Vuosiraportti 2022

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Aluksi poikkeuksellinen tiedote.

Edellinen viikkojuttu jäi toiseksi viimeiseksi. Säännöllinen bloggamiseni päättyy tämän vuoden alussa.

Kun aloitin, ilmoitin kirjoittavani joka viikko jutun. Tämä on pitänyt ja vajaan neljäntoista vuoden aikana on ilmestynyt 720 viikkojuttua. Viikoittainen julkaisutahti on ollut yksi tapa harjoitaa tiukkaa kurinalaisuutta.
Kirjoitan vielä viimeisen viikkojutun (numero 721) - tai oikeastaan se tulee olemaan kooste tietystä osasta Uutiskatsauksia - ensi viikolle.

Blogi pysyy luettavana ja kommentoitavana, ellei Valtakunnan Sensuuri tästä entisestään pahene vainotessaan meitä faktisteja. Mielipiteenvapaus on Suomessa korkealla tasolla; kuka tahansa saa ilmaista miten typerän mielipiteen tahansa. Faktojen suhteen on oltava paljon varovaisempi, niistä voi joutua ongelmiin.
Todennäköisesti edelleen kirjoittelen silloin tällöin Sivalluksia ja Välihuomautuksia.
Lauantaisin julkaistut uusinnatkin päättyvät. Ei ollut mikään sattuma, että vuoden viimeisenä päivänä ja viimeisenä uusintana julkaisin tekstin, jota pidän yhtenä blogin tärkeimmistä.

Mikään ulkopuolinen tai sen paremmin perheen sisäinenkään taho ei ole minua pakottanut tähän ratkaisuun. Kyseessä on oma valintani, joka on monien tekijöiden summa. Vähiten tärkeästä tärkeimpään listattuna tekijät ovat seuraavat:

6. Bloggerin tekniikka on muuttunut hankalammaksi jotain vuosi-pari sitten. Kirjautuessa se urputtaa usein joistakin varmistuksista ja teksteihin upotettavat HTML-koodit eivät tahdo toimia automaattisesti kuten ennen, vaan niitä pitää usein muokata aikaavievän manuaalisesti.

5. Aika on osittain ajanut blogien ohi. Ihmiset eivät jaksa enää lukea tekstejä. Twitteriin en halua mennä, minulla on muutakin tekemistä. Lukijamäärät junnaavat paikoillaan ja lukijat tuppaavat olemaan samasta kuplasta. Blogikirjoituksilla ei enää ole samanlaista vaikutusta kuin kymmenen vuotta sitten.

4. Hyvien kirjoitusaiheiden loppuminen ei ole ongelma, mutta niiden hyödyntäminen on. Minulla on linkkilistassa tälläkin hetkellä ainekset varmaan lähes kymmeneen kirjoitukseen. Vaan kun en koe niiden tekemiseen samanlaista motivaatiota kuin ennen, sillä minulla olisi parempiakin aiheita. Joista en voi kuitenkaan kirjoittaa henkilökohtaisista syistä. Toistaiseksi minulla ei ole ollut ammatillisia ongelmia kirjoittamiseni takia, mutta jos niistä kutkuttavista aiheista kirjoittaisin, niitä todennäköisesti tulisi. En halua sotkea piiloidentiteettiäni julkiseen identiteettiini, sillä olen omalla erityisalallani kuitenkin esiintynyt omalla identiteetilläni julkisuudessa.

3. Tekstin tuottaminen on tullut koko ajan vaikeammaksi. Voimavarojen huvetessa kirjoittamiseen ryhtyminen on usein vaikeaa ja teksti tuntuu väkisin väännetyltä. Kun kirjoitin – uutiskatsaus poislukien – viimeistä varsinaista viikkojuttua, Salli totesi luomisen tuskan nähdessään että eihän tuossa ole enää mitään järkeä. Halusin tekstin olevan hyvä, koska tiesin sen olevan tärkeästä aiheesta ja jäävän viimeiseksi alallaan, mutta eipä siitä tullut tyydyttävää parempaa.
Kirjoittajan blokin tai muiden ongelmien takia olen joutunut pari kertaa viimeisen vuoden aikana turvautumaan varastokirjoitukseen eli tekstiin jonka olen kirjoittanut jo aiemmin inspiraation iskiessä ja joka on jäänyt odottamaan kiireellisempiä aikoja. Näitä varastokirjoituksia olisi vielä muutama käyttämättä, mutta antaa jäädä.

2. Olen kirjoittanut viikoittain jo lähes 14 vuotta jättämättä ainuttakaan viikkoa väliin. Tästä on tullut pakkomielle. Aion putken katkaisemalla vapauttaa itseni siitä. Kertaalleenhan tämän jo nelisen vuotta sitten ”lopetin”, mutta pidin ennen paluutani pakkomielteen takia yllä viikoittaista julkaisua, joka ei kuitenkaan useimmiten ollut varsinainen kirjoitus klassisessa mielessä.

1. Blogia aloittaessani mainitsin, että elämääni rajoittaa fyysinen sairaus. Olen aina ollut tietoinen, että se ei parempaan suuntaan mene, vaikka ei nyt henkeä viekään.
Toistakymmentä vuotta sitten vastuuni olivat niin moninaiset, että ihmettelen vieläkin, miten niistä selvisi. Minulla oli työni, perheeni, luottamustehtävät, valmennus ja bloggaaminen. Vuosien varrella olen näitä karsinut sitä mukaa kun voimani ovat vähentyneet. Työssä olen siirtynyt toisiin tehtäviin omasta halustani tavallaan yhtä esimiesasemaa alemmas. Mikä ei onneksi taloudellisesti ollut niin merkittävä uhraus kuin luulisi. Mistä taas voi todeta että taloudellinen vastuuni on selvästi pienempi kuin oli kymmenen vuotta sitten, monestakin syystä. Perhe ei enää ole niin aikaavievä, kun lapset ovat jo vähän isompia ja osin jo kotoa poissa. Luottamustehtävistä olen pudottautunut pois siten että vain yksi on enää jäljellä. Valmennushommat lopetin jo vuosia sitten, tosin pikku konsultaatioita on tullut senkin jälkeen.
Mutta nyt on oman jaksamisen takia luovuttava myös bloggaamisesta, jotta kykenisin entiseen tapaan kantamaan vastuuni muista asioista. Oma terveydentilani on ikävä kyllä huonontunut odotettua nopeammin, sillä pari vuotta sitten puhkesi uusi krooninen sairaus, mikä jo itsessään on harmi mutta samalla nopeutti entistä prosessia. Koronakin tuli tässä sairastettua, mutta siitä selvisin vähällä. Tässä yhteydessä terveisiä Tuplikselle, jos tätä luet: alan kääntyä enemmän kannallesi ja kokemusteni sekä ympärillä näkemäni perusteella totean että neljättä koronapiikkiä en ota ellei tilanne jostain syystä radikaalisti muutu.
Koska elämässäni jäljellä olevista tärkeistä asioista on karsittava, seuraavana lähtölistalla on bloggaaminen vähiten tärkeänä.

Viimeinen seikka eli oma terveys ja jaksaminen onkin pääasiallisena syynä säännöllisen kirjoittamisen lopettamiseen. Viikkojuttujen jatkumiseen vaadittaisiin jo viittä vaille ihme, joten tämä on nyt tässä. Sivalluksia ja välihuomautuksiakaan en lupaa, mutta pidän todennäköisenä koska ne eivät edellytä viikkojutun kaltaista säännöllisyyttä, ainoastaan motivaation ja hetken jaksamista sekä aikaa.

Haluan kiittää kaikkia lukijoita näistä vuosista ja toivottaa teille hyvää jatkoa. Pysytään kanavalla ja työskennellään isänmaan hyväksi kukin parhaamme mukaan!


Sitten varsinaiseen vuosiraporttiin perinteisellä tyylillä.

Sekametelisopan kolmastoista täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2022 tilastoja Flagcounterin mukaan, suluissa vuoden 2021 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 112032 (118513) käyntiä eli 307 (325) / päivä.
Muutos edelliseen vuoteen -5,5 % (+1,0 %).
Vilkkain kuukausi kesäkuu (tammikuu), 10481 (11326), 9,4 % (9,6 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi syyskuu (syyskuu), 8171 (8834), 7,3 % (7,5 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 23.6 (17.11), 987 (657), 0,88 % (0,55 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 4.11 (25.7), 183 (192), 0,16 % (0,16 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä lauantai (tiistai), keskimäärin 357 (392), 16,9 % (17,2 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä sunnuntai (sunnuntai), keskimäärin 262 (279), 12,2 % (12,5 %) kävijöistä.

Kävijämäärät laskivat hieman viime vuodesta, viitisen prosenttia. Lauantai valtasi vilkkaimman viikonpäivän aseman niukalla marginaalilla takaisin tiistailta luultavasti siksi, että lauantaisin tuli aina uusinta ja tänä vuonna viikkojuttu tuli tiistaisin vähän harvemmin kuin viimeksi, joskin edelleen useimmiten tiistaina. Koska Flagcounter on vaikuttanut epäluotettavalta, seurasin myös Bloggerin tilastoja. Se tilastoi 372360 käyntiä, mikä on tällä kertaa Flagcounterin kanssa suunnilleen linjassa oleva 4,6 % lasku viimevuotiseen (390284) nähden. Ota tästä nyt sitten selvää. Bloggerin mukaan kävijöitä on yli kolminkertaisesti Flagcounterin kertomaan nähden, 1020 per päivä.


Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.

Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä varsinaisista viikkojutuista klikkausmäärien perusteella mitalisijoille pääsivät:
Maailman huonoin pedofiili (Wille Rydmanin ristiinnaulitseminen), 6750
Järkkyneet mielet (nuorten mielenterveysongelmat), 2587
Venäjän strateginen onnistuminen (huhtikuinen pohdiskelu Venäjän mahdollisista sotatavoitteista, jotka eivät vieläkään ole nousseet julkisuudessa esiin), 2343
Näin eduskuntavaalien lähestyessä nostan vielä esiin äänestyspäätöstä pohtiville kirjoituksen Kaksi poliitikkoa, jolla silläkin oli ihan kohtuullinen määrä eli 1569 klikkausta.

Eniten kommentteja tuli tunnetusti suuria tunteita herättävään aiheeseen Pasifismin filosofia, 41

Uutiskatsauksista luetuin oli elokuinen 34/2022, 2078, joka alkoi toteamuksella: ”jos Marin käyttää huumeita, hänen tulisi lopettaa. Jos taas Marin ei käytä huumeita, hänen pitäisi aloittaa. Joka tapauksessa muutosta pitää tapahtua”

Sivalluksista eniten klikkauksia keräsi ilmainen bisnesidea CCCLXXIX, 1444.

Välihuomautuksista suosituin oli Aku Ankan sensuroitua versiota käsitellyt Niin muuttuu maailma, ankkaseni, 1602.

Myös uusinnoissa pysyttiin ornitologian puolella, sillä eniten klikkauksia keräsi kaupunkia matuvyöryssä pohdiskellut Ankkalinna, 1935.
Tosin ”uusinnan uusinta” eli novelli Vanha suola sai yhden osuman enemmän, 1936.


Lopuksi haluan vielä kiittää Ylintä Johtavaa Pääinkvisiittoria eli Sallia, joka on lukenut kaikki viikkojutut (yksi ainoa aikatauluista aiheutunut poikkeus näiden neljäntoista vuoden aikana) ja vuosiraportit sekä osan välihuomautuksista ja sivalluksista etukäteissensorina. Tästä lähtien olet vapaa tästä osasta aviollisia velvollisuuksia. Muut osat säilyvät ennallaan.