Sivallus CXCIII

Moni vihervasemmistolaishörhö on ilmoittanut, ettei missään tapauksessa aio hankkia lapsia. Muuten hyvä päätös, mutta tulee yksi sukupolvi liian myöhään.

Sivallus CXCII

Romanian romanien ongelmiin on vihdoinkin alettu puuttua tehokkain keinoin, sillä heidän lapsensa aiotaan laittaa Suomessa kouluun. Sitten kun vielä lisäksi uhattaisiin laittaa aikuiset töihin, niin eiköhän romanivirta Suomeen tyssäisi kuin seinään.

Vihalaulua

Päivystävä dosentti tuli havainneeksi, että Maamme-laulu on täynnä maskuliinista vihapuhetta tyyliin "maa kallis isien". Onhan se tietysti mukava havaita, että sukupuolentutkimuksen tohtorius antaa myös musiikillisen pätevyyden. Minä kun olin aina luullut, että sukupuolentutkimus on sitä, että raotetaan alushousujen kuminauhaa, vilkaistaan ja vedetään rasti joko ruutuun "pimppa" tai "pippeli". Siis jos ulkoisista tuntomerkeistä ei pääse asiassa selvyyteen, kuten esimerkiksi useimmiten silloin kun tutkimuskohteena on joku sukupuolentutkija itse.

Kyseisellä desantilla on toki asiaan ratkaisukin. Laulujen sanoja tulisi käsitellä kriittisesti oppilaiden kanssa. Lienee näet turha toivo, että lauluista luovuttaisiin. Näin hän kainosti toteaa, mutta enpä löisi vetoa. Esimerkiksi Kuullos pyhä vala oli jo poistunut ohjelmistosta meikäläisen kouluvuosina, vaikka siinä ollaankin kovasti pasifistisia: Sinuun koskea ei väkivalta saa. Seuraava poliittisen korrektiuden uhri lienee Lippulaulu, jonka pelkkä nimi on jo nationalistista vihapuhetta. Puhumattakaan heteromaskuliinisesta sotaa ihannoivasta sanoituksesta isät, veljet verellään / vihki sinut viiriksi vapaan maan. Vähintäänkin laulun nimi tulisi muuttaa muotoon Sateenkaarilippumme ja sanat tyyliin siskot, veljet ja siltä väliltä olevat [valitse tähän sopiva ruumiinneste kunkin perversion mukaan] / vihki sinut viiriksi suvaitsevan maan.

Osansa ryöpytyksestä saavat maakuntalaulut. Eikä aiheetta, nehän ovat inhottavan maskuliinis-militaristis-nurkkapatrioottisia. Muutama satunnaisotanta. Hämäläisten laulu: Jos miestä missä tarvitaan / maan eestä vaikka kaatumaan… . Kymmenen virran maa (Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi): Maa ponteva Pohjan äärillä on / se on entistaistojen tanner… . Satakunnan laulu: Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies… . Savolaisen laulu (sivumennen sanoen, huomatkaa individualistinen nimi): Täss' Savon joukko tappeli / ja joka kynsi kylmeni / edestä Suomenmaan… . Keski-Suomen kotiseutulaulu on jopa mamuvihamielinen: Täällä on naapuri heimoni verta / täällä on ystävä voittamaton… . Puhtain paperein ei selviä myöskään Uusmaalaisten laulu: Suomen siskosarjassa on nuorin Uusimaa…, sillä tämä on sovinistinen viittaus naisen arvon määrittämiseen hänen ikänsä kautta. Toinen maakuntalaulu, jossa naiseus on aineellistavalla, ulkonäköä arvottavalla tavalla esillä, on Vaasan marssi: Miss Laaja Aukee Pohjanmaa.

Otetaanpa tarkemmin ruodittavaksi vaikka Jaskalle sattuneista syistä rakkain maakuntalaulu: Karjalaisten laulu.

1. Suloisessa Suomessamme
Jaaha. Vai että aloitetaan räväkästi matkailumainoksella! Ikään kuin muualla maailmassa ei olisi komeampia maisemia kuin täällä ei laaksoa, ei kukkulaa –pinnanmuodostusalueella.

oisko maata armaampaa,
Vähintäänkin sopimaton kysymys. P.J. Hannikainen taisi sanoittaessaan heittäytyä arvottamaan maita mukamas paremmuusjärjestykseen. Vihapuhetta.

kuin on kaunis Karjalamme,
Kaunis? Siis mihin verrattuna? Kauneus on suhteellinen käsite, jos jokin julistetaan kauniiksi niin jossakin täytyy olla rumaa. Tämä on kierointa mahdollista piilovihapuhetta: kun ylistät jotakin, tulet samalla alistaneeksi sitä mitä et mainitse.

laulun laaja kotimaa!
Johan pomppas! Luulevatko nuo rasistiset karjalaiset keksineensä kaiken kuin mikäkin Edison tai da Vinci. Kyllä laulu on yleismaailmallinen ilmiö, varmaan jo alkuihmisten Afrikan savanneilla kehittämä. Siis monikulttuurista rikkautta!

:,: Lauluna sen kosket kuohuu,
Ei muuten enää kuohu. Imatrankoski valjastettiin sähköntuotantoon jo vuonna suojeluskunta.

järven aallot loiskuaa,
Loiskuuhan ne niin. Ilmastonmuutos, nääs. Myrskyt ja muut äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät.

säveleitä salot huokuu,
Tätä kohtaa voisi kokemattomampi pitää täysin viattomana luontokuvauksena. Vasta antinationalistinen tasa-arvoisymmärtäväinen mieli tajuaa kyseessä olevan sovinistis-fasistinen ilmaus. Sana salot viittaakin lipputankoon, joka on paitsi inhottavan nationalistinen, myös ilmiselvä fallistinen symboli.

ikihongat humajaa. :,:
Eiköhän Gutzeitin miehet (nyk. Stora-Svetogorsk) ole jo keittäneet ne selluksi.


2. Ei oo meillä rikkautta
Kunhan vähätellään. Kyllä Suomi on niin varakas, että kehitysapuun käytettävää osuutta BKT:stä on nostettava eikä siinä tällaista törkeää köyhyyspropagandaa pidä huomioida.

eikä maamme viljavaa,
No mutta sitä varten on EU:n maataloustuet. Jos EU tukee meitä, niin kyllä meidän velvollisuutemme on auttaa Kreikka-parkaa lainapaketilla. Siellä sitä vasta viljavuusongelmia onkin, yritä kylvää tuhansia vuosia eroosion kuluttamaan maahan vehnäpelto niin eipä ole ainakaan ylituotanto-ongelmia.

vaan on laulun runsautta,
Niinpä. Ensin vähätellään ettei olisi rahaa eikä leipää, mutta heti perään huomautetaan että kyllä sitä täälläkin osataan. Vihapuhetta.

kylvämättä kasvavaa!
Ja sitten kehdataan äskeistä retostelua vielä korostaa toteamalla, että tämä lankeaa meille luonnostaan. Todella nurkkakuntaista ajattelua.

:,:Sit’ ei pane idän halla
Kertosäe alkaa pöyristyttävällä vihjeellä, että idästä se vaara kuitenkin uhkaa. Tämän jotkut fasistit kehtaavat vieläpä sanoa suoraan väittämällä, että idästä ne sodat ovat Suomeen aina (no, Oolannin sota poikkeuksena) tulleet. Historia kuitenkin osoittaa toisin – eihän mitään sotia olisi tarvinnut käydä, elleivät suomalaiset olisi niitä aloittaneet ampumalla takaisin.

eikä Pohjan pakkaset,
Kaksoisstandardi. Puhutaan mukamas pohjoisesta, kun halutaan kiertoilmaissen tarkoittaa etelästä tulevaa monikulttuurisuutta. Pelkkä vieraan ilmansuunnan mainitseminen uhkana on rasistista vihapuhetta pahimmillaan.

se ei sorru sortamalla,
Ja sitten uhotaan ja paukutellaan nyrkillä rintaa: antaa tulla vaan, kyllä me kuitenkin voitetaan. Sodanlietsontaa.

sitä ei lyö rakehet. :,:
Rakeetko muka vaarallisia? Laulu on sanoitettu sata vuotta sitten, jolloin ei ollut autojen peltikattoja tuhottavaksi. Todellisuudessa tässä tarkoitetaan Jotain Niin Pahaa, että sitä ei voi edes sanoin ilmaista vaan käytetään kiertoilmaisua rakeet. Ei voi tietää, mitä tässä haetaan, mutta jotain rasistis-sovinistis-fasistista joka tapauksessa.


3. Konsa vaino Suomeamme
Vaino? Mikä ihmeen vaino? Länsimaiden valkoiset ne kolonialistisia rasisteja ovat. Ei länsimaihin kohdistu vainoa, vaan länsimaat vainoavat. Järkyttävää, miten vihapuheella yritetään kääntää todellisuus päinvastaiseksi.

kovin kourin koittelee,
Eikö pelkkä vaino riitä? Pitääkö vielä liioitella se kovaksi?

silloin kurja Karjalamme
Kurja? Siis maakunta, josta sieltäkin tehtiin tervaa orjalaivoihin. Osasyyllinen kehitysmaiden todelliseen kurjuuteen. Onneksi pohjanmaalaiset eivät kehtaa tällaista kurjuusväitettä esittää, se olisi orjalaivaterva muistaen jo aivan pöyristyttävää.

Suomen surut soittelee.
Kyllä kehitysmaissa olisi suurempia suruja soiteltavaksi. Yritetään taas kääntää huomio pois todellisista ongelmista, jotka tarvitsisivat kansainvälistä solidaarisuutta.

:,: Ja kun onnen päivän koitto
Pikku koululaisille on selitettävä, että sitä onnen päivää, jolloin lamasta noustaan, ei välttämättä tulekaan. Ei ainakaan, jos rasistisen ilmapiirin takia maahamme ei saada moniosaajia huutavaa työvoimapulaa helpottamaan.

Suomelle taas sarastaa,
Siis sillä oletuksella, että maahanmuuttajat voimavarauttavat maamme.

silloin riemun suuri soitto
Pitääkö taas nationalismilla elämöidä? Eikö tätäkin voitaisi hoitaa etnomusiikilla?

Karjalasta kajahtaa! :,:
No vihdoinkin. Viimeiseen lauseeseen asti piti mennä, ennen kuin laulusta löytyi jotain vihapuheetonta. Alkoholimainonnan vapauttaminen on aidosti liberaalia.


Loppupäätelmä: Eihän jukoliste tällaista voi hyväksyä. Peruskoulujen opetussuunnitelman arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia ja monikulttuurisuuden hyväksyminen. Tämä lyö korvalle joka ainoaa niistä. Ei tässä muukaan auta kuin ottaa pännä kouraan ja pelastaa mitä pelastettavissa on. Sanat uusiksi:

1. Avoimessa Suomessamme
oisko mitään hienompaa,
kuin suvaitseva Karjalamme,
mokutuksen mallimaa!
:,: Sovussa sen kansat kasvaa,
monikulttuurisuus hyräjää,
rikkauksiaan islam huokuu,
kultamunat kuoriutuu. :,:

2. Ei oo meillä syrjintää
eikä heterouden normitusta,
vaan tasa-arvon ihanuutta,
kiintiöillä aikaan saa!
:,: Siin’ ei auta sovinismi
eikä uho fasistein,
se ei kaadu logiikalla
sitä ei lyö netsitkään :,:

3. Milloin lama Suomeamme
taantumassa koittelee,
sossun rahat Karjalamme
talouden taas pelastaa.
:,: Ja kun nousukauden aika
puurtajat vain rikastaa,
dosenttien paha parku
Karjalasta haistattaa! ;,;

Deeku

Ensi yönä alkavat Etelä-Korean Daegussa yleisurheilun MM-kilpailut. Pikakatsaus Suomen kaikkien aikojen pienimmän MM-joukkueen mahdollisuuksiin. Pääpaino ei-niin-kovin yllättäen joukkueen kahdessa kestävyysjuoksijassa.

Jonathan Åstrand, 200 metriä. Lievä arvoitus, kun on kilpaillut harvakseltaan. Lapinlahdella juostu satasen 10,36 kertoo kuitenkin hyvää. Sen jälkeen käytyjen Kalevan Kisojen tuloksia ei kannata ottaa vakavasti. Eivät Turun mondolla muutkaan miessprintterit juhlineet ja pikkuvamman takia 200 jäi kokonaan väliin. Jos on päässyt alkukesän kuntoon, taistelee jopa välieräpaikasta.

Osku Torro, korkeushyppy. Kun tämä mies hyppää, lopputulos saattaa olla mitä tahansa - paitsi ei tulosta. Viimeisen kolmen vuoden aikana vain yhdessä kisassa on aloituskorkeus jäänyt selvittämättä. Normaalisti tulos on satunnaisluku 210 ja 233 väliltä. Tältä kesältä huipputulos on yhä tekemättä (paras 224). Jos se ei osu ensi viikolle, karsinnassa adios.

Jere Bergius, seiväshyppy. Periaatteessa opintomatka, mutta kovasti kehittynyt nuorukainen voi yllättää finaalipaikalla.

Olli-Pekka Karjalainen, moukarinheitto. Neljännettoista aikuisten ulkoratojen arvokisat. Tähän asti saldona seitsemän finaalipaikkaa, joista yksi EM-hopea. Jos olisi parhaassa kunnossaan, saattaisi mennä tappiin asti. Ei ole. Eivät ole muutkaan. Ei silti pääse pitkälle.

Tero Pitkämäki, Ari Mannio, Antti Ruuskanen ja varalla Sampo Lehtola, keihäänheitto. Muista keihäsmiehistä sanoin jo sanasen viimeksi. Manniosta vielä sen verran, että miehellä tuntuu olevan usein taipumusta heittää pitkälle silloin kun pitää. Mitalisaumaa.

Merja Korpela , moukarinheitto. Tasaisen varma suorittaja - viimeisenä viitenä vuotena kauden paras tulos on ollut aina 68- tai 69-alkuinen. Jos olisi heittänyt kaikki tämän kauden kisansa samalla kentällä, 64-69 metrin väli muistuttaisi hyvin kuokittua perunapeltoa. Valitettavasti kyseinen tulos ei todennäköisesti riitä finaaliin, ellei odotettua useammalle satu epäonnistumisia.

Antti Kempas ja Jarkko Kinnunen, 50 km kävely. Kävelystä en ymmärrä yhtään mitään (vaikka voikin todeta että olen ollut kaikessa muussa paitsi Huberilla hajulukkona - olen seissyt lätkät kourassa kävelytuomarinakin) ja pidän lajia luonnottomana, vaikka arvostankin kävelijöitä todella kovina kavereina. Olen kuitenkin antanut kertoa itselleni, että Kinnuselta odotetaan jopa mitalia ja Kempakseltakin hyvää sijoitusta.

Sandra Eriksson, 3000 metrin esteet. Tulessa ensimmäisenä suomalaisena. Kisa käydään varhain huomisaamuna Suomen aikaa. Sandran kausi on ollut rikkonainen. Blogista on saanut seurata nuoren naisen tuskaista taistelua viikkojen juoksemattomuuden kanssa, korvaavien harjoitteiden maailmassa. Tilanteeseen nähden oli pieni ihme, että MM-raja rikkoutui Lappeenrannassa. Jaskalla oli seuraavana päivänä kurkku kipeänä huutamisesta ja naama hymyilystä. Daegun suhteen on kuitenkin huomioitava realiteetit. Ensin huonot uutiset. Eristä menee jatkoon neljä suoraan ja kolme ajan perusteella. Sandralla on eränsä 11 juoksijasta toiseksi huonoin tilastoaika. Erässä on kuusi juoksijaa, joiden kauden paras on kovempi kuin SE. Sitten hyvät uutiset. Sandran kunto on ollut koko ajan nousussa. Jokaisessa estekisassa on tullut kymmenkunta sekuntia parempi suoritus kuin edellisessä (Ostravan floppi pitää laskea ylirajun alkuvauhdin piikkiin, siinäkin meni tiettyyn rajaan asti kovempaa kuin aiemmin). Ennen kaikkea kunnossa on edelleen varaa, LPR ei ollut huippu. Sandran estetekniikka on parempi kuin aiemmin eikä tulos ollut silti ennätys. Nyt aitominen meni sulavasti ja jopa tasapuolisesti molemmin jaloin. Tässä kisassa hänellä on monta ennakkoon hitusen parempaa kilpakumppania. Jos malttia on, niin perässä roikkuen ja lopussa ohi, nopeutta kun löytyy. Tällöin muiden estetekniikka kärsii porukassa, Sandran ei suhteessa niin paljon ja on jopa häviävän pieni mahdollisuus jatkopaikkaan. Olisin joka tapauksessa valmis lyömään isosta rahasta vetoa siitä, että huomispäivänä Sandran ennätys kirjoitetaan uusin lukemin. SE:n puolesta laittaisin rahaa likoon vasta, kun saisin enemmän kerrointa.
EDIT varhain aamulla 27.8.2011. Niinhän siinä kävi, että väärässä olin taas. Meno oli takkuista ja aika jäi päälle kymmenen minuutin. Mutta ikää on vasta 22 vuotta, ensi kaudella paremmin!

Jukka Keskisalo, 3000 metrin esteet. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Keskisalon kausi on epäonnistunut ja matka katkeaa alkueriin. Voipi olla. Tulokset eivät ole päätä huimanneet, ajat ovat jumiutuneet luokkaan 8.26-8.30 - viidesti peräkkäin. Mutta. Kalevan Kisojen vitosella tapahtui jotain kummallista. Kolme ensimmäistä kilometriä olin sitä mieltä, että Keskisalo jää kolmesta kärkimiehestä viimeiseksi. Neljännen kilometrin aikana askeleeseen löytyi terävyys ja peli oli sitä myöten selvä. Viimeinen kierros oli suoraan oppikirjasta "Jukan parhaat". Tämän nähtyäni ilmoitin, että Lappeenrannassa särkyy A-raja ja näin ollen myös toinen B-rajan alittaja Ukonmaanaho pääsee kisoihin. Toisin kävi, Keskisalo jäi tulokseen 8.29. Mutta. TV-ruudussa ei näkynyt sitä, mitä paikan päällä. Väitän, että Keskisalo ei juossut lähellekään parastaan - tähtäimenä oli vain voittaa U-aho ja varmistaa paikka kisakoneeseen. Heti kisan alussa Afrikan pojat menivät menojaan ja Keskisalo adjutantteineen hölkytteli ensimmäisen kilometrin niukasti 8.30 -tahtia edes yrittämättä A-rajan tahtia. Toisella kilometrillä vauhti jopa hieman hiipui. Sen lopulla oli kuitenkin jo alkanut tapahtua. Keskisalo oli ryhtynyt kiihdyttämään vauhtia vähitellen. Mittasin väliajat joka esteeltä. Kun sitten laski, kuinka paljon missäkin kohdassa oli edelliseen kierrokseen kulunut aikaa, saattoi todeta, että lähes joka esteeltä laskien välillä 1800-2400 metriä jokainen kierros oli noin pari-kolme sekuntia edellistä nopeampi. Puolitoista kierrosta ennen maalia Ukonmaanaho jäi. Seuraus: välillä 2400-2800 metriä yhdessäkään kohdassa edeltänyt 400 metriä ei sujahtanut nopeammin kuin sitä edeltänyt 400 metriä. Eli Ukonmaanahon pudottua kyydistä Keskisalo hölläsi. Se näkyi myös juoksusta; epäilin näin tapahtuneen jo reaaliajassa ja jälkeenpäin purettu analyysi todisti asian. Toki Keskisalo otti sitten loppukirin ja varmisti sillä itselleen kolmannen sijan ennen jenkkiä ja samalla Eliittikisasarjan voiton. Sopii muuten katsoa Keskisalon eleitä kisan jälkeisessä haastattelussa, jossa hän toteaa että ei kulkenut niin hyvin kuin olisi toivonut. Psykologiaan perehtyneet huomaavat silmien tietyn liikkeen lausunnon aikana ja myöhemmin käden viennin korvalehteä raapaisemaan… No, MM-kisoissa Keskisalolla on siis varaa parempaan. Kokonaan toinen juttu on, riittääkö se finaalipaikkaan.

Keihästetty välihuomautus

Varmuuden vuoksi kerrataan farssin vaiheet.

1) SUL (Suomen Urheiluliitto) ilmoittaa Daegun MM-kisojen keihäsvalintojen kriteerien olevan menestys keihäskarnevaaleilla ja Kalevan Kisoissa.
2) SUL valitsee a) Ari Mannion, joka voitti Kalevan Kisat sekä oli niissä ainoa A-rajan (82,00) ylittänyt, b) Sampo Lehtolan, joka voitti Eliittikisafinaalissa Lappeenrannassa tuloksella, joka oli valintakelpoisista heittäjistä (Wirkkala ja Etelätalo ovat heittokyvyttömiä potilaita) kauden kolmanneksi paras ja c) Tero Pitkämäen, jonka heitto on ollut täysin pihalla sitten toukokuun ja kauden kärkituloksen. Lisäksi varamieheksi napattiin d) Antti Ruuskanen, joka oli karnevaaleilla kakkonen (B-luokan tuloksella voittaneen Jarkko Koski-Vähälän jälkeen), Kalevan Kisoissa pronssilla ja Lappeenrannassa toinen.
3) Ruuskanen vetää herneen nenäänsä ja tekee valituksen urheilun oikeusturvalautakuntaan.
4) Lautakunta suosittaa SUL:lle Ruuskasen valitsemista.
5) SUL pudottaa Lehtolan varamieheksi ja ottaa Ruuskasen joukkueeseen.

Sitten asiaan.

Valintoihin piti vaikuttaa ensisijaisesti Kalevan Kisat ja lajikarnevaalit. Muita tärkeitä kisoja olivat Eliittikisat. Katsotaanpa miten näissä kisoissa kävi. Tarkastellaan vain neljän oleellisen heittäjän keskinäistä järjestystä ja sitä, saavuttivatko he kyseisessä kisassa tulosrajaa vai ei.
Kalevan Kisat: Mannio (A), Ruuskanen (B), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ei paikalla
Karnevaalit: Ruuskanen (ei rajaa), Mannio (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ei paikalla
Eliittikisasarja:
Tampere: Mannio (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Ruuskanen eivät paikalla
Kuortane: Mannio (B), Ruuskanen (ei rajaa), Pitkämäki (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa)
Lapinlahti: Ruuskanen (A), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Mannio eivät paikalla
Joensuu: Ruuskanen (ei rajaa), Lehtola (ei rajaa), Pitkämäki ja Mannio eivät paikalla
Lappeenranta: Lehtola (A), Ruuskanen (B), Pitkämäki (B), Mannio ei paikalla

Tässä maassa on varmasti viisinumeroinen luku ihmisiä, jotka tietävät keihäänheiton tekniikasta enemmän kuin minä. Siksi en puutu siihen, mitä pitäisi kenenkin heitolle tehdä, vaikka muutaman edellä mainituista kisoista paikan päällä näinkin (tosin oman lajin parissa puuhastelu aiheutti keihään seuraamisen jäämisen välillä pintapuoliseksi) ja joitakin mielenkiintoisia havaintoja teinkin. Keskitytään tilastolliseen analyysiin.

Mies mieheltä:
Mannio oli ainoa ilmiselvä valinta. Upea voittoheitto Turussa ja kaksi A-rajan ylitystä ulkomailla olivat vahvat näytöt.
Lehtola nousi alkuperäiseen joukkueeseen yhden ainoan haamuheiton ansiosta: koko Eliittikisasarjan viimeisellä heitolla mies paransi ennätystään yli viisi metriä. Sanotaan, että ei yhdellä heitolla kisakoneeseen mennä. Tulosta oleellisempaa oli kuitenkin tapa, jolla se tuli: Lehtola johti kisaa viidenteen kierrokseen asti, jolloin Pitkämäki meni niukasti ohi. Viimeisellä kierroksella ensin Ruuskanen ja sitten Koski-Vähälä pudottivat hänet neljänneksi. Lehtola katsoi ja korotti. Teräshermot, ei voi muuta sanoa.
Pitkämäki heitti keväällä pitkälle, mutta sitten sairastelut sotkivat. Edellinen 80-metrinen irtosi kesäkuun alussa.
Ruuskanen on päässyt tällä kaudella kahdesti niukasti yli A-rajan, Lapinlahdella ja Kalevan Kisojen karsinnassa. Mies on nakutellut epäonnistunutta avauskisaansa lukuun ottamatta jokaisen tuloksensa alkamaan lukuvälillä 78-82.

Daegussa näyttöjen perusteella mitalimahdollisuudet ovat Manniolla. Siitä ei sen enempää. Lehtola puolestaan osoitti kovahermoisuutensa ja nousukuntonsa. Lisäksi mies on vasta 22-vuotiaana porukan nuorin - muistetaanpa miten samanikäinen Pitkämäki nousi maailman eliittiin Ateenan olympialaisissa. Pitkämäki puolestaan on ainoa, jolla on todellista näyttöä arvokisamenestyksestä. Todennäköisesti heitto ei kulje, mutta jos kulkee, ovat mahdollisuudet auki aina korokkeelle asti. Ruuskanen puolestaan on perusvarma heittäjä, jolla ei käytännössä ole mahdollisuuksia nousta mitaleille mutta ei toisaalta myöskään jäädä karsintaan. Luultavinta on finaalipaikka ja sijat 9-12.

Sama todennäköisyysprosentteina, järjestyksessä todennäköisyys saada mitali, päästä kahdeksan joukkoon, selviytyä finaaliin ja jäädä karsintaan:
Pitkämäki: 15, 15, 15, 25 (+40 % ei osallistu).
Lehtola: 5, 30, 25, 40.
Ruuskanen: 5, 20, 50, 25.

Jos valintakriteerinä pidetään osallistumisvarmuutta, rannalle olisi pitänyt jättää Pitkämäki. Jos kriteerinä pidetään suoritusvarmuutta, Lehtola. Jos taas menestysmahdollisuuksia, Ruuskanen. Eiköhän suurin osa ole sitä mieltä, että menestysmahdollisuudet ovat ne, jotka ovat tärkeintä.

Koko homman pointti on kuitenkin se, että SUL määräsi kaksi tärkeää näyttökisaa. Niissä Ruuskanen voitti Lehtolan 2-0 ja Mannion kanssa tuli tasapeli 1-1. Pitkämäki ei ottanut osaa kumpaankaan. Eliittikisoissa Ruuskanen voitti Pitkämäen 2-0 ja Lehtolan 3-1. Mikäli valintaperusteita olisi noudatettu, Ruuskanen olisi pitänyt valita Mannion seuraksi ja sen jälkeen olisi käyty keskustelu linjalla Lehtola vai Pitkämäki kolmanneksi.

Summa summarum: Joukkueeseen valittiin alun perin oikeat miehet, mutta väärin perustein. Nyt sinne lähtevät väärät miehet, mutta oikein perustein.

Ihmetyttää, onko Ruuskanen noin varma itsestään. Kun kisoihin pääsee valituksen kautta, menestyspaineiden täytyy olla valtavat. Jotenkin tulee mieleen viime olympialaisten purjehdussotku, kun maailmanmestari Sari Multala jäi sananmukaisesti rannalle hävittyään keskenkuntoisena katsastuksissa nuorelle Tuula Tenkaselle, joka jäi itse kisoissa sijalle 22. Toivoa sopii, että Ruuskanen täyttää paikkansa yli odotusten.

Ceterum censeo: Myös maratoonari Leena Puotiniemi olisi pitänyt valita kisoihin. SUL:n selittelyt (katso käyttäjän SULtiedotus kommentti) perustelee liiton vastakkaisen kannan. Sen voisi tiivistää seuraavasti: Ja katso, Me tiedämme IAAF:ää paremmin, mihin maratonin tulosraja Olisi Pitänyt Laittaa.

Suomalaisen yleisurheilun taso

Väitetään, että suomalaisyleisurheilun taso on romahtanut. Kovin kuulemani mielipide oli, kun täysin pokkana väitettiin Kalevan Kisojen tulostason olevan heikompi kuin 50 vuotta sitten. Useimmat toteavat vähimmilläänkin, että verrattuna 70-luvun kullanhohtoisiin vuosiin ollaan todella kaukana. Eivät nämä nykyiset mestarit pääsisi kuin hyvä jos pistesijoille.

Eihän tuollaisten väitteiden jälkeen auttanut muu kuin ruveta hommiin ja tutkia asia.

Valitsin seuraavan tutkimusmenetelmän: otetaan eri vuosikymmenten urheilijat "maaotteluun". Kilpaillaan normaali, palloilulajeista tuttu jokainen joukkue kohtaa kerran jokaisen -sarja ja katsotaan, mihin järjestykseen joukkueet asettuvat.

Joukkueiksi valitsin Kalevan Kisojen mitalistit kymmenen vuoden välein. Vuodet olivat 2011, 2001, 1991, 1981, 1971, 1961 ja 1951. Lisäksi otin huvin vuoksi mukaan vuoden 1931 joukkueen, koska silloinhan oli Suomen yleisurheilun todellinen kulta-aika. Vuotta 1941 ei voinut ottaa, koska se on ainoa (!) vuosi alusta eli 1907 alkaen, jolloin Kalevan Kisoja ei ole järjestetty.

Kilpailun lajivalikoima oli kutakuinkin normaali Ruotsi-Suomi -maaotteluohjelma eli nykyiset arvokisalajit pois lukien ottelut, maraton, viestit ja kävelyt. Kuitenkin siten, että mikäli vähintään toisella kohtaavista joukkueista ei kyseistä lajia ollut ohjelmassa, se poistettiin kyseisen ottelun ohjelmasta kokonaan. Esimerkiksi naisten estejuoksu on ollut ohjelmassa vasta vuodesta 2000 lähtien, joten se on poistettu niistä otteluista, joissa toisena osapuolena on ollut 90-luvun tai sitä vanhempi joukkue. Näistä poistoista johtuen vanhempien vuosien otteluissa joukkueiden yhteispistemäärä on pienempi kuin uudempien vuosien. Pisteet on laskettu vanhalla tutulla menetelmällä 7-5-4-3-2-1. Loppusummaan on laskettu kaikki pisteet, niin miesten kuin naistenkin.

Vielä muutamia pikkuseikkoja:
1) Keihään mallimuutos on huomioitu oletuksella, että sekä miesten että naisten mallissa uuden mallin tuloksiin on lisätty kahdeksan metriä. Tämä ei tietenkään suhteellisessa vertailussa ole aina oikein, mutta kysymys on monimutkainen eikä merkitse paria pistettä enempää suuntaan jos toiseenkaan.
2) Pikamatkoilla (400 m ja siitä alaspäin) käsiajat on muutettu suunnilleen sähköaikoja vastaaviksi lisäämällä niihin 0,25 sekuntia. Sitä pidemmille matkoille muutoksia ei ole tehty.
3) Tasatuloksia ei ole hyväksytty, vaan tasatuloksen sattuessa vanhemman vuoden tulos on katsottu paremmin sijoittuvaksi. Tämä siksi, että ohjelmointityö (näitä ei pirukaan olisi laskenut käsipelissä) helpottui huomattavasti. Vanhemman vuoden parempaa sijoitusta tasatilanteessa voi perustella myös sillä, että yleensä kenttäolosuhteet ja varusteet ovat uudemmissa kisoissa olleet paremmat.

Ja mitäkö sitten tapahtui? Ottelut joukkue joukkueelta:

Vuoden 1931 joukkue:
1931 - 1951 : 168 - 228
1931 - 1961 : 112 - 284
1931 - 1971 : 108 - 288
1931 - 1981 : 108 - 288
1931 - 1991 : 108 - 288
1931 - 2001 : 108 - 288
1931 - 2011 : 108 - 288
0 voittoa
Peli oli aika selvä: rökäletappiot kaikille sodanjälkeisille joukkueille. Vuodesta 1971 lähtien yksikään vuoden 1931 kultamitalisti missään lajissa ei pärjännyt edes pronssimitalistille.

Vuoden 1951 joukkue:
1951 - 1961 : 176 - 396
1951 - 1971 : 158 - 414
1951 - 1981 : 156 - 416
1951 - 1991 : 156 - 416
1951 - 2001 : 156 - 416
1951 - 2011 : 156 - 416
1 voitto (vuoden 1931 joukkueesta, oli lueteltu jo edellisessä listassa eikä siksi toisteta)
Sodan vaikutukset varmaan tuntuivat yhä, tulostaso ei vielä ollut noussut. Vuodesta 1981 lähtien täysin selvät sarjat, uudemmat joukkueet miehittivät joka lajissa kolme ensimmäistä sijaa.

Vuoden 1961 joukkue:
1961 - 1971 : 187 - 407
1961 - 1981 : 171 - 423
1961 - 1991 : 163 - 431
1961 - 2001 : 177 - 417
1961 - 2011 : 190 - 404
2 voittoa
Edelleen täysin yksipuolisia otteluja. Kuitenkin vähän kiilaa on onnistuttu lyömään väliin yksittäisissä lajeissa. Viimeinen tulos kuitenkin osoittaa, että väite 50 vuoden takaisesta paremmasta tasosta oli täyttä soopaa.

Vuoden 1971 joukkue:
1971 - 1981 : 249 - 389
1971 - 1991 : 253 - 385
1971 - 2001 : 267 - 371
1971 - 2011 : 287 - 351
3 voittoa
Ottelut alkavat tasoittua, mutta erot ovat yhä selvät. 70-luvun nousu on vasta alussa eikä tämä joukkue vielä pärjää myöhemmilleen.

Vuoden 1981 joukkue:
1981 - 1991 : 321 - 339
1981 - 2001 : 353 - 307
1981 - 2011 : 380 - 280
6 voittoa
Ensimmäinen joukkue, joka voittaa myöhempiään. Uusimmasta eli 30 vuotta nuoremmasta joukkueesta jopa selvä voitto. Ainoa tappio vuoden 1991 joukkueelle.

Vuoden 1991 joukkue:
1991 - 2001 : 392 - 312
1991 - 2011 : 432 - 272
7 voittoa
Nyt löytyi voittaja. Tämä porukka pesee kaikki, jopa varsin selvällä marginaalilla muut paitsi vuoden 1981 joukkueen. Yllättävää, koska tuolloin kulta-aika oli jo selvästi ohi. Kyse on lähinnä kahdesta asiasta: ensinnäkin yleisurheilun taso maailmalla nousi rajusti, joten entiset suomalaistulokset eivät enää riittäneet kansainväliseen menestykseen. Toiseksi aiemmin heikot suomalaislajit olivat nostaneet tasoaan enemmän kuin ne lajit, joissa kansainvälistä menestystä oli saatu olivat heikenneet.

Vuoden 2001 joukkue:
2001 - 2011 : 422 - 370
5 voittoa
Voittaa nykyporukan, muttei ylivoimaisesti. Kahdelle aiemmalle vuosikymmenelle selvemmät tappiot.

Vuoden 2011 joukkue:
4 voittoa
Selvät tappiot kolmelle aiemmalle vuosikymmenelle, niitä edeltävistä puolestaan selvät voitot.

Sarjataulukko:
1991 7
1981 6
2001 5
2011 4
1971 3
1961 2
1951 1
1931 0

Erot joukkueiden välillä ovat pisteissä jopa yllättävän selvät. On ilmeistä, että vuosien 1971 - 1981 välillä tapahtui käsittämättömän raju nousu, joka sitten 90-luvulle tultaessa on taittunut tasaiseksi laskuksi. On myös huomioitava, että viime vuosikymmeninä ohjelmaan tulleet naisten uudet lajit (kestävyysjuoksuja ja kenttälajeja) eivät ole ensimmäisellä esiintymiskerrallaan olleet koskaan kovin korkeatasoisia, joten vertailu pelkästään vanhojen lajien välillä olisi tuottanut lopputulokseksi hieman jyrkemmän laskusuhdanteen.

Kun tarkastelee yksittäisiä lajeja, huomaa nykyään kärjen olevan kapeampi kuin ennen. Jos vertailisi pelkkiä voittotuloksia, ottelut 80- ja 90-lukujen voittajia vastaan olisivat tasaisempia. Toisaalta pronssimitalisteista koostuva joukkue ottaisi selvästi pahemmin selkäänsä. Kyse on siis pääasiallisesti tason heikkenemisestä, ei kärjen terävyydestä. Se, ettei kansainvälisissä ympyröissä enää tule mitalisadetta, johtuu kilpailun kovenemisesta maailmalla. Huolestuttava piirre on se, että olisi ihme, mikäli yleisen tason heikkeneminen ei johtaisi ajan myötä myös kärjen tylsymiseen. Näinhän on jo varmasti osin tapahtunut; ei vähäisemmästä pohjasta pysty nousemaan samaa määrää huippuja, vaikka heidän valmennusresursseilleen ja -laadulleen tehtäisiin mitä.

Mieli tekisi tehdä vertailevaa tutkimusta KAIKISTA Kalevan Kisoista vuodesta 1907 lähtien, mutta urakka lienee liian valtava toteutettavaksi … tosin eihän se ole ennenkään innostunutta mieltä haitannut. Kun ohjelmointityö järjestämis-, tulosvertailu- ja pistelaskuosioineen on jo valmiina, saattaisi olla jopa mahdollisuuksien rajoissa.

Joka tapauksessa aion palata aiheeseen ainakin niissä merkeissä, että muutaman viikon kuluttua seuraa jatko-osa. Se käsittelee syitä, joiden takia suomalainen yleisurheilu on joutunut tulostasollisesti - minkä tämä vertailu osoitti - loivaan laskusuhdanteeseen. Toivon mukaan juttuun sisältyy myös joitakin ajatuksia, joilla alamäki katkaistaisiin.

Sivallus CXCI

Ensi vuoden Helsingin EM-kisojen maskotin suunnittelija taisi olla niitä penaalin terävimpiä kyniä, koska keksi maskotiksi ilmiselvän pyyhekumin.