa tilaston 1 lukemasta). Kaupungin nimen edessä oleva luku on sen suuruusjärjestys Pohjois-Amerikan metropolien joukossa. Sen verran olen muuttanut tilastointia, että parissa kohdassa olen käyttänyt tilastollista aluetta enkä metropolialuetta. Syynä tähän on se, että Los Angelesin sekä San Franciscon alueella on molemmissa kaksi metropolialuetta jostain historiallisesta syystä, vaikka ne kaiken järjen mukaan kuuluisivat yhteen. Lihavoidulla ne metropolit, joilla on ainakin yksi joukkue tälläkin hetkellä.

1. New York 505 (283) / 74
3. Chicago 369 (281) / 74
2. Los Angeles 364 (227) / 74
10. San Francisco 319 (227) / 70
14. Detroit 285 / 74
12. Boston 285 (278) / 74
9. Philadelphia 282 (273) / 74
6. Washington 211 / 74
18. Minneapolis 207 / 72
21. St. Louis 204 / 74
28. Pittsburgh 201 / 74
35. Cleveland 194 / 74
10. Atlanta 179 / 54
4. Dallas 175 / 61
5. Houston 156 / 58
20. Denver 156 / 55
15. Toronto 142 / 74
32. Cincinnati 141 / 74
8. Miami 139 / 54
22. Baltimore 138 / 73
33. Kansas City 133 / 65
16. Seattle 129 / 53
13. Phoenix 129 / 52
40. Milwaukee 119 / 67
35. Indianapolis 117 / 72
18. San Diego 112 / 54
53. Buffalo 111 / 54
15. Montreal 109 / 74
19. Tampa Bay 103 / 44
170. Green Bay 74
49. New Orleans 72 / 53
23. Charlotte 57 / 32
28. Vancouver 55 / 49
26. Portland 50
25. San Antonio 44
37. Nashville 44 / 23
51. Salt Lake City 41
47. Edmonton 40
42. Calgary 39
28. Sacramento 35
24. Orlando 31
46. Ottawa 27
80. Winnipeg 26
41. Jacksonville 25
43. Raleigh 22
44. Memphis 19
33. Columbus 19
51. Hartford 18
96. Syracuse 17
78. Quebec 16
42. Oklahoma City 12
141. Fort Wayne 9
55. Rochester 9
30. Las Vegas 3
39. Providence 3
155. Moline 2
368. Sheboygan 1
275. Waterloo 1

Ottamalla joka liigaan yhden joukkueen jokaiselle kaudelle metropolille kertyisi 295 kausipistettä. Tämän lukeman ylittää neljä metropolia, joissa on siis ainakin yhdessä lajissa paikalliskilpailija.
Ylivoimaisesti eniten kausipisteitä kerää tietysti New York, jonka alueella on nytkin kaksi joukkuetta joka liigassa paitsi jääkiekossa kolme.
Detroit on eniten kausia kerännyt metropoli, jossa yhdelläkään joukkueella ei ole koskaan ollut samassa lajissa paikalliskilpailijaa.
Vähiten kausia kerännyt metropoli, jossa on joskus ollut jossakin lajissa samaan aikaan kaksi joukkuetta, on Pittsburgh.
Eniten kausia kerännyt metropoli, jossa ei ole ollut yhtä joukkuetta enempää, on Green Bay.
Vähiten kausia kerännyt metropoli, jossa on ollut enemmän kuin yksi joukkue, on Nashville. Tämä muuttuu kaudella 2020, kun Oakland Raiders muuttaa Las Vegasiin.
Vasta 28. suurin metropoli Pittsburgh on kausitilastossa peräti seitsemäntenä.
Kooltaan pienin metropoli, jolla on nykyisin joukkue, on Green Bay, vasta 170. suurin noin 322 tuhannella asukkaalla. Seuraavaksi pienin on sijalla 80 oleva Winnipeg, joka on reilusti yli kaksi kertaa suurempi.
Koripalloliiga NBA:n alkuaikoina mukana oli pikkukaupungeista muutama joukkue, jotka muutaman kauden sinniteltyään siirtyivät isommille markkina-alueille. Pienin paikkakunta, jolta koskaan on ollut joukkue mukana, oli yhden kauden ihme Sheboygan, jossa on nykyään noin 115 tuhatta asukasta.
Liigojen joukkuemäärien lisääntymisen myötä melkein kaikilla paikkakunnilla, joissa joskus on ollut joukkue, on sellainen edelleenkin. Eniten pelikausia ilman nykyistä joukkuetta on Hartfordissa, jossa Whalers tahkosi NHL:ää 18 kautta ennen muuttoaan Raleighiin.
Suurin metropoli, jossa ei ole joukkuetta (eikä ole koskaan ollutkaan) oli pitkään Las Vegas. Selitys on se, että paikkakunta on kasvanut voimakkaasti vasta viime vuosikymmeninä. Yli miljoonan metropoleja ilman joukkuetta ovat Austin (30. suurin), Virginia Beach, Louisville, Richmond, Birmingham, Grand Rapids ja Tucson. Näiden lisäksi miljoonametropoleista nykyisin joukkuetta ei ole Providencessa, Hartfordissa ja Rochesterissa, mutta on joskus ollut.
Mikäli lasketaan, kuinka monta kautta asukasta kohti metropolissa on saatu nauttia huipputasosta, selväksi ykköseksi nousee Green Bay, 229 kautta miljoonaa asukasta kohti. New York pääsee ylivoimaisesta absoluuttisesta johtoasemasta huolimatta vain 26 kauteen miljoonaa asukasta kohti. Suurista kaupungeista parhaaseen lukemaan yltää Buffalo, 98. Heti perässä tulee Cleveland, 94. Todella suurista metropoleista korkein lukema on Detroitilla, 65, mutta se johtuu historiallisista syistä. Ainoana jättimetropolina Detroitin asukasluku on pienentynyt viimeisen 40 vuoden aikana, kaupunkiin kun iski ydinpommiakin tuhoisampi katastrofi. Los Angelesin lukema on vain 20 ja Miamin 22. Pienin lukema nykyään joukkueen omaavista kaupungeista on Las Vegasilla, 1,3.

Tilasto 4:
Todella suuren metropolin mittari onkin sitten se, että sieltä löytyy joukkue kaikista neljästä liigasta samaan aikaan. Tähän saavutukseen on historian aikana yltänyt 17 metropolia, lihavoituna ne joissa se on nykytilanne:
New York 73
Detroit 63
Chicago 59
Boston 56
Philadelphia 52
San Francisco 37
Los Angeles 32
Miami 26
Dallas 26
Denver 24
Minneapolis 23
Phoenix 22
Atlanta 19
Washington 15
Cleveland 2
Kansas City 2
St. Louis 1
Näiden lisäksi Pittsburghissa on ollut joukkue kaikissa neljässä lajissa, mutta ei koskaan samanaikaisesti.

New Yorkissa on koko ajan ollut joukkue kaikissa lajeissa. Kausia on kuitenkin vain 69 siksi, että yksi NHL-kausi peruuntui kokonaan.
Asukasta kohti laskettuna parhaaseen suoritukseen yltää Detroit, jolla on ollut 14,6 täydellistä kautta miljoonaa asukasta kohti.
Erikoisuuksia ovat yhden ja kahden kauden tapaukset. St. Louisissa Blues rantautui pelaamaan NHL:ää 1967 ja seuraavana kesänä NBA:n Hawks muutti Atlantaan. Clevelandin ja Kansas Cityn kahden kauden suoritukset aiheutuvat lyhytaikaisista NHL-kokeiluista.

Tilasto 5:
Mestaruuksista on päässyt nauttimaan 36 metropolia. Niistä 21 on saavuttanut mestaruuden useammassa kuin yhdessä liigassa ja viidellä on täysi suora eli mestaruus kaikissa liigoissa. Tilastossa ensin mestaruuksien määrä, lajien määrä, mikäli niitä on enemmän kuin yksi ja mestaruuksia saavuttaneiden joukkueiden määrä, mikäli niitä on enemmän kuin lajeja:
New York 37 / 4 / 10
Boston 30 / 4
Los Angeles 22 / 4 / 7
Montreal 18
San Francisco 19 / 3 / 5
Detroit 16 / 4
Chicago 15 / 4
Pittsburgh 13 / 3
Baltimore 10 / 3 / 4
Toronto 10 / 2
St. Louis 9 / 4
Philadelphia 9 / 3
Minneapolis 8 / 3
Green Bay 7
Miami 7 / 3
Dallas 7 / 3
Washington 6 / 4
San Antonio 5
Cleveland 5 / 2
Denver 5 / 2
Edmonton 5
Kansas City 4 / 2
Cincinnati 3
Houston 3 / 2
Seattle 2 / 2
Milwaukee 2 / 2
Tampa Bay 2 / 2
Portland 1
Syracuse 1
Rochester 1
Indianapolis 1
New Orleans 1
Atlanta 1
Phoenix 1
Calgary 1
Raleigh 1

New Yorkissa mestaruuksia on tullut tietysti joka lajissa, mutta peräti kymmenelle seuralle! Jääkiekossa Stanley Cupin ovat voittaneet Rangers, Islanders ja New Jersey Devils. NFL:ssä sekä Giants että Jets ovat päässeet juhlimaan mestaruutta. MLB:n World Seriesin on voittanut neljä newyorkilaisseuraa: sekä nykyiset Yankees ja Mets sekä ennen poismuuttoaan myös Dodgers ja Giants. Koripallossa mestaruuden on ottanut ainoastaan Knicks, Brooklyn Nets ei ole vielä siihen yltänyt.
Los Angelesin mestaruudet ovat jakautuneet seitsemälle seuralle. Kun koripallon Clippers vielä nappaisi mestaruuden, niin joka lajissa olisi kaksi voittanutta seuraa - mutta toistaiseksi metropolin kaikki 11 NBA-mestaruutta ovat menneet Lakersille.
Myös Chicago on saavuttanut "värisuoran". Sen viideskin joukkue Cubs saavutti vihdoin mestaruuden 2016. Sen edellinen mestaruus oli vuodelta 1908. Seura ehti siis pelata pääsarjassa 108 vuotta ilman mestaruutta!
Washington sai värisuoran täyteen äskettäin, kun Capitals voitti Stanley Cupin 2018 ja Senators World Seriesin 2019.
San Franciscolta puuttuu vielä jääkiekon mestaruus, sen vastapainoksi sillä on sekä MLB:ssä että NFL:ssä kaksi mestariseuraa.
Erikoisuus on Baltimoren kaksi mestariseuraa NFL:ssä - sekä nykyinen Ravens että aikoinaan pois muuttanut Colts ovat voittaneet mestaruuden.
Montrealin kaikki 18 mestaruutta ovat Canadiensin tekosia. Tilanne ei luultavasti tule muuttumaan lähiaikoina, koska paikkakunnan ainoa toinen korkeimman tason joukkue, MLB:n Expos, muutti sieltä pois 2005.
Suhteellisesti parhaiten - jopa ylivoimaisesti - on menestynyt tietysti Green Bay, 22 mestaruutta miljoonaa asukasta kohti. Seuraavana on Boston, 6,1. Se onkin suurista metropoleista ylivoimainen.
Suhteellisesti huonoimmin on menestynyt San Diego, jonka 112 kautta NFL:ssä, MLB:ssä ja NBA:ssa (NBA:ssa ja NFL:ssä ei ole enää joukkuetta ja NHL:ssä ei ole koskaan ollutkaan) ei ole tuottanut ainuttakaan mestaruutta. Se on myös suurin metropoli, joka ei ole yhtäkään mestaruutta saavuttanut.

Tilasto 6:
Äärimmäinen saavutus olisi voittaa samalla kaudella kaikkien neljän liigan mestaruudet. Tähän ei ole yksikään metropoli yltänyt. Ei itse asiassa edes kolmeenkaan mestaruuteen. Ei edes siten, että kauden määritelmää venytetään. NBA:ssa ja NHL:ssä kaudet ovat suunnilleen samanaikaisia, lokakuusta kesäkuuhun ja ne ilmaistaan kahdella vuosiluvulla, kuten 2015-16. MLB ja NFL käyttävät yhtä ainoaa vuosilukua. NFL siitä huolimatta, että sen kausi (nykyään myös runkosarja) päättyy vasta seuraavan vuoden puolella. Esimerkiksi kausi, joka päättyi Super Bowliin 7.2.2016 oli vuoden 2015 kausi. Tämä aiheuttaa joskus hämmennystä, koska Super Bowliin viitataan joskus vuosiluvulla. Viimeisin Super Bowl oli siis järjestysnumeroltaan 50, se pelattiin 2016 ja päätti kauden 2015. Päälle päätteeksi NFL venytti kautensa seuraavan vuoden puolelle vasta vuodesta 1965 alkaen. MLB:n kausi taas alkaa huhtikuussa ja päättyy loka-marraskuun vaihteessa World Seriesiin. Kaikki saman vuoden puolella, joten siinä ei ole mitään epäselvyyttä.
Ongelma on siinä, miten nämä kaudet niputetaan. On ilmeistä, että NBA ja NHL kulkevat samalla tavalla. Mutta lasketaanko NFL sen mukaan, milloin kausi on päättynyt vai alkanut? Eli kuvitteellisesti: laskettaisiinko NFL:n kausi 2015 samaksi kaudeksi NHL:n ja NBA:n kausien 2014-15 vai 2015-16 kanssa? Ja sama kysymys MLB:stä, joka on vielä hankalampi koska sen kausi ei veny seuraavan vuoden puolelle. Luontevinta olisi varmaan laskea kaikki jälkimmäisen mukaan, koska syksyllä kaikkien liigojen kaudet ovat samaan aikaan käynnissä. Seuraavassa on lueteltu kaikki ne yksitoista tapausta, joissa saman metropolin joukkue on voittanut kaksi mestaruutta jollakin tavalla tulkiten saman kauden aikana.

Selvät tapaukset eli NHL:n ja NBA:n mestaruus:
ei yhtäkään
Sama vuosiluku kaudessa eli MLB:n ja NFL:n mestaruus:
New York Yankees MLB 1956, New York Giants NFL 1956
Baltimore Orioles MLB 1970, Baltimore Colts NFL 1970
Pittsburgh Pirates MLB 1979, Pittsburgh Steelers NFL 1979
Boston Red Sox MLB 2004, New England Patriots NFL 2004
Mestaruus samana kalenterivuonna eli NFL ja NHL/NBA:
Pittsburgh Steelers NFL 2008, Pittsburgh Penguins NHL 2008-9
Sama kuin edellä, mutta ennen kuin NFL:n kausi jatkui seuraavan vuoden puolelle:
Detroit Lions NFL 1953, Detroit Red Wings NHL 1953-54
NHL/NBA keväällä, saman vuoden kaudella NFL:
Detroit Red Wings NHL 1951-52, Detroit Lions NFL 1952
NHL/NBA keväällä, saman vuoden kaudella MLB:
New Jersey Devils NHL 1999-2000, New York Yankees MLB 2000
Los Angeles Lakers NBA 2001-2, Anaheim Angels MLB 2002
MLB, seuraavana keväänä NHL/NBA:
Los Angeles Dodgers MLB 1981, Los Angeles Lakers NBA 1981-82
Boston Red Sox MLB 2007, Boston Celtics NBA 2007-8

Jollain tavalla tulkiten tuplia on siis mennyt kuuteen kaupunkiin, kaikkiin muihin kahdesti mutta Baltimoreen vain kerran.
Mahdollisia eri liigojen yhdistelmiä on kuusi kappaletta. Ne ovat toteutuneet seuraavasti:
NFL-MLB 4
NBA-MLB 3
NFL-NHL 3
MLB-NHL 1
NBA-NFL 0
NBA-NHL 0

Tilasto 7: Seurojen ristikkäinen esiintyminen eri metropoleissa:
NFL-MLB 28 metropolia
NFL-NBA 28
NFL-NHL 28
MLB-NBA 26
MLB-NHL 26
NBA-NHL 20

Tilasto 8: Eri lajien esiintyminen metropoleissa:
Neljä lajia: 13 metropolia
Kolme lajia: 8 metropolia
Kaksi lajia: 10 metropolia
Yksi laji: 19 metropolia
Vain yhden lajin metropoleja on Kanadan takia tietysti eniten NHL:ssä, yhdeksän. NBA:kin yltää peräti seitsemään. NFL:ssä on kaksi. Jokaisella MLB-paikkakunnalla on ainakin yhden muun lajin joukkue, paitsi San Diegossa Chargersin muutettua äskettäin pois!

Välihuomautus 140 : Nimet uusiksi

Kuten uutisissa on kerrottu, NFL-seura Washington Redskins taipui lopulta Burn-Loot-Murder -liikkeen painostuksen edessä ja vaihtoi nimensä. Tai tarkemmin sanoen luopui nimestään. Uutta nimeä seura ei vielä ottanut. Ilmeisesti ehdottamani Washington Foreskins ei sitten kelvannut, vaikka uusi logo olisi ollut helppo keksiä. Joukkue tunnettaneen ensi kaudella tylsästi nimellä Washington Football Team.
Sen sijaan Suomessa jäi ilmeisesti kokonaan huomaamatta toinen nimenmuutos. Kanadassa pelataan sikäläistä kainalopalloa (eroaa jonkin verran NFL:ssä pelattavasta Etelä-Kanadan versiosta) CFL-liigassa. Siellä oli heinäkuuhun asti perinteikäs joukkue nimeltään Edmonton Eskimos. Nykyään sekin tunnetaan väliaikaisella nimellä Edmonton Football Team. Uudesta nimestä ei ole mitään tietoa, mutta yleensä asioista hyvin perillä olevien lähteiden mukaan se ei ole Edmonton Inuits.

Onkin odotettavissa, että nimien muuttaminen ei jää tähän. Amerikkalaiset ammattilaisliigat nimittäin pullistelevat joukkueita, joiden lempinimet ovat nykypäivänä vähintäänkin kyseenalaisia.

Aloitetaan liigoista pienimmästä eli kanukkifutiksen CFL:stä. Siellä on joukkue nimeltä Ottawa Redblacks. Vähemmästäkin tulee kognitiivinen dissonanssi. "Black" on tietysti ääneen sanottuna paha asia, ellei se liity jotenkin protestimellakoihin. Toisaalta "Red" on mitä positiivisin poliittisesti - tai no, ei sitäkään nyt pidä ihan noin suoraan sanoa... mietitäänpä. Jep, piakkoin kentillä viilettänee joukkue nimeltä Ottawa Greencolors.

Punainen on joskus oikeasti ollut paha asia. Kommunistivainojen 1950-luvulla (vainojahan oli, mutta ei ilmeisesti riittävästi koska komukkeja jäi vielä jäljelle) perinteinen baseballjoukkue Cincinnati Reds tunnettiin jonkin aikaa nimellä Cincinnati Redlegs ennen paluuta entisee nimeen. Nykyään ei nimenvaihtoa vaadita, mutta toisaalta kutkuttaa jos uusi nimi olisi Cincinnati Redpills. Siinä sitä olisikin suvakeilla nieleskelemistä.
Punavärissä pysyäksemme, MLB:ssä pelaa myös Chicago Red Sox. Saanee pitää nimensä, mutta samaan tapaan nimetty Chicago White Sox taitaa olla liipaisimella. Chicago Rainbow Sox?

Seksuaalivähemmistöjä ei testosteronintuoksuisessa ammattiurheilussa ole muutenkaan muistettu. Olisi Texasin punaniskoille ihan oikein, jos sikäläinen NFL-seura Dallas Cowboys tekisi nimeensä pienen hienosäännön ja olisi tästä lähtien Dallas Gayboys. Samassa mylläkässä San Francisco 49ers voisi ottaa käyttöön nimen San Francisco 69ers. Myös patriarkaattia tihkuva MLB:n San Diego Padres saa luvan mennä, tilalle tulee San Diego Transgenders. Mahdollisena pidetään myös seuran muuttoa Aasiaan, jossa baseball on myös suosittua - Bangkok Transgenders.

Mutta palataan alkuperäiseen ongelmaan eli rasistisesti häiritseviin nimiin. "Punanahat" ja "Eskimot" saivat jo mennä. Seuraavana vasaran alle jäänevät MLB:n Cleveland Indians hallitseva Super Bowl -mestari Kansas City Chiefs. Ehkä jo lähivuosina kentillä kirmaavat Cleveland Native Americans ja Kansas City Leaders of Indigenous Peoples of the Americas. Entäs sitten saman liigan Cleveland Browns? Hyvä jysäys sentään. Kas kun ei Cleveland Blacks. Mutta eipä hätää, kohta meillä on Cleveland Proud People of Color. Tai NHL:n Chicago Blackhawks. Mitähän siitä mahtaa tulla? Chicago Colored Predators... eikun ei sentään.

Entäs sitten poliittisesti värittyneet nimet? Hyvin muistetaan väkivaltainen Black Panthers -liike, mutta siitä huolimatta NFL:ssä pelaa Carolina Panthers ja NHL:ssä Florida Panthers. Mutta ehkä se olikin ns. "parempaa väkivaltaa".
Niinpä NFL:n Los Angeles Raidersin ja Tampa Bay Buccaneersin sekä MLB:n Pittsburgh Piratesin ei tarvitse muuttaa nimeään, koska nuohan kuvastavat juuri sitä mitä BLM-mellakoijat tekevät. Sen sijaan vielä yhdeltä ryöstelijäsakilta nimensä saaneen Minnesota Vikingsin odotetaan vaihtavan nimensä Minnesota Riotersiksi, mikä kuvastaa paremmin sitä mistä Minnesotan osavaltion tulee olla nykyään ylpeä. Aiemmin Minnesotan rakensivat skandinaavisiirtolaiset, nykyään sitä hajottavat ihan toisenlaiset ryhmät.
Saman tien kyytiä taitaa saada myös NFL:n New England Patriots. Uusi nimi voisi olla vaikka New England Multiculturalism. Toinen bostonilaisjoukkue, eurooppalaisen jalkapallon MLS:n New England Revolution sen sijaan saa pitää nimensä, kunhan täsmentää että se ei tarkoita USA:n itsenäisyyteen johtanutta vallankumousta, vaan tätä nykyistä. Ehkä nimeen lienee varmuuden vuoksi parasta lisätä yksi sana: New England Cultural Revolution.

Mitenkäs muut vähemmistöryhmät tai muuten vain anakronistiset ilmaukset? Esimerkiksi NFL:n New York Giants ja MLB:n San Francisco Giants? Ei hyvä tavaton nykyään sanota ketään kääpiöiksi tai jättiläisiksi. Toisaalta New York Acromegalics sopisi paremmin korisjoukkueelle. Niinpä karsitaan tuollaiset poikkeamat kokonaan ja meillä on kohta New York Statistical Exceptions ja San Francisco Everyone Fits Normal Distribution.
Tai sitten Buffalo Bills. Biisonien joukkoteurastusta! Uudeksi nimeksi Buffalo Vegans. Luojan kiitos NHL:n Hartford Whalers muutti jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja tunnetaan nykyään nimellä Carolina Hurricanes.
Entäs sitten Edmonton Oilers? NFL:ssä Houston Oilers sentään vaistosi ajan hengen jo kaksikymmentä vuotta sitten, häipyi Nashvilleen ja vaihtoi nimensä. Pölyn hälvettyä paikkakunnalle perustettiin vähin äänin uusi joukkue Houston Texans. Eiköhän Edmontonin joukkue muutaman vuoden kuluttua tunneta nimellä Edmonton Windmills tai Edmonton Solar Panels.

Harmittomampia tapauksia ovat sen sijaan joukkueet, joiden lempinimellä ei ole mitään tekemistä paikkakunnan kanssa. Tosin Utah Jazz on liipaisimella sekin, sillä mormonivaltaisen Utahin jazzhemmon värisistä asukkaista suurin osa taitaa pelata kyseisessä joukkueessa. Tämähän menee kultturiseksi omimiseksi, joten eiköhän oteta käyttöön enemmän kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu Utah Polygamists. Se kunnioittaa paitsi mormonien perinteitä, myös NBA-pelaajien elämäntapaa.
Utah Jazzin nimi on tosin perua sen alkuperäiseltä sijoituspaikkakunnalta New Orleansista. Samasta syystä pari muutakin NBA-joukkuetta on hassusti nimetty, mutta selitys löytyy alkuperäiskodista: Memphis Grizzlies (Vancouver) ja Los Angeles Lakers (Minneapolis, laker tarkoittaa Suurilla Järvillä liikennöivää rahtialusta).
Joskus käy niin, että aika ajaa nimen ohi muutenkin kuin sanan merkityksen muuttumisen takia. Mäntä tarkoittaa edellen mäntää, mutta Detroit Pistons ei ole enää autoteollisuuskeskuksen joukkue kuten se oli muuttaessaan sinne 1957. Pahat kielet väittävät, että vuonna 1945 piti valita joko ydinpommi tai kaupungin etnisen rakenteen muutos. Hiroshima sai valita ensin, Detroit joutui tyytymään siihen mitä jäi.
Yksikään amerikkalainen ammattilaisjoukkue ei sentään ole lempinimeltään "Majavat", mutta sehän sopiikin paremmin yhdelle USA:n yliopistourheilun suurimmista menestyjistä. Toki samaa nimeä kantavat kyseisen yliopiston kaikki miesjoukkueetkin lajista riippumatta, mutta onhan se hieman tirskahduttavaa, kun naisjoukkueen nimi on Oregon State Beavers. Tosin nykymuodin vallitessa siitäkin pitäisi varmaan tehdä Oregon State Porcelains.

Kaikissa nimenmuutoksissa tulee kuitenkin muistaa varovaisuus, ettei käy kuten kerran on jo käynyt. NBA-seura Washington Bullets joutui vaihtamaan nimeään 1997, koska "Luodit" viittasi rikollisuuteen. Uudeksi nimeksi tuli Washington Wizards. Ei mennyt ihan putkeen, koska Grand Wizard tai nykyään Imperial Wizard on Ku-Klux-Klanin johtajan arvonimi. Toisaalta Ku-Klux-Klan saa neekerin hyppäämään korkealle ja juoksemaan kovaa, mistä on koripallossa kiistatonta etua. Mutta eiköhän varmuuden vuoksi muuteta joukkueen nimi sellaiseksi, että kaikille käy selväksi että kyseessä on velhomaailmaan liittyvä nimi. Eikä kukaan taatusti loukkaannu, sillä Washington Muggles vetäisi yleisöön pelkkiä jästejä oikeiden velhojen keskittyessä huispauksen fanitukseen.

Loppuhuipentumana on vielä odotettavissa, että koko tämä nimenvaihdoshullutus loukkaantumisen pelossa saa jäätävän kuittauksen sillä, että eräs NBA-seura ilmaisee näkemyksensä koko touhusta vaihtamalla nimekseen Chicago Bullshits.

Uutiskatsaus 32/2020

1. Hääkellojen huminaa

Pääspice Sanna Marin meni naimisiin. Lähetämme parhaimmat onnittelumme tuoreelle avioparille!
Häät järjestettiin kuten poliittiset päätöksetkin on tavattu viime aikoina tehdä: salassa ja kertomatta suurimmalle osalle puoluetovereista mitään, saati sitten oppositiolle.


2. Erikoisin kosinta

Kosia voi monin eri tavoin, mutta nyt taidettiin nähdä jotain ainutlaatuista. Yksi suosikkisarjakuvistani on mainio Kamala luonto. Se on paitsi kotimainen, usein erinomaisen oivaltava. Tällä kertaa piirtäjä Jarkko Vehniäinen olikin normaalien eläinhahmojensa tilalle piirtänyt ihmisiä aamukahvipöydässä. Sarjakuvan käsikirjoittajan Marja Lappalaisen tietämättä. Ensimmäisessä kuvassa piirtäjä itse vapisee jännityksestä käsikirjoittajan lukiessa aamun lehteä mitään aavistamatta. Seuraavassa kuvassa käsikirjoittaja kääntää sarjakuvasivun esille ja kolmannessa kuvassa käsikirjoittajan leuka loksahtaa auki. Neljännessä kuvassa on teksti, jossa piirtäjä pyytää käsikirjoittajaa vaimokseen.
Harvoin on saanut olla lehteä lukiessa yhtä hyvällä tuulella kuin tätä lukiessani. Tiettävästi vastaus oli myönteinen, joten kamalan paljon onnea tulevalle avioparille!


3. Naamiontitaidon puutteita

Aikoinaan armeijassa opetettiin naamiomaan miinat, poterot, teltat ja ylipäätään kaikki muukin. Paras naamiointioppi on se, että kiveä on helkutin vaikea löytää muiden kivien joukosta. Eli pitää sulautua maastoon.
Tämän olivat autuaasti unohtaneet Valko-Venäjälle soluttautuneet venäläiset "palkkasoturit" (siitä kuka on palkan lopullinen maksaja ei liene epäselvyyttä, vaikka se kierrätettäisiin muutaman hämäräfirman kautta). Nämä nimittäin jäivät kiinni erotuttuaan muista venäläisturisteista sillä, etteivät olleet tolkuttomassa humalassa vaan täysin raittiina. Olisivat nyt voineet edes pienet ottaa ja sitten teeskennellä loput.


4. Mikä on hyvä diili?

Pääspice Sanna Marinin mielestä se, että maksetaan 6,6 miljardia euroa, josta saadaan takaisin 3,2 miljardia euroa.
Lukiossa kaveriporukassa määrittelimme lyhyen matikan c:n paljastavan ymmärryksen tason olevan suunnilleen yhden pykälän verran vasemman jalan nahkasaappaan yläpuolella olettaen saappaan olevan vasta kiillotettu. Vuoteen 2004 mennessä lyhyen matikan taso oli näköjään laskenut kahdella pykälällä. Kiillotettu vasemman jalan nahkasaapas olisi nimittäin tajunnut, että 6,6 miljardia miinusta ja 3,2 miljardia plussaa tekee 3,4 miljardia miinusta. Tosin Marinin puolustukseksi mainittakoon, että hän saattoi olettaa että matikassa voi laskea ilman nollia - epäilen vahvasti että Marinin valeprofiili Facebookissa on "Petra".
Miljoonan ja miljardin ero on muutenkin speissarihallitukselle vaikea hahmottaa, mutta sitä voisi ehkä saada jakeluun konkretisoimalla seuraava esimerkki.
Speissareille annetaan miljoona euroa veronmaksajien rahaa tuhlattavaksi kehitysapuun, Italian mafiaan ja diskoläpsyttelijöiden taskurahoihin. Ohjeena on että kymppitonni päivässä. Kymppitonni kun on sellainen rahasumma, jonka he vielä ymmärtävät. Lainatakseni Simo Hämäläisen riemastuttavassa romaanissa Kätkäläinen esiintyvän kiinteistökauppiaan kuvausta leskirouvien maapalstakaupoista: "Niille kun luvet kouraan pinon seteleitä, niin taju katovaa kymppitonnin kohalla. Sitten on sama, paljonko panet päälle, joten etpä pane paljoa." Eli annetaan speissareille kymppitonni päivässä budjetiksi. Kuluu kolmisen kuukautta ja speissarit tulevat valittamaan, että fyrkat loppui.
Sitten lyödään kouraan miljardi ja sanotaan että tuhlatkaa tästä kymppitonni päivässä. Speissareita ei näy seuraavaan kolmeensataan vuoteen.
Tämä empiirinen talouspoliittinen koe tulisi joka tapauksessa halvemmaksi kuin nykymeininki.


5. Lehmät vapaaksi navetoista, jotta ne voisivat rakentaa pesänsä metsään

Uutinen ei kuitenkaan käsittele lehmiä, vaan Helsingin keskustaan eksynyttä hirveä. Otsikko on vain esimerkki siitä mitä voi tapahtua kun vieraantuu luonnosta.
Eli Helsinkiin oli eksynyt hirvi. Luonnollisesti poliisi hoiti asian pois päiväjärjestyksestä ja ampui hirven. Tästä jotkut hipsterit pöyristyivät. Heidän mielestään hirvi olisi pitänyt (vaihtoehdot lueteltu)
a) ohjata pois kaupungista (oletteko koskaan paimentanut lehmiä ja jos olette, niin tiedätte lehmän olevan maailman vittumaisin kotieläin ja jos kuvittelette samaa sukua olevan hirven paimentamisen onnistuvan niin onnea matkaan)
b) nukuttaa nukutusnuolella ja vapauttaa sitten luontoon kehä kolmosen ulkopuolelle (oletteko muuten tietoisia siitä kuinka kauan nukutusaineen vaikutuksen alkaminen kestää, kuinka paljon vahinkoa sinä aikana ehtii syntyä monisatakiloisen hirven toikkaroidessa ja kuinka paljon lähemmäs nukutusnuolta pitää päästä ampumaan kuin normaalia laukausta)
c) odottaa että hirvi löytää tiensä itse pois kaupungista, koska on sinne löytänytkin niin kyllä se löytää takaisinkin (oletteko koskaan eksyneet kaupungin sokkeloihin ennen GPS:ää, jota hirvellä ei tiettävästi ole, löytämättä tietänne takaisin)
Ja lopuksi miettikääpä kuinka paljon mikä tahansa yritys hirven pelastamiseksi olisi vienyt miestyövuosia. Kaikki vain sen takia, että se olisi päätynyt yhdeksi niistä noin viidestäkymmenestätuhannesta vuosittain hirvenmetsästyksessä kaadettavista yksilöistä.
Mutta toisaalta, onhan se ihan ymmärrettävää että jos ei ole hirveä koskaan nähnyt, sitä ei ymmärrä tosiasioita. Toista se on täällä Hornankuusessa, jossa viimeksi muutama viikko sitten yksi sarvipää juoksi tästä tontin poikki vain kymmenen metrin päästä. Ei sitä täällä tarvitsekaan ampua (ennen kuin syksyllä eikä sittenkään sentään tontilla), koska se kuuluu tänne. Helsinkiin se ei kuulu. Josta tuli kyllä mieleen että vuoroon vieraissa, kai täälläkin saa sitten ampua sellaisia otuksia jotka eivät näille leveysasteille kuulu vaikka ovatkin Helsinkiin pesiytyneet?


6. Anteeksi vain, mutta herralla ei ole solmiota

Tuttu portsarin lausuma vuosien takaa, jolla käännytettiin ravintolaan pyrkijät. Samaa ei kuitenkaan sovelleta nykyään. Helsinkiläinen ravintola eväsi sisäänpääsyn ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden fuksiaisiin neljältä rahtihameen käyttäjältä. Tämä tiesi 500 euron korvauksia per rahtihame.
Miten kyseessä voi olla etninen syrjintä, jos ainoa syy sisäänpääsyn kieltämiseen oli pukeutuminen? Ainakin uutisesta sai sen käsityksen, että a) naiset olisivat olleet tervetulleita, jos olisivat pukeutuneet normaaleihin vaatteisiin ja b) käsi olisi noussut pystyyn kenelle tahansa kyseiseen vaatteeseen pukeutuneelle karvoihin katsomatta.
Tässä voi tietysti sanoa, että kyseiset naiset ovat vannoneet kautta kiven ja kannon pitävänsä rahtihametta päällä koko ikänsä eivätkä voi siitä luopua. Kysynpä vaan, kuinka mahtaisi solmiopakkoa noudattava ravintola menetellä esikoislestadiolaisten tapauksessa. Nämähän eivät pidä solmiota. Saisivatko hekin korvauksia rasismista? Entä jos joku aito saksalainen päättäisi pukeutua saksalaiseen perinneasuun hakaristinauhoineen? Luulen että ei menisi korvaukset läpi "perinneperiaatteella".


7. Koirashow

Burn - Loot - Murder -liike on noussut jo sille tasolle, että sille nauraminen on jo hirmuista rasismia. Tämän sai kokea myös USA:n laivaston NAVY SEALS -erikoisjoukko. Lunta tuli tupaan rajusti, kun somessa levisi video sotilaskoiranäytöksestä. Näytös sinänsä oli tuttua kauraa sellaisen joskus nähneille. Paksuun suojavarustukseen pukeutuneen "kohteen" kimppuun hyökkäsi sotilaskoiria, jotka pakottivat tämän antautumaan. Sen jälkeen paikalle tulivat sotapoliisit.
Tällä kertaa kohde oli kuitenkin pistänyt suojavarustuksen ylle Colin Kaepernickin pelipaidan. Siis tiedättehän, tämän joka aloitti polvistumiset kansallislaulun aikana. Koirat pistivät kohteen maihin, sitten sotapoliisit osoittivat aseillaan ja kohde totesi "Okei, okei, suostun kyllä seisomaan!". Yleisö räjähti nauruun. Siis liveyleisö. Samoin kuin jokainen täysijärkinen videon nähnyt. Varmaan myös osa pöyristyjistä, mikäli oli omassa yksinäisyydessään. Mutta kohu piti saada aikaan siitä, että huonosti käyttäytynyneelle - peruskäytöstapoihin kuuluu seisoa kansallislaulun aikana, olkoon se vaikka Pohjois-Korean hymni - naurettiin.
Todellisuudessa Kaepernickin tapaus osoittaa koko Burn - Loot - Murder -protestien naurettavuuden. Kaepernickin biologinen isä jätti aitoafroamerikkalaiseen tapaan tämän äidin jo ennen syntymää. Äiti antoi pojan adoptoitavaksi. Adoptioperhe oli valkoinen. He kasvattivat pojan, saivat tämän yliopistoon josta hän valmistui ja sai miljoonapalkan pelinrakentajana. Arvatkaa mitä pojalle olisi tapahtunut jos valkoinen pariskunta ei olisi häntä pelastanut? Tilastollinen todennäköisyys on suuri, että hän olisi vankilassa, huumekauppias tai murhattu. Mustaihoisilla orpopojilla ei mene USA:ssa yleensä kovin hyvin. Tosin heillä menee paremmin kuin mustaihoisilla Afrikassa, koska Afrikassa ei jostain syystä ole saatu aikaan rahakkaita urheiluliigoja, jonne lahjakkaat mustat voivat päästä tienaamaan isoa rahaa.
Jos USA:ssa mustiin kohdistuva rasismi on ongelma, miksi amerikkalaiset mustat eivät muuta Afrikkaan jossa on vain mustia? Ja jos eivät muuta siksi, että ovat eläneet koko ikänsä USA:ssa eivätkä halua muuttaa toisenlaiseen kulttuuriin, miksi afrikkalaiset mustat sitten haluavat muuttaa USA:han valkoisten sorrettavaksi? Jonkinlaisia masokisteja vai? Kuvitelkaa mitä tapahtuisi jos USA poistaisi muuttorajoitukset afrikkalaisilta. Toisinpäin ongelmaa ei ole. Voinee olettaa että kuka tahansa afroamerikkalainen saisi muuttaa mihin tahansa mustan Afrikan maahan. Valinnanvaraakin olisi kymmenittäin.
Asia nyt vain on niin, että afrikkalaisten keskuudessa eivät jostain syystä halua asua edes afrikkalaiset itse.


8. "Löyhiä jengejä"

Järjestyshäiriöt Helsingissä ovat lisääntyneet. Niitä aiheuttavat "löyhät nuorisojengit, joilla ei ole suoranaisia johtajia". Tämä on tullut poliisille yllätyksenä. Noin virallisesti yllätyksenä. Todellisuudessa joka ainoa jeppe on tiennyt mitä tuleman pitää. Etenkin kun tämä taitaa olla laskujeni mukaan noin viides kerta kun parin vuoden välein uutisoidaan "yllätyksenä jengiytyminen". Kollega Yrjöperskeles repikin jo palasiksi polpon virallisen selityksen eli "koronaviruksesta aiheutuvan turhautumisen". Odottelemme mielenkiinnolla, mikä on seuraava selitys kun näiden ns. "nuorisojengien" riehuminen tulee seuraavan kerran "yllätyksenä".
Kaikki kuitenkin tietävät, mistä on todellisuudessa kyse. Samoin kuin kaikki tietävät, että järjestäytynyt rikollisuus on rantautunut Suomeen, joten seuraava uutinen saattaakin hyvin koskea "yllätystä siitä, että kansainvälistyyliset rikollisorganisaatiot ovat myös Suomessa".


9. Missä marssit?

Kaivopuistossa tapahtui useiden kulttuurinrikastajien toimesta murha, jossa nuori suomalaismies potkittiin kuoliaaksi. Poliisi julkaisi poikkeuksellisesti kuvat.
Voitteko edes kuvitella sitä hirmuisen paskamyrskyn määrää, joka olisi mediassa syntynyt jos viisi suomalaista olisi potkinut yhden neekerin kuoliaaksi?
Voitteko edes kuvitella sitä hirmuisen paskamyrskyn määtää, joka olisi mediassa syntynyt siitäkin jos tämä uhriksi joutunut suomalainen olisi onnistunut nitistämään yhden näistä paskiaisista ja jäänyt henkiin?
Voitteko edes kuvitella, millainen hiljaisuus mediassa syntyi siitä kun viisi neekeriä potki yhden suomalaisen kuoliaaksi... ei kun eihän sitä tarvitsekaan kuvitella, se tapahtui jo.


10. Yksittäistapaus, osa n

Ali Husein (tunnetaan otsikossa koodinimellä "Tamperelaismies") löysi vahvassa humalatilassa olevan perheenäidin kadulta. Yön ritarina hän talutti tämän omaan kotiinsa. Siihen ritarillisuus sitten käräjäoikeuden mukaan päättyikin. Huseinin mukaan nainen antautui innolla sänkypuuhiin. Käräjäoikeuden mielestä valvontakamerat todistivat naisen olleen täysin puhekyvyttömässä tilassa eikä pitänyt uskottavana sitä, että nainen olisi kyennyt ilmaisemaan suostumustaan saati sitten sitä, että naimisissa oleva perheenäiti antautuisi täysin tuntemattomalle miehenkuvatukselle. Tätä tuki myös naisen toiminta välittömästi hänen päästyään asunnosta pois taksin kyytiin. Hän ilmoitti taksikuskille tulleensa raiskatuksi. Käräjäoikeus palkitsi Huseinin kahden vuoden veronmaksajien kustantamalla täysihoidolla ja 8500 eurolla korvauksia, jotka nekin lankeavat mitä ilmeisimmin veronmaksajien kontolle, ainakin mikäli luottaa tilastoihin kyseisen henkilön viiteryhmän työllisyysasteesta.


11. Mittauksia

Yleisurheiluväki on odottanut, rikkoutuuko tänä vuonna kiekossa ikivanha ME. Ja rikkooko sen tämän hetken paras suomea puhuva urheilija eli Daniel Ståhl. Yllättäen kävi kuitenkin niin, että Ståhl menetti kauden tilaston kärkipaikkansa. Kuitenkin vain lyhyeksi aikaa. Kolumbialaisen Mauricio Ortegan tempaisema uusi Etelä-Amerikan ennätys 70,29 nimittäin hyllytettiin ja Ståhlin 70,25 palasi paalupaikalle. Tämä on esimerkki siitä, miten tarkkoja yleisurheilussa ollaan siitä, että asiat hoidetaan jämptisti. Kilpailuraportin mukaan kaikki oli kunnossa, mutta tulos hyllytettiin silti.
Ortega on itse tasoltaan sellainen, että tulos olisi ollut mahdollinen. Ennätys on alkuvuodesta heitetty 67,03 ja uran kymmenen parhaan kilpailun keskiarvo on 65,578. Reilun kolmen metrin parannus on mahdollinen, mutta ei todennäköinen. Isoissa kisoissa Ortega ei kuitenkaan ole pärjännyt tulostasonsa mukaisesti. Viime vuonna hän jäi MM-kisoissa karsintaan tuloksella 61,92, 2017 samoin (62,97) kuten myös Rion olympialaisissa (61,62). Ainoa MM-finaali on vuodelta 2015 (11. sija, 62,01).
Näillä spekseillä Ortegan tulos olisi saattanut mennä jopa läpi. Ongelma oli kuitenkin kilpailun kakkonen. Ecuadorin Juan Jose Caicedon tulos oli 69,60. Hänen ennätyksensä on kuitenkin vain 63,31. Kymmenen parhaan kilpailun keskiarvo 59,411. Yli kuuden metrin parannus ennätykseen ja kymmenen metrin parannus normitasoon ei kerta kaikkiaan mene läpi.
Ja sitten vielä homman huipennus, joka jäi medialta huomaamatta. Ortegan ennätys oli siis helmikuussa heitetty 67,03. Caicedon ennätys 63,31 on heitetty samassa kilpailussa. Samassa paikassa jossa nämä nyt hylätyt tulokset on heitetty. Ortegan paras tulos kyseisen paikkakunnan ulkopuolella on sentään 66,30, mutta Caicedon vain 60,57. Vähemmästäkin pitäisi epäilysten herätä.
Tulee etsimättä mieleen se, kun valkovenäläiset moukarinheittäjät viskoivat aikoinaan olymparajat rikki jossain minskiläisellä perunapellolla.


Loppukevennys: Jaska-setä selittää

Tissiflashmob järjestettiin jo toista kertaa. Kyseessä on siis tapahtuma, jossa joukko naisia esiintyy tissit paljaana jostain syystä. En tiedä miksi mutta jotain voimaannuttavaa ja patriarkaattia vastustavaa se varmaan taas on. Sen sijaan jotain muuta osaan selittää. Uutisessa todettiin: – Täällä ei ollut lainkaan samanlaista ”setämiesrivistöä” kuvaamassa kuin viime vuonna.
Meidän setämiesten puuttuminen on helposti selitettävissä. Viimevuotinen tapahtuma oli mennyt minulta kokonaan ohi, en muista siitä lukeneeni. Tai sitten olen hyvästä syystä unohtanut. Niinpä piti tällä kertaa katsoa video. Voin vakuuttaa että en aio katsoa sitä ensi vuonna. Tissit ovat tietysti aina tissit ja mukavahan niitä on katsella. Samalla lailla kuin autolla kuin autolla pääsee pisteestä A pisteeseen B. Mutta mieluummin sitä ajaa mersulla kuin ladalla. Sama juttu tissien suhteen. Jos on tissienkatselutuulella, niin ei sitä ladatissien takia viitsi vaivautua, jos mersutissejä on saatavilla.
Tässä on selitys laskeneeseen yleisömäärään. Ei kukaan tämän porukan kertaalleen tissit paljaana nähnyt setämies viitsi vaivautua toista kertaa paikalle, ellei internetiä ole lakkautettu.

Uusinta: Vuonna 2525

Lukijalle: Tämän jutun ennusteen mukaan aikaa on jäljellä viisi vuotta. Toistaiseksi mennään tulevaisuuden oppikirjan kertoman historian mukaisesti.


Motto: Historia on tieteistä eksaktein, koska sillä on ainoana mahdollisuus jälkiviisauteen.


Luku 4: Murroksen aika

4.1 Johdanto
Vuosia 1914-2025 kutsutaan murroksen ajaksi. Yhä nytkin, viisisataa vuotta myöhemmin, tuo ajanjakso saa ns. uuden ajan historian merkittävimmän painoarvon oppikirjoissa, sivuuttaen historiallisessa merkityksessään esimerkiksi Napoleonin sotien ajan ja löytöretket. Ainoastaan Rooman valtakunnan aika on yhtä tärkeässä asemassa, mutta se kesti satoja vuosia siinä missä murroksen ajan kestona pidetään yleisesti vain hieman yli sataa vuotta.
Kuten aiemmissa kappaleissa on kerrottu, maailma oli 1900-luvun alussa tilanteessa, jossa se vain "odotti kehittymistään". Kansallisvaltioiden aikakausi oli etenemässä, demokratia nousussa, käytännössä maailman kaikki kolkat oli kartoitettu ja ennen muuta teollinen vallankumous alkanut. Ihmiskunnan tulevaisuudennäkymät olivat ennenkokemattoman valoisat. Voimme vain kuvitella, mitä olisi tapahtunut ilman onnettomia yhteensattumia.

4.2 Ensimmäinen maailmansota
1900-luvun alkupuolella Euroopan suurvallat solmivat keskenään puolustusliittoja, jotka aiheuttivat jännityksen kasvua. Samaan aikaan ne kamppailivat myös globaalista valta-asemasta. Iso-Britannia hallitsi laivastonsa turvin meriä, Ranskalla oli Ison-Britannian tavoin merkittävä määrä siirtomaita Afrikassa ja Aasiassa. Saksa oli osin myöhästynyt siirtomaakilpailusta ja yritti kasvattaa vaikutusvaltaansa. Yhdysvallat noudatti yhä Monroen oppia eikä merkittävästi puuttunut Vanhan Maailman asioihin. Venäjä oli kehittymässä sekä teollisesti että yhteiskunnallisesti.
Kiristyneen jännityksen ja epäonnisten väärinkäsitysten takia eri liittoumiin kuuluneet maat julistivat toisilleen sodan vuonna 1914. Yhtenä syynä sodanjulistuksiin oli se, että ei tajuttu teknologian muuttaneen sodankäynnin luonnetta, vaan uskottiin sodan jäävän lyhyeksi eikä muodostuvan varsinkaan niin tuhoisaksi kuin se osoittautui. Toisin kävi: sota kesti vuoteen 1918 asti, jolloin keskusvallat eli Saksa, Itävalta-Unkari ja Turkki hävisivät ympärysvalloille eli Iso-Britannialle, Ranskalle, Venäjälle ja myöhemmin sotaan liittyneille Italialle ja Yhdysvalloille. Myös useimmat pienemmät maat olivat mukana sodassa.
Ensimmäisen maailmansodan välitön merkitys oli tietyssä mielessä jopa positiivinen. Monikansallinen Itävalta-Unkari hajosi kansallisvaltioihin ja useat maat pääsivät irtautumaan Venäjän imperiumista. Ihmiskunta olisi voinut nuolla haavansa, ottaa opikseen ja jatkaa eteenpäin. Pitkällä tähtäimellä sodan vaikutus oli kuitenkin negatiivinen pääasiallisesti kolmesta syystä. Ensinnäkin Saksalle annetut kovat rauhanehdot kylvivät toisen maailmansodan siemenen. Toiseksi Venäjällä pääsivät valtaan kommunistit, jotka nimesivät maan Neuvostoliitoksi ja tällä tapahtumalla oli merkittävä vaikutus 1900-luvun loppupuolen kehitykseen. Kolmanneksi ensimmäisen maailmansodan teollinen tappaminen konetuliaseineen ja myrkkykaasuineen horjutti vakavasti länsimaista kehitysuskoa. Teknologinen kehitys kyllä jatkui jopa kiihtyvällä tahdilla seuraavat sata vuotta, mutta henkisen degeneraation ja sivistyksen rappeutumisen katsotaan alkaneen ensimmäisestä maailmansodasta.

4.3 Toinen maailmansota
1930-luvulla Saksassa nousi valtaan kansallissosialistinen puolue johtajanaan Adolf Hitler. Puolueen menestys perustui suurelta osin saksalaisten kokemaan katkeruuteen ensimmäisen maailmansodan tappioista ja ankarista rauhanehdoista, mitä vauhditti myös maailmanlaajuinen lamakausi. Puolue onnistui saavuttamaan valtaan päästyään suuren kansansuosion talouden elvyttyä ja luvattuaan saksalaisille parempaa tulevaisuutta. Hitlerin johdolla Saksa teki rauhanomaisesti useita aluevaltauksia 1930-luvulla liittäen itseensä mm. Itävallan ja Tsekkoslovakian.
Saksan hyökättyä Puolaan 1939 alkoi toinen maailmansota. Iso-Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan Puolalle tekemänsä lupauksen mukaisesti. Saksa menestyi sodan alkuvuosina loistavasti ja hyökkäsi myös Neuvostoliittoon 1941. Vuoden 1942 aikana Saksa hallitsi liittolaisensa Italian kanssa käytännössä koko Manner-Eurooppaa ja Pohjois-Afrikkaa. Sodan kulku oli kuitenkin jo kääntynyt Saksan ja Italian liittolaisen Japanin hyökättyä Yhdysvaltoja vastaan. Tämä toi Yhdysvallat mukaan sotaan myös Saksaa ja Italiaa vastaan eli akselivaltoja vastaan.
Yhdysvaltojen geopoliittisesti turvallinen asema yhdessä maan ylivertaisen teollisuuskapasiteetin kanssa takasi sen, että liittoutuneiden voitto akselivalloista oli vain ajan kysymys. Tämä saavutettiin 1945, ensin Saksan ja sitten Japanin antauduttua ehdoitta. Italia oli vaihtanut puolta jo aiemmin. Voittojen hinta oli kuitenkin kova. Sodassa kuoli noin 60 miljoonaa ihmistä. Japani antautui vasta sitten, kun Yhdysvallat oli tuhonnut teknologiansa uusimmalla tuotteella, atomipommilla, kaksi japanilaiskaupunkia. Ironisesti tätä tekoa pidetään nykyään syynä siihen, että ihmiskunta säästyi 1900-luvun loppupuolella ydinsodalta - sen tuhot oli jo lievemmässä mittakaavassa kerran nähty ja ilman tätä kokemusta ydinaseen käyttökynnys olisi ollut huomattavasti matalampi.
Toisen maailmansodan kaksi tuhoisinta seurausta olivat ensinnäkin Neuvostoliiton kasvanut vaikutusvalta. Länsiliittoutuneiden poliittisen heikkouden ja naiiviuden vuoksi se kykeni kaappaamaan vaikutuspiiriinsä koko Itä-Euroopan, jonka ansiosta aiemmin vain paikallisena voimatekijänä olleesta kommunismista tuli globaali peluri. Vielä tuhoisampi seuraus aiheutui Saksan kansallissosialistisen aatteen sivujuonteesta. Kansallissosialismiin kuului voimakkaana tekijänä juutalaisvastaisuus. Saksalaiset tuhosivat keskitysleireillään järjestelmällisesti suurimman osan Euroopan juutalaisista. Kuolonuhrien määrä oli miljoonia. Tämä sai omalta osaltaan länsimaat yliherkiksi vähemmistöjen kohtelulle ja omaksumaan tuhoisan kulttuurirelativismin, mikä tarkoitti kaikkien kulttuurien näkemistä samanarvoisina riippumatta siitä, minkälaisen yhteiskunnan ne saivat aikaan.

4.4 Vastakkainasettelun aika
Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa pidetään kaksinapaisuuden aikana. Maailma oli karkeasti ottaen jakautunut kahteen leiriin, läntiseen kapitalistiseen ja itäiseen sosialistiseen. Etelässä oli sitten kolmas maailma eli kehitysmaat. Aiemmin nämä maat olivat olleet länsimaiden, lähinnä Ison-Britannian ja Ranskan siirtomaita. Ne kuitenkin itsenäistyivät vähitellen, enimmäkseen 1960-luvulla. Lähtökohdat olivat kohtuullisen hyvät. Aiemmista endeemisten heimosotien ajasta oli siirrytty järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, jonka siirtomaaisännät olivat tuoneet mukanaan. Siirtomaa-ajan päätyttyä elintasokuilu länsimaihin nähden vastoin odotuksia kuitenkin kasvoi. Samoin kasvoi väkiluku. Siirtomaa-ajan lopusta 1960 vuoteen 2015 esimerkiksi Afrikan väkiluku nelinkertaistui. Kehittynyt maailma ei käytännössä reagoinut väkiluvun kasvuun. Oikeastaan se tahtomattaan sitä edisti kehitysavulla ja lääketieteellis-agrologisella kehityksellä.
Kehittyneissä maissa huomio oli noin vuoteen 1990 asti keskittynyt idän ja lännen eli sosialismin ja kapitalismin väliseen kilpailuun. Aluksi kehitys oli tasaväkistä, mutta erityisesti informaatioteknologian kehittymisen myötä vapaaseen kilpailuun perustunut järjestelmä osoitti pian ylivertaisuutensa sosialistiseen suunnitelmatalouteen verrattuna. Elintasokuilu lännen ja idän välillä repesi toden teolla 1970-luvulla ja 1980-luvulla kommunismin romahdus oli jo odotettavissa. Tämä tapahtui lopullisesti vuoden 1990 paikkeilla, jonka jälkeen entiset kommunistimaat muuttuivat kapitalistisiksi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut kapitalismin voittokulkua. Sosialistinen propaganda oli saanut monet kapitalistisissa maissa asuvat uskomaan sosialismiin. (Sosialistimaat olivat suljettuja eivätkä kapitalistimaat käytännössä päässeet levittämään niissä omaa propagandaansa - asukkaat saivat kyllä tietoja epävirallisia kanavia pitkin, mikä olikin sosialismin romahduksen välitön syy.) Kapitalistimaissa asuneiden sosialistien eliitti hakeutui yleensä aatteellisista syistä julkishallintoon yritysten sijaan. Sosialismin romahdettua tämä virkakoneisto ajautui aatteensa menetettyään suurelta osin helppoon ratkaisuun eli vasemmistolaisen aatteen mutatoitumiseen kulttuurirelativismiin, johon kuuluivat usein esimerkiksi pasifismi, vegetarismi ja muiden kuin länsimaalaisten suosiminen ns. positiivisella syrjinnällä.

4.5 Menetetyt tilaisuudet
1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä vastakkainasettelun aika oli ohi. Tuolloin ihmiskunnalla oli vielä mahdollisuutensa välttyä katastrofilta. Oli ollut ymmärrettävää, että ydinsodan uhan alla kahden järjestelmän kilpaillessa keskenään ei kehitysmaissa tikittävään väestöpommiin kiinnitetty huomiota. Sen sijaan on jälkikäteen katsoen erittäin outoa, että siitä ei välitetty vastakkainasettelun päätyttyäkään. Tuolloin olisi pitänyt olla selvää, että kaksi tekijää eli kehitysmaiden holtiton väestönkasvu ja tuolloin etenkin Lähi-idässä voimatekijänä ollut islamin usko suvaitsemattomuudessaan tulisivat muodostumaan ongelmaksi, ellei niihin ripeästi puututtaisi. Mitään ei kuitenkaan tehty kahdenkymmenenviiden vuoden etsikkoaikana. Syitä tähän on lueteltu aiemmissa kappaleissa, mutta ne koostetaan tähän vielä täydennettynä luettelona aikajärjestyksessä:
1) Ensimmäisestä maailmansodasta alkanut länsimaiden henkinen alennustila
2) Saksan juutalaisvainoista juontanut kulttuurirelativismi
3) Siirtomaa-ajan päättyminen ja kehittyneiden maiden haluttomuus puuttua kehitysmaiden todellisiin ongelmiin
4) Kommunismin jäljiltä länsimaihin jäänyt aatteeltaan mutatoitunut virkakoneisto
5) Helpoista elinoloista ja viihteestä johtuva asukkaiden yleinen passiivisuus ja välinpitämättömyys
Näiden syiden takia ei haluttu eikä uskallettu tehdä kyteville ongelmille mitään. Kun ottaa huomioon, miten lupaavat tulevaisuuden näkymät ihmiskunnalla oli 1900-luvun alussa edessään, murroksen aikaa voi kutsua ihmiskunnan historian suurimmaksi tragediaksi. Mikäli 1900-luvulla ei olisi tehty ratkaisevia virheitä, olisi vältytty 2000-luvun suurilta murhenäytelmiltä.

4.6 Kansainvaellusten aika
Väestöpaine ja levottomuudet kehitysmaissa kasvoivat lopulta liian suuriksi. Esimerkkinä ongelmista mainitaan Syyria. Se ei sinänsä ole ehkä tyypillinen malli, koska ei ole afrikkalainen. Toisaalta se oli enimmäkseen islamilainen maa ja tapahtumaketju oli normaali. Maassa oli vuonna 1937 2,3 miljoonaa asukasta. Vuonna 2011 siellä oli 23 miljoonaa asukasta. Väkiluku oli siis kymmenkertaistunut vain 74 vuodessa. Pian tämän jälkeen maassa alkoi sisällissota. Sen näennäisenä syynä oli islamilainen ääriliike, joka yritti kaapata vallan. Todellisuudessa kehityskulku oli aivan normaali huomioiden väestönkasvun. Sisällissota oli julma ja säälimätön ajaen miljoonat pakolaisiksi.
Yleisesti on hyväksytty murroksen ajan viimeisen ajanjakson alkaneen 2015. Jotkut historioitsijat väittävät sen alkaneen jo aiemmin, koska esimerkiksi Ranskassa oli jo tuolloin noin kymmenen prosentin ei-eurooppalainen väestönosa. Jotkut taas sanovat sen alkaneen vasta myöhemmin, koska vuonna 2015 väkisin Eurooppaan tunkeutui vain murto-osa kehitysmaalaisia verrattuna muutamiin myöhempiin vuosiin. Vuotta 2015 pidetään kuitenkin rajalinjana, koska tuolloin tulijoita alkoi saapua väkisin merkittävissä määrin ja Euroopassa tilanne herätti vihdoin merkittävää huomiota.
Osa pakolaisista oli aidosti vainottuja, mutta joukkoon liittyi muista maista onnenonkijoita, joiden tarkoitus oli päästä leveämpään elämään kiinni Euroopassa. Samaan aikaan Euroopassa tapahtui lukuisia islamilaisten tekemiä terrori-iskuja, jotka vähitellen kiristivät ilmapiiriä. Euroopan Unioni yritti hillitä tilannetta laatimalla lakeja, joilla kriitikkoja yritettiin vaientaa. Sen eliittivirkamiehet olivat suurelta osin sosialismin perillisiä eivätkä ymmärtäneet oman asemansa heikkoutta eurooppalaisten näkemysten muuttuessa heidän ja kriisin vastaisiksi. Itse kriisin syihin eli pääasiallisesti kehitysmaiden hillittömään väestönkasvuun ja vähemmässä määrin islamilaiseen uskonnolliseen fanatismiin ei puututtu. Tosin näihin puuttuminen EU:n käytettävissä olevin keinoin olisikin luultavasti ollut liian myöhäistä, se olisi pitänyt tehdä jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Vähitellen eurooppalaisille valkeni, että EU ei kantaväestöä puolusta, tulijat eivät enimmäkseen edes halua sopeutua länsimaiseen kulttuuriin, ovat keskimäärin ongelmallista ainesta, haluavat tuoda Eurooppaan oman uskontonsa eikä tulijavirta lopu koskaan ellei väestönkasvulle tehdä jotain.
Aiemmin puhuttiin väestöpaineesta, joka kohdistui kehitysmaista Eurooppaan ja vähitellen myös muualle kehittyneisiin maihin. Nyt kasvoi koko ajan suuremmaksi vastapaine. Sillä tarkoitetaan länsimaisen kulttuurin nostamista muiden kulttuurien yläpuolelle, sopeutumattomien tulijoiden välitöntä karkoitusta, muiden tulijoiden valjastamista eurooppalaisten arvojen lähettiläiksi takaisin kotimaihinsa, länsimaille vihamielisten aatteiden tuhoamista ja kehitysmaiden väkiluvun stabilointia ekologisesti kestävälle tasolle. Euroopan Unioni onnistui patoamaan sitä jonkin aikaa kukistamalla jokaisen henkilön, jonka koki mahdolliseksi liikkeen keulakuvaksi. Tämä kuitenkin nosti painetta vain entisestään.
Murroksen ajan katsotaan päättyneen käänteen lopulta tapahtuessa vuonna 2025, jolloin

Kesken kuolleet

Tutkiessani taannoin kansanedustajien keskinäisiä sukulaisuussuhteita jouduin käymään läpi kaikkien 2605 kansanedustajana toimineen tietoja. Siinä samalla pidin kirjaa siitä, kuinka moni kansanedustaja on kuollut kesken edustajakautensa. Heitä oli laskujeni mukaan 172. Kesken edustajuutensa on siis kuollut noin 6,6 % eli noin joka viidestoista.

Suomessa parlamentaarikoilla ei ole tapana istua todella iäkkäiksi asti paikallaan. Tämä on ennemminkin enemmistövaalipiiriperiaatteella toimivien maiden ilmiö. Suomessa äänestäjät yleensä heittävät seniileinä eduskuntaan pyrkivät pihalle (muita hulluja kyllä valitaan sitäkin enemmän), mutta USA:ssa ja Britanniassa ei ole vaihtoehtoja, mikäli haluaa äänestää tiettyä puoluetta. Esimerkiksi USA:n senaatissa istui Strom Thurmond Etelä-Carolinan senaattorina melkein 50 vuotta, kunnes luopui paikastaan satavuotiaana. Thurmond oli muutenkin värikäs heppu: kannatti vielä uransa alkuaikoina yhdessä muiden etelän demokraattipuolueen edustajien kanssa rotuerottelua, mikä ei estänyt häntä tekaisemasta 22-vuotiaana aviotonta lasta 16-vuotiaan mustan kotiapulaisen kanssa, laskeutui 6.6.1944 Normandian maihinnousussa liitokoneella saksalaisten selustaan osana maahanlaskudivisioonaa, yleni sodassa everstiluutnantiksi, oli yhden kauden osavaltionsa kuvernöörinä ennen valtakunnanpolitiikkaan nousuaan, meni naimisiin kahdesti Miss Etelä-Carolinan kanssa (ensimmäinen vaimo oli 24 vuotta ja toinen 44 vuotta Thurmondia nuorempi, ensimmäinen kuoli syöpään lapsettoman avioliiton jälkeen, toisen kanssa tuli neljä lasta), loikkasi demokraateista republikaaneihin 1964 säilyttäen silti äänestäjien vankkumattoman kannatuksen ja sai toisesta vaimosta vieraannuttuaan lisäpotkua naistenmiehen maineelleen erityisesti nipistelemällä samaan hissiin osuneita naisia persuksista vielä yli ysikymppisenä.

Mutta takaisin asiaan. Suomessa kansanedustajilla on tapana luopua paikoistaan hyvissä ajoin. Niinpä vanhimpana eduskunnassa on istunut Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää, joka luopui paikastaan 82-vuotiaana. Vanhimpana kesken edustajakautensa on kuollut Väinö Voionmaa, 78-vuotiaana. Vanhimmaksi elänyt kansanedustaja on 104-vuotiaana kuollut Salme Katajavuori. Kaksi muutakin entistä kansanedustajaa eli yli satavuotiaaksi.
Vastaavasti nuorimpana on kuollut Julius Nurminen, joka oli kuollessaan vain hieman yli 31-vuotias. Nuorimpana entisenä kansanedustajana on kuollut niin ikään 31-vuotias Atte Mantere, jonka kansanedustajuus loppui jo 29-vuotiaana.
Edustajana kuolleiden keskimääräinen kuolinikä on 54,2 vuotta.

Aiemmin istuvien kansanedustajien kuolemat olivat lähes jokavuotisia tapahtumia, nykyään melko harvinaisia. Selityksiä on monia. Aiemmin edustajanpaikassa roikuttiin kiinni terveystilanteesta huolimatta, koska se oli parasta mihin saattoi päästä. Nykyään kansanedustajan paikka tuntuu olevan lähinnä ponnahduslauta hyvin palkattuun eläkevirkaan, usein Brysselissä. Toki terveydenhuoltokin on parantunut eli piilevät sairauden huomataan useammin ajoissa ja ne saadaan hoidettua. Samoin edustajien keski-ikä lienee pudonnut ihmisten eliniän samalla pidentyessä.

Vuosikymmenittäin (laskuissa esim. 1970-luku on 1.1.1970-31.12.1979) kuolemia on tapahtunut seuraavasti:

Vuosikymmen	Kuolleita
1900	0
1910	25
1920	18
1930	24
1940	26
1950	22
1960	25
1970	18
1980	6
1990	2
2000	3
2010	2
2020	0

Kuten voi havaita, muutos on ollut melkoinen. Yksittäisistä vuosista vähintään viisi istuvaa kansanedustajaa on kuollut 1918 (10, tämä ei liene yllätys kaikkein tuhoisimpana vuotena), 1933 (6, olisiko edellisenä vuonna tapahtuneella Alkon avaamisella jotain yhteyttä asiaan), 1943 (5) ja 1964 (5). Vuosina 1951-1965 eli viitenätoista peräkkäisenä vuotena kuoli aina vähintään yksi istuva kansanedustaja. Vastaavasti pisin ajanjakso, jolloin yksikään istuva kansanedustaja ei ole kuollut, oli yli yhdeksän vuoden putki 2010-2019.
Eduskunnan istuntokausista eniten kuolleita tuli ns. "pitkän parlamentin" aikana 1939-1945, jolloin kuoli peräti 17 kansanedustajaa. Tämä on ymmärrettävää paitsi kauden pituuden, myös sota-ajan rasitusten takia.
Etenkin kansanedustuslaitoksen alkuvaiheessa vaalikaudet jäivät usein lyhyiksi parlamentin hajoittamisen takia. Niinpä kahden ensimmäisen vaalikauden aikana (vaalit 1907 ja 1908) ei kuollut yhtään istuvaa kansanedustajaa. Myöskään vuosina 1916-1917 istuneen eduskunnan aikana ei kuollut yhtään silloista kansanedustajaa. Seuraavia viikatemiesvapaita vaalikausia saatiinkin odottaa sitten 2000-luvulle asti. Tällä vuosituhannella niitä on tullut peräti kolme, 2003-2007, 2011-2015 ja 2015-2019.

Ilmeisesti lyhin aika, jonka kansanedustajana kuollut on ehtinyt eduskunnassa olla, on vuonna 1919 eduskuntaan valitulla Edla Lyytisellä, joka kuoli vajaat kaksi kuukautta valinnan jälkeen. Vuonna 1945 eduskuntaan valittu Reino Uusisalmi ehti olla edustajana hieman yli kaksi kuukautta. Nämä eivät kuitenkaan ole kaikkien aikojen lyhyimpiä kansanedustajuuksia, vaan lyhyempiä on useita. Näissä tapauksissa edustaja on tullut varasijalta kauden loppuajaksi tai luopunut paikastaan jostain syystä. Kaikkien aikojen lyhin kansanedustajuus on epäilemättä paremmin pakinoitsijana tunnetulla Hjalmar Nortamolla (tuolloin vielä Nordling), joka oli kansanedustajana vain yhden päivän, sopivasti aprillipäivänä vuonna 1910. Hän tuli kesken kauden kuolleen Frans Rapolan tilalle, mutta sai heti vapautuksen sairauden vuoksi.

Edustajan kuollessa tai erotessa muusta syystä tilalle nousee siis varaedustaja. Ehkä erikoisin kohtalo varaedustajista on ollut Onni Mannilalla, joka nousi kansanedustajaksi varasijalta peräti kahdesti istuvan edustajan kuoltua, ensin 1953 Aino Luostarisen tilalle ja seuraavalla vaalikaudella 1955 Väinö Kaasalaisen tilalle.

Alussa todettiin, että toimensa aikana kuolleita kansanedustajia on 171. Tämä luku on kuitenkin tulkinnanvarainen. Puutteita listassa saattaa olla, otan mielelläni korjauksia vastaan. Mutta tulkinnanvaraisuutta esiintyy muutenkin.
Esimerkiksi Väinö Hakkila oli päättänyt luopua kansanedustajapaikastaan eikä asettunut enää ehdokkaaksi vuoden 1958 vaaleissa. Vaalit pidettiin 6.-7.7.1958. Hakkila kuoli 18.7.1958 eli yksitoista päivää vaalien jälkeen. Uusi eduskunta kuitenkin kokoontui vasta 22.7.1958, joten Hakkila oli edustaja kuolemaansa asti ja hänet on laskettu mukaan 172 edustajana kuolleen joukkoon.
Päinvastaista tapausta eli uutena kansanedustajaksi valittu olisi kuollut ennen uuden eduskunnan kokoontumista ei tiettävästi ole. Kylläkin yksi tapaus, jossa paikkansa uusinut edustaja kuoli tässä välissä, mutta ei siis sellaista jossa kansanedustajaksi valittu ei olisi koskaan edustajaksi kuolemansa takia ehtinyt.

Muita kyseenalaisia tapauksia ovat ne SDP:n kansanedustajat, jotka erotettiin eduskunnasta vapaussodan jälkeen ja kuolivat ennen uusia vaaleja tai varamiehen nousua tilalle. Näitä on kaksi:
Matti Lonkainen, 14.11.1918, 44 v
Eduskunnan sivuilla Lonkaisen edustajantoimen katsotaan lakanneen 16.5.1918, kuten lähes kaikkien muidenkin SDP:n kansanedustajien. Uudet vaalit järjestettiin kuitenkin vasta maaliskuussa 1919. Tynkäeduskunta kokoontui vapaussodan jälkeen 15.5.1918, jolloin kaikki SDP:n edustajat Matti Paasivuorta lukuun ottamatta puuttuivat. Lonkainen menehtyi vankina ollessaan äkilliseen sairauteen Helsingin kirurgisessa sairaalassa. Tämä tapahtui ennen seuraavia vaaleja, joten Lonkainen on tässä mielessä rajatapaus: kuoliko hän kansanedustajana koska oli erotettu ilman sijaista? Varaedustajat - hekin vajaalukuisina - kutsuttiin eduskuntaan vasta joulukuussa.
Oskari Suutala, 25.2.1919, 31 v
Kuoli keuhkotautiin Sörnäisten kuritushuoneessa. Edustajantoimi katsottiin päättyneeksi 25.9.1918.
Näitä kahta ei ole laskettu edustajantoimensa aikana menehtyneiksi.

Edustajakautensa aikana kuolleet kansanedustajat kuolinpäivän mukaisessa järjestyksessä:

Oskar Hainari, 23.1.1910, 53 v
Hainari oli ensimmäisenä kuollut kansanedustaja (ei siis nuorimpana, mutta kronologisesti ensimmäisenä), vaikka jo eduskunnasta pois jääneetkin laskettaisiin.

Frans Rapola, 20.3.1910, 47 v

Justus Ripatti, 16.1.1912, 48 v

Kalle Viljakainen, 17.4.1913, 60 v

Juho Lallukka, 1.3.1914, 61 v
Tunnetaan paremmin legendaarisena liikemiehenä, mutta ehti olla kolme vuotta eduskunnassa.

Leo Mechelin, 26.1.1914, 74 v
Mechelin on syntymävuodeltaan (1839) aikaisin koskaan kansanedustajana ollut.

Kyösti Kanniainen, 22.6.1915, 44 v

William Lundström, 17.7.1915, 35 v

Kalle Kustaa Pykälä, 2.10.1915, 50 v
Pykälä ammuttiin ikkunan läpi kotitalonsa saunaan. Murhan motiivina oli kosto siitä, että Pykälä oli oikeudessa paljastanut väärän valan vannoneen todistajan. Todennäköinen murhaaja pakeni Yhdysvaltoihin eikä häntä saatu koskaan oikeuden eteen.

Heikki Häyrynen, 20.10.1915, 39 v

Arvid Neovius, 28.1.1916, 54 v

Reinhold Grönvall, 3.3.1916, 64 v

John Hedberg, 12.4.1916, 76 v

Antti Mikkola, 1.2.1918, 48 v
Punaiset pidättivät nuorsuomalaisten kansanedustajan Helsingissä ja ampuivat hänet seuraavana päivänä.

Ernst Saari, 29.3.1918, 35 v
Suomalaisen puolueen kansanedustaja Saari oli vapaussodan aikana punaisten vankina ja hänet murhattiin Tampereella.

Juho Lehmus, 6.4.1918, 59 v
Valkoiset vangitsivat SDP:n kansanedustajan ja teloittivat hänet seuraavana päivänä Tampereella.

Samuli Häkkinen, 6.5.1918, 60 v
Valkoiset teloittivat SDP:n kansanedustajan Viipurin vankileirillä.

Georg W. Johansson, 9.5.1918, 40 v
SDP:n kansanedustaja teki itsemurhan Helsingissä punaisten hävitessä vapaussodan.

Vilho Lehokas, ??.5.1918, 42 v
SDP:n kansanedustaja jäi vapaussodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi. Hänet ammuttiin Viipurin vankileirillä toukokuussa 1918, tarkka päivämäärä ei ole tiedossa.

Juho Hakkinen, 16.5.1918, 45 v
SDP:n kansanedustaja jäi vapaussodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi. Hän sai kenttäoikeudelta kuolemantuomion toimittuaan punaisten hallituksessa sodan aikana. Hänet teloitettiin Viipurissa toukokuussa. Täsmällinen päivämäärä on epävarma.

Juho Rikkonen, 16.5.1918, 43 v
SDP:n kansanedustaja teloitettiin Viipurin vankileirillä. Täsmällinen päivämäärä on epävarma.

Albin Valjakka, 29.6.1918, 40 v
SDP:n kansanedustaja kuoli Viipurin vankileirillä.

Julius Nurminen, 24.7.1918, 31 v
SDP:n kansanedustaja kuoli Tammisaaren vankileirillä. Hän on kaikkein nuorimpana kuollut kansanedustaja. Myös Oskari Suutala ja Viljo Kilpeläinen sekä entinen kansanedustaja Atte Mantere kuolivat 31-vuotiaina, mutta Nurminen oli heistä nuorin.

Edla Lyytinen, 21.5.1919, 44 v
Ehti olla kansanedustajana vajaat kaksi kuukautta.

Väinö Vankkoja, 10.8.1919, 38 v
Toimittajana ollessaan Vankkoja tuomittiin kaksi kertaa muutamaksi kuukaudeksi vankeuteen majesteettirikoksesta kirjoittamiensa artikkelien takia, vuosina 1912 ja 1914. Vankilassa hän sai keuhkotaudin, johon kuoli myöhemmin. Sitä ennen hänet oli tullut kansanedustajaksi 1918 teloitetun Juho Lehmuksen tilalle ja uusinut paikkansa vaaleissa.

Sikstus Rönnberg, 30.8.1919, 58 v
Ehti olla kansanedustajana vain viiden kuukauden ajan.

Taavetti Heimonen, 1.6.1920, 49 v

Penna Paunu, 24.8.1920, 51 v

Toivo Turtiainen, 12.9.1920, 36 v

Matti Helenius-Seppälä, 18.10.1920, 50 v
Kieltolain kannattajana tunnettu raittiusliikkeen johtaja Helenius-Seppälä osallistui kansainväliseen raittiuskonferenssiin USA:ssa. Paluumatkalla hän sai keuhkoveritulpan laivassa keskellä Atlanttia ja menehtyi.

Oskari Leivo, 12.12.1921, 45 v
Leivo kuoli Porin sairaalassa suolistoverenvuotoon.

Aleksanteri Koivisto, 22.12.1921, 58 v

Heikki Ritavuori, 14.2.1922, 41 v
Sisäministeri Ritavuori on itsenäisyyden ajan ainoa poliittisen murhan uhri.

Leonard Typpö, 27.6.1922, 54 v

Alex Alfthan, 3.7.1922, 56 v
Tuli eduskuntaan sairauden takia vapautetun Artturi Virkkusen (k. 1924) tilalle 16.2.1922 eli ehti olla vain vajaat viisi kuukautta kansanedustajana.

Evert Huttunen, 29.3.1924, 39 v

Aaro Jaskari, 28.7.1925, 45 v

Pekka Meriläinen, 9.4.1926, 40 v
Meriläinen oli mennyt naimisiin samana vuonna kuin kuoli.

Valentin Annala, 19.10.1926, 66 v

Kaarlo Saari, 25.2.1927, 71 v

Juho Komulainen, 10.4.1927, 52 v

Janne Ihamuotila, 21.1.1929, 60 v

Taavi Tainio, 17.3.1929, 54 v
Tainion tilalle eduskuntaan nousi Axel Åhlström, joka myös kuoli kesken seuraavan edustajakauden viisi vuotta myöhemmin.

Iida Vihuri, 7.9.1929, 47 v
Vihuri hukkui höyrylaiva Kurun upotessa Näsijärvellä Suomen historian tuhoisimmassa sisävesionnettomuudessa.

Georg Schauman, 6.10.1930, 60 v

W.W. Tuomioja, 2.10.1931, 43 v

Hilda Seppälä, 31.3.1932, 52 v
Myös Seppälän tilalle eduskuntaan noussut Anni Huotari menehtyi kansanedustajana ollessaan.

Taavetti Nuutinen, 25.11.1932, 41 v

Juho Kaskinen, 2.12.1932, 66 v
Pääsi alkujaan eduskuntaan 1919 sairauden takia eronneen kansanedustajan tilalle.

Emanuel Aromaa, 14.1.1933, 59 v
Aromaa oli vähällä kuolla jo viisitoista vuotta aiemmin, mutta SDP:n kansanedustaja onnistui piilottelemaan sodan jälkeen pahimman ohi ja selvisi kuritushuonetuomiolla sekä kansalaisluottamuksen menetyksellä, mikä tarkoitti samalla eduskuntapaikan menetystä. Hän palasi armahduksen jälkeen eduskuntaan vuoden 1924 vaaleissa.

Aleksanteri Koskenheimo, 18.2.1933, 56 v

Julius Ailio, 4.3.1933, 60 v

Bror Päivänsalo, 23.8.1933, 57 v

Juho Ryynänen, 18.9.1933, 59 v

Kalle Myllymäki, 12.10.1933, 50 v

Mikko Suokas, 13.10.1934, 41 v

Axel Åhlström, 26.10.1934, 43 v
Tuli eduskuntaan 1929 tuolloin kuolleen Taavi Tainion tilalle. Åhlström oli joutunut sosialistisena toimittajana vapaussodan jälkeen Tammisaaren vankileirille, josta onnistui pakenemaan. Hän piileskeli vuosikausia salanimen turvin, kunnes tuli julkisuuteen yleisen armahduksen jälkeen. Åhlström kuoli ilmeisesti vankileirillä saamansa munuaissairauden seurauksiin.

Martti Rantanen, 23.6.1935, 50 v

Hilja Pärssinen, 23.9.1935, 59 v

Jooseppi Kauranen, 8.11.1935, 55 v

Matti Puittinen, 30.1.1937, 53 v

Viljo Kilpeläinen, 12.5.1937, 31 v

Juho Kaakinen, 10.4.1938, 41 v

Eetu Vaarama, 29.1.1938, 59 v

Rafael Colliander, 25.5.1938, 60 v

Kaarlo Hänninen, 25.3.1939, 62 v
Hänninen sai sydänkohtauksen noustessaan eduskunnan portaita ja menehtyi.

Hannes Ryömä, 22.5.1939, 61 v
Erosi sairautensa takia ministerin tehtävistä 1938, mutta jatkoi kansanedustajana kuolemaansa asti. Myös hänen poikansa Mauri Ryömä kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Toivo Janhonen, 3.11.1939, 53 v

Kaarlo Mikkola, 28.5.1940, 48 v

Aleksi Lehtonen, 2.10.1940, 43 v

Elsa Metsäranta, 25.1.1941, 53 v

Väinö Havas, 21.8.1941, 43 v
Vaikka kansanedustajat oli vapautettu sotapalveluksesta, muutama lähti rintamalle vapaaehtoisena. Yksi heistä oli kokoomuksen edustaja Havas, joka kaatui JR 50:n komppanianpäällikkönä. Hän on ainoa sodassa kaatunut istuva kansanedustaja (sodassa kaatuivat myös IKL:ää edustaneet entiset kansanedustajat Elias Simojoki ja Arne Somersalo).

Kaarlo Kares, 23.3.1942, 68 v
IKL:n kansanedustaja menehtyi sota-aikana osin sen vuoksi, että tiukan periaatteellisena miehenä kieltäytyi hankkimasta niukkojen korttiannoksien lisukkeeksi ylimääräistä ruokaa.

Antti Halonen, 5.7.1942, 57 v

Jalmari Pilkama, 12.8.1942, 61 v

Ville Komu, 15.11.1942, 47 v

Aimo Cajander, 21.1.1943, 63 v
Talvisodan syttyessä pääministerinä olleen Cajanderin poliittinen ura käytännössä katkesi saman tien, mutta hän jatkoi ns. "pitkän parlamentin" rivikansanedustajana kuolemaansa asti.

Anni Huotari, 15.4.1943, 68 v
Huotari oli eduskunnassa peräti neljään otteeseen. Hän ehti pudota ja nousta takaisin jo kerran ennen vapaussotaa. Myös hänen miehensä Anton oli kansanedustajana pudoten ja nousten takaisin samoissa vaaleissa kuin vaimonsa, tosin hänen edustajauransa oli alkanut yksiä vaaleja myöhemmin. Vapaussodan jälkeen demaripariskunta päätti paeta Neuvosto-Venäjälle, mutta muutti mielensä ja päätyi vankileirikeikalle Suomeen. Samalla meni molemmilta kansanedustajuus. Anton ei enää palannut eduskuntaan ja päätyi itsemurhaan 1931. Anni valittiin takaisin 1922, putosi 1927 ja palasi jälleen 1932 tuolloin kuolleen Hilda Seppälän tilalle uusien paikkansa vielä kolmissa vaaleissa. Huotari kuoli liikenneonnettomuudessa.

Alex Hämäläinen, 28.8.1943, 49 v

Väinö Kokko, 5.12.1943, 63 v

Matti Luoma-aho, 27.12.1943, 58 v

Kustaa Perho, 8.6.1944, 59 v

Albin Koponen, 10.11.1944, 63 v

Ragnar Furuhjelm. 15.11.1944, 65 v

Reino Uusisalmi, 14.6.1945, 46 v
Ehti olla kansanedustajana vain kolmisen kuukautta.

K.H. Wiik, 29.6.1946, 63 v

Toivo Järvinen, 24.4.1947, 51 v

Kalle Hakala, 16.5.1947, 67 v

Väinö Voionmaa, 24.5.1947, 78 v
Voionmaa on vanhimpana kuollut istuva kansanedustaja, mutta ei vanhin kansanedustajana ollut.

Vihtori Metsäranta, 20.11.1947, 67 v

Yrjö Räisänen, 18.6.1948, 60 v

Teuvo Valanne, 10.7.1948, 62 v

Arvi Oksala, 23.7.1949, 58 v

Jere Juutilainen, 7.11.1949, 60 v

Lassi Hiekkala, 5.10.1951, 62 v

Paavo Leskinen, 5.3.1952, 56 v

Mauno Pekkala, 30.6.1952, 62 v

Mikko Järvinen, 30.4.1953, 57 v

Aino Luostarinen, 3.7.1953, 64 v

Henrik Kullberg, 4.12.1953, 62 v
Toimittuaan yli kaksikymmentä vuotta rivikansanedustajana Kullberg sai vihdoin ministerinsalkun marraskuussa 1953, mutta kuoli vain reilut pari viikkoa myöhemmin.

Emil Lampinen,, 14.5.1954, 71 v

Juho Niukkanen, 17.5.1954, 65 v
Yli kolmekymmentä vuotta kansanedustajana ollut Niukkanen valittiin eduskuntaan vielä keväällä 1954, mutta kuoli pari kuukautta sen jälkeen. Hän sairasti diabetesta ja hänen toinen jalkansa oli amputoitu jo aiemmin.

Yrjö Kilpeläinen, 30.1.1955, 47 v

Väinö Kaasalainen, 14.4.1955, 52 v

Eero Saari, 29.5.1955, 47 v

Lauri Murtomaa, 29.7.1955, 55 v

Martti Huttunen, 10.1.1956, 44 v

Penna Tervo, 26.2.1956, 54 v
Tervo oli valtiovarainministeri kuollessaan auto-onnettomuudessa. Onnettomuus tapahtui vain yksitoista päivää dramaattisen presidentinvaalin jälkeen ja on osin tästä syystä herättänyt salaliittospekulaatioita, joita onnettomuudesta kertovat raportit eivät millään tavoin tue. Tervoa pidetään yhtenä vahvimmista ehdokkaista Kekkosen valinnan ratkaisseen äänen antajaksi. Hänen piti muiden sosialidemokraattien mukana äänestää Fagerholmia, mutta ainakin yksi valitsijamies lipesi ruodusta.

Juho Kuittinen, 12.6.1956, 66 v

Arvi Ikonen, 9.1.1957, 44 v

Heikki Soininen, 19.4.1957, 66 v

Väinö Hakkila, 18.7.1958, 76 v
Puhemiehenä vuoteen 1945 asti toiminut Hakkila päätti luopua eduskuntapaikastaan eikä ollut enää vuoden 1958 vaaleissa ehdokkaana. Vaalit järjestettiin 6.-7.7.1958 ja uusi eduskunta kokoontui 22.7.1958. Hakkila kuoli näiden tapahtumien välissä, joten hän oli vielä kansanedustaja kuollessaan. Hänen tilalleen ei kuitenkaan enää nostettu varaedustajaa kolmen päivän ajaksi.

Mauri Ryömä, 28.11.1958, 47 v
Kuoli auto-onnettomuudessa. Myös hänen isänsä Hannes Ryömä kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Toivo Kujala, 7.4.1959, 54 v

Johannes Virtanen, 24.11.1959, 61 v

Arthur Larson, 21.10.1959, 62 v

Matti Miikki, 9.7.1960, 70 v

Valdemar Liljeström, 11.11.1960, 58 v

Ralf Törngren, 16.5.1961, 62 v
Entinen pääministeri Törngren oli kuollessaan ulkoministeri.

Aarre Marttila, 5.10.1961, 43 v

Aino Malkamäki, 17.10.1961, 66 v

Yrjö Enne, 12.11.1961, 62 v

Pentti Niemi, 7.2.1962, 59 v
Niemi valittiin eduskuntaan jatkokaudelle 1962, mutta hän kuoli vain kaksi päivää vaalien jälkeen.

Inkeri Virtanen, 29.6.1962, 41 v

Esa Hietanen, 15.10.1962, 66 v

Eeli Erkkilä, 1.4.1963, 53 v

Markus Niskala, 14.4.1963, 72 v

Väinö Kuoppala, 2.9.1963, 49 v

Yrjö Murto, 17.12.1963, 64 v
Murron tilalle kansanedustajaksi noussut Janne Mustonen kuoli vajaan puolen vuoden kuluttua kesken kauden.

Väinö Tikkaoja, 30.1.1964, 54 v

Georg Eriksson, 28.2.1964, 63 v

Olli Aulanko, 30.4.1964, 42 v
Mannerheim-ristin ritari menehtyi sydänkohtaukseen.

Janne Mustonen, 11.5.1964, 63 v
Mustonen ehti olla kansanedustajana vain muutaman kuukauden noustuaan kesken kauden kuolleen Yrjö Murron tilalle.

Jaakko Hakala, 22.8.1964, 51 v

Kauno Kleemola, 12.3.1965, 58 v
Kleemola on ainoa eduskunnan puhemies, joka on kuollut kesken puhemieskauden.

Marja Lahti, 19.4.1967, 65 v

Olli J. Uoti, 13.5.1967, 37 v

Pekka Silander, 14.5.1968, 43 v

Uuno Takki, 15.9.1968, 67 v

Olavi Lahtela, 29.12.1968, 53 v
Lahtela sai sairaskohtauksen kesken eduskuntapuheensa ja menehtyi lääkärikansanedustajien antamasta ensiavusta huolimatta.

Lyyli Koskinen, 27.8.1969, 50 v

Toivo Antila, 1.4.1970, 59 v

Antero Väyrynen, 2.8.1970, 53 v

Juha Rihtniemi, 12.1.1971, 43 v
Myös hänen siskonsa Irma Rihtniemi-Koski kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Eero Laine, 15.1.1971, 40 v

Eeli Lepistö, 30.7.1973, 46 v

Tyyne Paasivuori, 28.7.1974, 66 v

Juha Vikatmaa, 2.12.1974, 33 v
Vikatmaan lupaava poliittinen ura katkesi yllättävään itsemurhaan.

Pentti Pekkarinen, 20.1.1975, 57 v
Menehtyi samana päivänä auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin.

Kalevi Huotari, 8.3.1975, 50 v

Eero Salo, 13.10.1975, 54 v

Evald Häggblom, 29.8.1976, 70 v

Markku Salonen, 46 v 11.3.1977

Aarne Pulkkinen, 30.12.1977, 62 v

Olavi Majlander, 3.10.1978, 62 v
Majlander menehtyi listan kahden seuraavan kansanedustajan ja kaikkien kahdentoista muun lennolla olleen kanssa Rissalan lentoturmassa.

Kirsti Hollming, 3.10.1978, 45 v
Hollmingin ei pitänyt olla lennolla mukana lainkaan, koska ei ollut kyseisellä maanpuolustuskurssilla. Hän oli sattumalta Kuopiossa tavannut edustajakollega Arto Merisaaren, joka järjesti Hollmingille kyydin Helsinkiin samalla Ilmavoimien koneella.

Arto Merisaari, 3.10.1978, 38 v
Samassa lento-onnettomuudessa menehtyi kolmen istuvan kansanedustajan lisäksi myös yksi entinen, Vaasan läänin maaherra Antti Pohjonen. Myös Tarja Halosen, joka ei vielä tuolloin ollut kansanedustaja, piti olla samalla lennolla, mutta hän jäi viime hetkellä pois.

Antero Salmenkivi, 29.1.1979, 47 v

Eino Poutiainen, 12.9.1979, 61 v

Salme Myyryläinen, 13.9.1980, 57 v

Irma Rihtniemi-Koski, 6.1.1981, 54 v
Myös hänen veljensä Juha Rihtniemi kuoli kesken kansanedustajakautensa.

Tellervo M. Koivisto, 6.3.1982, 54 v
Liukastui eduskuntatalon portaissa ja kuoli kolme päivää myöhemmin.

Bror Lillqvist, 2.2.1983, 64 v

Reijo Enävaara, 6.8.1984, 46 v

Pentti Liedes, 6.8.1985, 64 v
Liedes putosi eduskunnasta 1983, mutta nousi sinne muutaman kuukauden kuluttua uudestaan tuomioistuimen määrättyä äänten uudelleenlaskennan, joka muutti äänimääriä. Muutaman kuukauden eduskunnassa istunut Heikki Mustonen putosi tämän takia, mutta nousi takaisin Liedeksen kuoltua.

Arvo Kemppainen, 22.2.1991, 44 v

Väinö Saario, 22.5.1996, 53 v
Kuoli rutiinileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Rainer Erlund, 16.4.2000, 60 v
Erlund hukkui veneilyonnettomuudessa Bromarvissa.

Jorma Vokkolainen, 27.1.2001, 47 v

Susanna Haapoja, 30.5.2009, 42 v
Sai aivoverenvuodon kesken edustustilaisuuden ja menehtyi seuraavana päivänä.

Tommy Tabermann, 1.7.2010, 62 v
Tabermann menehtyi aivokasvaimeen.

Antti Rantakangas, 22.11.2019, 55 v
Rantakangas kaatui kotonaan ja löi päänsä kohtalokkaasti.

EDIT 3.9.2025: Lisätty 5.10.1961 kuollut Aarre Marttila ja muutettu tilastotietoja vastaavasti.